Baarin kannatusmaksut
Pienen lapsen vanhempana en voi enää entiseen tapaan suunnitella ja toteuttaa omaa seksuaalisuuttani. Hyvän vanhemman tavoin suljen omat seksuaaliset tarpeeni hetkeksi pois, jotta pystyn opettelemaan uusia taitoja elämässä.
Lainaus käyttäjältä: Kolumnisti - 06.03.2016, 09:32Pienen lapsen vanhempana en voi enää entiseen tapaan suunnitella ja toteuttaa omaa seksuaalisuuttani. Hyvän vanhemman tavoin suljen omat seksuaaliset tarpeeni hetkeksi pois, jotta pystyn opettelemaan uusia taitoja elämässä. Mä nyt tartun tähän. Ja olen niin eri mieltä kuin vaan voi olla. Ihminenhän on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus ja ollakseen onnellinen, ihminen tarvitsee juttuja jokaiselta osa-alueelta. Juu juu, Maslow on tuttu kaikille. Ja tietysti se biologinen tarve suojella lauman pienintä ja heikointa on tärkeää myös. Mutta. Ihminen ainakin väittää kehittyneensä luolamiespäivistään, hyvässä ja pahassa. Mä väitän, että ihminen ja nainen, joka on onnellinen ihmisenä ja naisena, on parempi äiti ja puoliso. Äitiyteen ja perheeseen hukkuneet ovat ehkä jopa hieman säälittäviä. Molemmilla vanhemmilla saa ja pitää olla perheen ulkopuolisiakin kiinnostuksenkohteita, muuten tukehtuu itse ja tukehduttaa ne läheisetkin.Hyvä vanhempi ei uhriudu ja sulje omia tarpeitaan pois. Hyvä vanhempi tekee just niitä juttuja joista nautti ennen lapsia, tosin niille ei välttämättä riitä aikaa niin paljon kuin ennen lapsia, mutta silti niitä tehdään, aina kun on mahdollisuus. Nettipelaaja ei enää lapsen synnyttyä edes jaksa pelata joka yö, mutta voidaan sopia, että toinen vanhempi häipyy lapsen kanssa slloin tällöin viikonlopuksi pois ja pelaaja saa pelata rauhassa. Ja pelaaja vuorostaan antaa tilaa toiselle häipymällä itse lapsen kanssa vaikka mummolaan. Tai heti, kun se vaan on mahdollista, lapsi lähtee vaikka kummilaan aluksi vaikka muutamaksi tunniksi ja vanhemmat saa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan rauhassa. Mutta omaa itseään ei saa kadottaa!Mä olen itse viimeaikoina miettinyt omaa persoonaani ja vanhemmuuttani. Tämä artikkeli avasi mun silmät: http://www.hs.fi/elama/a1456893228684 Luultavammin mun avioliitto olisi päättynyt eroon joka tapauksessa, mutta jos mä olisin tajunnut/myöntänyt/sallinut itselleni oman tilan ja ajan, koko perhe olisi voinut varmasti paremmin. Nyt, kun lapsi on minulla joka toinen viikko, väitän olevani parempi äiti kuin silloin, kun asuttiin kaikki koko ajan yhdessä. Nyt odotan iltaa malttamattomana, muksu lähtee isälleen. Edessä on oma viikko, saan tehdä just niitä asioita joita haluan. Ja tiedän, että loppuviikosta alkaa ikävä enkä malttais odottaa sunnuntaita ja lapsen tuloa. Te kun olette nuoria ja kaikki on alussa. Älkää tehkö niitä virheitä jotka mä tein. Älkää uskoko ihan jokaista perhe-elämän gurua, uskokaa itteänne!