Nikotiinia Nikkiksiin

[Kolumnisti]

Nikotiinia Nikkiksiin

En muista tarkkaan, kauanko nyt olen ollut tupakoimatta. Olisikohan jo vuoden päivät, sitä luokkaa. Edelleen ajoittain haluaisin tärvellä keuhkojani, edes kerran. Vanhojen aikojen muistoksi. Tunne menee ohi todella nopeasti, elämäni on niin paljon parempaa ilman tupakkaa kuin ne viitisentoista vuotta olivat, kun vielä tupakoin. Tunne johtuu tietysti siitä, että tupakoidessani minusta tuntui, ettei maailmassa ole sellaista ongelmaa tai pahaa oloa, joka ei ratkea tai mene pois raapaisemalla savukkeen huuleen ja vetämällä keuhkot täyteen suloista myrkkyä, joka antaa minulle täydellisen tyytyväisen olon edes hetkeksi. Siksi hetkeksi, kun sytytän savukkeen ja imaisen siitä ensimmäiset savut.

On ihan ok saada kiksinsä melkeinpä mistä tahansa, mielestäni jopa pitkälle arvostamani itsemäärämisoikeuden ulkopuolelta, kunhan siinä molemmat (tai kaikki) saavat sen mitä ovat hakemassakin. Toki voidaan aina muistuttaa itseämme siitä, että päätäntävaltaisten ja täysi-ikäisten ihmisten kesken, ihan vaan koska tykkään painottaa tätä asiaa.

Monilla kun vinoutuman toteuttaminen muistuttaa suuresti riippuvuutta. Jos sitä ei ole saatavilla, se valtaa ajatukset ja muuttaa ihmistä ja ajattelutapaa suuntaan, joka mahdollistaa annoksen saamisen, hinnasta riippumatta. Koska kaikki tupakoitsijatkin ovat jossain vaiheessa päättäneet, että kun aski maksaa X€, niin sitten lopetan.

On siis olemassa yhtälailla itseään ymmärtämättömien kinkyjen joukko, kuin on tällaisten ihmisten hyväksikäyttäjiäkin (joiden itseymmärryksestä voidaan olla mitä mieltä tahansa, eipä se sitä miksikään muuta). Uutuudenviehätys saattaa ajaa kokemuksiin, jotka eivät varsinaisesti rakenna tervettä ja terveellistä identiteettiä, tai vahvista käsitystä omasta seksuaalisuudesta.

Aiemmin olisin pyrkinyt varoittelemaan, että älkää ystävät rakkaat hypätkö suden suuhun. Nykyisin käsitykseni on enemmänkin se, että rohkeasti vaan sinne mikä tuntuu hyvältä ajatukselta. Mutta menkää avoimin mielin, miettikää myös sitä miltä jokin aidon oikeasti tuntuu. On ihan ok ruokkia riippuvuuttakin, jos niin haluaa; kukapa minä olen sanomaan, ettet voi, saa tai halua tehdä jotakin joka ei ole sinulle hyväksi? Mehän voitaisiin sitten erään tunnetusti vapaamielisen julkisuuden henkilön kanssa pistää lomareissulta kortti, että kiva kun olette siellä juuri niinkuin meistä olisi parasta olla.

Olkaa avoimia myös muutokselle, niin hyvässä kuin pahassa. Jos jokin tuntuu hyvältä, niin se voi pitkällä aikavälillä olla pahaksi. Jos se tuntuu hetkellisesti pahalta, se voi myös pitkällä aikavälillä tuoda mukanaan jotain hyvää. Olkaa itseohjautuvia ja itseajattelevia, kriittisiä ja haastakaa ennenkaikkea itsenne heijastelemaan kokemuksianne niiden vaikutusten kautta. Soisin kaikkien olevan onnellisia, mutta en erityisemmin arvosta ihmisiä jotka ylläpitävät riippuvuuttaan muiden riippuvaisten kustannuksella. Vaikken kyllä, rehellisyyden nimissä, usko siihen että voi olla onnellinen jos käyttää hyväkseen muita ihmisiä.

