BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Pip - 29.04.2011, 14:41
-
Tällaiseen aloitukseen törmäsin etsiessäni ihan jotain muusta toiselta palstalta. Kopioin häpeämättömästi myös aloittajan oman kommentin:
Tennesseen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan kauniiden naisten olisi syytä ottaa itseään rumempi mies varmistaakseen avioliittonsa onnellisuus. Rumat miehet ovat onnellisia itseään kauniimpien naisten kanssa. Sen sijaan jos mies pitää itseään vaimoaan komeampana, hän tietää, että kysyntää olisi muuallakin ja on keskimääräistä tyytymättömämpi avioliittoonsa.
(Lähde: Iltalehti 26.3.08)
Lähde ei kerro sitä, miten tyytyväisiä kauniit naiset sitten olivat miehenrumiluksiensa kanssa, mutta ehkä se on sivuseikka… Miten rumaan mieheen sinä olisit valmis tyytymään avio-onnen nimissä?
-
Heh, tässä iässä, ulkonäkö ei enää merkkaa, vaan ne kemiat ja muu yhteensopivuus, niillä pärjää, sikstoiseks, komeat miehet on lähinnä pelottavan epämiellyttäviä.
-
Lähinnä mulla oli ideana kartottaa, että onko meillä rumilla miehillä enää mitään toivoa. ;)
-
Miten rumaan mieheen sinä olisit valmis tyytymään avio-onnen nimissä?
Ensin pitäisi miettiä haluaako edes sitä aviota ;D ;D
(Eivaan, mun hlökohtaiset mielipiteeni avioliitosta ja avio-onnesta jääköön omaan arvoonsa.)
Mutta voin kertoa että kyllä, rumilla miehillä on mahdollisuuksia. Ei se miehen ulkonäkö ole tärkeintä.
-
Ulkonäöllä ei mitään merkitystä. Useimmiten en edes huomaan minkä näköinen ihminen on kun sisältä ja silmistä heijastuu paljon mielenkiintoisemmat näkymät.
Jos tapaisin henkilön ja jälkeenpäin kysyttäisiin minkä näköinen hän oli. Sanoisin, että en tiedä ulkonäöstä mitään, mutta hän ajatteli ja tunsi näin ja se tuntui kivalta.
-
Jynkkyä: pitäisi kai määritellä ensin ruma ja rumuus ?
Mulle rumat asiat ovat ensisijaisesti henkisiä ominaisuuksia ja tapoja, miten käyttäytyy sekä kohtelee muita kanssakulkijoita/yksinäisiä erakoita.
Mies, niin kuin nainenkin on kokonaisuus, jossa ulkonäöllä on merkitystä, mutta vain se sumeaan silmään osuvan verran.
Erakkuudessa on puolensa siinä mielessä, että voi rumuuttakin mietiskellä ikään kuin ulkopuolisena, ilman pelkoa siitä, että tulee lytätyksi, hihi.
-
Vastaisin mielelläni, ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä mutta silloin valehtelisin.... tapasin viime kesänä oikein mukavan miekkosen jonka kanssa emailtasolla ja puhelimitse jutut ja kaikki kemiat synkkasi oikein upeasti... treffattiin sitten lopulta enkä edes muista miltä hän muuten näytti koska järkytyin: ei alahampaita lainkaan ja yläkerrassa 4 mustaa tynkää... Eli kyllä sitten ainakin hampaiden verran on väliä!
Koiraihmisenä sanoisin kuitenkin, että jos tuo hygieniapuoli (ääk tylsä ilmaisu mutten keksi parempaakaan) on kunnossa niin rumakin mies voi olla upea - aivan kuten bullterrieri on upean näköinen kaikessa rumuudessaan!
-
Oneksi mulla ei oo enää hinkua avioon. :) Saan kuolata mielin määrin pitkätukkaherkkujen perään :P
-
Olen siitä outo ihminen, että mun mielestä kukaan ei ole äkkiseltään ruma. Inhottava ja v-mäinen käytös voi sitten kyllä tehdä ihmisestä ruman.
Muutenkin mua on aina viehättänyt hieman normeista poikkeava komeus/kauneus. Kiiltokuvat ei sytytä.
-
Olipahan puheenaihe tääkin...Tunnustaudunpa minäkin ikälopuksi, ulkonäkö ei merkitse käytännössä yhtikäs mitään. Sisäiset arvot ratkaisevat. Ns. kiiltokuvapojat ovat yököttäviä ja epäilyttäviä, oikea kirveellä veistetty suomalainen mies jyrää karismallaan ;)
-
Kyllä nyt pikkaisen on tullut karvoihin katsotuksi... Joskus ehkä liikaakin.
Mutta rumuus/komeus on kyllä niin katsojan silmissä. Rumassa voi olla karismaa vaikka kuinka paljon ja se ratkaisee. Ja mikä on ylipäätä rumuutta? Tai komeutta?
Jos henkilö kantaa ylpeänä itsensä ja minuutensa, ei hän voi olla ruma. Ruma voi olla äärettömän mielenkiintoinen, terävä, humoorikas, loistava persoona.
Tahallinen tyhmyys kaikessa ulosannissa, huolimattomuus, jatkuva negativismi tekee ihmisestä ruman. Sellaisen jota tietää karttaa. En menisi naimisiin vaikka saisinkin pitää elämäni loppuun saakka :(.
-
Nyt on kyllä pakko jotain kirjoittaa tähän...
Ihmisen objektivointi on ihan jees, todellakin ;D, jos se tehdään positiivisessa mielessä, on kyseessä sitten mies tai nainen, on sitten esineenä tai esineellistäjänä mutta...
Lopulta, ainakin tähän ikään mennessä, olen huomannut että vaikeinta on kohdata ihmisiä henkisesti JA fyysisesti. Mistä ihmissuhteessa lopulta on kyse? Näkemisestä...? Minkä näkemisestä? Ihon, huulten, silmien, jalkojen vai kainalokarvojen? Kohtaamisesta? Minä sinussa, sinä minussa? Minä sinun silmissäsi, sinä minun kosketuksessani? Kaikella on väliä. Mutta miten ja missä suhteessa.
Siinä suhteessa ja niin että mielenkiinto säilyy. Enkä tarkoita nyt mitään "hard-to-get"-juttuja, vaan sitä että elämälle ja itselleen avoin ihminen, joka kunnioittaa itseään ja ympäristöään, kohtelee myös itseään ja ympäristöään arvostaen, jolloin muidenkin on helppo, tai ainakin helpompi, niin tehdä.
Minä haluan ihmisen kokonaisuutena, niin fyysisenä, psyykkisenä kuin sosiaalisena kokonaisuutena, ja sellaisena haluan myös tulla kohdatuksi ja vastaanotetuksi: nähdyksi.
