BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: spicyvanilla - 20.01.2013, 13:14
-
Haluaisin saada tilanteeseeni jonkinlaista perspektiiviä, toista näkökulmaa, neuvoja.
Olemme olleet 4,5v yhdessä ja nyt jo naimisissakin mastermiehen kanssa, jonka bdsm-taipumus on ollut alusta asti tiedossa. Itse en alkuun kunnolla edes ymmärtänyt mistä on kysymys, ja alkuun olikin puhe siitä että mies voisi mahdollisesti sessioida sovituissa rajoissa jonkun muun tai muiden kanssa. Käytännössä ne muutamat muiden kanssa toteutetut sessiot kuitenkin aiheuttivat minussa hirveän ahdistuksen.
Ajan kanssa olen kuitenkin herännyt, suorastaan havahtunut tajuamaan että olen aina ollut itsekin taipuvainen alistumiseen nimenomaan seksuaalisessa mielessä, ja saan siitä suurta tyydytystä. Tämä oivallus on ollut ihanan vapauttava ja voimauttava, ja nyt on vaikeaa kuvitella elämää ilman - paitsi että mieheni mielestä D/s-suhteen ja arkisen avioelämän yhdistäminen on lähes mahdotonta. Teoriassa ymmärrän hänen pointtinsa, mutta tavallaan on kuitenkin vaikeaa ymmärtää, koska itselleni ei ole tuottanut minkäänlaista ongelmaa yhdistää ja vuorotella vaimon ja lemmikin rooleja. Ironista kyllä mieheni oli siis se joka minut tutustutti ja "houkutteli" bdsm:n maailmaan, mutta kun nyt vihdoin olen sinut asian kanssa, häntä ei enää kiinnostakaan juuri muu kinkyily kanssani kuin ehkä vähäinen seksin maustaminen.
Toisaalta on asioita joita mieheni ei voi tai halua tehdä kanssani. Toisin sanoen hän haluaisi ja haluaa jonkun muun vakituisen leikkikalun, jonka kanssa toteuttaa näitä asioita. Tästä on keskusteltu ja kriiseilty monet monet kerrat, ja ainakin kerran olemme olleet aivan eronkin partaalla juuri tämän takia. Koska vaikka teoriassa haluaisinkin ajatella olevani avarakatseinen ja avosydäminen ja joustava, on totuus se, että olen ihan järjettömän mustasukkainen, enkä ole varma voinko luottaa mieheeni - tätä ei auta se, että mies on ainakin kaksi kertaa jäänyt kiinni pettämisestä.
Nyt olemme kuitenkin päässeet sellaiseen pisteeseen, että miehellä on lemmikkinä nainen, joka on myös vakavassa seurustelusuhteessa. Sopimukseen kuuluu, etteivät he harrasta seksiä. Miehen kertoman mukaan he ovat jutelleet pitkään ja sessioineet nyt kerran, ja alkuun olin hyvällä ja luottavaisella mielellä. Nyt kuitenkin epävarmuus ja epäluulo ovat alkaneet nostaa taas päätään... Olen mustasukkainen miehen toiseen käyttämästä ajasta, ajatuksista ja huomiosta, vaikka se olisikin täysin marginaalista minuun käytettyyn aikaan verrattuna. Mutta nyt olen tajunnut, että olen erityisesti mustasukkainen juuri tuosta D/s-kuviosta - olin kuvitellut että minä saisin olla se koulutettava ja koulittava lemmikki, mutta nyt osakseni jääkin lähinnä vain turvallisen, kotona odottavan vaimon rooli! Lisäksi olen saanut todella vahvasti sellaisen käsityksen, että mieheni ja tämä nainen ovat todellisuudessa sessioineet yhdessä jo pidemmän aikaa, jo ennen kuin olimme sopineet asiasta, mikä tarkoittaa käytännössä sitä että mieheni on pettänyt luottamukseni, taas.
Onko tässä mitään järkeä?
En tiedä voinko ikinä luottaa täysin siihen, että mieheni pitää kiinni sovituista rajoista ja säännöistä. Rakastan miestäni valtavasti ja haluaisin todella että tämä toimisi, mutta juuri nyt en tiedä mikä on se keino, jolla pääsisin yli tästä kauheasta mustasukkaisuudesta ja luottamuspulasta. En myöskään tiedä mitä tekisin omille haluilleni, jotka jäävät nyt tietyssä mielessä ilman vastakaikua. Jos otan asian puheeksi, mies ahdistuu ja tilanne päätyy siihen että minä pyytelen anteeksi...
Pahoittelen purkautumista, mutta en tosiaan tiedä kenelle voisin asiasta puhua!
