BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: X-Myster - 09.09.2014, 20:14
-
Millä kaikilla tavoilla sellaiset ihmiset, ketkä ei käy baareissa etsii seuraa itselleen? (käsitää kaikki niin deitti, kaveri kuin ystävä hakuakin) Etsitkö itse vai odotatko mieluumin jonkun tulevan vastaan?
Onko ne harrastukset? Netti? mitä muuta?
-
Sopivilla vain on taipumus ilmaantua jostakin :) . En oikein osaa etsiä, ja näin siitä on ollut vähemmän vaivaa... Harrastukset, ei todellakaan...joskus baari, joskus netti. Joskus jokin muu.
-
Kannattaa hankkia koira :D
Joka kerta, kun olen opiskellut jotain, on mukaan tarttunut yksi tai useampikin ystävä. Kinkyskenestäkin on jokunen ystävä löytynyt.
- Kinkyn seurusteluseuran etsimiseen ei normibaarit ole minulla toimineet. Netti (chat + ilmoitukset) ja kinkyjen tapahtumat ovat sen sijaan tuottaneet tulosta. "Epätoivoinen hakeminen" kannattaa unohtaa ja yrittää nauttia elämästä ihan itsekseen, silmät avoinna kuitenkin...
-
melkoisen vähän on tarttenut etsiä... jos laittaa esim vaikka iskuriin ilmon nii pitää olla valmistautunut henkisesti että vastauksia tulee paljon, ne on suurin osa feikeiltä, ja loput on jänishousuja >:D
toki sillä erotuksella mitä hakee....
Dominana on hauskan leppoisaa karistella yli innokkaita :-* :-*
-
melkoisen vähän on tarttenut etsiä... jos laittaa esim vaikka iskuriin ilmon nii pitää olla valmistautunut henkisesti että vastauksia tulee paljon, ne on suurin osa feikeiltä, ja loput on jänishousuja >:D
toki sillä erotuksella mitä hakee....
Dominana on hauskan leppoisaa karistella yli innokkaita :-* :-*
Varmasti tulee :) Joskus aikoinani huvikseni laskin illalla aikanikuluksi iskurissa olevia, sen päivän aikana päivitettyjä ilmoituksia. Suhde miehet/naiset oli aikas raju. Miesten päivityksiä oli muistaakseni 1128 vastaan naisten päivitykset 46 ;D
Mietinnä monasti. Jos itse olisin nainen. Luultavasti pääsisin itseni kannalta paljonparempaan tulokseen seuranhakemisessa kun itse kävisin läpi miestenprofiileja ja ottaisin yhteyttä mielenkiintoisiin. Välttyisi tuolta "sumalta tarjokkaista" Monihan näin varmasti tekeekin mutta, kokoanaisuudessaan veikkaan enempi harvempi.
Tuosta lilyn komentista hyvin näkyy kuinka erinlainen se tilanne voi olla toisen ja toisen kohdalla. Itse olen tiedostanut itseni n.15v ja enemmän tai vähemmän aktiivisesti olen hakenut vastakappaletta vaikka hetkeen n.3 - 4v Yhtään ns. kokonaisvaltaista sessiota ei ole vielä tapahtunut. Sen seurauksena seuraava, näistä asioita kiinostunut dommeksi tekeytyvä vaniljanainen ken pompaa miun sänkyyn ja kysyy.."mitä sinä minulle teet" Lupaan tehdä sen että autan vaatteet päälle ja ohjaan ovesta ulos ;D
Mutta joo..kyllähän se netti se pää-asiallinen väline itsellänikin on etsiessä ::)
-
Itse käyttänyt netin seuranhaku palstoja, mutta miltei turhaa touhua. Asia muuntuisi toiseksi jos olisi haussa parisuhde johon kuuluisi kyseisiä elementtejä. Itselle olisi paras vaihtoehto pitkä suhde johon kuuluisi ystävyys, reissailua, sessiointia ilman syvällisempää sitoutumista.
-
Iskuri on hyvä, kun mitään vakavampaa ei ole hakusessa, siellä asioista puhutaan oikeilla nimillä eikä tarvi esittää hakevansa tositarkoituksella. Ja kinkyseuraakin siellä on tarjolla. Toki mieleisen seuran saaminen on sielläkin ihan tuurista kiinni, mutta ainakin tapaamani miehet on olleet ihan fiksua tavallista porukkaa. Suosittelen suhtautumaan seuranhakuun hiukka kieliposkessa, niin on ainakin hauskempaa.
Baarissa olen tyytynyt passiiviseen seuranhakuun eli vastaan kun kysytään.
-
melkoisen vähän on tarttenut etsiä... jos laittaa esim vaikka iskuriin ilmon nii pitää olla valmistautunut henkisesti että vastauksia tulee paljon, ne on suurin osa feikeiltä, ja loput on jänishousuja >:D
toki sillä erotuksella mitä hakee....
