Varjoleikit

[Riverlady]

Mä olen joskus aiemminkin baarissa sanonut, että ihmisyksilö on kolmen aspektinsa yhdistelmä: fyysisten (biologisten) ominaisuuksiensa, sen miten muut hänet mieltävät ja miten hän itse itsensä mieltää. Jossain noiden kolmen näkökulman ristiaallokossa me uimme ilman lopullisen tarkkaa ydinolemusta.

Paitsi silloin kun piiska puhuu ja käskyt käyvät. Silloin on filosofointi hetkeksi pausella

[Aino]

Voi jestas, kyllä!! 

[Stylos]

Tottahan se on, että olemme kaikki yksilöitä ja kokonaisvaltaisia persoonallisuuksia. Kenenkään ei myöskään pidä lähteä toimimaan jollain itselle sopimattomalla tavalla vain siksi, että olettaa Masterien/Dominoiden, subien jne. vain toimivan niin (tai sitten joku, jolla ei ole niin paljoa kokemusta kuin itse uskoo, niin väittää).

Moni kuitenkin etsiytyy BDSM:n maailmaan varmasti nimenomaan päästäkseen välillä lomalle arkiminästään, ollakseen jotain muuta mitä todellisuudessa on, välittämättä siitä, mitä toinen on todellisessa elämässä. Se voi olla kovin vapauttavaa, kummallekin. Kinkyilyäkin voi olla ihan hauskaa harrastaa sellaisen kanssa, jonka kanssa muuten ei ole tippaakaan yhteistä. Olla kiusaamatta häntä oman elämän muilla murheilla ja persoonallisuuden ärsyttävillä piirteillä ja päinvastoin. Minusta vähän tuntuu, että moni kinkypiireissä tekee virheen, kun ajattelee etsivänsä jotain” syvää ja merkityksellistä”, kun oikeasti on vähän muut asiat mielessä. ”Lokeroinnista” on tietenkin puhuttu paljonkin. Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka näkee sen välttämättömänä pahana.

En tiedä ymmärsinkö täysin vieläkään, mitä Pikkusisko sisarusvertauksessa haki takaa. Minusta ihminen voi kyllä määritellä itsensä vaikka subiksi tai Masteriksi ihan rauhassa miten haluaa, ei siinä suhdetta toiseen ihmiseen tarvita. Tämä ei tietenkään tarkoita, että muut sellaisena hänet välttämättä näkisivät ja sen miten ihmisyksilö voidaan ”lokeroida” vaikuttavat no Riverladyn mainitsemat asiat kaikki kolme yhdessä.

[pikkusisko]

En tiedä ymmärsinkö täysin vieläkään, mitä Pikkusisko sisarusvertauksessa haki takaa. Minusta ihminen voi kyllä määritellä itsensä vaikka subiksi tai Masteriksi ihan rauhassa miten haluaa, ei siinä suhdetta toiseen ihmiseen tarvita.

Mainiosti voi määritellä miten mielii, mutta kukaan ei voi olla dominoiva tai alistuva toista ihmistä kohtaan ilman toista ihmistä. Olkoonkin sitten vaikka vain märissä unissa, mutta tyyten ylhäisessä yksinäisyydessä se tango ei vain taivu.

[Chmlnidae]

Hmmm. Kyllä ihminen on omassa mielensä dialogissa ja maailmassa jotakin ilman konkreettista olemassa olevaa/ollutta suhdetta toiseen.  Identiteettimme on myös suhdetta itsemme kanssa. Jokin ajatus kostuttaa konetta tai nostattaa enemmän kuin jokin toinen. Tokikaan kaikilla seksuaalisuuksilla ei ole määritelmää asialle kuten esim. vertaukseksi pedofiili/lapsen hyväksikäyttäjä (sorry vähän karu esimerkki).

[pikkusisko]

Hmmm. Kyllä ihminen on omassa mielensä dialogissa ja maailmassa jotakin ilman konkreettista olemassa olevaa/ollutta suhdetta toiseen.

En tarkoitakaan mitään tiettyjä toisia, vaan toista ylipäätään. Ja se oman pään sisäinen dialogihan on nimenomaan ihmisen suhtautumista toisiin ihmisiin olosuhteiden ja itsensä ohella, oli niitä konkreettisia kontakteja kanssaeläjiin miten paljon tai vähän ja minkäsorttisia hyvänsä.

[Chmlnidae]

Noh, ihminenhän ei ole - ei koskaan edes tule - ihmiseksi ilman toista ihmistä. Ensin ihan konkreettisesti kehotasolla sitten abstraktimmin mielessäkin. Ei tule edes kielellä ja määritteillä mielessään ja keskenään operoivaksi olennoksi.
Ööööö, tais mennä vähän banaalille tasolle, sorry, en vain ihan vieläkään tajunnut tämän lauseen sisältöä (...kun mun mielestä nuo on muutakin kuin vain suhdeominaisuuksia...äähhh, siis kun eihän näin sanottuna ihmisessä oikein muita olekaan, koska ihminen on sosiaalinen alkujaan....mietin joskus uudelleen kun pää on pirteämpi, ehkä) :
"Huoletta huomioimatta jää, että dominoivuus ja submissiivisuus ovat suhdeominaisuuksia, joita ei ole olemassakaan missään tyhjiössä yhden pään sisällä. Jos vahtaa ja varjelee kuvaa itsestään ja toisista D:nä tai subina sellaisenaan, se on aivan sama kuin ainutta lasta arvioitaisiin sen perusteella, millainen sisarus tämä on."

