BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Jade95 - 26.01.2015, 18:55
-
En todellakaan haluaisi "oikeasti" pettää ketään, mutta onko sellasia miehiä jotka ei hyväksy pettämistä mutta ei silti jätä sen takia vaan antaisi jonkun rangaistuksen?
-
Tämä menee luultavasti vähän ohi kysymyksestä, mutta ehkäpä siitä on silti jotain iloa. Minähän olen itse polyamorinen enkä lähtökohtaisesti halua toisten ihmisten suhteita rajoittaa, mutta voisin niinkin tehdä jos D/s-suhteessa se subi sellaista kaipaa tai tarvitsee.
Näen muutamiakin vaihtoehtoja.
Voisi olla joko niin, että subi haluaa ihan oikeasti kitkeä itsestään tuollaisen käytöksen ja sihen sitten käytettäisiin erilaisia palkkio/rangaistusmenetelmiä. Tai sitten se voisi yhtä hyvin olla leikkimielinen kielto, jossa tuhmasti käyttäytynyt subi saa ansaitsemansa (ja ehkä toivomansa) rangaistuksen.
Kumpaa noista (jos kumpaakaan) käyttää riippuu ihan suoraan siitä alistuvasta.
Mun oma sadismini ja dominoivuuteni ei ole kiinno jossain yksittäisessä metodissa, vaan liittyy nimenomaan siihen kahden ihmisen väliseen suhteeseen. Sen takia se metodi ei oo niin tärkeä. Ne vaikutukset ovat.
-
Erään tutun parin periaate on:
Vieraissa ei käydä.
Mutta jos esittelee itsensä "minä olen Jari" ja "minä olen Teija", ollaan siis tuttuja eikä vieraita, joten ...
-
Erään tutun parin periaate on:
Vieraissa ei käydä.
Mutta jos esittelee itsensä "minä olen Jari" ja "minä olen Teija", ollaan siis tuttuja eikä vieraita, joten ...
Juuri näin, esittäytyminen kunniaan! ;D
Itse en hyväksy lainkaan pettämistä, vaikka meillä suhteen ulkopuoliset panot onkin ihan ok, kunhan kaikkia osapuolia kunnioitetaan, kenenkään tunteilla ei leikitä eikä selän takana pelleillä. Pettämisen voi saada anteeksi, mutta mun mielestäni rangaistukset ei oikein toimi tässä. Tai en mä tiedä, en oikein ymmärrä minkään katumusharjoitusten päälle muutenkaan.
Mutta vielä alkuperäiseen kysymykseen palatakseni:
...onko sellasia miehiä jotka ei hyväksy pettämistä mutta ei silti jätä sen takia vaan antaisi jonkun rangaistuksen?
On sellaisia.
-
Hankala kysymys. Itse olen "perverssi" ja kinky, puoliso täydellinen (100%) vanilla. Pitkä liitto ja lapset ovat vieneet halut (ei multa), joten käytännön ratkaisuna on "ulkoistaa" suhteita. Mulla olisi lupa, mutta en ole tähän mennessä jaksanut säätää ja selittää kenellekkään mitään, joten olen mielummin ilman. Tuntuu, että henkiset voimavarat eivät riittäisi moneen suhteeseen. En ole jaksanut oikein perustella fuckbuddyn käyttämistä itselleni.
Erään naimisissa olevan työkaverin kanssa olisin voinut mennä vaikka miten pitkälle, mutta en halunnut. En tarvitse toista vanillasuhdetta enkä ole vaihtamassa puolisoa vaikka seksimakumme eroavat kuin yö ja päivä. Hänelle saunapuhtaan p....n nuoleminen on kinkyä, mun mielestä mautonta ja äärettömän tylsää.
Ai niin, meillä on periaate, että liitto ei kariuteta vaikka kävisi vieraissa ja toinen periaate on, että ei saa rakastua. Se on helppoa tämmöiselle elämän kovettamalle kyynikolle.
Kirjoittelen jossain välissä itsestäni esittelytekstin ja tulen kirjoittelemaan epäsäännöllisen säännöllisesti.
-
...
Ai niin, meillä on periaate, että liitto ei kariuteta vaikka kävisi vieraissa ja toinen periaate on, että ei saa rakastua. Se on helppoa tämmöiselle elämän kovettamalle kyynikolle.
...
Onnittelut elämän, ja tunteitten, hallitsemisesta.
Niin ja onnea valitsemallasi tiellä. En oikein ole varma onko elämässä mitään "järkeä" tai mieltä jos ei voi sallia aitoja tunteita itselleen (ja toisen tunteista taas ei voi ketään asettaa valalle). Se sitten mitä päättää tehdä, tunteista johtuen tai huolimatta, on jo toinen asia, tai mitä on päättnyt tehdä, tai luvannut toiselle. Se on eri juttu se. Ehkä sitä vastuullista ihmisyyttä. Mutta nämähän eivät kovin helppoja ja yksioikoisia asioita olekaan.
-
Hmmmm missäköhän mä oon käsittäny väärin, mut mun mielestä luvan kanssa pettämistä ei olekaan. On pettämistä ja on avoimessa suhteessa elämistä, monogamisuutta ja polyamoriaa. Mutta pettäminen ei kyllä koskaan tapahdu luvan kanssa, sitähän tuo sanakin tarkoittaa: "Petos" on huijaus, vedätys, valhe - miten voi pettää luvan kanssa jos sana itsessään jo merkitsee huiputtamista?
Toki on miehiä että naisia jotka antavat anteeksi, eivätkä jätä - mutta mä nyt en kyl muutenkaan käsitä pettämisen merkitystä. Syy tähän on ehkä siinä, että miellän itseni polyamoriseksi.
Kaipa tähänkin kuitenkin jokin fetissi tjsm löytyy ja halukkaita molemminpuolisia osakkaita...
-
Hmmmm missäköhän mä oon käsittäny väärin, mut mun mielestä luvan kanssa pettämistä ei olekaan. On pettämistä ja on avoimessa suhteessa elämistä, monogamisuutta ja polyamoriaa. Mutta pettäminen ei kyllä koskaan tapahdu luvan kanssa, sitähän tuo sanakin tarkoittaa: "Petos" on huijaus, vedätys, valhe - miten voi pettää luvan kanssa jos sana itsessään jo merkitsee huiputtamista?
Toki on miehiä että naisia jotka antavat anteeksi, eivätkä jätä - mutta mä nyt en kyl muutenkaan käsitä pettämisen merkitystä. Syy tähän on ehkä siinä, että miellän itseni polyamoriseksi.
Kaipa tähänkin kuitenkin jokin fetissi tjsm löytyy ja halukkaita molemminpuolisia osakkaita...
Et varmasti missään, mä en ymmärrä näistä termeistä mitään.;)
-
En todellakaan haluaisi "oikeasti" pettää ketään, mutta onko sellasia miehiä jotka ei hyväksy pettämistä mutta ei silti jätä sen takia vaan antaisi jonkun rangaistuksen?
Onks täs takana sellainen halu (ja ehkä jopa ajatus) että "saanhan mä olla iskän tyttö vaik olisinki tottelematon ja vähän tuhmakin ja tekisin itsekkäistä syistä tyhmiä juttuja ni ei tapahtuis muuta ku vähän rankaistais ku se itseasiassa on aika kiihottavaaki mut jätetyks tulossa ei oo mitään kiihottavaa eikä turvallista..." ?
Eli ei sinällään halua kasvaa ihmisenä vaan saada ennemminkin olla turvallisesti oma lapsellinen ja kypsymätön, ehkä rikkinäinenkin, itsensä?
-
En todellakaan haluaisi "oikeasti" pettää ketään, mutta onko sellasia miehiä jotka ei hyväksy pettämistä mutta ei silti jätä sen takia vaan antaisi jonkun rangaistuksen?
Onks täs takana sellainen halu (ja ehkä jopa ajatus) että "saanhan mä olla iskän tyttö vaik olisinki tottelematon ja vähän tuhmakin ja tekisin itsekkäistä syistä tyhmiä juttuja ni ei tapahtuis muuta ku vähän rankaistais ku se itseasiassa on aika kiihottavaaki mut jätetyks tulossa ei oo mitään kiihottavaa eikä turvallista..." ?
Eli ei sinällään halua kasvaa ihmisenä vaan saada ennemminkin olla turvallisesti oma lapsellinen ja kypsymätön, ehkä rikkinäinenkin, itsensä?
Hyvin paljon mahdollista..
-
En todellakaan haluaisi "oikeasti" pettää ketään, mutta onko sellasia miehiä jotka ei hyväksy pettämistä mutta ei silti jätä sen takia vaan antaisi jonkun rangaistuksen?
Onks täs takana sellainen halu (ja ehkä jopa ajatus) että "saanhan mä olla iskän tyttö vaik olisinki tottelematon ja vähän tuhmakin ja tekisin itsekkäistä syistä tyhmiä juttuja ni ei tapahtuis muuta ku vähän rankaistais ku se itseasiassa on aika kiihottavaaki mut jätetyks tulossa ei oo mitään kiihottavaa eikä turvallista..." ?
Eli ei sinällään halua kasvaa ihmisenä vaan saada ennemminkin olla turvallisesti oma lapsellinen ja kypsymätön, ehkä rikkinäinenkin, itsensä?
Hyvin paljon mahdollista..
Okei. Sä siis oikeasti tarvitsisit sellaisen riittävän vahvan ja turvallisen sylin jossa ottaa vähän rankemminkin matsia. Tarkoitan että sun kuitenkin pitäis saada tuntee ittes sekä halutuks että myös turvassa olevaksi ja jollain perustasolla myös hyväksytyksi.
-
Hyvin paljon mahdollista..
Asiathan eivät ole yksiselitteisiä enkä näkisi että voisi sanoa että on mies joka ei jätä jos toinen pettää. Petoksen luonne vaikuttaa, onko kyseessä kertahairahdus vai onko kyseessä toistuva tapahtuma, hakeeko toinen petoksella jotain mitä minä en voi tarjota?
