BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Northern82 - 06.03.2013, 06:24
-
Oletko useamman vuoden katsonut lähes päivittäin pornoa tyydyttäen itseäsi? Satunnaiset erektiot häviävät ja aamuseisokkikaan ei ole enää entisensä.
Noh. Minä olen. Viime aikoina olen tajunnut viimein sen. Olen addikti. Olen turruttanut aivoni tällä.
Verkosta tuntuikin löytyvän todella paljon kohtalontovereita, jotka ovat kokeneet saman. Pitää katsoa ja ladata koko ajan enemmän, erilaista, erikoisempaa ja rajumpaa.
Kun miettii, niin en ole varmaan armeijan jälkeen ollut edes viikkoa ilman..
Ratkaisu kuitenkin monien mukaan on löytynyt itsehillinnistä ja molempien lopettamisesta viikoiksi ja jopa kuukausiksi. Miehinen kyky ja ajatusmaailma paranee.
Tätä itse lähden yrittämään ja toivon mukaan aivot saa resetoitua takaisin oikeaan maailmaan. Samalla myös kyllä pyrin muutenkin parantamaan kehon hyvinvointia syömällä paremmin ja kuntoilemalla säännöllisesti. Toivottavasti elämänmuutos tuottaa toivotun lopputuloksen. Haluaisin kuitenkin tuntea vielä itseni mieheksi ja hyvinvoivaksi. Ensi lauantaina ensimmäisen viikon etappi. Toivottavasti itsehillintä kestää vaikka virikkeitä toki tulee ovista ja ikkunoista ja netissä kaikki on klikkauksen päässä.
Bisneksellehän tämä nykyinen kehitys on ollut riemuvoitto. Pornosivustot vievät alkuun rahat monilta ja tämän jälkeen erektiolääkkeiden valmistajat vievät loput rahat.
Onko naisia, joille liiallinen pornon katsominen on alkanut tuottaa jonkinlaisia ongelmia?
Tiedä löytyykö sivustolta muita kohtalontovereita. Ainakin varoituksen sana muille joille kehittymässä siitä liian paha tapa.
Kiitos.
-
En tiedä, voiko tätä laskea pornoaddiktioksi, mutta haluaisin ostaa enemmän ja enemmän hentaisarjakuvia. Ongelma onkin, että mitä enemmän hentaita lukee, sitä huonommaksi tarinat menevät. Tarinat eivät ole kiihottaneet pitkään aikaan ja jatkuvat anatomiavirheet tekevät tarinoista enemmänkin epämuodostumafetissipornoa kuin sellaista pornoa mihin se on tarkoitettu (jos olette lukeneet Escher Girls (http://eschergirls.tumblr.com/) -blogia, ymmärrätte mitä tarkoitan).
Silti löydän itseni lähes joka päivä harmittelemasta jossakin nettikaupassa, ettei ole rahaa ostaa lisää hentaita. Onneksi olen työtön, muuten minulla varmaan olisi ihan järjettömät kokoelmat hentaita. Hentaita on toki luettavissa netissäkin, mutta jostakin syystä tietokoneruudulta on mielestäni ikävä lukea vähänkin pidempää sarjakuvaa. Lisäksi haluaisin tukea alkuperäisiä tekijöitä ostamalla laillisen pokkari- tai lehtiversion.
Oikeilla ihmisillä toteutettua pornoa en ole katsellut moneen vuoteen. Hentai-animaatiot ovat myös osoittautuneet melkoisiksi pettymyksiksi, joten en ole niistä kovin kiinnostunut. Sarjakuvaa sen olla pitää!
-
Joo, on kokemusta tuostakin addiktiosta.
Itse lopetin pornon katselemisen jo vuosia sitten. Se turruttaa ja tylsyttää oman mielikuvituksen.
-
Tsemppiä ja lujaa tahtoa! Itse lopetin pornon katsomisen 2012 huhtikuussa ja vasta viime joulukuussa pystyin laukeamaan käteenvetämällä ja ilman mielikuvituksen apua.
Nykyisen laajakaistanetin ansiosta pystyy yhden runkkaussession aikana näkemään todella paljon upean näköisiä naisia tekemässä toinen toistaan hävyttömämpiä asioita. Joku perusjamppa sata vuotta sitten olisi joutunut elämään monta elinikää nähdäkseen saman määrän sitä saastaa mitä meikäläinen näkee tunnissa. Aivot eivät ole tottuneet tähän ylitarjontaan.
Käsittääkseni monet miehet vetävät käteen niin, että runkkaavat aivan siihen orgasmin reunalle, mutta ei yli ja antavat sitten palautua hieman ja taas mennään uudestaan. Joka linkin takaa voi löytyä jotain kiinnostavampaa ja rankempaa tai jotain, joka sopii siihen sen hetkiseen pakkomielteeseen. Helposti venähtää pari tuntia ja sitten lentää niin kovaa, että tähtiä näkyy ja talouspaperiin tulee reikä. Kaikkein voimakkaimmat kiihotustilat koetaan siinä ruudun ääressä eikä se oma tuttu tyttöystävä pysty aiheuttamaan sitä samaa reaktiota kuin loputtomat virtuaalisiskot ja parin tunnin käteenvetoeuforia. Tavallinen porno ei todellakaan jaksa kiinnostaa ja pitää löytää aina jotain erityisempää ja rankempaa, että saa samat sävärit ja toisaalta sitten jälkeenpäin sen morkkiksen, että vittu mitä tuli taas katottua. Herkkyys katoaa täysin eikä pysty laukeamaan panemalla vaan vain nettipornon avulla.