Ja koska aloittaja viittasi aviosuhteeseen niin siihen vielä sitten sananen, vaikkei ihan minun juttuni olekaan. Mutta tarkoitan nyt ihan kaikkia ihmissuhteita, myös aviosuhteita. Minä en ole koskaan osannut erottaa ihmissuhteitani eri leimojen pohjalta, tämä on aiheuttanut hankaluuksia ja tulee varmaan vastakin aiheuttamaan. Ihmissuhde on matka niin kuin elämäkin. Kun ihminen ei enää keskustele suhteessaan en näe kovinkaan paljon syitä, edes edellytyksiä (ellei nyt sitten tottumusta ja taloudellisia syitä oteta lukuun) pitää yllä (huh, kun ikävä ilmaisu...eikö ihmissuhde ylläpidä itseään luontaisessa uteliaisuudessaan jos on toimiakseen..?) ihmissuhdetta. Silloin kyse on jostain muusta.
Hampaat saa hoidettua, karvat ajettua, elämänhalunkin viritettyä. Paljon voi ulkonäköä muuttaa jos haluaa, toisenkin niin halutessa, ihan vain siksi että ihminen joka keskustelee myös oppii ymmärtämään toisen haluja ja tarpeita ja reagoi niihin parhaaksi katsomallaan tavalla.
Mutta elämännälkää pitää olla ja uteliaisuutta sekä avoimuutta matkantekoon, niitä ilman ihminen on vain kuori, ja ihan sama minkä näköinen ja kuinka korea jos ei uskalla hypätä tuntemattomaan ja sukeltaa niin itseensä kuin toiseen ihmiseen ja tähän maailmaan. Sinuun minussa, minuun sinussa ja maailmaan meissä.
Ihmisen omistamiseen noin ennalta päätetysti for ever en myöskään oikein haluaisi ottaa kantaa, ajatuksena vieras...tuntuu etten aina omista edes itseäni ja omia ajatuksiani, saatika toista ihmistä. Kun oikeastaan juuri koko mysteeri ihmissuhteen onnistumisessa sisältyy omistamattomuuteen ja siihen ettei koskaan voi olla elämässä varma mistään, ja sen kun aidosti hyväksyy niin elämä ja ihmissuhteetkin kantavat niin ettei tarvitse miettiä sietämisiä ja kestämisiä. Aina voi kuunnella itseään ja jos tarpeen niin sanoa toisellekin ääneen mitä on sanottavaa. Yksin tänne on tultu ja yksin lähdetään, viihtyisä matkaseura kaikennäköisillä ulkokuorilla siinä välillä olisi tervetullutta :), mihinkään en haluaisi vain "tyytyä", jotenkin koko sana poissulkee käsitteen "onnellinen".
-
Mä olen varmaankin vähän ulkonäkörasisti noin kärjistetysti sanottuna.
Mutta mikä se sitten on kenenkin mielestä kaunista-komeaa-rumaa?
Kun ne mieltymykset vaihtelevat sen mukaan keltä kysytään.
Jos stereotypioista otetaan "komea mies" on se mitä luultavammin mun miesmaustani aika kaukana, minä kallistun enemmän sinne rouhean ja särmän puolelle, saa olla arpea ja sänkeä - ne ei ole vaatimus mutta eivät haittaakaan ;)
(voi ääääh... tämä kuume ei ihan nyt ole paras kaveri kirjoittamiselle, ajatus pätkii, jätänkin tähän :-X )
-
Olen kovasti mieltynyt Susien mielipiteisiin.
Palaan niihin uudestaan ja joka kerta miettien tarkemmin.
Elämässä on paljon oppimista. Yksi näistä on ihmisen kokonaisvaltainen näkeminen.
Tärkeää on olla läsnä jonkun elämässä. Koko olemuksellaan viestittää, että vaikka olet tehnyt tuota ja tuota, vaikka ajattelet näin ja minä taas tällä erilaisella tavalla, silti olet tärkeä.
Ja sinulla on oikeus olla olemassa. Samoin kuin minulla.
Ehdoton hyväksyminen siitä huolimatta, vaikka ei kemiat aina mene yhteen, ei teot, ei ajatukset ja mielipiteet. Tärkeää on olla hylkäämättä ja olla läsnä kaikesta huolimatta.
Tehdä omalla käytöksellään ihminen näkyväksi sellaisenaan mitä hän on sillä hetkellä.
Tämä on syvästi tyydyttävää ja parantavaa olemista. Siinä ei ulkonäkö merkitse mitään.
-
Kuten sanotaan "kauneus on katsojan silmissä". Ainakin minulle se sisäinen kauneus on tärkeämpi kuin ulkoinen.
-
Alkukevennys;
Tennesseen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan kauniiden naisten olisi syytä ottaa itseään rumempi mies varmistaakseen avioliittonsa onnellisuus. Rumat miehet ovat onnellisia itseään kauniimpien naisten kanssa. Sen sijaan jos mies pitää itseään vaimoaan komeampana, hän tietää, että kysyntää olisi muuallakin ja on keskimääräistä tyytymättömämpi avioliittoonsa.
Jokaisen kauniin naisen takana on mies joka on kyllästynyt häntä panemaan
Vakavammin ottaen, tässä Henry Laasasen mainio blogikirjoitus (YTM. Sukupuolijärjestelmän tutkija.) -----tässäpä tätä linkkispämmiä-----/35456-ala-kysy-naisilta-neuvoja-naisteniskentaan
-
Ehdoton hyväksyminen siitä huolimatta, vaikka ei kemiat aina mene yhteen, ei teot, ei ajatukset ja mielipiteet. Tärkeää on olla hylkäämättä ja olla läsnä kaikesta huolimatta.
Ehkä minä en nyt ihan ymmärä tai nostan nyt tämän kontekstista ulos, mutta miksi pitäisi hyväksyä ehdottomasti vaikka ei menee yhteen ei kemiat, ei teot, ei ajatukset eikä mielipideetkään? Miksi silloin pitää alunperin olla läsnä?
Minusta kaikkien ihmisten kanssa ei tarvi olla sinut eikä läsnä. En näe sitä tarpeellisenä ja suoraan sanoen minä en jaksaisi sellaista, että otan tehtäväkseen pitää varauksettomasti kaikista ihmisistä. Läsnä voin olla vaan muutamalle ja tosi läsnä todella rajalliselle määrälle.
Miehen rumuuden kanssa ei tainnut tällä olla enään mitään kosketuspintaa...
-
Rumat miehet ovat onnellisia itseään kauniimpien naisten kanssa. Sen sijaan jos mies pitää itseään vaimoaan komeampana, hän tietää, että kysyntää olisi muuallakin ja on keskimääräistä tyytymättömämpi avioliittoonsa.
Tällaiset tutkimuksethan toki tehdään aina vaniljaperspektiivistä... kinkyssä marginaaliryhmässä tosin voi löytyä paljonkin komeita miehiä, jotka olisivat oikein onnellisia "ruman" dominan kanssa (ja aivan taatusti löytyykin).
