Kirjoittaja Aihe: Romua, ruiskeita, rutinaa  (Luettu 6969 kertaa)

Lasher

  • Vieras
Romua, ruiskeita, rutinaa
« : 25.12.2011, 21:23 »
Jaa mikä? No dokumentti suomalaisista noiseartisteista, jota esitettiin vähän enemmän huomiota saaneen Loputon Gehennan liekki -dokumentin kanssa samoissa näytännöissä ainakin Turussa ja Helsingissä marras-joulukuun aikoihin. Ei itsessään siis varsinaisesti kinkyaiheinen, vaikka sivuaakin joidenkin artistien (Grunt, Bizarre Uproar) osalta tätäkin sceneä.

Jaa mitä on noise (aka death industrial aka power electronics - rajanveto näiden välillä on varsin häilyvää)? Marginaalinen konemusiikin alalaji, jossa "musiikillinen" sisältö koostuu kolinasta, kirskumisesta, radiokohinasta, surinasta, vinkunasta, lähes tunnistamattomaksi vääristetystä ihmisäänestä ja muista hälyäänistä. Perustuu ihmismielen taipumukseen pyrkiä löytämään rytmejä ja rakenteita kaaoksen keskeltäkin. Enemmän tietoa ja alan levyarvosteluja löytyy osoitteesta http://www.kuolleenmusiikinyhdistys.net/ ja uteliaimmat voivat vaikka katsoa Youtubesta, mitä löytyy hauilla Con-Dom, Grunt, Whitehouse, Non, Slogun, Brighter Death Now, Survival Unit... Juu, jotkut (mm. minä) ihan oikeasti maksavat näistä julkaisuista.

Jaa millainen oli se dokumentti? Artistit saivat itse kertoa vapaasti kameralle omista näkemyksistään ja työskentelytavoistaan. Sisältö siis välittyi suoraan katsojalle ilman suodattimena toimivaa selostajan ääntä, mikä on positiivista. Puhuvat päät -kuvausmalli ei kaikkia viehätä, mutta tätä osaltaan katkaisivat lyhyet keikkataltioinnit. Sisällöstä vastasivat edellämainittujen Gruntin ja Bizarre Uproarin lisäksi ainakin Cloama, Haare, Tommi Keränen ja Strom.ec... epäilemättä muitakin, jotka eivät nyt satu mieleen. Perverssejä hyypiöitä kiinnostanee ainakin BU:n sanalliset ja graafiset kuvaukset noisen ja peräruiskeiden välisistä yhtäläisyyksistä sekä Gruntin naisenpieksämisepisodit. Videomateriaali tuskin läpäisisi Ylen tai kaupallisten kanavien sisäistä valvontaa kaikilta osin, mikä ajoittain kirvoitti yleisöstä (hämmennyksen sekaisen?) naurunremakan. Kestoa dokumentilla on n. 40 minuuttia. Laajakangasesitykset taitavat olla ohi, mutta dvd-julkaisua voinee odottaa ensi vuodeksi.