Asiat on verrattaen hyvin niille vanhemmille sälleille, jotka ovat aloittaneet vhs-kasettien ja pornolehtien kanssa. Heidän aivonsa vielä pystyvät palautumaan suht normaalii herkkyystasoon pornonkatselun lopettamisen jälkeen. En ole mikään asiantuntia, eikä tätä suhteellisen tuoretta ongelmaa ole tutkittu käsittääkseni vielä paljoakaan. Näin kuitenkin yleisesti arvellaan: Murrosikäiset pojat, jotka aloittavat heti lähes päivittäisellä rankalla nettipornolla eivät enää myöhemmin pysty palautumaan normaaliin herkkyyteen. Aivot ovat vielä murrosiässä plastiset ja mukautuvat, joten turtuminen menee syvemmälle, kuin vanhemmilla vähän kesymmällä vhs ja pornolehtimatskulla aloittaneilla miehillä. En tiedä onko tämä oikeasti totta, tässä kuitenkin linkki asian tiimoilta:
http://www.youtube.com/watch?v=wSF82AwSDiU
-
Nykyisen laajakaistanetin ansiosta pystyy yhden runkkaussession aikana näkemään todella paljon upean näköisiä naisia tekemässä toinen toistaan hävyttömämpiä asioita. Joku perusjamppa sata vuotta sitten olisi joutunut elämään monta elinikää nähdäkseen saman määrän sitä saastaa mitä meikäläinen näkee tunnissa. Aivot eivät ole tottuneet tähän ylitarjontaan.
Pahoittelut mielleyhtymästäni, mutta tuli mieleeni vähän samankaltaisuus fundamentalistisen kristillisen opetuksen kesken. Tosin sen mukaan seksuaalisuus on syntiinlankeemuksen seurauksena lähtökohtaisesti perkeleellinen asia, paitsi heteroavioliitossa samanuskoisten kesken.
Mitä pitäisi ajatella pornosta ja addiktioista... Oikeastaan lähes kaikkiin inhimillisiin asioihin ja tarpeisiin voi kehittyä addiktio ja vääristymä, kuten vaikka ruoan syömiseen tai syömättömyyteen..
Tuossa vain suppeasti riippuvuudesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Riippuvuus
Minusta tuntuu, että addiktioista:kin tuli jossain vaiheessa muoti-ilmiö ja jokaikistä asiaa alettiin pohtia mahdollisena haitallisena riippuvuutena ja että lähes kaikilla on jokin haitallinen riippuvuus.
Ehkä sen tietää kuitenkin parhaiten itse, ilman kyselyjäkin, joskus.
Jos juuri nyt tuota pornoriippuvuutta miettii, niin se on ihmeen lievä omalla kohdalla, verraten siihen, että elää tämän ikäisenä kuin jokin huivimummo konsanaan. Toisaalta nyt asiaa miettiessä tarkemmin, se puolikin tuntia viikossa, yhteenlaskettuna, aiheuttaa vähän syyllisyyttä. Ei siksi että katsoisi aina vaan rajumpaa, lapsiiin tai eläimiin, tappamiseen ymv. liittyvää, mutta tuo tuotteistus..vähän kuin kävis kerran viikossa ahtamassa sen mäkdonaldsbigmäk-largeaterian naamaan. Tai sitten joskus tulee surumieli, että eikö mulla muuta vaihtoehtoa ole kuin runkkaus ja pikainen pornon katsominen kerran pari viikossa :-[
Erittäin varmasti kuuluun porukkaan addiktioherkkä..ja voisin vaihtaa tämän lähes jokailtaisen viinilipityksen johonkin muuhun addiktioon, kuten vaikka ihmisaddiktioon..tai edes seksivälineaddiktioon tai maalausaddiktioon tai kissa-addiktioon tai siivousaddiktioon..johonkin haitattomaan ja hyödylliseen siis.
Joskus voi olla niinkin, että ihminen pyrkii säilyttämään järjen ja tolkun jollain haitallisella addiktiolla eikä enää tiedä kumpi oli ensin, muna vaiko kana -
-
Pojot aloittajalle. Ja tsemppiä!
Olemme tosiaan varmaan saamassa ensimmäiset sukupolvet ihmisiä jotka ovat addiktoineet aivonsa jo jostain kymmenvuotiaista pornolle. Hienoa; eläköön pornon helppo saatavuus.
Minulle on aivan sama mitä täysi-ikäiset (okei, ihmisen hermosto kehittyy 25 vuotiaaksi) tekevät aivoillensa, mutta toivoisin että tämä maailmamme olisi sellainen että se suojelisi lapsiaan. Minusta on hyvin surullista että lapset koukuttuvat asioihin joiden seurauksia eivät edes kykene ymmärtämään.
Ja tosiasia on että pojat ovat suuremmassa riskissä kuin tytöt. Tämä ei tarkoita etteivätkö tytöt ja naiset ole aivoiltaan aivan yhtälaisessa vaarassa, mutta kulttuuriset odotukset ja käytänteet estävät/suojelevat paremmin. Poikien testosteroni yllyttää juuri pahassa ja alttiissa iässä virhevalinnoille.
Tosiasia on myös että jos (niin kuin jo aiemmin on mainittu) on altistanut itsensä vasta kolmi-nelikymppisenä sen sijaan että vaikka varhaisteinistä, niin palautuminen on nopeampaa.
Ja vaikka aina natkutetaan siitä ettei niillä videopeleillä ole mitään korrelaatiota todelliseen käyttäytymiseen niin käsittääkseni tästä rupeaa olemaan toisenlaisia tutkismustuloksi vähitellen.
Keskustelin juuri aiheesta vanhemman tyttäreni kanssa ja hän haukkui luokkansa pojista suurimman osan siitä että pelaavat järkyttävät tuntimäärät pelejä (koulussa oli tehty tutkimus) ja ovat totaalisen empatiakyvyttömiä k***päitä.
Ei käy kateeksi tyttärieni sukupolvea; jos ei ollut parinvalinta helppoa ennen niin ei tämä nykysuuntaus tule siitä helpompaakaan tekemään.
Olen itsekin noita linkkejä tänne laitellut pariin ketjuun, joten jätän nyt laittamatta.
-
Pojot aloittajalle. Ja tsemppiä!
Olemme tosiaan varmaan saamassa ensimmäiset sukupolvet ihmisiä jotka ovat addiktoineet aivonsa jo jostain kymmenvuotiaista pornolle. Hienoa; eläköön pornon helppo saatavuus.
Minulle on aivan sama mitä täysi-ikäiset (okei, ihmisen hermosto kehittyy 25 vuotiaaksi) tekevät aivoillensa, mutta toivoisin että tämä maailmamme olisi sellainen että se suojelisi lapsiaan. Minusta on hyvin surullista että lapset koukuttuvat asioihin joiden seurauksia eivät edes kykene ymmärtämään.
