BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Leccare - 09.09.2014, 17:53
-
Miten kinkyytesi ilmeni sinulle ja ympäristöllesi alkuaikoina?
Olitko tietoinen kinkyydestäsi vai huomautettiinko sinulle mieltymyksistäsi?
Jos et aluksi tiedostanut mieltymyksiäsi, oliko muutos dramaattinen sen jälkeen, kun olit tiedostanut ne?
Lähditkö hakemaan lisää tietoa, kun tiedostit mieltymyksesi vai toimitko vain vaistojesi varassa?
Inspiroiva linkki aloittelevasta true masterista.
[admin] aiheeseen liittymätön linkki poistettu
-
Aiempi ketju:
Kuinka kauan olet tietoisesti kinkyillyt: http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=2627.0
Itselläni on ollut pikkukakarasta asti emetofobia ja emetofiliaksi se muuttui viimeistään yläasteella tai lukiossa. Koin lähinnä olevani omituinen, enkä keskustellut asiasta kenenkään kanssa.
Aloin etsimään tietoa näistä mieltymyksistä netistä vasta lähemmäs 20-vuotiaana. Ensiksi opin netistä olevani emetofoobikko. Kun etsin netistä lisää tietoa emetofobiasta, löytyi linkkejä emetofiliaan, ja tajusin olevani sellainenkin. Löysin netistä emetofiilien yhteisöjä ja tajusin olevani fetisisti ja kinky.
Muutos oli dramaattinen lähinnä siksi, etten enää kokenut olevani niin omituinen, kun tajusin että on muitakin jotka ajattelevat suunnilleen samoin samoista asioista. Toki lisätietoja etsiessä opin valtavasti muutakin kinkymaailmasta, ja löysin muitakin itseeni sopivia kinkytaipumuksia.
Tässä nyt on oltu kohta noin 10 vuotta tietoisesti emetofiili. Kiitän kaikkia, joiden kanssa olen netissä ja kasvokkain saanut aiheesta keskustella ja erityisesti heitä joiden kanssa olen saanut sessioidakin. ;) Netissä tapaamiani emetofoobikkoja (joilla ei ole ollut mitään taipumusta emetofiliaan) en kiitä - haistakaa pas... - eiku - oksennus! >:D
-
Onhan noita "vasaralla hakkaavia, itsessään niin viattomia" tullut vastaan enemmän kuin yhden tarpeiksi, alku-ja lopputaipaleella. Tästä on hyvä ponnistaa silti vähän tuhmemmankin ihmisen. Aina oppii kaikesta, hyvästä ja pahasta, vaikkei nuo hyvän ja pahan määritelmät niin selkeät aina ole.
Mulla on se periaate kuitenkin ollut koko elämän, etten lyö jo hakattua.
Ja en tosin ole swicth edes, saati d tai m.
-
Itepähän on alka "uusi alalla", eli vasta äskettäin löytänyt rohkeuden lähteä kokeilemaan jotain uutta. Nuoresta asti oon tienny etten kuulu perus "loton jälkeen lauantaisin pimeessä peiton alla"- väkeen, mutta ikinä ei oo ollu sellasta suhdetta, tai edes sellaista ihmistä lähellä joka olisi niin luotettava että uskaltaisin lähteä kokeilemaan mitään. Myöskin häpeä siitä ettei "oo normaali" on ollu suuri este...
Sitominen ja alistuminen on ollu aina "mielen päällä" ja mitä enemmän pääsee kokeilee sitä enemmän innostuu :D
-
Kai sen on tavallaan aina tiedostanut - lapsuuden leikeissä barbeilla ynm. oli aina mukana vahvoja mieshahmoja pakottamassa naishahmoja tahtoonsa.
Tajusin ajatusteni poikkeavuuden vasta, kun pääsin tutkimaan seksualisuuttani ihan oikean ihmisen kanssa - silloinen kumppanini piti minua outona pervona ehdottaessani kahleiden käyttöä, piiskaamista tai sidontaa. Vaniljaa sen olla piti, muu oli outoa ja ahdistavaa.
Onneksi en ole siellä enää, ja nyt päästään ihan oikeasti tutkimaan tätä juttua isäntäni kanssa. Eli kai sitä virallisesti vasta 'alkutaipaleella' ollaan :)
-
Itse olen aina ajatellut että kyllä jokainen mies fantasioi alistavansa naisensa. Ottavansa sen mitä tahtoo. Vasta ihan viime aikoina mulle on alkanut valjeta ettei se taidakaan niin olla. Olenko mie sitten kinky? Jos olen niin olen ollut jo kymmenvuotiaasta, sillä silloin tuli jo ensimmäisen erikoiset kokeilut tehtyä (niistä joskus toiste ;)). Ihan viime aikoina olen kuitenkin vasta vapautunut kinkyyteni suhteen.
