Treffit, ystävyys, parisuhde vai joku muu?

[syntipukki]

Eräällä tunnetulla deittisivustolla on kiperiä kysymyksiä. Joskus tuntuu etten sovi mihinkään lokeroon ja joskus taas useampi vaihtoehto olisi paikallaan.  Yksi näistä on tämä klassinen, mitä etsit? Ja vaihtoehdot ovat:
Elämänkumppani
Treffiseura
Ystävyys
Joku muu

Elämänkumppanin löytäminen on pitkällinen prosessi, alkuhuumassa sitä katselee toista ruusunpunaisten lasien läpi. Itse en usko ensivaikutelmaan, korjaan näkemystäni mielelläni kun tietämys toisesta kasvaa. Kaikilla meillä on historiaa takana, mukavia ja ikäviä muistoja ja kokemuksia. Ei niitä kukaan tohdi heti pöytään lyödä ensitapaamisella. Itse varsinkin lämpenen hitaasti, luottamusta on koeteltu joten en heti ala häitä ja yhteistä hautapaikkaa suunnittelemaan. En myöskään usko mihinkään listoihin johon voisi kerätä unelmakumppanin ominaisuuksia. Enemmän kiinnostaa se ihminen kokonaisuudessaan ja tärkeintä ei ole se mitä on tehnyt vaan mihin on menossa.

Tähän ikään mennessä on kaksi pidempää parisuhdetta takana. Aika hyvin sitä tietää mitä ei etsi ja jonkinlainen hämärä kuva on siitä mikä voisi tulevaisuudessa olla se parisuhdemuoto. Tosin elämä soljuu näinkin. On oma koti, terveyttäkin on sen verran että arjesta selviää ja mitään suurempaa valittamisen aihetta ei ole. Toki yksinäisyys lyö joskus rintakehään kuin keilapallo. Varsinkin kun naurahtaa jotain hauskaa juttua eikä siinä vieressä olekaan ketään jolle sen kertoa ja nauraa yhdessä.

Ystävyys on parhaimmillaan elämän läpi kulkeva punainen lanka joka palauttaa tarvittaessa takaisin oikealle polulle. Ystävyys venyy ja paukkuu elämän heitellessä sinne minne tuuli vie. Ystävyyttä on se kun voi soittaa vaikka kello kolme yöllä ja kertoa murheensa.  Ystävyydestä voi tulla parisuhde, mutta silloin menettää sen ystävyyden. Onko se sen väärti? Parisuhde on kuitenkin tiukempi liima, se toimii 24/7. Parisuhde on myös kahden kauppaa, me kaksi ja  sitten ne muut. Ystävyydessä voi olla siellä sivulla muitakin hahmoja jotka vaikuttaa siihen kuinka paljon voidaan ystävyyteen panostaa. Välimatka, parisuhteet, käytettävissä oleva aika yms saattaa joskus loitontaa ystäviä tosistaan.

Treffiseura.... suorastaan inhoan sanaa treffit. Se on kuin joutuisi johonkin kuulusteluun. Kun istuu alas ja liike lakkaa, aivotkin sakkaa paikallaan. Parhaat 'treffit' on sellaiset joissa ollaan vaikka kävelylenkillä, mikä ei tarkoita mitään hikijumppaa vaan sellaista kevyttä jaloittelua raikkaassa ilmassa. Pahin treffikokemukseni oli täpötäydellä ABCllä jokunen vuosi sitten. Jo se häly sai sykkeen nousemaan sata pykälää ja siihen yhdistettynä se että pitäisi vähän udella vastaparilta hänen näkemyksiään asioihin. Sieltä selvittyäni olin aivan naatti kuin olisin ollut jossain kymmensivuisessa kokeessa ja huomannut että olin lukenut ihan väärään tenttiin.

Treffeillä ei voi käydä saman ihmisen kanssa useita kertoja, silloin se on jo liukumassa ystävyyteen, ehkä jopa kohti kumppanuutta. Jotenkin outoa etsiä vain treffiseuraa. Vähän sama kuin kävisi koeajamassa autoja, eikä olisi omalle autolle edes tarvetta.

Joku muu? Nythän tämä veti kryptiseksi. No, ehkä joku etsii tanssikaveria tai seuralaista mummonsa hautajaisiin. Mutta eikö ystävät ole sitä varten?