-
Itse en pidä pettämisestä, mutta se mikä luokitellaan minun mielessäni pettämiseksi onkin toinen juttu. Kumppani saa puolestani panna vaikka puoli suomea, kunhan pitää järjen päässä, on siitä rehellinen, ja ennen kaikkea, palaa yöksi takaisin kotiinsa, tai minun viereeni. Jos on pitempi matka kyseessä niin mielellään hotelli, mutta ei se yöpyminenkään niin vakavaa ole (jotenkin yöpymisen satunnaisen panon luona löydän...ahdistavana. En liian ahdistavana, hieman).
Meillä esimerkiksi subin kanssa oli avoin suhde aluksi, sitten oli "suljettu" eli keskenään vaan oltiin, vähän leikiteltiin ajatuksella, nyt taas on avoin. Syynä mm. se että että on kausia jolloin ei vain jaksa säätämistä esim. sessioiden suhteen (meillä se on vähän säätämistä, ottaen huomioon että kumpikaan ei asu yksin), niin tultiin siihen tulokseen että jos haluaa, vieraissa voi käydä. Vieraita kohtaan ja heidän myös täysin rehellinen pitää olla asiasta, en todellakaan haluaisi mihinkään kolmiodraamaan "ainiin, mä muuten oon naimisissa ja mun mies tulee kohta kotiin"...voi jumalauta sitä skenaariota, en osaisi kuvitella miten vituttaisi.
-
Minunkaan mielestäni pettämistä luvan kanssa ei ole olemassa. Pettäminen tarkoittaa annetun lupauksen rikkomista.
Mitä tulee aloittajan haluun... Jos haluaa leikkiä siten, että käy panemassa jotain muuta kuin kumppania ja sitten palaa kumppanin luokse, tunnustaa ja saa "rangaistuksen", niin siitä vaan, jos kumppani tällaiseen on suostunut ja se on molemmista kivaa. Voisin kuvitella, että löytyy ihmisiä, joille tällainen leikki sopii. Molemminpuolinen halukkuus on se tärkein juttu. Jos pointtina on kuitenkin vain se "rangaistus", sen saanee ihan vain pyytämällä.
Se, että tällainen tapahtuisi ilman etukäteissopimusta ei kuulosta hyvältä. Se, että oikeasti pettää kumppaniaan ja toivoo saavansa rangaistuksen eikä tulevansa jätetyksi on minun näkemykseni mukaan vain kumppanin tunteilla leikkimistä. En usko, että tuossa tilanteessa se rankaiseminen helpottaisi kenenkään tunteita asian suhteen.
-
Hyvin paljon mahdollista..
Haluaisit satuttaa oikeasti jotakuta, etkä vaan vähän leikisti. Sinänsä reilua yrittää kertoa asiasta suoraan, mutta voin spoilata lopputuloksen; pettäjä kärsii aina uhriaan enemmän. Ei välttämättä heti, eikä pettäjä välttämättä tajua sitä koskaan itse.
Toki sitten on ne joihin ei oikeasti aidosti satu pettäminen, mutta hilpeän vapaalla kädellä lakaisen ne ihmiset erilaisten persoonallisuushäiriöisten laatikkoon, joiden kanssa nyt ei yleensäkään kannata terveen ihmisen aikaansa haaskata.
-
Montako sataa tuhatta vuotta menee siihen, että polyamoria on samassa asemassa kuin muut 'kinkyt'-suhdekuviot. Tällöin ne, jotka polysuhteessa ovat eivät enää olisikaan friikkejä. Ehkä mustasukkaisuus iskee poly-suhteessakin ja on hetkittäisiä tunteita pettämisestä/petettynä olemisesta. Kulttuuriin on koodattu myös tämä 1) pettäminen 2) tunnustus 3) rangaistus ihan koska oikeuskäsityksemme kulkee tätä rataa. Nämä tunteet on koodattu miljoonia vuosia sitten nisäkkäistä useimpiin kulttuurin eikä luonnon kautta. Näin siis sovinnaisuus on ainoa oikea synnitön normi. Sekoitetaan romanttinen rakkaus ja seksi ja vain himojen tyydyttämiseen tarkoitettu seksi. Aivomme ovat koodatut niin, että voi tuntea romanttista rakkautta yhtä ja himoa toista henkilöä kohtaan. Tällaisella ihmisellä on luonnon vastaista olla uskollinen ja tilanne on pahin mikäli romanttinen kumppani on perusluterilaisen ja konventionaalisen kulttuurin kasvatti.
Tässä http://ideas.ted.com/2014/01/23/10-facts-about-infidelity-helen-fisher/
Avoimessa tai polysuhteessa ei ole pettämistä. Niin, ja kunnon lutka ja pukkihan ovat rooleja nekin ja ne täytyy luokitella varsinkin, jos kantaa nk. pettäjägeeniä.
Olemme ihmiset kovin erilaisia tässäkin suhteessa. Ei ole vain yhtä totuutta.
-
Avoimessa tai polysuhteessa ei ole pettämistä.
Tästä olen kyllä vahvasti eri mieltä. Pettäminen on lupauksen rikkomista, ja ilman lupauksia on aika vähän suhdettakaan. Voi olla lupa naida ketä haluaa, mutta jos se estäisi pettämisen, pettäminen pitäisi määritellä tiukasti ulkopuolisten seksikontaktien kautta.
Ihan sama millä nimellä sitä kutsuu, mutta pettäminen on minusta selkeästi osuvin termi sille ettei tee niin kuin on kumppanilleen luvannut.
-
Avoimessa tai polysuhteessa ei ole pettämistä.
Tästä olen kyllä vahvasti eri mieltä. Pettäminen on lupauksen rikkomista, ja ilman lupauksia on aika vähän suhdettakaan. Voi olla lupa naida ketä haluaa, mutta jos se estäisi pettämisen, pettäminen pitäisi määritellä tiukasti ulkopuolisten seksikontaktien kautta.
Ihan sama millä nimellä sitä kutsuu, mutta pettäminen on minusta selkeästi osuvin termi sille ettei tee niin kuin on kumppanilleen luvannut.
Samaa mieltä. Vaikka on avoin suhde, voi siinä olla siltikin parin yhdessä sopimia rajoja ja ymmärryksiä asioista mitä ei tehdä tai miten asioista pitää kertoa tai mitä vaan muuta. Siinä kohtaa kun rajoja rikotaan ja luottamus petetään on kysymys pettämisestä.
-
Se, että tällainen tapahtuisi ilman etukäteissopimusta ei kuulosta hyvältä. Se, että oikeasti pettää kumppaniaan ja toivoo saavansa rangaistuksen eikä tulevansa jätetyksi on minun näkemykseni mukaan vain kumppanin tunteilla leikkimistä. En usko, että tuossa tilanteessa se rankaiseminen helpottaisi kenenkään tunteita asian suhteen.
Jos minun kumppanini ilman etukäteissopimusta pettäisi minua rangaistuksen toivossa, niin joko jätän koko henkilön, tai sitten se rangaistus tulee olemaan jotain niin eeppistä (ei todellakaan sitä, mitä pettäjä olisi toivonut), että kumppani ei koskaan enää tule pettämään, mikäli haluaa suhteen jatkuvan. Eikä tämä rangaistus sisällä edes piiskaamista.
-
Pettäminen tulee petoksesta, valehtelusta ja huijaamisesta. Jos on lupa, ei ole petosta. olen siirtynyt nykäyksen eteenpäin omassa tavassani ajatella seurustelu-, pari-, deeässä tai muita mahdollisia tulevia tai olemassaolevia suhteitani. Väitän päässeeni eroon minua elämässäni haitanneesta hylätyksi tulemisen tunteesta joka on aiheuttanut oireinaan esim mustasukkaisuutta, valvontaa, yli omien tarpeitteni menevää rakastamista ja monia muitakin. Nyt tuntuis sille että mua vois vaikka vähän pettääkin koska ei se siitä kulu. Ei mua se että moni on saman kanssa haittaa vaan ennemmin se että tekee sitä salassa. Anteeksi on kuitenkin annettava jos joku pyytää. Lisäksi on alkanut kiinnostaa ihan oman etuni vuoksi että sitä porukkaa vois olla vähän enemmänkin ja sukupuolia useita. En tunne polyajatusta omakseni koska en luota ihmisten vilpittömyyteen, enkä ateistista täysin moraalista vapaata elämää, vaan ajattelen asioita rakkauden kautta ja omaksi hyväkseni. Kummallisia ajatúksia tulee aina öisin kun valo herättää. Tarttis varmaan pysyä vekka täältä ennenkuin kerron kaikille kaiken. Mun erityispiirteeni arvaamattomuus saattaa kärsiä ja en enää ole niin tavoiteltava. :love:
-
Montako sataa tuhatta vuotta menee siihen, että polyamoria on samassa asemassa kuin muut 'kinkyt'-suhdekuviot. Tällöin ne, jotka polysuhteessa ovat eivät enää olisikaan friikkejä. Ehkä mustasukkaisuus iskee poly-suhteessakin ja on hetkittäisiä tunteita pettämisestä/petettynä olemisesta. Kulttuuriin on koodattu myös tämä 1) pettäminen 2) tunnustus 3) rangaistus ihan koska oikeuskäsityksemme kulkee tätä rataa. Nämä tunteet on koodattu miljoonia vuosia sitten nisäkkäistä useimpiin kulttuurin eikä luonnon kautta. Näin siis sovinnaisuus on ainoa oikea synnitön normi. Sekoitetaan romanttinen rakkaus ja seksi ja vain himojen tyydyttämiseen tarkoitettu seksi. Aivomme ovat koodatut niin, että voi tuntea romanttista rakkautta yhtä ja himoa toista henkilöä kohtaan. Tällaisella ihmisellä on luonnon vastaista olla uskollinen ja tilanne on pahin mikäli romanttinen kumppani on perusluterilaisen ja konventionaalisen kulttuurin kasvatti.
