BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: keke - 04.08.2013, 15:46
-
Olen tunnustanut itselleni oman kinkiyteni lähes 30 vuotta sitten. Olen orja ja sinut itseni kanssa.
Minulle toimiva ja onnellinen Ds-suhde on yksi elämäni tärkeimmistä asioista.
Millaisena sitten itse koen hyvän Ds-suhteen ja millaisessa Ds-suhteessa haluan elää? Minusta hyvä Ds-suhde rakentuu ensinnäkin yhteiselle tahdolle ja pelkästään sille. Tahto alistua/alistaa, kurittaa, sessiot jne. pitää rakentua yhteiselle tahdolle toimiakseen molempien iloksi. Yhteinen tahto vaatii rinnalleen myös ehdottoman avoimuuden ja rehellisyyden. Tällä on toki tarkoita detaljeja, jotka liittyvä arkisiin rutiineihin, jotka jo sinänsä ovat osa yhteistä tahtoa.
Suhteen pitää mielestäni rakentua myös hyvän ihmissuhteen varaa. Suhteen, jossa myös uskollisuus on kunniassaan. Ja taas selvennökseksi, suhteeseen voi mielestäni liittyä myös ulkopuolisia suhteita, jos ne ovat yhteisen tahdon mukaisia. Sen sijaan ulkopuoliset ja salasuhteet eivät mielestäni ole suotavia eivätkä muutkaan jutut, jotka loukkaavat toista osapuolta eivätkä perustu yhteiseen tahtoon.
Jouduin näitä asioita pohtimaan kun päätin osaltani mielestäni todella hyvän ja onnellisen Ds-suhteen. Meillä oli Valtiattareni kanssa yhteisenä tavoitteena löytää nainen. joka olisi tallentanut meille sessioitamme.
Yksi nainen sitten ilmaantui kuvioon ja ei kestänyt kuin reilun viikon, niin suhteeni Valtiattareeni oli tuhottu. Yhtäkkiä se meidän yhteinen tahtomme ja haaveemme oli muuttunut tämän naisen tahdoksi, jossa päällimmäisenä vaikutti olevan panettaa Valtiatartani hänen orjallaan. Valtiattareni joutui niin syvälle tämä dommen pauloihin ja Häntä vietiin kuin pässiä narussa.
Kaikki minulle tärkeät asiat Ds-suhteessa unohtivat. Yhteinen tahto, avoimuus ja rehellisyys. En enää muuta ulospääsyä löytänyt kuin suhteen päättämisen.
Kaikki tähän liittyvä satutti minua orjana todella pahasti.
Olen toki tietoinen, että ei näissä kinkyjutuissa ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia ja rakastaa. Kaiken takanahan on yhteinen tahto, joka ei vakio ole ja jokainen pari toteuttaa sitä yhteistä tahtoaan omalla tavallaan.
Olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä teemasta, varsinkin Ds-suhteessa elävien orjien sellaisista haaveilevien.
-
itse en ole orja enkä ole varsinaisessa D/s suhteessa ikinä ollutkaan. Lisäksi kovin vaikee on ollut myöntää olevansa alistuva tai sub, miten sen nyt haluakaan sanoa. Toki sen olen itselleni tunnustanut tässä joitakin vuosia sitten, mutta olenko vieläkään sinut sen kanssa, toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän...
Mutta itse asiaan piti vaan sanomani että mielestäni varsin hyvä teksti ja vaikkei kokemusta olekkaan niin eiköhän tuossa tullut aika hyvin D/S-suhteen arvot esille tosin kyllä tuo mielestäni pätee myös aika pitkälti ihan vanilja suhteisiinkin.
Ikävä kuulla että suhteesi päättyi noin ikävästi, ei muuta kuin tsemppiä uuden Ladyn hakuun! :)
-
Suhteen pitää mielestäni rakentua myös hyvän ihmissuhteen varaa. Suhteen, jossa myös uskollisuus on kunniassaan. Ja taas selvennökseksi, suhteeseen voi mielestäni liittyä myös ulkopuolisia suhteita, jos ne ovat yhteisen tahdon mukaisia. Sen sijaan ulkopuoliset ja salasuhteet eivät mielestäni ole suotavia eivätkä muutkaan jutut, jotka loukkaavat toista osapuolta eivätkä perustu yhteiseen tahtoon.
Word...
Moni olen huomannut skenessä on täällä salaa aidolta partneriltaan ja siis pettää on partneri mukana skenessä tai ei jopa, sanonkin että sellaiset paskat pitäisi kerätä jopa mustaan listaan ja hylätä tai jopa outata pilaamasta skeneä.
Jos rohkeus siihen ei riitä että lähtee huonosta suhteesta saa varautua siihen että paskaa sataa niskaan kovemmin kuin uskookaan,erot , lapset hylkää, riidat exän kanssa pelkästään siitä syystä että ei ole ollut rehti onko se tosiaan sen arvoista ? Tuhlata vuosia liitossa missä on seksuaalisesti turhautunut? Trust me, Ei ole enkä ole ikinä siihen suostunut vaan lähtenyt moisesta ja äkkiä, ja joo kyllä 18v itsellä oli loistavaa sellaista joka vielä on toppaamatta kaikkine vivahteineen ja kokeiluineen.
Jos on luurankoja kaapissa ne saa useammalle mielipahaa ja joillekkin jopa lopullisen sitoutumiskammon. Kysynkin sitäkö te haluatte jotka sulkia metsästätte vai haluatteko aidosti kunnon selkkauksen jota voi sitten lukea vaikka lööpeistä/Alibista kun joku on laitettu mustasukkaisuuksissaan sileäksi ?
* Vähemmästäkin se härmäläinen tulistuu ja tekee harkitsematonta...
Edit * muistakaa te salasuhteiden kanssa sähläävät...ne kun menee karille jokainen ottaa osumaa ihan liikaa ....ei sen arvoista IMO.
-
.. hmm nuorempana tuppas tulemaan "aina pataan" naisilta.. ( sitä koitti pitää suhdetta kasassa ja roikkua, toivoa, uskoa ja rakentaa.. --siitähän seuras että tavallaan tuli lopulta aina "jätetyksi").. Nyt viimeisen 10vee aikana vois sanoa et naiset ovat ikäväkyllä joutuneet maistamaan "tätä omaansa"
- Mä katoan suhteesta heti ja monasti jopa täysin arvaamatta kun tunnen pienenkin välinpitämättömyyden.. Ei oo enää tarvinnut olla "se sureva osapuoli" ??? .
-
Yhtäkkiä se meidän yhteinen tahtomme ja haaveemme oli muuttunut tämän naisen tahdoksi, jossa päällimmäisenä vaikutti olevan panettaa Valtiatartani hänen orjallaan. Valtiattareni joutui niin syvälle tämä dommen pauloihin ja Häntä vietiin kuin pässiä narussa.
Sinun Valtiattaresi löysi vahvempansa ja muuttui subiksi hänen edessään?
