BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Zade - 26.10.2014, 11:23
-
Tätä aihetta on varmasti sivuttu aikaisemminkin, mutta kysytään silti:
Miten olet menetellyt tilanteessa, jossa on muodostumassa suhde kiinnostavan henkilön kanssa, jolla kuitenkaan "ei ole ollut tarvetta muulle" (kuin vaniljalle)? Alustaakseni tilannetta hieman, kyseessä on siis parikymppinen neito, jonka haluaisin tutustuttaa bdsm:n ihmeelliseen maailmaan. Olen itse 23-vuotias dominoiva kundi, joten haluan tietenkin ottaa selville löytyykö naisesta alistuva puoli. Olemme samoista opiskelupiireistä, joten mieluiten en pieleen menneessä yrityksessä niittäisi mainetta sairaana sovinistina. Vaikka paheksuvista katseista saattaisikin irrota jonkinlaista tyydytystä.. Mainittakoon vielä, että aiempaa kokemusta sessioinnista löytyy suht runsaastikin, mutta kaikkien entisten subieni kohdalla on alusta asti ollut tieto heidän kiinnostuksesta alistumiseen.
Kärsimättömälle tekee pahaa jo tässä vaiheessa tiedostaa, että pitäisi edetä hitaasti. Tämä friiduni ei kuulemma edes katso pornoa, mikä oli vähän rankka asia kuulla.. Hänellä on toisaalta aika kymppi ulkonäkö, joten ehkä ei ole ollut tarvetta runkata? :D
Olis kiinnostavaa kuulla muiden kokemuksista näiden outojen vaniljaisten otusten kanssa ja siitä millä tavoin niitä on yritetty kesyttää. Etenkin menestystarinoille olis tilausta, mutta miksei myös "älä tee niin kuin mä"-tyyppiselle folkloristiikalle.
-
Se mikä tällaisissa mietityttää on jättämisen jälkeinen vastuu.
Kun ensin on tuonut noviisin Bdsm:n maailmaan, opettanut kaikenlaista ja saanut koukkuun.
Noviisi huomaakin, että tämä on juuri sitä, mitä hänen elämästä on puuttunut. Eikä poispääsy ole enää mahdollista.
Hän joka on tuonut Bdsm:n noviisin elämään, huomaakin että yhteistyö ei toimi tai jotain muuta. Lopettaa suhteen.
Mitä tämän jälkeen?
Onko vastuu jatkaa suhdetta jossain merkityksessä tai vastuu etsiä uudelle tulokkaalle toinen ihminen jonka kanssa hän voi jatkaa.
Henkiset vauriot voivat olla todella mittavat jos ensin raotetaan taivaan portteja ja sitten jätetään reunalle keikkumaan yksin.
-
Pahoittelen jo valmiiksi, että nappaan vain yhden ja vähän epäolennaisen asian kommentoitavaksi.
Runkkaamisesta ja naisen seksuaalisuudesta: Nainen ei välttämättä tarvitse pornoa runkatessaan (ei kai mieskään?), eikä runkkaamishalut liity välttämättä mitenkään siihen, onko ns. puutteessa vai ei. Kiihkeän seksisuhteen aikana voi runkkaamisen määräkin kasvaa kestokiimaisen olon ollessa päällä.
P.S. Ja itse asiaankin: vaniljamiehen houkuttelu sidonnasta innostuneeksi onnistui helposti - arvelen, että monelle vaniljaksi oletetulle naisellekin kauniit sidonnat ja sidottavana olo ja vaikkapa valokuvaus, voisivat houkutella - ulkonäkökin kun on kohdillaan.
P.P.S. Jos henkilö ilmoittaa "Ei ole ollut tarvetta muulle", pitäisin hyvin mahdollisena sitä, että hän ei ole kiinnostunut BDSM:stä. Mutta miesten ajatuksenjuoksua on joskus vaikea ymmärtää. Lieneekö 'käännytyksen' yrittäminen se kiinnostavin juttu asiassa, vai onko kyseessä aito kokonaisvaltainen kiinnostus ja ihastuminen tyttöön?
P.P. P. S. Apua, vieläkö friidu-sanaa käytetään :D
-
Onko vastuu jatkaa suhdetta jossain merkityksessä tai vastuu etsiä uudelle tulokkaalle toinen ihminen jonka kanssa hän voi jatkaa.