Dominana on hauskan leppoisaa karistella yli innokkaita :-* :-*
Varmasti tulee :) Joskus aikoinani huvikseni laskin illalla aikanikuluksi iskurissa olevia, sen päivän aikana päivitettyjä ilmoituksia. Suhde miehet/naiset oli aikas raju. Miesten päivityksiä oli muistaakseni 1128 vastaan naisten päivitykset 46 ;D
Mietinnä monasti. Jos itse olisin nainen. Luultavasti pääsisin itseni kannalta paljonparempaan tulokseen seuranhakemisessa kun itse kävisin läpi miestenprofiileja ja ottaisin yhteyttä mielenkiintoisiin. Välttyisi tuolta "sumalta tarjokkaista" Monihan näin varmasti tekeekin mutta, kokoanaisuudessaan veikkaan enempi harvempi.
Tuosta lilyn komentista hyvin näkyy kuinka erinlainen se tilanne voi olla toisen ja toisen kohdalla. Itse olen tiedostanut itseni n.15v ja enemmän tai vähemmän aktiivisesti olen hakenut vastakappaletta vaikka hetkeen n.3 - 4v Yhtään ns. kokonaisvaltaista sessiota ei ole vielä tapahtunut. Sen seurauksena seuraava, näistä asioita kiinostunut dommeksi tekeytyvä vaniljanainen ken pompaa miun sänkyyn ja kysyy.."mitä sinä minulle teet" Lupaan tehdä sen että autan vaatteet päälle ja ohjaan ovesta ulos ;D
Mutta joo..kyllähän se netti se pää-asiallinen väline itsellänikin on etsiessä ::)
Totta turiset X-Myster :) Tuo 46 jakautuu varmaan 30 maksulliseen,10 feikkiin, 5 sitä oikeaa etsivään, yks tais jäädä otsikon "muuta seuraa" alle.
Netti on kai viimeaikoina ollut aktiivisin paikka.
Pitäisi taas "jalkautua" ;)
-
Alan bileissä olen kerran törmännyt potentiaaliseen, muttei tuo edennyt haaveita pidemmälle. Netti on tätä päivää. Hyvin lyhyellä viestittelyllä pääsee käsitykseen nähdäkö livenä vai ei. Se, mitä etsin, löytyi kun lakkasin etsimästä - sovin aamupalatreffit yövuoron jäljiltä huoltoasemalle. Selkeät sävelet kummallakin siitä, että mitään papin aamenia ei olla hakemassa. Tuloksena aivan loistavaa aisti-iloittelua. Nyt pitää lopettaa; mua tultiin just ottamaan. ;)
-
Omat löytyneet huomattavan erilaisista ympyröistä.
Riippuu siitä mitä hakee. Vaniljaa ja yhtä iltaa saa varmasti baareista kun madaltaa rimaa niin joka ikinen. Mitä erikoisemmaksi toiveet menevät sen suurempiin ympyröihin pitää siirtyä. Esim jtn kannibaalifetisistejä tuskin on euroopanlaajuisestikaan kovin montaa. Muttas joo, tuttavapiirin kasvatus on hyvä tapa. Mikäli tuntee tuhat tyyppiä niin niistä on varmasti ainakin yksi tai kaksi potentiaalista. Tässä baarissa ja netissä muuallakin on toki suoraan alan ilmoittelijoita jos osaa valkata.
Ensin pitää tietää mitä haluaa, sen voi sen jälkeen hankkiakin.
-
Tässäpä asia mitä olen pähkäillyt jo vuosia, ei siis yksinomaan seuranhakumielessä vaan myös ystävyys ajatuksena - toimivan parisuhteen pohjanakin on ystävyys.
Missä oikeasti +-kolmekymppinen (tai miksei vanhempikin), joka ei käy baareissa liiemmin tapaa ikäistään seuraa? Jos nyt unohdetaan netti hetkeksi tässä vaiheessa ja ajatellaan perustilannetta, jossa yksinäinen ihminen etsii ystävää jakamaan ilot ja surut. Jos ihminen on jo valmiiksi yksinäinen, ystävien hankkiminen ystävien kautta voi olla hankalaa, jos hän ei ravaa kuppiloissa tai ei kaipaa ystävää joka sitä koko ajan tekee ei kuppilakaan mikään paras paikka ole ystäviä hankkia.
Kuntosalit? Muut harrastukset? Jos seuranhakijalla ei ole aitoa kiinnostusta kyseisiä harrasteita kohtaan vaan hän hammasta purren puuhaa tehdäkseen ystäviä, on hän väärässä paikassa; harrastavat ihmiset todennäköisesti ovat paikassa missä nauttivat tekemisestään.
Ennen internetin ihmeellistä maailmaa suurin osa ystävyyssuhteista, mitä kullakin meistä on ollut on tullut kouluista ynnämuista. Kyseessä on ketjureaktio; koulukaveri tutustuttaa kaveriin, joka tutustuttaa kaveriin, joka tutustuttaa kaveriin... Mutta nyt vedänkin esimerkiksi itseni: muutin ala-asteella satojen kilometrien päästä alueelle, missä edelleen asun. Esiteini-iässä kaveruussuhteiden luominen ei ehkä ole aina ihan helppoa, omat kaverit jäivät taakse ja uusiin kaveriporukoihin oli vaikea päästä; en vuosiin kokenut aitoa hyväksyntää vaikka porukassa roikuinkin, nykyään miellän olleeni jonkunasteinen maskotti joka otettiin mukaan, jos ei muutakaan ollut.
