Ruma mies

[tiitii]

Vaikka olen täälläkin lukuisia kertoja mainostanut olevani esteetikko ja nauttivani kauneuden katselusta, ihmisissäkin, niin olen silti ollut myös elämäni merkittävimpiin lukeutuvissa ihmissuhteissa sellaisten miesten kanssa, joista voisi asiaa kaunistelematta sanoa, että ovat olleet todellakin rumia. Mutta heissä on ollut karismaa senkin edestä ja sitä tiettyä röyhkeän eläimellistä seksikkyyttä ja elinvoimaisuutta sekä itsevarmuutta, yhdistettynä älykkyyteen, luovuuteen sekä herkkyyteen ja viisauteen, mikä yhdistelmä vaan kerta kaikkiaan vie tältä tytöltä jalat alta. Pari tällaista, itseäni noin kymmenen vuotta vanhempaa miestä, on elämässäni ollut ja huh, en todellakaan vaihtaisi näitä kokemuksia mihinkään pelkän pinnan koreuteen.

Toisaalta minulla on myös kokemusta siitä, että olen useampiakin kertoja sietänyt aivan liian pitkään lähelläni hyvinkin luonnevikaisia tyyppejä (sekä miehiä että naisia), siksi että he ovat olleet vaan kerta kaikkiaan niin kauniita/komeita, että olen vaan lumoutuneena tuijottanut heitä näkyyn pitkänkään ajan kuluttua kyllästymättä. Niin kuin olisi saanut omakseen jonkun aivan ihastuttavan taideteoksen. Sen varjolla olen painanut villaisella niin huomattavan älyn/järjen köyhyyden, ilkeyden, narsistisuuden kuin itsekkyydenkin. Ja mitä lie muitakin ei niin imartelevia persoonallisuudenpiirteitä.

Naisten kohdalla en ole itse asiassa ollut ikinä muuta kuin joko selkeästi kaunottarien tai sitten melko tavallisten/kivannäköisten pupusten kanssa. Kaunottaret ovat valitettavasti olleet enimmäkseen juuri näitä aiemmin mainitsemani kaltaisia luonteeltaan vaikeita tapauksia, mutta olen jotenkin sitten aina antanut heidän huonon käytöksensä ja oikkunsa anteeksi, kun olen ollut niin lumoutunut heidän naisellisista viehätysvoimistaan. Sokaistunut kerta kaikkiaan näin jälkeen päin asiaa ajateltuani. Tavallisen/kivan näköisissä taas on ollut oikeasti tosi mukavia tyyppejä kaikin puolin ja heitä on yhdistänyt myös se tietty vahva seksuaalinen vetovoima.

Tästä nyt tulee sellainen vaikutelma, etteikö kauniissa/komeissa ihmisissä voisi olla myös sisäistä kauneutta ja toisaalta että rumat ihmiset olisivat jotenkin automaattisesti parempia ihmisiä luonteeltaan. No, kuten tiedämme, niin näin ei asia ole. Siltikin siinä vaan näyttää olevan perää, että jotkut ovat tottuneet pelaamaan tässä maailmassa ulkonäkönsä turvin ja eivät luultavasti siitä syystä ole kokeneet tarpeelliseksi kehittää luonnettaan/persoonaansa/muita avujaan hioutuneemmiksi. Mikä on todella surullinen juttu, sillä mikä voisikaan olla ihanampaa, kuin henkilö, jossa yhteenkietoutuu jokaisella tasolla ilmenevä harmoninen kauneus. Taivaallista hipova sulokkuus, ihastuttavuus ja viehätysvoima.

Mutta joo, vuosia on jo itselläni siitä aikaa, kun kauneus on päässyt kiilaamaan luonteen jalostuneisuuden ohitse kumppania valittaessa. Vannomatta toki paras, sitä kun ei tiedä mihin tämä elämä jälleen tulevaisuudessa viskaa... Toivon kuitenkin, että olisin jo kasvanut tämän taipumuksen ohitse/ylitse ja jatkossa osaisin erottaa ne todelliset ja aidot timantit vaikka minkälaisen ulkokuoren alta.