Henkiset vauriot voivat olla todella mittavat jos ensin raotetaan taivaan portteja ja sitten jätetään reunalle keikkumaan yksin.
Minusta kokeneemmalla osapuolella ei ole tuossa vastuuta sen enempää kuin kokemattomammallakaan. Jokainen suhde tuo (toivottavasti) jotain uutta ja ihmeellistä ihmisen elämään, eikä ole kenenkään muun vastuulla järjestää sitä ihmeellisyyttä toiselle. BDSM ei ole poikkeus, mutta toki fiksu ja huomaavainen kumppani tutustuttaa aloittelijan piireihin jottei tämä jää yksin kellumaan suhteen aikanakaan. Vertaistuki (niin dominoiville, subeille, sadisteille kuin kaikille muillekin) on tärkeää.
Tuosta vaniljan "käännyttämisestä": jos ihmisellä on kokeilunhalua, hänet voi varovaisesti johdatella kohti aihepiiriä. Pientä sidontaa, estetiikkaa, roolileikkejä, kaikkea kannattaa kokeilla ja haistella millaisia tuntemuksia sieltä löytyy. Oma dominoivuuteni sai ensikipinän kynttiläleikeistä kokeneemman subin ja sadistin opastuksella, ja ne reaktiot nähtyäni nälkä kokeilla lisää oli kova. Nyt, pari vuotta myöhemmin, omistettu subini kokeilee siipiään sadistina minuun, olen löytänyt itseni köysistä, pidämme opetushenkisiä sessioita ystäville ja ties mitä muuta. Eli kannattaa muistaa itsekin pitää mieli avoinna ja kokeilla uutta, koskaan ei tiedä mitä sieltä löytyy.
Aloittajan kengissä koittaisin asettua vastapuolen asemaan: minkälaista alistumista olisin itse valmis kokeilemaan?
-
Jos kokeilunhalua tai edes uteliaisuutta asiaan ei ole niin lienee turha tuputtaa. Yhtä hyvin jokin muu asia voi olla "epäsopivuustekijä" kahden ihmisen välillä. Kiinnostuneistakin "kuoriutumaton" vaatii aikansa asioiden kypsyttelyyn kokeiluasteelle...joku voi edetä nopeasti, toinen hitaammin. Sinällään ajatus "kierouta ja turmele" on houkutteleva >:D , tosin siten että toinen "puhkeaa kukkaan" omaan tahtiinsa jos on puhjetakseen, väkisin vääntämällä saa vain rikkinäisiä tuloksia mitä en itse pidä toivottavana O:-) . Keskustelu joko ihan suoraan tai pikku vihjailulla selvittänee onko kiinnostusta vai ei. Jos toinen lyö tykkänään jarrua moisille niin turha painostaa...silloin pitää kääntää katse muihin mahdollisiin. Monosuhteita ajatellen ei kannattane tehdä itsekään ylisuuria kompromisseja.
Vastuun osalta on kai niin että suhde kuin suhde päättyy ennemmin tai myöhemmin syystä tai toisesta, jos ei muuten niin kuolema erottaa. Osa yhdessä koetuista on useilla mukavia muistoja, jotkut ehkä kipeitä. Parhaassa tapauksessa kuitenkin ehkä kaikki on lämpimän haikeuden hunnuttamaa kipeissäkin kohdin. :) Suurelta osin noiden käsittely on viime kädessä oma asia...osaa tästä vastuusta ei voi sälyttää eikä ottaa toiselta toiselle.
