--- Fyysisellä tekemisellä kannattaa hoitaa vain fyysisiä oireita.
Tämä. Jos lamaantumisen jälkeen on dropannut siten ettei tosiaan saa toimittua, ei saa aikaiseksi, ei jaksa lähteä minnekään tai nousta sängystä niin eikö oire ole melko fyysinen? Ainakin kehollinen.
Mieli ja keho toimivat todella hienosti yhteydessä toisiinsa. Se mikä hoitaa kehoa, hoitaa myös mieltä. En todellakaan kehoita lopettamaan mielellisiä ja vuorovaikutuksellisia keinoja vaan pohtimaan lisäkeinoja. Ja kokeilemaan jos aiemmat keinot eivät ole olleet riittäviä.
Sellainenkin jännä juttu on tieteessä havaittu, että esim. suun asennon vaihto hymyilevämmäksi tuottaa kokemusta ilosta. Kumpi siis on ensin, tunne vai toiminta? Kysymys on ymmärtääkseni edelleen ratkaisematon.