Ja helvettiin se sisäinen kauneus ja muu lässynlää, ollaan rumia ihan reilusti! Kyllä rumuuskin mielestäni voi olla rakastettava/haluttava/kiihottava/jne ominaisuus! >:D
-
Ja helvettiin se sisäinen kauneus ja muu lässynlää, ollaan rumia ihan reilusti! Kyllä rumuuskin mielestäni voi olla rakastettava/haluttava/kiihottava/jne ominaisuus! >:D
Amen tälle!
-
Jokaisen kauniin naisen takana on mies joka on kyllästynyt häntä panemaan
Vakavammin ottaen, tässä Henry Laasasen mainio blogikirjoitus (YTM. Sukupuolijärjestelmän tutkija.) -----tässäpä tätä linkkispämmiä-----/35456-ala-kysy-naisilta-neuvoja-naisteniskentaan
WTF. Lukeeko joku ihan tosissaan Laasasen juttuja ja pitää niitä uskottavina???
-
WTF. Lukeeko joku ihan tosissaan Laasasen juttuja ja pitää niitä uskottavina???
Täyttä asiaahan tuo juttu oli!
-
Lähinnä mulla oli ideana kartottaa, että onko meillä rumilla miehillä enää mitään toivoa. ;)
Pip, kun ("jos" ei taida olla vaihtoehto, eiköhän tuo Pipin oma kuva ole?) teillä rumilla miehillä on kroppa tuota profiilikuvan luokkaa, saa pärstävärkki olla aika kaamee, ellei muka flaksi käy ;D ...ja mites se kiltti-juttu olikaan 8) ...
Ei niin rumaa, ettei jotain kaunista, mutta kauniista saadaan äkkiä sikaruma huonolla käytöksellä, sikamaisuudella, epähygieenisyydellä, sikamaisuudella, sovinismilla, välinpitämättömyydellä, ja joko mä mainitsin sikamaisuuden ::)
Harvalla komealla miehellä on ruma muija, monella rumalla muijalla taas on ruma mies koska ne ei kauniille miehille kelpaa.
Vaan eikös se tutkimusten mukaan ole toisen ihmisen tuoksu millä kemiat mitataan, ei sillä mitä silmät näkevät.
Mun onnekseni aviomieheni oli mielettömän kauniin komea, tän huushollin muksut on sen ansiosta jumalaisen kauniita, mun geenit jäi siinä kisassa kaaaaauas takariviin :o (kyllä, kyllä rakastaisin muksuja siitä huolimatta vaikkeivat olisi)
-
Tietenkin ensimmäinen asia mihin ihmisessä kiinnittää huomiota on ulkonäkö. Sen merkitys kuitenkin ajan mittaan vähenee, ainakin minulle. Jokaisessa ihmisessä on rakastettavia ulkoisia piirteitä mutta tärkeimmäksi asiaksi kuitenkin nousee se millainen ihminen on luonteeltaan. Ei kaunista ihmistä jaksa kattella, jos sen päässä ei liikahda oikein mitään. ;-)
-
Kaikki riippuu niin paljon siitä, mitä pitää rumana. Myös oma näkökulma (myös) kauneuteen vaihtuu iän myötä. Joskus kaveri kysyi, mikä miehissä kiinnostaa noin ulkonäön puolesta, niin taisin vastata että yleinen rumuus. Tällä tarkoitin sitä, että mitkään kiiltokuvapojat ei kelpaa. Mallipojat lähinnä oksettaa, kun taas oma karvainen, vatsakas köriläs on kuuminta hottia. Luonne sen tekee... Ja näin neiti hormoninarkille se testosteronikin O:-)
-
Jokaisen kauniin naisen takana on mies joka on kyllästynyt häntä panemaan
Vakavammin ottaen, tässä Henry Laasasen mainio blogikirjoitus (YTM. Sukupuolijärjestelmän tutkija.) -----tässäpä tätä linkkispämmiä-----/35456-ala-kysy-naisilta-neuvoja-naisteniskentaan
WTF. Lukeeko joku ihan tosissaan Laasasen juttuja ja pitää niitä uskottavina???
Sitten vain vasta-argumentteja kehään (tai loungeen).
-
Samaa mieltä Krasavican kanssa, ei kiihota mitkään puunatut Hunksit. Vähän Quasimodoa ja älyä niin minulla polvet notkuu...
-
Olen kovasti mieltynyt Susien mielipiteisiin.
Palaan niihin uudestaan ja joka kerta miettien tarkemmin.
Elämässä on paljon oppimista. Yksi näistä on ihmisen kokonaisvaltainen näkeminen.
Tärkeää on olla läsnä jonkun elämässä. Koko olemuksellaan viestittää, että vaikka olet tehnyt tuota ja tuota, vaikka ajattelet näin ja minä taas tällä erilaisella tavalla, silti olet tärkeä.
Ja sinulla on oikeus olla olemassa. Samoin kuin minulla.
Ehdoton hyväksyminen siitä huolimatta, vaikka ei kemiat aina mene yhteen, ei teot, ei ajatukset ja mielipiteet. Tärkeää on olla hylkäämättä ja olla läsnä kaikesta huolimatta.
Tehdä omalla käytöksellään ihminen näkyväksi sellaisenaan mitä hän on sillä hetkellä.
Tämä on syvästi tyydyttävää ja parantavaa olemista. Siinä ei ulkonäkö merkitse mitään.
Kiitos Lady Whip. Mieltä lämmittää jos joku lukee ajatuksella, ja vielä enemmän jos useamman kerran. Itsestä kun usein tuntuu vaikealta saada kirjoitetuksi niin kuin ajattelee. Ja sitten kun saa kirjoitettua, niin jo kohta huomaa ajttelevansa toisin, tai enemmän , tai eri kantilta, tai sanoneensa liian yksioikoisesti :o...just name it: ajatusten hahmottaminen ei ole helppoa, vielä vaikeampaa saada ne kirjoitetuksi.
Aina vain epätäydellinen, aina korjaamisen varaa: aina tämän päivän totuus on huomisen valhe. Kujan juoksua sanoilla todellisuuteen, tai edes sen äärelle, lähelle ja kohti pyrkien, joskus, harvoin, johonkin koskien, osuen.
Ja kuitenkin kirjoittaminen auttaa rakentamaan ajattelua, ajattelu kirjoittamista.
Ja näkemistä sekä katsomista tosiaan pidän tärkeänä. Joskus jos yhteyttä ei ole voi katseen pysähtyminen kauniiseen pintaan olla vain turhauttavaa, este oikealle näkemiselle. Mutta jos yhteys on voi katsekin pysähtyä pintaan, rooliin, leikkiin. Vapauttaa olemaan esine, kohde.
Myös kosketuksella voi "nähdä", meillä on silmät sormen päissä jos vain haluamme niitä käyttää. Ja myös fyysisyyteen, ihoon, voi jäädä henkisesti kiinni. Ei näitä voi erottaa.
