Baarin kannatusmaksut
Oletko itse uskossa?Olen agnostikko. Haluaisin uskoa Jumalaan. En ole vielä valmis siihen enkä osaa uskoa. Ehkä jonain päivänä vielä uskon.Luen Raamattua ja kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Pidän uskonnoista Olen kuvataiteilija ja seuraavaksi haluan oppia ikonitekniikan.
Kyl siel isossa kirjassa musta kielletään monta kivaa juttuu.Esimerkkinä vaik toi älä himoitse naapurisi vaimoa.Mitä jos naapurin Tiina tykkää lorttoilla menee ja miehensä Pekka tykkää kattoo käsiraudoissa nurkasta ku vaimoa laittaan joukolla?Sodomia tais olla kans listalla aka homoseksuaalisuus ja pyllyleikit.
Tämä lienee sopiva paikka ensimmäiselle viestilleni tällä foorumilla. Tämä on nimittäin aihe jonka kanssa kipuilen paljon.Olen kristitty, luterilainen. Kasvanut herätysliikkeen parissa. Ja vaikka minusta ei päältäpäin ikinä uskoisi, hengelliset näkemykseni ovat hyvinkin konservatiivisia - joskaan ne eivät missään mielessä rinnastu ahdasmielisyyteen tai tuomitsevuuteen, oman kokemukseni mukaan. Usko ei näy tällä hetkellä elämässäni mitenkään kovin voimakkaasti, mutta se elää taustalla ja tiedän että tuskin saan rauhaa ellen joku päivä pysty antautumaan sille täysillä. Joka päivä jona en sitä tee tuntuu vaaralliselta ja surulliselta, saa minut haikeaksi. Vaikka uskoni ei ole kovin vahva tässä elämäntilanteessa, se käy minulle syvästi järkeen ja tahtoisin pystyä hengellisessä mielessä seisomaan sanojeni ja tekojeni takana.Minun käsitykseni mukaan kristinusko määrittelee selkeästi, kenen kanssa ja missä kontekstissa seksiä tulee harrastaa. Sillä miten seksiä harrastaa en usko olevan väliä, kun puitteet ovat oikeat (ehkä muutamia konsepteja lukuunottamatta). En siis koe mitään ristiriitaa BDSM-elementtien ja uskon välillä, vaan itselleni kysymys on siitä, että kenen kanssa sitä voisin harrastaa. Minulle bileet, satunnaiset suhteet ja kimppahommat tuntuvat olevan automaattisesti pois laskuista, vaikka muutoin olisin hyvinkin kiinnostunut sellaisesta. En koe hyvää omatuntoa menneistä irtosuhteistani tai seksistä, mutta silti harrastan sitä. Nykyisessä panosuhteessani on läsnä alistuvuuden ja dominoinnin elementti, mutta ei niin syvällä tasolla kuin sitä tahtoisin kokea. Mutta toisaalta en halua ehdottaa viemään asiaa pidemmälle, sillä silloin kokisin rikkovani vielä syvemmin sitä mitä jo nyt rikon (huom, oman tunnekokemukseni mukaan). Jos minulla olisi turvallinen, pysyvä elämänkumppani, joka tahtoisi kinkyillä kanssani, kaikki olisi mielestäni hyvin ja sallittua välillämme. Mutta entä jos saan tällaisen kumppanin, ja häntä ei kiinnosta? Jos en pääse koskaan kokeilemaan asioita niin paljon kuin haluaisin? Mikä todennäköisyys on, että kaltaiseni konservatiivinen uskova on myös kiinnostunut yhtä villeistä ja absurdeista asioista kuin minä? Katkeraa.Mietin siis tällä hetkellä kovasti, että miten voisin tutustua johonkin BDSM-touhuun venyttämättä rajoja. Olisivatko leikit ja sessiot ok, jos ne eivät sisällä seksiä? Esim. voisinko kokeilla vaikka bondagea jonkun kanssa niin että keskittyisimme puhtaasti tunnepuoleen ja dynamiikkaan välillämme jonain muuna kohtaamisena, kuin himokkaana sellaisena? Minulla on myös suuri kiinnostus ei-inhimillisiä olentoja kohtaan - esim. eläimenä esiintymistä, tai nukkeja ja muita elottomia esineitä kohtaan. Olisiko minun ok suunnata seksuaalisuuteni elottomaan esineeseen, vai onko tämä kaikki jotain harmaata aluetta (tai vielä "pahempaa"). Entä jos jaan tämän jonkun kanssa? Mitä jos teen BDSM-aiheista taidetta?Tässäpä monologia ajatuksistani. Henkilökohtaista terapiaa. En vielä lukenut tätä keskustelua kokonaan, mutta tulen selailemaan tarkemmin, josko löytäisin jonkun johon samaistua tai vastauksia jonkun muun ajatuksista. En varmaankaan ole yksin tällaisen kanssa. Voisikohan löytyä Dom, joka ymmärtäisi minkä kanssa tasapainoilen, ja olisi halukas kohtaamaan minut sitä kunnioittaen?
Mietin siis tällä hetkellä kovasti, että miten voisin tutustua johonkin BDSM-touhuun venyttämättä rajoja. Olisivatko leikit ja sessiot ok, jos ne eivät sisällä seksiä?