Realiteetti on myös se, että jollei satu nuorena kuolemaan, niin jokaisen meistä kohdalla - supermallienkin - odottaa samanlainen (mahdollisen) kauneuden/komeuden lakastuminen ennen pitkää. Viimeistään siinä vaiheessa saattaa huomata sen, että olisi ollut hyötyä siitä, että olisi kehittänyt itsessään kokonaisvaltaisesti myös muita avuja, eikä keskittynyt vain ulkokuorensa hiomiseen ja iänikuiseen peilailuun. Elämä opettaa.

[Inor]

Siis mä en ookaan ihan hatusta vetänyt mun teoriaani! Mä meinaan kehittelin jo ajat sitten mallin jonka mukaan oon kaikkein luottavaisin suhteessa ruman miehen kanssa. Kauniit naiset tai komeat miehet aiheuttaa liikaa epävarmuutta. Mut ei nekään suhteet oo olleet lopulta pysyviä, että mene ja tiedä sitten.

[Majesty]

Perinteisesti miesten vetovoimaisuus naisten silmissä on perustunut ensisijaisesti siihen, mitä hän tekee, eikä niinkään siihen miltä hän näyttää. Nykyään taitavat tosin miehiin kohdistuvat odotukset olla astetta ulkonäkökeskeisempiä kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Naiset puhuvat usein karismasta, kun heiltä kysytään, mikä miehestä tekee kiinnostavan. Karismaa on aika vaikeaa määritellä, mutta on aika selvää, että ainakin osittain se rakentuu sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Esimerkiksi julkkismiesten karismaattisuus voi tulla luoduksi puhtaasti siten, että kun naama näkyy lehdissä riittävän useasti, siitä syntyy tietynlainen sädekehävaikutus täysin riippumatta siitä, onko henkilöllä itsellään lainkaan karismaattisiksi yleisesti miellettyjä ominaisuuksia, kuten älykkyyttä, elämänkokemusta, tunneälykkyyttä, tietynlaisia ulkonäön piirteitä jne.

Muistan lukeneeni Iltalehdestä siitä, kuinka eräs "julkkiskaunotar" kertoi tapailevansa omasta tahdostaan ainoastaan rumia miehiä. Hyvännäköisillä miehillä ei hänen mielestään ollut yleensä muuta annettavaa naiselle komean kuoren lisäksi. Tämä on toki melko tympeä ja yksipuolinen näkemys, mutta uskon siinä olevan ainakin pienen totuuden siemenen. Rumat miehet nimittäin joutuvat pakostikin kompensoimaan ulkonäköään parantaakseen asemaansa naismarkkinoilla. Tästä ei tietenkään loogisesti seuraa, että komeat miehet olisivat tyhmiä pelkästään komeutensa takia, vaikka kyseinen harakka sitä mieltä tuntui olevankin, mutta pidän hyvin mahdollisena että jonkunlainen negatiivinen korrelaatio ulkonäön ja omaan henkiseen pääomaan panostamisen välillä saattaa olla. Joitakin vuosia sitten uutisoitiin tutkimuksesta, jossa todettiin rumien ihmisten olevan parempia johtajia kuin kauniiden. Mene ja tiedä.

[chilinen]

Perinteisesti miesten vetovoimaisuus naisten silmissä on perustunut ensisijaisesti siihen, mitä hän tekee, eikä niinkään siihen miltä hän näyttää. Nykyään taitavat naisten miehiin kohdistuvat odotukset olla astetta ulkonäkökeskeisempiä kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Naiset puhuvat usein karismasta, kun heiltä kysytään, mikä miehestä tekee kiinnostavan. Karismaa on aika vaikeaa määritellä, mutta on aika selvää, että ainakin osittain se rakentuu sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Esimerkiksi julkkismiesten karismaattisuus voi tulla luoduksi puhtaasti siten, että kun naama näkyy lehdissä riittävän useasti, siitä syntyy tietynlainen sädekehävaikutus täysin riippumatta siitä, onko henkilöllä itsellään lainkaan karismaattisiksi yleisesti miellettyjä ominaisuuksia, kuten älykkyyttä, elämänkokemusta, tunneälykkyyttä, tietynlaisia ulkonäön piirteitä jne.