Sopivan/sopivien löytäminen voi pervouden skaalasta riippuen tuntua mahdottoman mutkikkaalta...vaan tuurillahan ne laivatkin seilaa :)
-
Itselläni oli juuri hiljakkoin tämä tilanne edessäni. Nainen mukava, kaikinpuolin muutenkin kohtasi kemiat sun muut. Tämä seksuaalisuus taas ei. Otin asian reilusti mutta, varovasti esiin jo ensimmäisellä tapaamiskerralla. Toisella otin sen esiin uudestaan. Halusin varmistaa että, toinen oli ymmärtänyt mitä sanoin. Tokikaan en käynyt kertomaan fantasioistani tai muuta pervoilua..kuitenkin tarpeen ja taipumuksen esiin toin hienovaraisesti. Tapaamisen jälkeen ynnäilin ettei toisesta osapuolesta löydy tätäpuolta yhtään ja väkisinkään ei voi lähteä vaatimaan. Siksi katsoin parhaaksi ettei suhdetta edes synny. Se tilanne että, feikkaisin vaikka puolivuotta/vuoden, tulee tunteet mukaan syvemmin ja sitten paukaisee tämän esiin..Siinä voi sattua ja lujaa toiseen..ja siinä kohtaa ei ole kivaa kenelläkään...Siksi minusta parempi ottaa asiat puheeksi jo heti!! Onhan se tietty vaniljaseksikin kivaa. Siihen vain jos ryhtyy tietäen että, nämä asiat kummitelee taustalla ja jossain vaiheessa ne on edessä tai suhdeloppuu...Jos vielä ne kinkyilyt on salanut, menee se tunnetasolla jo jollainasteella hyväksikäytön puolelle..empatia on unohtunut!!
-
Onko vastuu jatkaa suhdetta jossain merkityksessä tai vastuu etsiä uudelle tulokkaalle toinen ihminen jonka kanssa hän voi jatkaa.
Henkiset vauriot voivat olla todella mittavat jos ensin raotetaan taivaan portteja ja sitten jätetään reunalle keikkumaan yksin.
Jokainen täysi-ikäinen (ja täysivaltainen) henkilö vastaa yksin itsestään ja siitä, mihin kaikkeen ryhtyy tai suostuu. Välillä tulee henkisesti kuonoon, kun omat odotukset olivatkin suuremmat kuin toisen tai mihin se toinen pystyi vastaamaan. On sitten sub tai dom. Semmoista se on ja elämä jatkuu.
Suoraa puhetta vaan kiinnostavan ihmisen kanssa. Eihän näissä taipumuksissa mitään laitonta ole - eikä enää tautiluokituksen mukaan sairastakaan O:-)
Eräänlaista sadismia on sekin, että antaa maistiaisia siitä kaikesta ihanasta, jota voisi olla tarjolla. Eikä sitten enää annakaan mitään. On sitten sub tai dom...
-
Itse olen normaalisti alkanut puhumaan kiinnostavan henkilön kanssa, seksuaalisuuden eri tiedottamisen tasoista, jossa jossain vaiheessa olen siirtänyt nautinnon tuottamiseen kivun avulla. Eli paras tapa on puhua asioista, varsinkin naisten kanssa, sillä on upeita kun toisen silmissä kiinnostuksen kimallusta näkee.
-
Tuo termi "turmeleminen" on itselle pelkästään negatiivissävyinen ja mietin, että miltä se tämän surkuhupaisan vanilijan korvissa kuulostaisi(tämä kun on loungen puolella,jota kuka tahansa voi lukea).
Kenties olen ollut liikaa jossain piireissä,joissa turmeleminen ja turmellus ovat tietyntyyppisiä asioita enkä osaa nähdä siinä vielä mitään hupaisaa. Lisäksi puhuttelee tällä hetkellä vähän ikävämmät asiat tässä BDSM:ssä tai ne, jotka eivät siihen kuulu.
-
Itse olen ollut "turmeltumaton" viellä puolivuotta sitten. Tuo sana on mielestäni ihan jees, vitsinä. Mutta tosiasiassa koen nyt olevani parempi, eheytynyt :))
Tuohon vaniljan käännyttämiseen vinkkaisin seuraavaa: Älä käännytä. Jos toinen ei mitenkään osoita kiinnostuksen merkkejä tai ole utelias näiden kuvioiden suhteen. Ja toinen vinkki: Ole kärsivällinen. Varsinkin silloin, jos vanilja osoittaa olevansa utelias ja kiinnostunut, kärsivällisyys on erityisen tärkeää.
