Kaikesta ei saa tykätä

[Snadistisadisti]

Erinomaisen kiihkottomana pysynyt keskustelu vaikeasta aiheesta. Mainiota. Silloin kun tuo seksinukkeasia oli pinnalla, jouduin melkoiseen ilmiriitaan samasta aiheesta. ”Saunan taakse” mentaliteetti jylläsi vahvana ja lopulta alkoi tulla jo niin aggressiivista tekstiä, että piti vain lopettaa keskustelu.

Minä olen vahvasti samaa mieltä aloittajan kanssa siitä, että pedofiilejen auttaminen on pirusti tärkeämpää kuin vainoaminen. Ajatusrikos ei (vielä) ole rangaistava, eikä seksinukkejen polkeminen ole millään tasolla verrattavissa ihmisten hyväksikäyttöön.

Jos lynkkausmeininki toimisi ennaltaehkäisevänä metodina, tai ihmiset voisivat valita fetissinsä, ei pedofilia olisi enää satoihin vuosiin ollut vakava ongelma. Sen vuoksi juuri tuo tukeminen ja ennaltaehkäisy ovat tärkeämpiä toimenpiteitä, kuin kategorinen leimaaminen samaan nippuun olipa kyseessä ajatukset tai teot.

[Apollyon]

+1

On myös hyvä muistaa, että pedofilia on lapsiin kohdistuvaa seksuaalista halua ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikos.

Ensimmäinen ei välttämättä johda toiseen, varsinkaan jos apua olisi saatavilla.

[Toy]

Seksinukeista ei ole vielä luotettavaa tutkimusta sen suhteen, kumpi yleisistä väitteistä pitää paikkansa, eli ovatko lapsinuket pedofiileille turvallinen tapa toteuttaa seksuaalisuuttani vai alentaako niiden käyttäminen kynnystä hyväksikäyttää lapsia.

Toivon, että tällaisia tutkimuksia saataisiin pian ja asiaan jonkinlainen selvyys. Täytyy myös sanoa, että olisi todella hienoa, jos lopputulema tukisi nimenomaan ensimmäistä väitettä. Nähtäväksi jää.

[Mr.Inathu]

Täysin samaa mieltä kirjoittajan ja useamman jo vastanneen kanssa. Kukaan fetisisti ei ole valinnut suuntautumistaan, eikä siihen pysty itse vaikuttamaan. Se mikä kiihottaa, se vain kiihottaa.

Oleellista on myös ymmärtää, että osalle ihmisistä kiihotuksen lähteet ovat mieltymyksiä (kink) ja osalle ne ovat aito Tarve (fetish). Ihmisen, jolle jokin asia on fetissi on mahdotonta saada seksuaalista tyydytystä ilman fetissin läsnäoloa (ei tarkoita etteikö voisi saada orgasmia ilmankin) ja fetisistille tarpeen tyydyttämättä jääminen muodostuu vähitellen koko ajan vaikeammaksi ja vaikeammaksi, kunnes lopulta Tarvetta ei enää pysty jättämään huomiotta! Tätä ei-fetisistien on välillä hyvin vaikeaa ymmärtää.

Itse olen onnellisessa asemassa, koska oma fetissini perustuu asiohin joita voin harjoittaa konsensuaalisessa BDSM:ssä, joka meidän yhteiskunnassamme on jo varsin hyväksyttyä toimintaa. Asia voisi kuitenkin olla toisinkin. Saattaisin omata fetissin asiaan tai aiheeseen, jonka toteuttaminen lain puitteissa ja yhteiskunnan hyväksymällä tavalla, voisi olla hyvinkin vaikeaa. Mitä minulle silloin jäisi mahdollisuudeksi?

Eli kannatan 100% vaikeiden fetissien kanssa kamppailevien ihmisten tukemista ja hyväksyttävien keinojen löytämistä, sen sijaan että tuomittaisiin ja vainottaisiin niin, että jäljelle jää vain rikollinen vaihtoehto.

Keskustelua aiheesta semantiikan lisäksi haastaa myös se, että vain osa lasten hyväksikäyttäjistä on pedofiilejä, toinen osa on seksiä haluavia henkilöitä, jotka eivät välitä siitä että kohde on lapsi tai jopa näkevät lapsen helpompana kohteena saada seksiä. Itse en edes ole varma siitä, kummat oikeasti ovat pahempia tai sitäkään, kumpia oikeasti on enemmän?