Muistan lukeneeni Iltalehdestä siitä, kuinka eräs "julkkiskaunotar" kertoi tapailevansa omasta tahdostaan ainoastaan rumia miehiä. Hyvännäköisillä miehillä ei hänen mielestään ollut yleensä muuta annettavaa naiselle komean kuoren lisäksi. Tämä on toki melko tympeä ja yksipuolinen näkemys, mutta uskon siinä olevan ainakin pienen totuuden siemenen. Rumat miehet nimittäin joutuvat pakostikin kompensoimaan ulkonäköään parantaakseen asemaansa naismarkkinoilla. Tästä ei tietenkään loogisesti seuraa, että komeat miehet olisivat tyhmiä pelkästään komeutensa takia, vaikka kyseinen harakka sitä mieltä tuntui olevankin, mutta pidän hyvin mahdollisena että jonkunlainen negatiivinen korrelaatio ulkonäön ja omaan henkiseen pääomaan panostamisen välillä saattaa olla. Joitakin vuosia sitten uutisoitiin tutkimuksesta, jossa todettiin rumien ihmisten olevan parempia johtajia kuin kauniiden. Mene ja tiedä.

Mua ei ole koskaan vetäneet puoleensa ns. nätit miehet, Hollywoodissakin taitaa olla vain kourallinen mun makuuni meneviä ns. hottiksia. Mä tykkään persoonista, älystä, kemiasta. Ihan sama, onko tähtikamaa ulkonäöltään, kunhan juttu toimii. töissä on valitettavasti huomannut, miten yhden ulkonäkökeskeisyys vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. ja siis kokee, että kunhan saapuu paikalle, systeemi toimii.

[Perhonen89]

Kyllä mielestäni sillä ulkonäöllä on kuitenkin jonkin verran väliä, vaikka luonne on toki loppupeleissä tärkeämpi asia. Ulkonäöstä kumpuaa kuitenkin se seksuaalinen viehätysvoima ja varmaan kaikki kuitenkin haluavat, että sitä omaa kumppania olisi miellyttävä katsella.

Olen varmasti itse ajoittain syyllistynyt liian paljon miehen ulkonäön katsomiseen, mutta nyt olen kyllä yrittämässä päästä eroon tästä tavasta. En ole missän vaiheessa etsinyt mitään Mr finlandia itselleni, mutta katson miehessä usein juuri kasvoja ja kasvonpiirteitä ja jos näissä kasvoissa ei vain joku miellytä, niin minun on vaikea kiinnostua miehestä. Vinkkejä, miten tästä huonosta tavasta pääsisi eroon?

Toisaalta jollain tapaa uskon myös siihen, että jos tapaa jonkun ihmisen, jonka ulkonäkö ei miellytä, mutta josta kuitenkin on kiinnostunut, niin sitä alkaa pitämään tätä ihmistä komeana/kauniina jossain vaiheessa. 

[Majesty]

Olen varmasti itse ajoittain syyllistynyt liian paljon miehen ulkonäön katsomiseen, mutta nyt olen kyllä yrittämässä päästä eroon tästä tavasta. En ole missän vaiheessa etsinyt mitään Mr finlandia itselleni, mutta katson miehessä usein juuri kasvoja ja kasvonpiirteitä ja jos näissä kasvoissa ei vain joku miellytä, niin minun on vaikea kiinnostua miehestä. Vinkkejä, miten tästä huonosta tavasta pääsisi eroon?

Miten niin syyllistynyt ja miksi pitäisi päästä? Ei kai kukaan ole velvollinen selittelemään omia parinvalintapreferenssejään muille. Vapaa maa jne.