-
Itse ottaisin ihan rohkeasti mutta varovaisella menolla puheeksi bdsm jutut. Ei heti ehdota mitään, vaan ihan kun tilaisuus tulee niin puhuu, ehkä voit sanoa itsestäsi että taipumusta tähän on. Usein olen törmännyt siihen, että jos on jo ennestään ystäviä/kavereita, ei siinä välttämättä maine mene vaikka toiselle tunnustaisikin olevansa kinky. Tähän mennessä mun kohdalla reaktioita on ollut kahdenlaisia. He ovat joko kiinostuneet ja haluavat tietää lisää, tai sitten suoraan sanovat että ei heitä sellainen kiinosta mutta siihempä se onkin jäänyt.
Eräänä iltana olin baarissa kulkemassa ja mukaani osui erittäin mukava nainen, jolle sitten siinä matkalla hänen luokseen tunnustin kinky puoleni (vähän uhkapeliä, koska tarkoituksena oli mennä harrastamaan seksiä), mutta onnekseni hän sitten tunnusti olevansa kiinostunut. Sinä iltana ei kokeiltu mitään erikoista, johtuen humalatilasta, mutta sen jälkeen ollaan kokeiltu pientä sitomista, hieman alistamista yms. Ja tämänkin aloitellut varovaisesti ja kiinnittäen huomiota hänen toiveidensa mukaan. Mitä olen ymmärtänyt, nälkä on vain kasvanut ;). Painotin hänelle sitä, että lukasee täältä bdsmbaarin ihmeellisestä maailmasta pari artikkelia, esim. "bondage ja turvallisuus" artikkeli on sellainen mitä suosittelisin kaikille uusille tuttavuuksille, vaikka ei köysiin koskisi ollenkaan, on siinä muuten hyviä pointteja. Näin tekemällä osoitin selkeästi että haluan vain sitä että molemmilla on hauskaa, ja saadaan nauttia hyvässä hengessä.
-
Vuosia sitten, kun olin smurffien osastolla seksimessuilla ja pari vaniljakaveriani tuli sisään ja tunnistivat mut, niin hetken heidän kanssaan keskusteltuani sidoin molemmat kädet ylöspäin yhteen. Molemmilta sain jälkikäteen paljon kiitoksia siitä. Eivät he nykyäänkään ole täällä baarissa, mutta ehkä jossain vaiheessa voivat saada kipinän aiheeseen. Yleisesti ottaen vaniljojen on helpompaa ymmärtää shibaria, kuin pelkkiä kahleita. Heillä voi olla sisäänrakennettuna jonkinasteista alistumista. Eräälle vaniljalle kuiskasin korvaan: "Mä oon sellanen ihminen, joka tykkää satuttaa toista." Tämä henkilö ei tästä pelästynyt, vaan pääsin opastamaan kuvien kautta (se sama shibari) vähän tähän maailmaan. Dom -puolen ihmisiä vaniljaisina en ole tavannut, enkä tiedä, miten heidän kanssaan kommunikoisin, mutta uskoakseni se liittyisi hyvinkin paljon sidontaan. Sitä kautta pystytään koko bdsm -puolta ihmisestä tuomaan esiin. Siinä tulee koko aspekti käyttöön kerralla, sekä alistuville/alistettaville ja Dom -henkisille, sekä sadisteille/masokisteille. Eikä siinä tarvitse opetella heti kaikkea, muutaman solmun tekeminen riittää.
-
Täytyypä sanoa, että oon yllättyny näin vilkkaasta keskustelusta. Aika mahtia. Paljon hyvää kelaa.
Ensinnäkin, näköjään "turmeltuminen" sanana aiheuttaa odottamattoman paljon tunteita. :D Yhtyisin tässä ehkä eniten Vaniljan kommenttiin. En oikeastaan koe traumaa ensimmäisestä kosketuksestani bdsm-maailmaan, jolloin silloinen mimmini pyysi alistamaan itseään kesken kaiken.. Toisin päin se ei aina välttämättä olekaan niin ok, mutta.. Tätä nykyä kun pääsee toteuttamaan niitä epäortodoksisempia mieltymyksiään, tulee todellakin jollain tapaa täydempi olo. Mielestäni on aika selvää, että tietynlaisessa mielessä ideat kasvaa, toisissa ei. Itse ajattelin edellisen suhteen alussa tietäväni hyvin tarkasti rajani + mistä pidän. Niin kuitenkin kävi, että exä sai vaivihkaa tahtonsa läpi parissa aktissa, joiden ei vaikkapa muutama kuukausi taakse päin pitänyt tulla kuuloonkaan. :D Saattoipa näin joskus käydä toisinkin päin.. Kun olemme jälkeenpäin jutelleet aiheesta, olemme molemmat olleet lähinnä tyytyväisiä siitä, että onnistuimme opettamaan toisillemme jotain uutta.
