Valokuvanne ihollani

[Kolumnisti]

Valokuvanne ihollani

Alastomuus kiltteinä valokuvina ja alastomuus pornoisina valokuvina ei ole minkäänlainen tabu täällä BDSM-Baarissa. On tissejä ja kulleja ja pilluja ja perseitä. Hiukan vilautellaan tissiä läpinäkyvän paidan uumenista ja toisaalta revitellään sitä pillua niin, että se tumma aukko siellä jalkovälissä on syvä kuin rotko Meksikon maaseudun tien varrella. Joskus kulli on jollakin hiukan lerpallaan, mutta ylpeänä sitäkin ja useimmiten se seistä jöpöttää ylväänä, itsetietoisena ja napakkana omistajansa haarovälissä tai sitten siellä pillun syvissä uumenissa. Toisinaan perse on pieni osa jotakin sievää kuvaelmaa ja toisinaan se on verille piiskattu. Niin tai näin, alastomuutta paljaimmillaan ja paljastavimmillaan.

Me kaikki näemme alastomuutta, pornoa, seksuaalisuutta monenmuotoisena ja moninaisena liki missä tahansa sosiaalisessa mediassa tänä päivänä. Kautta aikain on otettu tuhmia valokuvia, on ollut kansikuvatyttöjä, on ollut seksilehtiä, keskiaukeaman tyttöjä, Playboytä ja Playgirliä. Pornoelokuvia kotiin vuokrattavaksi ja tuhmuuksia tehtäväksi ja katsottavaksi seksikauppojen hämärissä kellareissa. On luettu ja selattu hiirenkorville asti kulli kovana niitä nuoruusvuosien pornolehtiä ja melkein lehdet ovat menneet isältä pojalle perintönä. On havahduttu Playgirlin sivuilla alastomiin miesvartaloihin ja niiden vyötärölle kiedottujen valkoisten pyyhkeiden alla olevien  kohoumien tutkailuun ja antauduttu mielikuvituksen leikkiinn, jotta mitä siellä pyyhkeen alla olisikaan saatavilla. Nuo ovat olleet kuitenkin tuntemattomia tissejä, kaukaisia kulleja. Saavuttamattomia ja niin ollut tarkoituskin.

Se, mikä tekee BDSM-baarin pilluista ja tisseistä ja kulleista ja perseistä otetuista valokuvista ainutlaatuisia, on se, että moni tuntee henkilökohtaisesti niiden omistajan. Nuo kuvat tulevat varsin lähelle ja iholle ja mielestäni mukavalla tavalla. Alastomuuden ja seksuaalisuuden tabut saavat täällä kyytiä. Minä olen nähnyt monet pillut ja kullit alastomana ja sillä tavalla, jota en vielä olisi muutama vuosi sitten tullut edes ajatelleeksi. Olen nähnyt ystävieni panemiset, perseiden piiskauksen, tissien rääkkäyksen, pillujen nuolemiset, suihinotot. Ne eivät ole olleet mitään tuntematonta, kuuluneet joillekin tuntemattomille. Ne ovat olleet minulle tuttujen ja minulle tärkeiden ihmisten kehonosia, jotka ovat olleet sillä hetkellä mukavassa käytössä ja minulla on ollut lupa katsojana osallistua. Tässä olenkin löytänyt itselleni uudenlaisen aluevaltauksen valtuutettuna tirkistelijänä. Olen nähnyt joidenkin noiden hetkien päätyvän valokuviksi muistojen arkistoon.

Suurella mielenkiinnolla katson siis valokuvia täällä BDSM-baarissa, koska toisinaan valokuvat kuvaavat niitä ihmisiä, jotka minä jollain lailla tiedän tai tunnen. Valokuvat ja niissä oleva seksi ja seksuaalisuus ovat ehkä otoksia niistä hetkistä, jolloin minulla on ollut kunnia ja lupa olla läsnä. Minä olen erittäin visuaalinen ihminen ja nautin siitä, mitä näen. En hae kaunista ja perinteistä, vaan rajoja rikkojaa, aisteja härnäävää, lupaa kiihottua ja lupaa ärsyyntyä. Silloin, kun valokuva tavalla tai toisella puhuttelee, on siinä se jokin.  Liian täydellinen on liian itsestäänselvää, sormella osoitettua, kehuja odottavaa. Rosoisuus on uskottavaa ja nautinnollista ja joskus asetun osaksi tuollaista valokuvaa minäkin, tirkistelijän valtaisalla mielikuvituksella. 




Normandie, joka nauttii ihanista valokuvistanne ja toivottaa kaikille hyvää joulua ja mielenkiintoista alkavaa vuotta 2017!