Tosin, olinhan outo ja erilainen, ajattelin eri tavoin kun muut, mutta yritin sulautua joukkoon, siihen täysin sopimatta - tämä taas loi jonkunlaisen identiteettiongelman; en oikein ole osannut luottaa ihmisiin, en ole kokenut aitoa joukkoonkuuluvuuden tunnetta kovin helposti. Usein olen tuntenut, vaikka tiedän tunteen olevan useimmiten väärä, toisten vain pitävän hauskaa kustannuksellani, etteivät he aidosti haluaisi olla seurassani. Tiedän, että tuo ei ole ainakaan täysin totta.
Jos elää vastaavanlaisen tuntemuksen kourissa, onko oikeasti vapautunut päänsä sisällä aidosti ystävystymään, onko aito? En usko olevani ainoa maailmassa, joka pyörii samaisen ongelman keskellä, maailma ei ole täynnä salaliittoja, vaikka välillä pää niin väittäisikin, ehkä olen hieman mielenvikainen, ehkä vain harhaanjohdettu, kuka tietää.
Olen kokenut elämässäni hyvin vähän aitoa hyväksyntää, ja täällä, teidän kanssanne olen kokenut sitä enemmän kuin koskaan ennen. Olen ollut oikeasti aidosti sitä, mitä olen, en ole peitellyt ja salannut, kuten usein uudessa seurassa piiloudun eräänlaisen henkisen muurin taakse. Olen mielestäni löytänyt jopa muutaman orastavan ystävyyssuhteen (uskon, että te, jotka olette näitä henkilöitä, tiedätte keistä puhun..) ja yritän karistaa ajatusta siitä, etten olisi toivottu henkilö päästäni, sillä tiedän (uskon) sen olevan valheellinen suuren osan ajasta.
No, takaisin aiheeseen.. :)
Onneksemme siis nykyään on olemassa internetin mielenkiintoinen maailma, mutta silläkin on riskipuolensa. Onko toinen oikeasti sitä mitä kirjoittaa? Välimatkat? Ihmisten fyysinen tapaaminen on aivan yhtä tärkeää kuin chatin/e-mailien/tekstareiden välillä käyty kanssakäyminen, lopulta jopa tärkeämpää. Voi olla että netin kautta ihmiset tulevat todella hyvin toimeen keskenään, mutta tavatessa se henkilökemia vaan ei toteudukaan. Ihminen, vaikka kuinka väittäisi muuta, on laumaolento, tarvitsemme siis fyysistä kanssakäymistä vaikka kulkisimmekin omia polkujamme.
Olipas taas avautuminen. No, ensimmäinen, jonka itse täällä rustasin. Lopulta palaan taas saman jännän juurelle; miten solmia aitoja ystävyyssuhteita kouluiän päätyttyä? Mene ja tiedä, kokeilemalla kepillä jäätä.
(Ja jälleen oma itseluottamus tai sen heikkous riivaa, pitkään jo mietin lähetänkö viestin vai en... No, tässä se lähtee..)
-
Mä odotan että ystävä tulee vastaan ja sanoo että haluaa juuri minut ystäväkseen.
Ei ole tullut.
Iskurista jonkinverran etsinyt myös.
Ystäviä lähinnä ,ei ole löytynyt.
Varatun naisen on tässä iässä vaikeaa enää löytää ystäviä.
Miehilläkin aina taka-ajatuksia ystävyyden suhteen.
Tälläinen ujo ja hiljainen kun on niin on vaikeaa livenä tutustua ihmisiin.
Odottelen että joku tulee kotoota hakemaan vaikka lenkille.
-
Jaahas, pitääks tuonne iskuriin vielä mennä.. :D ehkä ei.
Ei ketään kotoa haeta. Pitää vaan mennä muiden mukaan. Itsekin olen ollut ujon sorttinen, mutta karaistunut siinä. Ujoudesta voisin sanoa sen verran, että itselläni se on osittain liittynyt epävarmuuteen, mutta jossain kohtaa vaan ymmärtää, että kaikki ei pidä minusta, minä en pidä kaikista, joten omana itsenä vaan mukaan juttuihin.
Kinky-bileissä on mukavaa kun on ihan ok vain katsella ihmisiä ja touhuja. Ei ole pakko mitään. Ei ole pakko puhua jos ei tunnu luontevalta. Mut kokemukseni on se, että tuntemattomat, niin naiset kuin miehet ovat tulleet puhumaan. :)
Uudet kaverit (naisia) olen viime vuosina löytänyt vanhojen kavereiden, opiskelun ja työpaikan kautta. Syvää ystävyyttä näistä ei ole muodostunut, eli ne harvat tosi ystävät on kaukaa menneisyydestä.
No mut uus juttuhan on Tinderi!
-
Kun katsoo joskus, ns. yli baarin niin subeja on joka treffipalstat puolillaan (ilmaiset), masokistit, mitä se sitten onkaan vähän hakusessa, niin kuin täälläkin.