Ja tosiasia on että pojat ovat suuremmassa riskissä kuin tytöt. Tämä ei tarkoita etteivätkö tytöt ja naiset ole aivoiltaan aivan yhtälaisessa vaarassa, mutta kulttuuriset odotukset ja käytänteet estävät/suojelevat paremmin. Poikien testosteroni yllyttää juuri pahassa ja alttiissa iässä virhevalinnoille.
Tosiasia on myös että jos (niin kuin jo aiemmin on mainittu) on altistanut itsensä vasta kolmi-nelikymppisenä sen sijaan että vaikka varhaisteinistä, niin palautuminen on nopeampaa.
Ja vaikka aina natkutetaan siitä ettei niillä videopeleillä ole mitään korrelaatiota todelliseen käyttäytymiseen niin käsittääkseni tästä rupeaa olemaan toisenlaisia tutkismustuloksi vähitellen.
Keskustelin juuri aiheesta vanhemman tyttäreni kanssa ja hän haukkui luokkansa pojista suurimman osan siitä että pelaavat järkyttävät tuntimäärät pelejä (koulussa oli tehty tutkimus) ja ovat totaalisen empatiakyvyttömiä k***päitä.
Ei käy kateeksi tyttärieni sukupolvea; jos ei ollut parinvalinta helppoa ennen niin ei tämä nykysuuntaus tule siitä helpompaakaan tekemään.
Olen itsekin noita linkkejä tänne laitellut pariin ketjuun, joten jätän nyt laittamatta.
Kiitos. Päivä kerrallaan.
Samaa mieltä kyllä myös noiden pelien kanssa. Nekin siitä murkkuikäisestä asti ollut se paras kaveri. Siinäkin toinen seikka minkä vaikutuksista kärsii.
Siinäpä ne kaksi P:tä yksineloon. Porno ja Pelit.
Nähtäväksi jää miten tästä toipuu ja pystyykö vielä löytämään asiaa ymmärtävää ihmistä rinnalle.
Näiden molempien vaaroista pitäisi kyllä enemmän olla julkisuudessa.
-
Ja vaikka aina natkutetaan siitä ettei niillä videopeleillä ole mitään korrelaatiota todelliseen käyttäytymiseen niin käsittääkseni tästä rupeaa olemaan toisenlaisia tutkismustuloksi vähitellen.
Keskustelin juuri aiheesta vanhemman tyttäreni kanssa ja hän haukkui luokkansa pojista suurimman osan siitä että pelaavat järkyttävät tuntimäärät pelejä (koulussa oli tehty tutkimus) ja ovat totaalisen empatiakyvyttömiä k***päitä.
On kyllä mielenkiintoista lukea, millaista pseudotieteellistä roskaa ne uudet tutkimukset ovat, ja mitkä tahot rahoittavat nuo tutkimukset... Tätä keskustelua olen mielelläni seurannut mediassa jo teinistä lähtien. Voisin kirjoittaa aiheesta hyvin pitkästikin.
Minä pelasin lapsena vain väkivallattomia tasohyppelyitä enkä edelleenkään välitä järin raaoista peleistä, mutta olen silti monen mielestä tuollainen "empatiakyvytön kusipää", kun en jaksa järkyttyä juuri mistään mediassa esiintyneestä katastrofista, joukkomurhasta tai muusta kuolintapauksesta. Tunnen myös monia naisia ja miehiä, jotka ovat pelanneet pikkulapsesta asti verenlennätyspelejä, mutta silti heitä kasvoi kunnon kansalaisia, joiden mielestä oikean maailman onnettomuudet ovat hyvinkin traagisia.
On jännä, miksei koskaan valiteta väkivaltaisista elokuvista, televisiosarjoista, kirjoista ja sarjakuvista... Aina on ensimmäinen epäilty videopeli. Saisivat mielestäni vaihtelun vuoksi tutkia, mitkä muut asiat saavat ihmiset tekemään hirmutekoja. Todennäköisesti yleensä syy on mielenterveyongelma, joka ei johdu videopelistä tai muustakaan fiktiosta.
Moni varmaan muistaa senkin farssin, miten asiantuntijat leimasivat Virginia Techissä 32 (33 jos hänet itsensä lasketaan mukaan) ihmistä tappaneen Seung Hui Chon "Counter-Striken pelaajaksi", mutta tapaukselle tuli nolo loppu, kun hänen tavaroistaan löydettiin todisteita vain Sonic The Hedgehogin pelaamisesta.
http://www.destructoid.com/did-sonic-the-hedgehog-cause-the-virginia-tech-shooting--41504.phtml
http://gamepolitics.com/2007/08/30/va-tech-report-rampage-killer-not-a-gamer
Tässä myös mainio Penn&Tellerin Videopelijakso:
http://www.youtube.com/watch?v=MaF9nbLo8as
-
On jännä, miksei koskaan valiteta väkivaltaisista elokuvista, televisiosarjoista, kirjoista ja sarjakuvista... Aina on ensimmäinen epäilty videopeli.
Siksi koska siinä on ero: videopelaaminen on tekemällä oppimista. Yksinkertaista. Sillä on mahdollista vaikuttaa ihmisen estoihin ja käyttää propagandana huomattavasti helpommin kuin passiivisia medioita.
Mutta en siis ole niinkään kiinnostunut siitä mikä on, ja onko, väkivaltapeleillä agressiivisuutta lisäävää vaikutusta, vaan siitä että ne koukuttavat. Ne palkitsevat aivoja optimaalisesti ja silloin kun kyse on ns. ajantappopeleistä niin en ainakaan omien lasteni halua oppivan koukuttamaan aivojaan sellaisesta toiminnasta saadulla dopamiinilla.
Eli en vastusta pelejä sinällään. Meillä on kaikki mahdolliset konsolit himassa kyllä. Haluan vain olla se joka päättää niin kauan kun lapset ovat minun kattoni alla. Eli meillä ei pelata 18 tuntia viikossa yhtään mitään pelejä, ja väkivaltapelejä ei pelattaisi vaikka tytöt haluaisivat (eivät halua) ollenkaan. Oma on asiansa sitten kun asuvat jossain muualla.