[D79Mies]

Jotenkin outoa etsiä vain treffiseuraa. Vähän sama kuin kävisi koeajamassa autoja, eikä olisi omalle autolle edes tarvetta.

Joku muu? Nythän tämä veti kryptiseksi. No, ehkä joku etsii tanssikaveria tai seuralaista mummonsa hautajaisiin. Mutta eikö ystävät ole sitä varten?

Vai sittenkin ilmainen päivällinen? 
Onhan näitä.

[Bi-orja84m]

En ole oikeasti koskaan käyttänyt treffisovelluksia tai sivustoja, vaikka joskus olen niihin kirjautunutkin mielenkiinnosta. Niissä häiritsee se sama asia kun tämänkin seuranetsintä osiossa. Iso kasa miehiä jahtaa yhtä naista. Osa miehistä on suhteissa, mutta "unohtaa" kertoa sen, mutta muistaa kyllä koska öljyt on vaihdettu autoon ja peniksensä strategiset mitat jota esittelevät pakonomaisestit. Lähestymistapa on yleensä vain muutaman lauseen mittainen viesti. Tosin tällä palstalla, mitä miesten seuranhakuviestejä olen katsellut, on usein tosi/todella hyviä ja asiallisia imoja.

Itse, nyt 40-vuotiaana sinkkuna, tahtoisin tulevaisuudessa parisuhteen, mutta tällä hetkellä olen mielentilassa, jossa en sellaiseen pysty ja pelkään että tuottaisin enemmän haittaa kuin hyötyä toiselle ja itselleni. Tämän mielentilan on aiheuttanut edellinen suhteeni ja virheeni ihmisenä siinä. Olen vaiheessa, jossa koitan oppia hyväksymään itseni ja kasvamaan. Myös liian kova työtahti ja itsekriittinen ajattelutapani ovat johtaneet siihen, että kynttilää on poltettu molemmista päistä liian pitkään. Mutta uskon, että ajan kanssa kun näistä selviän ja sisäistän oman anteeksipyynnön itseltäni ja itsemyötätuntoni kasvaa, olen hyvä mies vakavaan suhteeseen. Tosin suhde, joka rakentuu vain vaniljan varaan ei houkuta...  siinäpä iso pulma josta moni varmasti tälläkin foorumilla tavalla tai toisella kärsii.

Treffailu, olen täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. Se tosiaan tuntuu kuulustelulta, mutta tiedän nykyään, että se tunne on vain omaan päähäni kiteytynyt ajatus treffailusta. Jos sitä jämähtänyttä ajatusta ei osaa muuttaa alitajunnassaan positiiviseksi, treffailu tuntuu aina jotenkin huonolta ajatukselta ja kokemukselta. Todellakin, rento kävely tai vastaava auttaa, missä ei tarvitse istua toisen edessä naamatusten, ja se, että tuo alkuun rehellisesti esille oman epämukavan olotilan tilanteesta.

Ystävyys. Tämä olisi itselleni tässä vaiheessa elämääni paras vaihtoehto. Olisi mukava tavata ihan ystävä mielessä ilman suurempia jännitteitä, tutustua uusiin ihmisiin rauhassa, heidän menneisyyteensä ja näkymiinsä tulevaisuudesta. Pohtia niitä ja näitä, ja viettää aikaa missä milloinkin. Itselleni olisi hyväksi henkilö, joka osaa uppoutua mielen saloihin ja keskustella niistä. Toki fwb-kinkyily puolelta olisi iso plussa, en voi sitä kieltää... ja tämä on mielestäni yksi niistä 'joku muu' osioista.

[Tyttöpoika30]

Itse etsin flr seuraa, eli noista vaihtoehdoista jotain muuta. Kuitenkin kaikki lähtee ystävyydestä ja luottamuksesta. En koe että esim sessiosuhteen tulisi olla kylmää suorittamista, kummaltakaan osapuolelta. Vaikka D on D ja itse alistun, kun on leikin aika, haluan tuntea kumppanini ja olla ystävä.

[Raja]

Kirjavaa on nykyään touhu, mutta toisaalta selkeääkin?

Meni aika kauan, että "treffit" osasi kokea silleen paineettomasti ja hauskana juttuna, eikä kuulusteluna.
Kasvotusten se kemia selviää ja sen jälkeen on hyvä katsoa mihin asti homma kantaa.
Toki tuo luokittelu ja varsinkin nettideittaillessa profiiliteksti rajaa epäsopivat ehdokkaat pois.