Iskurit on suomalainen vastine vaikka, ------ mutta toki mukana ihan oikeitakin ihmisiä, siis asialla mille foorumi aikoinaan tehty.
Tuollaiselle com: ille olisi tilaus meilläkin, etteivät olisi sekoittamassa muita foorumeja.
Masokistin kanssa vaan on niin jotenkin helppo :o Silti Subeissakin varsin suloiset puolensa.
Minusta Sub ja Masokisti ei ole synonyymi, eikä kumpikaan eksakti piirre. Variaatiota löytynee yhtä monta kuin dna rakennetta.
Hassua Yhden ihmisen kaikkien solujen DNA yhteensä ylettyisi Maasta Kuuhun ja takaisin.
Jos seuraa sittenkin hakisi seuraa ensin vaikka tuolta matkalta :)
[admin] Linkki kontaktisivulle poistettu
-
Iskurista miespuolisena hakijana ei tule vastauksia kuin maksullisilta seuralaisilta. Itse en lähde maksulliseen seuraan, pitää olla aitoutta ja tunnetta pelissä. Tältä foorumilta olen löytänyt muutaman kivan kirjoittelukaverin ajatusten vaihtoon, mutta pitkä matka tai ikäero on ollut esteenä syvällisemmälle tutustumiselle.
-
Kun tässä nyt on avautumaan ryhdytty niin jatketaan samaan malliin.
Eli naisena (ilmaisena ja vapaaehtoisena) on helppo saada kontakteja ja moni mies tuntuu olevan niitä vaille. Mutta yllättävän moni mies vetää ihan jäihin, kun selviää että nainen ei olekaan se unelmien kaunotar tai että seksuaaliset kiinnostuksen kohteet ei kohtaa. Harvassa tuntuu olevan ne ihmiset, jotka etsii ihminen edellä kaveria tai peräti ystävää. Ja kuitenkin siitä ystävyydestä ne syvemmätkin suhteet ponnistaa. Ei parisuhde voi perustua vain siihen, että toinen tykkää sitoa ja toinen tulla sidotuksi.
-
Kun kyse on naisista, kalastan verkoilla. Saalis ui verkkoon itse ja huomaan se aikanaan. Tai sitten nostan tyhjät verkot. Ei aktiivista hakua päällä mutta kyllä tutkassa on virrat.
-
Ystäviä ei koskaan ole liikaa. Se sitten että ystävyystason luottamusta on melko mahdotonta saavuttaa näillä nykyisillä parinhakumarkkinoilla. Kaikki niin varautuneita ja vaativat itse enemmän kuin antavat niin ei siitä tule suhdetta, ystävyyssellaista varsinkaan.
Luottoihmiset joiden kanssa viettää aikaa. Siitä onnekas että itsellä niitä joitakin on. Silti, en kokisi viittä tai kymmentäkään uutta ystävää millään tavoin haitaksi. Päinvastoin.
Naisille taas sen verran, heteröä miestä kiinnostaa teidän jalkoväli. Piste. Ulkonäköön katsomatta tulee joku joka enemmän tyytyväinen sinne päästessään. Naisten ja naiskaverien kanssa voi viettää toki aikaa. Se sitten että viriili mies on harvoin kiinnostunut kaverivyöhykkeestä. Tossut ja orjamiehet erikseen. Se sitten jos sattuisi niin että menisi sitoutumaan yhteen niin se ei tarkoita että kiinnostus loppuisi. Se tarkoittaa kunnioitusta sitä yhtä kohtaan enemmän kuin mikään halu. Munaton ja munasarjaton sellainen ihminen joka ei kykene olemaan luotettava tärkeimmäksi katsomalleen.
-
Naisille taas sen verran, heteröä miestä kiinnostaa teidän jalkoväli. Piste. Ulkonäköön katsomatta tulee joku joka enemmän tyytyväinen sinne päästessään. Naisten ja naiskaverien kanssa voi viettää toki aikaa. Se sitten että viriili mies on harvoin kiinnostunut kaverivyöhykkeestä. Tossut ja orjamiehet erikseen.
Sanosinpa..Melkoisen yksiputkisuuntainen ajattelutapa minusta! Kertoo enemmän kirjoittajasta kuin muista. Minä olen mielestäni mies ja viriili. Satun myös uskomaan ja tietämään ihan omasta kokemuksestani että, platooninen ystävyys on hyvinkin mahdollinen jopa todennäköistä usein. Minähän kyllä olenkin sub-mies..ei huoli uhota eikä päteä. Voi olla oma itsensä. On sub kun tulee tilaisuus ja tuntuu siltä. Kaivaa taas sen sisäisen masterinsa esiin muualla jos tarve tulee.