Tässä http://ideas.ted.com/2014/01/23/10-facts-about-infidelity-helen-fisher/
Avoimessa tai polysuhteessa ei ole pettämistä. Niin, ja kunnon lutka ja pukkihan ovat rooleja nekin ja ne täytyy luokitella varsinkin, jos kantaa nk. pettäjägeeniä.
Olemme ihmiset kovin erilaisia tässäkin suhteessa. Ei ole vain yhtä totuutta.
Tämä tulee olemaan sangen provosoivaa tekstiä, mutta menköön. Sen verran kiehahti taas tämän idiotian tiimoilta.
Montakohan sataa tuhatta vuotta menee siihen, että ihminen nousee vaistojensa yläpuolelle? Jossa ihminen on vapaa impulssiensa seuraamisesta, eikä seuraa jokaista mielitekoaan miettimättä seurauksia kuten eläimet? Onhan se jollain tavalla romantisoitu ajatus sekin, että seuraa vain eläimellisiä vaistojaan ja tekee vain kuten geeneihin on koodattu, eikä vain raadollisesti jahtaa kaikkea mikä sattuu olemaan saatavilla. Koska siitähän sinun esittämässäsi polyamoriassa on kysymys; pidetään jääkaapissa kakkua samalla kun kierrellään konditorioita etsien enemmän ja erilaista kakkua. Elämää, jossa se parempi on aina seuraavan nurkan takana, eikä siinä, mitä jo on. En halua tässä tuomita polyamoriaa enkä polyamoriassa eläviä ihmisiä, koska heitä on erilaisia. Tämä on erittäin henkilökohtainen vastaus Deschainin kirjoitukseen, koska Deschain koki tarpeelliseksi kirjoittaa alentuvasti niitä kohtaan, jotka yrittävät elää vaistojensa vastaisesti yhteiskunnan normiston mukaan ajattelematta lainkaan sitä, että monille tuo normisto voi olla kategorisesti parempi. Moni voi tuntea olonsa paremmaksi tietäessään, että merkitsevät kumppanilleen enemmän, kuin olisivat vain osa jotain elävää ja muuttuvaa kokonaisuutta, jossa pystyy elämään sen aikaa että löytyy jotain vieläkin parempaa, tai kunnes jokin kokonaisuuden osa käy tarpeettomaksi tai vanhentuu. Jokainenhan meistä mielummin istuu aamiaispöydässä Damokleen miekka päänsä yllä, eikö?
Minäkin osaan tehdä selvän eron niiden ihmisten kanssa, joihin tunnen romanttista rakkautta ja lihan himoa. Olen harrastanut elämäni aikana niin monenlaista seksiä, niin monenlaisia suhteita että tiedän itsessäni olevan aineksia suhteeseen kuin suhteeseen, mutta ei enää hinnalla millä tahansa. Kolumnissani viittasin suljettuun polyamoriaan koska se sattui terminä nousemaan eräässä sangen antoisassa pubikeskustelussa, jossa sain huomata omien pelkojeni ja ennakkoluulojeni johdattelevan ajatuksiani suuntaan, jossa polyamoriasta oli muodostunut jonkinlainen stigma ihmisille, jotka tosiaan kulkevat etsien aina jotain muuta ja jotain uutta. On myös niitä, jotka aidosti rakastavat ja välittävät useammasta ihmisestä samanaikaisesti, itse kutsuisin ilmiötä polygamiaksi, ihan jo tehdäkseni eron vapaissa suhteissa eläviin jotka nimittävät haahuiluaan virheellisesti polyamoriaksi. Osaan kuvitella itseni kolmisuhteeseen kuten osasin jo vuosia sitten. En kuitenkaan suostuisi suhteeseen, jossa joku kokisi itsensä ulkopuoliseksi tai vähemmän rakastetuksi kuin muut. En kuitenkaan enää aktiivisesti etsi kolmisuhdetta, koska jo yhden rakastavan, samalla viivalla olevan kumppanin löytyminen on tarpeeksi harvinaista, kahdesta puhumattakaan.
Tavallaan arvostan liberaalia ajattelua, mutta inhoan sen perustelemista biologialla. Samalla periaatteella kaikkien alkoholistien pitäisi jatkaa juomista ja narkomaanien huumeiden käyttämistä, koska onhan addiktioihinkin liittyviä geenejä löydetty. Toinen punainen vaate oli luterilaisuuden maalaaminen huonoksi asiaksi; et ole kuule paljon Päivi Räsästä (jota sentään saa vapaasti pilkata, koska Räsänen on idiootti, ei pelkästään luterilainen) kummempi jos ajattelet että kaikki luterilaisuus on pahasta ja kaikki luterilaiset idiootteja. Olen vain iloinen niiden ihmisten puolesta jotka löytävät rauhaa, voimaa ja tasapainoa uskosta.
Jokainen on vastuussa omasta onnestaan ja saa tavoitella sitä haluamallaan tavalla, mutta jos polkee muita nostaessaan itseään, se kannattaa tehdä avoimesti ja henkilökohtaisesti, ei epämääräisesti ihmisryhmän suuntaan huitoen :)
-
Noh...balthazar ehti jo aika laajasti kommentoimaan lord.deschainin tekstiä, jossa minunkin silmääni pisti arvottamisen kyseenalaisuus.
Enkä nyt asetu mitenkään millekään kannalle polygamia/monogamia sektorilla. Katson niiden pohtimisen sinällään olevan hyvä asia. Samoin sen että lisääntyvän, niin kulttuurisen kuin biologisen, tietämisen avulla voimme niitä pohtia moninaisesti. Samoi kuin syitä erilaisiin ilmentymiin ihmisen muodostamissa yhteisöllisissä konteksteissa.
Joten.
Montako sataa tuhatta vuotta menee siihen, että polyamoria on samassa asemassa kuin muut 'kinkyt'-suhdekuviot. Tällöin ne, jotka polysuhteessa ovat eivät enää olisikaan friikkejä. Ehkä mustasukkaisuus iskee poly-suhteessakin ja on hetkittäisiä tunteita pettämisestä/petettynä olemisesta. Kulttuuriin on koodattu myös tämä 1) pettäminen 2) tunnustus 3) rangaistus ihan koska oikeuskäsityksemme kulkee tätä rataa. Nämä tunteet on koodattu miljoonia vuosia sitten nisäkkäistä useimpiin kulttuurin eikä luonnon kautta. Näin siis sovinnaisuus on ainoa oikea synnitön normi. Sekoitetaan romanttinen rakkaus ja seksi ja vain himojen tyydyttämiseen tarkoitettu seksi. Aivomme ovat koodatut niin, että voi tuntea romanttista rakkautta yhtä ja himoa toista henkilöä kohtaan. Tällaisella ihmisellä on luonnon vastaista olla uskollinen ja tilanne on pahin mikäli romanttinen kumppani on perusluterilaisen ja konventionaalisen kulttuurin kasvatti.
Tässä http://ideas.ted.com/2014/01/23/10-facts-about-infidelity-helen-fisher/
Avoimessa tai polysuhteessa ei ole pettämistä. Niin, ja kunnon lutka ja pukkihan ovat rooleja nekin ja ne täytyy luokitella varsinkin, jos kantaa nk. pettäjägeeniä.
Olemme ihmiset kovin erilaisia tässäkin suhteessa. Ei ole vain yhtä totuutta.
Oletko siis sitä mieltä, niin kuin tuosta kommentistasi saattaisi voida lukea, että meidän tulisi erottaa kulttuuri pois ihmisestä ja separoida se "aito" eläin esille jotta voisimme olla oikeita ja hyviä ja todellisia ihmisiä ? Eller hur, mitä tarkoitat?
Silloin seitsimisen miljoonaa vuotta sitten kun ihminen rupesi kehittymään ihmiseksi ja samalla se kulttuurikin kehittyi ihmisyyden ohessa, ei lisänä, vaan kiinteänä osana ihmistä, niin nyt haluaisin hieman tarkennusta että mihin suuntaan meidän tulisi kehittyä ollaksemme enemmän ihmisiä?
Ps. Mitä nuo "nisäkkäistä useimpiin" ovat, siis ihmisen lisäksi?
Pps. Lisätään nyt vielä. Mites se ajanjakso kun ihminen eli keräilijä-metsästäjä yhteisöissä n. 130 000 - 10 000 vuotta sitten (siis ennen maanviljelyksen alkua n. jokunen tuhat vuotta sitten)?
Tuon sanan "synti" käyttö tekstissäsi ottaen huomioon ihmisen kulttuurisen kehityksen (sen tiedon mukaan mikä minulla on) liitettynä miljoonia vuosia sitten koodattuihin käyttäytymisnormeihin jotenkin....ööö...tökkii....(?)
-
Liityn kuoroon: polyt voivat pettää siinä missä monotkin. Kyse on sovittujen lupausten rikkomisesta.
En tunne polyajatusta omakseni koska en luota ihmisten vilpittömyyteen, enkä ateistista täysin moraalista vapaata elämää, vaan ajattelen asioita rakkauden kautta ja omaksi hyväkseni.
Ymmärsinkö nyt oikein? Olet sitä mieltä, että poly tarkoittaa täysin moraalista vapaata elämää? :o Minä ainakin koen oikean ja väärän hyvin vahvasti, ja pyrin toimimaan siten, kun katson olevan oikein, vaikka se voisikin olla oman etuni kanssa ristiriidassa. Olen pikemminkin sovittanut polyyteni arvoihini kuin arvojani polyyteeni.
On myös niitä, jotka aidosti rakastavat ja välittävät useammasta ihmisestä samanaikaisesti, itse kutsuisin ilmiötä polygamiaksi, ihan jo tehdäkseni eron vapaissa suhteissa eläviin jotka nimittävät haahuiluaan virheellisesti polyamoriaksi.