Eiköhän se yhtälö äärimmäisissä tapauksissa ole aina hieman monimutkaisempi kuin jokin yksi yhdistävätekijä (paitsi esim koulusurmissa, joissa se on ollut koulukiusaaminen).
-
Kuulun siihen sukupolveen, jonka nuoruudessa ei vielä ollut nettiä eikä siten nettipornoakaan. Muutakin pornoa oli melko hankalasti saatavilla. Esim. nuoruuden pitkäaikainen poikaystävä haki Tukholmasta asti omat pornografiset suosikkilehtensä - tosin eivät olleet BDSM:ää vaan jotain aasialiaisteini-osastoa.
Jonkinlaista seksiaddiktiota on kyllä ollut elämän varrella. Lähinnä silloin jos en ole ollut parisuhteessa tai meneillään olevan suhteen seksuaalinen puoli on ollut jäissä.
Sen jälkeen kun sain nimen seksuaalisuudelleni (BDSM), ei ehkä ole ollut päivääkään, ettenkö olisi jossain muodossa seksuaalisuuteen liittyvää ajatellut/toteuttanut. Joten se laskettakoon addiktioksi, vaikken sitä haitalliseksi koe, päinvastoin.
Sori, jatkan sivuraiteille liittyen edeltäviin viesteihin...
Omia lapsia on, ja onhan tuota tullut monessakin mielessä pohdittua sitä, minkälaiseen maailmaan syntyivät. Osalla lapsista on ollut omat koneet ja nettiyhteydet melko nuoresta asti. Yksi lapsistani on poika, nyt jo täysi-ikäinen. Hän on pelannut tietokonepelejä jo ennen kuin osasi lukea tai kirjoittaa. Ja koska isänsä on nörtti, sai hän mm. jo vauvana kokeilla vauvojen tietokonepeliä. Tuosta kaikesta huolimatta hänestä on kasvanut filosofinen ja empaattinen ihminen.
Mielipiteeni on se, että perheellä ja vanhempien vaikutuksella, koululla sekä lapsen perintötekijöillä on merkittävin vaikutus siihen, minkälaiseksi lapsi kasvaa. Jos pelaaminen muokkaa lapsesta "hirviön" on jotain muutakin lapsen lähiympäristössä ratkaisevasti pielessä.
Jos joku ei vielä tiedä, tällaistakin toimintaa löytyy:
SAA-Suomi - Nimettömät seksiaddiktit
http://saasuomi.ning.com/
-
Ja vaikka aina natkutetaan siitä ettei niillä videopeleillä ole mitään korrelaatiota todelliseen käyttäytymiseen niin käsittääkseni tästä rupeaa olemaan toisenlaisia tutkismustuloksi vähitellen.
Keskustelin juuri aiheesta vanhemman tyttäreni kanssa ja hän haukkui luokkansa pojista suurimman osan siitä että pelaavat järkyttävät tuntimäärät pelejä (koulussa oli tehty tutkimus) ja ovat totaalisen empatiakyvyttömiä k***päitä.
Ei käy kateeksi tyttärieni sukupolvea; jos ei ollut parinvalinta helppoa ennen niin ei tämä nykysuuntaus tule siitä helpompaakaan tekemään.
Olen itsekin noita linkkejä tänne laitellut pariin ketjuun, joten jätän nyt laittamatta.
Tosiasiassa harvoin puoliluokka on paskapäitä.
Ylensä siellä on joku äidin kullannuppu jolle kaikki muut ovat pahoja.
-
Ja vaikka aina natkutetaan siitä ettei niillä videopeleillä ole mitään korrelaatiota todelliseen käyttäytymiseen niin käsittääkseni tästä rupeaa olemaan toisenlaisia tutkismustuloksi vähitellen.
Keskustelin juuri aiheesta vanhemman tyttäreni kanssa ja hän haukkui luokkansa pojista suurimman osan siitä että pelaavat järkyttävät tuntimäärät pelejä (koulussa oli tehty tutkimus) ja ovat totaalisen empatiakyvyttömiä k***päitä.
Ei käy kateeksi tyttärieni sukupolvea; jos ei ollut parinvalinta helppoa ennen niin ei tämä nykysuuntaus tule siitä helpompaakaan tekemään.
Olen itsekin noita linkkejä tänne laitellut pariin ketjuun, joten jätän nyt laittamatta.
Tosiasiassa harvoin puoliluokka on paskapäitä.
Ylensä siellä on joku äidin kullannuppu jolle kaikki muut ovat pahoja.
Minulle tulee tästä mieleen se, että tietyn ikäisten tyttöjen mielestä kaikki (oman luokan) pojan on ihan ällöjä tai häiriköitä. Tytöt keskimäärin kypsyvät aikaisemmin ja poikien jutut voivat tuntua "ihan tyhmiltä".
- Muuten, ei ihan pysytä aloituksen aiheessa nyt ;D
-
Joo; ei pysytä ei ;), mutta ei mennä ku vähän sivuun kun kyse on just teiniksi tulevista.
Eli "haastatteluni" mukaan, jos oikein laskin (sama luokka ollut jo kuusi vuotta), niin noin kolmasosa pojista sai tuomion "mukava". Mutta heillä tosiaan tehtiin tällainen tutkimus ja tytöt olivat aika järkyttyneitä niistä tuntimääristä mitä jotkut pojat käyttivät pelien pelaamiseen viikossa. Kuulemma jopa kahdeksan tuntia päivässä viikonloppuisin. Aika paha luku minusta.
Kaksi vuotta nuoremmassa ikäryhmässä hieman pienempi osa luokan pojista sai "mukava" arvosanan, ja on sentään kyse tytöstä, joka pelaa kaikki välkät kundien kanssa (ainoana tyttönä joka peliin huolitaan, tai oikeastaan halutaan) fudista. Eli ihan mutua näin kahden hyvin sosiaalisen ja suositun tytön vanhempana.