-
Aiempia ketjuja aiheesta:
Parisuhde? http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=645.0
Se seuran löytyminen: http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=5027.0
Miten löysit itsellesi masterin: http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=1384.0
odotatko "sitä Oikeaa"?: http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=6494.0
Mennäänkö paneen kultsi? Tai miten löytää kinkyä seuraa?: http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=7423.0
Foorumeilta ei löydä oikeaa suhdetta?: http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=7365.0
Mitä miehet ovat valmiita tekemään saadakseen pillua? http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=6876.0
Mitä naiset ovat valmiita tekemään saadakseen munaa? http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=6901.0
Miksi miespuolisen subin on vaikeaa saada kontakteja? http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=6547.0
-
Naisille taas sen verran, heteröä miestä kiinnostaa teidän jalkoväli. Piste. Ulkonäköön katsomatta tulee joku joka enemmän tyytyväinen sinne päästessään. Naisten ja naiskaverien kanssa voi viettää toki aikaa. Se sitten että viriili mies on harvoin kiinnostunut kaverivyöhykkeestä. Tossut ja orjamiehet erikseen. Se sitten jos sattuisi niin että menisi sitoutumaan yhteen niin se ei tarkoita että kiinnostus loppuisi. Se tarkoittaa kunnioitusta sitä yhtä kohtaan enemmän kuin mikään halu. Munaton ja munasarjaton sellainen ihminen joka ei kykene olemaan luotettava tärkeimmäksi katsomalleen.
Ei pidä paikkaansa, osa heteromiehistä osaa syöttää myös laidan kautta, eli keskustella naisten kanssa siitä mitä naiset yleensä ajattelee ja hakea tulkinta-apua omaan parisuhteeseensa kaverisuhteesta.
-
Njooh, välillä pitää puskea vähän testosteronia ettei kukaan jää sonnin alle.
-
;D Seee on syksy ja Rykimä-aika :D
-
Alakulttuurisäpinät taitaa olla se tärkein juttu kavereihin ja facebook-kavereihin tutustumiselle. Netti on kanssa yksi. Joissain työpaikoissa on kanssa joku löytynyt, mutta ei kyllä 10+ vuoteen. Opiskeluissa vähän huonommin. Harrastukset ovat suurelta osin sen verran yksinäisiä juttuja, että niissä ei niinkään.
-
Netti kyllä toimii; ensin sitä tutustuu ihmisen ulosantiin, siihen olennaiseen. Ihmisen sisimpään, jos haluatte. Valitettava sivutuote on, että paikanpäällä vasta selviää se todellinen kipinä, tai sen puute. Ehkäpä juuri siksi pyrin tapaamaan ihmiset ilman turhia ennakko-odotuksia ja -asetelmia, huolimatta siitä minkälaisen kuvan verkon kautta saa. Kertaakaan en tosin ole joutunut pettymään; jokaisessa ihmisessä joka kirjoituksillaan herättää mielenkiintoa, on ollut paikanpäälläkin jotain mielenkiintoista ja tutustumisen arvoista.
-
Oma kokemukseni on ollut että vapailla markkinoilla olevia masokistinaisia ainakin on vaan niin äärettömän vähän. On periaattessa ihan sama mistä ja miten etsii. On niin tuurista kiinni. It's a vanilla world. :-\
-
Luottoihmiset joiden kanssa viettää aikaa. Siitä onnekas että itsellä niitä joitakin on. Silti, en kokisi viittä tai kymmentäkään uutta ystävää millään tavoin haitaksi. Päinvastoin.
Not the quantity but the quality. Ystävät on iso ja hieno asia, eikä niitä tod oo liikaa, mut ennemmin yks hyvä kuin kymmenen huonoa.
-
Ystävät ja ihmissuhteet on perseestä. Määrä taatusti aina korvaa laadun. :o
-
Luottoihmiset joiden kanssa viettää aikaa. Siitä onnekas että itsellä niitä joitakin on. Silti, en kokisi viittä tai kymmentäkään uutta ystävää millään tavoin haitaksi. Päinvastoin.
Not the quantity but the quality. Ystävät on iso ja hieno asia, eikä niitä tod oo liikaa, mut ennemmin yks hyvä kuin kymmenen huonoa.
Sepä, mutta ielummin viisi hyvää kuin yksi.
Stoge, kukin tyylillään.
-
Seksi- ja sessioseuraa löytyy kyllä joka paikasta, mutta uusien ystävyyssuhteiden saaminen on monin verroin hankalampaa. Muutama oikea ystävä on ihan kouluajoista lähtien säilynyt, vaikka heidän kanssaan ei pervoja juttuja juurikaan puhuta. Tappelukavereita taas mun luonteella tulvii ovista ja ikkunoista >:D
-
Netti on melkein se varmin keino tämän tyyppiseen seuranhakuun.
Muuten voisin sitten ajatella että työn kautta tapaisin ihmisiä sekä harrastuksissa. Jonkin muotoista sosiaalista elämää kuitenkin pitäisi olla, jos haluaa ihmisiä tavata ja niihin tutustua kasvokkain.
-
Mä oon 80 luvulta asti luuhannu erilaisia online palveluita ja vuosien saatossa tavannu,
erilaisissa tilanteissa, varmaan satoja ihmisiä... mutta
ainoastaan KERRAN
mulle on tarjottu pullaa tissien välistä.
Ja alkaa pikkuhiljaa vituttaa tää venttaaminen ja vonkaaminen! >:(
;D
-
Hmm, paistoitko sen pullan tissien välissä vai miten on ymäärrettävä suuntauksesi huomioiden?
-
En kerro.
