Matkalla itsenäisyyteen ja siitä pois?

[-katy-]

Kovasti paljon olen tätä aihetta "joutunut" miettiä tykönäni..

Eli että milloin ihminen on riittävän itsenäinen, eikä vain yksi harmaa naama mölisevässä miljaardisessa laumassa-
 Voihan olla, että itsenäisyys kulminoituu siinä, kun ei ole enää yhtään vertaista ystävää esimerkiksi, on melkein ja liki erakkona-
 mikäs sen suomalaisen kalastajan nimi olikaan...

Miten tämä aihe omasta mielestäni liittyy "kinkyyn"-
 No vaikka siten, että kuinka kykenet elää tukehtumatta toisen ihmisen kanssa 24/7 tai ylipäätään missään suhteessa, jos et ole ikinä "itsenäistynyt", löytänyt jossain määrin omille siivillesi, hahmottanut persoonaasi ydinpiirteiltään,tietänyt, että mitä toivot,haluat tai jopa vaadit ihmisiltä ja elämältä-että siis olet sinä ite, etkä vain ulkoisten toiveiden, nimenomaan ruumiillistuma, etkä kehollistuma-

Tää on ehkä melkoinen trippi, matka itseen ja sieltä pois- kun siis koen, että jos jää vain itseensä kiinni, niin se saattaa sairastuttaa toimintakyvyttömäksi,makaamaan sairasvuoteeseen kasvot seinään päin,lopullisesti.

Tekisi mieli lainata kaikenlaisia suuria oppineita, elämän viisauksia, nykyistä tieteellistä tietoa jne., mutta en jaksa juuri nyt, ei huvita tms.

Mitä arvelet, kuinka pitkälle ihminen kykenee mennä itsenäisyyden hakemisessa tai sen välttämisessä?
  Melkoinen absurdi tai ristiriitainen tilanne, imho 

[Loc]

Itsenäisyydessä rajana on lähinnä uskallus. Toki kun mennään tiettyjen rajojen yli, niin pitää alkaa punnita ihan konkreettisia riskejä. Kuitenkin koko ihmiskunta on peilinä. Mistä lie löydät sen itsenäisimmän.

Kalastaja tais olla se vihreistä pois potkittu, linkolakos se oli. Sitä aikaa kun puolueilla oli ideologiat eivätkä ne olleet lähinnä lobbarien shoppailupaikkoja.

[-katy-]

Linkolasta siis tähän ketjuun. Hän tosiaan on kai "valinnut" tuon tiensä,syystä tai toisesta,olisiko hieman pettynyt ihmiskuntaan (?)
http://areena.yle.fi/1-2629602

Se mitä itse olen "joutunut" tehdä itsenäisyyden eteen on mm. eroaminen seurakunnastani reilu 9 vuotta sitten, "eroaminen" läheisistä, lopulta eroaminen joistain ystävistä, erottautuminen ihmisistä, joiden olen kokenut olevan uhka itsenäisyydelle- eli on taipumusta joutua väärälaisiin ja epäterveisiin liekoihin. Sitten siitä on kai tullut jokin itseääntoistava kuvio- ne ystävät keitä on, pysyvät hekin hieman etäisinä.
Nautinko tilanteesta ja olenko halusta näitä ratkaisuja tehnyt?  En voi sanoa nauttivani jatkuvasta yksinäisyydestä- mutta ehkä joidenkin kohdalla se on hinta,jonka itsenäisyys maksaa. Ihmeen mustavalkoista kylläkin ja jollainen ei maailmakuvani kokemuksien myötä ole kuitenkaan enää.
Aina pitää antaa mahdollisuus ihmiselle, itsensä mukaan lukien..

[Nick]

Jos Linkolalla olisi munaa toimia kuten saarnaa, hän olisi kompostoinut itsensä vuosikymmeniä sitten.

[nicolaus]

Kovasti paljon olen tätä aihetta "joutunut" miettiä tykönäni..

Eli että milloin ihminen on riittävän itsenäinen, eikä vain yksi harmaa naama mölisevässä miljaardisessa laumassa-

Silloin, kun ihminen tekee omia valintoja. Päättää itse, eikä juokse hömpötysten perässä eikä mieti mitä sukulaiset tästä ajattelee.
Ei ole lauman mukana menoa jo esim suorittaa asevelvollisuuden pitkään eri vaihtoehtoja harkittuaan. Eikä ole mitenkään lauman mukana menoa, jos on vanilja. Päinvastoin bdsm on välistä ollut hyvinkin muodikasta.

[Chmlnidae]

Miksi pitäisi haluta pois itsenäisyydestä....en aivan ymmärrä...

Itsenäisyyteen kun jo sinällään sisältyy yksinäisyys. Se että ottaa vastuun omasta tyytyväisyydestään. Kuten myös valinnoistaan. On henkisesti itsenäinen. Lisäksi tietenkin materiaalisesti, vaan vaikeahan se on olla totaalisen itsenäinen jos on palkollinen. Pitäisi olla paljon vaikka perittyä omaisuutta tai jokin omavarainen tilallinen tmv.
Sosiaalisesti ja henkisesti itsenäinen, sillain ettei mene mukaan sosiaalisiin kuvioihin kyseenalaistamatta, eikä hyväksy muiden sanomisia itsestään tai maailmasta tuosta vain pohtimatta ja punnitsematta. Toisaalta ihmisinä olemme usein ja yleensä sosiaalisten rakenteiden ympäröimiä ja niistä riippuvaisia ja joskus on valittava sosiaalisesti konventionaalisia toimintatapoja voidakseen saada mitä haluaa/tarvitsee. Sellainenhan on vain rationaalista ja viisasta käyttäytymistä taas.

[-katy-]

Miksi pitäisi haluta pois itsenäisyydestä....en aivan ymmärrä...

Niin että sitähän minä vaan tarkoitin,että kun ja jos olet dominoiva ja alistuva ja luovut päätösvallasta hetkellisesti tai jopa kokonaan. Mitä näitä orjasopimuksia sun muita olikaan olemassa..
Ja että jos ei ole ensinkään kokenut itsenäistyneensä, omaa tahtoa ei ole edes nimeksi, niin mitäs sitten tehdään 

[Chmlnidae]

Miksi pitäisi haluta pois itsenäisyydestä....en aivan ymmärrä...

Niin että sitähän minä vaan tarkoitin,että kun ja jos olet dominoiva ja alistuva ja luovut päätösvallasta hetkellisesti tai jopa kokonaan. Mitä näitä orjasopimuksia sun muita olikaan olemassa..
Ja että jos ei ole ensinkään kokenut itsenäistyneensä, omaa tahtoa ei ole edes nimeksi, niin mitäs sitten tehdään 

Aaah, no niin vähän aattelinkin. Mutta sehän nyt on sellaista sovittua epäitsenäisyyttä. Sen viehätyshän just perustuu sille et tietää ton perustavamnman laatuisen itsenäisyyden olevan joka tapauksessa ihmislajin yksilön tuomio noin eksistentiaalisella tasolla yleisemmin nyky länsimaisessa yhteiskunnassa.