Kinky & vanilja miten alkuun?

[Quatum]

Moi kaikki!

Tämä on ensimmäinen viestini tänne, mutta olen lukenut jo pitkään sivussa tätä foorumia

Täällä varmasti keskusteltu aikaisemminkin tämmöisestä tilanteesta, mutta laitan nyt oman kirjoitukseni asiasta tänne. (Toivottavasti tuli myös oikealle alueelle, jos ei niin kertokaa niin poistan ja siirrän oikeaan paikkaan..)


Mitä olette mieltä, voiko tämä kuvio onnistua:
Olemme aikuinen pari missä minä olen kiinnostunut kovasti bdsm ja kinky jutuista, mutta puolisoni on hyvinkin vanilja tämän suhteen...  Olin pitkään ns kaapissa asian suhteen kotona, mutta sain vihdoin kerrottua puolisolleni että jostain syystä bdsm ja kinky kuviot kiehtovat niin paljon mieltäni että minusta tuntuu, että minun on pakko päästä toteuttamaan näitä haluja tai jään jostain todella paljon paitsi.  Puolisoni otti tämän kyllä hyvin ja ymmärtävästi vastaan ja lopulta sanoi  että voimme kokeilla näitä juttuja. No meni muutama vuosi ja ne kokeilut ei oikein lähtenyt lentoon.  Sessiossa saattoi molemmat vaivautua , menin itse lukkoon hieman ja tuntui jopa nololta olla jossain rooleissa, varmaan koska olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta...  Tämä oon ristiriitaista koska roolileikit kiinnostaa todella kovasti minua ja puolisonikin sanonut että ne voisi olla ihan kivoja.

Muutaman kerran sessiot tosin onnistui hyvin ja molemmilla olikin kivaa, tosin minulla varmaan enemmän.   Mutta tämä vaivautunut tunne häiritsee molempia, miten siitä voisi päästä eroon ja rentoutua sessiossa? Molemmat meistä haluaa oppia bdsm seksuaalisuudesta, mutta tuntuu vaikealta päästä alkuun jostain syystä.  Minä saatan miettiä tulevaa sessiota monia päivä ja suunnitella sitä, mutta sitten itse sessiossa menen hieman lukkoon ja rupean ujostelemaan, mikä luonnollisesti vaikuttaa sessiossa toiseen osapuoleen.  Meillä on siis tilanne niin, että minä olen master ja puolisoni subi. 

Tämä ujous vaivaa minua sessioissa, vaikka kuinka haluaisin jotain ja se kiihottaisi minua suunnattomasti, minun voi olla vaikea sanoa sitä ääneen, tämä latistaa molempien tunnelmaa.

Tämä on meille molemmille uutta ja olemme vasta opettelemassa asiaa.  Sitten pitää sanoa, että minä olen enemmän sellainen "pehmokinky" eli en nauti satuttamisesta, mutta toisaalta keveästä piiskaamisesta yms. kyllä, ainakin antajana.  Minulle kolahtaa valta-asetelma ja se että voin käskeä sessiossa subiani, erillaiset kinky asusteet, korkokengät jne naisille, pitkät sessiot, sitominen,  hyvinkin yksityiskohtaiset asiat ja visuaalisuus.

Koska aikaisemmin meidän kokeilut on mennyt enemmän tai vähemmän pieleen, mutta halu opetella ja toteuttaa sessioita on iso, olemme päättäneet aloittaa ns alusta tämän opettelun.  Mitä vinkkejä voisitte antaa tämmöisessä tilanteessa?  Miten onko kenelläkään kokemusta, onko vanilja ja kinky joskus löytänyt yhteisen sävelen bdsm seksuaalisuuden suhteen ja vanilja osapuolikin ruvennut nauttimaan ja kiinnostumaan siitä?