;D
-
stoge kun sun pitää eka ITE leipoa se pulla ja sitten asetella rintojen väliin.. sit voit syödä.
-
Netistähän sitä pääsääntöisesti nykyään tämäkin tehdään. Nyt kun löysin tämän foorumin ja siihen liittyvät miitit sun muut, niin niitäkin tulee kyllä kokeiltua. Joskus miettiny mitenkä normitreffi sivuila pystyis ilmaisemaan kiinnostus aiheeseen ilman, että säikäyttäis muuten potentiaalisa kumppaneita pois. Kokeilunhaluun viitannuk mutta se ehkä turhan ympäripyöreä.
-
Joskus miettiny mitenkä normitreffi sivuila pystyis ilmaisemaan kiinnostus aiheeseen ilman, että säikäyttäis muuten potentiaalisa kumppaneita pois. Kokeilunhaluun viitannuk mutta se ehkä turhan ympäripyöreä.
Väittäisin että on... silloin kun seuraa normitreffisivuilta etsin ilmaisin asian jotenkin niin että "ei pelkkää vaniljaa kiitos". Kävi ilmi että ei, kaikki eivät ymmärrä - harjoittelin sitten kaapista ulos tuloa selittämällä pahaa aavistamattomalle treffiseuralle mistä on kyse. Naama punaisena molemmilla. :D
-
Joskus miettiny mitenkä normitreffi sivuila pystyis ilmaisemaan kiinnostus aiheeseen ilman, että säikäyttäis muuten potentiaalisa kumppaneita pois. Kokeilunhaluun viitannuk mutta se ehkä turhan ympäripyöreä.
Väittäisin että on... silloin kun seuraa normitreffisivuilta etsin ilmaisin asian jotenkin niin että "ei pelkkää vaniljaa kiitos". Kävi ilmi että ei, kaikki eivät ymmärrä - harjoittelin sitten kaapista ulos tuloa selittämällä pahaa aavistamattomalle treffiseuralle mistä on kyse. Naama punaisena molemmilla. :D
Joskus koettanut itsekkin normideittisivuilla ilmaista tätä suuntautuneisuutta..ja myös normi treffeillä ekakertaa tavatessa. On muutos hiukka hankala selitetttävä. Vielä kun näin miehenä se pitäisi saada kuulostamaan siltä mitä tarkoittaa. Eli vaikka kuulostelee ja hiukka avautuu. Tarkoitus ei kuitenkaan ole heti ekatreffeillä tunkea lakanoihin...Enempi ku laihat on vielä tulokset ;D
-
Pitääpä kokeilla tuota vaniljaa kun seuraavan kerran palaa nettitreffailuun. Kiitti vinkistä.
-
Välillä tuntuu että etsin neulaa heinäsuovasta. ::)
-
En hae koska ei löydy.
-
Erään kerran tilapäisessä mielenhäiriössä :o laitoin treffisivulle ilmoituksen ja sovin sitä kautta treffit erään täysivaniljan kanssa. Sivusto oli sellainen.
Alkutervehtiminen tuotti jo ongelmia. Mietin millä nimellä tai nikillä esittäydytään.
Koko tapaamisen ajan mietin mitä voi sanoa ja mitä ei.
Koko tapaamisen ajan mietin sanoja, mietin miten ollaan normaalisti normaali-ihmisen kanssa.
"Mitä sinä harrastat?"
"Öööö, tuota. Käyn kävelyllä." Ei, ei, en voi sanoa että kinkyilen.
Olin niin kiinni Bdsm:n perussäännöissä joissa ihmisen anonyymius on tärkeä asia.
Sekä, jokaisella on oikeus omaan yksityisyyteen.
Hän sanoi oman nimensä, minä en.
Hän kertoi itsestään, minä en sitä totuutta.
Olin kovin vaivautunut suurimmaksi osaksi sen takia, että en osannut hänen kanssaan normaalia vaniljaihmisen deittailupuhetta, pientä small talkia.
Se taisi jäädä viimeiseksi kerraksi kun etsin jotain mille ei ole nimeä. Yritin olla vanilja toisen samanlaisen kanssa läheisessä tekemisissä ja epäonnistuin totaalisesti.
-
Inhoan ja ällöän nettideittailua. Siinä on kaikki paskaa paitsi kusi. Lyhyesti sanottuna mikään, siis ei mikään ylitä ensikohtaamista livenä, koska netissä muka "tutustuessa" ennakko-odotukset vääristyvät aina liikaa. Tilanne korostuu minun kaltaisellani leidillä, joka on todella tarkka viestien kirjoitusasusta, ihmisten puheäänestä ja tuoksusta mutta tietää itsekin tekevänsä kieliasusta ja murteesta liian vahvoja johtopäätöksiä. Aina on ensivaikutelma joko pilalla taikka liian hyvä, seuraavana vaiheena ärtymys. Pätee ainakin teoriassa kumpaankin suuntaan.