Eikö sinun pitäisi olla Keke iloinen siitä, että pääsit eroon Valtiattarestasi jolta ei löytynyt tarpeeksi omaa tahtoa ja voimaa pitää oma haluttu linja kenenkään vaikuttamatta siihen.
Jos suhteenne olisi jatkunut, olisitko pystynyt edelleen kunnioittamaan Valtiatartasi vaikka olit nähnyt hänen väistyvän rinnaltasi ja muuttuvan tahdottomaksi toisen käskettäväksi.
-
Shit happens...
Eikä siinä silloin auta vaikka kuinka yrittäisi. Vain eteenpäin katsominen kannattaa.
-
Luin ja heräsi kysymys, mikä on yhteinen tahto D ja orja suhteessa? Onko se jokin yhteinen sopimus?
Miten orja käsitetään.
***
mietin, että hyvässä D/s suhteessa tulisi olla toisen kunnioitus, aitous, halu kokea yhdessä bdsm polkua, keskustelua,
vahva kemia. Ehkä 24/7 elämänkumppani.
-
Mä taas olen miettinyt miten D/s -suhde muuttuu jos jompi kumpi tai molemmat rakastuvat toisiinsa tai eri henkilöihin. Selvää on vaan se, että D/s -suhde muuttuu. Entäs jos tahtotilat ovat vielä eri suuntaan.
-
Mä taas olen miettinyt miten D/s -suhde muuttuu jos jompi kumpi tai molemmat rakastuvat toisiinsa tai eri henkilöihin. Selvää on vaan se, että D/s -suhde muuttuu. Entäs jos tahtotilat ovat vielä eri suuntaan.
Jos kummatkin rakastuvat toisiinsä niin silloinhan suhde voisi kehittyä syvemmälle jos tahtoa siihen on.
Jos toinen vain rakastuu niin siitä voi seurata sydänsuruja. Jos tahtotilat menevät eri suuntiin, vaikeata ilman avointa keskustelua.
Onko niin, että jos yksi polku menee umpikujaan, niin toinen polku on jossain olemassa.
-
...miten D/s -suhde muuttuu jos jompi kumpi tai molemmat rakastuvat toisiinsa tai eri henkilöihin...
Mielenkiintoinen katsanto näin monon silmikosta.. Mietin pitkään olisko D/s -suhde mahdollinen ilman keskinäistä rakkautta... Ei, ainakaan täällä.
Enemmän pohdin tosin sitä; miten joku edes voi kuvitella D/s -suhdetta jossa ei olisi keskinäistä rakkautta.. ?? Taidan olla yltiökonservatiividinosaurus... hmmm ;((
-
"Keke"
Olen sinut havainnut useammassakin paikassa täällä internetin ihmemaassa.
Se että esiinnyt omalla naamallasi luo osaltani jonkinlaista 'kunnioitusta' toimintatapaasi kohtaan.
Toisaalta.
Se tausta josta itse tulen, on luonut käsitysmaailman päähäni, jossa 'orjiksi' itseään kutsuvat ihmiset ovat luopuneet ihmisarvostaan.
Orja on väline/esine jota käytetään tiettyyn tarkoitukseen ja kun tähän välineeseen/esineeseen kyllästytään niin se laitetaan kiertoon.
Tältä pohjalta näen ristiriidan siinä että 'orja' puhuu ihmissuhteesta koska kyse 'orjuudessa' on ainoastaan omistussuhteesta.
Varmastikin, "Keke", kauan kuvioissa olleena muistat käsitteen "markkinat".
Itse en halua sekoittaa s&m toimintaan ns. "normaaleja" ihmissuhteita monista eri syistä.
Suurin syy on se, että jos sadisti ja masokisti muodostavat syvämmällisen tunnesiteen, voi lopputulos olla aika ikävä.
Toinen seikka on se, että harmaa arki vaikuttaa aina 'sessioiden' dynamiikkaan.
D/s toiminnassa asia on varmaankin eri, mutta minä en ole nyky 'terminologian' mukainen masteri tai domme.
-Stoge
-
"Stoge"
Siinä maailmassa, missä olen, orjat eivät ole luopuneet ihmisarvostaan. Orjat ovat kallisarvosia eikä niitä tule kohdella huonosti tai "laittaa kiertoon" kuin aivan pakottavista syistä. Omistussuhde voi olla hyvinkin ihmissuhde, ja sen tulisi nimenomaan ollakin sellainen.
Minulle M/s-suhde on normaali ihmissuhde siinä missä vaniljasuhdekin. Ilman mitään tunnesidettä mielestäni M/s-suhteella ei ole oikein elämisen mahdollisuuksia. Kukapa haluaisi ottaa sellaista vastuuta ilman sitä vahvaa motivaatiota, jonka tunneside luo?
Sinulla taitaa olla hiukan vaikeuksia hahmottaa tällaisen suhteen laatua. M/s-suhde on nimenomaan D/s-maailmaan kuuluva asia. S/M-toiminnassa ei sinänsä mitään orjia ole.
-
"Fixx"
Orja ja subi ovat minulle täysin eriasia.
Orja omistetaan, subia hallitaan.
Orja on esine, subi on ihminen.
Mutta, nämä ovat käsitteellisiä asioita ja jokaisella on varmastikin toisistaan hieman poikkeavia näkemyksiä.
Kuten sanoin, en ole masteri enkä domme termien perusmerkityksessä eikä minulla ole kokemusta tälläisista suhteista tavalla jota
voisi verrata "vaniljasuhteeseen".
Omassa toiminnassani en hae sen syvällisempiä ihmissuhteita syistä jotka tuossa aikaisemmin luettelin.
*edit*
Ennenkuin tästä nyt tulee taas yksi turha nettitappelu :
Toiset hakevat ja haluavat ihmissuhteita, riippumatta toiminnasta.
Toiset hakevat ja haluavat toimintaa, riippumatta ihmissuhteista.
Jokainen tyylillään, pääasia että kaikilla on tosi IKÄVÄÄ! :o
"Stoge"
Siinä maailmassa, missä olen, orjat eivät ole luopuneet ihmisarvostaan. Orjat ovat kallisarvosia eikä niitä tule kohdella huonosti tai "laittaa kiertoon" kuin aivan pakottavista syistä. Omistussuhde voi olla hyvinkin ihmissuhde, ja sen tulisi nimenomaan ollakin sellainen.
Minulle M/s-suhde on normaali ihmissuhde siinä missä vaniljasuhdekin. Ilman mitään tunnesidettä mielestäni M/s-suhteella ei ole oikein elämisen mahdollisuuksia. Kukapa haluaisi ottaa sellaista vastuuta ilman sitä vahvaa motivaatiota, jonka tunneside luo?
Sinulla taitaa olla hiukan vaikeuksia hahmottaa tällaisen suhteen laatua. M/s-suhde on nimenomaan D/s-maailmaan kuuluva asia. S/M-toiminnassa ei sinänsä mitään orjia ole.
