Nälkä kasvaa syödessä

[Kolumnisti]

Nälkä kasvaa syödessä

Nahka kiristää kaulani ympärillä. Veri ei kierrä, tunnen, miten huuleni kylmenevät ja päässä sumenee.. Kiristys loppuu. Olen melkein pettynyt. Olisin halunnut kokeilla, miltä tuntuisi jatkaa vielä pidempään. Ei itsetuhoisuutta vaan kokeilunhalua, joka voisi lopulta olla minulle vaaraksi.

Enemmän, kovempaa, lisää. Ei-lista lyhenee ja uusia kiinnostuksenkohteita ilmenee kuin sieniä sateella. Rajat hämärtyvät. Toki tulee vastaan myös juttuja, jotka eivät innosta.

Olen miettinyt, miten baarin kaltainen yhteisö voi ruokkia kaikkea sisälläni asunutta. Kasvattaa nälkää. Toki yksittäinen suhdekin voi opettaa kaikenlaista. Mutta huomaan silti saavani virikkeitä ulkopuoleltakin. Uteliaisuutta ja itsensä tutkiskelua. Kokemusten jakamista ja kuulemista. Inspiroivia kertomuksia ja kuvia.

Reilu kaksi vuotta sitten kuvittelin olevani vanilja. Tai en toki edes tiennyt, mitä se tarkoittaa. Ekoissa alistussuhteissani en tiennyt olevani masokisti. Vielä varmempi olin, etten olisi yhtään sadisti. Olin aika väärässä.

Näen asian niin, että tällä matkalla olen oppinut paljon itsestäni. Joku voisi nähdä niinkin, että seura on tehnyt kaltaisekseen. Onko tämä kaikki oikeasti minua? Kuinka paljon miellyttämisenhalulla on osuutta asiaan? Olisinko osannut kaivata mitään, jos en olisi kuullut siitä partneriltani tai muilta kinkyiltä? Voiko pelkkä kokeilunhalu olla kinkyyttä? Onko huonompi kinky, jos ei halua kokeilla tai ymmärtää toisten fetissejä? Voiko kinkyily olla suorittamista? Pitäisikö olla sateenkaarenvärisiä haalareita, joihin saisi ommella merkkejä kiinni jokaisen uuden jutun kokeilun ja bileissä vierailun jälkeen?

Itse en kerää cv:tä tai koe tarvetta jakaa likaisia yksityiskohtia. Mutta kaipaan vertaistukea ja olen äärimmäisen utelias. Kieltämättä joistakin saa vaikutelman, että heillä on kiire saada merkintöjä ja todisteita kaikesta mahdollisesta. Todistella jotain. Itselleen vai muille? Vai saatko kenties kiksisi juuri siitä, että näytät myös ulospäin itseäsi ja mielenkiinnonkohteitasi?

Mikä sinua ajaa kokeilemaan uutta? Kuinka paljon olisi jäänyt kokeilematta ilman fetissisivustoja? Voisitko kuvitella olevasi ihan onnellinen vaniljana enää? Tuleeko raja joskus vastaan? Siis se piste, missä ei enää koe tarvetta kokeilla mitään uutta? Turtuuko kinkyilyyn?

Onneksi mielikuvitus ja seksuaalisuus ei itsessään tunne rajoja. Aina löytyy jotain uutta. Uusia näkökulmia. Asioita voi viedä juuri niin pitkälle kuin tahtoo. Jos ei todellisuudessa, niin fantasioissa ainakin. Hyvällä säkällä kohtaat ihmisiä, jotka haluavat haistella samoja uusia tuulia. Aina vähän enemmän. Maailma ei ole koskaan valmis. En usko, että minäkään olen. Juuri niin haluankin sen olevan.

-lemmikki

[TätiHapan]

Onko tää ny sit fetissisivusto? Mutta siis omalla kohdallani ihan yleinen mielenkiinto asioihin on kyllä lähtenyt ensin mielikuvituksestani ja sitten oikean ihmisen tullessa kohdalle päässyt ihan eloon ajattelun sijasta. Siinä määrin uskon taipumuksen kinkyilyyn olevan sisäsyntyistä, että siitä tietäisi olevan kiinnostunut jollain tasolla vaikka ei olisi mistään esimerkkiä saanutkaan. En siis usko minulla jääneen mitään kokematta vaikken olis tänne koskaan profiilia tehnytkään. Mutta kattoo ny mitä tulevaisuus tuo. En usko seksuaalisuuden huippuni olevan tässä iässä. Enkä usko, että olisin kokenut kaiken mitä haluaisin kokea.
Olen ollut kinky jollain tasolla jo viitisentoista vuotta, mutta en ole koskaan kokenut tarvetta yhteisölle asian tiimoilta. Sen oon kyllä huomannut, että ne harvat kerrat kun on subeillut niin niistä on helpompi kertoa tapahtuneesta kavereille, joiden päiväunetkin uidaan vaniljavanukkaassa. Mutta kertoessani vaikka vain seksistä/fyysisestä toiminnasta minun ollessa vallassa niin hyvin harva mua ymmärtää. Ja se on ihan ok, ei kaikkien mielen tartte olla niin laaja tällä alueella. Tosin käy se välillä hermojen päälle, kun ei voi samalla tavalla jakaa kokemuksiaan ja tuntemuksiaan kuin vaniljana.
Täällähän oon ollut vasta puolisen vuotta enemmän ja vähemmän aktiivisena. Tai no, olin alkuun hyvin aktiivinen yksityisviestittelijä, mutta jossain vaiheessa sitä kyllästyi siihen kirjallisen runkkumatskun etsijöiden määrään, että vähemmän tulee tuota postilaatikkoaan enää vilkaistuakaan.

