"Kun helsinkiläinen täti ja hänen miehensä kaartavat Plymouth Barracudallaan kyläkaupan pihaan, kuusivuotias Jaana on häikäistynyt. Anita on kaunis kuin filmitähti, ja hänen ulkomaalaisen näköinen miehensä puhuu laulavasti ja silittää Jaanaa hiuksista – häntä, joka yleensä on vain tiellä. Pian Jaana pääsee yksin junalla pääkaupunkiin Anitan ja Nuutti-sedän hoiviin. Ylellisessä kodissa, lapsettoman pariskunnan huomion keskipisteenä, hän saa nauttia hellittelystä jota ei ole aiemmin saanut osakseen.
Onnessa lymyää kuitenkin onnettomuus. Jaanan harteille lasketaan raskas salaisuus, eikä kukaan näe hänen hätäänsä ja hämmennystään.
Björk kuvaa esikoisromaanissaan kuinka hienovaraisesti etenevä pedofiili ajaa nuoren tytön ansaan. Taustalla 1960-luvun Suomen maaseutu autioituu ja siirtolaisaallot vyöryvät Ruotsiin."-.
Kirja herätti minussa vahvoja ja ristiriitaisia tunteita.
Voimakasta tuskaa ja ahdistusta, ja myös kiihoittumista.
Kuin omia tunteitani jonkun toisen sanoittamana.