-
Yhtäkkiä se meidän yhteinen tahtomme ja haaveemme oli muuttunut tämän naisen tahdoksi, jossa päällimmäisenä vaikutti olevan panettaa Valtiatartani hänen orjallaan. Valtiattareni joutui niin syvälle tämä dommen pauloihin ja Häntä vietiin kuin pässiä narussa.
Sinun Valtiattaresi löysi vahvempansa ja muuttui subiksi hänen edessään?
Eikö sinun pitäisi olla Keke iloinen siitä, että pääsit eroon Valtiattarestasi jolta ei löytynyt tarpeeksi omaa tahtoa ja voimaa pitää oma haluttu linja kenenkään vaikuttamatta siihen.
Jos suhteenne olisi jatkunut, olisitko pystynyt edelleen kunnioittamaan Valtiatartasi vaikka olit nähnyt hänen väistyvän rinnaltasi ja muuttuvan tahdottomaksi toisen käskettäväksi.
Myös pitää muistaa että ihminen ja intressit muuttuu matkan(=elämän) varrella... mutta se että se tapahtuu päällekkäin toisen kustannuksella on ilmeisesti ensimmäisen postaajan pointti. Jos ei malta saa varautua siihen mitä tilaa. Itse pidän ohjenuorana että se narun pää tulee aina vetävän käteen, pitää vaan malttaa odottaa että itse on paikalla nauramassa kun se tapahtuu... Silloin kosto on ihanan katkeranmakeaa.
-
"Stoge"
Siinä maailmassa, missä olen, orjat eivät ole luopuneet ihmisarvostaan. Orjat ovat kallisarvosia eikä niitä tule kohdella huonosti tai "laittaa kiertoon" kuin aivan pakottavista syistä. Omistussuhde voi olla hyvinkin ihmissuhde, ja sen tulisi nimenomaan ollakin sellainen.
Kuka laittaa kenetkin kiertoon ;)
Itselle orja termi liittyy vain roolileikkiin ja jää sinne kun leikki ohi.
Ketään ei voi omistaa vaikka jotkut täällä niin kuvitteleekin..kyseessä on vain visio.
Minulle M/s-suhde on normaali ihmissuhde siinä missä vaniljasuhdekin. Ilman mitään tunnesidettä mielestäni M/s-suhteella ei ole oikein elämisen mahdollisuuksia. Kukapa haluaisi ottaa sellaista vastuuta ilman sitä vahvaa motivaatiota, jonka tunneside luo?
Sinulla taitaa olla hiukan vaikeuksia hahmottaa tällaisen suhteen laatua. M/s-suhde on nimenomaan D/s-maailmaan kuuluva asia. S/M-toiminnassa ei sinänsä mitään orjia ole.
Miksei S/M toiminnassa voi sitäkin olla..kts yllä.
Itse en myöskään per se allekirjoita että M/S-suhde on automattisesti D/s maailmaan kuuluva... se voi olla mutta siinä kaikki.
-
Aloittajan pointti on selkeä: kun suhde muuttuu siitä mitä alun alkaen on sovittu, niin mitäs sitten..?
Oma näkökantani D/s-suhteeseen on kuitenkin hieman aloittajan katsannosta eroava. Silloin kun puhutaan orjasta eikä subista, on mielestäni kyse syvemmin vallan luovuttamisesta toiselle. Jos solmitaan orja-suhde, on omistaja/master/domme ottanut täyden vastuun siitä että hän ohjaa, kouluttaa ja käyttäö orjaansa parhaalla mahdollisella tavalla. Orjaksi itsensä mieltävä on yleensä subia halukkaampi tekemään ja vastaanottamaan kokemuksia jotka palvelevat enemmän hallitsevan mielihaluja kuin omia tarpeitaan.
Minun silmissäni hallitseva ei muutu sen heikommaksi vaikka näyttäisi sen puolensa jossa on valmis alistumaan jonkun muun tahtoon. Jos dommen mielihalu olisi panettaa itseään orjallaan kaikin mahdollisin tavoin, voi olla helpompi ottaa kuvioon kolmas joka "käskee" toimimaan näin, jolloin voi itse asettua täysin nautiskelijan rooliin "alistumalla", kuin käskyttää itse dommena orjaa hoitamaan kunnon panot..
Mutta... Jälleen kerran kysehän on juuri siitä miten jokainen tilanteen näkee ja kokee. Jos keke ei halua panna dommeaan ja kokee tilanteen nöyryyttäväksi joutuessaan näin toimimaan niin silloin on hyvä suunnata eri teille...
-
VSOP :
1. Täysin esineellistettyjä ihmisiä jotka ovat tähän lähteneet omasta tahdostaan on olemassa. Nämä ovat niitä joita minä kutsun 'orjiksi'.
Kyseisten henkilöiden ainoa tarkoitus on tuottaa jonkinlaista hyötyä omistajilleen. Kun omistaja ei enään saa tätä hyötyä, orja laitetaan kiertoon.
Tässähän kyse on 'leikistä' vaikka toiminta voi kestää vuosiakin. Orjalla kuitenkin pysyy päätäntävalta itsestään yhteiskunnallisista syistä.
Orjuuteen pakottamista, joka sinällään on sitä ainoaa oikeaa toimintaa, ei varmastikaan meidän yhteiskunnassamme paljoakaan, jos ollenkaan, esiinny.
2. Seksuaalis-sadistisessa toiminnassa aika harvoin esiintyy todellisia alistamiselementtejä vaan yleensä vallitseee tasa-arvo.
Tämä lähinnä siksi että, jos sadistinen persoona saa 'vapaat kädet' tehdä mitä haluaa, voi ääritilanteissa syntyä todella rumaa jälkeä.
Syvien tunteiden mukaantuominen sadistismasokistiseen 'suhteeseen' saattaa myös aiheuttaa ikäviä lopputuloksia.
Taas, se ainoa 'oikea' sadismihan ei huomioi 'kohdetta' milläänlailla, mutta tämä johtaa yleensä rikokseen.
-Stoge
-
Syvien tunteiden mukaantuominen sadistismasokistiseen 'suhteeseen' saattaa myös aiheuttaa ikäviä lopputuloksia.
Minulle on vähän epäselvää mitä tuolla tarkoitat? Tarkoitatko että sitä satuttaa rakastamaansa ihmistä enemmän kuin jos syvää tunnesidettä ei olisi. Vaiko päin vastoin, satuttaa vähemmän?
Olen itse sadisti ja suhteessa masokistiin, ollut jo useamman vuoden. Väitäisin että meillä tunneside on niin syvä kun sen on yleensä mahdollista olla. Vapaat kädet minulla on ollut koko ajan, se miten olen halunnut niitä käyttää on kiinni omasta harkinnasta. Masokistini siis luottaa harkintaani ja itsehillintääni täysin.
Pikemminkin meillä on ollut päinvastainen ongelma. Jossain vaiheessa kun tunteet alkoivat syvenemään, oli kieltämättä vaikeaa tuottaa kipua sen mitä masokisti tarvitsi. Oli suuri tarve myös hellyydelle ja sessiot meni välillä paijailun puolelle. Minua itseäni asia vaivasi varmasti enemmän kuin kumppaniani. Oli jotenkin vajaa olo jälkeenpäin, tuntui etten saanut enkä antanut tarpeeksi.