Polyamoriasta puhutaan usein siten kuin se olisi vain yksi kiveen hakattu tapa rakastaa useampaa kuin yhtä. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä termin alle on mahdutettu niin suhdeanarkistit kuin suljetussa polysuhteessa (englanniksi puhutaan closed relationship -nimityksen lisäksi myös polyuskollisuudesta eli polyfidelitystä) elävät ihmiset ja kaikkea mahdollista tältä väliltä. On eri asia, jos jonkun omaan käsitykseen esimerkiksi polyAMORIASTA (isot kirjaimet painottamassa x:n käsitystä siitä, mitä kuuluu rakastamiseen) ei mahdu esimerkiksi suhdeanarkismi.
Polygamiaan mielestäni sisältyy oletus avioliitosta, joten se ei ole hyvä termi kuvaamaan kattavasti eettistä ja välittävää useamman ihmisen rakastamista (http://polyamoria.fi/tietoa-polyamoriasta/ukk/). Mikäli haluaa rajata sitä, mitä nykyisin mahdutetaan polyamorian alle, voi olla suotavampaa keksiä kokonaan uusi termi, sille määritelmä ja yrittää vakiinnuttaa sitä kieleen.
-
Rakkaus ja siihen liittyvät mustasukkaisuuden ja pelon tunteet pettämisestä oli varmaankin tämän threadin aloittajalla Jadella lähtökohtana.
Olen monesta asiasta montaa eri mieltä ja katselen asioita useasta eri näkökulmasta ja kommentillani ohjasin keskustelua kulttuuriin ja luontoon enkä pysynyt aiheessa. Tyylini on liian usein tarkoituksella provosoiva, koska kuumenneen keskustelun kautta saa ulos primitiivisimmät reaktiot. Usein ne ovat niitä aidoimpia, jotka perustuvat syvimpiin arvoihimme eivätkä hautaudu normistoihin. Mikä on sallittu kommentti, näkökulma jonkin lukijan mielestä perustuu arvoihin ja normeihin.
Huitaisin moneen suuntaan niin perinteisiä kulttuurimme arvoja kuin polysuuntautuneitakin. En pidä kumpaakaan arvomaailmaa arvottomana vaan olen sitä mieltä, että yhteiskunnan arvojen sijaan osa meistä luo oman arvomaailmansa ja siitä syntyy melkoista tulikiven katkua muutaman kovin eri arvoryhmän edustajan keskustellessa perusarvoista.
En kiellä etteikö yhteiskuntamme ja kulttuurimme tavallaan toimi, juuri koska se perustuu pitkälti normeihin eikä eläimellisten viettien seuraamiseen. Normisto tekee elämisestä helpompaa parisuhteessa, kun ei tarvitse pelätä tuomiota, omantunnon tuskia, hylätyksi tulemista tai hyväksikäyttämistä.
Elämä ja yhteiskuntamme on vain kovin lineaarisia ja primitiivisemmän vaistoihin perustuvan puolen meissä unohtavaa. Luonnossa on kuitenkin paljon sellaista koodistoa, jota on vaikea hallita säännöillä. Oman arvomaailmansa omista taustoistaan ja merkityksistään luoneet ahdistutetaan ja he ahdistuvat normistossa, joka ei tunnusta ihmisen olevan myös eläin.
Monogamiasta ja luolamiehistä joku tutkija kirjoitti Time-lehdessä jo 90-luvulla, että 1,000 tutkitusta 1,154:sta muinaisesta yhteiskunnasta ei olleet monogamisia. Tälle voi olla monia syitä myös lähtien toimeentulotarpeista, kulttuurin ja luonnonlakien sijaan. Yksi kumppani tuo vettä, toinen lihaa ja kolmas hedelmiä. Perustarpeita liittyen omaan ja jälkikasvun hengissäpysymiseen sekä jälkikasvun määrän kasvattamiseen.
Kaikilla eläimillä on vaistonvaraisia tarpeita ja useilla eläimillä on moraali. Tämä moraali sitten on joko luonnon koodistoa tai tietoisen valinnan hyvän ja pahan välillä sijaan. Tarkoitan nisäkkäiden kulttuurilla sitä, että osa kulttuuristamme on meidän tiedostamattamme vaistoja ja luonnon lakeja. Ja näillä on yhteiset taustat useiden eläinlajien kanssa. Eläinten kulttuuria / normistoa on, että eläinyhteisötkin saattavat sulkea poikkeavan yksilön lauman ulkopuolelle. Näin ainakin joillain apinoilla. Ei nyt ihan nisäkkäistä usempia tuo vielä kata, mutta varmaan joku antropologiaa ja evoluutiopsykologiaa tutkiva voisi kattavan listan tähän kirjata.
Milloin jokin normi sitten on luonnollista eikä sosiaalista arvomaailmaa? Lie niin, että pettäminen on luonnonlakien mukaisuudestaan huolimatta yhteiskunnalle kokonaisuudessaan huono asia. Paras siis katsoa, että pettäminen ei ole laajalti hyväksyttyä jottei se söisi yhteiskuntamme luottamuspääomaa? Luonnon laki sallii pettämisen, koska eläimet ovat moraalittomia? Me ihmiset olemme paljon muita eläimiä parempia, koska teemme lupauksia ja vannomme valoja ja pidämme niistä kiinni luonnon tarpeet huomiotta jättämättä? Emotionaaliseen taakkaan en ota kantaa.
Kun luonto ja normisto ovat ristiriidassa keskenään niin tulisi lähteä miettimään moraalikäsityksiä ymmärtämällä osan siitä olevan meihin geeneissä koodattua vaistoa.
-
On myös niitä, jotka aidosti rakastavat ja välittävät useammasta ihmisestä samanaikaisesti, itse kutsuisin ilmiötä polygamiaksi, ihan jo tehdäkseni eron vapaissa suhteissa eläviin jotka nimittävät haahuiluaan virheellisesti polyamoriaksi.
Polyamoriasta puhutaan usein siten kuin se olisi vain yksi kiveen hakattu tapa rakastaa useampaa kuin yhtä. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä termin alle on mahdutettu niin suhdeanarkistit kuin suljetussa polysuhteessa (englanniksi puhutaan closed relationship -nimityksen lisäksi myös polyuskollisuudesta eli polyfidelitystä) elävät ihmiset ja kaikkea mahdollista tältä väliltä. On eri asia, jos jonkun omaan käsitykseen esimerkiksi polyAMORIASTA (isot kirjaimet painottamassa x:n käsitystä siitä, mitä kuuluu rakastamiseen) ei mahdu esimerkiksi suhdeanarkismi.
Polygamiaan mielestäni sisältyy oletus avioliitosta, joten se ei ole hyvä termi kuvaamaan kattavasti eettistä ja välittävää useamman ihmisen rakastamista (http://polyamoria.fi/tietoa-polyamoriasta/ukk/). Mikäli haluaa rajata sitä, mitä nykyisin mahdutetaan polyamorian alle, voi olla suotavampaa keksiä kokonaan uusi termi, sille määritelmä ja yrittää vakiinnuttaa sitä kieleen.
Aivan kuin olisin väittänyt polyamorian, tai oikeastaan minkään olevan pelkästään jotakin. Huomautinpahan miten asiat itse mielessäni jaottelen ja koen, en väitä sen olevan sen enempää tai vähempää universaalisti totta kuin vaikkapa polyihmisten keskenään luoma suurin yhteinen nimittäjä siitä, mitä on Aito ja OikeaTM Polyamoria. Polyamoria ei yksinkertaisesti ole riittävän suuri osa elämääni että jaksaisin pätkääkään kiinnostua siitä miksi mitäkin "Oikeasti" kutsutaan, mitä mikäkin kulttuuriantropologisesti on, tai kuka rakastaa ketäkin kaikkein eniten huolimatta lukumäärästä tai vaihtuvuudesta. Jos sait kuvan että hyökkään polyamoriaa tai polyamoriassa eläviä vastaan, pyydän anteeksi, se ei ollut vähimmissäkään määrin tarkoitukseni.
deschainin todistelu kun lähinnä vahvistaa käsitystäni siitä, että huonoa kohtelua ja kusipäisyyttä perustellaan niin biologisin kuin kulttuurillisin syin, mikä on mielestäni itsensä pettämistä, josta muut joutuvat kärsimään. Tämä ei millään tavalla vähennä hänenkään oikeuttaan elää elämäänsä kuten parhaaksi näkee, enkä näe mitään syytä miksei samoin ajattelevien ihmisten ryhmä saisi keskenään tehdä kuten heille on parasta, huolimatta siitä miksi sitä kutsutaan.
Tulipahan taas muistettua, miksen yleensä vaivaudu ottamaan osaa keskusteluihin; jossain vaiheessa kun aletaan jokatapauksessa kisaamaan Internetin Oikeimman Mielipiteen© tittelistä.
-
Rakkaus ja siihen liittyvät mustasukkaisuuden ja pelon tunteet pettämisestä oli varmaankin tämän threadin aloittajalla Jadella lähtökohtana.
Minun tulkintani mukaan Jadella oli lähtökohtanaan oma napa ja sen hyysääminen turvassa omat tarpeet täyttäen.
En enempää jaksa lähteä ruotimaan sillä jo lähtökohta on sellainen jota en koe erityisen kiintoisaksi. Se erontekojen ja luokittelujen kautta tapahtuva arvoerotteluja sisältävä. Kulttuuriperintöä sieltä arstoteelisesta jaosta eläimeen ja ihmiseen, mieheen ja naiseen, luontoon ja kulttuuriin. So last season.
Se mikä katsotaan eläinten kulttuuriksi on määrittelykyssä. Ja sitä sitten löytyy muualtakin kuin vain nisäkkäistä tai kädellisistä, mm:ssa varislinnuilta ja delfiineiltä.
Se mikä taas on mielenkiintoista on rajojen liudentaminen ja tajuaminen ettei kulttuuria ja luontoa voi tarkkalinjaisesti erottaa, se on liukuvaa. Ei myöskään eläimyyttä ja ihmisyyttä.