Tarkoitus ei ole survoa tähtipalikkaa ympyräreikään vaan ottaa selville löytyisikö sille oma, aiemmin tuntematon sisäänkäynti. Oikeastaan ratkaisu onkin ollut koko ajan selvä, mutta häslääjänä sitä yrittää mennä asioiden edelle. Olen alusta asti heittänyt härskiä läppää sinne tänne ja jossain kohtaa tulikin sitten ilmaistua suoraan mitä on mielessä. Tähän vastaus oli suunnilleen: "anna mulle aikaa", joten nyt sitten tuskasta odotusta ja katotaan mitä tapahtuu. :)
Kiitti vielä kaikille ajatuksista!
-
Turmeleminen? Herättäminen!
-
Itse olen "turmellut" oman Isäntäni.
Suhteen alkaessa Hän ei ollut edes tietoinen taipumuksestani - asia paljastui vasta kuukautta myöhemmin Hänen saapuessaan ensimmäistä kertaa silloiseen kotiini. Ensireaktio, kun esittelin Hänelle poniraippani, oli ehdoton "Ei." Jätin asian hautumaan, ja esittelin seuraavaksi käsirautani; niistä Isäntäni sitten kiinnostuikin. Pikkuhiljaa toin keskusteluissa esille toiveitani, fantasioitani ja ajatusleikkejäni. Jonkinv erran yli puolen vuoden seurustelun ja kokeilujen jälkeen toin uudelleen esille raippani, ja tällä kertaa ajatus saikinv arovaista vastakaikua.
Nykyään Isäntäni saattaa jopa todeta, että Hänen tekee mieli antaa raipasta, vaikkei sadisti olekaan.
Aikaa se vaatii, ja kärsivällisyyttä. Itse olen onneksi myös aloittelija, niin ei osaa kaivata vielä mitään sellaista, mihin toinen ei ole valmis. Toisaalta, se yhteisen hyvän etsiminen ja tutkiminen tuo asiaan ihan omia sävyjä ja väristyksiä :love:
-
Turmeleminen? Herättäminen!
Ainakin minun kohdallani, just noin ::)
-
Minä kerroin heti nykyisen parisuhteen alussa suoraan ja kiertelemättä, että "olen sitten masokisti ja ekshibitionisti, ettäs tiedät", että miesparka osaisi edes hieman aavistaa mihin oli ryhtymässä. Ryhtyi silti, mutta vasta tässä puolen vuoden paikkeilla alkaa vaikuttaa että "koulutuksestani" on ollut oikeasti hyötyä.
Enpä olisi uskonut kouluttavani itselleni joskus masteria. O:-)
En kyllä sitten toisaalta tiedä, mahtaako miesten houkuttelu kinkyilyyn olla helpompaa kuin toisin päin. Tämä minun miekkoseni tosin oli aivan umpivanilja, ja kesti monta kuukautta ennen kuin uskoi etten minä mene rikki jos vähän puraisee. ::)
-
Painotin hänelle sitä, että lukasee täältä bdsmbaarin ihmeellisestä maailmasta pari artikkelia, esim. "bondage ja turvallisuus" artikkeli on sellainen mitä suosittelisin kaikille uusille tuttavuuksille, vaikka ei köysiin koskisi ollenkaan, on siinä muuten hyviä pointteja.
Minua ei ehkä enää tarvitse herätellä, turmella ainoastaan. ;) Mutta siis, kiinnostaisi lukea tuo mainitsemasi artikkeli. Mistä löydän sen? Hakua kun käytin, ei tullut kuin linkkiä tähän keskusteluun.. :(
-
Ja pahoittelut, kun lainaus meni päin helvettiä. Siinäkin saa opastaa... :-[
-
Tuolta etusivun artikkeleista löytyy edellä kaivattu artikkeli:
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=311.0
-
Pelkkää vaniljaa vai aloittelijako?
Jokainen nainen joka on kumppaninsa kanssa katsellut hydraulileffoja on varmasti saanut joskus läppäisyn tai pari perseelle.