[Perhonen89]

Miten niin syyllistynyt ja miksi pitäisi päästä? Ei kai kukaan ole velvollinen selittelemään omia parinvalintapreferenssejään muille. Vapaa maa jne.
[/quote]

Olen pari kertaa käynyt treffeillä niin, että olen kirjoitellut miehen kanssa netissä aika pitkäänkin, mutta tuona aikana ei ole tullut vaihdeltua kuvia kummankaan osapuolen kohdalta. Sitten kun olen mennyt treffeille ja nähnyt ettei mies miellytä omaa silmääni, on kiinnostukseni latistunut.

Toki jokaisella on omat seikkansa, mitkä vaikuttavat siihen kumppanin etsintään ja parisuhteen muodostukseen. Mutta näen tämän ehkä liiallisen ulkonäkökeskeisyyden ongelmana silloin, jos jatkuvasti torjutaan mahdollisia lupaavia kumppaneita ja vain siksi, koska jokin asian ei ulkonäössä miellytä. Ehkä siksi itsekin olen tästä tavasta yrittämässä pyrkiä pois, koska en halua vaikuttaa liian ulkonäkökeskeiseltä/nirsolta, jos annan ulkonäön vaikuttaa jatkoon liian paljon.

[Sindy68]

Mielenkiintoinen aihe, jota on myös tullut funtsailtua.
Mistä se kauneuden määritelmä tulee ja kuka sen määrittelee?
Onko se media? muoti? massailmiö??? Jonkun mielestä ruma, voi olla
toisen mielestä kaunis - Voiko olla? Tai jos on ruma, niin onko hän
muidenkin mielestä ruma ja jos on, niin miksi ?

Miltä siis näyttää kaunis nainen, komea mies tai ruma ankanpoikanen?
Pohtii, pohtii, vaan ei tiedä ... 

[nighthaze]

En ole tainnut koskaan seurustella yleisesti hyvännäköiseksi tulkitun henkilön kanssa. Suuri osa on näistä playereita, joten dislike, ja yhteiset intressit loppuvat siihen. Sitä paitsi itse en pidä mistään Brad Pitteistä, vaan rosoisista tyypeistä. Harva ihminen on kuitenkaan mielestäni oikeasti ruma. Sitä paitsi enemmän pidän luotaantyöntävänä esim. joittenkin ikäisteni henkistä ja/tai fyysistä setätyyliä. Yhtä kaikki, tavallisuus riittää usein, koska taviksista voi tulla omissa silmissä ihan kauniita, jos ovat mukavia. Tai uuh, älykkäitä. Tyhmyyttä ei pelasta mikään, ulkonäölle sentään voi usein edes jotain.

Minulla on karu ja rationaalinen ajatus, että toisen ulkonäöltä sopii vaatia sen verran kuin itse kykenee tarjoamaan takaisin. Jos itseensä panostaminen ei kiinnosta juuri missään muodossa eikä hyvillä geeneilläkään ole juuri varustettu, ei ehkä kannata lähteä vaatimaan myöskään 190 cm pitkää, huippu-urheilullista tummaa miestä itselleen. Mielestäni onkin hassua, että kerta toisensa jälkeen tapaa täysin tavismiehiä, jotka haikailevat isotissisistä langanlaihoista kaunottarista. Get serious.

[nicolaus]

Rumat miehet on pelkkä urbaanilegenda. On vain ronkeleita akkoja.

[Perhonen89]

Nostan taas vanhaa ketjua. Oli vain hauska lukea, mitä olin tähän ketjuun kirjoittanut melkeim vuosi sitten.

Olen huomannut, että ulkonäkön ehkä liiallinen katsominen on painunut taka-alalle. Toki jonkinlainen hyvä ulkomuoto kiinnittää edelleen huomion, mutta nyt tilalle on tullut enemmän ehkä jonkinlaisen itsevarmuuden ja karismankin katsominen yhdistettynä masterin rooliin. En kiellä, ettei ulkonäöllä olisi enää yhtään vaikutusta, mutta ei ehkä enää niin vahvasti kuin vielä vuosi sitten.

