Simone de Beauvoirin (oli väärin kirjoitettu) alkuperäinen ajatus oli kuvaamalla nykytila esittää siinä esiintyvät ilmiöt ja siten pohtia esiintyviä eettisiä epäkohtia. Kirjoitusten naisten asemasta ja seksuaalisuudesta saama latautunut merkitys ja kirjoitusten joutuminen pannaan olivat muistaakseni kirjoittajalle yllätys. Metodi oli ajalle tyypillinen ja saadut päätelmät kestävät loogisuudessaan, mutta maailma muuttuu. Feministi sana itsessään on hyvi suppea sana palvelemaan tasa-arvon aatetta, toisia kunnioittavaa maailmankuvaa. Sovinisti sanan merkitys on myöskin vääristynyt. Toisen tasa-arvo on erilainen kuin toisen. Naisen erilainen kuin miehen, maahanmuuttajan erilainen kuin kansalaisen.
Onko nykymaailma loogisempi kun aikaisemmin? Olemmeko päässeet eroon yhteiskunnassa olevista näkymättömistä raja-aidoista? Onko totuudella enää väliä vai onko totta se miltä asiat näyttävät? Saako totuuden kertoa vai ovatko huonojen uutisten kertojat epäsuosittuja. Yhteiskunnan muuttuminen yhä enemmän byrokraattiseksi, yksilöön ei uskovaksi ja valvovaksi on anarkistin painajainen. On hetkiä jolloin anarkistikin huomaa hierarkian tarpeen.