Puhumalla tuokin vaihe meni ohi aika pian.
Mutta tätä et varmaan kai tarkoittanut?
-
Syvien tunteiden mukaantuominen sadistismasokistiseen 'suhteeseen' saattaa myös aiheuttaa ikäviä lopputuloksia.
Minulle on vähän epäselvää mitä tuolla tarkoitat? Tarkoitatko että sitä satuttaa rakastamaansa ihmistä enemmän kuin jos syvää tunnesidettä ei olisi. Vaiko päin vastoin, satuttaa vähemmän?
Olen itse sadisti ja suhteessa masokistiin, ollut jo useamman vuoden. Väitäisin että meillä tunneside on niin syvä kun sen on yleensä mahdollista olla. Vapaat kädet minulla on ollut koko ajan, se miten olen halunnut niitä käyttää on kiinni omasta harkinnasta. Masokistini siis luottaa harkintaani ja itsehillintääni täysin.
Pikemminkin meillä on ollut päinvastainen ongelma. Jossain vaiheessa kun tunteet alkoivat syvenemään, oli kieltämättä vaikeaa tuottaa kipua sen masokisti tarvitsi. Oli suuri tarve myös hellyydelle ja sessiot meni välillä paijailun puolelle. Minua itseäni asia vaivasi varmasti enemmän kuin kumppaniani. Oli jotenkin vajaa olo jälkeenpäin, tuntui etten saanut enkä antanut tarpeeksi.
Puhumalla tuokin vaihe meni ohi aika pian.
Mutta tätä et varmaan kai tarkoittanut?
Kuvailit itseäsi niin että sinulla on aina ollut 'vapaat kädet' ja harkintakykysi on ollut kohdillaan.
Tämä on hyvä asia, mutta näin ei kaikkien kohdalla välttämättä ole.
Lisäksi, tekstisi mukaan, tunteittesi osoitus ilmenee hellyytenä, tämäkään seikka ei kaikkien
kohdalla toteudu.
Ottaen huomioon, että persoonia on erilaisia, voi syvällisten tunteiden tullessa mukaan toimintaan
esiintyä mm. seuraavaa :
1. Jos tuntee syvästi kohdetta kohtaan ja kohde pyytää tekemään äärinmäisiä tekoja saattaa harkintakyky hämärtyä.
2. Jos tekijä pyytää saavansa tehdä äärinmäisiä tekoja saattaa kohteen harkintakyky hämärtyä.
Itse tuotan kipua, nykyään, lähinnä toisen nautintoa varten.
Jos tuntisin syvästi kohdetta kohtaan saattaisin pyynnöstä tehdä asioita jotka eivät olisi enää hyväksyttäviä.
-Stoge
-
Hyvin avattu, kiitos :)
-
Itselle orja termi liittyy vain roolileikkiin ja jää sinne kun leikki ohi.
Ketään ei voi omistaa vaikka jotkut täällä niin kuvitteleekin..kyseessä on vain visio.
Silloin kyseessä on leikkiorja... mutta näin mennään jo aika heikolle väittelyalueelle, toki M/s-suhdekin on omalla tavallaan roolileikki. Mutta kun riittävän paneutuvasti leikitään niin on se omistussuhde ihan riittävän todellisen tuntuinen. Toisaalta kyseessä on tietenkin "pelkkä" visio, koska orjalla on aina yksi peruuttamaton oikeus. Oikeus lähteä pois suhteesta.
Itse en myöskään per se allekirjoita että M/S-suhde on automattisesti D/s maailmaan kuuluva... se voi olla mutta siinä kaikki.
M/s on tässä merkityksessä Master/slave ja on varmasti D/s-maailmaan kuuluva.
-
Taas, se ainoa 'oikea' sadismihan ei huomioi 'kohdetta' milläänlailla, mutta tämä johtaa yleensä rikokseen.
Tuo on aika huono ilmaus tuo "oikea sadismi". Kun satutan toista nautinnokseni niin koen kyllä olevani oikea sadisti, vaikka suuresti välitänkin kohteen hyvinvoinnista. Mutta tämä on niitä ikuisuusaiheita, rikollisen piittamattoman sadismin ja humaanin välittävän sadismin (alt.sex.bdsm aikoinaan lanseerasi termin "benevolent sadism") ero. Suomen foorumeilla on joskus käytetty termiä sado (myös etuliitteenä; sadopaska, sadokusipää jne.).
-
Siihen, mitä omistussuhde käytännössä tarkoittaa liittyy valtavasti ennakkokäsityksiä ja ihmisten välillä on valtavia näkemyseroja sen suhteen, mitä omistettuna olo oikeasti tarkoittaa. En usko että sitä voi ulkopuolelta sen enempää raamittaa kuin että kyseessä on astetta vakavampi valta-asetelman muoto, ja loppu on sitten parin itsensä määritettävissä.
Aloitusviestin tilanteesta tulee mieleen, että jos joku juttu on tosiaan mennyt niin pahasti pieleen että orja kokee suhteen jatkamisen mahdottomaksi, niin kyllä se ongelma on silloin ihan todellinen eikä sitä voi kuitata sillä että orjien pitäisi hyväksyä mitä vain. Kyllä se on mielestäni peräti alistuvan henkilön velvollisuus nostaa kätensä ja viheltää tilanne poikki, jos huomaa sen rikkovan itseä väärällä tavalla. Lähtötilannetta ja henkilöitä sen kummemmin tuntematta sanon kyllä sen, että toisaalta niitä itselle sopivia ja hyviä kumppaneita ei tässä maassa ole mitenkään loputtomiin ja jos kemiat ja mieltymykset osuu muuten yksiin voisi ristiriitatilanteessa toimia ratkaisukeinona eron sijaan keskustelu ja sen yhteisen tahtotilan löytäminen uudelleen.
Mitä tulee hyvän D/s-suhteen haasteisiin yleisesti, niin itselle ainakin suuri kasvun paikka on ollut oppia puhumaan avoimesti omista toiveista ja peloista. Toimivan kommunikaation mukana tulee sitten kivasti perässä ne muut tärkeät asiat, kuten luottamus ja henkinen yhteys ja kiintymys.
-
Itse olen aina miettinyt, miksi on niin tärkeää eritellä suhteen eri elementtejä, puhumattakaan suhteista joista puuttuvat jotkut elementit tai jotka perustuvat vain tietylle elementille. Älkää ymmärtäkö väärin, mikä tahansa teille toimii, on minulle enemmän kuin ok. Minähän soisin onnea ja rakkautta tasapuolisesti kaikille maailmamme olennoille, koska mikä tahansa asetelma joka toimii toiselle, ei kuitenkaan sopisi sellaisenaan minulle.