[Gitta]

Kiva ja itselle ajankohtainen ja mielenkiintoinen kirjoitus.

Mä oon ollut "skenestä" tietoinen noin vuodenvaihteesta lähtien, sitä ennen olin hyvin pitkälti vanilja, vailla tietoa elämän tästä puolesta. Lukuunottamatta epämääräistä oloa: "ei tässä voi olla vielä kaikki". Törmäsin siis tänne sivustolle ja siitä eteenpäin olen lähinnä ahminut tietoa aiheesta ja yhdistellyt erilaisia oman elämän palasia tähän kinky-puoleen, joka on ollut siis uinuvana minussa varmasti lähes aina...

Kokeilen mieluusti monenlaisia asioita, joihin ideat tulevat monesti kinky-somesta tai kumppanilta. Eikä se minua haittaa. En minä muuten varmaan kokeilisi mitään, kun olen niin ujo ehdottelemaan! Kärsimättömyyskin vaivaa, olo on "kaikkimullehetinyt", mutta koetan suitsia itseäni. Enhän halua, että kaiken uuden kivan rajat tulevat vastaan liian äkkiä. Haluan ainakin vielä löytää uutta, lisää, kovempaa. Ja sitten, kun "kaikki on jo kokeiltu" voikin hyvillä mielin aloittaa kokeilun alusta?

Tuohon "cv:n" rakentamiseen... Joskus tekee mieli jakaa kaikki kaikille, mutta sitten yritän aina miettiä, että kiinnostaako ihmisiä oikeasti mun asiat näin yksityiskohtaisesti. Monesti vastaus on "ei" ja jätän julkaisematta/kirjoittamatta/hehkuttamatta.

[nicolaus]

Elämä on matka.
Aina on uutta opittavaa.
Eniten kiehtoo tällä hetkellä köydet. Puolitoista vuotta opettelin sidontaa mahdollisimman monen sidottava kanssa, sitomalla erilaisia ihmisiä opin. Nyt on aika keskittyä kahden ihmisen sitomiseen enemmän. Oppia enemmän ja syvemmin tekniikkaa.
Mitä tämän jälkeen, en tiedä. Mutta jokaisesta päivästä nautin.

[lemmikki]

Onko tää ny sit fetissisivusto? Mutta siis omalla kohdallani ihan yleinen mielenkiinto asioihin on kyllä lähtenyt ensin mielikuvituksestani ja sitten oikean ihmisen tullessa kohdalle päässyt ihan eloon ajattelun sijasta. Siinä määrin uskon taipumuksen kinkyilyyn olevan sisäsyntyistä, että siitä tietäisi olevan kiinnostunut jollain tasolla vaikka ei olisi mistään esimerkkiä saanutkaan. 

Kai tätä fetissisivustoksikin voinee kutsua. Ja tarkoitin tuolla yleensäkin kaikkia paikkoja/foorumeita/yhteisöjä, joissa törmää erilaisiin virikkeisiin.

Itsekin uskon, että on paljon sisäsyntyistä. Vielä enemmän on juttuja, jotka ovat heränneet eloon parisuhteiden/kokeilujen myötä. Mutta silti tunnustan, että paljon on tullut myös ulkopuolelta. Ei sillä varmaan ole väliä, olisinko törmännyt niihin täällä vai arjessa muuten, mutta moni ajatus tosiaan lähtenyt muiden ihmisten kuvista, kirjoituksista, jutustelusta, linkeistä tms.

Ennen yhteisöllisempää kinkyilyä mä osasin kyllä maalata. Mutta jopas niitä värejä onkin tullut lisää. Suhteiden myötä taas ne sävyt on saattaneet syventyä paljon enemmän, kuin olisin osannut arvata.