-Mr.I

[Piilukko]

Samalla tavalla kuin aikuisseksuaalit voivat tykätä seksinukesta, voivat lapsiseksuaalitkin. Kuitenkin tiedän ja voisi kuvitella, että lapsiseksuaalisuudessa ei ole kyse vain seksuaalisuudesta, kuten ei ole usein aikuisseksuaalisuudessakaan, vaan suhteen löytämisestä, romanttisten tarpeiden tyydytetyksi saamisesta.

Samalla tavalla kuin aikuisseksuaalit eivät kaikki kuljeskele ympäriinsä raiskaamassa jos eivät muutoin seksiä mitenkään saa, tiedän ja voisi kuvitella, että lapsiseksuaalit ymmärtävät mitä suostumus on ja jättävät sen vuoksi seksin lasten kanssa väliin kaikissa tilanteissa. (Aikuisseksuaalien keskuudessä olevat ongelmat ymmärtää suostumusta ja esim teeskennellä että seksi on pitelemätön tarve joka nyt vaan ajaa raiskaamaan jos toinen on liian hot voi olla yksi syy pedofiliakauhuun).

Jollain upeita seksinukkeja valmistavalla firmalla, josta katsoin minidokumentin, oli tiukka lapsinukkeja vastustava päätös omien tuotteiden suhteen. Samaan aikaan heillä oli valikoimissa ominaisuutena isot etuhampaat nukelle. Minun käsitykseni mukana isoissa etuhampaissa on kyse siitä, että kun lapsen/nuoren pää ei ole vielä kasvanut kylliksi, hampaat ovat ulkonevat, koska ne ovat jo kasvaneet ajat siten aikuisten mittoihin. Toisin sanoen näyttäisi siltä, että nukkeihin voi valita lapsiominaisuuksia, mutta silti suureen ääneen kieltäydytään valmistamasta lapsiseksinukkeja. Tämäkin on yksi keskustelun kummallisuus; tyttölasten ominaisuuksia (selluliitin puute, karvattomuus) seksualisoidaan julkisesti, oikeusjuttuja raiskaustapauksissa on jenkeissä voitettu sillä että "mutta se pukeutui aikuismaisesta, miten olisin voinut tietää että se oli vain 13"), koulutyttökuteita pidetään huippuseksikkäinä, mutta hui hyi pedofiilit.

[Pinku]

Pikkuisena niin sanotusti kelpaisin monelle, mutta Adult babynä en. Se, että mukana on vaippoja ja muuta erittäin paljon lapsellisempaa tekee pikkuistelusta ällöttävää ja sairasta, näin kuulemani mukaan. Toki sen ymmärtää, että ei voi tykätä kaikesta ja jollekin joku on vaan se Ei-juttu. Mutta olisi hauska tietää, että miksi vaipat (joillekin normaali apuväline) tekee pikkuisesta oksettavan. Näin kapealla/bdsmbaari-otannalla.

[brestelle]

Tosi hyvä kirjoitus Biksu ja totta ! Ihmisten suhtautuminen pedofiliaa huonontaa lakia rikkomattomien pedofiilien oikeuksia ja mahdollisuuksia apuun.

[bikantti]

Seksinukeista ei ole vielä luotettavaa tutkimusta sen suhteen, kumpi yleisistä väitteistä pitää paikkansa, eli ovatko lapsinuket pedofiileille turvallinen tapa toteuttaa seksuaalisuuttani vai alentaako niiden käyttäminen kynnystä hyväksikäyttää lapsia.

Toivon, että tällaisia tutkimuksia saataisiin pian ja asiaan jonkinlainen selvyys. Täytyy myös sanoa, että olisi todella hienoa, jos lopputulema tukisi nimenomaan ensimmäistä väitettä. Nähtäväksi jää.

Oma mielikuvitukseni ei riitä tuottamaan eettistä tutkimusasetelmaa tällaiseen. Toisaalta uskon siihen, että muutamia vuosia kun menee, niin kliinikoilta ja kentällä työskenteleviltä alkaa tulla kokemuspohjaisia mielipiteitä kysymykseen.