Itselleni kun Vanilja, D/s, S/M ja kaikenlainen leikkiminen on vain seksuaalisuutta, joka kuuluu suhteeseen eikä ole eroteltavissa siten, että voisin toteuttaa seksuaalisuuttani pitämättä yllä jonkinlaista suhdetta. Nykyisellään olen siitä onnellisessa asemassa, että olen tavannut ihmisen joka reagoi kosketukseeni hyvin luonnollisesti, ja jota minun on luonnollista koskettaa niin, että parisuhde tuntuu sekä tasa-arvoiselta (joka on minulle tärkeää) ja samaan aikaan valta-asetelmaltaan niin kovin oikealta. Olen löytänyt jotain, joka voi kehittyä mihin tahansa samanaikaisesti sekä tasa-arvoisena että valta-asetelmaltaan selkeänä, kokonaisvaltaisena suhteena.
Joten, yksinkertaisuudessaan minulle hyvä D/s-suhde tarkoittaa hyvää ja toimivaa parisuhdetta ja toisinpäin. Minä en haluaisi, ehkä jopa pystyisi erottamaan niitä toisistaan. BlackFairyn sanoin:
Toimivan kommunikaation mukana tulee sitten kivasti perässä ne muut tärkeät asiat, kuten luottamus ja henkinen yhteys ja kiintymys.
-
Itse perustan koko D/s henkisellä puolella hallintaan, jossa toin halua olla siinä asemassa jonka olen hänelle antannut. Hänellä on kaikki vapudet lähteä jos hän haluaa, sillä en hänelle koskaan muuta anna kuin sen tilan jossa hän halua olla. Tämä vaati myös itseltäni siihe varautumista, että jonain päivän hän ei enää halua olla siinä. Tässä on aina sellain jännite, joka kanssa vaikuttaa omaan käytökseeni, eli tulee se D/s:n vuorovaikuteisuus, jonka katson olevan koko genren perusta.
-
Kun satutan toista nautinnokseni niin koen kyllä olevani oikea sadisti, vaikka suuresti välitänkin kohteen hyvinvoinnista. Mutta tämä on niitä ikuisuusaiheita....
Ja kysytään revitkö lapsena muurahaisten jalkoja , kärpästen siipiä etc etc ;)
Revin kyllä joskus... harvemmin.. enemmänkin ammuin ritsalla U-kuteja naapurin, paksu henkan, takalistoon ja juoksutin muutenkin ympäri pihaa.. tosin en ollut leikissä yksin joten olimmeko kaikki siis sadisteja jo tuolloin.
Väitän että emme...
Sadistin väitetään myös olevan tunteeton ..sekään ei pidä paikkansa onhan vihakin suurta tunnetta....
Todella Empatiaan kyvytön ja kylmä voi tosin olla sadisti ja mitä suuremmissa määrin kun saa toisen nupin sekaisin kun mitään ei irtoa...silti sekään ei tee sadistia.
Lyhykäisyydessään sadisti on henkilö, joka saa itselleen mielihyvää kivun tunteen aiheuttamisesta itselleen tai toiselle ihmiselle.
Missä raja menee termistön käyttöön on häilyvä mutta väitän että itsekkin olen aika sadisti halutessani ja se joka sen haluaa esiin täytyy siis haluta sitä..Hmmm, on noitakin ollut ..silti väitän olevani enemmän hedonisti kuin mitään muuta.
Ja mitä tulee itse aiheeseen Toimiva suhde on se mikä tahansa kirjassani vaatii empatiaa ( joka sinäsä pitää sisällään jo rehellisyydet uskollisuudet yms), logististista helppoutta, aikaa toisille ja sen että ei ole luurankoja kaapissa sekä avoimet kortit.
Niin helppoa se on.
-
Silloin kyseessä on leikkiorja... mutta näin mennään jo aika heikolle väittelyalueelle, toki M/s-suhdekin on omalla tavallaan roolileikki. Mutta kun riittävän paneutuvasti leikitään niin on se omistussuhde ihan riittävän todellisen tuntuinen. Toisaalta kyseessä on tietenkin "pelkkä" visio, koska orjalla on aina yksi peruuttamaton oikeus. Oikeus lähteä pois suhteesta.
Jos et olisi tuota viimeistä lausetta kirjoittanut olisit päässyt vittu se on sekaisin kirjaani....
M/s on tässä merkityksessä Master/slave ja on varmasti D/s-maailmaan kuuluva.
Beep saanen olla eri mieltä koska D ei välttämättä ole M....
Mutta ihan kaikille mitä enemmän näitä säädöksiä ja teesejä lukee sitä enemmän tulen vakuttuneksi että jengi on ihan vitun sekaisin...auttaisko ihan nyrkillä päähän hoitomuoto kerran muut substanssit ja raja-alueet ei ole tuonut perille , mielestäni ihan validi ja herättävä kysymys jota ei nyt kermaperseiden pidä taas mieltää uhkaukseksi tms.
-
M/s on tässä merkityksessä Master/slave ja on varmasti D/s-maailmaan kuuluva.
Beep saanen olla eri mieltä koska D ei välttämättä ole M....
Ei ei niin, väitin toisinpäin. Master on dominoiva, mutta dominoiva ei välttis ole Master. Master/slave-suhteet siis kuuluvat D/s-leikkien piiriin, mutta kaikissa D/s-leikeissä ei ole Mastereita eikä orjia. Tässä siis ajattelen että omistaminen on dominointia aina. Joku voi tietysti ajatella toisinkin.
Sukupuoli sitten vielä erikseen, joissain yhteisöissä omistajanaiset luetaan sujuvasti Master-luokkaan eikä siitä kukaan naputa.
Ei tässä ketjussa kukaan ole osoittanut vielä erityistä sekavuutta, stogekin rajasi lipsumistaipumuksen itseensä hyvinkin vastuullisesti.
-
.... stogekin rajasi lipsumistaipumuksen itseensä hyvinkin vastuullisesti.
Joo, mut mä oonkin, sika, mutta rehellinen! :o
Terminologiat vois periaatteessa poistaa, on niitä jotka vie ja niitä jotka vikisee ja niitä jotka vikisee kun ne vie. ;D
-Stoge
-
M/s on tässä merkityksessä Master/slave ja on varmasti D/s-maailmaan kuuluva.
Beep saanen olla eri mieltä koska D ei välttämättä ole M....
Joku voi tietysti ajatella toisinkin.
Ja niin teen.
-
VSOP :
1. Täysin esineellistettyjä ihmisiä jotka ovat tähän lähteneet omasta tahdostaan on olemassa. Nämä ovat niitä joita minä kutsun 'orjiksi'.
Kyseisten henkilöiden ainoa tarkoitus on tuottaa jonkinlaista hyötyä omistajilleen. Kun omistaja ei enään saa tätä hyötyä, orja laitetaan kiertoon.
Tässähän kyse on 'leikistä' vaikka toiminta voi kestää vuosiakin. Orjalla kuitenkin pysyy päätäntävalta itsestään yhteiskunnallisista syistä.