Niin että ihminen ei enää voi mennä teoissaan eläimellisyyden puolustelemisen ja oikeuttamisen taakse, ei suhteessa ihmisiin eikä suhteessa eläimiin. Vaan lähtökohtana on eettisyyden vaatiminen suhteessa kaikkeen niin eläin- kuin kasvi- ja kivikuntaankin (ihminen luonnollisesti ;) sisältyy tähän).
-
Moi,
olisi varmaan syytä määritellä mitä termi 'pettäminen' tarkoittaa. Mielestäni tässäkin kejtussa esitetyt määritelmät 'lupauksen pettämisestä' ovat varsin hyviä määritelmiä - yleisessä kielenkäytössä 'pettäminen' kun helposti on synonyymi kaikelle monogamianormin ulkopuolella tapahtuvalle seksuaaliselle toiminnalle, mikäli toimijalla on vakiintunut ihmissuhde johon myös seksi kuuluu.
Sinänsä ketjun aloittajan termi, pettäminen 'luvalla', on itseristiriitainen ilmaus joka on kieltämättä vähän erikoinen. Mikäli kuitenkin ideana oli puhua siitä, onko vakiintuneen suhteen ulkopuolella tapahtuva seksuaalinen toiminta OK mikäli toimitaan luvan kanssa, voidaan toki keskustelu avata.
Polyamoria tuntuu herättävän vahvoja tuntemuksia, hieman yllättäen, paitsi täällä kinkypiireissä, myös swingereiden keskuudessa. On varmasti totta, että jotkut oikeuttavat tässäkin ketjussa mainitun 'lihan himon' kutsumalla sitä polyamoriaksi; mutta ihan yhtä totta on myös se, että kaikkien 'polyjen' lakaiseminen saman sateenvarjon alle on yhtä turhaa kuin vaniljaväestön tapa ajatella 'kinkyjä' jotenkin homogeenisenä ryhmänä ihmisiä joiden toimintatavat ja mielenkiinnon kohteet olisivat samoja.
(Turhankin) pitkän alustuksen jälkeen päästään kuitenkin jo asiaan - voin toki puhua vain omasta puolestani, mutta oma 'polyamoriani' tarkoittaa käytännössä sitä, että minulla on primäärisuhde, joka on tikapuilla ylimmäisenä. Tämän lisäksi minulla on vakiintunut tyttöystävä, joka tulee heti primäärisuhteen ja perheen jälkeen seuraavalla poikkipuulla. Näiden lisäksi on kavereita ja ystäviä joiden kanssa voin halutessani myös leikkiä. Koen kuitenkin, että jäsennän elämäni primäärisuhteeni kautta - haluan esitellä hänelle tapaamani ihmiset, ja muutenkin olla täysin avoin mielenkiintoni kohteista ja tuntemuksistani. Itse en kykenisi suhdeanarkiaan jossa minulla olisi useampia, yhtä tärkeitä ihmissuhteita. Toki, muutkin ihmiset ovat minulle tärkeitä, ja toki tunteet ovat mukana myös 'kakkospoikkipuulla', mutta eivät IHAN niin tärkeitä kuin primäärisuhteeni.
Mitä näistä siis voisi vakavalla naamalla kutsua polyAMORIAKSI? Varmaankin kahta ensimmäistä. Prioriteetit ovat itselleni selvät, ja kerron hyvin varhaisessa vaiheessa tapaamilleni ihmisille, miten olen elämäni järjestänyt. En kuitenkaan yritä lakaista kaikkea saman 'polyamoria'-sateenvarjon alle.
Hieman rönsyilevän verbaalioksennuksen lopuksi tiivistän vielä mielipiteeni; 'pettäminen luvalla' on itseristiriitainen ilmaus, eikä siis mahdollinen reaalimaailmassa. Primääri/monogamianormin ulkopuolella tapahtuva seksuaalinen toiminta ei ole pettämistä jos tästä on avoimesti sovittu. Se, mitä kukakin kutsuu polyamoriaksi, tuntuu vaihtelevan ihan yhtä paljon kuin erilaiset 'kinkytkin'. Kaikki monogamianormin ulkopuolinen toiminta ei ole polyamoriaa, ihan yhtä vähän kuin kaikki kinkyt pitävät lateksihupuista.
-Mörkö
-
Milloin jokin normi sitten on luonnollista eikä sosiaalista arvomaailmaa? Lie niin, että pettäminen on luonnonlakien mukaisuudestaan huolimatta yhteiskunnalle kokonaisuudessaan huono asia. Paras siis katsoa, että pettäminen ei ole laajalti hyväksyttyä jottei se söisi yhteiskuntamme luottamuspääomaa? Luonnon laki sallii pettämisen, koska eläimet ovat moraalittomia? Me ihmiset olemme paljon muita eläimiä parempia, koska teemme lupauksia ja vannomme valoja ja pidämme niistä kiinni luonnon tarpeet huomiotta jättämättä? Emotionaaliseen taakkaan en ota kantaa.
Kun luonto ja normisto ovat ristiriidassa keskenään niin tulisi lähteä miettimään moraalikäsityksiä ymmärtämällä osan siitä olevan meihin geeneissä koodattua vaistoa.
Ei voi erottaa sosiaalista ja luonnollista (tuohon ekaan boldattuun, kuten jo aiemmin sanoin).
Ja toiseen boldattuun: Ei ihminen ei ole tuon takia eikä minkään muunkaan ominaisuutensa takia "parempi". Aikuinen riittävän normaalin älyn omaava ihminen vain on vastuullisempi moraalinen toimija kuin eläin tai heikkolahjainen tai älyllisesti vammainen ihminen. Se on se mikä tekee ihmisestä erityisen. Vastuu. Ja valinnan mahdollisuus.
-
En todellakaan haluaisi "oikeasti" pettää ketään, mutta onko sellasia miehiä jotka ei hyväksy pettämistä mutta ei silti jätä sen takia vaan antaisi jonkun rangaistuksen?
Rankaisee ja jättää >:D
-
Tää ketju alkaa vaikuttaa taas sellaselta oikeassa olemisen ja tiedon manifestilta että onpas huippua lukea noita hienoja kilometrien pituisia tekstejä. Tunnen, että vaikka ennen olisin niin mielelläni kertonut oman mielipiteeni ja jonkin verran väitellyt jotakuta vastaan niin nyt en sitä tee. Tätä ketjua on hauskaa lukea ja mulle tuli mieleen sellainen asia että minun on parasta olla pettämättä itseäni jos siihen suinkin kykenen. Rakkauteen ja rakastamiseen liittyy mulla niin paljon tunteita, muistoja ja muutakin että mä välillä tarkistan Korinttilaiskirjeestä että mites se rakkaus nyt olikaan. Mä en välitä tietää niin kovin paljon asioista, sillä mä elän rakkauden ja tunteitteni ohjaamaa elämää. Vaikka mä haluaisin elää vain rakkauden mukaan mä saatan elää tunteen mukaan ja järjen mukaan mä en halua elää missään tapauksessa sillä se on niin rajallista. Mistä mä itse muka tietäisin mikä mulle on hyväksi? Mä olin jo erehtyä itseäni suojatakseni johonkin suunnitteluun ja toivomiseen mutta onkin vissiin mulle parasta unohtaa koko suunnittelu ja elää vaan ihan täysin hetkessä. Minusta on moneksi ja luultavasti vielä monellekin. Ihminen pettää ja hylkää mutta Jumala ei ja se rakastaa ateistiakin joka ei edes välitä koko jutusta. On se jännä. Rakkaus :love:
-
Nonni - Norjan kiusaksikin - jatkan vielä siitä mitä jäi sanomatta kun ei puhti eikä aika piisanneet. Ja pitkästi (vaan en niin pitkästi kuin voisin).
Lainaan hieman jo aiemminkin palautteissani käyttämääni lord.deschainin kirjoitusta joissain kohdin, vaikkei se nyt niin oleellista tässä enää olekaan. Sillä hänen sanomisissaan noin kokonaisuutena tökki sekä termistön värittyneisyys että arvojen epämääräisyys kuin myös selkeä länsimainen historiallissivistyskulttuurinen käsittelytapa dikotomioineen. Toki teksti(t) siis vain oli/ovat kulttuurinsa tuote, niin kuin me kaikki sanomisinemme ja tekenemisinnekin olemme. Jotkut meistä tiedostavat asian vain paremmin ja toiset huonommin. Jotkut jopa yrittävät muokata ympäristöään ja itseään työn vaivasta ja raskaudestakin huolimatta.
Dikotominen ajattelu, ja sitä seuraava kielen käyttö, on erittäin vaikea välttää jo kielen historiallisuuden takia. Me haluamme, ja meidän on pakkokin, tehdä erotteluja sanojen avulla jotta saisimme sanotuksi tarkoittamamme. Termit ovat enemmän ja vähemmän värittyneitä, konnotaatioita sisältäviä, jopa selkeän arvolatauksellisia ihan itsessään, sanoina.
Minusta on kuitenkin erityisen kurjaa että juuri tällä, seksuaalisen vähemmistön yhteisellä, alueella käytetään tätä keinoa tietyissä asioissa. Se että täällä on keskusteluja joissa laitetaan dikotomioiksi mies-nainen (arvottaen), hetero-homo, fettari-Ds, tai sitten nyt tämä monogamia-polyamoria. Se tuntuu halpahintaiselta, epäreilulta, oman pihan sotkemiselta.
Oikeasti. Olisiko mitenkään mahdollista yrittää kyseenalaistaa sitä omaa korvien välistä karsinaa ja hypätä hetkeksi ulos raikkaampaan ilmaan, laajempaan ymmärrykseen asioista jotka eivät ole jaoteltavissa hyvään tai pahaan, oikeaan tai väärään.