Jos lähdet parisuhdemielessä tapaamaan tyyppiä joka esittelyssään on vain seksin perässä, niin silloin pitänee katsoa peiliin 😁

"I want to be wined, dined and sixtynined"

[Big puppy]

Kirjavaa on nykyään touhu, mutta toisaalta selkeääkin?

Meni aika kauan, että "treffit" osasi kokea silleen paineettomasti ja hauskana juttuna, eikä kuulusteluna.
Kasvotusten se kemia selviää ja sen jälkeen on hyvä katsoa mihin asti homma kantaa.
Toki tuo luokittelu ja varsinkin nettideittaillessa profiiliteksti rajaa epäsopivat ehdokkaat pois.

Jos lähdet parisuhdemielessä tapaamaan tyyppiä joka esittelyssään on vain seksin perässä, niin silloin pitänee katsoa peiliin 😁

"I want to be wined, dined and sixtynined"

Se on just tota nykyään. Ennen osattiin heittäytyä ja vaikka treffi kumppani ei miellyttänyt niin oli kuitenkin kiva käydä treffeillä.

[Syrinda]

Ystävyys on parhaimmillaan elämän läpi kulkeva punainen lanka joka palauttaa tarvittaessa takaisin oikealle polulle. Ystävyys venyy ja paukkuu elämän heitellessä sinne minne tuuli vie. Ystävyyttä on se kun voi soittaa vaikka kello kolme yöllä ja kertoa murheensa.  Ystävyydestä voi tulla parisuhde, mutta silloin menettää sen ystävyyden. Onko se sen väärti? Parisuhde on kuitenkin tiukempi liima, se toimii 24/7. Parisuhde on myös kahden kauppaa, me kaksi ja  sitten ne muut. Ystävyydessä voi olla siellä sivulla muitakin hahmoja jotka vaikuttaa siihen kuinka paljon voidaan ystävyyteen panostaa. Välimatka, parisuhteet, käytettävissä oleva aika yms saattaa joskus loitontaa ystäviä tosistaan.

Treffeillä ei voi käydä saman ihmisen kanssa useita kertoja, silloin se on jo liukumassa ystävyyteen, ehkä jopa kohti kumppanuutta. Jotenkin outoa etsiä vain treffiseuraa. Vähän sama kuin kävisi koeajamassa autoja, eikä olisi omalle autolle edes tarvetta.

Ystävyydestä voi tulla parisuhde, mutta se voi myös palata siihen ystävyyteen. Koen, että yhtälailla se ystävyys voi toimia kuin liima kuin parisuhdekkin. Samalla tavalla se ystävyys toimii 24/7 ja yhtälailla on riitoja siinäkin mitä parisuhteessa. Molemmat ovat kuitenkin ihmissuhteita joita tarvitsee työstää.

Mulla on ollut pidempään ajatuksena, että haluan ihmisen joka kanssa voi olla ystävyyttä sekä kinkyilyä. Parisuhteeseen on pitkä matka, mutta oikean ihmisen kanssa voi olla mahdollista. Elämänkumppani tulee jos on tullakseen. Viihdyn omassa rauhassani hyvin, mutta avoimin mielin.

Turhaa jotenkin rajata mihin boksiin menee, kun kaikki tavallaan menee limittäin.

Treffit on stä varten, et näkee toisen ihmisen livenä ja jutellaan. Jos ei halua muuta kuin treffi seuraa? Jokaiselle se sana merkkaa eri asiaa. Ehkä mä tykkään koeajaa autoja ilman tarvetta niille  . En jotenkin koe mun elämän tarpeena olevan parisuhde. En kulje elämääni etsien ihmistä jonka kanssa voisin saada parisuhteen.

[Eugenicser]

Kaikenlaista seiväshyppyä on tullut harrastettua. Joten nykyään matka sessioihin on off ellei se sisälly parisuhteeseen ja ennenkuin se sisältyy parisuhde on oltava. Vain sen kautta pääsee kinkyilyyni osaksi. Eli te jotka olette saaneet sen joskus aikoja sitten koeta ilman parisuhdetta pitäkää sulka hatussane...niin minäkin mutta päähine on haudattu tomahawkin viereen,