Sori hieman sekava tekstini, yritän jäsenellä seuraavia kirjoituksiani paremmin
Ps. pidämme myös blogia miten tässä käy, eli voiko bdsm ja kinky jutut kolahtaa vanilja osapuolelle ja miten sessiomme onnistuu tai ei onnistu.  Eli tämmöinen vasta-alkajien blogi bdsm tutustumisesta, tilanteessa missä kinky ja vanlija yrittää saada tästä yhteisen uuden "salaisen" harrastuksen.     

Blogista löytyy myös hieman tarkemmin kuvailtuna, mitä tarkoitan tällä "pehmokinkyllä"  . Ymmärrän jos joku ei pidä tämmöistä oikeanlaisena "kinkynä", mutta minusta kinky ja seksuaalisuus muodostuu jokaisella ihmisellä juuri sellaiseksi kun hän itse sen kokee, ei sitä voi toiset päättää. Joten minusta olen hyvinkin "kinky" vaikka varmasti monelle minun jutut aivan liian kesyiltä ja täten ehkä ajattelee että ei toi ole aitoa "bdsm" ... mutta toivoisin ettei tämmöistä linjaa täällä olisi, koska kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja minun "bdsm" näyttäytyy minulle ja puolisolleni sellaisena kun minä sen koen.

Blogimme löytyy täältä:

https://madamjizz.blogspot.fi/

Toivottavasti tätä ei teilata alas sen takia, että saattaa olla monelle ihan liian pehmeää menoa Tämä on ainakin itselleni pieni henkireikä, että voin tuoda tätä näin esille ja purkaa ajatuksiani.  Tykkään myös valokuvaamisesta ja editoinnista jne , joten kuvia tulee varmasti runsaasti blogiimme. Myös en voi oikein keskustella asiasta missään, koska olen jollain pienellä tasolla julkisuudessa, tosin minun piireissä tämmöinen otettaisiin varmasti rennosti vastaan Mutta haluan pysyä anonyymina tämän suhteen silti, niin blogin kirjoittaminen tuntui kivalta ajatukselta. Siitäkin huolimatta, että kielioppini ei ole kovinkaan loistavalla tasolla kuten huomaatte, pahoittelut siitä 

ps. pystyykö täällä vaihtamaan nimimerkkiä?

Niin ja hyvää uutta vuotta kaikille! 

[kulkija]

Hieno avautuminen ja kirjoitus 

Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa olla kinky. Pehmo tai rajumpi..Aivan yhtäoikeita!

Itsestäni kuulostaa, että teillähän on lähtökohta mitä parhain kotonanne. Pitkä parisuhde ja kumpikin on ainakin valmiita kokeilemaan juttuja.
Muuta osaa sanoa neuvoksi kuin, palakerrallaan, pienissä erissä kokeiluja. Vähemmän suunitelua ja enemmän spontaanisuutta. Huumori ja nauru..ne kuuluu ehdottomasti leikkiin mukaan. Liian totista se yrittämine ei saisi olla..Eikä ainakaan mennä orgasmien pakonomaiseen jahtaamiseen. Ne tulee jo tulee itsestään

Itselläni oli kauansitten sama tilanne, erotuksella ettei oma puolisoni halunut kokeilla. Se johti osaltaan eroon ajansaatossa. Toivottavasti teille käy paremmin ja löytyy se yhteinen sävel näihinkin, seksi-elämää piristäviin juttuihin tältäkin osin Rikkautta se on, jos on vaniljaa ja kinkyilyä. Ne vielä sulassasovussa yhtenä sillisalaattina.

[vila]

Kyllä on tarinoita, joissa vanilja ja kinky ovat löytäneet yhteisen sävelen. Harvinaista se kai on ja riippuu paljon kinkyydestäkin, mutta tällä foorumillakin on käyty läpi useita sellaisia tarinoita. Toki on niitä toisenlaisiakin, että pari vuotta on kiinnostanut ja sitten ei enää. Aina on myös se mahdollisuus, joka kävi omalla kohdallani, että vanilja onkin kinky-in-denial. Nykyään olen ihan yhtä perverssi kuin minut kinkyn pariin houkutellut puolisonikin. Tosin tarina on erilainen, koska puolisoni ei ole koskaan ollut kaapissa ja olimme silloin paljon nuorempia.