Siksi koen turhauttavana kun puhutaan rumuudesta/kauneudesta kun ei niillä itsessään ole oikein ole mitään merkitystä. Voin hyvin katsella kaunista, siis omasta mielestäni, miestä tai naista ilman minkäänlaista halua naida, so. Haluun tarvitaan enemmän. Toisaalta myös ärsyynnyn jos ulkonäkö nonsoleerataan totaalisesti; tähän kyllä miehisessä ajattelussa törmää aika usein, edelleen. Pidän sitä ihan yhtä huonona asiana kuin huonoja käytöstapoja. Kyllä mieskin on seksiobjekti, ja jälleen ihan positiivisessa mielessä. Jokainen omalla tyylillään, mielellään.
Ja kyllä sen partnerin haluja ja toiveita kannattaa myös kuunnella. Hitto, minä pukeudun vaikka korinttipullaksi jos se on SE juttu SILLE ihmiselle jonka sänkyyni haluan.
Halustahan kai ihmissuhteissa kuitenkin on kyse, vai olenko jotenkin hiffanut ihan pieleen?
Ja rakkaat miehet, minun haluni viritykseen ei totisesti riitä se, että toteatte haluavanne naida minua, so...kas kun minunkin pitäisi haluta ;).
Ja missä helvetissä on se mies joka on kyllästynyt panemaan minua...olen siis ruma jos kukaan ei ilmottaudu ihan just tällä punaisella minuutilla, huhuu...Ja jos ilmottautuu niin takaan että keksin muutakin tekemistä kuin sen panemisen sitten 8)
-
Jokaisen kauniin naisen takana on mies joka on kyllästynyt häntä panemaan
Vakavammin ottaen, tässä Henry Laasasen mainio blogikirjoitus (YTM. Sukupuolijärjestelmän tutkija.) -----tässäpä tätä linkkispämmiä-----/35456-ala-kysy-naisilta-neuvoja-naisteniskentaan
WTF. Lukeeko joku ihan tosissaan Laasasen juttuja ja pitää niitä uskottavina???
Sitten vain vasta-argumentteja kehään (tai loungeen).
Laasasen jutuissa on se perusoletus taustalla, että jokainen nainen on samanlainen ja haluaa yhteneväisiä asioita. Tyyliin: "We are the Borg"
Laskuista jätetään täysin pois se että yksilötasolla keskiarvot eivät toimi. Minua itseäni esimerkiksi yleisesti kehutaan ihan kauniiksi naiseksi, mutta siitä huolimatta saan baarissa olla täysin omassa rauhassani. Todellakaan en pystyisi valitsemaan baarista miestä mukaani mieleni mukaan - asia johon Laasasen teoria perustuu.
Fakta on, ettei millään neuvoilla kukatahansa mies saisi iskettyä ketätahansa naista, mutta on silti älytöntä ajatella että naisten neuvot naisten iskemisessä olisivat jotenkin heikompia suhteessa näihin "pelimies" neuvoihin. Pelimiestyylillä voi saada tietyntyyppisen naisen mukaansa baarista, mutta ei sellaista, joka arvostaa miehessä rehellisyyttä ja luonnetta.
Laasasen teoriat eivät vain yksinkertaisesti ole toimivia yhteiskunnassa, jossa jokainen nainen ja mies on yksilö ja osiensa summa.
-
Olen ulkonäkökeskeinen ihminen mutta kun tutustun toiseen ihmiseen ei ulkonäöllä enää ole niin paljon painoarvoa. Tahdon että minua kohdellaan muunakin kuin kasana ulkoisia ominaisuuksia joten yritän kohdella myös muita ihmisiä persoonina ja arvojen perusteella. :)
Toki silmänruoka on aina kivaa mutta kuori ei ole kaikki kaikessa.
Mutta siis joo. miten ruman miehen kanssa olisin. hmmmm.. En nyt osaa suoraan vastata muuta kuin että jos nainen pitää itsestään huolta, myös miehen on se tehtävä. Jo terveydellisistä syistä. Tämä pätee molemmin puolin.
-
Toki silmänruoka on aina kivaa mutta kuori ei ole kaikki kaikessa.
Valitettavan totta. Elämä olisi muuten liian helppoa.
edit: Ainiin, aiheena oli mies. No pätee naisiinkin yllättäen.
-
Mitä mieltä muuten olette alistuvat naiset, miten eroaa komealle miehelle alistuminen rumalle miehelle alistumisesta? Vai onko näillä mitään eroa edes?
-
Mitä mieltä muuten olette alistuvat naiset, miten eroaa komealle miehelle alistuminen rumalle miehelle alistumisesta? Vai onko näillä mitään eroa edes?
Iso heh heh. Alistajan komeudella-rumuudella (ja kaikki se kirjo mikä mahtuu sinne väliin) on niin vähän tekemistä asian sisällön kanssa. Huomattavasti vähemmän kun hmm.. vaniljahömpötyksissä.
Vaikka hyvät vatsalihakset rulettaa, ei niillä loppupeleissä kait niin väliä ole. Pikku plussa tietty.
-
En ole edes nuorena syttyny komeista miehistä. Mutta, siihen on syynä se, etten koe itseäni tasavertaseks heidän kanssa ulkosesti, joten miettisin sit omia kilojani, ja se itse asia jäis ehkä sit toissiaseks. Onneks on keksitty korsetit yms, millä saa jotain edes peitettyä. Mutta joo, Master sais mielellään olla ikäseni eikä mikään kamalan komea, ni osaan rentoutua paremmin.
-
Kukaan ei kai ole kovin tarkasti määritellyt vielä rumuutta ja/tai komeutta. Niistä henkilökemioista kaiketi kuitenkin kyse aina. Ihmeen hyvin nuo ihmiset tuntuvat löytävän kantensa/kattilansa ja niin monennäköistä ja-kokoista pariskuntaa näkyy ihan arkimaisemissa.
Ulkonäkö on kai ikuisuusaihe kuitenkin, muusta puhutakaan juuri aikakausilehdissä ja kaikilla palstoilla. Ja sitten Suomessa oli niitä sinkkuja satoja tuhansia..Mikä siinä sitten onkaan syynä, tuskin kaikki haluavat sinkkuilla ja tuskin kaikilla kiikastaa ulkonäöstä asia, että pitäisi olla juuri sen näköinen -ja kokoinen kuin se kiiltomielikuva on päässä. En jaksa uskoa ainakaan varttuneempien ja realistisemmin asioita katsovien kohdalla tuohon.
Siihen uskon, että ns. "parhaimmat" ovat kenties jo varattuja, mutta sitten on monia muitakin tekijöitä, eikä ulkonäkö voi olla se, miksi joku sitten menee kiikkustuolin kautta yksinään hautaan.
Rumuus voi mun mielestä olla myös komeeta, kuten vaikka iso arpi kasvoilla, yhtenä esimerkkinä. Rumuus siis voikin olla komeeta/kaunista ja se on itse kenenkin silmissä ja päässä se, miten asioita mieltää, imho.