-
Mä tekstailin muutamia vuosia Masterini kanssa,häntä koskaan tapaamatta.
Se sitten loppui Mutta jätti valtavan palon ja halun kokea sitä oikeasti.
Olen tutustunut netissä blogeihin ja palstoihin,etsinyt tietoa,keskustellut kokeneiden mastereiden kanssa peloistani ja ajatuksista.
Halu vaan kasvaa,Mutta sopivan masterin löytäminen ei olekkaan ihan helppoa. Ehdokkaita kyllä olisi vaikka kuinka,Mutta..
Tällä hetkellä en tiedä pääsenkö koskaan toteuttamaan haluani alistua masterille vai jääkö se vain ikuiseksi haaveeksi.
Mutta text viestittelystä kaikkia sai alkunsa.
Niin tyhmältä kuin kuullostaakin.
-
Teinivuosien ensimmäisistä märistä päiväunista asti... Tosin, luulin olevani rikki, enkä uskaltanut kenellekään mieltymyksistäni puhua... Vuosia sitä kestikin, salaa, hieman häpeillen katselin kuvia ja punastelin ajatellen miltä tuntuisi olla itse kuvan henkilö..
Pahimpaan aikaan olin ulospäin jopa "pervofoobinen", ihan vain, kun pelkäsin muiden tajuavan salaisen paheeni ja himoni. Uskottelin itselleni, että en ollut mitä olin, ja jonkun aikaa jopa uskoin siihen.. Onneksi ei enää... :)
Olen rohkeasti mitä olen, ääneen en sitä huuda, mutta en kierrä enkä kaihda jos joku suoraan kysyy myöskään. En myöskään salaile ihannointiani kaikkea tätä kaunista ja luontaista nautintoa kohtaan, ei kaikki tykkää kaikesta, jos ei muut minusta tykkää ollessani aidoimmillani on se heidän häpeänsä.
-
Synnyin...
Veitsi hampaissa.
Leikkasin napanuorani ja kävin kiinni kätilön tisseihin.
Siitä se sitten lähti.
;D
-
Miten kinkyytesi ilmeni sinulle ja ympäristöllesi alkuaikoina?
Olitko tietoinen kinkyydestäsi vai huomautettiinko sinulle mieltymyksistäsi?
Jos et aluksi tiedostanut mieltymyksiäsi, oliko muutos dramaattinen sen jälkeen, kun olit tiedostanut ne?
Lähditkö hakemaan lisää tietoa, kun tiedostit mieltymyksesi vai toimitko vain vaistojesi varassa?
Ei kinkyyteni oikeastaan tainnut ilmetä lähiympäristööni mitenkään muuten kuin sidontaleikein. Vuorotellen piti sitoa toista ja saada mahdollisimman hyvä paketti kasaan ja sitten toinen pyrki irrottautumaan. Oli mukavaa :)
Minulla oli ajatuksia alistumisesta ja eri keinoista joilla voisi minua alistaa paljon ennen ennenkuin sain sille kaikelle toiminnalle nimen. Nähtyäni televisiosssa bdsm aiheisen pätkän, tiesin heti, että tämä on se juttu. Sain leiman sille kaikelle jota olin päässäni pyöritelyt ja se sillä tavalla helpotti asioita, että nyt tiesin mitä olin etsimässä. Elämäni ei kuitenkaan muuttunut mitenkään moniin vuosiin. Asia pyöri päässäni ja fantasioin, kunnes sitten jossain vaiheessa nuoruuttani tajusin, että minulla tosiaan on tietokone edessäni ja voisin etsiä asiasta tietoa, ihmisiä, videoita. Sitä kautta sitten hakeuduin ja löysin itselleni ihmisen, joka vähän tutustutti minua bdsm maailmaan. Se sai liekin syttymään sitten lopullisesti.
Mitään dramatiikaa ei kuitenkaan minun matkallani ole ollut. Kaikki on mennyt niiden omilla painoillaan ihan sen takia, koska on ollut halu tehdä ja selvittää. Kun on tarpeeksi tahtoa, sitä löytä sitten keinojakin.
-
Ihan jo pienestä pitäen yritin sitoa itseäni teipillä, kylpytakin narulla ja millä nyt ikinä voikaan kuvitella lapsen huoneesta löytyvän :D. Aina tottakai salaa vanhemmilta. Sama kohtalo oli miltei joka ikisellä barbi nukella jossain kohti lapsuutta. Vasta aikuisiällä tajunnut, että jo silloin oma sadistinen puoli oli olemassa.
