Halun kaudet ja tiet
Lukuisat haastattelemani BDSM-ihmiset puhuivat suhteiden aloittamisen vaikeudesta. Siitä, miten vaikeaa oli löytää joku, jonka kanssa jakaa tarpeeksi yhteistä ja vielä lisäksi sen itselle tärkeän, tai monelle jopa välttämättömän, taipumuksen. Mutta mitä tapahtuu siellä toisella laidalla kaarta? Kun sen ihmisen on löytänyt ja aikaa kuluu? Kun arki, tottumus ja tilaisuuksien puute pääsee syömään himoa eikä alkuvaiheen kiima enää helpolla löydy? Yhden libido laskee hiljalleen kohti nollaa, toinen ei vai jaksa varata enää aikaa, tai pantata halua siihen että aikaa on, kolmas kokee päivittäisen pornon helpommaksi. Tavalla tai toisella sessiot harvenevat – ja silloin niiden intensiivisyys myös herkästi laskee. Syntyy kierre, jossa nautinnon väheneminen ruokkii nautinnon vähenemistä.
Sujuva sadomasokismi on vaikea laji, kun sitä tarkemmin ajattelee. Se vaatii yllättävän usein valmistelua, tilaa, aikaa, välineitä ja sopivaa asennoitumista. Se myös herkästi kaipaa rajojen venyttämistä aina hiukan eteenpäin pysyäkseen riittävän kuumana. Vaikeuksia on helposti varsinkin suhteessa joka on muuten lähtökohtaisesti tasa-arvoinen. Ihmisten pitää silloin voida oikealla tavalla ja oikeaan aikaan keikauttaa valtasuhteitaan, jotta homma toimii. Muuten mennään lähisuhdeväkivallan alueelle, vahingossa ja sitä tarkoittamatta. Toisaalta illuusio särkyy, jos kysellään liikoja. Näin voi käydä jopa 24/7-suhteissa, jos ei olla tarkkoina. Jos aloitteet perustuvat vain toisen haluun, tulee herkästi henkistä kulumaa. Se ei välttämättä näy heti, varsinkaan 24/7-oloissa, mutta heijastuu pitkän linjan jännitteisiin. On lähtökohtaisesti hyvin vaikeaa harjoittaa nautinnollisesti vahvaan vastavuoroiseen suostumukseen pohjautuvaa toimintaa silloin, kun toisen suostumuksesta (tai omastaan) alkaa olla epävarmana.
Miten ihmiset sitten ratkovat näitä ongelmia? Jotkut eivät opi koskaan, ohittavat ja lykkäävät tarvittavia ratkaisuja, ja lopulta joko eroavat tai luopuvat BDSM-tarpeittensa toteuttamisesta. Osalle se myös sopii, mutta ei niille, joille sadomasokismi on välttämätön osa hyvää elämää. Toiset ratkaisevat tilanteen sivujärjestelyillä, joissa BDSM-tarpeita toteutetaan jonkun muun kuin ensisijaisen kumppanin kanssa. Kyseessä voi olla sovittu kuvio – ei ole sattumaa, että poly- ja SM-piireillä on huomattavaa päällekkäisyyttä. Siinä voi myös olla oma kitkansa, varsinkin jos kyseessä ei ole emotionaalinen monisuhteisuus: se, ettei voi vastata kumppaninsa tarpeisiin, on monelle ongelma, vaikka periaatteen tasolla sivusuhteen hyväksyisikin. Myös luvattomia kokeiluja toki tapahtuu, mutta varsinkin subin on helppo jäädä sellaisesta kiinni.
Sivujärjestelyjen ja poly-elämän ohella toiseksi suosituksi ratkaisutavaksi haastatteluissa nousi esiin signalointi. Joskus se on hyvinkin karkeaa: dominoiva osapuoli aloittaa rajun tilanteen, joko suoraan tai hiukan tiedustellen, ja esimerkiksi luottaa siihen että toinen käyttää turvasanaa jos homma ei kiinnostakaan sillä hetkellä. Subit puolestaan saattavat käyttää esimerkiksi brattingia kertoakseen että ”nyt olisi aika”. Molemmat keinot tunnetaan toimiviksi, mikäli ne osataan hyödyntää oikealla suhteella leikkisyyttä ja vakavuutta. Toisaalta niissä on riskinsä, kuten aina kun esimerkiksi BDSM:n ja aidon suuttumuksen rajat hämärtyvät edes hetkeksi. Hienovaraisemmin voidaan käyttää pieniä symboleja – vaikkapa vaatteita, koruja tai avainsanoja - jotka kertovat toiselle että ”tänään kiinnostaisi”. Ei täydellistä sekään, mutta mikä oikeasti ihmissuhteissa on?
Näistä haasteista ei ole tapana yleensä puhua, ainakaan ulospäin – on helpompaa sanoa vain että kasvettiin erilleen kuin että kumppanin (tai oma) kiinnostus sadomasokismiin lopahti. Oletus on, etteivät muut kuitenkaan ymmärtäisi, edes SM-piireissä. ”Ei enää halunnut seksiä kanssani” mielletään sekin helposti itsekkääksi syyksi lähteä suhteesta, joten ”ei enää halunnut juuri sitä seksiä josta minä pidän” (oli se sitten BDSM, swingaus, tai jotakin muuta) tulkitaan vieläkin herkemmin sellaiseksi. Edes toinen sadomasokisti ei välttämättä tajua kuinka syvällä jonkun muun SM-tarve voi virrata. Siksi tiedämme vielä liian vähän siitä, millä kipinät pidetään suhteissa yllä. Kommunikaation sujuvuus on avaimena, mutta toteutukset ja niiden toimivuudet vaihtelevat suuresti.
Miten sinä ylläpidät omiasi? Miten haluaisit niitä kipinöitä ylläpitää, jos saisit itse vapaasti valita?
J. Tuomas Harviainen
kirjoittaja on Tampereen yliopiston tutkija