Minulle ei siis kannata kirjoittaa, jos ei tunneta entuudestaan irlistä tai ei tahdota keskustella 100% toverillisesti kanssani jostain ns. yleisesti kiinnostavasta asiasta :) Tallennan seuranhakijoiden nikit ja blokkaan kun siltä tuntuu. Onneksi myös nainen voi lähetellä copypastattavia viestejä. Tämmöisiä minä lähettelen nollaviestiläisille (kopioitu toisesta ketjusta, johon viesti kopioitu lähetettyjen viestien kansiostani)!
<copy paste>
Tervehdys
Huomaathan, että oma profiili kannattaa täydentää ja keskusteluihin ruveta osallistumaan. Ns. "nollaviestiläisiä" kohtaan meillä saitin ahkerammilla kirjoittajilla on epäluulomme, miksei muillakin nollaviestiläisillä, en tiedä, koska ihmisillä on taipumus haluta tietää, millaisen _ihmisen_ kanssa hän keskustelee - saati että tekisi jotain muutakin kuin vain täällä kirjoitellen keskustelisi. Keskusteluihin osallistumisen voit aloittaa uuden aiheen lisäämällä täältä
http://www.bdsmbaari.net/index.php?board=14.0
Hyvää syksyä sinulle.
</copy paste>
-
sattumalla on suuri sananen. nyksä löytyi peuhaamassa avovaimojeni kanssa omasta sängystä ja kun jälkimmäiset lähti lätkimään muutti sitten sisään pienellä viiveellä. nyt ei ole aktiivista etsintää ollut pitkään aikaan ja korkeintaan etsintä on päällä tällä toisella puoliskolla; tavoitteena on löytää söpö, älykäs ja nuorehko piparinkantaja ilman lohkovikoja.
-TN-
-
Seura löytyy kysymällä. Voi kuinka monta kertaa baarista on lähtenyt tyttö mukaan, kun on vaan kysynyt; että haluatko olla mun narttu tänään. Saanko alistaa sua oikein kunnolla.
-
Minun tapauksessa netti lienee se varmin ja kait ainoa vaihtoehto? Koen, että "pää-fetissistäni" olisi mitenkään helppoa lähteä muualla kuin aiheelle omistettujen sivustojen kautta lähteä puhumaan (jos joku miettii tuota "pää-fetissiä", katso nimimerkki/profiili/viestihistoria), sen verran äärimmäisestä touhusta on lopulta kyse.
-
Minun tapauksessa netti lienee se varmin ja kait ainoa vaihtoehto? Koen, että "pää-fetissistäni" olisi mitenkään helppoa lähteä muualla kuin aiheelle omistettujen sivustojen kautta lähteä puhumaan (jos joku miettii tuota "pää-fetissiä", katso nimimerkki/profiili/viestihistoria), sen verran äärimmäisestä touhusta on lopulta kyse.
Tuo on kyllä totta. Aiempi viestini koski sinuun nähden niin päinvastaista lähtökohtaa kuin kinkyistä suurin piirtein on mahdollista löytää, eli henkilöä joka saa omasta mielestään liikaa vonkausviestejä (ja joka lisäksi ei ole kiinnostunut kirjoittelemaan tuntemattomien kanssa, koska viestiettelystä syntyy vääriä ennakkokäsityksiä).
-
Jostain syystä käy aina niin, että sitkeästi haen seuraa netin seuranhakupalveluiden kautta sen johtamatta mihinkään ja lopulta se seura löytyy jostain harrastuksista, tai niihin liittyvistä nettijutuista.
Pitää vaan olla itsekkin aktiivinen, saatan puhua kelle vaan, missä vaan ja joskus sen johdosta päässyt kahville ja jopa suhteeseenkin. Jos joku suostuu jäämään puhumaan, niin yleensä se tarkoittaa että joku on herättänyt kiinnostuksen ja on ihan ok kysyä että mennäänkö vaikka kahville jatkamaan juttelua. IRL on vaan niin paljon helpompi tutustua kuin netin kautta, ei tule virheellisiä käsityksiä, ennakko-odotuksia tai muita pilvilinnoja.
Omiin, ainakin tämän hetken mieltymyksiin sopivaa seuraa tietty on vaikeampi löytää randon-haulla, mutta jos oikea ihminen taasen vaappuu vastaan, niin voin hyväksyä vanilijaelämänkin, ei se oo niin justhiinsa!
-
"Seuraa löytyy kysymällä" on kyllä täydellinen vastaus. Mutta missä kysymys esitetään onkin sitten aivan epäolennainen juttu. Ei sillä tunnu olevan vtunkaan väliä, että onko bitteinä vai lihana liikkeellä, kunhan saa asiansa sanottua ja osuu sen verran oikeaan, että syntyy vuorovaikutusta. Loppu onkin sitten sellaista kemiaa, ettei viitsi edes yrittää määritellä.