Nimittäin barbit ne vasta saikin kyytiä! Vähän väliä pistin ihan niin pakettiin kuin vain voi ja pistin välillä vielä Keninkin muka raiskaamaan neidit. Välillä piti nuket sotkea punaisella tussilla tai huulipunalla, koska saivat turpaan joko Keniltä tai kuvitukselliselta kidnappaajalta.
Pornon katsomisen ja varsinkin eroottisten sarjakuvien löytämisen ja lukemisen myötä, kiinnostuin kinky aiheista enemmän ja toivoin, että joku päivä pääsisi itsekkin kokeilemaan kaikenlaista. En todellaakaan tajunnut asiaa kunnolla kuin vasta teini-ikäisenä ensimmäisen kumppanini kanssa. Kun ujous antoi periksi ja uskalsin kertoa kokeilun haluistani, huomasimmekin pitävämme aivan samoista aioista. Aloimme kokeilla vähän kaiken näköistä ja omat haluni kaiken uuden ja vielä hurjemman kokeilemiseen kasvoi joka kerta. Niistä ajoista lähten olen ollut todella avoin lähes kaikille omasta seksuaalisuudesti ja mieltymyksistäni, enkä mitään ole koskaan oikeastaan häpeillet. :D
-
About 14v huomasin, miten tykkään viillellä ihmisiä. Paras seksikokemukseni ikinä, on kun silloisen tyttöystäväni selkään viilsin puukolla hakaristin. Kunnollisen. Syvän, joka vuosi kunnolla verta.
-
Kyllä se alkuaikoina oli tietyn lehden tilaamista. Nettiä ei silloin ollut.
Tunsin taipumukseni selkeästi ja silloin samanhenkisten löytäminen oli kiven alla ja :n joutui harrastamaan liikaa pitkästyttävää vaniljaa. Ja jotta mälli lensi piti ajatella usein ihan muuta mitä partneri ajatteli.
Mutta pienillä askeleilla pääsi muutaman kanssa ihan kivaan menoon.
-
Tätäpä on hankala määritellä. Siemenet kylvettiin jo nuorena, erinäisten törmäämisten äärimmäisen pornografian ja äärimmäisen väkivaltaisten elokuvien jne kautta. En osaa tarkalleen sanoa, mutta olisiko joskus 18 vuotiaan ikäisenä alkanut tulla tietoiseksi toiminnaksi runkata aiheelle? En tiedä millä muilla keinoin asia voisi oikein ilmetä? Kuten mainitsin, kiinnostusta äärimmäiseen materiaalin oli tuota ennen joka varmasti vaikutti tähän suuntaan kehittymistä. Vanhempana voi huomata helposti tiettyjä teemoja, kuten sen, että etsi tietoisesti elokuvia jossa on mahdollisimman paljon ja mahdollisimman realistiset veri efektit jne.
-
Kyllä varmaan ensimmäiset merkit kun lapsena innostu inkkari/länkkäri ja vastaavista leikeistä missä sidottiin kiinni ja piti yrittää karata tai joku yritti vapauttaa. Fantasioissa kans aika pienestä pitäen ollut sidonnat ja piiskaukset mukana. Harmittavan pitkä aika meni kuitenkin, että teki asialla mitään pornoa lukuunottamatta.
-
Mulle ei koskaan oo tullu mitään sellasta yht'äkkistä valaistumista että hei, mähän oon kinky. Aika nuorena, alakoulun ekoilla luokilla varmaan, huomasin että tykkään siitä, että mua satutetaan. Oli semmonen tietokonepeli kun Dungeon Keeper, ja siinä oli semmonen hahmo jonka sai onnelliseks satuttamalla sitä. Sitominen tuli myös mukaan aika nuorena. Muistan, että joskus leikittiin jotain agentteja ja teipattiin kaverin kanssa vuorotellen toista puuhun kiinni, joskus tuoliin. Siitä piti sit yrittää karata, vaikken välttämättä ois halunnukaa.
Myöhemmin tajusin että kyse on alistaja-alistuja -asetelmasta, kun näin elokuvan Batman ja Robin. Siinä Turmio oli Myrkkymuratin narttu, ja kattelin sitä leffaa uusiks ja uusiks vaan niiden takia.
