Hui, olenko vaniljoitumassa?

[Kolumnisti]

Hui, olenko vaniljoitumassa?
 
En usko. Jotenkin vain oma pää on kehittynyt vuosien kuluessa, eikä mikään välttämättä tunnu erityisen pervolta enää. Sitä saattaa lähteä kirjoittamaan tai puhumaan jostain, mikä on pervoa, mutta sitten huomaa ettei se tunnukaan pervolta. Toleranssi kehittyy, mikä oli tabu tai kauhean pervoa ennen, ei välttämättä ole enää.
 
Kolme vuotta sitten alastomuus oli hirveän jännää. ”Hui kauhee, enhän mä voi..” pyöri mielessä kun piti vaihtaa vaatteita eikä yllättäen ollutkaan yksin huoneessa. Nyt saattaa huone olla täynnä etkoilijoita, vieraita ja tuttuja, eikä tunnu oudolta heittää arkivaatteita pois saadakseen kinky-tamineet päälle. Jossain määrin nämä kinky-tamineetkin tuntuvat niin normaaleilta, jopa lähes vaniljaisilta, nykyään.
 
Nyt sattuneesta syystä olen pähkäillyt muutoksia, asioita jotka tuntuvat muuttuneen siitä kun tulin ”skeneen” ja huomaan, että eiväthän ne asiat ole muuttuneet vaan minä. Ehkä se, että asiat tuntuvat vaniljaisilta johtuvat siitä, että se oma minä on entistä vähemmän vaniljainen. Tuohan tuo ongelmiakin, on vaikeampi syttyä pienistä jutuista – tosin onneksi osaa mennä siihen omaan kuplaan vieläkin, mutta vaatii päänsisäistä työtä, että kiima nousee pelkän kuminauhan napsuttelusta tai sormilla tiettyyn tapaan tapahtuvasta pöydän naputuksesta. Tylsää.
 
Olen turtunut. Sitä sen on pakko olla. Uskaltaisiko sitä sitten touhuta jotain extremempää helpompien kiksien toivossa? Jos siitäkin tulee lopulta omassa päässä vähemmän pervoa ja enemmän vaniljaa. Ehkä ei kuitenkaan, sehän riippuu asiasta ja elementeistä asian ympärillä, vai riippuuko? Enemmän se riippuu ehkä siitä omasta päästä ja oman pään sisäisestä maailmasta. Ehkäpä olen vain jollain tavalla poliittisesti korrekti, ja ehkäpä tuo korrektius on katsojan silmässä.
 
Fantasiat on sitten jo oma lukunsa, fetissithän syntyvät osin fantasioista. Monilla (kuten myös minulla) on fantasioita, joista ei oikein viitsi puhua ja ihmismieltä kun miettii, niin toteutuessaan jotkut joidenkuiden fantasioista voisivat olla vaarallisiakin. Itsellä on vieläkin jokin blokki noiden fantasioiden kanssa, edes niitä ”kiltimpiä” ei usein kehtaa ääneen kertoa – ei varsinkaan kumppanille, joka ehkä lähinnä olisi se joka niitä toteuttaisi. Tämä ehkä on osin hyvä, osin huono, kaikenmoista jännää voisi kokea mielelläänkin, mutta se, että kertoisi muille haluavansa kokea jotain, mitä pitää pelottavana tai outona.. No, kaipa tuosta blokista joku päivä joskus saattaa päästä eroon. Vielä ei kukaan ole onnistunut ”pakottamaan” fantasioita ulos, olemuksellaan tai kiinnostuneisuudellaan. Niistä saisi monta kirjaa kirjoitetuksi, ehkäpä pitää alkaa salanimi-kirjailijaksi.
 
Lopulta kuitenkaan edes pervoilu ei ole se tärkein juttu vaan ihmiset, läheisemmät ja vieraammat. Ihmiset ja ihmisten toimintamallit, sen seurailu miten kukin reagoi mihinkin, miten kukin on pukeutunut. Käyttäytymisen psykologia on meille kaikille sisäänrakennettuna, ollaan vain erilaisia siinä, miten sitä tulkitsemme ja seurailemme ja saammeko siitä kiksejä. Ihmiset ympärilläni tekevät maailmani, asiat jotka tapahtuvat luovat skenarioni, kokemukset rakentavat minut. Olen siis kokemusteni summa ja maailmani on läheisieni summa, ei kuitenkaan yksiselitteisesti vaan ehkä vain yhdellä aspektilla.
 


Ehkei sittenkään niin pahasti vaniljoituva Jen

[PinkCat]

Niinhän se on aina ollut että toisen joulu on toisen keskiviikko, eli eri asioiden "erikoisuus" riippuu täysin henkilön kokemuksesta ja kontekstista. Musta on ihan törkeän outoa että jotkut syö jouluna maksalaatikkoa mutta täysin normaalia että mies saattaa kusta päälle silloin kun sitä sattuu huvittamaan. Kun tulin "skeneen" joskus ööööö vajaa 20v sitten, mulla ei ollut mitään käsitystä siitä mitä täällä niinkuin ihmiset tekee, oli vaan omat fantasiat ja ajatukset. Joidenkin niistä huomasin olevan ihan normi ja jotkut taas ei. Silloin kusijutut oli ihan eiei-listalla, lähinnä siksi että ajattelin että niin kuuluu tehdä, koska se on ällöä. Nykyään sekin alkaa olla tavista kuin kaurapuuro.
Maailma muuttuu ja me sen mukana. Koko tästä skenestä alkaa tulla enemmän ja enemmän valtavirtaa ja hyväksytympää, me ei enää olla mitään creepejä jätesäkkipervoja pimeissä nurkissa (oi niitä aikoja...)
Ja henkilökohtaisessa elämässä, asiat arkistuu aina, kun niitä on saatavilla. Se kaurapuuro ei vaan enää jännitä niin hirveästi kun sitä on vetäny joka aamu 20 vuotta joskus tauko auttaa ja siitä innostuu taas. Tai erilaiset lisukkeet, hilloa voisilmät sijasta. Isommat annokset ei välttämättä auta.