[Blondie77]

Ihanan hyväntuulinen kirjoitus ja naulan kantaan  .. Kiitos tästä Norma 

[Najwa]

Ah, Normandie, ihanasti kirjoitettu. Tästä tuli hyvälle tuulelle 

[Kharon]

Hymyilyttää kovin. Ihana teksti taas, näin valokuvaajaksi itsensä mieltäväni ihmisenä toi hyvän mielen

[Kulkuri]

Hyvä kirjoitus, mukavaa luettavaa Ajatuksia herättäviä kuvia kyllä katsoo miellellään.

Täällä baarissa ei todellakaan ole kuvien julkaisemisen suhteen tabuja. Jäin miettimään, alentaako tämä virtuaalimaailma kuitenkin sitä kynnystä, vaikka tuttujenkin suhteen, saatikka tuntemattomien.. julkaista omia sessio- ym. kuvia. Mielenkiintoista olisi nähdä se kynnys, jos kyseessä olisikin esm. "virallisempi" valokuvanäyttely, avoinna kaikelle kansalle. Saatikka livessä esiintymisen kynnystä. Jostain kumman syystä itse olen saanut havaita, tavallisen itsestäni täysin normaalini työn,  työskentelyni joskus piirustusmallina olevan monelle kauhistus ja kommentit on tyyliin "itse en ikinä voisi" Komentoijina niin kinkyjä kuin vanija persoonia.   

[satula]

Kiitoksia Norma, mainiosti kirjoitettu!

Täältäkin vieno niiaus jokaiselle itseään kuviensa kautta esiintuovalle baarilaiselle! 

[Pip]

En tiedä, onko hyvä juttu avautua tässä, mutta hieman omia mietteitäni: Usein monet kuvat "spämmätään" etusivulta sarjalla kuvia, joissa se kikkeli on kuvattu muutamasta eri kulmasta somassa siveysvyössä. Sanomattakin on selvää, ettei tällaiset kuvat kuulu omiin preferensseihini, mutten missään nimessä tuomitse sitä ideaa, mikä siinä taustalla on. Näitä kuvia ennen on saatettu laittaa joku kuva, jota joku on miettinyt ehkä jopa viikon verran ja käyttänyt oikeasti aikaa miettiäkseen, miten sen valaisisi. Salamoiden kanssa kuvatessa on kyse ihan oikeasti senttipelistä, joten jos malli liikahtaa salaman suuntaamisen jälkeen sentin, niin salamaa pitää taas siirtää. Tällaisessa tilanteessa saa aikaa kulumaan paljon, jotta saadaan se haluttu ruutu. Näitä kuvia näkyy täällä, mistä näkee, että niihin on ihan oikeasti käytetty aikaa ja viitseliäisyyttä. Enkä nyt puhu katkerana omista kuvistani, koska kaikki näkevät, että olen vielä harrastelija, enkä edes harrastaja, vaan näiden oikeasti mielenkiintoisten kuvaajien kuvista tässä puhun.

En myöskään arvostele sessioista innoissaan olevien halua jakaa sitä omaa fiilistään sessioista, tottakai se omasta mielestäni on hyväksyttävää. Itse hyvin harvoin julkaisen mitään hyvin äkkiä jonkun toisen kuvan perään, vaan annan sen saada sitä huomiota täällä palstalla, mutta en julkaise viittä kuvaa samasta tilanteesta peräkkäin.

Olen yrittänyt miettiä, josko saisin omat ajatukseni riittävän selvästi kirjoitettua, jotta jokainen ne ymmärtäisi, mutta taidan olla liian vajavainen verbaalisesti. Visuaalisena ihmisenä saan ilotulitusta huikeista kuvista, joista näkee, että niiden eteen on nähty vaivaa, mutten halua tuomita kaltaisiani, jotka eivät saa välttämättä tuotua esiin sitä, mitä haluaisivat. Baarin säännöt eivät kiellä kategorisesti mitään muita kuvia, kuin lapsi- ja eläinkuvat (joita vieläkin on galleriassa), eikä niiden poistamisia, mutta pyytäisin kaikkien puolesta, että mikäli haluat lisätä kuvan (tai kymmenen). niin päivitä galleria hieman ennen kuin lisäät kuvan. Ehkä joku ehti ensin.

[masterone]

Hieno kirjoitus, kiitos..
Itse saan usein valokuvan päähäni, jossakin, jostakin kun se vain ilmestyy.
Usein sessioissa huomaa että useimmat yksityiskohdat ovat ovatkin siitä valokuvasta.
Valokuva ei ole jo otettu kuva, vaan ihan uusi ja se taipuu subin antimiin.
Siksi se on unikki ja jää helposti mieleen muistojen lukittuun ketjuun......

M.