Kokonaisuus ja yhteensopivuus kaikkien ominaisuuksien yhteissummana on kait ratkaisevinta. Eikö niiden kaikkien kukkasten pitänytkin antaa kukkia ja kaikki eivät ole ruusuja, mutta voivat olla päivänkakkaroita..voikukatkin kelpaa moneen,kuten syötäviksi :D
nimim. voikukkako
-
Kyllä ulkonäkö merkitsee, koko olemus. Miten kantaa itseään, miten liikkuu ja elehtii, miltä tuoksuu jne. Jotkut ei vain sytytä, ei siinä sen kummempaa... Jos ulkonäkö on hyvä mutta persoona ei toimi niin se on sitten vain silmäniloa. Mikäli persoona on aivan mahtava mutta olemus ei vaan mitenkään vedä puoleensa niin se ei ole erityisen hedelmällistä itseni kohdalla... Miehen pitää olla haluttava jotta sen kanssa jotain olen kiinnostunut tekemään. Haluttavuus on tähän mennessä aina koostunut palasista persoonaa ja ulkonäköä, jokaisen kohdalla hieman eri tasapainossa.
Rumia ihmisiä on olemassa. Paljon on kuitenkin sellaisia joita en pidä erityisen hyvännäköisinä mutta sitten kun mukaan otetaan muu kokonaisuus niin kuva muuttuukin. Ja kukaan ei ole täydellinen. Jos jollain on aivan ihana naama ja muu ei niin ole omaan mieleeni, keskityn siihen naaman ihasteluun.
Eli hyvännäköinen mies kelpaa! Se mikä sitten on hyvännäköistä on liian laaja aihe kirjoitettavaksi tähän.
-
En ole edes nuorena syttyny komeista miehistä. Mutta, siihen on syynä se, etten koe itseäni tasavertaseks heidän kanssa ulkosesti, joten miettisin sit omia kilojani, ja se itse asia jäis ehkä sit toissiaseks. Onneks on keksitty korsetit yms, millä saa jotain edes peitettyä. Mutta joo, Master sais mielellään olla ikäseni eikä mikään kamalan komea, ni osaan rentoutua paremmin.
Joo ensinnäkin tää mun kysymys oli kyllä ehkä maailman tyhmin xD Mut kysyinpähän silti. :D Mut n4103xxl sul on tosi hyvä pointti. Ite oon aina miettinyt miks ihmeessä en viihy komean miehen seurassa, vaikka silmänruoka on edelleen silmänruokaa. :D En kuitenkaan täysin pysty rentoutumaan ku mietin sit vaan et miten ite voisin näyttää paremmalta ja se pilaa aika helposti tunnelman. Mieluiten sellanen sopivan tavallinen... Ei sillä ulkonäöllä niin kamalasti väliä olekaan. Taidan silti olla hiukka ulkonäkökeskeinen.
-
Alistumisella ei oo mitään tekemistä ulkonäön kanssa, nimimerkillä "jokuset nettitreffit käynyt". Pariin otteeseen jopa tullut sessioitua eka kerran tavatessa ;D
-
Samaa mieltä kuin telle, ei ulkonäkö vaikuta. Alistuminen henkisesti itselle natsaavalle ihmiselle on kivaa. Eli alkuperäiselle kysyjälle; kaikilla fiksuilla miehillä on mahdollisuus. K..ipäillä ei juurikaan.
-
Samaa mieltä kuin telle, ei ulkonäkö vaikuta. Alistuminen henkisesti itselle natsaavalle ihmiselle on kivaa. Eli alkuperäiselle kysyjälle; kaikilla fiksuilla miehillä on mahdollisuus. K..ipäillä ei juurikaan.
Kuten jo jossain vaiheessa mainitsin, niin lähinnä kieli poskella tän ketjun avasin. Totta toinen puoli, eli en itse ole todellakaan kaikkia naisia miellyttävä ulkomuotoni puolesta, enkä baariin pillunkiilto silmissäni naista matkaani saa. Toisaalta olen vähän ronkelikin, joten ainoa, mihin voin luottaa, on kemioiden natsaaminen. Sitä sentään joskus tapahtuukin.
-
Omakohtaista kokemusta omaavana kun nyt olen ruma+läski mies.Tukimus on varmaankin hyvin relevantti jos tämmönen ruma joskus tapaa naisen,on varmaa että on paljon enemmän valmis uhrautumaan kuin se "kaunispoika" joka sormia napsauttamalla saa 3 naista paikalle,joskus muistan naisen sanoneen jostain sehän viettää peilinedessä enemmänaikaa kuin minä.
-
Mulle ei ikinä tärkeintä ole ollut miestenkään kohdalla se ulkonäkö. Mitä fyysisyyteen tulee niin kiinnitän huomioni ensiksi aivan muualle kuin kasvoihin MUTTA vielä tärkeämpää on se mitä mieheltä löytyy korvien välistä. Se ratkaisee.
"Mikä tekee ihmisestä ruman" voisi rengastaa samaan lokeroon kysymyksen "Mikä tekee ihmisestä normaalin" kanssa.
-
Kamalaa lukea esim. vanhoja omia muka viisaita viestejä..toisaalta,joskus on osannu jotain ilmaista.
Jos nyt vaan karkeasti ja kömpelösti toteaa,ettei kiinnosta kiiltokuvat ja tuskin kiiltokuva musta kiinnostuisi,hehe.
nimim. en saa eturessua hallintaan
-
Harmi että aihe nimetty miesten mukaan. Naisen rumuus yhtälailla menis tässä...
-
Olen ulkonäkökeskeinen ihminen mutta kun tutustun toiseen ihmiseen ei ulkonäöllä enää ole niin paljon painoarvoa. Tahdon että minua kohdellaan muunakin kuin kasana ulkoisia ominaisuuksia joten yritän kohdella myös muita ihmisiä persoonina ja arvojen perusteella. :)
Hauskaa, minäpä en ole rumaa miestä NÄHNYTKÄÄN.
Aina ihmisestä löytyy jotain kaunista...luonne, huumori,kiltteys jne.
Mitä ihmettä täällä olevat naiset sitten kuvittelevansa olevan ?
Saa potkaista, mutta saattaa tulla takaisinkin !
-
Kauneus katsojan silmissä. Kyllä sitä baarissa ollessaan kiinnittää huomiota, varsinkin meidän nuorempien kohdalla aika usein pukeutuminen näyttää sitä että yrittääkö vaikuttaa haluttavalta vai ei, joten myönnän että se jos on huoliteltu ulkonäkö, muutenkin asiallisen näköinen (en siis tietenkään sitä sano että tarvitsisi näyttää stereotypialliselta prostotoidulta), vaikuttaa siihen että kokeilenko onneani vai en. Voin ainakin varmaksi sanoa että jos näyttää kuolleista nousseelta, niin ei ihan heti tulisi mieleen pyydellä ekana numeroa.