[Mr Birch]

Tämä ketju näyttää kytkeytyvän jännästi omiin viime päivien pohdintoihini. Olen miettinyt kinkyä/pervoa/vinoa jonkinlaisena moniulotteisena avaruutena.
PinkCatin maksalaatikko jouluruokana -esimerkki viittaa arjen sijoittamiseen keskelle ei-arkista ja siitä syntyvää jännitettä.
Kolumnistin pohdinta taas tarkastelee arkipäiväistymisen ja toleranssin kasvun suuntaa.

Itse spankona ja switchinä törmään joskus seuraavansuuntaisiin ajatuksiin: a) onko moinen turhan pliisua ja tylsää, pitäisikö vaihtaa kovempiin vehkeisiin ja otteisiin, sanoo: kehittyä? b) pitäisikö palata ruotuun ja mennä switcheilumisen sijasta suosiolla jompaan kumpaan laitaan, olla silleen vakaampi vaiko c) palata ihan vaan  vaniljaksi, kun oma parisuhteeni kuitenkin perustuu siihen.

Olen siis joko a) arka aloittelija, b) konservatiivi tai c) ihan suorastaan skenepetturi. Ikävä havaita, kun nämä asiat ovat kumminkin jo yli 30 vuotta päässä pyörineet ja neljännesvuosisadan verran toteutuneetkin silloin tällöin.  Näiden vaihtoehtojen sijasta olisi mukava vihdoin oppia olemaan sitä mitä on.

[PinkCat]

Tämä ketju näyttää kytkeytyvän jännästi omiin viime päivien pohdintoihini. Olen miettinyt kinkyä/pervoa/vinoa jonkinlaisena moniulotteisena avaruutena.
PinkCatin maksalaatikko jouluruokana -esimerkki viittaa arjen sijoittamiseen keskelle ei-arkista ja siitä syntyvää jännitettä.
Kolumnistin pohdinta taas tarkastelee arkipäiväistymisen ja toleranssin kasvun suuntaa.

Kyllä minä kuvittelin myös kirjoittaneeni arkipäiväistymisestä ja tolen kasvusta kaurapuurossani, eipäs nyt tartuta siihen maksalaatikkoon. Mutta ajatuksillani on taipumus rönsyillä joten ydintä voi olla vaikea löytää, pahoittelen

[Mr Birch]

Maksalaatikkoon kuuluu puuro, olkoonkin, että riisi-.

[Switchy]

Vaniljana täällä tulee sanottua niin tyhmiä juttuja, että niitä häpeää kuukaudenkin päästä Mutta kaippa sentään heikkouksia ja rajoitteita täälläkin löytyy ihmisiltä, ettei kaikki ole ihan rajattoman estottomia ja itsevarmoja, ilman mitään alhaisia kateuden tai mustasukkaisuuden rahvaanomaisia ja maallisia tunteita

[Mr Birch]

Misteli kirjoitti toisaalla kirjallisuusketjussa: vain tunnustava umpipervo näkee vaivaa edes etsiäkseen noita varastonlämmittäjiä luettavaksi   Siteerauskohdassa puhe oli Juhani Syrjän tuotannosta. Tunnustan umpipervouden. Vissiin sitten kirjapölykoukussa. Miten tässä näin kävi?

[Sigmamies]

Kaikkeen tottuu kun siitä tulee tapa mutta onko vanilja joku kauheekin asia 
Helpoimmalla pääsee kun tekee mitä tykkää eikä mieti onko se pervoo vai ihan normijuttuja kunhan vaan tykkää siitä mitä tekee 

[HerraE~Horo]

Jos mitataan seksillä.. päinvastoin, kohta 2vuotta siitä kun minuutin koitti "vaniljarakastelua"    horo

HerraE

[latexbun]

Itselleni vanilja pervon kanssa on pervoa, sillä pervo on pervo, enkä osaa sanoa, onko mikään lopulta täysin vaniljaa. Riittää, kunhan on kivaa.

[Kulkuri]

Raja kinkyilyn ja vaniljan välillä, on kuin veteen piiretty viiva. Mikä ja mitä pervoilu loppujenlopuksi on. On vain erinlaisia tarpeita ja tapoja toteuttaa itseään seksuaalisesti. Kukin tavallaan. Mahdollisuuksien ja tilanteen mukaan.

[D79Mies]

Itselleni vanilja pervon kanssa on pervoa, sillä pervo on pervo, enkä osaa sanoa, onko mikään lopulta täysin vaniljaa. Riittää, kunhan on kivaa.

Hieman ohi alkuperäisen aiheen... Olen huomannut vaniljaseksin toimivan subin kanssa, mutta vaniljan kanssa ei. Epäilen, että taustalla on suurempi lista no-no -juttuja, jotka jäävät pilaamaan tunnelmaa. Se on vähän kuin yrittäisi kiihtyä käsijarru päällä, koko ajan miettien rajoituksia. Ei siitä vain tule mitään.

Eli vaikka toiminnot olisivatkin samat niin vaniljan kuin subin kohdalla, lopputulos on aivan eri. Subin kanssa uskaltaa sukeltaa heti syvään päähän vaikka lähetyssaarnajassa, kun vaniljan kanssa jäädään pulikoimaan rannalle.

Näin puhtaasti omien kokemusteni perusteella.