Aisti halusiMinun piti alunperin kirjoittaa kolumnille klikkiotsikko "Trigger warning: fetissit". Fetisseissä ja triggereissähän on paljon samaa; mikä vain voi yllättää missä vain ja milloin vain. Koetapa siinä sitten olla turvassa triggeröitymiseltä - tai fetissien kohdalla kiihottumiselta. Mutta ku ei perkele! Miksi kiihottumiselta pitäisi olla turvassa? Joo joo, joillekin jotkin fetissit ovat niin elämää haittaavia, että se voi olla ongelma myös kanssaihmisille. Mutta kun, eikös siitä ole kuultu jo aivan riittävästi ja ylikin?
Fetissihäpeässä mönkimisen sijaan ajattelin kirjoittaa tylsemmän kolumnin otsikolla "Aisti halusi". Here goes.
Näköaisti. Kun muistelen sävähdyttävimpiä näkemiäni asioita, muistan Isännän seisomassa jykevien kiviportaiden yläpäässä. Läsnä oli valta. Muistan, kun ensimmäisen kerran kokeilin lateksisuittia, ja kehoni muuttui sileäpintaiseksi kuin nuken keho. Vielä pitempiä ajanjaksoja takaperin, ja muistan, miten mielikuvitukseni lähti lentoon katsellessani elokuvissa vanhoja kartanoita, niiden kirjastohuoneita ja puisia sekä marmorisia isoja pintoja. Kyllä, bookshelfporn-sivusto on minulle ihan oikeaa pornoa.
Kuuloaisti. Yksissä bileissä kuulin pitkän ruoskan napsahduksen sellaisella voimalla salin toiselle puolelle, että säpsähdin joka solullani. Olin hereillä. Yhtä hereillä olen, kun kuulen nahkahansikkaiden nitinää tai Isännän vyön soljen kilahduksen. Muistan nyt myös elämäni parhaan riidan. Miten se kiistely päättyi kuin seinään, kun Isäntä äkisti hiljeni, katsoi silmiin ja sanoi vakaana "Taivu." Minä taivuin. Mielihyvin.
Useammissa bileissä minut on saanut halukkaaksi nauru. Joko sadistin hersyilevän hullu nauru tai masokistin onnellisen sekopäinen ja helpottunut nauru. Ja mitä tapahtuukaan, kun näköaisti viedään ja kuuloaisti jätetään jäljelle? Jokainen pienikin äännähdys on vihje siitä, mitä saattaa olla tulossa.
Kun näkö ja kuulo viedään, vahvimpina jäljelle jäävät haju- ja tuntoaisti. Ahneena nahkafetisistinä haju- ja tuntoaisti ovat minulle tärkeitä. Haluan tukehtua nahkaan. Haluan, että suuni, nenäni, kasvoni peitetään lujin ottein nahkahansikkailla, jotta voin sisäänhengittää vain nahan tuoksua. Haluan painautua nahkaa vasten, kissana puskea päätäni Isännän syliin. Tuntea nahkahansikkailla peitettyjen sormien piirtävän hentoa kaarta niskaani. Pukeudu, ja saa minut anelemaan kosketusta. Jätä kosketus kesken, ja saa minut hajoamaan kärsimykseeni.
Sessioidessa voin aistia vallan keinumista, kenelle valta kulloinkin kuuluu. Miten se kuuluu vielä jossain määrin minulle, kun väistelen köyttä. Miten se äkisti kuuluu sitojalle, joka kaappaa minut köydellä rintakehäänsä vasten. Miten taistelen vastaan pyrkimällä kauemmas, ja kas, miten tasapainoani horjutetaan köyden avulla ja valta palaa köyden toiseen päähän. Olen hänen varassaan, nojaan häneen. Voin pyrkiä anastamaan valtaa hakemalla lujaa jalansijaa voimalla kauempaa, mutta kun sitojani irrottaa köydestä, horjahdan maahan valtapyrkimyksineni. Ja vaikka tasapainoni ajoin palautetaan, on kehoni jo taivuteltu ja mieleni houkuteltu alistumaan.
Makuaisti on vielä koskematta. Huomaanpa, että se saattaa olla aisteista itselleni tässä mielessä vierain. Nautin kyllä, kun saan purra, jäystää, haukata, imeä, nuolla... mutta nehän lienevät tunto- ja lihasaistin kokemuksia. Vaan maku... Sokkona tuntemattomien asioiden maistattaminen minulla herättää lähinnä ikävää jännitystä ja inhotustakin. Mikä maku sitten saisi haluni valloilleen? Ehkä raaempi, lihaisa pihvi herättelisi saalistajani voimiinsa. Ja hupsis, onhan siten vahingossa käynytkin, että ihmisverta on eksynyt parisen pisaraa suuhun asti. Melko uusi kokemus - saako siitä tykätä? Kaikesta saa tykätä, vastaan itselleni.
Mistä sinä pidät? Minkä aistin kautta sinun halusi heräävät? bikantti, joka parhaillaan mustelmaisena toipuu monenlaisista aistinautinnoista