Sama juttu on ollu mun seksuaalisuuden suuntautumisen kanssa. Musta ei oo koskaan tuntunu, että sitä pitäis jotenkin kellekään määritellä tai piilotella sitä, että mulla kiintymykseen ja kiihotukseen ei vaikuta se, mitä housuista löytyy, vaan pikemminkin se, minkä olonen ihminen on. Tätä en oo koskaan peittäny, mutta jostain syystä aika harva mun ystävistä ja lähipiiristä tietää, että oon kinkysti kallellaan. Ne, ketkä tietää, tietää etten halua enää vaniljasuhteita ollenkaan.
-
Kyllä tämä fetistely kumpuaa ihan kaukaisesta lapsuudesta. Jostain kumman syystä mutsin kumihanskat löysi tiensä meikäläisen leikkeihin. Samoin sadetakki kuului lempiasuihin. Bdsm on tullut kuvioihin vähän myöhemmin, ehkä hieman "kylkiäisenä".
-
Itsellä lähti koko alistaminen liikkeelle 15v iässä, kun huomasin miten koiran koulutuksesta käytettävät käsky muodot toimivat yhteen tyttöön, jonka jälkeen en juuri muunlaisia naisia ole käyttänytkään. Sillä sen kun tietää, että siitä pitämiseen on vaikea opettaa, sillä siitä joko pitää tai ei pidä.
-
Kivinen, kovin kivinen..vieläki on raivattavaa polulla :) mut, jahka ehtii:D
-
15-vuotiaana ensimmäisen tyttöystävän kanssahan tuo lähti käyntiin. Oltiin luettu, että tuntoaisti herkistyy kun liikkumista rajoitetaan ja silmät sidotaan, joten pitihän sitä sitten kokeilla. Reippailla partiolaisnuorillahan nyt köysiä pyörii nurkissa ja solmut on hallussa, eli lystiin päästin käsiksi välittömästi. Siitä se sitten panojen jälkeen keskustellessa läksi syvenemään, kun valta-asetelmien, esineellistämisen, omistussuhteiden ja pakottamisen kiihottavuus alkoi tuoda itseään esille. Sitten tulivat vitsat, joita pystyi mistä tahansa vesasta käden käänteessä veistämään - vähän ääntä, soveliaasti kipua. Vanhempien nurkissa kun vielä asuttiin ja metsäreissuissakin oli useimmiten liuta muita, ei sopinut suunnatonta läiskettä pitää. Lattiaan asti ulottuva helmalakana oli parhaita joululahjoja, kun köyttä ei tarvinnut virittää sängynjalkoihin joka kerta erikseen. Siitä elegantista ja moneen soveltuvasta vorokkihärvelistä, jonka vain sitomalla ja pleissaamalla toteutin, olen kyllä yhä ylpeä. Enää en ehkä tosin pleissaa yhtä sujuvasti. Harjoittelun puutetta, piruliuta!
Tuolloin sitä ei edes mieltänyt harjoittavansa BDSM:ää. "Olimme kaksin ja rakastimme", kuten Lauri Viita asetteli, mitä nyt siinä rakkaudessa ja etenkin rakastelussa oli oma pieni tummempi viirunsa (kuten joskus myös reisissämme & perseissämme). Nimitimme häntä leikillämme orjaksi, sillä fantasialla kun pelattiin aika paljon vaikka molemmat aika ajoin switchailivatkin, mutta noihin aikoihin ei koskaan tehty aloitetta pakottamalla. Se oli hyvin, hyvin hempeää ja kaikin puolin asiaankuuluvan siirappista teiniromanssia: kahden hengen kapinallisliittouma oman pikku salaisuutensa kanssa. Ja vähän väliä mustelmilla myös. Suloista, mutta niitä aikoja ymmärrän nykyään olla kaipaamatta. Hän muuttui jo vuosia sitten minulle tuntemattomaksi ihmiseksi enkä minäkään ole enää myöhäisteini (mikä on hiton hyvä). Äärimmäisen kiitollinen sen sijaan olen niille halvatun teinipervoille, jotka muistissani majailevat.
Tajusin vasta seuraavassa seurustelusuhteessani umpivaniljanaisen kanssa, että paljon uupuu, jossei yhtään saa sovitusti päsmäröidä.
-
Synnyin...
Veitsi hampaissa.
Leikkasin napanuorani ja kävin kiinni kätilön tisseihin.
Siitä se sitten lähti.
