Hurmelinna: Kipukynnys

[prinsessaleia]

Olen tämän kirjan suhteen samoilla linjoilla naisten kanssa. Tulee paikoin vaikutelma kirjoitetusta, että kun sub ei enää kestä niin siirrytään seuraavaan..ei ole kokemusta onko se sitten noin "oikeassakin elämässä". Kirja oli hyvin kiinnostava ja hyvin luettava, mutta paikoin aika pelottava jos on subin roolissa. Täällä baarissa on useinkin kirjoitettu siitä, että sub ei ole aina kykenevä sanomaan turvasanaa (henkisen tilan takia), vastuuta on myös domilla..

[misuli_n]

minä en ole lukenut kirjaa, ainakaan vielä, voisin lukeakin jos saan sen käsiini.

Mietin tuota kovaa kipua ja piiskausta mistä tuossa kirjoitettiin.
Joskus se on vain niin, että s tarvitsee kovaa kipua, jälkiä, merkkausta,
mutta sitten on myös hellyyden, sylin tarve, keskustelun.

Luin kirjan viime viikolla ja pidin kirjasta.
Se oli monitasoinen ja kiehtova, raju ja samalla siinä oli herkkyyttä.
Rajuudessa, rajojen etsimisessä oli paljon sellaista, mitä en ole kokenut,
mutta henkinen tunnelma oli sellainen, joka kosketti.

[Dagda]

Omasta näkökulmasta oli kyllä todella huono.
Varmasti vapaassa suhteessa elävät osaavat paremmin sisäistää tarinan, mutta selkeänä monona en pysty ymmärtämään pelkkään sessioon pohjautuvaa suhdetta.
Itse tarvitsen tunnetta. Henkisen puolen mukaan.
Sinänsä teos kertoo hienosti turhia kaunistelematta tapahtumaa, ja mikä parasta, monen osallisen näkökulmasta!
Siitä isot plussat tekijälle!
  Vaikka itse pidän omasta näkökulmasta huonona, silti suosittelen lukemaan.
Sain paljon irti, kaikesta huolimatta.

[Hirvaz]

Sinänsä teos kertoo hienosti turhia kaunistelematta tapahtumaa, ja mikä parasta, monen osallisen näkökulmasta!

Teki mieli yyziä ihan huolella oliko se nyt "kaunistelematta" vaiko "kauhistelematta".

Ei, kysymys ei ole "ikänäöstä", katsoimet ovat juuri ensiluokkaisiksi todetut.


  * )

[pikkusisko]

Mun täytyy kyllä kans sanoa ettei uponnu minun laariin. Harvoin jätän kirjan kesken sen huonouden takia, mutta tämän kanssa kävi juuri niin, oli yksinkertaisesti liian vaivaannuttavaa luettavaa. Koko kerronnan keskeinen fokus tuntuu olevan raapustaa kuvaa miespäähenkilöstä käsittämättömän kovana pillumiehenä, eikä näkökulmatekniikka (sitä on nykyään niin liikaa kirjallisuudessa muutenkin) anna yhtään mitään lisää tarinalle saati aiheen käsittelylle.

Masterismiehen märkä uni paperille roiskittuna. Kielellisesti mukavasti sujuvaa, mutta sisällöllisesti auttamattoman tyhjän tynnyrin kolistelua, ja rakenteellisesti puuduttavan toisteinen ainakin siihen asti kun luin. En viitsi olla hirveän toiveikas, että viimeinen neljännes mitään käänteentekeviä yllätyksiä tarjoaisi, mutta en tokikaan näin lukematta varmaksi tiedä. Minusta ei vain maksanut vaivaa ottaa asiasta selvää. 

[vila]

Minua vähän häiritsee tämä kirja, nimenomaan siksi että se on vannottu olevan totta. Muuten se olisi mennyt vain "en pysty samaistumaan päähenkilöihin enkä siten ymmärrä"-laariin.

Tuolla aikaisemmin Lady Whip nosti esiin tuon Punainen Sessio-luvun. Sessiossa voi sattu kaikenlaista, ja ilmeisesti on ollut muutenkin kommunikaatio-ongelmia. Mutta itseäni häiritsi aivan älyttömästi se, että tuon session (selkeästi pieleen menneen) jälkeen Master katosi kuin pieru Saharaan. Ei kysellyt miten selkä, mitkä on fiilikset jne... Selkeästi raju sessio eikä tyyppi ole session jälkeen subiin itse oma-aloitteisesti yhteydessä tarkistellakseen fiiliksiä? En tiedä onko tuo sessiosuhteissa tavallista, mutta mua kyllä ihmetytti aikalailla.

Toinen häirinnyt asia oli se, että kerrottiin siitä toisestakin subista. Hänestä ei kerrottu kauhean nätisti (oikeastaan päinvastoin), joten tuli mieleen se että oliko hän oikeasti antanut luvan antaa itsestään tuollaisen kuvan. No ihmisiä on erilaisia ja varmaan kaikki on sovittua, mutta vähän häiritsi.