[cheri]

Kiitos tästä ajatuksia herättävästä kirjoituksesta - pystyn vahvasti samaistumaan tuohon kokeilunhaluun ja uteliaisuuteen, joka voi tietyissä tilanteissa johtaa jopa vaaratilanteisiin. Adrenaliininarkkina eksperimentalistina oon joutunut jatkuvasti enenevissä määrin miettimään sitä, miten pidän huolen sekä fyysisistä että psyykkisistä turvallisuusasioista, kun varpaita kastaa koko ajan syvemmälle edgeplayn maailmaan. Omien rajojen etsiminen ja venyttäminen ja siitä aiheutuva thrill näyttää joissain tilanteissa huonontavan omaa impulssikontrolliani subina, ja oonkin pyrkinyt aktiivisesti kehittämään tätä puolta itsessäni. Itselläni nälkä siis todellakin on kasvanut syödessä, mitä en pidä kuitenkaan pelkästään huonona asiana. Enemmänkin sellaisena opettavaisena matkana, jossa on kuitenkin hyvä pysyä hereillä.

Gitan mainitseman "kaikkihetimullenyt"-asenteen tunnistan myös itsessäni vahvana, kärsimättömänä sieluna on välillä raastavaa hyväksyä se fakta ettei kaikkea voi millään kokea yhdeltä istumalta. Toisaalta on aika ihana tietää, että edessä on vielä vaikka kuinka pitkä matka kuljettavana ja sen varrella niin paljon uusia, jänniä, ihania asioita koettavana.

[scar]

Joskus se "nälkä" voi laimetakin. Ehkä olen eniten aseksuaali noista profiilissa mainitsemistani vaihtoehdoista.

Itsetyydytys välineillä ja ihmisillä-se on kai sitä itseään. Vielä ei ole  yli 8 vuodessa selvinnyt,(skenessä,eikä muualla liki 30 vuodessa)että mikä tämä JUJU ihmissuhteissa,seksuaalisessa mielessä onpi..
Suhdetta ei ole jos ei ole kumppania/kumppaneita.
Pahimman paineen sen syntyessä voi purkaa yksinkin.

Ehkä sitä on väsynyt ihmisiin ja ihmisyyteen,matkan varrella tullut eteen yhtä ja toista..kyllä,nälkä voi hiipua eikä "kaikkimulletänneheti" tunnu tutulta. Joskus olin ns.demiseksuaali,mutta sekin vähitellen lakannut kiinnostamasta..
Ehkä kiinnostus erilaisiin kuviin on enää jäljellä..ja ystävyyteen 

[Lettu]

Kaiketi olen ollut jollain tapaa kinky jo vuosia, en vaan tiennyt. Kun osuin Rsykkeen yhteisöön kaikkinen ihanine variaatioineen alan heräillä henkiin.

[Piilukko]

Minusta on ihanaa, kun ei ole kiire. Tiedän olevani kärsimätön ja kokeilunhaluinen ja nopeasti uudet kokemukset loppuun kuluttava, joten mielelläni hidastelen tarkoituksella. Uuden ihmisen kanssa tutuistakin jutuista löytyy uusia puolia, uusia tapoja kokea samat asiat.

Uusia ideoita syntyy usein yhdistelmästä omat kokemukset ja mitä on jo nähnyt, ja kuvasto siitä mitä muut ovat tehneet. Joku tekee mielenkiintoisen petplay-kuvauksen, itse yhdistän siihen oman mielenkiinnonkohteen lonkerohirviöt, ja mieleeni piirtyy suunnitelma.

Joskus iskee paniikki, että tuokin tyyppi on tosi mielenkiintoisen oloinen, mutta hänhän on jo kokenut vaikka mitä, ja minä olen ihan vanilja ja kokematon tuohon verrattuna. Että miten voisin vastata hänen tarpeisiin mitenkään.

[lemmikki]

Minusta on ihanaa, kun ei ole kiire. Tiedän olevani kärsimätön ja kokeilunhaluinen ja nopeasti uudet kokemukset loppuun kuluttava, joten mielelläni hidastelen tarkoituksella. Uuden ihmisen kanssa tutuistakin jutuista löytyy uusia puolia, uusia tapoja kokea samat asiat.

Tämä. Mä en tunnusta olevani kaikkimullehetinyt-ihminen. Mut uteliaisuus ja kokeilunhalu saisi kyllä monesti etenemään nopeammin, kuin itselleni olisi hyväksi. Kiirehtimään turhaankin. Silloin on kyllä onnekasta, jos leikkikaveri/puoliso on kärsivällisempi. Hidastaa. Tekee matkasta kutkuttavan, pidemmän ja vivahteikkaamman. Esimerkkinä vaikka jonkin uuden lelun testailu. Koko ajan tietää, että siitä tullaan vielä ottamaan kaikki ilo irti. Itse olisin valmis repimään sen heti irti paketista ja koeajamaan huolella. Mutta kun toinen määrääkin tahdin. Miten hyvää tekeekään tuijottaa ensin pakettia, ehkä tietämättä mitä siellä on. Avata se hitaasti oikealla hetkellä. Tutustua ja kokeilla. Ja odottaa, milloin mennään ihan päätyyn asti. Ehkä päätyä anelemaan ja vinkumaan, että se hetki tulisi nopeammin.

Saattahan se turhauttaakin. Mutta kiireellä on pilattu monia asioita. Karkkipussin syömisestä kerralla tulee vain paha olo.