Bittiavaruuden ja vonkumisen yhtälönä on sellainen helppouden sairaus, että laadut sekoittuvat ja tulos on kaikille nolla. Olo on kuin siittiöllä hedelmöityksessä. Tätähän on kaikenlaisilla foorumeilla pyritty estämään jos jonkinlaisilla pääsyvaatimuksilla ja kriteereillä, mutta ei ole rohtoa löytynyt. Pillusimot ja vonkujengi vaan hakeutuu sinne missä vähänkin jotain vilahtaa ja pilaavat sitten paljon kommentteja kirjoittavien ihmisten elämän :love:
-
Itselleni on syntynyt kyllä käsitys että, vaniljadeittisivustoille ihmiset. Ovat rohkeampia ja halukaampia, oikeasti tapamaan uusia-ihmisiä ihan kahdenkeskenkin. Harvemmin sitä loputonta viestittelyrallia. Oikeasti kun kohtaa niin sittenhän sen "varmuuden" vasta toisesta saa. Tietenkin on se seikka että, suuremman ihmismäärän takia ne tapaamiset ja kohtaamiset on ehkä, monesti lyhemmissä välimatkoissa. Siten helpomia toteuttaa.
Onko se osasyynä sitten täällä kinkypuolella kun ollaan lähtökohtaisesti liikkeellä niinkin herkällä aluelle kuin seksuaalisuutemme. Onko lähestyttävän kannalta katsottuna niin, tuo seksuaalisuuden korostuminen jo alkuvaiheessa aiheuttaa jopa arkuutta kohdata uutta ihmistä muualla kuin bileissä tai miiteissä?
Varmasti näitä kahden kinkynkin kohtaamisia tapahtuu paljonkin (ainakin toivon niin) tuollainen kuva vain on syntynyt itselleni. Täydellinen totuus tuo kuva, tuskin on!
-
Vaniljasivustoille? En oikein itse näe moisessa pointtia...tuloksena on vain liian jyrkkiä näkemyseroja. Kokemusta on tästäkin, eikä juurikaan naurattanut kumpaakaan.
Tosin, sopivan/sopivia voi tuurilla löytää mistä vain.
Ehkä minun ei pitäisi väsyneenä kommentoida, pessimismiprosentti kasvaa silloin kohtuuttoman epätodelliseksi. Unohtuu helposti että itsellänikin on aivan päinvastaistakin kokemusta :)
-
Komppailen maujea noissa jutuissa.
Yleensä palstoilla molemmat osapuolet ovat niin epätoivoisia, että hypoteettinen keskustelu asian tiimoilta on kadonnut kokonaan.
Toisaalta positiivisena kyynikkona olen sitä mieltä, että ei seuran etsintä ole vaikeaa...saaminen voi olla. Pitää kaiketi ensin päätää etsiikö seuraa vai ajautuuko siihen....
Mutta yli 6 jalkaisena beta-uroksena en ole epätoivoinen, koska tiedän, että Tom Cruise joutuu pussaamaan kaljakorin päällä seisoen.
M
-
Osuu, kun osuu. Joskus muinoin olen ilmojakin laittanut ihan vaniljasivuille ja tännekin. Joskus on napannut, useimmiten ei. Ja jos netin kautta hakee seuraa, olen huomannut, että tapaaminen mahdollisimman pian IRL kannattaa, ettei synny aivan vääriä mielikuvia. Kemian on toimittava. Nyt en varsinaisesti "etsi" seuraa, viihdyn hyvin itseksenikin, ja huono vaniljakompromissi ei ole mulle vaihtoehto, koska suhde sinänsä ei ole mulle mikään pakollinen itseisarvo.
-
Osuu, kun osuu. Joskus muinoin olen ilmojakin laittanut ihan vaniljasivuille ja tännekin. Joskus on napannut, useimmiten ei. Ja jos netin kautta hakee seuraa, olen huomannut, että tapaaminen mahdollisimman pian IRL kannattaa, ettei synny aivan vääriä mielikuvia. Kemian on toimittava. Nyt en varsinaisesti "etsi" seuraa, viihdyn hyvin itseksenikin, ja huono vaniljakompromissi ei ole mulle vaihtoehto, koska suhde sinänsä ei ole mulle mikään pakollinen itseisarvo.
Joskus tuntemattoman ihmisen tapaaminen ilman kolmea suurta P:tä. Penetraatio, Parinmuodostaminen ja Pieksäminen, voi olla ihan valaisevaakin ja tarjoaa avaramieliselle ihmiselle itseään suurempia kokemuksia.
-
Tässä kysymyksesssä tulee hieman turhan paljon luotettua sattumaan ja kohtaloon. Ilmakos on ollut viimeaikoina rauhallista :)
-
Hei mahtavaa! Muutama päivä pihalla keskusteluista ja trending topicit on "millä tavoin etsin seuraa" ja "miten pärjää ilman sessioseuraa"! Mahtavaa! Eli kaikki eivätkään ole varattuja, omistettuja tai tyytyväisiä haaremin pitäjiä. Siis mullakin on vielä toivoa :)
Vaikka niin, netissä on kaksi tapaa etsiä seuraa: vaniljaiset treffipalstat ja lihamarkkinat, jotka tälle sudelle ainakin piiiikkuisen halvalta tuntuvat. Tosi elämä saattaa toisinaan yllättää, mutta...
Niin että lähinnä luotan ihmeeseen ja siihen, että jostain se Isäntä mullekin napsahtaa - nappaa niskavilloista kii ja pistää polvilleen. Siinähän sitten vingun.
Joulun taikaa itsekullekin :love: