BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Severin - 23.05.2014, 03:23
-
Tuli näin pikkutunneilla mieleen, miten paljon helpompaa ja onnellisempaa olisi nykyajan niin maallistuneissa ja itsekkäissä parisuhteissa, jos naiset noudattaisivat näitä hyväksi koeteltuja ohjeita ja tapoja joiden perusteita yritän tähän hieman lyhyesti tiivistää;
Huomautan, että mielipidettäni on muokannut Jari Iivanainaisen kotisivut LUKU 3 -
Järjestys puolisoille.
Olemme molemmat ilmeisen samassa uskossamme vahvoja.
Suhteen arkielämässä on usein se vaara, että naiset keskittyvät vain omiin tarpeisiinsa ja odottavat miehen täyttävän ne. He odottavat, että toinen ilahduttaisi heitä ja tekisi heidät onnelliseksi. Kuitenkin jos naisena olet tässä tilanteessa, on sinun hyvä kääntää asetelma ylösalaisin ja alkaa itse ilahduttaa ja miellyttää miestäsi. On useita tapoja, joilla voit miellyttää miestäsi ja tehdä hänet tyytyväisemmäksi. Näitä voivat olla seuraavat asiat:
Suostu miehesi pyyntöihin! Sillä jos miehesi on pyytänyt jotain palvelusta tai esittänyt jonkin toiveen, ei sinun tule niistä koskaan kieltäytyä. Voit myös kysyä mieheltäsi, onko joitakin sellaisia asioita, joita voit tehdä hänen hyväkseen tai miellyttääksesi häntä.
Yksi alue on tietysti se, että suostut iloiten seksiin, kun miehesi pyytää sitä sinulta.
Tunnusta tottelemattomuutesi! Sillä jos olet ollut tottelematon miehellesi - eli et ole ollut alamainen - tai olet käyttäytynyt muutoin sopimattomasti, voit tunnustaa miehellesi väärän asenteesi ja kertoa halustasi muuttua samalla alueella ja kiittää miehesi antamasta rangaistuksesta.
Piiskattuaan sinua muista kiittää joka iskusta, koska miehesi on tämän jälkeen luultavasti yhtyvä sinuun ja antaa maalliselle nautinnollesi tilaa purkautua.
Ota myös kiitollisena ja pyydä mieheltäsi lupaa nauttia kaikesta mitä hän on sisääsi työntävä, silloin hän sinut naisena nautinnolla palkitsee.
Älä nalkuta! Eräs tärkeä asia on, ettet nalkuta miehellesi tai puhu hänen virheistään muille. Yritä sen sijaan olla ymmärtäväinen ja myötätuntoinen miestäsi kohtaan, ja kuuntele tarkasti, kun hän puhuu.
Tee sitä, mistä mies nauttii! Eräs tapa ilahduttaa miestäsi on, että teet jotain, mistä hän nauttii. Se voi olla hänen mielitekonsa, johon alistut tai ateria jonka valmistat. Tai sitten se voi olla suudelma ja lämmin vastaanotto, kun hän tulee kotiin. Tai sitten se, että kiinnostut miehesi elämästä ja osallistut samoihin harrastuksiin - monet miehet ainakin pitävät siitä, että heidän naisensa osallistuu samoihin asioihin.
Toiset miehet voivat myös arvostaa sitä, että suot heille ylimääräisen vapaapäivän esim. kalareissua varten. Voit silloin valmistaa hänelle eväät ja lähettää hänet hyvillä mielin matkaan.
Omasta ulkoasusta huolehtiminen on tärkeätä, sillä varmasti jokainen mies haluaa, että hänen naisensa hoitaa itseään. Sinun ei tarvitse olla kauneuskuningatar, mutta varmasti eduksi on, jos pidät huolta hiuksistasi ja ulkoasustasi myös tutustumisen jälkeen.
Siisti ja puhdas koti sekä tiskatut astiat ovat nekin asioita, jotka tuovat viihtyisyyttä ja jota mies arvostaa. Niiden arvon huomaa viimeistään silloin, kun ne puuttuvat. Älä kuitenkaan tee tästä asiasta niin tärkeää, että se nousee kaiken muun edelle, koska miehesi tyydyttäminen on tehtäväsi, josta saat siitä myös varmasti ymmärtävän miehesi luvalla nauttia.
Ymmärrä miestäsi! Eräs tärkeä puoli miehen ja naisen erilaisuudessa on se, miten he suhtautuvat stressiin.
Sillä kun naisten tavallisin stressin purkamistapa on puhuminen - hän puhuu tunteistaan ja ongelmistaan miehelleen ja saa siitä helpotusta - kaipaa mies taas yksityisyyttä ja että saa rauhassa selvitellä asioitansa - eli hän ei poista stressiä puhumalla.
Mitä tämä sitten merkitsee sinun kannaltasi naisena, on se, ettei sinun tule vaatia miestäsi puhumaan, ilmaisemaan tunteitaan tai yrittää auttaa häntä erilaisia ratkaisuja ehdottamalla. Jos yrität saada miestäsi puhumaan - "Kerro kaikki" - niin se vain lisää hänen stressiään ja tuntuu kiusalliselta, koska hän kaipaa siinä hetkessä rauhaa. Hän voi silloin, jos yrität saada häntä avautumaan, vetäytyä vain syvemmälle kuoreensa.
Paras, mitä sen tähden voit tehdä, on, että olet vain lämmin ja ystävällinen miehellesi ja annat hänen rauhassa selvitellä ajatuksiaan. Anna hänen kokea, että hänen on mukava tulla kotiin, jossa hänet hyväksytään ja jossa hän saa olla ilman "kuulusteluja". Älä siis yritä väkisin tunkeutua hänen sisäiseen elämäänsä, vaan hyväksy hänen senhetkinen tilansa. Jossain vaiheessa, kun hän tulee takaisin ulos kuorestaan, hän saattaa puhua sinullekin:
Luolaan menosta kielii esimerkiksi tällainen sananvaihto: "Mikä hätänä?" "Ei mikään." Mies ei sano: "Olen hermostunut ja minun täytyy saada olla vähän aikaa yksin." Hän vain lakkaa puhumasta. Naisen ei kannata ottaa tätä henkilökohtaisesti, vaan ymmärtää, että mies tarvitsee yksinäisyyttä selvittääkseen stressin aiheensa. Rakentavan keskustelun aika on sitten, kun mies tulee omasta aloitteestaan ulos luolasta. Jos nainen tässä vaiheessa syyttää miestä luolaan menosta, vetäytyy mies sinne takaisin.
Nainen voi kokeilla, miten pitkälle hänen luolamiehensä on pohdinnoissaan päässyt. Hän voi esimerkiksi sanoa: "Sitten, kun olet puhetuulella, haluaisin viettää vähän aikaa kahden kesken. Ilmoittele, milloin on sopiva hetki."
Kun mies kokee, että nainen vaatii häntä puhumaan, hänen mielensä tyhjenee. Hän ei löydä mitään sanottavaa. Hän on kovan paikan edessä. Nainen saa miehen tuntemaan vastahakoisuutta kuulustelemalla häntä, silloin usein piiskaa naisensa ankarasti antamatta tälle nautinnon lohdutusta.
Jos miestä paheksuu puhumattomuudesta, varmistaa sen, ettei tällä ole mitään sanottavaa. Jos sen sijaan mies saa tuntea olevansa hyväksytty sellaisena kuin on, hän vähitellen avautuu.
Tottelematon puoliso. Kun on kyseessä naisen suhtautumistapa mieheensä, on yksi osa siitä myös tottelematon puoliso ja se, ettei nainen toimi hänen kanssaan väärällä tavalla.
Sillä hyvin tavallista on, että kun nainen tulee kiimaan, hän yrittää heti puheillaan saada miestään kiinnostumaan seksiasioista sekä saada tätä muuttamaan elämäntapansa ja käytöksensä kovemmaksi ja ankarammaksi. Hänellä voi olla käännyttävä ja vaativa asenne: "Muutu!" Samoin hän voi ajatella, että voi saarnoillaan ja valituksellaan kääntää miehensä kiinnostuksen ja pelastaa tämän.
Jos olet tässä tilanteessa, on sinun hyvä kuitenkin tietää, ettei edellä oleva ole oikea toimintatapa. Jos alat saarnata ja puhua miehellesi seksiasioista, herättää se korkeintaan hänen vastustuksensa ja ärtymyksensä; tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että mies on luotu perheen hengelliseksi johtajaksi ja nainen hänen seuraajakseen.
Paras, mitä tässä tilanteessa voit tehdä, onkin se, että pysyt vaiti etkä puhu sanaakaan miehellesi omista asioista – riisuudut polvistut painat otsasi lattiaan, jos hän kysyy jotain. Kun tämän teet, eli et puhu sanaakaan, voi miehesi helpottua suuresti, eikä hänen vastustuksensakaan ole enää niin suuri. Asiasta puhuvat osuvasti seuraavat yksinkertaiset totuudet:
Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena, iloitsemaan rangaistuksestaan.
Rangaistuksen kautta nainen saa kokea lihallisen hekuman sen suurimmassa hurmiossaan
Mutta luonto ei salli, että vaimo opettaa, että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa ja nöyryydessä.
Samoin te, naiset, jotka tottelette. Olkaa alamaiset miehillenne ja viekää sanomaa että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vitsalla voitettaisiin.
S….
-
Jos enin osa kirjoitusta on kopioitu ja muokattu toisen tekstistä, olisi asiallista mainita lähde.
www.jariiivanainen.net/apua_avioliittoon3.html tai
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2110281
-
Ai että...
....
Suhteen arkielämässä on usein se vaara, että naiset keskittyvät vain omiin tarpeisiinsa ja odottavat miehen täyttävän ne. He odottavat, että toinen ilahduttaisi heitä ja tekisi heidät onnelliseksi. Kuitenkin jos naisena olet tässä tilanteessa, on sinun hyvä kääntää asetelma ylösalaisin ja alkaa itse ilahduttaa ja miellyttää miestäsi. On useita tapoja, joilla voit miellyttää miestäsi ja tehdä hänet tyytyväisemmäksi. Näitä voivat olla seuraavat asiat:
Suostu miehesi pyyntöihin! Sillä jos miehesi on pyytänyt jotain palvelusta tai esittänyt jonkin toiveen, ei sinun tule niistä koskaan kieltäytyä. Voit myös kysyä mieheltäsi, onko joitakin sellaisia asioita, joita voit tehdä hänen hyväkseen tai miellyttääksesi häntä. Yksi alue on tietysti se, että suostut iloiten seksiin, kun miehesi pyytää sitä sinulta.
Tunnusta tottelemattomuutesi! Sillä jos olet ollut tottelematon miehellesi - eli et ole ollut alamainen - tai olet käyttäytynyt muutoin sopimattomasti, voit tunnustaa miehellesi väärän asenteesi ja kertoa halustasi muuttua samalla alueella ja kiittää miehesi antamasta rangaistuksesta.
Piiskattuaan sinua muista kiittää joka iskusta, koska miehesi on tämän jälkeen luultavasti yhtyvä sinuun ja antaa maalliselle nautinnollesi tilaa purkautua.
Ota myös kiitollisena ja pyydä mieheltäsi lupaa nauttia kaikesta mitä hän on sisääsi työntävä, silloin hän sinut naisena nautinnolla palkitsee.
Älä nalkuta! Eräs tärkeä asia on, ettet nalkuta miehellesi tai puhu hänen virheistään muille. Yritä sen sijaan olla ymmärtäväinen ja myötätuntoinen miestäsi kohtaan, ja kuuntele tarkasti, kun hän puhuu.
Tee sitä, mistä mies nauttii! Eräs tapa ilahduttaa miestäsi on, että teet jotain, mistä hän nauttii. Se voi olla hänen mielitekonsa, johon alistut tai ateria jonka valmistat. Tai sitten se voi olla suudelma ja lämmin vastaanotto, kun hän tulee kotiin. Tai sitten se, että kiinnostut miehesi elämästä ja osallistut samoihin harrastuksiin - monet miehet ainakin pitävät siitä, että heidän naisensa osallistuu samoihin asioihin.
Toiset miehet voivat myös arvostaa sitä, että suot heille ylimääräisen vapaapäivän esim. kalareissua varten. Voit silloin valmistaa hänelle eväät ja lähettää hänet hyvillä mielin matkaan.
Omasta ulkoasusta huolehtiminen on tärkeätä, sillä varmasti jokainen mies haluaa, että hänen naisensa hoitaa itseään. Sinun ei tarvitse olla kauneuskuningatar, mutta varmasti eduksi on, jos pidät huolta hiuksistasi ja ulkoasustasi myös tutustumisen jälkeen.
Siisti ja puhdas koti sekä tiskatut astiat ovat nekin asioita, jotka tuovat viihtyisyyttä ja jota mies arvostaa. Niiden arvon huomaa viimeistään silloin, kun ne puuttuvat. Älä kuitenkaan tee tästä asiasta niin tärkeää, että se nousee kaiken muun edelle, koska miehesi tyydyttäminen on tehtäväsi, josta saat siitä myös varmasti ymmärtävän miehesi luvalla nauttia.
Ymmärrä miestäsi! Eräs tärkeä puoli miehen ja naisen erilaisuudessa on se, miten he suhtautuvat stressiin.
Sillä kun naisten tavallisin stressin purkamistapa on puhuminen - hän puhuu tunteistaan ja ongelmistaan miehelleen ja saa siitä helpotusta - kaipaa mies taas yksityisyyttä ja että saa rauhassa selvitellä asioitansa - eli hän ei poista stressiä puhumalla.
Mitä tämä sitten merkitsee sinun kannaltasi naisena, on se, ettei sinun tule vaatia miestäsi puhumaan, ilmaisemaan tunteitaan tai yrittää auttaa häntä erilaisia ratkaisuja ehdottamalla. Jos yrität saada miestäsi puhumaan - "Kerro kaikki" - niin se vain lisää hänen stressiään ja tuntuu kiusalliselta, koska hän kaipaa siinä hetkessä rauhaa. Hän voi silloin, jos yrität saada häntä avautumaan, vetäytyä vain syvemmälle kuoreensa.
Paras, mitä sen tähden voit tehdä, on, että olet vain lämmin ja ystävällinen miehellesi ja annat hänen rauhassa selvitellä ajatuksiaan. Anna hänen kokea, että hänen on mukava tulla kotiin, jossa hänet hyväksytään ja jossa hän saa olla ilman "kuulusteluja". Älä siis yritä väkisin tunkeutua hänen sisäiseen elämäänsä, vaan hyväksy hänen senhetkinen tilansa. Jossain vaiheessa, kun hän tulee takaisin ulos kuorestaan, hän saattaa puhua sinullekin:
Luolaan menosta kielii esimerkiksi tällainen sananvaihto: "Mikä hätänä?" "Ei mikään." Mies ei sano: "Olen hermostunut ja minun täytyy saada olla vähän aikaa yksin." Hän vain lakkaa puhumasta. Naisen ei kannata ottaa tätä henkilökohtaisesti, vaan ymmärtää, että mies tarvitsee yksinäisyyttä selvittääkseen stressin aiheensa. Rakentavan keskustelun aika on sitten, kun mies tulee omasta aloitteestaan ulos luolasta. Jos nainen tässä vaiheessa syyttää miestä luolaan menosta, vetäytyy mies sinne takaisin.
Nainen voi kokeilla, miten pitkälle hänen luolamiehensä on pohdinnoissaan päässyt. Hän voi esimerkiksi sanoa: "Sitten, kun olet puhetuulella, haluaisin viettää vähän aikaa kahden kesken. Ilmoittele, milloin on sopiva hetki."
Kun mies kokee, että nainen vaatii häntä puhumaan, hänen mielensä tyhjenee. Hän ei löydä mitään sanottavaa. Hän on kovan paikan edessä. Nainen saa miehen tuntemaan vastahakoisuutta kuulustelemalla häntä, silloin usein piiskaa naisensa ankarasti antamatta tälle nautinnon lohdutusta.
Jos miestä paheksuu puhumattomuudesta, varmistaa sen, ettei tällä ole mitään sanottavaa. Jos sen sijaan mies saa tuntea olevansa hyväksytty sellaisena kuin on, hän vähitellen avautuu.
Tottelematon puoliso. Kun on kyseessä naisen suhtautumistapa mieheensä, on yksi osa siitä myös tottelematon puoliso ja se, ettei nainen toimi hänen kanssaan väärällä tavalla.
Sillä hyvin tavallista on, että kun nainen tulee kiimaan, hän yrittää heti puheillaan saada miestään kiinnostumaan seksiasioista sekä saada tätä muuttamaan elämäntapansa ja käytöksensä kovemmaksi ja ankarammaksi. Hänellä voi olla käännyttävä ja vaativa asenne: "Muutu!" Samoin hän voi ajatella, että voi saarnoillaan ja valituksellaan kääntää miehensä kiinnostuksen ja pelastaa tämän.
Jos olet tässä tilanteessa, on sinun hyvä kuitenkin tietää, ettei edellä oleva ole oikea toimintatapa. Jos alat saarnata ja puhua miehellesi seksiasioista, herättää se korkeintaan hänen vastustuksensa ja ärtymyksensä; tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että mies on luotu perheen hengelliseksi johtajaksi ja nainen hänen seuraajakseen.
Paras, mitä tässä tilanteessa voit tehdä, onkin se, että pysyt vaiti etkä puhu sanaakaan miehellesi omista asioista – riisuudut polvistut painat otsasi lattiaan, jos hän kysyy jotain. Jos tämän teet, eli et puhu sanaakaan, voi miehesi helpottua suuresti, eikä hänen vastustuksensakaan ole enää niin suuri. Asiasta puhuvat osuvasti seuraavat yksinkertaiset totuudet:
Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena, iloitsemaan rangaistuksestaan.
Rangaistuksen kautta nainen saa kokea lihallisen hekuman sen suurimmassa hurmiossaan
Mutta luonto ei salli, että vaimo opettaa, että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa ja nöyryydessä.
Samoin te, naiset, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vitsalla voitettaisiin.
S….
ÖÖÖÖÖÖööööö, totototototatota...entäs jos on nainen ja tunnistaa tekstistä ja toimintaohjeissa hyvin vinhan perän jos vaihdetaan päikseen tekstin "nainen" "mieheksi" och vice verca....Ja jos on kuitenkin ajattelussaan tullut siihen tulokseen että noin normielämä tasolla edellä esitetty ajattelumalli on muuta kuin terve....
Nimimerkillä "en ajatellut kuitenkaan hakeutua sukupuolenkorjausleikkaukseen"
Ps. en provoa mutta aikalailla vastustan yhteiskunnallisia stereotypioita :love:
-
En tiedä mitä tuohon nyt sanoisi? Aloittajan ohjeet voivat olla ihan ok 24/7 D/s suhteessa elävälle ja siitä pitävälle naiselle.( kuten myös samassa tilanteessa olevalle subimiehelle). Yleisinä ohjeina taas herättävät kaikuja pimeimmältä keski-ajalta.
-
En tiedä mitä tuohon nyt sanoisi? Aloittajan ohjeet voivat olla ihan ok 24/7 D/s suhteessa elävälle ja siitä pitävälle naiselle.( kuten myös samassa tilanteessa olevalle subimiehelle). Yleisinä ohjeina taas herättävät kaikuja pimeimmältä keski-ajalta.
Loistavia ohjeita, noilla sub pääsee pitkälle, oli sitten mies tai nainen.
IKRM
-
Hyvät ja selkeät ohjeet. Itsestäänselvyyksiä toki, mutta hyvä silloin tällöin toistaa. Kannatan ehdottomasti. >:D
Hauska lukea jotain, joka poikkeaa tasapaksusta poliittisesti äärikorrektista nykyisestä kinkykeskustelusta. Ajatukset mukavia ja sellaisia, joita moni haluaisi toteuttaa ja toteuttaakin. Eikä ne dominoivankaan mielessä huonoilta vaikuttaneet.
-
Jos enin osa kirjoitusta on kopioitu ja muokattu toisen tekstistä, olisi asiallista mainita lähde.
www.jariiivanainen.net/apua_avioliittoon3.html tai
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2110281
Huomautan, että mielipidettäni on muokannut Jari Iivanainaisen kotisivut LUKU 3 -
Järjestys puolisoille.
Olemme molemmat ilmeisen samassa uskossamme vahvoja.
-
Onpas mukava lukea jotain muutakin kuin tätä iänikuista subien oikeuksia paapovaa vinkumista. Sillä kyllähän viisas nainen tajua että itsekkin pääse nauttimaan enemmin, kun toinen käyttää omaa mielikuvitusta siihen joka mukavasti haastaa subia itseään, mutta tuo sen tunteen että Master antaa jotain itsestään.
-
Vaikka tapa millä asia esitetään, on aika saarnaava ja vanhoillinen, on tekstissä hyviäkin kohtia. Tunnen lähipiiristäni näitä prinsessoja, jotka olettavat että seurustelun tai avioliiton tarkoitus on heidän tarpeidensa tyydyttäminen. Miehen pitää vääntää itsensä vaikka solmuun. Prinsessan itsensä ei toki tarvitse tehdä mitään muuta kuin vaatia. Kaikissa ihmissuhteissa pitää antaa toiselle, ja joskus ihan pyyteettömästi. Ihmissuhde ei ole kaupankäyntiä. Se tuolta tekstistä tulee rivien välistä.
-
:love:
-
Älykäs nainen toimii älykkäästi.
-
kyllähän tätä luki, ellei ilokseen niin ainakin ihan mielenkiinnosta. vanhahtava teksti ehkä etäännyttää asiaa jonkin verran mutta näillä kilometreillä myönnettävä että oli tuossa ihan järkeviäkin pointteja. menemättä polvistumisiin ja täydelliseen vaikenemiseen on hyvä muistutella mieliin näitä naisen ja miehen eroja ainakin mieltä painavien asioiden käsittelyssä.
naisen nalkuttaminen (asioiden toistaminen / kaivelu) + miehen vetäytyminen ja hiljeneminen on kyllä ikävä yhtälö, jota kannattaa tietysti yrittää välttää ja ratkaista asiat jollain muulla tavoin. teoriassahan kaikki on aika helppoa....... ???
sanan "siveä" käyttäytyminen aiheen otsakkeessa en tosin ihan hahmota tässä yhteydessä. ehken vaan ymmärrä sanan oikeaa sisältöä? siveys, kuten sen ymmärrän, ei tosiaan ole kovinkaan muodikasta. koko käsite taitaa olla kokenut aikamoisen inflaation mikä on jossain määrin jopa sääli.
itsekuria ja miettimistä nyt peliin, ainakin tälle tädille ::)
-
...miten paljon helpompaa ja onnellisempaa olisi nykyajan niin maallistuneissa ja itsekkäissä parisuhteissa, jos naiset noudattaisivat näitä hyväksi koeteltuja ohjeita ja tapoja ...
Yksi alue on tietysti se, että suostut iloiten seksiin, kun miehesi pyytää sitä sinulta.
Omasta ulkoasusta huolehtiminen on tärkeätä, sillä varmasti jokainen mies haluaa, että hänen naisensa hoitaa itseään. Sinun ei tarvitse olla kauneuskuningatar, mutta varmasti eduksi on, jos pidät huolta hiuksistasi ja ulkoasustasi myös tutustumisen jälkeen.
Kunnioitusta herättävä johtaja näyttää itse esimerkkiä.
-
Ei oikein tiedä, että mitä sanoisi. Tässähän syrjitään yksinhuoltajia ihan selvästi :)) *provo ja kömpelö vitsi*
Kenties aihe onkin tarkoitettu tietynlaiselle väestölle. ja yritän pitää asiaankuulumattomat mölyt mahassani vaihteeksi. Ähh.
-
Toi alkuperäinen tekstihän oli ihan jossakin muussa tarkoituksesa julkaistu, mutta onhan tuosta helppo vetää yhtäläisyyksiä kelvolliseen vanhan liiton subiin ja Isäntää kunnioittavaan naiseen.
Mut kyllä mä allekirjoitan sen, että sitä saa mitä kylvää.
-
Mut kyllä mä allekirjoitan sen, että sitä saa mitä kylvää.
Itse ajattelen,että asia ei ole noin mustavalkoinen tai ainakaan sillä tavalla,miten asia on tuhansia vuosia sitten kirjoitettu. Esimerkkinä voisi olla aiheet hylkääminen ja välinpitämättömyys, mutta myös lukuisa muu aihe. Jos nainen jättää miehensä ja perheensä, se ei välttämättä ole loppupeleissä huono asia vaan voi olla "siunaus" kaikille tai ettei mies ota ikinä vastuuta "kylvämästään siemenestä". Elämä voi suoda korjaavia kokemuksia ja toisenlaisia "vanhempia", toisenlaisen kumppanin jne.
Jos ei kykene ottamaan vastuuta tekemisistään, syystä tai toisesta ja sen tajuaa ja hyväksyy,se voikin kääntyä "voitoksi". Mutta tämä on mun oma mielipiteeni ja kokemuksiin perustuva sellainen.
On hyvin vaikea sovittautua sellaiseen muottiin, mihin ei vaan sovi,mutta ei se välttämättä tarkoita prinsessamaista ylpeyttä ja välinpitämättömyyttä, törkeää käytöstä, itsekyyttä jne. :)
-
Toki just noin kuin katy kertoo.
Mut eri asia toisinaan, jos ajatellaan suhdetta, jossa ollaan sitoutuneesti ja hyvillä mielin molemminpuolisesti.
-
Mut eri asia toisinaan, jos ajatellaan suhdetta, jossa ollaan sitoutuneesti ja hyvillä mielin molemminpuolisesti.
Niin-aloituksessa esitellään( käsittääkseni) ainoaksi oikeaksi parisuhdemuodoksi, heteron ja avioliiton papinaamenineen. Ja jos se on ainut sitoutumisen ja hyvillä mielen olemisen muoto v. 2014, niin eihän siihen oikein voi monetkaan ottaa kantaa. Mutta se siitä,loput raastuvassa :D
-
Vaikka tapa millä asia esitetään, on aika saarnaava ja vanhoillinen, on tekstissä hyviäkin kohtia. Tunnen lähipiiristäni näitä prinsessoja, jotka olettavat että seurustelun tai avioliiton tarkoitus on heidän tarpeidensa tyydyttäminen. Miehen pitää vääntää itsensä vaikka solmuun. Prinsessan itsensä ei toki tarvitse tehdä mitään muuta kuin vaatia. Kaikissa ihmissuhteissa pitää antaa toiselle, ja joskus ihan pyyteettömästi. Ihmissuhde ei ole kaupankäyntiä. Se tuolta tekstistä tulee rivien välistä.
Tuollaisia prinsessoja, joilla on käsitys siitä että maailma ja toinen ihminen on heille jotenkin velvollinen ja velkaa, tuntuu kuhunkin sukupuoleen syntyvän yhä vain enemmän. Olisiko seurausta ajatusken "lasten ehdoilla" täydellinen väärinymmärtäminen ja huonon kasvatuksen ja kotielän efektien voimistuminen sukupolvien vaihduttua muutamia kertoja?Mico-Perttu ja Milva-Reetta oppivat odottamaan henkilökohtaisten mieltymystensä seuraamista ruokapöydässä (jos perheessä ruokaillaan yhdessä lainkaan) ja kaikkialla muuallakin, kotityöt ja kotiintuloajat ovat vapaaehtoisia harrasteita, joista saa päällistä kuukausirahaan. Parhaassa tapauksesa vanhemmilla on keskenään epäterve suhde, ja lapset värvätään milloin millekin rintamalle. Empatian ja yhteistyön sijaan perhe-elämässä korostuu kaikki väärät asiat, perheen vastakohdat.
-
En tykännyt aloituksesta, mutta näin olen minäkin käsittänyt, että elämänmittaisissa, toimivissa parisuhteissa usein toinen osapuoli tekee jatkuvasti myönnytyksiä katkeroitumatta siitä. Tulee mieleen joskus 90-luvulla julkaistu anekdootti Valituista Paloista. Muistan jutun melko kirkkaasti, se meni jotenkin näin:
"Ihmettelin ääneen, kuinka ystävättäreni pystyi olemaan raivostumatta, kun hänen miehensä asteli sisään puhtaalle lattialle kuraiset saappaat jalassa. Vaimo totesi lattiaa pyyhkiessään, että ne samat askeleethan toivat sisään rapaisten jälkien lisäksi hänen miehensä. Silloin ymmärsin, mikä oli heidän parisuhteensa salaisuus."
-
Ketjunaloituksen neuvot (piiskausta ja polvistumista lukuun ottamatta) ovat melko suoraan samat kun "Naiset ovat venuksesta ja miehet marsista" kirjasarjassa. Samat neuvot löytyvät siis ihan mainstream ei-kinkystä kirjallisuudesta myös. Jos miehessä on D-taipumusta, ne voi jopa toimia. Jos mies on enemmänkin sub, tai alistava D (joka kaipaa vastusta) niin neuvot ei oikein johda mihinkään muuhun kun molemminpuoliseen turhautumiseen.
Tässä on minun neuvo pitkälle liitolle: älkää erotko. Ei se sen kummempaa ole. Ei välttämättä mitään tavoiteltavaakaan. Sinkkuus tai lyhyemmät kokemukset eri ihmisten kanssa voi olla ihan yhtä hyvä tie samaan paikkaan.
On muuten kiinnostava huomata Baaria lueskellessa, että miespuoliset D:t jotka ovat pitkissä liitoissa, harvemmin ovat naimisissa subin kanssa. Dommetkin näyttäisivät useasti valinneensa elämänkumppanikseen toisen D:n, switchin tai vaniljan. Tai no toisaalta, kai niitä kaikenlaisia yhdistelmiä löytyy, ja yksilöiden lokerot vaihtuu ajan mukaan. Mutta sitä vaan yritin sanoa, että itse tuntemistani pitkäkestoisemmista pareista, niin harvemmin niissä nainen on kovin nöyrä tai siveä, pikemminkin päinvastoin.
-
Sori, taas moni mielipide välistä lukematta. Mutta aloituksesta tuli mieleen, että se tekee ihmisistä kovin eriarvoisia. Vain varakkailla on enää varaa pitää puolisoa kotona odottamassa kotiin tuloa. On hieman vaikea kuvitella miten vaimo/alistuva ottaa puolisonsa hymyssä suin töistä vastaan, jos oma työpäivä on venynyt pitkäksi ja illalla on vielä valmisteltava seuraavan päivän töitä, ja kenties kotiin tullessa on haettu lapset hoidosta ja käyty kaupassa. Näihän se monissa parisuhteissa menee.
Tovoisin että myös heikommin palkatut miehet voisivat elää hyvässä ja kunnnioittavassa suhteessa.
-
Ketjunaloituksen neuvot (piiskausta ja polvistumista lukuun ottamatta) ovat melko suoraan samat kun "Naiset ovat venuksesta ja miehet marsista" kirjasarjassa. Samat neuvot löytyvät siis ihan mainstream ei-kinkystä kirjallisuudesta myös. Jos miehessä on D-taipumusta, ne voi jopa toimia. Jos mies on enemmänkin sub, tai alistava D (joka kaipaa vastusta) niin neuvot ei oikein johda mihinkään muuhun kun molemminpuoliseen turhautumiseen.
Tässä on minun neuvo pitkälle liitolle: älkää erotko. Ei se sen kummempaa ole. Ei välttämättä mitään tavoiteltavaakaan. Sinkkuus tai lyhyemmät kokemukset eri ihmisten kanssa voi olla ihan yhtä hyvä tie samaan paikkaan.
On muuten kiinnostava huomata Baaria lueskellessa, että miespuoliset D:t jotka ovat pitkissä liitoissa, harvemmin ovat naimisissa subin kanssa. Dommetkin näyttäisivät useasti valinneensa elämänkumppanikseen toisen D:n, switchin tai vaniljan. Tai no toisaalta, kai niitä kaikenlaisia yhdistelmiä löytyy, ja yksilöiden lokerot vaihtuu ajan mukaan. Mutta sitä vaan yritin sanoa, että itse tuntemistani pitkäkestoisemmista pareista, niin harvemmin niissä nainen on kovin nöyrä tai siveä, pikemminkin päinvastoin.
No, monesti nämä D miehen kanssa asuvat naiset ovat itse sen verran D naisia, että kyseenalaistavat miehen joka sanoo itsensä olevan D. Jolloin myös tämä arvostus häne silmissä laskee, tehden tästä yleensä subin. Tästä on esimerkkinä entien ja nykyinen emäntäni ovat kummatkin näin tehneet, näistä entine jopa sillein, että D miehenä itseään mainostannut, on 5 min keskutelun jälkeen alkanut anelemaan itse piiskaa. Eli kyllä se yleenäs se subi D miehen kanssa näytää mikä on se valta asema kotona ja myös sen että heillä on myös tieto siitä, että D miehiä ei ole ihan helppo löytää ja varsinkaan sillein että he kiinnostuvat.
-
En jaksanut lukea ajatuksella kaikkia edellisiä kirjoituksia, mutta avaanpa silti sanaisen arkkuni.
Aloittajan teksti oli kyllä vanhoillista ja stereotyyppistä, eikä se ota huomioon sitä ,että on myös D-naisia ja s-miehiä. Ja kaikkea siltä väliltä.
Johonkin old-skool perushetero-24-Ds-suhteeseen toi varmaan sopii, mutta muuhun juurikaan ei. Ellei sitten poimi tieltä niitä helmiä, ohjenuoria joita voisi soveltaa molempiin sukupuoliin. Eli ilahduta toista, älä nalkuta..jne. Pitkässä parisuhteessa se, että ilahduttaa toista ja on nalkuttamatta turhista jutuista niin on aikalailla onnen ja harmonian edellytys. Nalkutushan on täysin turhaa toimintaa, mutta se ei ole sukupuolisidonnaista todellakaan..ja kukapa ei haluaisi aika ajoin huomioida puolisoaan ja tehdä jotakin hänen hyväkseen ja ilokseen. On tärkeää olla myös ystävä kumppanilleen ja kuunnella häntä. Loppujen lopuksi mielestäni aika yksinkertaisia asioita. Jos siis molemmat tahtovat suhteen onnistuvan ja toimivan.
Aloituksesta tulee mieleen että nainen, joka on luonnollisesti subi niin on olemassa vain miellyttääkseen D:tä joka on luonnollisesti mies. Ehkä juu tuo toimii jossakin kuviossa, mutta olettaisin että D-miehenkin panostusta suhteeseen tarvitaan, että molemmat ovat onnellisia. Ihan yleisellä tasolla ja kaikenlaiset suhteet huomioiden niin silti turhan yksioikoista, kyllä molempien osapuolien keskinäistä kunnioitusta ja panostusta tarvitaan.
Suhteiden vapaamatkustajat toki tuomitsen, ei voi vain ottaa vaan pitää myös antaa. Ihmetyttää tietenkin, että kuka haluaa ja voi elää suhteessa missä tekee kaiken työn toisen vain nauttiessa huomiosta ja palveluista? Jos siis kyse muustakin kuin sessiosuhteesta.
-
En jaksanut lukea ajatuksella kaikkia edellisiä kirjoituksia, mutta avaanpa silti sanaisen arkkuni.
Aloittajan teksti oli kyllä vanhoillista ja stereotyyppistä, eikä se ota huomioon sitä ,että on myös D-naisia ja s-miehiä. Ja kaikkea siltä väliltä.
Johonkin old-skool perushetero-24-Ds-suhteeseen toi varmaan sopii, mutta muuhun juurikaan ei. Ellei sitten poimi tieltä niitä helmiä, ohjenuoria joita voisi soveltaa molempiin sukupuoliin. Eli ilahduta toista, älä nalkuta..jne. Pitkässä parisuhteessa se, että ilahduttaa toista ja on nalkuttamatta turhista jutuista niin on aikalailla onnen ja harmonian edellytys. Nalkutushan on täysin turhaa toimintaa, mutta se ei ole sukupuolisidonnaista todellakaan..ja kukapa ei haluaisi aika ajoin huomioida puolisoaan ja tehdä jotakin hänen hyväkseen ja ilokseen. On tärkeää olla myös ystävä kumppanilleen ja kuunnella häntä. Loppujen lopuksi mielestäni aika yksinkertaisia asioita. Jos siis molemmat tahtovat suhteen onnistuvan ja toimivan.
Aloituksesta tulee mieleen että nainen, joka on luonnollisesti subi niin on olemassa vain miellyttääkseen D:tä joka on luonnollisesti mies. Ehkä juu tuo toimii jossakin kuviossa, mutta olettaisin että D-miehenkin panostusta suhteeseen tarvitaan, että molemmat ovat onnellisia. Ihan yleisellä tasolla ja kaikenlaiset suhteet huomioiden niin silti turhan yksioikoista, kyllä molempien osapuolien keskinäistä kunnioitusta ja panostusta tarvitaan.
Suhteiden vapaamatkustajat toki tuomitsen, ei voi vain ottaa vaan pitää myös antaa. Ihmetyttää tietenkin, että kuka haluaa ja voi elää suhteessa missä tekee kaiken työn toisen vain nauttiessa huomiosta ja palveluista? Jos siis kyse muustakin kuin sessiosuhteesta.
Eli täällä on ollut puhettä monesti vanhasta koulukunnasta, tässä ketjun alku teksti sen hyvin kertoo, eli on niitä naisia jokta oikeesti haluavat itse tälläistä, jotta pystyvä toteuttamaan oma seksuaalisuutta. Niin eikö heillä ole oikeuttta saadaa tietoa tälläisetä asiasta. Sillä todellakin on vain yksi suuntaus BDSM sisällä, mutta eikö se silloin ole ihan yhtä arvokas näiden kirjainten sisällä kuin mikä tahansa fetissi tai on/off suhde, jossa valta vain annetaa sikis aikka kuin subi niin haluaa.
-
En jaksanut lukea ajatuksella kaikkia edellisiä kirjoituksia, mutta avaanpa silti sanaisen arkkuni.
Aloittajan teksti oli kyllä vanhoillista ja stereotyyppistä, eikä se ota huomioon sitä ,että on myös D-naisia ja s-miehiä. Ja kaikkea siltä väliltä.
Johonkin old-skool perushetero-24-Ds-suhteeseen toi varmaan sopii, mutta muuhun juurikaan ei. Ellei sitten poimi tieltä niitä helmiä, ohjenuoria joita voisi soveltaa molempiin sukupuoliin. Eli ilahduta toista, älä nalkuta..jne. Pitkässä parisuhteessa se, että ilahduttaa toista ja on nalkuttamatta turhista jutuista niin on aikalailla onnen ja harmonian edellytys. Nalkutushan on täysin turhaa toimintaa, mutta se ei ole sukupuolisidonnaista todellakaan..ja kukapa ei haluaisi aika ajoin huomioida puolisoaan ja tehdä jotakin hänen hyväkseen ja ilokseen. On tärkeää olla myös ystävä kumppanilleen ja kuunnella häntä. Loppujen lopuksi mielestäni aika yksinkertaisia asioita. Jos siis molemmat tahtovat suhteen onnistuvan ja toimivan.
Aloituksesta tulee mieleen että nainen, joka on luonnollisesti subi niin on olemassa vain miellyttääkseen D:tä joka on luonnollisesti mies. Ehkä juu tuo toimii jossakin kuviossa, mutta olettaisin että D-miehenkin panostusta suhteeseen tarvitaan, että molemmat ovat onnellisia. Ihan yleisellä tasolla ja kaikenlaiset suhteet huomioiden niin silti turhan yksioikoista, kyllä molempien osapuolien keskinäistä kunnioitusta ja panostusta tarvitaan.
Suhteiden vapaamatkustajat toki tuomitsen, ei voi vain ottaa vaan pitää myös antaa. Ihmetyttää tietenkin, että kuka haluaa ja voi elää suhteessa missä tekee kaiken työn toisen vain nauttiessa huomiosta ja palveluista? Jos siis kyse muustakin kuin sessiosuhteesta.
Eli täällä on ollut puhettä monesti vanhasta koulukunnasta, tässä ketjun alku teksti sen hyvin kertoo, eli on niitä naisia jokta oikeesti haluavat itse tälläistä, jotta pystyvä toteuttamaan oma seksuaalisuutta. Niin eikö heillä ole oikeuttta saadaa tietoa tälläisetä asiasta. Sillä todellakin on vain yksi suuntaus BDSM sisällä, mutta eikö se silloin ole ihan yhtä arvokas näiden kirjainten sisällä kuin mikä tahansa fetissi tai on/off suhde, jossa valta vain annetaa sikis aikka kuin subi niin haluaa.
Niin, enkö mä tekstissäni juuri todennut, että tämä teksti osuu ja uppoaa juurikin siihen yhdenlaiseen suuntaukseen ja totuuteen? Enkä ole mielestäni sitä kieltänyt tai tuominnut. Paitsi siltä osin ehkä, että aloituksessa ei mainita, että tässä viitataan juurikin siihen yhteen suuntaukseen, aihe ei ole D/s-osastolla eikä myöskään ole mainittu että tämä ei ehkä päde muunlaisissa suhteissa. Jos aihe olisi ollut D/s-osastolla ja otsikkona ehkä "subinaisten säännöt" niin ehkä sitten olisin osannut asettaa tämän oikeaan kontekstiin. Nyt aloituksesta tulee mieleen, että kaikkien naisten, suuntatumisesta riippumatta tulee alistua tähän muottiin jotta maailma pelastuu.
Itselläni on ollut jo pidemmän aikaa sellainen fiilis, että foorumille on tervetulleita vain D-miesten ja s-naisten ajatukset, kaikki muu on normista poikkeavaa ja epätoivottavaa, vaikka kovasti yritetään antaa toisenlaisen vaikutelma.
Onko nyt yleinen mielipide se, että D/s-parisuhteessakin se on se subi(nainen) joka tekee työt ja D-mies senkun nauttii? Eikö kyseessä olekaan kahden kauppa?
-
Ei on/off suhde, jossa valta vain annetaa sikis aikka kuin subi niin haluaa.
Tässäkin on "hieman" tuomitseva vivahde. Oletko sitä mieltä, että sessiosuhteet ovat vain sellaisia että valta vaihtuu vain siksi aikaa kun subi niin tahtoo?
Että sessiosuhteet eivät koskaan voi tapahtua D:n ehdoilla? Ok, jos ihan tarkkoja ollaan niin niinhän se joka suhteessa menee, subi on se joka viime kädessä joko alistuu tai ei alistu. Oli kyseessä sitten sessiosuhde tai 24/7- suhde, molemmista on subin mahdollista lähteä kävelemään jos meininki ei miellytä.
Ketään ei voi pakottaa olemaan suhteessa mikä ei tyydytä. Ok, suhteen kesto tietenkin vaikuttaa sitoutumisen saralla, mutta loppujen lopuksi D.llä ei ole yhtään sen enempää valtaa kuin minkä s hänelle antaa. Muu on harhaa.
-
Kuinka suostutaan "iloiten" seksiin, jos on kroonisesti ahdistunut?
Antaa voi aina, ei se ole ongelma. Jos Toinen toivoo aina-iloista antajaa, se on.
Ehkä D, joka edellyttää s:lta huoliteltua ulkonäköä ja paneutumista kodinhoitoon sekä nöyryyttä ja kuuliaisuutta ei vaadi ollenkaan liikaa. Mutta olla jatkuvasti helppo, iloinen ja onnellinen? Se on jo liikaa vaadittu.
-
Tossa aiemmin tulikin esille jo että harvalla suomalaisella miehellä / naisella on varaa ylläpitää hyvää elintasoa, niin että toinen voi olla kotona olemassa olemassa vain toisen miellyttämistä ja palvelemista varten.
Suurin osa suomalaisista pystyy yksillä vaatimattomilla tuloillaan tarjoamaan kaksion kaupungin laitamilta, ja kerran kuussa ruokailun läheisessä Rossossa- en usko että houkuttelee kauheasti nöyrtymään ja palvelemaan ;). Epäilen suuresti että 8h päivässä työskenteleviä tätä kaavaa noudattavia puolisoita löytyisi kovinkaan montaa. Hiz laittoi myös hyvän kommentin, omassa elämässäni myös kestävimmät suhteet tuntuisivat olevan pariskunnilla joissa nainen ei ole nöyrä ja alistuva, vaan kortensa kekoon kantava tavallinen itsestään ylpeä nainen.
Nuppuorja laittoi hyvän kommentin myös, prinsessoista jotka ajattelevat suhteen toisen osapuolen olevan olemassa vain omaa mielihyvää ja haluja varten. Niitä löytyy juuri nupun kuvaamanlaisina, ja lisäksi uskoisin että varmasti niistä miehistä, jotka toivovat elämäänsä naista joka elää aloituksen mukaisten ohjeiden mukaisesti :)
Jotenkin tommonen jonkun kirkonmiehen sivuilta copypastetut jutut ei vaan oikein jaksa sytyttää 2010 luvulla. Vaikka toki jokainen voi valita tekevänsä/elävänsä niinkun haluaa, mutta aika epärealistiselta vaikuttaisi että nainen joka pystyy tekemään itse elämällään mitä haluaa, ja saavuttamaan paremman elintason luomalla yhteisen talouden toisen kanssa, haluaisi omistautua alamaiseksi palvelemaan jotain tavista joka asuu kaksiossa, pahimmassa tapauksessa vielä vuokralla :D. Sitten on toki erikseen paremman elintason miehet, miljonäärillä ei välttämättä ole ongelmaa löytää samaa kun olisi varmasti montakin naista jonossa hyvän elintason perässä valmiina luuttuamaan ja olemaan jalat levällään tämän jälkeen kiitollisena ja nöyränä, mutta sitten taas ihmetyttää miksi haluaisi :D.
Yleisesti kuitenkin parisuhteessa pitäisi noudattaa sitä että kun toinen pyytää palvelusta, se tehdään vaikka ei huvittaisi. Parisuhteessa molempien tulee tukea toista, ja jos toisella on paska päivä ja ei huvita voi toinen vaikka välillä vähän uhrautua ja tehdä toiselle mieliksi. Jos kuitenkin aloituksen mukainen säännöstö jollekin naiselle sopii, niin sitä vaan, en aio ymmärtämättämänä tuomita, uskon kuitenkin että aika vähemmistössä on nöyrä ja alamaisena esiintyvä nainen.
-
Sitten on toki erikseen paremman elintason miehet, miljonäärillä ei välttämättä ole ongelmaa löytää samaa kun olisi varmasti montakin naista jonossa hyvän elintason perässä valmiina luuttuamaan ja olemaan jalat levällään tämän jälkeen kiitollisena ja nöyränä, mutta sitten taas ihmetyttää miksi haluaisi :D.
Yleistäminen harvoin pitää paikkansa, mutta väittäisin, että nuo miljonäärit itse useammin putoaa seksuaalisesti subi kun D-kastiin. Tai että vaikka olisivatkin Dom/me/ja, niin saavat arjessaan jo niin paljon perseennuolentaa, että kaipaavat kumppanikseen enemmänkin tasavertaisen kun palvelijan.
Toisaalta, se että on 24/7 subi ei kylläkään tarkoita että olisi heikko. Mutta ketjunaloituksen teksti ei mielestäni ollut 24/7 ohje, koska siinä ei ohjeistettu tottelemaan D:tä, vaan ohjeistettiin muuttamaan käytöstään omatoimisesti oletusten pohjalta. Kukaan 24/7 orja ei tarvitse tällaisia sääntöjä, koska oma D olisi jo tehnyt selväksi, miten heidän talossa D:tä tulee palvella jotta D olisi tyytyväinen. Ja järkevä D olisi tehnyt säännöt siten, että myös subin omat (ja subin palkanmaksajan) tarpeet huomioitaisiin.
Ei sitä voi alistua ellei suhteessa ole D:n antamia ohjeita tai sääntöjä. Koira joka istuu ja antaa tassua ilman käskyä on kiva, mutta ei ole tottelevainen/isäntäänsä kunnioittava koira.
-
Kuinka suostutaan "iloiten" seksiin, jos on kroonisesti ahdistunut?
Antaa voi aina, ei se ole ongelma. Jos Toinen toivoo aina-iloista antajaa, se on.
Ehkä D, joka edellyttää s:lta huoliteltua ulkonäköä ja paneutumista kodinhoitoon sekä nöyryyttä ja kuuliaisuutta ei vaadi ollenkaan liikaa. Mutta olla jatkuvasti helppo, iloinen ja onnellinen? Se on jo liikaa vaadittu.
Et ehkä ole ymmärtänyt asian ydintä.
Sen, että ponnistelee Dn onnellisuuden eteen pitäis tehdä sub onnelliseksi ja sen pitäis juurikin poistaa ahdistusta. On jotain johon voi keskittyä ja jotain josta saa itselle iloa ja hyvänolontunnetta ja ennenkaikkea tyydytystä. Eikä tarvitse keskittyä miettimään asioita, vaan ne annetaan valmiina eteen. Ei tarvitse miettiä mitä juuri nyt haluan ja miltä juuri nyt tuntuu, voi vaan miettiä miten vois olla Dlleen paremmin ja nauttia ja saada siitä itsekin tyydytyksensä kun siinä onnistuu.
IKRM
-
... ...
On muuten kiinnostava huomata Baaria lueskellessa, että miespuoliset D:t jotka ovat pitkissä liitoissa, harvemmin ovat naimisissa subin kanssa. Dommetkin näyttäisivät useasti valinneensa elämänkumppanikseen toisen D:n, switchin tai vaniljan. Tai no toisaalta, kai niitä kaikenlaisia yhdistelmiä löytyy, ja yksilöiden lokerot vaihtuu ajan mukaan. Mutta sitä vaan yritin sanoa, että itse tuntemistani pitkäkestoisemmista pareista, niin harvemmin niissä nainen on kovin nöyrä tai siveä, pikemminkin päinvastoin.
minäkin mietin sitä, miksi varatut miehet hakevat subin, jos heillä on kuitenkin valittu puoliso.
Tai miksi uskollisuus ei ole arvostettu asia. Se mitä luvataan siitä ei pidetä kiinni.
Mietin sitäkin missä on ohjeet miehille miten pitävät naisen tyytyväisenä.
Valta ja vastuu kuuluu yhteen.
-
Tiedän kirjoituksen alkuperäisistä piireistä parin jonka perheessä noudatetaan "mies on perheen pää"-mentaliteettia.
Rakastuivat, menivät aikoinaan naimisiin ja saivat lapsia.
Aikoinaan kun tapasin heitä, nainen osoitti kunnioitusta miehelleen tavalla jonka tunnistin raamatulliseksi.
Mies on perheen pää jolla on viimeinen sana kaikessa. Nainen pysyy hieman sivussa korostamatta itseään ja hoitaa lapset sekä kodin. Mies johtaa tätä pientä yksikköä parhaansa mukaan.
No viimeiset tapaamiset tämän perheen kanssa olikin aika mieleenjääviä. Molemmat korkeastikoulutettuja, älykkäitä ja hyvin sitoutuneita hengelliseen yhteisöönsä jossa olleet vuosikymmeniä.
Kun juttelin pariskunnan miehen kanssa viimeisiä kertoja, hänen asenteensa oli jotenkin debressiivistä valittamista johtuen ilmeisesti työpaikasta ja yleistä elämään kyllästymistä.
Se naisen katse jäi mieleeni kun hän katsoi miestään. Siinä oli niin syvä halveksunta kuin ihmiseltä voi tulla joka näytti olevan täysin kyllästynyt mieheensä.
Nainen älykkäämpi ja positiivisemmalla elämänasenteella oleva pärjääjä verrattuna mieheensä jota kohtaan pitäisi löytää se kunnioitus ja vallan luovuttaminen kaikesta huolimatta. Aavistin että tämä perhe menisi paremmin eteenpäin jos nainen saisi viedä sitä, jos mies luovuttaisi vallan vaimolleen. Mutta eihän sitä voinut tehdä siinä sidosryhmässä ja heidän henkilökohtainen kasvatuskin oli sellainen, että mies on perheen pää.
On ongelma jos nainen on miestä älykkäämpi ja kouluttautuneempikin. Tällainen suhde voi toimia vähän aikaa mutta vain koska nainen antaa myöden. Pidempiaikainen syö naista sisältä ja kunnioitus joka kannattelee koko yhtälöä, se alkaa aikaa myöden häipymään turhautumisen tieltä jonnekin saavuttamattomiin.
Ikrm:n kirjoituksesta jäin miettimään, että jos on parisuhteessa ja nainen omaa alistuvan luonteenpiirteen miellyttämisenhaluineen, silloin parisuhde voi toimia kaikkien sääntöjen mukaan kuten alkuperäinen kirjoitus osoitti.
Jos taas naisella ei ole luontaista halua alistua ja palvella miestään, tahdonvoimalla voidaan mennä eteenpäin hetken aikaa mutta vuosia..en voi uskoa tähän.
Valta on muuten kummallinen asia. Kun se nousee päähän, se syrjäyttää halun uskollisuuteen ja huolenpitoon.
Vallan humalatila on aika tympeää katseltavaa ja koettavaa. Sen keskiössä menee suhteellisuudentaju.
-
En tiedä johtuuko se vanhoillisesta kasvatuksestani, vai siitä että elämäni lapsuudessa on ollut täynnä auktoriteettisiä miehiä, mutta tavallaan tuo aloittajan kuvaama on jotain sellaista jota olen aina alitajuisesti etsinyt.
Omalla kohdalla voi sanoa, että ongelmaksi asia muodostui siinä vaiheessa kun noiden vahvojen miesten (isäni, setäni, enoni ja ukkini) läheisyydessä itsestäkin kasvoi vahva ihminen. Kun nöyryys ja tarve sille että on joku jota VOI kunnioittaa kasvoi riittävän vahvaksi, muutuinkin "normaalien" miesten silmissä pelottavaksi ja vaaralliseksi. Jos parisuhteen mies ei kykene kantamaan vastuuta ja antamaan minulle mahdollisuutta olla heikko, päädytään helposti tuohon Lady Whipin mainitsemaan halveksuntaan..
Eli yritän tällä siis sanoa että nöyrää alamaisuutta ei voi jatkaa loputtomiin jos toinen ei puolestaan anna sitä turvallisuuden ja hallinnan tunnetta jota kaivataan. Uskoisin että tätä ongelmaa ei kohtaa niinkään kinky-elämässä jossa ihmiset selkeästi ymmärtävät omat roolinsa ja sitä kautta tarpeensa, kuin vaniljaisessa maailmassa jossa yritetään helposti olla väärällä tavoin tasa-arvoisia.
-
Vaikka aloittajan ohjeet ovat naiselle, niin toki rivien välistä voi lukea sen, miten miehen tulee toimia suhteessa.Mieheltä vaaditaan älykkyyttä ja sensitiivisyyttä arvostaa ja nähdä kumppanin ponnistelut ja antaa takaisin jotakin. Ja jos mietitään D/s- suhdettakin, niin juju on toki siinä että kunnioittaa ja alistua voi sille joka pystyy olemaan kunnioituksen arvoinen. Idiootit ei pärjää siinä kummallakaan puolella.
Queena mietti rahaa, mutta luulen että perusarjessa alistuminen ja kunnioittaminen ei ole siitä kiinni. Samalla tavalla kestävät tai kaatuvat eri taloudellisten luokkien suhteet. Eräs kestävien suhteiden nimittäjä jossain tutkimuksessa oli se, että oli selvitty yhdessä vaikeuksista. Se antoi pareille yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ja jos rahaa ei ole, voi mies tarjota paljon muuta. Itse olen lähtenyt suhteesta jossa rahaa, tavaraa ym. oli yltäkylläisesti, mutta menetin kunnioituksen Dtä kohtaan. Kunnioitusta ei voi ostaa.
-
Ihan hyviä tavoiteohjeita tietyntyyppiseen D/s-suhteeseen, mitäpä tuohon muuta voi sanoa. Itse arvostan tuollaista lähestymistapaa tietysti. Ja kannattaa huomata, ettei tässä nyt sitten sanottu mitään, mitä D:n pitää asian eteen tehdä.. mikä voi olla aika paljon.
On muuten kiinnostava huomata Baaria lueskellessa, että miespuoliset D:t jotka ovat pitkissä liitoissa, harvemmin ovat naimisissa subin kanssa.
Tuota lausetta nyt voi tulkita monella tavalla. D/s-suhde nyt on vaan eri asia kuin avioliitto, eikä ne välttämättä toisiinsa liity (siis käsittellisesti, ei niin että niitä pidettäisin erillään elämässä). Jos minulla on "D/s-liitto", niin en kyllä halua siitä avioliittoa. Joillakin muilla asia on toisin.
-
... ...
On muuten kiinnostava huomata Baaria lueskellessa, että miespuoliset D:t jotka ovat pitkissä liitoissa, harvemmin ovat naimisissa subin kanssa. Dommetkin näyttäisivät useasti valinneensa elämänkumppanikseen toisen D:n, switchin tai vaniljan. Tai no toisaalta, kai niitä kaikenlaisia yhdistelmiä löytyy, ja yksilöiden lokerot vaihtuu ajan mukaan. Mutta sitä vaan yritin sanoa, että itse tuntemistani pitkäkestoisemmista pareista, niin harvemmin niissä nainen on kovin nöyrä tai siveä, pikemminkin päinvastoin.
minäkin mietin sitä, miksi varatut miehet hakevat subin, jos heillä on kuitenkin valittu puoliso.
Tai miksi uskollisuus ei ole arvostettu asia. Se mitä luvataan siitä ei pidetä kiinni.
Mietin sitäkin missä on ohjeet miehille miten pitävät naisen tyytyväisenä.
Valta ja vastuu kuuluu yhteen.
Minua ihmetytti hizin kommentti, etteivät miespuoliset D:t ole naimisissa subiensa kanssa. Tarkoitettiinko tuolla, että ovat naimissa jonkun muun kanssa ja sub on joku liiton ulkopuolinen vai, etteivät vain ole naimissa? En tunne skeneä siten, että voisin tietää, miten on yleisesti, mutta ne, joista tiedän, on tilanne juuri päinvastoin. He siis ovat nimenomaan ovat valinneet "elämänkumppanikseen" subin.
Misulin kommentin kanssa olen samaa mieltä. Minusta on aivan selvää, että, jos haluaa olla suhteessa dominoiva ja pitää subinsa tyytyväisenä, on vähimmäisvaatimus luotettavuus. Se mitä sanoo, se on pidettävä.
Suhteessa dominoiville miehille olisi varmasti hyvä kertoa näkemyksiä siitä, miten pitää naisensa tyytyväisenä. Mieluusti näkisin jonkun naisen ne kirjoittavan. Joka tapauksessa yksi tärkeimpiä on muistaa, että valta on ensinnäkin ansaittava ja toiseksi se, että vallan pitää tuoda aina myös vähintään yhtä paljon vastuuta. D/s-suhteessa subin vallan väheneminen vie myös vastuuta subilta. Tuon vastuu on siirryttävä dominoivalle, muutoin on vaikea nähdä suhteen mitenkään toimivan.
Nuppuorja kirjoittikin vaatimuksista miehelle D/s-suhteessa jo hyviä kommentteja.
-
... ...
On muuten kiinnostava huomata Baaria lueskellessa, että miespuoliset D:t jotka ovat pitkissä liitoissa, harvemmin ovat naimisissa subin kanssa. Dommetkin näyttäisivät useasti valinneensa elämänkumppanikseen toisen D:n, switchin tai vaniljan. Tai no toisaalta, kai niitä kaikenlaisia yhdistelmiä löytyy, ja yksilöiden lokerot vaihtuu ajan mukaan. Mutta sitä vaan yritin sanoa, että itse tuntemistani pitkäkestoisemmista pareista, niin harvemmin niissä nainen on kovin nöyrä tai siveä, pikemminkin päinvastoin.
minäkin mietin sitä, miksi varatut miehet hakevat subin, jos heillä on kuitenkin valittu puoliso.
Tai miksi uskollisuus ei ole arvostettu asia. Se mitä luvataan siitä ei pidetä kiinni.
Mietin sitäkin missä on ohjeet miehille miten pitävät naisen tyytyväisenä.
Valta ja vastuu kuuluu yhteen.
Minua ihmetytti hizin kommentti, etteivät miespuoliset D:t ole naimisissa subiensa kanssa. Tarkoitettiinko tuolla, että ovat naimissa jonkun muun kanssa ja sub on joku liiton ulkopuolinen vai, etteivät vain ole naimissa? En tunne skeneä siten, että voisin tietää, miten on yleisesti, mutta ne, joista tiedän, on tilanne juuri päinvastoin. He siis ovat nimenomaan ovat valinneet "elämänkumppanikseen" subin.
Tarkoitin, että jos listaan päässäni kaikki Baarin kirjoittajat, jotka vaikuttavat olleen saman kumppanin kanssa noin yli 10v, niin niistä löytyy melkein aina D osapuoli, mutta vastapari on useammin joku muu kun sub. Varsinkin jos katsoo niitä liittoja jotka on virallistettu (avioliitto ja/tai yhteiset lapset). "Toisen kierroksen" pitkäkestoisissa pareissa (ei naimisissa / ei yhteisiä lapsia), niin näyttäisi olevan enemmän D-sub pareja. Mutta tämä on ihan vaan oma mielikuvani, ei mitenkään tilastollisesti todistettu.
Se, että näillä Dom/m/eilla sitten myös on (sessio-)subeja, niin ei tarkoita että tähän liittyisi mitään uskottomuutta. Luvalla leikkivät ainakin osa. Mutta 'markkinoilla' on runsaasti vaniljaliitossa olevia D-miehiä, jotka haluavat vakituisen subin sen rinnalle. Uskottomuudesta voi olla mitä mieltä haluaa, mutta sitä nyt vaan on. Misuli sanoi "miksei siitä mistä luvataan pidetä kiinni". Uskottomat pitävät kiinni lupauksesta pysyä yhdessä. Rehelliset pitävät kiinni lupauksesta olla valehtelematta. Molempia lupauksia ei aina ole mahdollista kunnioittaa rikkomatta toista (tahallaan tai vahingossa).
Ja kommenttini liittyy siihen, että nämä D:t ovat valinneet elämänkumppanikseen muun kun subin, mutta eivät halua siitä liitosta pois, päinvastoin. Muistan yhden D:n maininneen joskus kerran että ihan hyvä vaan että vaimo päättää kotona, ei häntä huvita päättää kaikesta (se ei ollut hänen silmissä etu, vaan rasite). Mutta hän haluaa päättää niistä asioista joista hän haluaa päättää. Ja mainitsi, että kun antaa vallan arjessa, niin sitä on sitten joskus vaikea ottaa sängyssä takaisin (tai ehkä se kyseinen vaimo ei ollut alistuva, en nyt tarkalleen muista). Mutta hänen ratkaisu ongelmaan oli hankkia sessiosubi.
-
Yksi selitys siihen, että avioliitossa ei ole kinkyulottuvuutta taitaa olla se, että liitto on solmittu nuorena ja vasta myöhemmin herätty omaan kinkyyteen. Siinä vaiheessa ei sitten haluta liittoa särkeä. Yksi Baarin useimmin esille tulevista keskustelunaloituksista tuntuu nykyään olevan "miten saisin vaimoni/mieheni muuttumaan kinkyksi?".
-
... ...
On muuten kiinnostava huomata Baaria lueskellessa, että miespuoliset D:t jotka ovat pitkissä liitoissa, harvemmin ovat naimisissa subin kanssa. Dommetkin näyttäisivät useasti valinneensa elämänkumppanikseen toisen D:n, switchin tai vaniljan. Tai no toisaalta, kai niitä kaikenlaisia yhdistelmiä löytyy, ja yksilöiden lokerot vaihtuu ajan mukaan. Mutta sitä vaan yritin sanoa, että itse tuntemistani pitkäkestoisemmista pareista, niin harvemmin niissä nainen on kovin nöyrä tai siveä, pikemminkin päinvastoin.
minäkin mietin sitä, miksi varatut miehet hakevat subin, jos heillä on kuitenkin valittu puoliso.
Tai miksi uskollisuus ei ole arvostettu asia. Se mitä luvataan siitä ei pidetä kiinni.
Mietin sitäkin missä on ohjeet miehille miten pitävät naisen tyytyväisenä.
Valta ja vastuu kuuluu yhteen.
Minua ihmetytti hizin kommentti, etteivät miespuoliset D:t ole naimisissa subiensa kanssa. Tarkoitettiinko tuolla, että ovat naimissa jonkun muun kanssa ja sub on joku liiton ulkopuolinen vai, etteivät vain ole naimissa? En tunne skeneä siten, että voisin tietää, miten on yleisesti, mutta ne, joista tiedän, on tilanne juuri päinvastoin. He siis ovat nimenomaan ovat valinneet "elämänkumppanikseen" subin.
Tarkoitin, että jos listaan päässäni kaikki Baarin kirjoittajat, jotka vaikuttavat olleen saman kumppanin kanssa noin yli 10v, niin niistä löytyy melkein aina D osapuoli, mutta vastapari on useammin joku muu kun sub. Varsinkin jos katsoo niitä liittoja jotka on virallistettu (avioliitto ja/tai yhteiset lapset). "Toisen kierroksen" pitkäkestoisissa pareissa (ei naimisissa / ei yhteisiä lapsia), niin näyttäisi olevan enemmän D-sub pareja. Mutta tämä on ihan vaan oma mielikuvani, ei mitenkään tilastollisesti todistettu.
Se, että näillä Dom/m/eilla sitten myös on (sessio-)subeja, niin ei tarkoita että tähän liittyisi mitään uskottomuutta. Luvalla leikkivät ainakin osa. Mutta 'markkinoilla' on runsaasti vaniljaliitossa olevia D-miehiä, jotka haluavat vakituisen subin sen rinnalle. Uskottomuudesta voi olla mitä mieltä haluaa, mutta sitä nyt vaan on. Misuli sanoi "miksei siitä mistä luvataan pidetä kiinni". Uskottomat pitävät kiinni lupauksesta pysyä yhdessä. Rehelliset pitävät kiinni lupauksesta olla valehtelematta. Molempia lupauksia ei aina ole mahdollista kunnioittaa rikkomatta toista (tahallaan tai vahingossa).
Ja kommenttini liittyy siihen, että nämä D:t ovat valinneet elämänkumppanikseen muun kun subin, mutta eivät halua siitä liitosta pois, päinvastoin. Muistan yhden D:n maininneen joskus kerran että ihan hyvä vaan että vaimo päättää kotona, ei häntä huvita päättää kaikesta (se ei ollut hänen silmissä etu, vaan rasite). Mutta hän haluaa päättää niistä asioista joista hän haluaa päättää. Ja mainitsi, että kun antaa vallan arjessa, niin sitä on sitten joskus vaikea ottaa sängyssä takaisin (tai ehkä se kyseinen vaimo ei ollut alistuva, en nyt tarkalleen muista). Mutta hänen ratkaisu ongelmaan oli hankkia sessiosubi.
Itse veikkaan että suurimmassa osassa jossa Mies on D henkinen ja vaimo on vanilija jolla on alistumiseen taipumus muuten kuin seksuaalisella puolella, niin hänet voidaan hyvin puhumalla saada kiinostuman myös seksuaalisen puolen alistumisesta, sillä se toisaalta on hänelle palkitsevanpaa kuin olaa ilman sitä. sillä moesti kun selvitetään se, että siinä on kyse enemmin häne oman seksuaalisuuden ulottuvukisen etsimisestä, eli silloin hänellä on mahdollisuus syvemmällen päästä omaan seksuaalisuuteen. Eli normaalist juuri seksuaaline osa suhdetta on se milloin D on se palvelijan rooliin asettuva, sillä silloin häne käyttää kiinostuvuuden vain naiseensa, viemällä hänet yleensä pelottaviin paikkoihin häne päänsä sisällä, joihin D tutustuttaa häne turvallisesti.
-
Sen, että ponnistelee Dn onnellisuuden eteen pitäis tehdä sub onnelliseksi ja sen pitäis juurikin poistaa ahdistusta. On jotain johon voi keskittyä ja jotain josta saa itselle iloa ja hyvänolontunnetta ja ennenkaikkea tyydytystä. Eikä tarvitse keskittyä miettimään asioita, vaan ne annetaan valmiina eteen. Ei tarvitse miettiä mitä juuri nyt haluan ja miltä juuri nyt tuntuu, voi vaan miettiä miten vois olla Dlleen paremmin ja nauttia ja saada siitä itsekin tyydytyksensä kun siinä onnistuu.
IKRM
Niin, pitäisi.
Jos kuvittelee pitkäaikaisen (eksistentiaalisen, traumaperäisen, vapaasti ajelehtivan...) ahdistuksen väistyvän vain keskittymällä toisen ihmisen tyydyttämiseen, ei ole nähnyt riittävän läheltä - tai ymmärtänyt näkemäänsä.
Hetkittäin D:n palvelemiseen ja miellyttämiseen uppoutuminen voi auttaa ja viedä ajatuksia väliaikaisesti muualle, mutta jotenkin en jaksa nähdä D/s-suhdetta sen ihmeellisempänä ratkaisuna sisäiseen tyhjyyteen kuin mitään muutakaan toiseen ihmiseen ripustautumista. Sisäistä rauhaa ja levollisuutta ei voi antaa kenellekään valmiina eteen.