Ikuisesti kiistelty aiho en että ollaanko tämän panon jälkeen vaniljainen vai aloittelija?
Erehdyin pikkukailjoissani kantabaarissa mainitsemaan viemärivesivahingon mukanaan tuomasta tyhjennystarpeesta-ts.kaikki roskiin.
Sen seurauksena sain alkuvikolla kutsun ko.baariin ja eräs pitkäaikinen mutta varatuksi tietämäni naistuttava näytti minulle kaunin Amaryllis alastonkuvansa.
Itsenäisyyspsiävn aattona hän otti uudelleen yhteyttä ja halusi auttaa vahingon jälkien korjaamisessa.
Päästyämme leikkipaikalle hän yllättäen halusikin ihan täyden käsittelyn ja jokaisella vielä käytettävissä olevalla välineellä.
parhaat pitkäaikaiseen käyttöön tarkoitetut ja vettä imevästä materiaalista valmistetut nahka,tarranauha,nailoni,kangas,luonnonkuituyms.levytys kiinnitys supistus ja piiskaus sekä hallinavälineet oli bakteerihyökkäyksen saatuaan heitettävä roskiin,mutta teippi improvisaatio ajoi aloittelijalle saman asian.
Onnekseni jäi vielä toimivat alipainepumput ja kaupungissa oli muutostöitä odottamassa riittävä määrä eripaksuisia rst-ketjuja lyyrine palohakoine ja lukkoineen.Toki piina ja piiskauspenkki kuin myös pyörätkin vielä toimi joten...
Puolenyön maissa alkusession jälkeen siirisin hyvin huolella sinipunaiseksi piiskatun,tiukasti tapitetun kahlehditun sekä vielä ylimääräisin teipeinvarmistein nokkakärryyn paketoidun (kuljetuspussi ja laatikko kastuivat piloille) leikkikaverini pakuun ja ajoin hänet kaupungin halki kotiinsa.
Lattialämmitteisessä asuintalossaan ei ole pattereita joten kiinnityspiste kuin kaikissa matkaleikeissäni tuli kahden ovikamanan väliin kiertämistäni rekkitangoista ja tästä jatkoin sessiota.
Nukuttuani hänen parivuoteessaan hyvin ja molemmille tarpeellisen nestetankkauksen aamutoimien sekä pienen parvekkeella suoritetun supparille erittäin terveellisen happihyppelyn jälkeen jatkoin sessiota. Sessioinnin aikana pumppaus ja venytystuloksia odottaessani yritin korjata tätä konetta kuvaamisen toivossa-turhaan. Sessiointi päättyi illan saunavuorolla,jossa kaiken lopuksi pesin hänet hellästi ja huolellisesti tarkastaen vielä kertaalleen joka paikan ja rasvasin koko kehon.
Autoin hänet hissillä omaan sänkyynsä ja omien sanojensa mukaan kerrankin paikat hieman kivistäen mutta todella tyydyttyneenä hän jäi nukkumaan...
Onko hän siis aloittelija,vanilja vai kenties vain kokeilunhaluinen luettuaan 50 harmaata sävyä-oli yöpöydällä..
turvasana ja turvamerkki oli sovittu ja ymmärretty mutta hän ei halunnut käyttää.
Arkea me elämme ihan toisissa maailmoissa ja vaikka me molemma t olisimmekin halukkaita en usko tämän johtavan kuin korkeintaan hyvin satunnaiseen sessiointiin .
Hänen työnsä on valitettavasti nollatoleranssia myös kaikkien päihteiden suhteen ja muutoinkin niin tarkasti seurattua ja näkyvää ettei sessiointi onnistune kuin pitkillä lomilla,siis kerran pari vuodessa.-R-
-
Omat yritykseni saada perinteisestä seksistä kiinnostuneita henkilöitä itseni alistajaksi eivät ole olleet hedelmällisiä, joten olen melko pessimistinen sen suhteen, onko mahdollista saada toinen aidosti kiinnostumaan ja ottamaan selvää, voisiko omia rajojaan laajentaa. Tosin eräs yksilö lähtikin minun jälkeeni sitten kokeilemaan asioita seksin saralla ja välillä olen harmitellut, miksi hän ei tehnyt sitä minun kanssani ollessaan. No, en kuitenkaan usko, että se olisi tapahtunut kanssani, vaikka olisin kuinka odottanut ja antanut aikaa, joten se siitä.