Se piti sanoa, että omaan kokemukseeni pohjautuen suosittelisin että toisit ihan vaimosikin tänne. Vaikka mieheksi rekisteröityneenä jos häntä ahdistaa muuten. Ja ehkä kävisitte bileissä/miiteissä/jossain, jotta hän voisi tavata muita alistuvia naisia. Minua se olisi aikanaan auttanut huomattavasti, mutta ihan omasta päätöksestäni en halunnut olla muiden kinkyjen kanssa missään tekemisissä. Alistuminen on vähän sellainen asia, että vaimosi täytyy tehdä suurin osa työstä omassa päässään.

Pehmo vs HC jako on minusta suhteellisen turha, koska sitä ei voi oikein määritellä muuten kuin ehkä kivun osalta. Ihan kivuttomassakin alistamisessa on mahdollista tehdä hyvin rankkoja asioita. HC-kipuihmisiä on hyvin vähän.

[Mr Birch]

Vila, selitätkö tuon kinky-in-denial-termin, kiitos. En ole tähän mennessä tavannut termiä, johon googlesta löytyy yhtä vähän osumia (3). Kun mietin, onko Google rikki, testasin myös Yahoolla. Tulos on pyöreä nolla, osumissa on vain fraasin osia hajallaan. Rohkenen siis olettaa, että foorumillakin on jokunen, joka ei termiä tunne.

[raafael-k]

^Henkilöllä olisi kiinnostusta kinkyilyyn, mutta eihän sitä voi kun se ei ole soveliasta käytöstä tai en minä nyt tuollaista voi harrastaa, sehän olisi sairasta. Vaikka samaan aikaan vähän kutkuttaa jossain mielen perukoilla. Noin minä sen selittäisin.

[Iridia]

Omalla kohdalla kaksi pitkää suhdetta kaatui osittain oman kinkypuoleni vuoksi.

Molemmissa toinen osapuoli yritti jonkun verran, jota arvostan todella paljon. Yritys ei vaan ollut valitettavasti riittävästi ja ilmeni seksiin liittyviä ongelmia puolin ja toisin asian vuoksi.

Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisimme voineet saada molempia osapuolia tyydyttävämpiä ratkaisuja, jos olisimme tehneet asioita hiljalleen ja emme olisi ottaneet tilannetta niin "vakavasti". Olen myös huomannut, että en itse osannut kertoa kaikesta, jota kaipasin. Toivottavasti te löydätte hienoja yhteisiä asioita.

Omalla kohdalla ero(t) olivat paras ratkaisu. Vaikka kinkyjuttuni ovat ihan peruskauraa, niin kummankaan entisen puolison meininki ei olisi riittänyt. Suurimpana syynä se,  että kun alistuminen ja kivusta nauttiminen on hyvin "minua" ja mulle luonnollista, niin toivon samanlaista tunnetta ja luonnollista halua myös minua Dominoivalta osapuolelta.

Meni vähän negailuksi, sori siitä. Toivon, että jotain vinkkejäkin tässä vuodatuksessa oli.

[vila]

Vila, selitätkö tuon kinky-in-denial-termin, kiitos. En ole tähän mennessä tavannut termiä, johon googlesta löytyy yhtä vähän osumia (3). Kun mietin, onko Google rikki, testasin myös Yahoolla. Tulos on pyöreä nolla, osumissa on vain fraasin osia hajallaan. Rohkenen siis olettaa, että foorumillakin on jokunen, joka ei termiä tunne.