Käsittääkseni missään tieteellisissä evoluutiotutkimuksissa ei ole kyetty todentamaan että sata prosenttisesti jokainen ihminen on joko yksi- tai monisuhteinen, aina ja koko seksuaalisen ikänsä jo biologisista lähtökohdistaan.
Sen sijaan on kyetty löytämään paljonkin, niin hormoneihin, hermojärjestelmään kuin aivorakenteeseen, serotoniiniin, dopamiiniin, testosteroniin, estrogeeniin ja oksitosiiniin jopa geeneihin liittyviä biologisia miljooniakin vuosia sitten kehittyneitä systeemeitä, jotka ovat tukeneet selviytymistä jossakin olosuhteessa tai olosuhteissa. Ja näitä systeemeitä on sekä monogamisia että polyamorisia valintoja suosivia. Rakenteita jotka tukevat joko sitoutumista yhteen tai lipsumista siitä jossain määrin, ja joskus enemmänkin. Ja nämä tekijät ovat lisäksi ainakin osittain yksilöllisiä jo niin biologiselta pohjaltaan kuin sitten toiseksi jokaisen sosiaalisesta ympäristöstä ja kolmanneksi näiden kahden aiemman yhteisvaikutuksesta johtuvia.
Käyttäytymisen orkestrointi biologisin ja sosiaalishistorialliskulttuurisin sekä psykologisin syin on runsas ja monisointuinen jokaisen ihmisen kohdalla vaikuttaen juuri siihen miten kukin ihminen valintansa kullakin hetkellä tekee. Ihmisen elämismaailma on mutkikas ja monitasoinen. Ja maailma jo niin monimutkainen ettei sitä olisi mahdollista hallita ilman sääntöjä vaikka ”luonnossa” säännöt hankalia jopa mahdottomia olisivatkin. Emme elä ”luonnollisessa” maailmassa, emme edes tiedä mitä se tarkoittaa, sillä kulttuuria on ollut niin kauan kuin on ollut ihminen ja se on monimutkaistunut ihmisen kanssa käsi kädessä.
Voisiko näitä erilaisia valintoja oppia kunnioittamaan?
Minua ainakin, enkä usko olevani ainoa, hermostuttaa kun yritetään väittää, varsinkin täällä, että jokin on SE tismalleen oikea ja AINOA OIKEA tapa pariutua/suhteellistua.
Se mikä on maailmallista on että ihmisellä on hyvin vahva taipumus muodostaa parisuhde, ja se parisuhde on yleensä pidempikestoinen kuin suurimmalla osalla nisäkkäistä, joillain pareilla jopa koko loppuikäinen. Sekin on kautta pallon tuttua että missä pariuskollisuutta enimmäkseen suositaan ns. uskottomuus/pettäminen katsotaan huonoksi jutuksi; seuraa sosiaalisia tai muita sanktioita, huonoa omaatuntoa, syyllisyyttä, itsearvostuksen alenemista… Myös se on tunnettua että kaikkialla missä monogamiaa pidetään vallitsevasti hyväksytyimpänä muotona suhteellistaa itsensä lajitoveriin myös esiintyy sivusuhteilua, ei tosin jälleen sataprosenttisesti.
Meillä ei siis ole yhtä totuutta.
Jokainen joutuu itse miettimään ja tekemään valintoja, edelleen. Ihmisyys on juuri sitä. Ja vaikka deschain väittikin että ihmiset eläisivät sen normin mukaan jotta säästyisivät mm:ssa hyväksikäytöltä parisuhteessa niin tokkopa. Eiköhän juuri parisuhteissa, niissä heteronormatiivisissa nimenomaan, pahimmat hyväksikäytöt, hylkäämisetkin, tapahdu.
Paras turva on ihmisessä itsessään yhteisöineen kun ihminen lajina on sopeutunut riittävän hyvin ympäristöönsä. Liiallinen sopeutuminen, tai sulautuminen, kritiikittömästi ainakin nyky-yhteiskunnassa voi olla sitten toisen keskustelun aihe.
Eikä kannata mennä kimppaan sen "perusluterilaisen ja konventionaalisen kulttuurin kasvatti”-ihmeen kanssa jos itse on jotakin aivan muuta, vaikka sen ”pettäjä-geenin” kantaja…grrrr (taas liuta niitä arvolatautuneita ja värittyneitä termejä). Vai kovinko on heikko itseymmärrys, linkittyykö se geneettisesti kenties tuohon juuri mainittuun geeniin, vai yhtäkkiäkös se puoliso vasta avioliiton ja lasten saannin myötä sellaiseksi tupsahti, …mokoma. Käsittääkseni yhteiset arvot on yksi suurimmista kimppaan houkuttelevista jutuista. Omituista jos niistä ei ole keskusteltu ennen vihkivaloja ja/tai yhteisiä keittiöverhoja, kun me kerran olemme se kaikista nisäkkäistä ja olioista kykenevin käsitteelliseen vuorovaikutukseen. Kummallista. Sillä vaikka kuinka jokin meissä olisi ”luonnon meihin koodaamaa vaistoa” niin sittenkin juuri hermostomme monimutkaisuus ja korkea käsittelykyky auttavat tuomaan vaistoihin ja tunteisiin liittyviä asioita tietoisuuteen ja käsitteelliseen tulkintaan aivokuorelle. Ja sitä kautta auttavat meitä valinnoissamme. Se sitten jos siinä rakastumisen huumassa (vai huumeessa?) tulee tehneeksi elämänmittaisia kovia kompromisseja niin, no, se on vaikea asia se, ja varmasti myös toisen keskustelun aihe. Ihmiset kun ovat erehtyväisiä joskin sen avulla myös oppivaisia. Ja se mikä eilen oli hyvä ei ehkä ole sitä tänään, tai ainakaan enää huomenna.
Itsessään pettäminen on aika helppo avata terminä eikö...jo täälläkin sanottu: Valehteleminen on rumaa, ja eettisesti myös aika laaja-alaisesti tuomittua. Niin kuin balthazar jo totesi; siinä se pettävä ja valehteleva maksaa aina sen kalleimman hinnan. Ihmisen kun on kovin vaikea poiketa ympäristönsä normeista. Varsinkaan perusarvoista, joista rehellisyys on aina ja kaikkialla kiekaistu korkealle. Niistä irrottautuminen voi jopa sairastuttaa. Kallein hinta voi olla ei enää se terve sielu terveessä ruumiissa vaan sielu, ehkä sairas sielu, joko terveessä tai jopa vähitellen sairastuvassa ruumiissa, sillä ihminen on holistinen kapine.
Niin ja käsittääkseni ”pettäjä-geeni” on harhaan johtava käännös. Kun kyse on nimenomaan geeneistä jotka madaltavat kykyä sitoutua. Sitoutumiskyvyttömyysgeeni olisi silloin oikeampaan osuva (jos jollain on parempi niin antaa tulla). Jos sattuu tälläisen geeniperimän kantaja olemaan niin sekin varmasti ilmenee jo ennen alttaria tai rekisteröintitoimistoa tai verhokauppaa (ai niin se itseymmärrys, jollei siis tutkimuksissa ilmene sen linkittyneisyys tähän geeniin negatiivisesti korreloiden).
Eli ei liene tarve laittaa sitä kakkua sinne jäkikseen ja lähteä ravaamaan pitkin konditorioita, vaan voi jatkaa dallaamista vapaasti niissä konditorioissa.
Okei, totta; normipaine. Kukaan ei ole siltä suojassa. Sellaista se on, kaikilla meillä on ristimme (äh, niin kuin minulla tämä konventionaalinen kieli uskonnollispohjaisine sanavalintoineen).
Mutta ei siitä vankilaan joudu, ei edes sakkoja saa, jos ei monogamiseen avioon mene. Lasten saanti voi tietenkin hankaloitua, varsinkin jos on mies. Ja tiedän, itse lapsia saaneena niin etteivät he olleet mikään itsestään selvyys, että nyt on kylmää todeta ettei elämässä voi saada kaikkea välttämättä aina. Mutta aina voi yrittää vaikuttaa asioihin kyseenalaistamalla ja toimimalla. Se on hidasta, se on työlästä, mutta sellaista on ihmisen elämä ollut jo varmaan aikojen alusta asti. Ja vaikka ei olisi ollutkaan niin jo pitkään on ollut ja tulee olemaan.
Kaikesta hankaluudesta huolimatta itsekunnioitus kannattaa yrittää säilyttää silloinkin kun yrittää saada kaiken tarvitsemansa ja ehkä haluamansakin. Silloin on helpompi kunnioittaa muitakin. Ja rehellisyys niin itseä kuin muita ihmisiä kohtaan auttaa siinä.
Itse toivoisin että emme tulevaisuudessa enää puhuisi, ja eläisi, ja jakaisi itseämme ja toisiamme joko monogamisiin tai polyamorisiin, vaan ihmisiin. Ihmisiin siksi että ihminen on aina suhteellinen ja sosiaalinen olento ellei ole erakko. Ja erakkonakin kantaa kulttuuriolentona mukanaan sosiaalisuutta ja kieltä sekä kulttuuria - joko itsekseen ääneen puhumalla tai vain sisäisessä dialogissaan joka jatkuu aina kuolemaan saakka.
Mutta tämä on ehkä tällaisen ihmissuhdeanarkistin haave ja kärsin koko loppuelämäni länsimaisen sivistyksen ja kulttuurin kahtiajakautuneesta luonteesta joka on hakattu aivoihini kielen ja kulttuurin kirvein, kykenemättä kokemaan maailmaa ja itseäni koskaan yhdeksi.
-
The Lancet http://www.thelancet.com/pdfs/journals/lancet/PIIS0140673600042409.pdf kirjoittaa:
"The true frequency of non-paternity is not known, but published reports suggest an incidence from
as low as 1% per generation up to about 30% in the population."
On syytä olettaa että siellä missä pipo kiristää eniten, myös prosentit ovat suurimmat.
-
Ketjun alkuperäiselle kirjoittajalle toteaisin, että jos haluaa säilyttää ns. hyvän kestävän pohjan suhteessaan, niin ei kannata alkaa pilaamaan luottamusta. Toisaalta, jos haluaa kokeilla rajojaan, niin sitten kannattaa myös varautua seurauksiin. Tiedän kokemuksesta, että nuorena ja kokemattomana tekee typeriä asioita, enkä lähtisi sen takia ihmistä parjaamaan: Jokainen joskus hölmöilee tietämättömyyttään. Kuitenkin ihmisten tunteilla, sikäli kun niitä on pelissä, ei kannata lähteä leikkimään jo ihan oman terveyden takia. Ihan tavallinen ero yhteisellä hyväksynnälläkin saattaa johtaa kaikenlaisiin mustasukkaisuusdraamoihin.
Mitä tulee tuohon polyamorisuuteen, vaikka se ei tämän ketjun varsinainen aihe ollutkaan, niin eikö se nyt kuitenkin ole jokaisen oma asia minkälaisessa suhteessa elää? Pääasia, että ollaan yhteisessä ymmärtämyksessä, mitä kukakin suhteista hakee ja pyritään siihen, että kaikki olisivat onnellisia. Tosin en kyllä tiedä, että ovatko ihmiset sen onnellisempia monoinakaan. Varmasti kaikissa suhdemalleissa on oma painolastinsa ja vaikeutensa siinä, missä hyvätkin puolet. Meitä ihmisiä on erilaisia ja mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle jne. Mutta ei kai se kuitenkaan tarkoita sitä, että muiden malli on vapaata riistaa tuomittavaksi?
Rakkaudessa ei ole käsittääkseni kysymys omistamisesta. Jos todella rakastat toista, etkö silloin soisi hänen olevan vapaa etsimään onneaan? Kumpi on itsekkäämpää: Tavoitella itse onnea vai haluta toisen luopuvan onnestaan vuoksesi? Henkilökohtaisesti en haluaisi viettää aikaani ihmisen kanssa, joka ei halua viettää aikaansa minun kanssani eikä ole valmis avoimeen kohtaamiseen. On myös melko itsekästä vaatia, että toinen täyttää kaikki tarpeesi ja halusi, että toinen olisi tietynlainen - samanlainen kuin minä ja kulttuurini. Tai minun fantasiani, samankaltaiset tarpeet, tietty ulkonäkö tai asema. Emmekö me kuitenkin rakastu mielikuvaan ihmisestä? Onko täällä ketään, joka ei olisi joskus pettynyt, tutustuttuaan paremmin uuteen ihastuttavaan ihmiseen? Käsi pystyyn kuka todella voi väittää tuntevansa kumppaninsa todellisen minän? Ihminen on yksilö ja ihmeellinen loputon muuntuva matka. Mikä meissä todella on pysyvää? Olen kuullut, että seitsämässä vuodessa kaikki ihmisen solut ovat uusiutuneet. Ajatukset tulevat ja menevät. Ihminen sopeutuu, muuttuu, kasvaa.
Ihminen on itsekäs. Jokainen ihminen on. Geenimme sanovat: Syö, selviydy ja lisäänny (teurastakaa minut tästä tieteellisestä epätarkkuudesta ;)). Miksi juuri minun partnerini ei voisi olla itsekäs? Miksi juuri hänen täytyisi luopua löytämästä jotain uutta? Elämme yhteiskunnassa, joka tavoittelee monogamiaa, mutta jossa pettäminen on otettu osaksi kulttuuria: Siitä tehdään lauluja, elokuvia ja galluppeja, eikä se ole laitonta. Jos löytyy ihmisiä, jotka yhdessä päättävät jonkinlaisesta vapaasta suhteesta, niin keneltä se on pois tai mitä pahaa siinä on? Iskeekö maailmanloppu? Uudet asiat ja näkökulmat saavat ihmisten vihan niskoilleen. Viha kumpuaa pelosta. Onko kyse tuntemattoman pelkäämisestä vai tunnetun menettämisestä? Kaikkien opittujen määreiden, ehdollistumien ja yhteiskunnan ohjelmoinnin menettämistä?
Mä en sinänsä tässä nyt lähde kenenkään kanssa väittelemään tahi kilpasille. Tämä on vain minun hataran mieleni vilpitön ja nöyräkin pohdintoni asiasta, joka tuntuu herättävän kovasti mielipidettä suuntaan jos toiseen. Tuli pakottava tarve kommentoida (aiheen vierestä, tiedän), kun osui ja upposi, vaikka minua ei voikaan lokeroida mihinkään kategoriaan. Elämä on ihmeellistä ja monimuotoista. Kuinka se olisi voinut muuten kehittyäkään? Hieno ihmissuhde on mielestäni toisen ihmisen mahdollisimman todellinen kohtaaminen. Se hyväksymistä, kunnioittamista ja rakkautta. Elämäni ihmiset ovat yksilöllisiä ihania ihmisiä, jotka tuovat oman sävelensä elämääni tehden siitä ikäänkuin täydemmän. :love:
-
Rakkaudessa ei ole käsittääkseni kysymys omistamisesta. Jos todella rakastat toista, etkö silloin soisi hänen olevan vapaa etsimään onneaan? Kumpi on itsekkäämpää: Tavoitella itse onnea vai haluta toisen luopuvan onnestaan vuoksesi?
Jos haluat olla vapaa, sitten olet vapaa. Jos rakastat toista, oletko valmis luopumaan vapaudestasi ja sitoutumaan.
...joskus tuntuu siltä, että ihmissuhteet on joillekin peliä jossa luodaan omat säännöt ja niitä noudatetaan toisesta välittämättä.
Pettäminen luvalla ja odottaen sen jälkeen rangaistusta sovittaakseen tekonsa - kokonaisuus vaikuttaa melko lapselliselta leikiltä.
Vähän siihen tyyliin jossa spekuloidaan eri rangaistuksilla. Jos teen näin, minkä rangaistuksen saan. Jos taas teen noin, mitä siitä seuraisi. Sitten punnitaan eri vaihtoehtoja ja jos rangaistuksen laatu on miellyttävä niin sitten tehdään se ei-sallittu teko jotta päästään vaiheeseen missä saa rangaistuksen jonka on "tilannut" itselleen.
Onko tämä luottamuksen menettämisen arvoista peliä.
-
Rakkaudessa ei ole käsittääkseni kysymys omistamisesta. Jos todella rakastat toista, etkö silloin soisi hänen olevan vapaa etsimään onneaan? Kumpi on itsekkäämpää: Tavoitella itse onnea vai haluta toisen luopuvan onnestaan vuoksesi?
Jos haluat olla vapaa, sitten olet vapaa. Jos rakastat toista, oletko valmis luopumaan vapaudestasi ja sitoutumaan.
...joskus tuntuu siltä, että ihmissuhteet on joillekin peliä jossa luodaan omat säännöt ja niitä noudatetaan toisesta välittämättä.
Pettäminen luvalla ja odottaen sen jälkeen rangaistusta sovittaakseen tekonsa - kokonaisuus vaikuttaa melko lapselliselta leikiltä.
Vähän siihen tyyliin jossa spekuloidaan eri rangaistuksilla. Jos teen näin, minkä rangaistuksen saan. Jos taas teen noin, mitä siitä seuraisi. Sitten punnitaan eri vaihtoehtoja ja jos rangaistuksen laatu on miellyttävä niin sitten tehdään se ei-sallittu teko jotta päästään vaiheeseen missä saa rangaistuksen jonka on "tilannut" itselleen.
Onko tämä luottamuksen menettämisen arvoista peliä.
Tuo mun kirjoitukseni loppuosa, josta olet lainannut, oli lähinnä ajatuksiani/kysymyksiäni monisuhteisuudesta eikä suinkaan pettämisestä, sen varmaan huomasitkin. Uskon, että voi olla sitoutunut toiseen ihmiseen ja silti vapaa tekemään omat päätökset omasta elämästänsä. Miksi nämä asiat sulkisivat pois toisiaan? Pettämistäkin on niin montaa sorttia. Jotkut nauttivat suuresti vaikkapa erilaisista cuckold asetelmista ja esimerkiksi sieltä voisi löytää sopivan toimintamallin myös tällaiseen touhuun. Tämä on vain esimerkki. Myönnän, että tällainen toiminta on marginaalissa ja valtavirta ajattelee eritavalla. Ei se silti tee yhdestä tavasta huonompaa kuin toisesta. Tarkoitan vain, että tapoja toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan on yhtä paljon kuin meitä ihmisiäkin. Jokainen varmasti valitsee itse sen tavan toteuttaa ihmissuhteitaan ja seksuaalisuuttaan, mikä itselle tuntuu hyvältä ja niin pitää ollakin. Peräänkuulutan tässä kuitenkin rehellisyyttä. Pettämällä luottamus (koskee muitakin asioita kuin seksiä) ei saa hyvää suhdetta vaan perusta särkyy/murenee.
Hassua sinänsä, että niinkin epämääräinen asia, kuin tuo ap kirjoitus oli, saa näin paljon innostunutta kirjoittelua aikaiseksi. ;D Menin tekemään olettamuksen, että tuo nimimerkin luku viittaa syntymävuoteen (ei välttämättä näin). Nuorena voi joutua tekemään paljon harjoituksia ihmissuhteissa. Tavallaan aika hienoa, että lähtee kyselemään vanhemmilta ja viisaammilta neuvoa, ennen kuin toimii ja neuvojahan täällä on piisannut. ;D
-
Ei oo "pettämistä luvalla": on erilaisia ihmissuhteita joihin joko sopii tai sitten ei sovi ylimääräisiä henkilöitä rikastuttamaan elämää. ;)
-
Ei oo "pettämistä luvalla": on erilaisia ihmissuhteita joihin joko sopii tai sitten ei sovi ylimääräisiä henkilöitä rikastuttamaan elämää. ;)
Niin mutta kun en halua harrastaa seksiä muiden kans luvalla..vaan salaa mutta kuitenkin kertoa siitä, jos muuten ei selviä.
-
Eihän se sitten oo "salaa harrastamista", jos sä haluut kertoo siitä ;)
Salaa harrastamisista ei kerrota ..
-
Eihän se sitten oo "salaa harrastamista", jos sä haluut kertoo siitä ;)
Salaa harrastamisista ei kerrota ..
Haluan kertoa vasta kun se on jo tapahtunu.
-
Eihän se sitten oo "salaa harrastamista", jos sä haluut kertoo siitä ;)
Salaa harrastamisista ei kerrota ..
Haluan kertoa vasta kun se on jo tapahtunu.
Eli ei kai se sitten sulle psyykkisesti ole edes niin salaista. Ja jos sä tiedät, että kumppani, jota petät mahdollisesti, voisi antaa sulle rangaistuksen, jos sais selville sun pettämisen... Voishan sekin olla perillä, että sun itseisarvo pettämiselle on se rangaistus (ehkä vielä vasta ajatuksen tasolla) eikä se pettäminen merkkaa sulle, kun välität kumppanistas.. mutta sua kiihottaa ajatus, etä sua rangaistaan moisesta toiminnasta..
Vastaus siihen alkuperäiseen viestiin, että varmasti on sellaisiakin, jotka sua haluis rangaista tuossa ap. asiassa :)
-
Eikö kannattaisi vaan ryhtyä vapaaseen- tai polyamoriseen suhteeseen missä pelisäännöiksi teette sen, että jos satut käymään paneskelemassa jotain toista niin saat rangaistuksen siitä.
Luulen, ettei kovinkaan moni monomies kovin pitkään jaksaisi rankaista sua jos koko ajan hypit vieraissa.
-
Luultavasti tässä kävisi niin, että muutaman kerran jälkeen mies tajuaisi jutun juonen ja joko hyväksyisi asian tai ei. Ja jos hyväksyisi, niin eihän se silloin oikein pettämistä olisi.
-
Eikö kannattaisi vaan ryhtyä vapaaseen- tai polyamoriseen suhteeseen missä pelisäännöiksi teette sen, että jos satut käymään paneskelemassa jotain toista niin saat rangaistuksen siitä.
Luulen, ettei kovinkaan moni monomies kovin pitkään jaksaisi rankaista sua jos koko ajan hypit vieraissa.
En todellakaan halua sellasta suhdetta! Se tarkottaa mulle vaan sitä että ei kiinnosta yhtään toisen tekemiset eikä oo mustasukkanen.
-
Oman kokemuksen perusteella pettämisessä on perimmillään kyse luottamuksen pettämisestä. Aloittaja tuntui kaipailevan mahdollisuutta pettämiseen ja siitä anteeksiannon saamista rangaistuksen kautta. Jotenkin oudolta tuntuisi että haluaa ensinnä pettää luvatta ja sitten vielä loukata toista asialla. Jos suhteen taustalla olevaa keskinäistä sopimusta - on se sitten sanaton tai selkeästi keskenään sovittu - rikkoo, niin se luottamuspula kyllä hiljalleen syö suhteen pois ennemmin tai myöhemmin. Jos taas pettämiseen on lupa etukäteen, niin silloin minusta kyse ei ole enää pettämisestä. Näitä kuvioita ovat mm. cuckold systeemit.
Oma suhteeni punapään kanssa pohjautuu rehellisyyteen, avoimuuteen ja keskinäiseen luottamukseen. Se luottamus mahdollistaa meillä niin kinkyilyn kuin swingerkuviot. Niihin on sovittu yhteiset pelisäännöt ja molemmat voivat luottaa siihen että niitä noudatetaan. Suhteeseen ei kuulu mustasukkaisuus kun kummallakaan ei ole pelkoa siitä että toisen voisi menettää jollekin muulle. Toisen menemisistä ja olemisesta ollaan luonnollisesti todella kiinnostuneita. Me molemmat erotetaan rakkaus seksuaalisuudesta ja molemmille tuottaa nautintoa tietoisuus toisen nautinnosta - on sen osapuolena itse tai ei.
- Dom -
-
Dom ja punapää, hitsi kun osaisin itse tiivistää ajatukset noin hyvin. Tämä kuvastaa myös meidän nykyistä suhdetta. Kiitos tästä.
-
Tunnustan etten jaksanut lukea koko ketjua mutta sanonpa mielipiteeni kuitenkin.
Ei se ole pettämistä jos siihen on lupa. Jos sen tekee luvatta se on pettämistä. Itse haluan vakaan suhteen jossa ei kuitenkaan olla ikuisesti lupauduttu vain toisillemme. Tekee hyvää touhuta välillä toistenkin kanssa, muiden kanssa kyse on pelkästä seksistä. Näistä asioista pitää kuitenkin olla sovittu jo ennalta. Tuntuu hyvältä olla välillä myös "tuntemattomien" mielenkiinnon kohde.
-
Oman kokemuksen perusteella pettämisessä on perimmillään kyse luottamuksen pettämisestä. Aloittaja tuntui kaipailevan mahdollisuutta pettämiseen ja siitä anteeksiannon saamista rangaistuksen kautta. Jotenkin oudolta tuntuisi että haluaa ensinnä pettää luvatta ja sitten vielä loukata toista asialla. Jos suhteen taustalla olevaa keskinäistä sopimusta - on se sitten sanaton tai selkeästi keskenään sovittu - rikkoo, niin se luottamuspula kyllä hiljalleen syö suhteen pois ennemmin tai myöhemmin. Jos taas pettämiseen on lupa etukäteen, niin silloin minusta kyse ei ole enää pettämisestä. Näitä kuvioita ovat mm. cuckold systeemit.
Oma suhteeni punapään kanssa pohjautuu rehellisyyteen, avoimuuteen ja keskinäiseen luottamukseen. Se luottamus mahdollistaa meillä niin kinkyilyn kuin swingerkuviot. Niihin on sovittu yhteiset pelisäännöt ja molemmat voivat luottaa siihen että niitä noudatetaan. Suhteeseen ei kuulu mustasukkaisuus kun kummallakaan ei ole pelkoa siitä että toisen voisi menettää jollekin muulle. Toisen menemisistä ja olemisesta ollaan luonnollisesti todella kiinnostuneita. Me molemmat erotetaan rakkaus seksuaalisuudesta ja molemmille tuottaa nautintoa tietoisuus toisen nautinnosta - on sen osapuolena itse tai ei.
- Dom -
Mutta haluan että toinen kestää sen että petän..Vaikka en haluaisikkaan oikeasti satuttaa, niin tossa on pakko. Ja kyllä suhteessa kuuluu aina olla vähän mustasukanen mun mielestä.
-
Eli jos on lupa, niin et saa niitä kiksejä siitä? Sun pitää oikeasti pettää ja saada toinen tuntemaan itsensä mustasukkaiseksi?
Jos et kysy lupaa ettekä ole puhuneet asiasta, mistä tiedät että kumppanisi kestää sen loukkauksen? Ettei hän jätä sinua ekasta kerrasta? Ja ajattele vain että paska ämmä, me ollaan yhdessä ja se vaan kulkee ympäri kyliä panemassa muita.
Mitä ajattelisit jos kertoessasi että panin muuten viime viikolla yhden toisen miehen kanssa saisit vastauksen "Ai yks vain, mulla oli viime viikolla kolme"? Tai jos rangaistus olisi se, että sinut sidottaisiin tuoliin katsomaan, kun kumppanisi naisi teidän yhteisessä sängyssänne jotain muuta?
<edit>
Lisätään vielä yksi pointti: Jos nyt joku sulle laittaisi privaviestin tyyliin "Mä ainakin olisin sellanen, ruoskisin sut pettämisestä" ja oikeasti menisitte kimppaan, niin silloinhan sulla olisi tavallaan lupa siihen pettämiseen. Silloin et saisi siitä niitä kiksejä?
</edit>
-
Eli jos on lupa, niin et saa niitä kiksejä siitä? Sun pitää oikeasti pettää ja saada toinen tuntemaan itsensä mustasukkaiseksi?
Jos et kysy lupaa ettekä ole puhuneet asiasta, mistä tiedät että kumppanisi kestää sen loukkauksen? Ettei hän jätä sinua ekasta kerrasta? Ja ajattele vain että paska ämmä, me ollaan yhdessä ja se vaan kulkee ympäri kyliä panemassa muita.
Mitä ajattelisit jos kertoessasi että panin muuten viime viikolla yhden toisen miehen kanssa saisit vastauksen "Ai yks vain, mulla oli viime viikolla kolme"? Tai jos rangaistus olisi se, että sinut sidottaisiin tuoliin katsomaan, kun kumppanisi naisi teidän yhteisessä sängyssänne jotain muuta?
<edit>
Lisätään vielä yksi pointti: Jos nyt joku sulle laittaisi privaviestin tyyliin "Mä ainakin olisin sellanen, ruoskisin sut pettämisestä" ja oikeasti menisitte kimppaan, niin silloinhan sulla olisi tavallaan lupa siihen pettämiseen. Silloin et saisi siitä niitä kiksejä?
</edit>
No niin en taida saada..ja kyllä siitä jollain tasolla pitäis puhua. Ja oon miettiny just tota että joutuis katsomaan, ja se vois olla kivaa.
-
Tulee vähän mieleen "varo mitä toivot, koska se saattaa toteutua"
Eli ei välttämättä olla selvillä millaiset seuraamukset kaikella voi olla, ja kun asioita ei saa puhuttua edes
niin yksinkertaisiksi, että tavallaan olisi lupa, muttei kuitenkaan, joko on tai ei. Se kuitenkin satuttaa toista
tai jos ei, silloin luultavasti tietäisit sen, ja se tuntuisi luvalliselta.
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, eli vieras pano ja palkinnoksi haluamasi rangaistus, voi olla että
tuon sijaan saisit huutaa loittonevalle "ei tän pitänyt mennä näin".