[Maaria]

Voi kun olisinkin lukenut enemmän aihetta koskettavia kirjoituksia ja tietoa. Ettei tulisi kirjoitettua jo valmiiksi pureskeltua.

Alistuja ei ole alistuja ilman dominoijaa? Kun minulla on kokemus alistumisesta ja tiedostan, miten se on osa persoonaani, niin olenhan alistuja ilman dominoivaa osapuolta. Jos sisko kuolee, niin kyllähän hänen sisaruksensa on edelleen sisko, vaikka tätä suhdetta ei konkreettisesti enää voi elää.

Alistuminen/dominointi ei tietenkään ole muuttumatonta. Siinä olen samaa mieltä. Seksuaalisuus tai sen ilmentyminen on jokaisessa kohtaamisessa tai suhteessa omanlaisensa.

(Minä en ole koskaan kohdannut ketään muuta ihmistä kuin oma puolisoni, joka olisi saanut minut haluamaan alistumista. Että itselläni se on suhderiippuvaista, mutta uskoisin ihmisten myös kokevan sub/dom piirteen olevan olemassa ilman sitä vastaparia)

Puhutaanko samasta asiasta?

[pikkusisko]

Minun nähdäkseni ei tarvita D/s-suhdetta, jotta voi mieltää itsensä dominoivaksi tai alistuvaksi. Jotta asiaan kuuluvia fantasioita ja mielitekoja voi olla saati tehdä todeksi, siinä on kuitenkin pakko vähintään olettaa joku itsensä ulkopuolinen toimija. Näin ollen, dominoivuus tai submissiivisuus eivät minun maailmassani ole sitä, mitä joku ihminen on, vaan sitä, miten hän Toisten Ihmisten kanssa toimii ja/tai tahtoisi toimia.

Ovatko kaikki ihmisen ominaisuudet sitten suhteellisia, se jääköön subjektiivisen harkinnan varaan. Itse en näe ajatuksessa uhkaa. Minä uskon, että jokaisella on omat synnynnäiset taipumuksensa, jotka elävät olo- ja ihmissuhteissa, ja juuri se tekee elämästä mielenkiintoista. Jos minä voisin nyt lyödä lukkoon sen mitä olen ja mitä näin ollen oletettavasti tulevaisuudessakin teen, niin mitä halvattua minä täällä enää vuosikymmeniä luuhaisin?

Vielä pieni havainnollinen esimerkki josko nyt olisin vähemmän kryptinen. Minulla on pieni poika. Minä olen sen pojan Äiti, henkeen ja vereen, olisin ja tulen olemaan vaikkei sitä poikaa enää olisikaan. Mutta minä. En minä ole äiti, yleisnimenä. En koe olevani. Enkä koe olevani subi, yleisesti ottaen, vaikka voisin aivan hyvin olla jonkun omistettu. Minulle siinä on vissi ero, olla pikkulutka vs. Jonkun pikkulutka, samoin kuin olla äiti yleensä vs. oman poikani äiti. Ensin mainitut eivät minun minäkuvaani jätä kuin pikkiriikkisen varjon, jälkimmäiset ovat niitä asioita minussa joita eniten itsessäni vaalin.

[Maaria]

Ethän koe, että sinun täytyy ajatuksiasi jotenkin alleviivata, koska sinun kirjoitukseen vastataan? Itse lähdin vain ajatusta viemään eteenpäin.

(Kokemus eroja. Äidiksi tultuani minusta tuli yleisäiti. En ole äiti vain omilleni vaan koen  äidin tunteita kaikkia lapsia kohtaan. Tämä ei tarkoita rakkautta vaan vastuuta ja halua hoivata kuin omaani. Sen enempää tarttumatta äitiyteen. ehkä tässä on jotain ohi aiheen minun osaltani, kun minulle oma lapsi -ajatus on jotenkin vieras. En koe omistavani lapsia. Toisinsanoen kuka tahansa lapsi voisi olla minun)

Mutta kiitos selvennyksestä. Mielenkiintoista lukea.

[pikkusisko]

Anteeksi jos riehaannuin alleviivaamaan omaa kantaani keskustelun kustannuksella, se ei ollut tarkoitukseni. Tarkoitin tarttua vain tuohon sisarusvertaukseen napakammalla otteella kuin omaksi harmikseni itse tekstissä kerkesin, vallankin kun se oli jäänyt lukiessakin hämäräksi. Koin siis tulleeni väärinymmärretyksi, en tarvetta ajatustani vielä rummuttaa

[Maaria]

Minusta tuo sisko tai veli ajatelma oli näppärä . Niin näppärä, että sitä omassa mielessä lähti jatkojalostamaan.

[MasterOpie]

Blondi pohtii samasta aiheesta -> lokerot minussa