-
No, en kuitenkaan usko, että se olisi tapahtunut kanssani, vaikka olisin kuinka odottanut ja antanut aikaa, joten se siitä.
Tuo on muuten asia, joten olen usein miettinyt: missä määrin onnistunut alistussuhde on karusti osapuolten persoonista kiinni? Toisinaan mikään ei ota sujuakseen, vaikka taipumukset ja mieltymykset ovat molemmin puolin koko lailla hyvin tiedossa. Jostakin syystä kaikki pelehtiminen on kuin tunturissa kusisi. Joskus sitten taas asetelma alkaa orastaa melkein itsestään, minkä jälkeen rajojen hakeminen ja ennen pitkää venyttäminen on vain yhtä suurta YYA-hanketta. Ei siihen tahdo keksiä juuri muuta selitystä kuin sen, että jotkut ihmiset eivät vain sopeudu toisiinsa. Aloittelijoita taikka ei.
Enkä kyllä usko, että miehiä on sen helpompi houkutella vaniljasta pois kuin naisiakaan. Aika monilla molemmista on taipumus takertua tukkimiehentäinä siihen ajatusmalliin omalle sukupuolelle oikeanlaisesta seksuaalikäyttäytymisestä, jonka ympäristö sattumanvaraisesti kalloon takoo. Eiköhän siinä turmelemisen helppoudessa ole kyse lähinnä siitä, saako ihmisen ylipäätään lämpeämään ajatukselle, että soveliasta onkin se, mikä tuntuu hyvältä, eikä se, mitä kylillä hihkutaan.
-
Ei siihen tahdo keksiä juuri muuta selitystä kuin sen, että jotkut ihmiset eivät vain sopeudu toisiinsa. Aloittelijoita taikka ei.
Ihan totta.
Toisaalta joskus mielestäni on kyse puhtaasti ajoituksesta. Tämä aikaisemmin mainitsemani henkilö ei ollut ollut kenenkään muun kanssa parisuhteessa ennen minua ja meidän eromme oli ymmärtääkseni aika kova pala. Jos olisin ollut hänelle toinen seurustelukumppani, tilanne olisi voinut olla ihan erilainen.
En minäkään usko, että miehiä olisi yhtään helpompi houkutella pois vaniljasta kuin naisia. Jo se, että pitäisi houkutella mies kokeilemaan peppuseksiä, tuntuu olevan haasteellinen tehtävä (vaikka kuinka kertoisi, että tykkää ja haluaa), ja siinä nyt ei kuitenkaan ole kyse mistään ihmeellisemmästä.
-
Ainahan aiemmat kokemukset ja elämän vaihe jollakin tavalla vaikuttavat. Kaikki se, mihin on ehtinyt tottua tai peräti leipääntyä, ja tietty sekin, mikä tulee tyystin uutena. Itsellänihän BDSM-elämä (jollaiseksi sitä tosin ei tuolloin hahmotettu) käynnistyi ensimmäisessä seurustelusuhteessa vuorovaikutuksen pohjalta. Ei ollut aiempaa vertailupohjaa eikä suuria paineita sopeutua yleiseen mielipiteeseen, joten se kävi hyvin helposti. Lähtökohtaisvaniljain mutuaaliturmeltuma siis. Eri ihmisten kesken olisi voinut käydä hyvin pitkälti toisin.
Vanhoilliset piirit tosin riemuinnevat siitä, että ihmiset pitävät kiinni sosiaalisen pelkokoneiston luomista estoistaan. Muistan lämmöllä sitä väärään kurkkuun vedetyn kahvin tulvaa, joka ryöppysi internetiin takavuosina jonkun terveystiedonopettajan tai vastaavan kerrottua oppilaan pyynnöstä faktaa anaaliyhdynnästä.