;D
Veitset pienillä lapsilla on vaarallisia... *poistaa terät stogen ympäräriltä* O:-)
Ja allekirjoittanut on kokenut mutta tuskin kaikkea. Odottaen on hyvä olla. :love:
-
Samoin kuin monella edellisellä postaajalla, taipumus on ollut takaraivossa pienestä pitäen, sitomiseen liittyvät asiat vahvasti mielessä, myöhemmällä iällä rajumpien valtataisteluiden tullessa mukaan kuvioihin. Kaikki kuitenkin vielä ajatustasolla, tosin netin kautta on tullut roolipelin kautta kokeiltua yhtä ja toista. Ensimmäistä RP-kertaa pidän todellisena alkuna - tajusin tuolloin kuinka paljon nautin kys. touhusta. Mielikuvitus on voimakas asia.
-
Voisi tietenkin ajatella, että voimakas kiinnostus äidin korkokenkiin olisi saattanut enteillä jotain. Tai se, että luontodokkareissa rajuhko petoeläinten saalistamiseen liittyvä kuvasto on aina uponnut. Painiminen, hiuksista repiminen (sisarusparkoja) ollut yleensä vanhimpana vaan plussaa. Muistan kiihottuneeni lapsena fantasioista, joilla on ollut vahvasti tekemistä vangitsemisen ja etenkin genitaalialueen kiduttamisen kanssa. Myös kansallismuseon triptyykki, jossa joku naispyhimys sidotaan paaluun ja häpäistään brutaalilla rintojen skalpeerauksella on jäänyt syystä tai toisesta mieleen.
Mistä sitä noista tietää.
Mutta varhaisteininä ensimmäiset selkeät kosketukseni kinkymaailmaan lienevät olleet juuri tekstipohjaisten roolipelien ja fanfictionin kautta. Löysin jo varsin myös nuorena kirjaston ihmeellisen maailman ja aikuisten fantasiahyllyt.
Teininä seksi ei tosin kiinnostanut pätkääkään, sillä oma käsitykseni kiinnostavista twisteistä asian suhteen ei juuri yhtynyt terveystiedonkirjan visioon hetero-yhdynnästä. Väkivalta sinänsä on aina inhottanut, olenhan suhteellisen tasapainoinen nuorikko ollut - tämä toi aikanaan omat mutkansa kinkymmän seksuaalisuuteni hyväksymiseen ja tutkimiseen.
Pitkän aikaa en tunnustanut kiinnostustani tietyntyyppisiin asetelmiin seksuaaliseksi, vaikka nyt kun viisaampana asiaa ajattelee niin huomaan niiden olleen juuri sitä.
Aikuistuessa ja hyvällä onnella samanhenkisten yksilöiden seuraan hakeutuessa nämä mieltymykset ovat hiljalleen saaneet tilaa kasvaa tutummiksi ja vähemmän uhkaaviksi.
Nykyään alan olla jo lähinnä mieltymyksistään onnellinen, tyytyväinen pervo, joskin uteliaisuutta riittää ja riittää.
-
Oma suuntautuminen taisi näkyä ulospäin jo kauan ennen kuin tunnustin ja loppu on historiaa. C:-)
-
Oma taipaleeni alkoi ehkä siinä 14v kohdilla. Nytkin kun sitä jälkeenpäin ajattelee, niin oli taipumuksia ennen sitäkin varmasti. Mutta itsessään toteuttamaan fantasioitani olen päässyt vasta 1-2 vuotta sitten. Yläaste oli myös sellaista aikaa että kun minulle valkeni että pidän vampyyreista, haluan viillellä sekä itseäni että muita, pidän verestä yms. Siihen lisäksi se että dominointi halu on todella suuri, plus biseksuaalisuus, joten ei tarvitse laskea kuin 1+1=2, olin aika messed up niihin aikoihin. Tähän vielä lisäksi se että huomasin että pidän myös sitomisesta, ja monesta muusta asiasta, joten tunnen edelleen olevani hieman sekasoppa josta ei ota selvää että mihin se pitäisi luokitella. (mutta hyvällä tavalla ;) )
Eräässä vaiheessa tämän veren halun osalta jopa pidin itseäni sairaana, jotenkin Hannibaliin verrattavissa ja se ahdisti ihan sikana, mutta kun löysin tietoa (tai pikemminkin uskalsin etsiä) niin alkoi valkenemaan asiat.
Em usko että tulen kääntymään pois tästä. Olen niin helpottunut kun löysin ihmisiä joilla on samanlaisia tuntemuksia, ja se että esim. bileissä oikeasti tuntee olevansa kuin kotona, kun muu ympäröivä maailma tuntuu aina vähän sille että en tiedä kuulunko tänne.
Tosin se kun kuulin että isälläni on hieman samanlaisia taipumuksia, pistää miettimään että voisiko nämä jutut olla myös hieman periytyviä. Kinky geeni :D