-
Niinpä niin,
Kyllä se on niin, että dominoiva sen työn joutuu ja ennen kaikkea saa molempien iloksi tehdä.
Semmoinen tunne, ajatus ja kokemuskin.
S...
-
Kyllä se on niin, että dominoiva sen työn joutuu ja ennen kaikkea saa molempien iloksi tehdä.
Minun on vaikea ajatella,että mikään Ihmissuhde toimisi niin,että jompikumpi "makaa passiivisena",siis pääsääntöisesti. No, kinky suhde vielä kokematta,mutta en usko että sekään ilman vastavuoroisuutta ja molempien panostusta toimisi. En usko olevani tässä väärässä :D
-
Tämähän nyt on taas vähän niitä juttuja, että kukaanhan ei voi tehdä toista ihmistä onnelliseksi. Mutta eipä se meitä luupäitä tietenkään estä yrittämästä, eihän?
Mitenkään puuttumatta kenenkään kotitalouksien marssijärjestyksiin, jokainen on omien tunteidensa tulkki ja vain itse voi tietää sen miltä mikäkin todellisuudessa tuntuu. Vai tuntuuko miltään.
Vähän sama asia, kuin siinä subien koulutukseen liittyvässä ketjussa jota en jaksa kaivaa esille; on ihan turhaa yrittää väittää että pystyy kehittämään millään tavalla toista ihmistä. Voi vain mahdollistaa valinnan kehittyä. Kaikki kehitys on ihmisen omalla vastuulla, eikä sitä vastuuta voi siirtää toiselle luopumatta itsemääräämisoikeudestaan ainakin osittain, mikä on mielestäni enemmänkin taantumista kuin kehittymistä. Kokisin tekeväni väärin toista ihmistä kohtaan kertomalla hänelle mistä hänen pitäisi tulla onnelliseksi, tai minkä pitäisi "kehittää" häntä ihmisenä.
Tässä tulee tietenkin mieleen se ääriesimerkki, jossa hallitseva osapuoli huolehtii kaiken alistuvan osapuolen "minimaailman" ulkopuolella tapahtuvan niin, ettei alistuvan tarvitse siitä välittää. Tällöin tietenkin alistuva elää täysin hallitsevan osapuolen normien mukaisesti, eikä ajan kanssa enää pysty toimimaan itsenäisesti ilman hallintaa. Ainakaan itse en haluaisi tai nauttisi tällaisesta asemasta, jollen olisi täysin varma että pystyn toisesta ihmisestä huolehtimaan hänen päiväinsä päätökseen asti. Eikä sellaista varmuutta yksinkertaisesti ole olemassa, joten nautin suunnattomasti enemmän persoonien kasvusta omiin suuntiinsa. En niinkään kokisi olevani nostamassa ketään minnekään, mutta olen heti alla ottamassa kiinni jos ote lipeää tai askel pettää. Olla se turvallinen ihminen ja paikka, jossa kerätä voimia yrittää uudestaan.
Noh, jopas se taas rönsyili.
-
Sen, että ponnistelee Dn onnellisuuden eteen pitäis tehdä sub onnelliseksi ja sen pitäis juurikin poistaa ahdistusta. On jotain johon voi keskittyä ja jotain josta saa itselle iloa ja hyvänolontunnetta ja ennenkaikkea tyydytystä. Eikä tarvitse keskittyä miettimään asioita, vaan ne annetaan valmiina eteen. Ei tarvitse miettiä mitä juuri nyt haluan ja miltä juuri nyt tuntuu, voi vaan miettiä miten vois olla Dlleen paremmin ja nauttia ja saada siitä itsekin tyydytyksensä kun siinä onnistuu.
IKRM
Niin, pitäisi.
Jos kuvittelee pitkäaikaisen (eksistentiaalisen, traumaperäisen, vapaasti ajelehtivan...) ahdistuksen väistyvän vain keskittymällä toisen ihmisen tyydyttämiseen, ei ole nähnyt riittävän läheltä - tai ymmärtänyt näkemäänsä.
Hetkittäin D:n palvelemiseen ja miellyttämiseen uppoutuminen voi auttaa ja viedä ajatuksia väliaikaisesti muualle, mutta jotenkin en jaksa nähdä D/s-suhdetta sen ihmeellisempänä ratkaisuna sisäiseen tyhjyyteen kuin mitään muutakaan toiseen ihmiseen ripustautumista. Sisäistä rauhaa ja levollisuutta ei voi antaa kenellekään valmiina eteen.
Täysin samaa mieltä Mistelin kanssa. D:n palveleminen voi välillä poistaa ahdistuksen. Lopulta on kuitenkin niin, että jos minkäänlaisesta ahdistushäiriöstä kärsii, niin parantuminen siitä lähtee täysin omasta itsestä.
T. Nimim. F41.9
-
Sen, että ponnistelee Dn onnellisuuden eteen pitäis tehdä sub onnelliseksi ja sen pitäis juurikin poistaa ahdistusta. On jotain johon voi keskittyä ja jotain josta saa itselle iloa ja hyvänolontunnetta ja ennenkaikkea tyydytystä. Eikä tarvitse keskittyä miettimään asioita, vaan ne annetaan valmiina eteen. Ei tarvitse miettiä mitä juuri nyt haluan ja miltä juuri nyt tuntuu, voi vaan miettiä miten vois olla Dlleen paremmin ja nauttia ja saada siitä itsekin tyydytyksensä kun siinä onnistuu.
IKRM
Niin, pitäisi.
Jos kuvittelee pitkäaikaisen (eksistentiaalisen, traumaperäisen, vapaasti ajelehtivan...) ahdistuksen väistyvän vain keskittymällä toisen ihmisen tyydyttämiseen, ei ole nähnyt riittävän läheltä - tai ymmärtänyt näkemäänsä.
Hetkittäin D:n palvelemiseen ja miellyttämiseen uppoutuminen voi auttaa ja viedä ajatuksia väliaikaisesti muualle, mutta jotenkin en jaksa nähdä D/s-suhdetta sen ihmeellisempänä ratkaisuna sisäiseen tyhjyyteen kuin mitään muutakaan toiseen ihmiseen ripustautumista. Sisäistä rauhaa ja levollisuutta ei voi antaa kenellekään valmiina eteen.
No, monesti Se että uskalta itsensä haasta ja nousta itse käsittelemään traumojaan, johon toinen voi antaa näkökulman jota itse ei ole ajatellut, auttaa juuri niiden mörköjen voittamisessa ja käsittelyssä. Sillä itse olen nähnyt omin silmin kuinka kahlittu on päässyt omista ahdistuksen lähtenä. Eli kun käsitellään ihmisen negatiivisia puolia, niin monesti muutta ne ymmärrettävään muotoon. Eli ihminen joka on itsekeskeinen, pistetään ajattelemaan vain toisen etua, opettaa hänelle pakosti pois itsekyydestä. Tässä juuri nämä puuhapetet, joille ne omat narut ja välineet ovat pääasiassa, jolloin he sietävät näitä prinsessoja.
-
Tiedän kirjoituksen alkuperäisistä piireistä parin jonka perheessä noudatetaan "mies on perheen pää"-mentaliteettia.
Rakastuivat, menivät aikoinaan naimisiin ja saivat lapsia.
Aikoinaan kun tapasin heitä, nainen osoitti kunnioitusta miehelleen tavalla jonka tunnistin raamatulliseksi.
Mies on perheen pää jolla on viimeinen sana kaikessa. Nainen pysyy hieman sivussa korostamatta itseään ja hoitaa lapset sekä kodin. Mies johtaa tätä pientä yksikköä parhaansa mukaan.
No viimeiset tapaamiset tämän perheen kanssa olikin aika mieleenjääviä. Molemmat korkeastikoulutettuja, älykkäitä ja hyvin sitoutuneita hengelliseen yhteisöönsä jossa olleet vuosikymmeniä.
Kun juttelin pariskunnan miehen kanssa viimeisiä kertoja, hänen asenteensa oli jotenkin debressiivistä valittamista johtuen ilmeisesti työpaikasta ja yleistä elämään kyllästymistä.
Se naisen katse jäi mieleeni kun hän katsoi miestään. Siinä oli niin syvä halveksunta kuin ihmiseltä voi tulla joka näytti olevan täysin kyllästynyt mieheensä.
Tässä pitää ottaa huomioon uskonnollisuus.
Vaimolla on todennäköisesti yläkerran herra ensimmäisenä aina, vasta sen jälkeen tulee oma aviomies, ja todennäköisesti siinäkin on vielä ensin uskonnollisen liikkeen johtajat manipuloimassa omia tarkoitusperiään.
Mahtaakohan noissa piireissä saada edes harrastaa seksiä muuten kuin lapsenteon vuoksi. Eipä ihme jos miestä suoranaisesti vituttaa elämä. Tuollainen halveksunta jota nainen osoitti on juuri uskovaisilla tyypillistä uskossaan 'heikkoja' kohtaan. Empä jaksa uskoa että tässä muusta olis kyse, huono esimerkki.
IKRM
-
F41.9 vapaasti ajelehtiva ahdistus
Hitaita, varmoja liikkeitä. Hengität syvään, kun avaat muropakettia. Olen kuitenkin hyvin ymmärtävä.
Annan kaksi viikkoa lisää aikaa kotitehtäville (syy F41.9- vapaasti ajelehtiva ahdistus) ja lääkkeeksi lätkäisen 25 x ruoskalla alastomalle ylävartalollesi, ennen nukkumaanmenoa ja orgasmi ahdistustilan hoitoon.
Otat ensimmäisen ahdistuslääkkeesi skeptisenä, silti se helpotti.
S….
Lähde: Internet (http://heimalennan.blogspot.fi/2012/06/f419-maarittamaton-ahdistuneisuushairio.html), josta muokattu. Siis ei mitään omintakeista.
-
Tiedän kirjoituksen alkuperäisistä piireistä parin jonka perheessä noudatetaan "mies on perheen pää"-mentaliteettia.
Rakastuivat, menivät aikoinaan naimisiin ja saivat lapsia.
Aikoinaan kun tapasin heitä, nainen osoitti kunnioitusta miehelleen tavalla jonka tunnistin raamatulliseksi.
Mies on perheen pää jolla on viimeinen sana kaikessa. Nainen pysyy hieman sivussa korostamatta itseään ja hoitaa lapset sekä kodin. Mies johtaa tätä pientä yksikköä parhaansa mukaan.
No viimeiset tapaamiset tämän perheen kanssa olikin aika mieleenjääviä. Molemmat korkeastikoulutettuja, älykkäitä ja hyvin sitoutuneita hengelliseen yhteisöönsä jossa olleet vuosikymmeniä.
Kun juttelin pariskunnan miehen kanssa viimeisiä kertoja, hänen asenteensa oli jotenkin debressiivistä valittamista johtuen ilmeisesti työpaikasta ja yleistä elämään kyllästymistä.
Se naisen katse jäi mieleeni kun hän katsoi miestään. Siinä oli niin syvä halveksunta kuin ihmiseltä voi tulla joka näytti olevan täysin kyllästynyt mieheensä.
Tässä pitää ottaa huomioon uskonnollisuus.
Vaimolla on todennäköisesti yläkerran herra ensimmäisenä aina, vasta sen jälkeen tulee oma aviomies, ja todennäköisesti siinäkin on vielä ensin uskonnollisen liikkeen johtajat manipuloimassa omia tarkoitusperiään.
Mahtaakohan noissa piireissä saada edes harrastaa seksiä muuten kuin lapsenteon vuoksi. Eipä ihme jos miestä suoranaisesti vituttaa elämä. Tuollainen halveksunta jota nainen osoitti on juuri uskovaisilla tyypillistä uskossaan 'heikkoja' kohtaan. Empä jaksa uskoa että tässä muusta olis kyse, huono esimerkki.
IKRM
Olen tuntenut kyseisen pariskunnan vuodesta 1995 alkaen. Seurannut heidän elämää vierestä joskus hyvinkin tiiviisti. Kyseinen uskontokunta on henkilökohtaisesti tuttu ja siinä yhteisössä tuetaan "uskossa heikkoja".
Vaimon halveksunta oli käsittääkseni kokonaisvaltaista tyytymättömyyttä, kyllästymistä, myös turvattomuuden tunnetta miehen kykenemättömän johtaja-aseman takia.
Kun vaimo ei saa olla vaimo ja lastensa äiti kaikella sillä kapasiteetilla mitä hän haluaa olla vaan joutuu ottamaan myös vastuun niistä alueista mitkä kuuluisivat miehelle.
Aikaa myöden perheen dynamiikkaa muuttuu. Siellä on lapset ja yksi aikuinen mies joka tuntuu myös lapselta.
Eikä kyse ole siitä, että nainen ei antaisi tilaa miehelle olla mies ja perheen pää. Kyse on miehen kykenemättömyydestä ottaa vastuu.
-
Olen tuntenut kyseisen pariskunnan vuodesta 1995 alkaen. Seurannut heidän elämää vierestä joskus hyvinkin tiiviisti. Kyseinen uskontokunta on henkilökohtaisesti tuttu ja siinä yhteisössä tuetaan "uskossa heikkoja".
Kirjoitukseni ydin oli lähinnä, että ymmärrän hyvin miehen turhautumisen elämäänsä, jos uskonto näyttelee suurta roolia elämässä ja säätelee ja määrittelee kaikkia elämänalueita. Ja poislähteminenkään ei taida olla kovinkaan helppo vaihtoehto, jos se mitä mediassa tällä hetkelle uskontokunnista kirjoitellaan on totta.
IKRM
-
F41.9 vapaasti ajelehtiva ahdistus
Hitaita, varmoja liikkeitä. Hengität syvään, kun avaat muropakettia. Olen kuitenkin hyvin ymmärtävä.
Annan kaksi viikkoa lisää aikaa kotitehtäville (syy F41.9- vapaasti ajelehtiva ahdistus) ja lääkkeeksi lätkäisen 25 x ruoskalla alastomalle ylävartalollesi, ennen nukkumaanmenoa ja orgasmi ahdistustilan hoitoon.