-
Porno raiskaa katsojansa aivoja, saa haluamaan enemmän, erilaisempaa ja rankempaa sisältöä. Pornon synnyttämät mielikuvat tunkeutuvat tosielämän tilanteisiin. Porno viettelee yksinäistä ihmistä ja tarjoaa hänelle helpotusta ja tyydytystä. Katselun muodostuessa riippuvuudeksi se kuitenkin vieraannuttaa häntä toisista ihmisistä. Pornoaddikti alkaa lopulta rakastamaan ja kaipaamaan enemmän kuvaa kuin ihmistä.
Pornoa on nykyään ehkä liian paljon ja liian helposti saatavilla. Aiemmin löysi erotiikkaa vaikka jostain mainoslehtisistä "paremman" puutteessa. Itselläni on ollut 20-vuotiaasta lähtien nettiyhteydet ja siitä lähtien olen nähnyt pornoa enemmän kuin tarpeeksi.
Eikö kerrokin jotain olennaista ihmiskunnasta se, että se täyttää internetin lähinnä pornolla? Internet kuitenkin on mullistava järjestelmä, jota voitaisiin käyttää hiukan ylevämpiinkin tarkoituksiin.
-
Internet kuitenkin on mullistava järjestelmä, jota voitaisiin käyttää hiukan ylevämpiinkin tarkoituksiin.
Millaisia ovat ylevät tarkoitukset? Siitä on jokaisella eri mielipide. Jos pornoa vähennettäisiin, uskoisin ihmiset alkaisivat tappelemaan enemmän netissä. Jokainenhan itse uskoo edustavansa kaikista ylevimpiä asioita koko maailmassa ja aika harva on valmis muuttamaan mielipidettään. Ennen kuin pornoa rajoitettaisiin, ihmisille pitäisi ensiksi opettaa väittelytaitoa ja sitä, että myös omia mielipiteitä kannattaa kyseenalaistaa sekä pohtia usealta eri kannalta.
-
Aloittajalle onnea valitsemallaan tiellä ja voimia. Jos kokee itse pornonkulutuksensa ongelmaksi niin varmasti sen vähentäminen/lopettaminen on hyvä ajatus.
Mutta sitten muu keskustelu: mitä hittoa? Porno on koukuttavaa, vaarallista, aivoja mädättävää ja vaikka mitä :o Itse sain ensimmäisen pornolehden käsiini ehkä 12-vuotiaana ja riemullani ei ollut rajaa. Silloin ei ollut nettiä ja kovin suuria määriä ei ollut mahdollista pornoa katsella. Kaiken kyllä ahmin mitä vain suinkin löysin. Sittemmin olen kasvanut aikuiseksi ja löytänyt rajattoman pornotarjonnan netistä. Pornoa on tullut katsottua vaihtelevasti, joskus todella paljonkin. En kuitenkaan ole muuttunut tunteetomaksi panokoneeksi ja aivotkin vielä toimivat. Tykkään edelleen katsoa pornoa eikä minulla ole tarvetta siirtyä koko ajan "kovempaan" kamaan, vaniljaporno ei tosin ole kinnostanut vuosiin. Lähipiiristäni löytyy useita ihmisiä, joiden suhtautuminen pornoon on varsin samanlainen kuin itselläni. Ja hekin ovat ihan täyspäisiä ihmisiä, jotka kohtelevat seksikumppaneitaan kunnioituksella.
Kyllähän addikoitua voi vaikka mansikansyöntiin. Mutta ei se porno ole mikään mörkö, joka pilaa lapset, aikuiset, aivot ja parisuhteet.
-
Paljonhan sitä yksin asuessa tulee kotona katseltua ja BDSM osastoa nimenomaan.
Jos on hyvää seuraa niin, kyllä se porno sitten unohtuu.
-
Lähipiiristäni löytyy useita ihmisiä, joiden suhtautuminen pornoon on varsin samanlainen kuin itselläni. Ja hekin ovat ihan täyspäisiä ihmisiä, jotka kohtelevat seksikumppaneitaan kunnioituksella.
Kyllähän addikoitua voi vaikka mansikansyöntiin. Mutta ei se porno ole mikään mörkö, joka pilaa lapset, aikuiset, aivot ja parisuhteet.
Kiitos tästä jämäkästä lausunnosta! Mulla kun taas alko tätä lukiessa nostaa pikkuisen päätään ne "ei kunnon tytöt katso pornoa" -fiilikset mitä nuorena oli. Säälittäväähän tässä on se, että ihan aikuinen nainen tässä on heti syyllistymässä ja kyseenalaistamassa kiinnostuksen kohteitaan kaikkien näiden vuosien jälkeenkin ::) Summa summarum, en ole minäkään vielä onnistunut pornoon addiktoitumaan tai mielikuvitustani mädättämään vaikka (tietynlaisesta) pornosta olen tykännyt siitä asti kun siitä vilauksia olen nähnyt. No porttiteoria kyllä pitää paikkansa kohdallani siinä mielessä, että sitten kun sitä hc:ta sai käsiinsä helposti kotoa muutettua, ei enää kohta Ylen kesäerotiikka tehnyt taikojaan samalla lailla kuin nuorempana, mutta sen jälkeen en kyllä koe siirtyneeni koko ajan "rankempaan" matskuun saati katsonut enemmän ja enemmän.
Mutta tietenkin, kun porno alkaa vallata paloja siitä "oikeasta elämästä" ja sen käyttö alkaa tuntua ongelmalta, on tosi hienoa että osaa ottaa vinkistä vaarin ja lähteä pistämään peliä poikki, aloittajalle siis tsemppiä ja hyvää mieltä! (Ja onnittelut niille tässä ketjussa, jotka ovat ongelmasta jo onnistuneesti vapautuneet, hienoa kuulla että se on mahdollista ja varmaan antaa toivoa niille, jotka sitä tarvii)
-
Huomasin itse useaan kertaan, että kun piti taukoa pornolle runkkaamisesta niin mieliala kohosi kummasti. Olo oli mukavan miehekäs, energinen ja tavallista sosiaalisempi. Naiset näyttivät talvivaatteissakin viehättävämmiltä ja yleinen neuroottisuus väheni. Ei tarvinut olla tarkistelemassaa hellaa kotoa lähtiessä tai sähkölaitteita ja kännykän herätyskelloa ennen nukkumaanmenoa. Herkkyyden palatessa ihan tavallinen paneminenkin tuntui kivalta ja erektio kesti huimasti loppuun asti ja pystyi jopa lopuksi laukeamaan. Tissien näkeminen telkkarissa oli jännää.
