Oma kupla

[Kolumnisti]

Oma kupla
 
Olen lukenut psykologiaa ja filosofiaa, silti joku, joka ei ole lainkaan oppinut tietää tietävänsä enemmän. Minä tiedän sen, etten tiedä mitään ja mitä enemmän opin, sitä vähemmän tiedän.
 
Oma kupla on kyllä jännä paikka, siellä asiat ovat niin erilaisia kuin mitä ne muille ovat. Se mikä minulle on nöyryyttävää, on toiselle viihdyttävää. Julkinen nöyryytys, tavalla tai toisella, on vain niin laaja, kuin sen kohtaavan kupla sallii sen olevan. D/s on paljolti juuri tuolla omalla kuplalla leikkimistä, siinä missä toisille on vain luontaista herroitella tai rouvitella, toiselle se voi olla todella iso henkinen asia. Yhtälailla, se, että joutuu fyysisesti tekemään jotain, mitä itse pitää nolona, voi toiselle olla pikkujuttu ja muille nautinnollista. Ymmärtämällä toisen henkilön psyykettä, sitä omaa kuplaa, voi hallita toista henkisellä tasolla. Voi aikaansaada toivottuja reaktioita ja mielikuvia, voi saada toisen osapuolen mieltämään tilanteen äärimmäisen nolona tai nautinnollisena. Omasta kuplasta pitäisi voida nauttia, D/s:ssä kyse on paljolti nautinnosta ja vapaudesta olla juuri mitä haluaa, huolehtien toisesta tai tullessa huolehdituksi. Jos ei ymmärrä mitä toisen pään sisällä liikkuu tai välitä siitä, voi olla liikenteessä vaarallisilla vesillä.
 
Se miten näemme itsemme, ei aina ole se miten muut näkevät meidät. Eräs taho tässä ihan pienenkin aikavälin sisään käytännössä panikoi sitä, että nyt muut varmasti ovat sitä tai tätä mieltä tästä ja tuosta asiasta. Samaan aikaan sitten joku muu saattaa kysellä, että mistä on kyse. Siihen ei oikein voi edes antaa legitiä vastausta, koska ongelma on omassa kuplassa, jossa jokainen meistä elää, tahtoi tai ei. Tässäpä tämä, ihminen ajattelee itse omilla aivoillaan miten itse itsensä näkee, tietää siis syvimpiä ja salaisempiakin merkityksiä ihan tajuamattaan, eikä tule ajatelleeksi ettei ulkopuolinen välttämättä ajattelekaan siten kun ulkopuolisen odotetaan ajattelevan. Ja tähän esimerkkinä voin antaa ajatusleikin, puhuin ”eräästä tahosta”, olitko se sinä, oliko se naapurin Erkki-Petteri, oliko se joku täältä vai peräti ns. siviilimaailmasta. Sitä ei voi kukaan tietää, sillä ei edes ole mitään merkitystä. Silti, aivan varmasti ajattelit tuota lausetta lukiessasi jotain tietämääsi henkilöä tai asiaa tai ehkä itseäsi; olit omassa kuplassasi, jossa ajattelet omalla tavallasi asioista ympärilläsi. Ihan vain huomautuksena; kukaan ei ajattele tismalleen kuten sinä.
 
Lopulta tämä hyvinkin vaniljainen teksti on juurikin D/s:n ytimessä. Ihmisen psyyke määrittää monia asioita, vaikka yleisillä sovituilla ja sopimattomilla säännöillä onkin iso rooli kaiken keskellä. Ihminen tarvitsee lokeroita ja mielikuvia, vaikka huutaisi kovaan ääneen, ettei lokeroi mitään; ihminen tarvitsee nimiä ja sanoja asioille, tunteille ja kokemuksille voidakseen puhua niistä muille ja tullakseen ymmärretyksi. Tyypillisesti kuvaamme D/s:n kahtena tai useampana henkilönä, joista yksi tai useampi sanoo, että hyppää ja loput hyppäävät, tai kysyvät kuinka korkealle. Ja jos eivät hyppää ovat niskoittelijoita tai tottelemattomia. Kuitenkin kyseessä on sovittu suhdetematiikka. Eikö tässä ole kyse juuri lokeroista? Roolit voivat vaihdella, roolit voivat olla pysyviä, mutta siitä huolimatta olemme joissain lokeroissa, olivat ne lokerot sitten Dominoiva, alistuva, switch, yleispervo tai fetisisti. Me itse emme määritä omaa lokeroamme vaan muut, ne kaikki muut, jotka katselevat kuplaamme ulkoa päin ja määrittelevät meidät. Me emme ehkä koskaan kuule, miten muut meidät lokeroivat, eikä sillä pitäisi olla mitään merkitystäkään. Lokeroimme kuitenkin toisiamme (ja itseämme) toisiemme käytöksen perusteella ja jos joku ei sovikaan omaan lokeroonsa, luodaan uusi lokero, johon tämä joku sopii.
 
Omassa kuplassamme olemme juuri sitä mitä haluamme; sitä mitä olemme. Lopulta on aivan yhdentekevää, mitä muut ajattelevat, mutta jos ei olekaan huudetaan kovaan ääneen, etten minä ainakaan.
 


Jen, joka myös elää omassa kuplassaan.