Niin paljon sitaatteja avainsanoissa että Itseä alkaa hymyilyttämään kuinka helvetin pihalla olet mielestäni perusteluillasi jo.
Fakta on että se ns "orja" ei leiki ellei saa myös siitä itsekkin seksuaalista tyydytystä jossain muotoa.
Eli Orja loppupeleissä on se joka palettia pyörittää... jos ei ole ketään ketä komentaa/palvella et ole mitään.
Orjuuteen pakottamista, joka sinällään on sitä ainoaa oikeaa toimintaa, ei varmastikaan meidän yhteiskunnassamme paljoakaan, jos ollenkaan, esiinny.
Sanoo kansalainen joka maksaa kiltisti veronsa eikä ole ikinä kyseenalaistanut sitä miksi...ja Plonks.
Terv. Syytetty verojen maksuhaluttomuudesta ja erityisesti mainittu ei maksukyvyttömyyden takia.
*Kyllä olen mielummin talousrikollinenkin kuin tämän yhteiskunnan orja.
2. Seksuaalis-sadistisessa toiminnassa aika harvoin esiintyy todellisia alistamiselementtejä vaan yleensä vallitseee tasa-arvo.
Tämä lähinnä siksi että, jos sadistinen persoona saa 'vapaat kädet' tehdä mitä haluaa, voi ääritilanteissa syntyä todella rumaa jälkeä.
Syvien tunteiden mukaantuominen sadistismasokistiseen 'suhteeseen' saattaa myös aiheuttaa ikäviä lopputuloksia.
Taas, se ainoa 'oikea' sadismihan ei huomioi 'kohdetta' milläänlailla, mutta tämä johtaa yleensä rikokseen.
-Stoge
Vallitseeko edes tasa-arvo...kyllä se taitaa olla niin että täälläkin skenessä pääpiirteittäin Pussy rules tha World ja jätkät konttaa heti kun sitä on tiedossa... Voi vittu millasia paskahousuja kun bileissäkin menoa katselee.
PS.Koskahan Katainen saadaan vastuuseen toheloinnistaan.... muut truumasterit on jo leivätöntä pöytää maistaneet...
-
VSOP :
1. Täysin esineellistettyjä ihmisiä jotka ovat tähän lähteneet omasta tahdostaan on olemassa. Nämä ovat niitä joita minä kutsun 'orjiksi'.
Kyseisten henkilöiden ainoa tarkoitus on tuottaa jonkinlaista hyötyä omistajilleen. Kun omistaja ei enään saa tätä hyötyä, orja laitetaan kiertoon.
Tässähän kyse on 'leikistä' vaikka toiminta voi kestää vuosiakin. Orjalla kuitenkin pysyy päätäntävalta itsestään yhteiskunnallisista syistä.
Niin paljon sitaatteja avainsanoissa että Itseä alkaa hymyilyttämään kuinka helvetin pihalla olet mielestäni perusteluillasi jo.
Fakta on että se ns "orja" ei leiki ellei saa myös siitä itsekkin seksuaalista tyydytystä jossain muotoa.
Eli Orja loppupeleissä on se joka palettia pyörittää... jos ei ole ketään ketä komentaa/palvella et ole mitään.
Orjuuteen pakottamista, joka sinällään on sitä ainoaa oikeaa toimintaa, ei varmastikaan meidän yhteiskunnassamme paljoakaan, jos ollenkaan, esiinny.
Sanoo kansalainen joka maksaa kiltisti veronsa eikä ole ikinä kyseenalaistanut sitä miksi...ja Plonks.
Terv. Syytetty verojen maksuhaluttomuudesta ja erityisesti mainittu ei maksukyvyttömyyden takia.
*Kyllä olen mielummin talousrikollinenkin kuin tämän yhteiskunnan orja.
2. Seksuaalis-sadistisessa toiminnassa aika harvoin esiintyy todellisia alistamiselementtejä vaan yleensä vallitseee tasa-arvo.
Tämä lähinnä siksi että, jos sadistinen persoona saa 'vapaat kädet' tehdä mitä haluaa, voi ääritilanteissa syntyä todella rumaa jälkeä.
Syvien tunteiden mukaantuominen sadistismasokistiseen 'suhteeseen' saattaa myös aiheuttaa ikäviä lopputuloksia.
Taas, se ainoa 'oikea' sadismihan ei huomioi 'kohdetta' milläänlailla, mutta tämä johtaa yleensä rikokseen.
-Stoge
Vallitseeko edes tasa-arvo...kyllä se taitaa olla niin että täälläkin skenessä pääpiirteittäin Pussy rules tha World ja jätkät konttaa heti kun sitä on tiedossa... Voi vittu millasia paskahousuja kun bileissäkin menoa katselee.
PS.Koskahan Katainen saadaan vastuuseen toheloinnistaan.... muut truumasterit on jo leivätöntä pöytää maistaneet...
1. Se 'orja' yleensä saa sen tyydytyksensä siitä esineellistämisestä, eikös se ole itsestään selvää ?
Kuten siinä tekstissä sanoin toiminta on vapaaehtoista joten se on leikkiä ja sen mukaisesti orja määrää rajat.
2. Se on totta että olemme kaikki yhteiskunnan 'orjia' jos elämme sääntöjen mukaan.
3. Sadistisissa touhuissa, yleensä, vallitsee yhteisymmärrys ja tasa-arvo. Aika harvoin siinä toiminnassa
muutenkaan on kyse 'pillusta'. Ymmärrän kyllä pointtisi.
Mä en nyt jaksa alkaa vääntämään sen enempää, koska musta on typerää huutaa anarkistisella äänellä paikassa jossa olo on täysin vapaaehtoista.
-Stoge
-
Jep, "yhteinen tahto" on jotain äärimmäisen epäselvää. Itsestäni on useimmiten sessioissa jonkun kanssa tuntunut aluksi kaikkein parhaimmalta, myöhemmin lähes poikkeuksetta kuvaan astuvat toiveet erilaisista ryhmäjutuista (tai liioiteltu passiivisuus). Välillä ryhmissäkin on ollut todella hauskaa, mutta ihmisissä tapahtuva muutos eri sosiaalisissa kokoonpanoissa vähän kaivertaa.
Täytyy sanoa, että lähes jokainen kinky on ollut parempaa seuraa ja luonteeltaan miellyttävämpi kahden kesken (sessioissa, en puhu nyt yleisellä tasolla). Olen siis minimoinnin kannalla - vähemmän on usein enemmän. Ja yhteinen tahto voi puolestani olla ihan vain sessiointi, niin sanottu syvällisyys on tässä asiassa tosiaan aika syvältä.
-
Jep, "yhteinen tahto" on jotain äärimmäisen epäselvää. Itsestäni on useimmiten sessioissa jonkun kanssa tuntunut aluksi kaikkein parhaimmalta, myöhemmin lähes poikkeuksetta kuvaan astuvat toiveet erilaisista ryhmäjutuista (tai liioiteltu passiivisuus). Välillä ryhmissäkin on ollut todella hauskaa, mutta ihmisissä tapahtuva muutos eri sosiaalisissa kokoonpanoissa vähän kaivertaa.