Tietysti kaikki tämä on yksilöllistä, mutta ainakin omaan elämänlaatuuni pornolle runkkaamisen lopettaminen on vaikuttanut positiivisesti. Välistä tekee kovastikin mieli palata vanhaan malliin, mutta muistutan itseäni siitä vitutuksesta joka sitä seuraa ja kuinka helppo sen jälkeen olisi repsahtaa taas uudestaan kun sen kerran on jo tehnyt.
-
Itselle porno on vähän kuin aamukahvi tai iso lasi kylmää vettä hikoillessa. Sitä on vaan saatava. Häiritseekö se elämää? Ei millään tavalla. Vaikka minun onkin pakko nähdä pornoa tai alastomia ihmisiä päivittäin. Joskus riittää vaan tietokoneen ja kännykän taustakuvat päiväannokseksi.
En mielestäni katsele ihmisiä minkäänlaisten pornolasien läpi eikä se estä kiihottumasta vaniljapuolellakaan.
-
Ei häiritse omaa elämää, mutta olen huomannut että illalla aika usein sitä toistaa saman runkkaus rutiinin ja sitten kun se jää välistä, niin se jää häiritsemään. Jonkin asteinen addiktio sitten kait on kyseessä. Kuviin olen kyllä addiktoitunut, jos vain voisin, sisustaisin koko taloni sidonta ja alistus kuvilla, tauluilla yms. Niitä on niin mukava katella ja kadota siihen oman päänsä sisään C:-)
-
Porno on ihan jees. Upeeta kun oli aikoinaan subahtava kumppani, joka piti myös ko. aiheesta. Livejutuista varsinkin..
Cornflakesithan kehitettiin aikoinaan Kellogsin toimesta vähentämään runkkailutaipumusta ja parantamaan sen sijaan paskan juoksua.
-
Ei muakaan porno häiritse. Tosin, ei tuota joka päivä tule edes kulutettua, vaikka runkkailtua tuleekin, villi mielikuvitus riittää useimmiten. Joskus kokeilin olla viikon ilman runkkailua, enkä kokenut sitä ainakaan mitenkään autuaaksi tekevänä, panetti vaan jatkuvasti, ajatukset harhailivat ja tunsin itseni lähinnä apinan tasolla olevaksi urpoksi. Omalla kohdallani, sinkku kun olen, sanoisin pornon olevan vain pelastus ja välttämätön paha että saa ajatukset edes jollain tavalla suunnattua mielekkäämpiin ja tuottavampiin asioihin.
-
Hei, olen Dolly. Minulla on pornoaddiktio.
-
Ajattelin, että täällä puhutaan negatiivisessa mielessä pornoaddiktiosta eli kun se häiritsee normaalia elämää. Itsellä on tietty pornogenre, jota en voi katsoa kuin satunnaisesti, koska muuten jään looppiin. Se genre on niin koukuttava, että voi mennä koko päivä katsomiseksi ja seuraavakin päivä. Sitten myöhemmin tulee vähän syyllinen olo, että olisin voinut tehdä jotain muutakin niinä päivinä. Jos on pakottava tarve, niin yritän säädellä pariin tuntiin ja katsoa kellosta, ettei katsominen veny.
-
Pornon tekemisestä meinaa kyllä pieni addiktio tulla.
-
Onko 120 gigaa paljon vai vähän >:D Vaniljaa ei ole juurikaan joukossa. Ei sitä sellaista jaksa katsoa mitä on helppo itse saada. Eniten koukuttaa ne toteutumattomat fantasiat. Mutta ei yhtä pätkää viitsi kovin montaa kertaa katsoa.
Kai sitä jonkinlainen addiktio on tullut, eilen mietin että poistan kaikki, nyt ei enää tee mieli. Luulisin että jos oma seksuaalieleämä olisi tyydyttävää niin kauheasti ei tarvetta olisi pornolle. Helpoiten sitä kiihottuu oman kullan yksityiskuvista. Joihinkin olen saanut domina-aiheisen meemi-tekstin häneltä itseltään.
-
Luonnonoloissa juuri mikään toiminto ei eritä niin paljon dopamiinia kuin seksi. Taustalla dopamiinin tarjoamaan mielihyväpalkintoon on itsekkäiden geeniemme tarve kopioitua tulevaisuuteen, ja sitä kautta lajinomainen sukupuoliviettimme. Neurokemiallinen dopamiinimälli seksin aikana saa meidät riiustamaan, vonkaamaan, hakemaan seuraa, naimaan, ja lopulta tavoittelemaan lihallisen kanssakäymisen huippuja.
Tiuhaan toistuvien dopamiinimyrskyjen myötä aivomme kuitenkin menettävät herkkyyttään tämän välittäjäaineen vaikutuksille. Toisin sanoen vaste heikkenee, ja saman neurokemiallisen palkinnon saadaksemme meidän tulee hakeutua dopamiinia entistäkin enemmän tai tiheämmin heruttavien toimintojen äärelle. Tästä pääsemmekin netin loputtomaan lihatulvaan, rannattomien pillumerien ja ahnaiden suiden rantamille, missä sekunnista toiseen vaihtuvat nuoret ja kauniit nartut sekä uroot nussivat toisiaan mitä mielikuvituksellisimmalla tavoilla. Jos arkinen lauantaiseksi ei enää sytytä, on helppo heittäytyä virtuaaliseen myrskynsilmään. Vaikutukset aivoissamme ja sitä kautta koko kehossamme ovat välittömät ja palkitsevat.