Mutta eipä sillä loppujen lopuksi ole väliä. Eläimiä kun ollaan niin se kohdistuu meihin kulttuurissa näin, että pukeutumisella ja ulkonäin huolittelulla ilmaistaan myös sitä parittelun halukkuutta. Muutaman kerran on tullut naikkosia vastaan, joilla suorastaan tissit turpoaa topeista ulos ja minihameen alta voi nähdä kiharat, mutta sitten ollaan niin loukkaantunutta kun rohkaisuryypyn ottanut kaveri menee ja yrittää iskeä, joten siinä mielessä kannattaa kiinnittää huomiota ja mielestäni turha valittaa kapakissa ollessaan, tai muutenkin että ihmiset tulkitsee väärin kun näyttää selkeästi siltä että haluaa sitä, se vain on juurtunut meidän kulttuuriin ja se on toisaalta hieman epäreilua vaatia kaikkia nyt ja heti hyväksymään se että saa näyttää miltä tahansa, ilman mitään seurauksia.
-
Vaikka olen täälläkin lukuisia kertoja mainostanut olevani esteetikko ja nauttivani kauneuden katselusta, ihmisissäkin, niin olen silti ollut myös elämäni merkittävimpiin lukeutuvissa ihmissuhteissa sellaisten miesten kanssa, joista voisi asiaa kaunistelematta sanoa, että ovat olleet todellakin rumia. Mutta heissä on ollut karismaa senkin edestä ja sitä tiettyä röyhkeän eläimellistä seksikkyyttä ja elinvoimaisuutta sekä itsevarmuutta, yhdistettynä älykkyyteen, luovuuteen sekä herkkyyteen ja viisauteen, mikä yhdistelmä vaan kerta kaikkiaan vie tältä tytöltä jalat alta. Pari tällaista, itseäni noin kymmenen vuotta vanhempaa miestä, on elämässäni ollut ja huh, en todellakaan vaihtaisi näitä kokemuksia mihinkään pelkän pinnan koreuteen.
Toisaalta minulla on myös kokemusta siitä, että olen useampiakin kertoja sietänyt aivan liian pitkään lähelläni hyvinkin luonnevikaisia tyyppejä (sekä miehiä että naisia), siksi että he ovat olleet vaan kerta kaikkiaan niin kauniita/komeita, että olen vaan lumoutuneena tuijottanut heitä näkyyn pitkänkään ajan kuluttua kyllästymättä. Niin kuin olisi saanut omakseen jonkun aivan ihastuttavan taideteoksen. Sen varjolla olen painanut villaisella niin huomattavan älyn/järjen köyhyyden, ilkeyden, narsistisuuden kuin itsekkyydenkin. Ja mitä lie muitakin ei niin imartelevia persoonallisuudenpiirteitä.
Naisten kohdalla en ole itse asiassa ollut ikinä muuta kuin joko selkeästi kaunottarien tai sitten melko tavallisten/kivannäköisten pupusten kanssa. Kaunottaret ovat valitettavasti olleet enimmäkseen juuri näitä aiemmin mainitsemani kaltaisia luonteeltaan vaikeita tapauksia, mutta olen jotenkin sitten aina antanut heidän huonon käytöksensä ja oikkunsa anteeksi, kun olen ollut niin lumoutunut heidän naisellisista viehätysvoimistaan. Sokaistunut kerta kaikkiaan näin jälkeen päin asiaa ajateltuani. Tavallisen/kivan näköisissä taas on ollut oikeasti tosi mukavia tyyppejä kaikin puolin ja heitä on yhdistänyt myös se tietty vahva seksuaalinen vetovoima.
Tästä nyt tulee sellainen vaikutelma, etteikö kauniissa/komeissa ihmisissä voisi olla myös sisäistä kauneutta ja toisaalta että rumat ihmiset olisivat jotenkin automaattisesti parempia ihmisiä luonteeltaan. No, kuten tiedämme, niin näin ei asia ole. Siltikin siinä vaan näyttää olevan perää, että jotkut ovat tottuneet pelaamaan tässä maailmassa ulkonäkönsä turvin ja eivät luultavasti siitä syystä ole kokeneet tarpeelliseksi kehittää luonnettaan/persoonaansa/muita avujaan hioutuneemmiksi. Mikä on todella surullinen juttu, sillä mikä voisikaan olla ihanampaa, kuin henkilö, jossa yhteenkietoutuu jokaisella tasolla ilmenevä harmoninen kauneus. Taivaallista hipova sulokkuus, ihastuttavuus ja viehätysvoima.
Mutta joo, vuosia on jo itselläni siitä aikaa, kun kauneus on päässyt kiilaamaan luonteen jalostuneisuuden ohitse kumppania valittaessa. Vannomatta toki paras, sitä kun ei tiedä mihin tämä elämä jälleen tulevaisuudessa viskaa... Toivon kuitenkin, että olisin jo kasvanut tämän taipumuksen ohitse/ylitse ja jatkossa osaisin erottaa ne todelliset ja aidot timantit vaikka minkälaisen ulkokuoren alta.
Realiteetti on myös se, että jollei satu nuorena kuolemaan, niin jokaisen meistä kohdalla - supermallienkin - odottaa samanlainen (mahdollisen) kauneuden/komeuden lakastuminen ennen pitkää. Viimeistään siinä vaiheessa saattaa huomata sen, että olisi ollut hyötyä siitä, että olisi kehittänyt itsessään kokonaisvaltaisesti myös muita avuja, eikä keskittynyt vain ulkokuorensa hiomiseen ja iänikuiseen peilailuun. Elämä opettaa.
-
Siis mä en ookaan ihan hatusta vetänyt mun teoriaani! Mä meinaan kehittelin jo ajat sitten mallin jonka mukaan oon kaikkein luottavaisin suhteessa ruman miehen kanssa. Kauniit naiset tai komeat miehet aiheuttaa liikaa epävarmuutta. :D Mut ei nekään suhteet oo olleet lopulta pysyviä, että mene ja tiedä sitten.
-
Perinteisesti miesten vetovoimaisuus naisten silmissä on perustunut ensisijaisesti siihen, mitä hän tekee, eikä niinkään siihen miltä hän näyttää. Nykyään taitavat tosin miehiin kohdistuvat odotukset olla astetta ulkonäkökeskeisempiä kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Naiset puhuvat usein karismasta, kun heiltä kysytään, mikä miehestä tekee kiinnostavan. Karismaa on aika vaikeaa määritellä, mutta on aika selvää, että ainakin osittain se rakentuu sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Esimerkiksi julkkismiesten karismaattisuus voi tulla luoduksi puhtaasti siten, että kun naama näkyy lehdissä riittävän useasti, siitä syntyy tietynlainen sädekehävaikutus täysin riippumatta siitä, onko henkilöllä itsellään lainkaan karismaattisiksi yleisesti miellettyjä ominaisuuksia, kuten älykkyyttä, elämänkokemusta, tunneälykkyyttä, tietynlaisia ulkonäön piirteitä jne.