Täytyy sanoa, että lähes jokainen kinky on ollut parempaa seuraa ja luonteeltaan miellyttävämpi kahden kesken (sessioissa, en puhu nyt yleisellä tasolla). Olen siis minimoinnin kannalla - vähemmän on usein enemmän. Ja yhteinen tahto voi puolestani olla ihan vain sessiointi, niin sanottu syvällisyys on tässä asiassa tosiaan aika syvältä.
Jotain tässä täytyy olla. En osannut olla mustasukkainen ennenkuin huomasin, että joku toinen vie partneria paremmin. Mikään muu ei raasta hermojani pahemmin kuin se, ettei osaa olla asian kanssa sinut vaikka rationaalisesti tilanne ei hepulointia vaatisi, muttei vaan voi tunteille mitään. En puhu nyt sessioinnista, vaan laajemmassa mittakaavassa suhteesta.
Sillä kolmannen osapuolen kutsumisella leikkiin on riskinsä, koska jo kerrasta oma illuusio D/s-hattarasta voi saada lommon. Täytyy sanoa ettei mieleeni ole koskaan tullut, että toisen D-ihmisen tuominen leikkiin voisi näyttää omasta D:sta aivan noin hurjia uusia puolia, ja viikossa. Herää kysymys, että eikö tällaisen uuden kuvion aikana olisi erittäin tärkeää purkaa kokemuksia keskustelujen kautta keskenään. Juurikin siksi ettei tilanne kärjistyisi??
Omalla kohdallani olen kokenut haasteena polykuvioisen D/s-suhteen lähtemisen "omille teilleen" eli kun haluat jotain muuta kuin toinen. Tässä taitaa huipentua se "yhteisen tahdon äärimmäinen epäselvyys", joka voisi olla pyhäyksinkertaisuus eli kaveruus + yhteinen hauskanpito session muodossa. Minulle teettää hurjasti töitä muuttaa ajatustani pois siitä mitä meillä ei ole siihen mitä meillä on ja mitä kaikkea vaikeuksista voisi oppia ... niinpä niin. Olisi se paljon helpompaa jos ei tarvitsisi irrotella elementtejä toisistaan, viitaten.. Itse olen aina miettinyt, miksi on niin tärkeää eritellä suhteen eri elementtejä, puhumattakaan suhteista joista puuttuvat jotkut elementit tai jotka perustuvat vain tietylle elementille.
Itselleni kun Vanilja, D/s, S/M ja kaikenlainen leikkiminen on vain seksuaalisuutta, joka kuuluu suhteeseen eikä ole eroteltavissa siten, että voisin toteuttaa seksuaalisuuttani pitämättä yllä jonkinlaista suhdetta. Nykyisellään olen siitä onnellisessa asemassa, että olen tavannut ihmisen joka reagoi kosketukseeni hyvin luonnollisesti, ja jota minun on luonnollista koskettaa niin, että parisuhde tuntuu sekä tasa-arvoiselta (joka on minulle tärkeää) ja samaan aikaan valta-asetelmaltaan niin kovin oikealta. Olen löytänyt jotain, joka voi kehittyä mihin tahansa samanaikaisesti sekä tasa-arvoisena että valta-asetelmaltaan selkeänä, kokonaisvaltaisena suhteena.
Joten, yksinkertaisuudessaan minulle hyvä D/s-suhde tarkoittaa hyvää ja toimivaa parisuhdetta ja toisinpäin. Minä en haluaisi, ehkä jopa pystyisi erottamaan niitä toisistaan.
...mutta kun on aina ei mene niinkuin Strömsossa ei ainakaan ilman kyyneliä ja työtä.
-
Täytyy sanoa ettei mieleeni ole koskaan tullut, että toisen D-ihmisen tuominen leikkiin voisi näyttää omasta D:sta aivan noin hurjia uusia puolia, ja viikossa. Herää kysymys, että eikö tällaisen uuden kuvion aikana olisi erittäin tärkeää purkaa kokemuksia keskustelujen kautta keskenään. Juurikin siksi ettei tilanne kärjistyisi??
(---)
...mutta kun on aina ei mene niinkuin Strömsossa ei ainakaan ilman kyyneliä ja työtä.
Mielestäni jo hyvä kahden ihmisen välinen suhde sisältää paljon rehellistä keskustelua, hyvä kahden ihmisen välinen D/s-suhde sisältää sitä ensimmäistä tapausta enemmän ja jos D/s-suhteeseen lisätään vielä polyelementti, keskustelua pitäisi tosiaankin olla sellainen määrä, että voi sanoa kyse olevan kyynelistä ja työstä. Lopulta kyyneleitä ei kuitenkaan enää tarvita ja keskustelukin sujuu. :) Lueskelin juuri tänään FetLifen Poly & Kinky -ryhmän viestejä ja siellä eräs nainen kertoi, kuinka häntä ärsyttää, kun hänen polykuvionsa toimivuudesta onnitellaan ja sanotaan, että teillä on käynyt niin hyvä tuuri. Hän tapaa kuulemma korjata onnittelijaa, että kyse ei ole tuurista, vaan kovasta työstä, joka alkaa vihdoin kantaa hedelmää.
-
Olen täysin uusi gendressä ja palstalla joten turha hermostua..itse koen että mikään ei ole jännittävämpää kuin kolmannen osapuolen ottaminen suhteeseen jollain tavoin. Itselleni salailu on kaikkein kiihottavin ele O:-)mentti seksissä eritoten jos siitä joutuu vastuuseen ja kuulusteltavaksi. vaikka mustasukkaiset tunteet kumppanista ovatkit ärsyttäväi koen ne myös hyvin miellyttävällä tavalla. tätä kai se kinkynä oleminen myös on?? siis omalla kohdallani..minusta myös se että voi joutua vaihdetuksi/hylätyksi kuuluu asiaan vaikka se herättääkin epävarmuuden tunteet. minusta ihmisen pitäisi olla täysin vapaa valitsemaan tunteensa kohteen. joka voi siis vaihdella hetkittäin hyvinkin paljon O:-)
-
Dominat hei taas se muistutus! Niin, öhöm! Älkää vaatiko aina sitä supernöyryyttä heti ensimmäisistä yksäreistä/chattijutusteluista lähtien. Toisinsanoen vaaditaan aina niin ylikohteliasta puhuttelua ja käytöstä alusta lähtien jo netissä! Vaikka ei olla edes tavattu?
Mun käsityksen mukaan vasta ensimmäisellä livetapaamisella näkee vasta sen onko tuossa Dommessa minulle tarpeeksi arvokkuutta ja itsevarmuutta! Toisinpäin aivan sama juttu!