Otat ensimmäisen ahdistuslääkkeesi skeptisenä, silti se helpotti.
S….
Lähde: Internet (http://heimalennan.blogspot.fi/2012/06/f419-maarittamaton-ahdistuneisuushairio.html), josta muokattu. Siis ei mitään omintakeista.
Jos olet hyvin ymmärtävä, niin ymmärtänet myös sen että ahdistuneisuushäiriöisen on parannuttava ja päästävä ahdistuksestaan itse. Eikä käyttäen hyväksi toista ihmistä ja näin ollen myös tullen riippuvaiseksi siitä toisesta. Se olisi luultavasti myös D:lle liian iso pala purtavaksi, jos ahdistuneisuushäiriöinen kehittäisi itselleen läheisriippuvaisuuden D:tään kohtaan ja tukeutuisi D:n AINA kun vähänkin ahdistaa. Ei se ole oikein. Ei D:tä, eikä subia kohtaan.
Guidella oli hyvä pointti siinä, että ahdistuneisuushäiriöinen on tavallaan pakotettava pois omasta itsestään, pakotettava suuntaamaan huomio muualle kuin omaan ahdistukseensa. Kuitenkin sen kohteen tulisi olla mielestäni joku muu kuin toinen ihminen. Tokihan D:tä voi palvella ja pitää palvella, ja se lievittää kyllä ahdistusta. Mutta se, että D olisi ainoa, joka saa ahdistuksen kaikkoamaan... No kuten sanottua, se olisi varmasti liian iso pala D:lle purtavaksi. Lyön vetoa, ettei kukaan Dominoiva jaksaisi ahdistunutta subia, joka AINA ahdistuksen yllättäessä purkaa ahdistuksensa D:n.
Yleensäkin, omien tunnetilojen purkaminen toiseen ihmiseen on aika arveluttavaa. Toki voi keskustella, ja kannattaakin keskustella tunnetilastaan toisen kanssa. Se, että aletaan kyykyttää tai huutaa ilman mitään syytä, koska vain on paha olo, on väärin. Toista ja myös itseä kohtaan.
-
Oikeastaan en ymmärrä koko käsitettä läheisriippuvuus,vaikka tutustuin siihen jo vuonna 1992. Miten se liittyy kinkyyteen, jos kerran kinkyys on jotain muuta kuin elämää ns. normaalissa maailmassa?
Tarkoitetaanko sillä, että jos on jumalanpalvelija ei voi olla ihmisten palvelija, tai onko palvelus ylipäätään jotain yybersuberia, jossa tarvitaan jumalia mukana-että lasi vettä janoiselle tarjottuna, on merkki jumaluudesta. Ihminen ei kykene antamaan ilman jumalaa edes lasillista vettä kellekään?
Mitä ihmettä ihmiset hakevat tuolla jumalanpalveluksella ja läheisriippuvuudella?
Eksyin vähän aiheesta, mutta palaan tämän verran:
Olen kohta 19 vuotta sietänyt kaikenlaisia tunnetiloja lapselta- miten se eroaa kinkyelämästä?
Siis siinä mielessä, että olisiko mun pitänyt sanoa lapsukaiselle, että mene muualle kiukuttelemaan ja tappelemaan- Mä olen sun ÄITISI... C:-)
Ihmiset lokeroituvat ja yksinäistyvät, koska jokaikiseen asiaan tarvitaan erikoislääkäri,erikoispallonpelaaja,erikoisruuanlaittaja,erikoispappi,erikoisasunnontarkastaja,erikoishuoltomies, erikoissekstaaja, erikoiskinky,erikoisisä, erikoiskummitäti.
Se mitä haen takaa aina ja vissiin ikuisesti, että onko tavallinen ihmisyys niin kovin friikkiä, ettei sitä tavoita edes meissä, mahtavissa maailmanjumalissa ja kaikkivoivissa kinkyissä?
Itse mieluiten nielen kuraa, kuin kuvittelen olevani jokin jumalasta seuraava-
Olen sitä mielipuolta,että Ihmissuhteet, olivat kinkyjä tai eivät, jos nyt eivät paranna, niin pitävät paremmassa kunnossa. Miten yksinkertaisista asioista pitää tehdä niin vaikeita ja että jos toivoo hyviä ja rakentavia ihmissuhteita, se olisi jokin valtava vaatimus muita kohtaan? Eikö se ole ihan "normaalia"?
-
Tokihan D:tä voi palvella ja pitää palvella, ja se lievittää kyllä ahdistusta. Mutta se, että D olisi ainoa, joka saa ahdistuksen kaikkoamaan... No kuten sanottua, se olisi varmasti liian iso pala D:lle purtavaksi. Lyön vetoa, ettei kukaan Dominoiva jaksaisi ahdistunutta subia, joka AINA ahdistuksen yllättäessä purkaa ahdistuksensa D:n.
Ms.M, nimenomaan.
Tässä(kin) ketjussa esiintyvät muutamat D-henkilöt tuntuvat kovin valmiilta kouluttajiksi ja tarjoilemaan henkisen kehityksen harjoitusohjelmiaan - yhteinen nimittäjä näyttäisi näille olevan illuusio siitä, että s:n tunne-elämän voisi todella mielekkäästi muovata satelliitiksi kiertämään D:n egon ympärille. Sivumennen, missä kohdin vaikeasti ahdistuneesta s:sta tuli "itsekäs prinsessa"...?
On totta, että ahdistunut on usein tahtomattaan hyvinkin itsekeskeinen, ja tulee hetkiä jolloin tämän repiminen irti omasta maailmastaan on enemmän kuin tarpeellista. Itsekkyyden suhteen vetää ehkä siltikin pidemmän korren se D, joka aivan tosissaan kuvittelee riittävänsä toisen ihmisen elämän koko merkityssisällöksi ja tarkoitukseksi (olettaen että tämä toinen on henkisesti edes jossain määrin täysi-ikäinen.)
Jos tahtoo tosissaan paneutua toisen murheen ja melankolian syihin, ei tarvinne mennä aivan "human condition" -abstraktiotasolle kun ammattiauttajan taidot (ja kärsivällisyys) ovat paikallaan. Näin aivan erityisesti, jos ahdistuksen takaa nousee esiin henkilökohtaista traumahistoriaa. Lienee kevyeksi heitoksi aiottu, mutta jostain syystä pelkkä kuvitelma siitä että ahdistushäiriöiselle voisi noin ohimennen "määrätä" orgasmin, alkoi tuntua vähän säälittävän huvittavalta. Siinä kun voi mennä vuosi ja toinenkin ennen kuin tällaiset asiat korjautuvat. Voihan tuota toki jäädä odottelemaan, jos vain D:n kärsivällisyys riittää ja omat hermot kestävät näin tuskallisen hitaita ja hyvinkin ennustamattomia prosesseja.
-
Lienee mille tahansa suhteelle raskasta, jos vaatimus olisi että toisen osapuolen pitää parantaa toinen jostain psyykkisestä vaivasta.
-
Jos ihmisellä on paniikkihäiriö tai suru niin ei sitä paranneta satuttamalla henkisesti tai fyysisesti.
-
Guidella oli hyvä pointti siinä, että ahdistuneisuushäiriöinen on tavallaan pakotettava pois omasta itsestään, pakotettava suuntaamaan huomio muualle kuin omaan ahdistukseensa. Kuitenkin sen kohteen tulisi olla mielestäni joku muu kuin toinen ihminen. Tokihan D:tä voi palvella ja pitää palvella, ja se lievittää kyllä ahdistusta. Mutta se, että D olisi ainoa, joka saa ahdistuksen kaikkoamaan... No kuten sanottua, se olisi varmasti liian iso pala D:lle purtavaksi. Lyön vetoa, ettei kukaan Dominoiva jaksaisi ahdistunutta subia, joka AINA ahdistuksen yllättäessä purkaa ahdistuksensa D:n.
-----
IKRM
Jännää. Tuollaisen johtopäätöksen voit vetää pelkkien tekstien perusteella. Huikeaa.
Mitä olitkaan opiskellut? Kenties psykologiaa hurjan pitkään, jopa niin pitkään että pääset ihmisten aivojen sisälle ja alitajuntaan heidän tekstiensä kautta? Ilman että siis tapaat ihmistä, puhut tämän kanssa, ja tässä tapauksessa sessioit? Jännää. O:-)
Ja mitä on tämä mystinen "oikea alistuminen"? O:-)
Ps. IKRM, ajatus alistumisesta sille joka sen ansaitsee, on minulle vapauttava. Lohdullinen. Turvaa tuova. Et voisi olla enempää väärässä suhteeni.
[admin] lainauksesta moderoitu poistettu viesti
-
Ehkä D, joka edellyttää s:lta huoliteltua ulkonäköä ja paneutumista kodinhoitoon sekä nöyryyttä ja kuuliaisuutta ei vaadi ollenkaan liikaa. Mutta olla jatkuvasti helppo, iloinen ja onnellinen? Se on jo liikaa vaadittu.
Noita hetkiä varten, jolloin NAISsubin motivaatio on hukassa, on keksitty oiva mielenhallintaan ja -muokkaukseen sopiva väline.
Arvaatte varmaan mikä... 8)
-
F41.9 vapaasti ajelehtiva ahdistus
Hitaita, varmoja liikkeitä. Hengität syvään, kun avaat muropakettia. Olen kuitenkin hyvin ymmärtävä.
Annan kaksi viikkoa lisää aikaa kotitehtäville (syy F41.9- vapaasti ajelehtiva ahdistus) ja lääkkeeksi lätkäisen 25 x ruoskalla alastomalle ylävartalollesi, ennen nukkumaanmenoa ja orgasmi ahdistustilan hoitoon.
Otat ensimmäisen ahdistuslääkkeesi skeptisenä, silti se helpotti.
S….
Lähde: Internet (http://heimalennan.blogspot.fi/2012/06/f419-maarittamaton-ahdistuneisuushairio.html), josta muokattu. Siis ei mitään omintakeista.
Jos olet hyvin ymmärtävä, niin ymmärtänet myös sen että ahdistuneisuushäiriöisen on parannuttava ja päästävä ahdistuksestaan itse. Eikä käyttäen hyväksi toista ihmistä ja näin ollen myös tullen riippuvaiseksi siitä toisesta. Se olisi luultavasti myös D:lle liian iso pala purtavaksi, jos ahdistuneisuushäiriöinen kehittäisi itselleen läheisriippuvaisuuden D:tään kohtaan ja tukeutuisi D:n AINA kun vähänkin ahdistaa. Ei se ole oikein. Ei D:tä, eikä subia kohtaan.
Guidella oli hyvä pointti siinä, että ahdistuneisuushäiriöinen on tavallaan pakotettava pois omasta itsestään, pakotettava suuntaamaan huomio muualle kuin omaan ahdistukseensa. Kuitenkin sen kohteen tulisi olla mielestäni joku muu kuin toinen ihminen. Tokihan D:tä voi palvella ja pitää palvella, ja se lievittää kyllä ahdistusta. Mutta se, että D olisi ainoa, joka saa ahdistuksen kaikkoamaan... No kuten sanottua, se olisi varmasti liian iso pala D:lle purtavaksi. Lyön vetoa, ettei kukaan Dominoiva jaksaisi ahdistunutta subia, joka AINA ahdistuksen yllättäessä purkaa ahdistuksensa D:n.
Yleensäkin, omien tunnetilojen purkaminen toiseen ihmiseen on aika arveluttavaa. Toki voi keskustella, ja kannattaakin keskustella tunnetilastaan toisen kanssa. Se, että aletaan kyykyttää tai huutaa ilman mitään syytä, koska vain on paha olo, on väärin. Toista ja myös itseä kohtaan.
Nytten meidä pitää kaksi eriasia erotta, eli nämä D jotka muka kantavat vastuun subistan ja ne jotka oikeesti vastuun heistä otta hyväksymällä heidät myös heidän virheiden kanssa. Kerron omasta kokemuksesta mikä on nykyisen suhteeni alku taipaleelta, jossa subillani oli ongelmia pitää ketään lähellään, Se mistä nämä oli hänelle tulleet ei kiinnostanut itseäni. Eli pakotin hänet olemaan nukkumaan mennessä kainalossani, alussa itse tunsin hänen jäykyytensä ja sen että Se oli häntä oikeasti ahdistavaa, mutta en siitä piitannut, sillä itse pidän läheisyyttä normaalina, johon suuntaan halusin muuttaa häntä. Kahden viikon jälkeen hän pystyi olemaan jo normaalisti. Eli monesti juuri Se että subi pidetään lähellä on hänen ahdistuksensa laukaiseva, Se että hän saa olla kahlittuna ei välttämäti tätä laukaise, mutta pelkkä syliin ottaminen laukaise on itseäni huvittanut aina. Eli ilman mitään välineitä kun mennään, niin subi ei milloinkaan voi olla kuin oma itsensä ja Se on heille yleensä Se kaikkein kauheinta mitä vain voi olla.
-
(http://t3mppu.kapsi.fi/seal_of_vmp.jpg)
-
(http://t3mppu.kapsi.fi/seal_of_vmp.jpg)
No , kaikki miehet eivät ole niin traumatisia jo itsenään , että Domina päättä alkaa subilsi:)
-
,
-
Tästä ketjusta on tänään poistettu pari henkilökohtaisuuksiin menevää viestiä.
Jatkakaa asiallista keskustelua otsikon tiimoilta. Muuten kutsuu kesäloma banaanisaarilla.
-tt
-
Tuo " Vittu mitä paskaa" kommentti kuvaa hyvin tätä keskustelua. Olen täysin samaa mieltä. Otsikon aiheeseen on tosiaan palattava keskustelussa:
Alistumisen tulee olla aina lähtöisin subin omasta halusta alistua. Sitä ei koskaan voi määrätä joillain säännöillä.