Mitä minä siis tässä yritän sanoa, taas kerran? On ihmisiä jotka juovat alkoholia, syövät lihaa tai pelkästään kasviksia, puhaltavat saippuakuplia, juoksevat alasti kuutamossa ja kirjoittelevat nimimerkin takaa pervofoorumeille. On ihan jees juttu tehdä mitä haluaa tehdä, kunhan on joku joka haluaa tehdä samoja juttuja kanssasi. On tosi epäreilua tehdä juttuja toisille, joita ne ei halua itselleen tehtävän, mutta väittää että se on tosi ok, koska se kuuluu asiaan että tuntuu pahalta. Ihan yhtä epäreilua on kertoa, että tuntuu tosi hyvältä, vaikka todellisuudessa sisällä on paha olla kun annoksen vaikutus lakkaa.


balthazar
varakolumnisti
#1

[-katy-]

Tässä kirjoituksessa on monta sellaista asiaa,mitkä puhuttelee paljon. Jos nyt pari mietettä.
Olen viimepäivinä yrittänyt torjua ajatusta,että elämästä on mennyt ns. hukkaan rapiat 25 vuotta. Tai ainakin 20 vuotta-maailmassa joka on suljettu ja rajoitettu ja jotkut aiheet ovat suorastaan kiellettyjä ottaa puheeksi,saati toimia väärällä tavalla.

Muutos: siihen voi menää aikaa käsittämättömän paljon tai kohtuuttomasti,kun ajattelee ihmisen elinikää keskimääräin. Onko ihme, jos joskus halutaan  kaikki mulle tänne ja heti sittenkin.

Entä jos kukaan ei ota vastuuta alussa eikä lopussa eikä siinä välilläkään? Vastuu on vaikea asia joskus,varsinkin silloin kun se ei tunnu yhtään kivalta ja mennä-än reippaasti yli niiden kliseisten mukavuusrajojen. 
Mäkin olen vain opetellut vastuuta,enkä vieläkään ole oppinut,omasta mielestäni,riittävästi.
Ihminen on heikko ja vahva,joskus-joskus liika on liikaa, eikä kukaan mahda sille mitään-sitten on vain yritettävä pärjäillä-vaikka ypöyksin. Näet jos et toimi niinkuin enemmistön mielestä on oikein ja asiallista,saattaa jäädä omilleen.
Kahdesta pahasta valita se vielä pahempi vai vähemmän paha- vai onko jotain hyvyyttäkin jopa jossain..

Täysi itseohjautuvuus D/s-suhteissakin on  varmasti sula mahdottomuus,mutta kai se olisi vähintä,että itsekelläkin olisi oma persoona ja tahto ja joskus se on vastoin toisen tahtoa eikä siinä auta vaikka olisi millainen Herra tahi narri. Näistä on pakko puhua yhdessä ja junailla yhdessä-muutoinhan voisi ajatella,että on olemassa jotain kaikkivaltiaita jumalia ihmistekin parissa.
Vaikka me puhutaan, joskus vaan haluaisi vaieta ja paeta enemmistöä,antaa olla, pitäkäämme tunkkimme,HV ja silleen. Asiat menevät omalla painollaan miten menevätkään 

[-katy-]

Lisäystä:
Sekin, että miten hyvin tai heikommin kykenee käsittelemään paradokseja ja ristiriitaisuuksia. Alistua täydellisesti, pahan kuulua tuntua hyvältä tai se kuuluu asiaan, että tuntuu pahalta-mistä silloin tietää, että joku asia onkin väärin. Täytyykö jonkun ulkopuolisen se kertoa, jos oma ymmärrys ja järki ei riitä näihin leikkeihin, jotka ovat tavallaan totta...

[Colestramus]

Tupakoinnin osalta puhuttelee todella paljon ja huomasin pari päivää sitten kaupassa käydessäni tekeväni "lupauksen" että kun taas tupakan hinta nousee, niin lopetan. Sekä myyjä että minä naurettiin koko ajatukselle loppupelissä. En oikeastaan tiedä miksi en ole vielä lopettanut, enkä usko että se olisi minulle niin vaikeatakaan, sillä olin polttamatta n. vuosi sitten pitkänkin aikaa. Sitten se vain tuli takaisin, luullakseni täyttämään tylsyyttä ja tyhjää laiskoina päivinä. Saman asia ajaisi vaikkapa mynthonit. (millä muuten btw, lopetin viimeksi, en itse usko nikotiini tuotteisiin lopettamisessa. Vähän sama kuin korvaisi keskioluen ykkösellä, se alkoholi on silti siinä).

Luullakseni vaikeimman asian siitä tekee se, kun ei itse näe syytä lopettaa, vaikka tietäisikin että se olisi pahasta. Sama asia lienee myös monen muun asian kohdalla, sillä se on helpompi pysyä siinä tilanteessa missä nyt on, kuin ottaa se "leap of faith".