Keksin termin äsken itse, joten voi johtua siitä Eli niin kuin raafael arveli viittasin siihen, että pelkää omaa seksuaalisuuttaan. Minulla on aina ollut aika häiritseviä fantasioita, jotka liittyvät omistetuksi tulemiseen ja CNC-tyyppiseen seksiin. Ne eivät kuitenkaan ole mitään raiskausfantasioita vaan enemmän abusive relationship-tyyppisiä juttuja. Osa on sellaisia, että niiden toteuttamisen pyytäminenkin on eettisesti aika epämääräistä. Kuten esimerkiksi se missä määrin minulla on oikeus päättää suhteen lopettamisesta. Puoliso tuntee kaikki ne fantasiat ja osaa käyttää niitä hauskuuteen, mutta hän on tehnyt valtavan työn että on ansainnut riittävän luottamuksen jotta olen kyennyt näitä asioita ilmaisemaan. Sitten oma kuvionsa on se, että "reagoin" tietynlaisiin dominoiviin ihmisiin - ja he minuun. Nuorempana se herätti ahdistusta ja pelkoa, nykyään tiedän mistä on kyse.

Toinen asia itselläni on, että minulla on kipuun monimutkainen suhde. Minulle kipu on aina seksuaalista eikä se ole ihan yksinkertainen asia. Tämä kaikki oli hämmentävää kun tietoa oli hyvin vähän saatavilla 90-luvulla ja vuosituhannen vaiheessa (eli kun olin teini) ja olen vieläkin vähän liian herkkä BDSM-skenessä hengailuun.

[Draugo]

Paras ratkaisu parisuhteissa on aina keskustella kumppanin kanssa. Mitään panaceaa näihin tilanteisiin tuskin on, jännityksen, ujouden ym. syyt selviävät vain selvittämällä tai niistä pääsee yli totuttelemalla. Kannattaa myös muistaa että vaikka pitkästä suhteesta onkin kyse niin BDSM-sessioita aloittaessa paljon vanhoista totutuista jutuista ja kommunikaatiosta (verbaalisesta ja ei verbaalisesta) ei välttämättä olekkaan enää tulkittavissa samoin kuin ennen. Jos kummalla tahansa osapuolella on tuntemuksia session aikana jotka epäilyttävät, hämmentävät tai muuten vaan haittaavat session kulkua niin sessio kannattaa aina keskeyttää ja keskustella asiasta. Kummankaan puolen ei tarvitse olla ajatusten lukija eikä sitä kummankaan tulisi myöskään vaatia. Sekä Dom että sub saattavat session aikana hämmentyä, häiriintyä, tuntea olonsa epämiellyttäväksi jne. eikä silloin session jatkamisessa ole mitään mieltä ennen kuin asia on käsitelty.

[vila]

Kannattaa myös muistaa että vaikka pitkästä suhteesta onkin kyse niin BDSM-sessioita aloittaessa paljon vanhoista totutuista jutuista ja kommunikaatiosta (verbaalisesta ja ei verbaalisesta) ei välttämättä olekkaan enää tulkittavissa samoin kuin ennen. Jos kummalla tahansa osapuolella on tuntemuksia session aikana jotka epäilyttävät, hämmentävät tai muuten vaan haittaavat session kulkua niin sessio kannattaa aina keskeyttää ja keskustella asiasta. Kummankaan puolen ei tarvitse olla ajatusten lukija eikä sitä kummankaan tulisi myöskään vaatia. Sekä Dom että sub saattavat session aikana hämmentyä, häiriintyä, tuntea olonsa epämiellyttäväksi jne. eikä silloin session jatkamisessa ole mitään mieltä ennen kuin asia on käsitelty.

Olipas tuo hyvin sanottu! Pitkissä suhteissa on myös monenlaista painolastia, jotka pääsevät BDSM-suhteessa paremmin pintaan kuin ehkä vaniljan kanssa. Meidän suhteessa on ainakin jouduttu käsittelemään menneisyydessä tapahtuneita syvästi loukkaavia asioita, joiden käsittely vuosia tapahtumien jälkeen melkein aiheutti avioeron. Näissä alistumista ja alistamisjutuissa mennään niin syvälle psykkeeseen, että ainakin itse koen että itsearvostuksen ja omia oikeuksien tiedostaminen tulee selkeämmin pintaan kuin vaniljan kanssa.