En siis toki tarkoita, että kaikkien pitäisi kokeilla kaikenlaista - yhdenlaista päsmäröintiähän sekin olisi. Voisi silti ajatella, että jos ihmisillä valmiiksi on jonkinlaisia vinompia taipumuksia, mutta niitä ei juljeta tuoda esille, puheenaiheena oleva "turmeleminen" voi olla suorastaan hyväntekeväisyyttä. Kannustan siihen ilman muuta, kunhan se tehdään turmeltavan tahtoa kunnioittaen ja mielessä pysyy, että toisille vanilja on nappivalinta. Muutenhan se ei olisi kinkyksi houkuttelemista vaan sellaiseksi vääntämistä. Roolileikkinä valmiiksi kinkyjen välillä toki lystiä, mutta muuten aika rupinen pisnes.
-
Inhottavinta on se, että sitten jossain vaiheessa täytyy oikeasti harkita, onko toisesta osapuolesta sittenkään siihen "muutokseen". Loputtomastikaan ei jaksa vääntää samasta ja yrittää antaa toiselle aikaa. Jotkut tuntuvat haluavan pitää rakkaastaan niin kynsin ja hampain kiinni, että pahassa paikassa (=kun mietitään, kannattaako enää jatkaa yrittämistä) sitten todetaan, että halutaan samaa, mutta ei aina.
Kaikkien ei tietenkään pidä olla käännytettävissä.
-
No tälleen ensisijaisesti vaniljana sanoisin, että kaikenlainen hoopo hihittely ja pervoiluille tirskuminen antaa ainakin lähinnä kuvan 15-vuotiaasta. Muinaisessa elämäntilanteessani olisin toivonut älykästä keskustelua ja perusteluja jne., en sitä, että yritän sitten lueskella netistä niitä. Ylipäänsä pitäisi osata kertoa aiheesta mahd. paljon ja asiallisesti; ei siten, että ei se itsellekään mikään lifestyle ole, vaan pelkkää hihitystä aiheuttava juttu (ellei sitten näin ole). Vaikka olisi avarakatseinenkin, mutta jos toinen sattuu esittämään asiat daijusti, niin ainakin itseltä menee mielenkiinto (pakko myöntää, että myös tämän ketjun aloitusviesti yksisilmäisine pornokäsityksineen aiheutti tiettyä hohhoijaa-fiilistä). Jos toinen sattuu utelemaan aiheesta analysoivasti tai järkipohjalta, niin mitään hyötyä ei ole "äh, et sä käsitä, oot tylsä" -meiningistä. Kärsivällisyyttä siis peräänkuuluttaisin, jos jotain haluaa saada. Aika moni vaniljainenkin nimittäin kuitenkin käsittää edes jotain, mutta ei nyt välttämättä vaan katso olennaiseksi pelata termeillä tai ylipäänsä määritellä tarkasti touhujensa sorttia.
Toisaalta en nyt itse osaa nähdä ihan ykkösasiana sitä, että pitäisi "turmella" suuntaan tai toiseen toinen. Harvemmin menee ihan kaikki mahdollinen ihmisten välillä match - match -tyyliin. Sitten pitää vaan miettiä, että mitä priorisoi, esim. luonnetta ja arvoja vai sitä, että toinen on BDSM:n arkkienkeli, mutta ei ihan niin nasta tyyppi muuten.
Edit: eikä siitäkään ole haittaa, jos olet kaikin puolin älykäs, fiksu, hyväitsetuntoinen ja tasapainoinen yli-ihminen. 8)
-
Jokaisessa meissä asuu se tuhmempi puoli, eri asia on löytyykö yhteinen sävel, aina ei vaan voi onnistua ja itse olen noita vaniljakaunottaria pyöritellyt yllinkyllin, olen myös alistanut dominaksi itseään tituleeraavaa. Sanonkin kaikki on mahdollista parisuhteessakin, ei tavaksi asti mutta kokeilunhaluinen kerran ihminen on niin asia on vaan löydettävä millä saat toisen uteliaaksi samoista asioista ja ehkä jopa tykkäämään/kokeilemaan puuhasta mistä itse sytyt.
-
Jokaisessa meissä asuu se tuhmempi puoli
Varmasti näin. Mutta toiselle se tuhma puoli voi tarkoittaa suuseksiä, toiselle ihan jotain muuta. Silloin voi olla vaikeaa löytää sitä yhteistä säveltä.
-
Kannustamalla saa ihmeitä aikaan, joskus jopa luottamuksen mennä mukavuusalueen ulkopuolelle...