[Dagda]

Hieno kirjotus! Hyvin käännät asiat päälaelleen, ja takaisin. Pistää pohtimaan omaa kuplaa, ja pystynkö kuplaani laajentamaan rikkomatta sitä 

[Lady Whip]

Jos oman kuplan rikkoo, tuleeko silloin vastaan rajaton. Pystyykö siihen rikkomatta itseään.
Eikö oma kupla ole myös suoja jota venytetään oman ymmärryksen laajenemisen myötä.

Elämän mielenkiinnon yksi syy on juuri tämä. On minun kupla ja on muiden vastaava. Aina ne ovat erilaiset joko enemmän tai vähemmän. Saa hyvät fiilikset kun lähtee tutustumaan sen toisen ihmisen kuplaan ja sen sisällä oleviin laatikoihin. Lelut siellä ovat erilaiset kuin omani. Aina niille laatikon sisällöille ei löydy edes sanoja, tuntemattomia alueita. Jostain hahmottamastaan saattaa olla jonkinlainen käsitys ja ehkä pelottaa jos saa tilaisuuden tietää lisää. Silti vain eteenpäin.

Oikeastaan en käsitä ollenkaan jos joku sanoo toiselle tai minulle:"Eihän tuo voi noin olla."
"Miksi ei." - kysyn. "Miten näet tämän laatikkoni ja miten sen pitäisi sinun mielestä olla. Minkälainen sinun omasi on?"

[Guide-Master]

Tietoisuus omasta kuplassa ja sen rajoista, luo tietoisuuden tuskan.  Tämä tulee hyvin esille kun subia kouluttaa, jossa myös hänet päästään tutustumaan hänen omiin rajoihin, jotka ovat yleisesti vain hänen omia luultua niin kauan kuin ne muuttuvat kokemuksiksi. Eli kun subi on aluksi hankkinut tietoa ja määritellyt itsensä, mutta voi vasta kokemuksen kautta varmista tiedon oikeaksi.

Toisaalta jos ihminen on nöyrä, niin hän myös kokeneen oppimaan, eli tällöin kupla itse on hyvinkin joustava, kun se niin monilla on herkästi lasista, joka pienestä hipaisusta murtuu, jolloin heidän maailmansa romahtaa. Eli yksilöt itse määrittelee kuplan materiaalin, joka joissain tapauksissa on joustava, mutta yleisempää on tämä jäykkä maallinen seinämä kuplassa.

[Guide-Master]

.

[Chmlnidae]

Onko 'oma kupla' nyt tässä synonyymi itsetuntemukselle, omille valinnoille ja mielipiteille..., ja siis maailman- ja ihmiskatsomukselle noin yleisemminkin...Hiukan näin tulkitsisin. Eli ihan positiivinen määre sinällään.

Eli silloin on ihan itsestä kiinni minkä katsoo olevan hyväksi itselleen. Tokikaan ne muiden ajatukset eivät sinne omaan päähän kantaudu jotain mystisiä aaltoja pitkin ellei joku ihan ääneen niitä ilmaise (tai kirjoita). Tuskin sellaisella pitäisi omaa pollaa siis vaivata. Sitten voi vaivata, ja vähän veivatakin, jos asiat ilmaistaan. Ja riippuen ilmaisijan kulmasta - onko se ystävällismielinen ja kohtelias, vai aggressiivinen ja tunkeileva - ainakin minulla, toistaiseksi, sävy värittyy omaankin vastineeseen. Katsotaan sitten lisää kun valaistun...

Ja johtuen omasta tasa-arvoisesta lähtökohdastani, suhteessa kaikkiin ihmisiin, vasta yhteisestä sopimuksesta rupean riepottelemaan kenenkään kuplaa sen kummemmin. Toki jos mielipidettä kysytään niin voin joskus kertoa. Ja pikkusen tyrkkiä jos sellainen johonkin ihmissuhteeseen sopii, ihan sanattomastikin sovittuna (ja virhetulkinnan riski toki kasvaa, mutta elämä on...).

Jokaisen ihmisen kokemus on omansa ja sen kautta ne rajat ja tuntemus hahmottuu, vähitellen joka päivä. Toki jos toinen on iholla niin sitä yhteistä(kin) kokemusta kertyy, sen ihan vain oman lisäksi. Ja sen yhteisen voi ainakin osittain jakaa keskustellen (myös muuten kommunikoiden, itse kun en pidä sanoja oikein kaikkea kokemusta kattavina ihmepalikoina).

Mutta mutta....sitten tulee se oma käsitykseni elämästä. Ja koska se on muutakin kuin individualismin ikuista ilotulitusta niin katson että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jopa sinne kuplaan. Sillä sen kuplan ytimessä on jokin sellainen mikä on riippuvaista kaikesta ympärillä olevasta: elämä itsessään. Eli vaikka olemme yksilöitä - kuten ne puiden lehdet ja lumihiutaleetkin - niin kuitenkin olemme totaalisen riippuvaisia siitä että kokonaisuus on kondiksessa, sillä olemme aina pakotetut vuorovaikutukseen ympäristömme kanssa (jos vaikka ihan vain hengitämme, plus sitten se ravinnon saanti niin fyysisesti kuin muutenkin....). Eli kuolema korjaa jos sen kuplan seinämä ei ole jotenkin läpäisevä ja toimi fiksusti suhteessa ympäristöön: poistaa kuonaa, ottaa vastaan elämää edistäviä ja parantavia juttuja, ja suojaa vahingollisilta.