Coolidgen efekti tarkoittaa sitä, että lähes kaikilla testatuilla nisäkkäillä urokset jaksavat paritella peräkkäin hyvin monen eri naaraan kanssa, mutta huomattavasti harvemmin peräjälkeen saman naaraan kanssa. Lisäksi, saman naaraan kanssa orgasmi saavutetaan toistuvissa yhdynnöissä yhä hitaammin. (Huom, myös naarailla esiintyy Coolidgen efektiä mutta vähemmän.) Coolidgen efekti pyrkii siis evolutiivisessa ja lajin säilymistä varmistelevassa mielessä asemoimaan miehen halukkuuden mahdollisimman monen sukupuolikumppanin kanssa peuhaamiseen. Tämä tapahtuu aivojen eli dopamiinipalkintojen kautta, jotka ovat sitä herkemmässä mitä vaihtelevampaa seuraa mies saa. On jopa havaittu, että naimakaverin vaihtaminen suurentaa ejakuloituvan siemennesteen määrää, nostaen myös vilkkaasti uivien siittiöiden määrää samassa määrässä siemennestettä.
Kun siis ensin Antti nai antavaisen Annan kanssa kaksi kertaa peräkkäin, ei miestä enää ihan niin kiinnostaisi, mutta jos huoneeseen kävelee halukas Liisa, on erektio taas valmis ja mällimäärä maalissa entinen. Jos käykin niin, että Anna laittaa toisen naimakerran jälkeen oven lukkoon - eikä siis päästä pettynyttä Liisaa sisään - heittää peruukin päähänsä, suhauttaa ylleen uutta parfyymiä, sekä vaihtaa roolia ja hieman puhetapaakin, voi miehen neurokemiaa huijata helposti vielä yksi tai kaksi naimakertaa.
Jos Antilla ei ole lainkaan seuraa, hän turvautuu nettipornoon. Jaksamisongelmia ei ole, sillä jokainen klikki tarjoaa uuden, tuntemattoman, kauniin ja halukkaan naaraan Antin naamalle. Dopamiinia erittyy kerta toisensa jälkeen, ja Antti paahtaa eteenpäin. Hiiri tahmautuu, mutta runkkaamista on helppo jatkaa pienien taukojen avulla; tutkimusten mukaan jopa seitsemän kertaa orgasmiin asti.
Seuraavana päivänä Antti on hieman allapäin, mutta nettiporno herättää taas krapulaiset aivot. Jos verkkoviihteen pitää mielihyvän kannalta olla edellistä iltaa rajumpaa, ruutuhuorien entistäkin rivompia, ja kaikkinainen voihkiva lihasirkus vieläkin yksioikoisemmin kontrastia kiljuviin shokkiväreihin käärittyä, voimme todeta vasteen heikenneen. Jos Antti ei enää osaa olla lainkaan ilman nettipornoa - eikä siis välttämättä saa muunkaltaisesta toiminnasta elämäänsä mielihyvää - on kyse riippuvuudesta.
Tutkimukset osoittavat, että porno toimii neurokemian kannalta kuten oikea elämä. Saman pornostaran kanssa runkkaaminen käy tylsäksi, saman leffan katsominen puuduttaa jne. Coolidgen efekti ei jätä rauhaan... Jos kuitenkin runkkaamme puutumista vältellen, eli surffaamme toistuvasti kaikkein hekumallisimpien naimakanavien aalloilla objekteja vaihdellen sekä kierroksia nostaen, aivot etenevät superstimulaation tilaan. Pian juuri mikään dopamiiniannos ei pelitä. Kovalevy Antin päässä kärähtää, ja viisari ei värähdä vaikka tunkisi sen langattoman hiiren anaaliin.
Neurokemiamme on kaksiteräinen miekka. Se mahdollistaa hauskat leikit ja mielihyvän hallinnan, mutta toisaalta jos neurokemiallisesta herkkyydestään ei piittaa, aiheutamme välittäjäainekuivuutta. Silloin ei auta kuin pitkä pornolakko. Toisaalta... Jos parisuhde, seksikumppanuus, tai vaikka vain pitkä sessio kaipaa piristystä, voi luontoa huijata mitä herkullisimmin tavoin.
Olen huomannut, että jos pidemmän metsäreissun jälkeen palaa ihmisten ilmoille, ei nettipornoa tarvita. Pelkkä bensaletkun tunkeminen huoltoaseman mittarikentällä auton tankkireikään aiheuttaa sävärit. Dopamiinitasot ovat palanneet normaaleiksi?
-
Päädyin tähän keskusteluun kun Googlasin sanaa "pornoaddikti". Ensin hakutuloksena oli kuitenkin monta keskustelua monella keskustelupalstalla joissa (yleensä) nainen valitti sitä kun puoliso katsoo pornoa. Tai oikeastaan valittivat sitä, että kokevat itsensä ei-haluttaviksi, loukatuiksi, jne. ja miettivät, että mikä on vialla heissä ja muutenkin ja mikä olisi ratkaisu ongelmaan joka heidän mielestään on nimeltään pornoaddiktio.
Vaikka katsoisi pornoa paljon, jopa niin paljon, että parisuhde kärsii niin kyse ei kuitenkaan ole vielä välttämättä addiktiosta. Jotkut miehet esim. eivät missään nimessä halua tehdä rivoja tai rajuja juttuja oman puolison kanssa koska haluavat pitää häntä "puhtaampana", "parempana". Sen sijaan nettipornossa he pystyvät toteuttamaan näitä juttuja ilman mitään periaatteellista ongelmaa. Tällöin on mielestäni enemmän kyse siitä, että halut eivät parisuhteessa kohtaa.
Muutenkin miesten on helppo lokeroida (netti/virtuaali)porno sellaiseksi, että se ei kuulu muuhun elämään ja monet ihan tietoisesti näin tekevätkin. Jotkut saattavat jopa korvata nettipornolla perinteisen maksullisen seksin. Heidän tarkoituksena on pitää porno/seksi erillään muusta elämästä, ehkäpä jopa juuri addiktion pitämiseksi aisoissa. Tämä on ihan elämänhallintaa eikä suinkaan addiktiota.
Miehillä on myös enemmän taipumusta ajatella asioita visuaalisesti ja naisilla ehkäpä enemmän tunteiden kautta. Tämä helposti johtaa erilaiseen suhtautumiseen pornografiaan Esimerkiksi mies ajattelee, että "sehän oli vaan kuva" ja nainen "tolle miehelle kuva on tärkeämpi kuin minä".