Tuntuu että ennen livetapaamista/tutustumista käytetään kaikenlaiseen viestimiseen aivan valtavasti aikaa, kun koko homma saattaa kaatua hyvin jo siihen ensitapaamiseen. Ymmärrän hyvin ettei kannata lähteä ekaan livetapaamiseen täysin sokkotreffimeiningillä mutta joku tolkku voisi olla tässä jahkaamisessa ennen minkäänmoista oikean elämän treffejä. Vai mikä tässä on homman nimi?
-
Tuo nankerin teksti voisi olla minun kirjoittamani, mutta subnaisen näkökulmasta. Kun minulla on ollut Master-hakuja joskus, niin suuri ällistykseni on aina ollut se, miten moni heistä jo heti ensimmäisessä yhteydenotossaan kutsuu itseään minun Isännäkseni, Herrakseni ja milloin miksikin. Niiata ja kumarrella pitäisi, osoittaa kunnioitusta ja tottelevaisuutta, vaikka en edes tiedä kuka tuo kirjoittaja on. Eli haastetta riittää jo ihan alkumetreiltä asti. Suhtaudun tosin tuollaisiin kirjoittajiin ärtyneellä huumorilla, mutta voihan siellä aina joku ihan tosissaankin kirjoitella. Minä kunnioitan ja arvostan ja alistun sellaiselle Miehelle, joka on sen arvoinen. Se ei paljastu kirjoittelemalla vaan näyttämällä kuka ja millainen on. Siitä sitten suurempiin haasteisiin.
-
Tämä onkin some:n suuri "haaste" tai vaikeus. Vääriä mieli- ja kielikuvia.
Jo oman profiilin tekeminen on vaikeaa ja toisen ihmisen profiilin tulkitseminen vielä vaikeampaa...
Kaikki viestit voi jättää omaan arvoonsa...vastata tai ei. Minusta pienenkin kiinnostuksen kohdatessaan kannattaa tavata ihminen. Tosin roolin kuin roolin voi vetää päälleen kukin myös IRL, joten mikään ei ole varmaa. Tai "turvallista"...
Itse suosin tapaamista jomman kumman kotikentällä...
-
Tuo nankerin teksti voisi olla minun kirjoittamani, mutta subnaisen näkökulmasta. Kun minulla on ollut Master-hakuja joskus, niin suuri ällistykseni on aina ollut se, miten moni heistä jo heti ensimmäisessä yhteydenotossaan kutsuu itseään minun Isännäkseni, Herrakseni ja milloin miksikin. Niiata ja kumarrella pitäisi, osoittaa kunnioitusta ja tottelevaisuutta, vaikka en edes tiedä kuka tuo kirjoittaja on. Eli haastetta riittää jo ihan alkumetreiltä asti. Suhtaudun tosin tuollaisiin kirjoittajiin ärtyneellä huumorilla, mutta voihan siellä aina joku ihan tosissaankin kirjoitella. Minä kunnioitan ja arvostan ja alistun sellaiselle Miehelle, joka on sen arvoinen. Se ei paljastu kirjoittelemalla vaan näyttämällä kuka ja millainen on. Siitä sitten suurempiin haasteisiin.
Komppaan tätä suurella sydämellä!! :love: :love: Aivan kuten nankerin tekstiä myös. Kunnioitus ja alistuminen nimenomaan ansaitaan. Sitä ei oleteta toiselta heti alkusenttimetreillä. Henkilökohtaisesti omalla kohdallani moinen päsmäröinti vetää fiiliksen jo alkukättelyssä niin miinukselle, että homma tipahtaa sinne kuuluisaan Ö-mappiin samantien.
-
Yhtä lailla minusta tuntuu oudolta saada täysin ventovieraalta ihmiseltä viestiä, jossa hän kuvaannollisesti kiemurtelee jaloissani ja esittää alistunutta suuntaani. Tuollainen lähestyminen on lähinnä vaivaannuttavaa. Hyvät käytöstavat kuuluvat mielestäni jokaiselle, riippumatta rooleista. Itse lähden tutustumaan ihmisiin sellaisina kuin ovat, enkä itsekään naamioidu mihinkään rooleihin. Ennen muuta minä en lähde ansaitsemaan kenenkään arvostusta/kunnioitusta tms., eikä kenenkään tarvitse ansaita myöskään minulta moisia. Nuo asiat ovat minulle ikäänkuin lähtöasetelma toisen kohdatessa.
Keskinäinen dynamiikka avautuu tutustuessa toiseen ja sitä kautta selviää kyllä, löytyykö yhteisiä intressejä D/s-kuvioissa ja millaisiksi ne kenenkin kanssa muotoutuvat.
Oma kommentointini meni ehkä hiukan ohi aiheen, sillä tartuin vain muutaman viimeisimmän kommentin herättämään ajatukseen.
-
No sen verta vastaan ed. Angen viestiin että tarpeeksi edustavan ja itsevarman oloinen Nainen jo pelkän kuvan perusteella tietenkin vetää mut kyllä polvilleni ja nöyräksi. Tässä kyllä lähden heti matelemaan vaikken ihmistä tunne oikeasti. Ihastun siis ulkonäköön ja omaan mielikuvaani Naisesta joka kyllä usein oikeassa.
Eli menee mun kohdalla ihan vahvan kiihottumisen puolelle, joka taas vie järjen sieltä yläpäästä:) Mutta niin se vaan menee!
Väitän että valta-osa miehistä ja varmaan naisistakin lankeaa kiinnostavan vastapuolen ulkonäköön ja siihen miten toinen on, elää ja iloitsee. Tai vaikka harmistunut ilme voi olla kiehtova:) Ei siinä paljon haittaa vaikka toinen olisikin vähän tyhmä kuin saapas, naiivi tai jotenkin tietämätön ja muuta vastaavaa. Itsevarmuus, iloisuus ja olemus ja temperamentti vie sydämiä!
-
Yhtä lailla minusta tuntuu oudolta saada täysin ventovieraalta ihmiseltä viestiä, jossa hän kuvaannollisesti kiemurtelee jaloissani ja esittää alistunutta suuntaani. Tuollainen lähestyminen on lähinnä vaivaannuttavaa. Hyvät käytöstavat kuuluvat mielestäni jokaiselle, riippumatta rooleista. Itse lähden tutustumaan ihmisiin sellaisina kuin ovat, enkä itsekään naamioidu mihinkään rooleihin. Ennen muuta minä en lähde ansaitsemaan kenenkään arvostusta/kunnioitusta tms., eikä kenenkään tarvitse ansaita myöskään minulta moisia. Nuo asiat ovat minulle ikäänkuin lähtöasetelma toisen kohdatessa.
Keskinäinen dynamiikka avautuu tutustuessa toiseen ja sitä kautta selviää kyllä, löytyykö yhteisiä intressejä D/s-kuvioissa ja millaisiksi ne kenenkin kanssa muotoutuvat.
Tähän mielipiteeseen voi kyllä yhtyä. Itsekin karsastan ajatusta ensitapaamisella (saati vasta viestiasteella) alkaa vetämään jotain roolia. ??? Toisaalta, mähän kyllä olenkin vain jonkinlainen makuuhuonepervo. ;D