Muistan lukeneeni Iltalehdestä siitä, kuinka eräs "julkkiskaunotar" kertoi tapailevansa omasta tahdostaan ainoastaan rumia miehiä. Hyvännäköisillä miehillä ei hänen mielestään ollut yleensä muuta annettavaa naiselle komean kuoren lisäksi. Tämä on toki melko tympeä ja yksipuolinen näkemys, mutta uskon siinä olevan ainakin pienen totuuden siemenen. Rumat miehet nimittäin joutuvat pakostikin kompensoimaan ulkonäköään parantaakseen asemaansa naismarkkinoilla. Tästä ei tietenkään loogisesti seuraa, että komeat miehet olisivat tyhmiä pelkästään komeutensa takia, vaikka kyseinen harakka sitä mieltä tuntui olevankin, mutta pidän hyvin mahdollisena että jonkunlainen negatiivinen korrelaatio ulkonäön ja omaan henkiseen pääomaan panostamisen välillä saattaa olla. Joitakin vuosia sitten uutisoitiin tutkimuksesta, jossa todettiin rumien ihmisten olevan parempia johtajia kuin kauniiden. Mene ja tiedä.
-
Perinteisesti miesten vetovoimaisuus naisten silmissä on perustunut ensisijaisesti siihen, mitä hän tekee, eikä niinkään siihen miltä hän näyttää. Nykyään taitavat naisten miehiin kohdistuvat odotukset olla astetta ulkonäkökeskeisempiä kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Naiset puhuvat usein karismasta, kun heiltä kysytään, mikä miehestä tekee kiinnostavan. Karismaa on aika vaikeaa määritellä, mutta on aika selvää, että ainakin osittain se rakentuu sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Esimerkiksi julkkismiesten karismaattisuus voi tulla luoduksi puhtaasti siten, että kun naama näkyy lehdissä riittävän useasti, siitä syntyy tietynlainen sädekehävaikutus täysin riippumatta siitä, onko henkilöllä itsellään lainkaan karismaattisiksi yleisesti miellettyjä ominaisuuksia, kuten älykkyyttä, elämänkokemusta, tunneälykkyyttä, tietynlaisia ulkonäön piirteitä jne.
Muistan lukeneeni Iltalehdestä siitä, kuinka eräs "julkkiskaunotar" kertoi tapailevansa omasta tahdostaan ainoastaan rumia miehiä. Hyvännäköisillä miehillä ei hänen mielestään ollut yleensä muuta annettavaa naiselle komean kuoren lisäksi. Tämä on toki melko tympeä ja yksipuolinen näkemys, mutta uskon siinä olevan ainakin pienen totuuden siemenen. Rumat miehet nimittäin joutuvat pakostikin kompensoimaan ulkonäköään parantaakseen asemaansa naismarkkinoilla. Tästä ei tietenkään loogisesti seuraa, että komeat miehet olisivat tyhmiä pelkästään komeutensa takia, vaikka kyseinen harakka sitä mieltä tuntui olevankin, mutta pidän hyvin mahdollisena että jonkunlainen negatiivinen korrelaatio ulkonäön ja omaan henkiseen pääomaan panostamisen välillä saattaa olla. Joitakin vuosia sitten uutisoitiin tutkimuksesta, jossa todettiin rumien ihmisten olevan parempia johtajia kuin kauniiden. Mene ja tiedä.
Mua ei ole koskaan vetäneet puoleensa ns. nätit miehet, Hollywoodissakin taitaa olla vain kourallinen mun makuuni meneviä ns. hottiksia. Mä tykkään persoonista, älystä, kemiasta. Ihan sama, onko tähtikamaa ulkonäöltään, kunhan juttu toimii. töissä on valitettavasti huomannut, miten yhden ulkonäkökeskeisyys vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. ja siis kokee, että kunhan saapuu paikalle, systeemi toimii.
-
Kyllä mielestäni sillä ulkonäöllä on kuitenkin jonkin verran väliä, vaikka luonne on toki loppupeleissä tärkeämpi asia. Ulkonäöstä kumpuaa kuitenkin se seksuaalinen viehätysvoima ja varmaan kaikki kuitenkin haluavat, että sitä omaa kumppania olisi miellyttävä katsella. :)
Olen varmasti itse ajoittain syyllistynyt liian paljon miehen ulkonäön katsomiseen, mutta nyt olen kyllä yrittämässä päästä eroon tästä tavasta. En ole missän vaiheessa etsinyt mitään Mr finlandia itselleni, mutta katson miehessä usein juuri kasvoja ja kasvonpiirteitä ja jos näissä kasvoissa ei vain joku miellytä, niin minun on vaikea kiinnostua miehestä. Vinkkejä, miten tästä huonosta tavasta pääsisi eroon? :D
Toisaalta jollain tapaa uskon myös siihen, että jos tapaa jonkun ihmisen, jonka ulkonäkö ei miellytä, mutta josta kuitenkin on kiinnostunut, niin sitä alkaa pitämään tätä ihmistä komeana/kauniina jossain vaiheessa. :)
-
Olen varmasti itse ajoittain syyllistynyt liian paljon miehen ulkonäön katsomiseen, mutta nyt olen kyllä yrittämässä päästä eroon tästä tavasta. En ole missän vaiheessa etsinyt mitään Mr finlandia itselleni, mutta katson miehessä usein juuri kasvoja ja kasvonpiirteitä ja jos näissä kasvoissa ei vain joku miellytä, niin minun on vaikea kiinnostua miehestä. Vinkkejä, miten tästä huonosta tavasta pääsisi eroon? :D
Miten niin syyllistynyt ja miksi pitäisi päästä? Ei kai kukaan ole velvollinen selittelemään omia parinvalintapreferenssejään muille. Vapaa maa jne.
-
Miten niin syyllistynyt ja miksi pitäisi päästä? Ei kai kukaan ole velvollinen selittelemään omia parinvalintapreferenssejään muille. Vapaa maa jne.
[/quote]
Olen pari kertaa käynyt treffeillä niin, että olen kirjoitellut miehen kanssa netissä aika pitkäänkin, mutta tuona aikana ei ole tullut vaihdeltua kuvia kummankaan osapuolen kohdalta. Sitten kun olen mennyt treffeille ja nähnyt ettei mies miellytä omaa silmääni, on kiinnostukseni latistunut.
Toki jokaisella on omat seikkansa, mitkä vaikuttavat siihen kumppanin etsintään ja parisuhteen muodostukseen. Mutta näen tämän ehkä liiallisen ulkonäkökeskeisyyden ongelmana silloin, jos jatkuvasti torjutaan mahdollisia lupaavia kumppaneita ja vain siksi, koska jokin asian ei ulkonäössä miellytä. Ehkä siksi itsekin olen tästä tavasta yrittämässä pyrkiä pois, koska en halua vaikuttaa liian ulkonäkökeskeiseltä/nirsolta, jos annan ulkonäön vaikuttaa jatkoon liian paljon.
-
Mielenkiintoinen aihe, jota on myös tullut funtsailtua.
Mistä se kauneuden määritelmä tulee ja kuka sen määrittelee?
Onko se media? muoti? massailmiö??? Jonkun mielestä ruma, voi olla
toisen mielestä kaunis - Voiko olla? Tai jos on ruma, niin onko hän
muidenkin mielestä ruma ja jos on, niin miksi ?
Miltä siis näyttää kaunis nainen, komea mies tai ruma ankanpoikanen?
Pohtii, pohtii, vaan ei tiedä ... >:D
-
En ole tainnut koskaan seurustella yleisesti hyvännäköiseksi tulkitun henkilön kanssa. Suuri osa on näistä playereita, joten dislike, ja yhteiset intressit loppuvat siihen. Sitä paitsi itse en pidä mistään Brad Pitteistä, vaan rosoisista tyypeistä. Harva ihminen on kuitenkaan mielestäni oikeasti ruma. Sitä paitsi enemmän pidän luotaantyöntävänä esim. joittenkin ikäisteni henkistä ja/tai fyysistä setätyyliä. Yhtä kaikki, tavallisuus riittää usein, koska taviksista voi tulla omissa silmissä ihan kauniita, jos ovat mukavia. Tai uuh, älykkäitä. Tyhmyyttä ei pelasta mikään, ulkonäölle sentään voi usein edes jotain.
Minulla on karu ja rationaalinen ajatus, että toisen ulkonäöltä sopii vaatia sen verran kuin itse kykenee tarjoamaan takaisin. Jos itseensä panostaminen ei kiinnosta juuri missään muodossa eikä hyvillä geeneilläkään ole juuri varustettu, ei ehkä kannata lähteä vaatimaan myöskään 190 cm pitkää, huippu-urheilullista tummaa miestä itselleen. Mielestäni onkin hassua, että kerta toisensa jälkeen tapaa täysin tavismiehiä, jotka haikailevat isotissisistä langanlaihoista kaunottarista. Get serious.
-
Rumat miehet on pelkkä urbaanilegenda. On vain ronkeleita akkoja.
-
Nostan taas vanhaa ketjua. Oli vain hauska lukea, mitä olin tähän ketjuun kirjoittanut melkeim vuosi sitten.
Olen huomannut, että ulkonäkön ehkä liiallinen katsominen on painunut taka-alalle. Toki jonkinlainen hyvä ulkomuoto kiinnittää edelleen huomion, mutta nyt tilalle on tullut enemmän ehkä jonkinlaisen itsevarmuuden ja karismankin katsominen yhdistettynä masterin rooliin. En kiellä, ettei ulkonäöllä olisi enää yhtään vaikutusta, mutta ei ehkä enää niin vahvasti kuin vielä vuosi sitten.
Mielenkiintoista on omalla kohdallani huomata miesmaun radikaalin muuttumisen. Kun nuorempana olin juuri lihaksikkaiden, kiiltokuvamiehien perään, niin nykyään tällaiset miehet eivät herätä minussa seksuaalisessa mielessä kiinnostusta. Sen sijaan katseeni kiinnittyy jostain syystä nykyään enemmän esimerkiksi pitkähiuksisiin miehiin. Samoin en nykyään vaadi, että miehen pitäisi olla hyvin treenattu vartaloltaan.
Mikä lie muutos tapahtunut. Onko se kasvamista pois ulkonäön liiallisesta tuijottamisesta vai vaan tajunnut sen tosiasian, että kiiltokuvamiehet eivät välttämättä tarjoa minulle sitä mitä haluan? Kinkyseksiä, älykkyyttä ja hyviä keskusteluja.
-
Nostan taas vanhaa ketjua. Oli vain hauska lukea, mitä olin tähän ketjuun kirjoittanut melkeim vuosi sitten.
Olen huomannut, että ulkonäkön ehkä liiallinen katsominen on painunut taka-alalle. Toki jonkinlainen hyvä ulkomuoto kiinnittää edelleen huomion, mutta nyt tilalle on tullut enemmän ehkä jonkinlaisen itsevarmuuden ja karismankin katsominen yhdistettynä masterin rooliin. En kiellä, ettei ulkonäöllä olisi enää yhtään vaikutusta, mutta ei ehkä enää niin vahvasti kuin vielä vuosi sitten.
Mielenkiintoista on omalla kohdallani huomata miesmaun radikaalin muuttumisen. Kun nuorempana olin juuri lihaksikkaiden, kiiltokuvamiehien perään, niin nykyään tällaiset miehet eivät herätä minussa seksuaalisessa mielessä kiinnostusta. Sen sijaan katseeni kiinnittyy jostain syystä nykyään enemmän esimerkiksi pitkähiuksisiin miehiin. Samoin en nykyään vaadi, että miehen pitäisi olla hyvin treenattu vartaloltaan.
Mikä lie muutos tapahtunut. Onko se kasvamista pois ulkonäön liiallisesta tuijottamisesta vai vaan tajunnut sen tosiasian, että kiiltokuvamiehet eivät välttämättä tarjoa minulle sitä mitä haluan? Kinkyseksiä, älykkyyttä ja hyviä keskusteluja.
Kun ikää ja kokemuksia tulee niin mielipiteet muuttuu, sitä kutsutaan kasvamiseksi. Jos vielä tutustuisit minuun niin huomaisit pitäväsi myös lyhythiuksisista miehistä ;D
-
Välillä törmää hyvinkin sisäisesti rumiin ihmisiin vaikka ulkokuori olisikin hurmaava:( jompsin kumpsin niin kuin kirppari löytö toisen romu on toisen aarre.
-
Miten määritellään rumuus? Minulle sanottu,että voisi seksiä ym. Mutta ei seurustella, olen ihan ok näköinen,ja usea yli 40-v nainen etenkin ovat ihastuneita. Mutta eivät seurustella voi. Siinä vähän ristiriitaa,enkä siis välttämättä ole ruminta. Tai kuten eräs sanoi,olet ihanan söpö,kohteli kuin aviomiestä,mutta sanoi ettei vois seurustella. Ehkä vähän ohi aiheen,mutta lähinnä miten rumuus määritellään? Itse olen viehättynyt rumista naisista joskus,sillä että tietty rumuus onkin kaunista. Ruma siis voi olla kaunista.
-
Kaiketi kaikki määrittelevät ihanteensa ja inhokkinsa itse.
IMO mielestä mies (tai nainen) on ruma, jos ei viihdy omissa nahoissaan. Lähinnä juuri se, miten kantaa itsensä ja yllään olevat vaatteet.
Aika monta kertaa olen kuvia vaihtaessa säikähtänytkin, mutta lähtenyt silti kahville (jos jutut on olleet mieleen..) ja ainakin toistaiseksi tavannut vain mukavia tyyppejä:) Jälkeenpäin en kylläkään pysty sanomaan, mitä toisella oli päällä tai minkälaiset hiukset, mutta kokonaisvaikutelma jää aina mieleen.