En tiedä onko olemassa jo tieteellistä tutkimusta siitä miten (netti)pornon runsasmittainen käyttäminen hyvin nuoresta asti vaikuttaa aivojen kehitykseen, varsinkin pitkällä tähtäimellä. Mutta siitä on paljon käyttäjien kokemusta kun hieman vanhemmat n. 20-30 v. nettipornon suurkuluttajat lopettavat käyttämisen niin aivot "palautuvat". Puhutaan "rebootista" ja "sensitiivisyyden palautumisesta". Lisää voi lukea esim. "NoFap" ja www.yourbrainonporn.com sivustoilta.
Tämä viestiketju, erityisesti yllä oleva Moitan kirjoitus, pitäisi antaa luettavaksi kaikille jotka pohtivat onko omassa parisuhteessa pornoaddiktion aiheuttamia ongelmia. Tässä tulee esille asioita paljon enemmän kuin muissa keskusteluissa joissa lähinnä vaan valitetaan ongelmaa sen enempää sitä miettimättä.
Eikö addiktio juuri määritellä sen mukaan miten paljon joku tietty käytös toistuu ja tuottaa taloudellisia, ihmissuhde-, terveydellisiä, ajankäytöllisiä, elämänhallinnallisia, psykologisia ja muunlaisia ongelmia? Jos vaimo on sitä mieltä, että mies katsoo liikaa pornoa, mutta muita ongelmia ei ole niin en vielä sen perusteella sanoisi, että kyseessä on pornoaddiktio. Vaikka pornon katsominen olisi niin mittavaa, että se tuo ongelmia parisuhteeseen niin ei sekään vielä tarkoita, että kyseessä on pornoaddiktio. Kyseessä on pikemminkin jonkinlainen kommunikaatio-ongelma.
Mikä tahansa, kuten porno, videopelit, shoppailu, uhkapelit, (mansikoiden) syöminen, juominen, on liiallisena haitallista ja mitä enemmän se tuottaa ongelmia sitä enemmän voidaan puhua addiktiosta.
Meillä kotona ei taida pornoaddiktiosta olla pelkoa kun tuntuu, että dopamiinia erittyy tehokkaammin puolison kanssa kuin ruudun ääressä. Ja muutenkin ne jotka tässä keskustelussa sanovat, että porno on heille positiivinen asia eivät varmankaan ole addikteja. Olisi mielenkiintoista tietää mikä sai keskustelun aloittajan ymmärtämään, että hän on addikti. Uskoisin, että se on ensimmäinen asia joka tarvitaan ongelman ymmärtämiseen ja parantumiseen.
Sorry, tää meni vähän off topic, mutta en voinut vastustaa mainita, että tämä keskusteluketju on niin paljon parempi kuin ne muut ja tää pitäisi antaa lukemiseksi niiden kirjoittelijoille.
-
Eikös addiktio tarkoita riippuvuutta, pakonomaista tarvetta johonkin? Sinällään pornon runsasmittainen käyttö, vaikka olisikin taloudellisesti tms. haitallista, ei vielä tarkoita sitä, että kyseessä olisi addiktio.
Ymmärrän kyllä tuon näkökulman, että pornon katselu ”turruttaa” (vaikka ihan addiktioitumatontakin henkilöä), ja jatkossa haluaa vaan nähdä entistä kovempaa materiaalia. Mutta tässä suhteessa porno ei mielestäni eroa oikeastaan mistään muustakaan asiasta. Kun olet leikkinyt aikasi käpylehmillä, alkaa homma tuntua puulta. Sen jälkeen näet muovisen traktorin, jolla päristelet niin kauan, että homma alkaa taas maistua puulta. Sen jälkeen näet kaverillasi tietokonepelin, ja pelaat sitä niin kauan, kunnes se maistuu puulta. Kuinka moni jaksaa hihkua edelleen katsoessaan mustavalkoisia elokuvia, joissa näytetään sen ajan huipputrikkikuvausta avaruusolentojen hyökätessä? Olemme nähneet paljon parempaakin, joten ei se nykyihmistä enää hetkauta. Myös pornon suhteen sama ainainen voi alkaa tuntua tylsältä, vaikka se olisikin joskus ollut kiihottavaa.
Vaikka itselläni ei addiktiota olekaan, olen siirtynyt vähitellen pehmommista jutuista kovempaan etsiessäni jotain uutta. Toisinaan pienen tauon jälkeen saattaa tosin se pehmompikin meininki saada hormonit hyrräämään. Onhan sellainen pehmoilu nyt ihan extremeä tällaisten pervojen seassa! :D
-
Sama kokemus, että pehmoilu voi olla aika äärimmäistä-tai toimii ainakin itseeni. Kai sitä tulisi katsottua pornoa paljon paljon enemmän, jos sillä olisi jotain merkittävää vaikutusta elämään, lisäisi elämänlaatua ja npp.
Ehkä myös joskus tullut huono omatunto ja/tai luuseriolo, että tässä on tää mun aikuisen naisen seksielämä
-
Väitän että 90 % kansasta on internetriippuvaisia, jos riippuvuus määritellään niin kuin se on arkikielessä nykyään tapana määritellä.
Ajatelkaapa muutosta, joka on tapahtunut vain 30 vuodessa. On se huikea. Bussipysäkilläkin ollaan sähköisesti sosiaalisia.
-
Itse olen huomannut itsessäni niin pornon katselemisessa kuin sen harrastamisessa sellaisen "ominaisuuden", että koko ajan pitää päästä pidemmälle, kokea enemmän sekä rankempaa.
Se alkuaikojen viehätys, kun kaikki oli uutta, on mennyt ja nyt huomaa usein kaipaavansa rankempaa meininkiä.
Sama jos jotain on koko ajan saatavilla, menettää siihen kiinnostuksen vähitellen. Toki se ei koskaan jää kokonaan pois, mutta pyörii mielessä paljon harvemmin.
Oi niitä aikoja, kun pelkkä nainen seisomassa miehen päällä sai fiilikset hyrräämään, sitten oli että ei jumalauta, nythän se seisoo sen naamalla. Seuraavaksi tuli et oho nythän se vähän jopa hypähtelee siinä, ja tällä hetkellä miettii että miksi nainen ei siinä naaman päällä seisoessaan myös kusisi sen miehen päälle sekä hakkaisi piiskalla paikkoja rikki :)