Mielenkiintoista on omalla kohdallani huomata miesmaun radikaalin muuttumisen. Kun nuorempana olin juuri lihaksikkaiden, kiiltokuvamiehien perään, niin nykyään tällaiset miehet eivät herätä minussa seksuaalisessa mielessä kiinnostusta. Sen sijaan katseeni kiinnittyy jostain syystä nykyään enemmän esimerkiksi pitkähiuksisiin miehiin. Samoin en nykyään vaadi, että miehen pitäisi olla hyvin treenattu vartaloltaan.

Mikä lie muutos tapahtunut. Onko se kasvamista pois ulkonäön liiallisesta tuijottamisesta vai vaan tajunnut sen tosiasian, että kiiltokuvamiehet eivät välttämättä tarjoa minulle sitä mitä haluan? Kinkyseksiä, älykkyyttä ja hyviä keskusteluja.

[Mr Glencairn]

Nostan taas vanhaa ketjua. Oli vain hauska lukea, mitä olin tähän ketjuun kirjoittanut melkeim vuosi sitten.

Olen huomannut, että ulkonäkön ehkä liiallinen katsominen on painunut taka-alalle. Toki jonkinlainen hyvä ulkomuoto kiinnittää edelleen huomion, mutta nyt tilalle on tullut enemmän ehkä jonkinlaisen itsevarmuuden ja karismankin katsominen yhdistettynä masterin rooliin. En kiellä, ettei ulkonäöllä olisi enää yhtään vaikutusta, mutta ei ehkä enää niin vahvasti kuin vielä vuosi sitten.

Mielenkiintoista on omalla kohdallani huomata miesmaun radikaalin muuttumisen. Kun nuorempana olin juuri lihaksikkaiden, kiiltokuvamiehien perään, niin nykyään tällaiset miehet eivät herätä minussa seksuaalisessa mielessä kiinnostusta. Sen sijaan katseeni kiinnittyy jostain syystä nykyään enemmän esimerkiksi pitkähiuksisiin miehiin. Samoin en nykyään vaadi, että miehen pitäisi olla hyvin treenattu vartaloltaan.

Mikä lie muutos tapahtunut. Onko se kasvamista pois ulkonäön liiallisesta tuijottamisesta vai vaan tajunnut sen tosiasian, että kiiltokuvamiehet eivät välttämättä tarjoa minulle sitä mitä haluan? Kinkyseksiä, älykkyyttä ja hyviä keskusteluja.

Kun ikää ja kokemuksia tulee niin mielipiteet muuttuu, sitä kutsutaan kasvamiseksi. Jos vielä tutustuisit minuun niin huomaisit pitäväsi myös lyhythiuksisista miehistä 

[Saderankka]

Välillä törmää hyvinkin sisäisesti rumiin ihmisiin vaikka ulkokuori olisikin hurmaava:( jompsin kumpsin niin kuin kirppari löytö toisen romu on toisen aarre.

[Mastersx]

Miten määritellään rumuus? Minulle sanottu,että voisi seksiä ym. Mutta ei seurustella, olen ihan ok näköinen,ja usea yli 40-v nainen etenkin ovat ihastuneita. Mutta eivät seurustella voi. Siinä vähän ristiriitaa,enkä siis välttämättä ole ruminta. Tai kuten eräs sanoi,olet ihanan söpö,kohteli kuin aviomiestä,mutta sanoi ettei vois seurustella. Ehkä vähän ohi aiheen,mutta lähinnä miten rumuus määritellään? Itse olen viehättynyt rumista naisista joskus,sillä että tietty rumuus onkin kaunista. Ruma siis voi olla kaunista.

[Flikk]

Kaiketi kaikki määrittelevät ihanteensa ja inhokkinsa itse.
IMO mielestä mies (tai nainen) on ruma, jos ei viihdy omissa nahoissaan. Lähinnä juuri se, miten kantaa itsensä ja yllään olevat vaatteet.
Aika monta kertaa olen kuvia vaihtaessa säikähtänytkin, mutta lähtenyt silti kahville (jos jutut on  olleet mieleen..) ja ainakin toistaiseksi tavannut vain mukavia tyyppejä:) Jälkeenpäin en kylläkään pysty sanomaan, mitä toisella oli päällä tai minkälaiset hiukset, mutta kokonaisvaikutelma jää aina mieleen.