Jos dominoiva on kykenemätön pitämään subia vallassaan on aivan turha selittää jostain säännöistä tai siitä, että "kun subit ovat niin vaikeita". Jos ei ole kykyä olla dominoiva, niin silloin sitä vain ei ole. Valta on ansaittava, siihen ei riitä pelkkä haave olla dominoiva. Millään säännöillä tai subien halveksinnalla tai sättimisellä ei dominoivuudesta haaveileva miesraukka ole koskaan muuta kuin pelle. Sama koskee niin suhdetta kuin yleensä elämää ja vaikka tätä keskustelufoorumia ja sitä, jos täällä M:mäisesti (lue ämmämäisesti) lähtisi sättimään subeja.
-
Uskoisin, että tässä haetaan hivenen tuohtuneena ja eri sanankääntein sitä, että dominoivan tulee nimenomaan herättää se halu alistua. Ei dominoivuus minusta ole "kyky", vaan puhtaasti yhteensopivuuskysymys. Ihan satavarmasti en pystyisi komentamaan ketä tahansa haluaisin, mutta sitä joka haluaa minulle alistua voin ohjata yhtä hyvin yhdellä sormella kuin pelkällä katseellakin.
Enkä minä sano ettei muunlaista dominointia voisi olla, tai että se olisi väärin. Itse vain koen asian näin. Onhan toki totta, että fyysisellä ylivoimalla, kivulla ja pelolla saat melkein kenet tahansa tekemään melkein mitä tahansa, mutta itse luen sen väkivallaksi, en niinkään dominoinniksi.
-
Jos ihmisellä on paniikkihäiriö tai suru niin ei sitä paranneta satuttamalla henkisesti tai fyysisesti.
<edit>OT ketjun aiheesta, mutta suora vastaus postaukseen</edit>
Sanotaan, että itku puhdistaa sielun pahoista ajatuksista ja muista negatiivisista asioista. Omien havaintojeni mukaan ei ole (ainakaan minulle) eroa sillä, tuleeko itku siitä että on paha olo vaiko siitä, että raippa suutelee takapuoltasi vielä kerran ja tiedät että se ei lopeta vielä vähään aikaan. Toisella näistä metodeista on se etu, että itku tulee varmasti ja riittävässä määrin...
Suruun ja esimerkiksi kostonhimoon tuo varmasti auttaa (ainakin minulla), paniikkihäiriöistä ei ole henkilökohtaista kokemusta.
-
En usko, että paniikkihäiriöön auttaa kipu lääkkeeksi.
Pitää olla turvallisissa käsissä, silloin surupiiskaus voi auttaa.
-
Onhan toki totta, että fyysisellä ylivoimalla, kivulla ja pelolla saat melkein kenet tahansa tekemään melkein mitä tahansa, mutta itse luen sen väkivallaksi, en niinkään dominoinniksi.
Fyysisellä voimalla ja sen pelolla tuskin on ketään niin paljoa ihmissuhteissa alistettu kuin toisen rakkautta/kiintymystä/jätetyksi tulemisen pelkoa hyväksikäyttämällä.
IKRM
-
Alistaminen ei minulla tapahdu fyysisen voiman tai sen pelon kautta, vaikka nuo suhteeseen kuuluvatkin. Lähtökohta on oltava henkisellä puolella, saada alistuva haluamaan alistua juuri sinulle.
Jätetyksi tulemisen pelon käyttäminen alistamisessa on sen sijaan minulle jo ajatuksena vastenmielinen. Toivon, ettei kovin moni käyttäisi tuollaista keinoa. On vaikea nähdä, että mikään suhde voisi onnistua noin vastenmielisin alistamismenetelmin. No, ihmiset saattavat saada nautintonsa monin sellaisin tavoin, jotka ovat minulle vieraita.
-
Alistaminen ei minulla tapahdu fyysisen voiman tai sen pelon kautta, vaikka nuo suhteeseen kuuluvatkin. Lähtökohta on oltava henkisellä puolella, saada alistuva haluamaan alistua juuri sinulle.
Jätetyksi tulemisen pelon käyttäminen alistamisessa on sen sijaan minulle jo ajatuksena vastenmielinen. Toivon, ettei kovin moni käyttäisi tuollaista keinoa. On vaikea nähdä, että mikään suhde voisi onnistua noin vastenmielisin alistamismenetelmin. No, ihmiset saattavat saada nautintonsa monin sellaisin tavoin, jotka ovat minulle vieraita.
Vaniljasuhteissa mainitsemani tapa on hyvin yleinen, ja varmasti myös osassa BDSM-suhteita. Vaniljasuhteissa sitä ei kutsuta alistamiseksi vaan kansallisromanttisesti sanotaan että 'kuka määrää kaapin paikan'.
IKRM
-
Tuo " Vittu mitä paskaa" kommentti kuvaa hyvin tätä keskustelua. Olen täysin samaa mieltä. Otsikon aiheeseen on tosiaan palattava keskustelussa:
Alistumisen tulee olla aina lähtöisin subin omasta halusta alistua. Sitä ei koskaan voi määrätä joillain säännöillä.
Jos dominoiva on kykenemätön pitämään subia vallassaan on aivan turha selittää jostain säännöistä tai siitä, että "kun subit ovat niin vaikeita". Jos ei ole kykyä olla dominoiva, niin silloin sitä vain ei ole. Valta on ansaittava, siihen ei riitä pelkkä haave olla dominoiva. Millään säännöillä tai subien halveksinnalla tai sättimisellä ei dominoivuudesta haaveileva miesraukka ole koskaan muuta kuin pelle. Sama koskee niin suhdetta kuin yleensä elämää ja vaikka tätä keskustelufoorumia ja sitä, jos täällä M:mäisesti (lue ämmämäisesti) lähtisi sättimään subeja.
Yleensä mitä kovenmmin yrittää pitä toista vallassa, sitä kauemaksi tätä työntä. Itse yleenäs vain odotan ja annan subin itse tehdä aina aloitteet. Jolloin hänellä itsellä on se valta mitä tehdään, mutta itselläni se lähdenkö sitä tekemään. Sillä mikään ei ole niin mukavaa, kun kerto subille miten itse haluan sen tehdä ja katso kuinka hän tietää että se on hänelle vaativaa, jolloin hän joutuu itse tekemän päätöksen tehdäänkö vai ei.
-
Eli kun palataan alkuperäseen tekstiin, niin siinä juuri alistuvalla on se, että hän haluaa ansaita huomion ja varmistaa sen että sittenkun dominoiva puoli päättää hän saa aina mieluisan palkinnon, joka on hänelle tärkeenpää kokemuksena kuin se mitä hän itse on tehnyt.
-
Alistaminen ei minulla tapahdu fyysisen voiman tai sen pelon kautta, vaikka nuo suhteeseen kuuluvatkin. Lähtökohta on oltava henkisellä puolella, saada alistuva haluamaan alistua juuri sinulle.
Jätetyksi tulemisen pelon käyttäminen alistamisessa on sen sijaan minulle jo ajatuksena vastenmielinen. Toivon, ettei kovin moni käyttäisi tuollaista keinoa. On vaikea nähdä, että mikään suhde voisi onnistua noin vastenmielisin alistamismenetelmin. No, ihmiset saattavat saada nautintonsa monin sellaisin tavoin, jotka ovat minulle vieraita.
Näkisin asian niin,että jos alistus menee tuota kautta, että uhataan jättämisellä, huomioimatta jättämisellä, tai jos et tee niin kun sanon, niin en tykkää susta enää, on kyseessä henkinen hyväksikäyttö.
Se myös mielestäni osoittaa D:n kyvyttömyyttä olemaan luontaisesti D.
Mielestäni tuo pointti, että subin on haluttava alistua, on D/s- suhteen kantava perusta. Jos se ei perustu vapaa-ehtoisuuteen, emme enää puhu kinkystä mielestäni, vaan kotiväkivallasta.
Palataksemme ketjun otsikkoon, niin ainahan naiselta on vaadittu samoja asioita....;)
http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/nain-vaimo-palveli-50-luvulla-lue-uskomattomat-neuvot/3202240 (http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/nain-vaimo-palveli-50-luvulla-lue-uskomattomat-neuvot/3202240)
-
Naisilta äänioikeus pois, kotiin vaan tekemään ruokaa, kuuraamaan paikkoja ja näyttämään nätiltä.
Pillua annetaan aina kun käsketään, puolukkapäiville perseseksiä jos ei suikkarit miellytä.
Mielipiteiden ilmaisemisen voi helposti korvata "kyllä, herra!" lausahduksella, ja mieltymyksiin kelpaa hienosti "kaikki käy!"
Naisten orgasmi, mikä se on?
Niinkerta.
-
Naisilta äänioikeus pois, kotiin vaan tekemään ruokaa, kuuraamaan paikkoja ja näyttämään nätiltä.
Pillua annetaan aina kun käsketään, puolukkapäiville perseseksiä jos ei suikkarit miellytä.
Mielipiteiden ilmaisemisen voi helposti korvata "kyllä, herra!" lausahduksella, ja mieltymyksiin kelpaa hienosti "kaikki käy!"
Naisten orgasmi, mikä se on?
Kumma, ettei robottiseksi (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=8069.0)-ketjuun ole tullut enemmän kommentteja. Robottihan tekisi kaiken kuten käsketään ja sellaiselta vieläpä puuttuisi ihmisoikeudetkin - sehän olisi ihan kuin oikea nainen. :))
-
Naisilta äänioikeus pois, kotiin vaan tekemään ruokaa, kuuraamaan paikkoja ja näyttämään nätiltä.
Pillua annetaan aina kun käsketään, puolukkapäiville perseseksiä jos ei suikkarit miellytä.
Mielipiteiden ilmaisemisen voi helposti korvata "kyllä, herra!" lausahduksella, ja mieltymyksiin kelpaa hienosti "kaikki käy!"
Naisten orgasmi, mikä se on?
Kumma, ettei robottiseksi (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=8069.0)-ketjuun ole tullut enemmän kommentteja. Robottihan tekisi kaiken kuten käsketään ja sellaiselta vieläpä puuttuisi ihmisoikeudetkin - sehän olisi ihan kuin oikea nainen. :))
No, robotti voisi olla myös hyödylline tekemään ne asia joita subille pitää tehdä, eli ohjelmoisi vain oma mileikuvituksen mukaan sen toimimaan ja subi saisi olla ohjelman tyytyväien aina Masterinsa ajatusetn kanssa.
-
Alistaminen ei minulla tapahdu fyysisen voiman tai sen pelon kautta, vaikka nuo suhteeseen kuuluvatkin. Lähtökohta on oltava henkisellä puolella, saada alistuva haluamaan alistua juuri sinulle.
Jätetyksi tulemisen pelon käyttäminen alistamisessa on sen sijaan minulle jo ajatuksena vastenmielinen. Toivon, ettei kovin moni käyttäisi tuollaista keinoa. On vaikea nähdä, että mikään suhde voisi onnistua noin vastenmielisin alistamismenetelmin. No, ihmiset saattavat saada nautintonsa monin sellaisin tavoin, jotka ovat minulle vieraita.
Näin on.
-
Alistaminen ei minulla tapahdu fyysisen voiman tai sen pelon kautta, vaikka nuo suhteeseen kuuluvatkin. Lähtökohta on oltava henkisellä puolella, saada alistuva haluamaan alistua juuri sinulle.
Jätetyksi tulemisen pelon käyttäminen alistamisessa on sen sijaan minulle jo ajatuksena vastenmielinen. Toivon, ettei kovin moni käyttäisi tuollaista keinoa. On vaikea nähdä, että mikään suhde voisi onnistua noin vastenmielisin alistamismenetelmin. No, ihmiset saattavat saada nautintonsa monin sellaisin tavoin, jotka ovat minulle vieraita.
Näin on.
Niin samaa mieltä... vapaaehtoisesti ja suurella sydämellä.
-
Kumma, ettei robottiseksi (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=8069.0)-ketjuun ole tullut enemmän kommentteja. Robottihan tekisi kaiken kuten käsketään ja sellaiselta vieläpä puuttuisi ihmisoikeudetkin - sehän olisi ihan kuin oikea nainen. :))
Ihmismäisten robottien - inhimillisten robottien, jos niin haluatte - aika on kuitenkin niin kaukana edessäpäin, että voinen rauhassa nautiskella oikukkaista ja monimutkaisista naisista odotellessa parhaani mukaan...
Halusinpahan karrikoiden nostaa esille sen, että vaikka hyvään D/s-suhteeseen voi kuulua esineellistämistä, alentamista, jopa väkivaltaa, olisi surullista ajatella että se olisi suhde kokonaisuudessaan. Omalla matkallani olen saanut huomata tekeväni asioita, joita en osannut kuvitellakaan tekeväni, tai vastaavasti kinkyyteni kynnyksellä kuvittelemiani asioita ei ole tässä todellisuuden riivaamassa elämässä niin välttämättä näkynytkään.
Minulle toimiva vaihtoehto on subin arvostaminen ja rakastaminen sellaisena kuin hän on. Jos syystä tai toisesta toiveet eivät vastaa toisiaan, ymmärtääkseni mitään pahaa ei ole tapahtunut, kunhan ei oleteta että toisen tulisi täyttää omia odotuksia tai mielikuvia. Omien rajojen tunteminen ja niistä kiinni pitäminen on ainoa asia, jota terveen kommunikaation lisäksi tarvitaan. Enkä tässä nyt sano, että rajojen kokeileminen olisi huono asia, se on asia joka mielestäni vaatii valtavasti tuntemusta ja luottamusta.
Itse pyrin elämään siinä uskossa, että nekin ihmiset joita en ymmärrä mutta jotka ovat löytäneet toisensa, ovat ansainneet onnensa sellaisena kuin sen ovat löytäneet. Ei se ole minulta pois. Oman onneni etsimisen ohella otan mielelläni vastaan mielipiteitä ja kokemuksia siitä, mitä kaikkea hienoa ihmiset ovat tiellään löytäneet. Hauskasti tahtoo vain olla niin, että yllättävän helposti sitä huomaa olevansa määritelmiensä vanki, jos ottaa itsensä liian vakavasti :)
Hyvää oloa, kaunista kesää ja paljon pyyteetöntä lähimmäisenrakkautta toivottelee baltsu, täältä böndeltä.
Täältä tähän :love: