Moikka,
En oikein tiennyt mihin tämän olisi työntänyt, niin laitan vaikka tänne. Älkää lukeko, jos ette kestä hyvin tarkkaa murhan kuvausta.
http://m.scmp.com/news/hong-kong/law-crime/article/2039538/sex-drugs-and-torture-hong-kong-court-hears-gruesome (toivottavasti linkki toimii, en pääse testaamaan koska olen Kiinan puolella ja täällä South China Morning Post blokataan Hongkongin itsenäisyysmielisten ajatusten/kirjoittelun vuoksi).
En ole kovin herkkä, mutta tämä otti ainakin mulle koville. Luultavasti siksi, että a) tapahtui asuinpaikassani b) kuvan mies on juuri sellainen, jonka mukaan saattaisin hyvin lähteä ja olen lähtenytkin.
Ei kuulunut meidän (eikä tietääksemme muihinkaan) skeneihin, mutta vaikuttaisi aika vahvasti "alan harrastajalta" jolta kamapäissään meni sitten yhdellä kerralla överiksi, tai ihmiseltä jolla on ollut pitkään murhafantasioita, jotka vei sitten todellisuuteen kokaiinipäissään.
Eihän tällä mitään BDSM:n kanssa muuta ole tekemistä sinänsä kuin se, että se on (muokkaus: mahdollisesti) kinkyn tekemä raiskausmurha. Onhan vaniljojen tekemiä raiskausmurhia hurumykky. Mutta HK:n skenen elämää ja asenteita tämä taas vaikeuttaa hetkeksi.
Oli hyvä lounaskeskustelu tästä. Toisaaltahan tällä ei ole meidän terveen ja konsensuaalisen BDSM:n harrastajien kanssa yhtään mitään tekemistä, ja moni pystyy täysin laskemaan itsensä irti koko aiheesta. Toisaalta moni meistä on kuitenkin janalla, jonka ääripäässä ei olla enää kaukana siitä, että jos naksahtaisi, jotain tälläistä voisi käydä (ja toiset taas sitten ääripäässä, jossa mitään pahaa ei voisi koskaan käydä.) Ja skenessä, skeneaktiiveissakin, on kuitenkin sairaita ihmisiä, kuten esimerkiksi Sydneyn skeneä (ja sen myötä vähän koko Fetlifea) puhututtava The Wolfin keissi.
Uskoisin että nämä keissit ottavat myös kovemmin niihin, joiden kinkyyn rankemmat fantasiat kuten kuolema ja kiduttaminen aidosti liittyvät, kuten minulla. Olen joitakin kertoja pitänyt taukoa kinkyssä, koska jokin julkinen keissi on mennyt liian lähelle omia fantasioita, kuten esimerkiksi joitakin vuosia sitten lastensuojelun epäkohtia esiin nostanut 8-vuotiaan Erikan kidutus joka päättyi tukehtumiseen sidottuna ja johonkin pakkausmateriaaliin käärittynä, tai täälläkin joskus kertomani Kambodzhan Killing Fieldseillä ja punakhmerien kidutusvankilassa vierailtuani. Silloin en hetkeen vaan halunnut mitään, ja nytkään ei tämän tapauksen jälkeen hetkeen tee mieli leikkiä mitään tuon suuntaista.
Mitäpä tällä nyt hakisi. Että muistakaa turvasoitot (joita tuntuu että Suomessa käytetään aika vähän?), jne jne. Ja että niiden "kielletympien" fantasioiden kanssa elävän on välillä vähän vaikea olla, kun tosimaailma osuu liian lähelle fantasioita.
Jostain syystä päädyn tänne aina kirjoittamaan pahimassa väsymyksessä tai jetlagissa (varmaankin siksi, koska juuri silloin on aikaa vain makoilla, ja muuten olen paljon liikkeessä). Tästäkin voisi keskustella vaikka mitä kiinnostavaa, mutta jätän tämän nyt vain tähän.
Terkkuja Shanghaista!
- Xpyx