[Lady Whip]

 Mutta itseäni häiritsi aivan älyttömästi se, että tuon session (selkeästi pieleen menneen) jälkeen Master katosi kuin pieru Saharaan. Ei kysellyt miten selkä, mitkä on fiilikset jne... Selkeästi raju sessio eikä tyyppi ole session jälkeen subiin itse oma-aloitteisesti yhteydessä tarkistellakseen fiiliksiä?

Vaikka kirjassa tuota ei mainittu, ei tarkoita että sitä ei olisi ollut.
Voiko vaihtoehtoina tiedon puuttumiseen olla vaikkapa se, että asuivat ehkä samassa taloudessa. Tai ehkä kyseessä oli oma vaimo. Tai kenties polyperhe. Vaihtoehtoja löytyy.

[pikkusisko]

Minua vähän häiritsee tämä kirja, nimenomaan siksi että se on vannottu olevan totta. Muuten se olisi mennyt vain "en pysty samaistumaan päähenkilöihin enkä siten ymmärrä"-laariin.

No kun juuri tämä. Jotenkin niin 1800-lukulaista vannoa että kirja on täyttä totta, ihan kuin se sillä paranisi. Kertomuksen perusidea on, että siinä voidaan viitata todellisiin tapahtumiin, henkilöihin tai paikkoihin, mutta on aivan kirjoittajan kynäilyn varassa, kuinka pitkälti tarina niihin sitoutetaan ja millaisia nämä viittaukset sitten ovat. Voidaan esimerkiksi miettiä jos kiinnostavaksi katsotaan, kuinka totuudenmukaisia ne lopulta ovat. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että jos kertomus on hyvä, moiseen on hyvin harvoin tarvetta.

Aivan hullunkurista on minun mielestäni lähteä arvioimaan saati puolustelemaan kertomusta sen perusteella mitä siinä ei ole, mutta oikeassa elämässä on jonkun sanojen mukaan jollekulle tapahtunut. Vaikka kirja olisi kuinka vahvasti tositapahtumiin perustuva, niin minusta tällainen spekulointi on ihan samaa sarjaa, kuin huudella kadulla jollekin salkkaritähdelle että lopeta se huumeiden käyttäminen äläkä oo niin ilkeä äitilles. Puurot ja vellit pahasti sekaisin.

Joo joo, mä tiedän ja allekirjotan itsekin: "kirjota sitten ite parempi!" On totta kai tärkeää ja hatunnoston arvoista itsessään, että näitä teemoja täällä kotomaassakin kaunokirjallisuudessa käsitellään, ja hyvää keskustelua tärkeistä aiheista tämä on täälläkin poikinut. Kaikki kunnioitus siis kirjoittajille, vaikka tämä teos minua niin kovasti vastakarvaan silittikin

[DareDoll]

Joskus pari vuotta sitten tuli luettua tämä kirja, muutamassa tunnissa kuten yleensäkin viihdekirjallisuuden kanssa menee  En näe tarpeelliseksi alkaa kritisoimaan kirjan suhteen yhtään  mitään, koska sehän on kuvaus ihmissuhteista, sessiosuhteista ja polyamorisesta parisuhteesta. Kaikkihan me toteutetaan itseämme eri tavoin.
Ehkä mä silti tykkäsin enempi fifty shadesista 

[vila]

Vaikka kirjassa tuota ei mainittu, ei tarkoita että sitä ei olisi ollut.
Voiko vaihtoehtoina tiedon puuttumiseen olla vaikkapa se, että asuivat ehkä samassa taloudessa. Tai ehkä kyseessä oli oma vaimo. Tai kenties polyperhe. Vaihtoehtoja löytyy.

Kirjan mukaan D ja subi eivät asuneet samassa taloudessa. Mutta siis tämä on ongelma juuri kun kerrotaan, että koko kirja on totta. Lähtökohtaisestihan ihmiset lukevat kirjoja niin, että "tämä on koko tarina". Sillä mitä tapahtuu kirjoitetun tarinan ulkopuolella ei ole oikeastaan merkitystä, sitähän ei ole katsottu tarpeelliseksi jakaa. Se on yksityistä, toissijaista. Jos sanottaisiin, että "perustuu jossakin määrin tositapahtumiin" niin arviointi perustuisi kirjoitettuun hahmoon. Nyt se kuitenkin saa pohtimaan henkilöä, joka on oikeasti toiminut noin - mitä kaikessa tuossa on oikeasti tapahtunut on aika toissijaista koska tämä on se osa tarinasta jonka kyseinen henkilö (henkilöt) ovat halunneet tuoda esiin. Ei ole nähty tarpeelliseksi kertoa enempää, sekin on valinta.