-
Mun korvaan särähti "rakastan miestäni valtavasti" ja sitten toisaalla "en luota mieheeni". Mun mielestä rakkauteen kuuluu erittäin oleellisena luottamus.
Mun ratkasu tilanteeseen näillä tiedoilla on aika raadollinen, nykyisellään kuvio ei tule toimimaan vaan jompikumpi/molemmat tulee kärsimään kunnes se kasvaa liian isoksi ja homma kaatuu. Omia tunteita ei kannata hävetä, jos olet mustasukkainen eikä luottamusta ole (mikä on hyvinkin ymmärrettävää ja mies voi siitä syyttää ihan itseään) niin sitten olet. Sinulla on oikeus tunteisiisi, kuten miehelläsikin. Eikä kumpikaan voi yrittää kontrolloida tai kieltää toisen tunteita.
Miesten kanssa on usein vaikea puhua negatiivisista tunteista, koska sen negatiivisen tunneryöpyn (ahdistuksen) tullessa iskee suojamekanismit ja homma menee riitelyksi. Mutta jos asialle ei mitään tehdä, ymmärrät varmaan itsekin että se on oikeastaan se huonoin vaihtoehto. Miestä ei voi myöskään pakottaa puhumaan, mutta olisiko teillä esim. jotain tuttua ja luotettavaa kaveria "skenen" parista, jolle molemmat voisivat avoimesti kertoa tunteistaan?
Myös yksi vaihtoehto on pyytää miestäsi kirjoittamaan tuntemuksistaan ja näkemyksistään, joillekin miehille se kirjoittaminen on helpompi tapa avautua.
-
En tiedä voinko ikinä luottaa täysin siihen, että mieheni pitää kiinni sovituista rajoista ja säännöistä.
Luottamuspula on kyllä vakava asia. Olisiko tuo sitten hyvä D/s-asetelman pohjakaan?
Voisitko ajatella etsiväsi itsekin D:tä kodin ulkopuolelta? En tarkoita, että ikään kuin miehellesi kostoksi etsisit muuta seuraa, vaan siksi, että se voisi jollain tapaa tasapainottaa suhdettanne. Saisitte kumpikin sitä mitä koette tarvitsevanne ilman että se olisi toisesta kiinni ja katsoisitte, mitä teidän keskinäisestä halustanne jää jäljelle.
Minulla ja puolisollani on todella vankka ja monipuolisesti antoisa parisuhde, joka on saanut viimeisten kuukausien aikana vain lisää kierroksia siitä, että kummallakin on ollut lupa ja mahdollisuus sessioida myös muiden kanssa. Ensin mekin oltiin sitä mieltä että "vain BDSM:aa, ei seksiä", mutta se alkoi pian tuntua aika absurdilta. Eikö sessiointi ole joka tapauksessa seksiä, vaikka siihen ei kuuluisikaan se-sinne-aktia? Tämä on tietenkin jokaisen itse päätettävä halujensa ja kokemuksensa mukaan, mutta meillä se symbolinen raja poistui ja se helpotti kumpaakin. Nyt raja menee kohdassa "vain seksiä (ihan siten kuin haluaa ja tahollaan sopii), ei emotionaalisia riskejä".
Itse olen muutamassa kuukaudessa oppinut paljon uutta itsestäni, toisesta ja meistä. Mustasukkaisuudesta, sen puutteesta, kateuden piikeistä, omista haluista ja estoista, toisen nautinnosta, jaetusta ilosta.
-
Miksi ahdistut?
Miksi miehesi valehtelee?
-
Onko se mustasukkaisuutta, jos oma mies ei halua kinkyä seksiä oman alistuvan vaimonsa kanssa, vaan tekee sitä jopa salaa muiden kanssa. Mun mielestä tuolloin on normaalia,että ahdistaa,sattuu ja tuntuu pahalta. Vaikea tilanne-
-
Mua kiinnostaa lukeeko miehesi tätä foorumia, eli saatatko tieten kirjoituksesi ja sen herättämän keskustelun hänen silmiensä eteen. Pidän tällaista hyvänä tapana toimia, kunhan se pysyy anonyyminä. Omakin kokemus on osoittanut, että asiat joita on vaikea kaksin käsitellä saattavat ratketa helpostikin kun niihin kohdistuu yleisen huomion valokeila.
Meidän ihmisten on yleensä helpompi heittäytyä kokonaan arkiminästä erilaiseen rooliin uusien tuttavuuksien kanssa, kuin niiden jotka rajoittavat (ja toisaalta tukevat) meidän persooniamme ”tuntemalla” meidät jonkinlaisina. Jos suhteenne on vuosia ollut ”tavallinen”, miehesikin voi olla huomattavasti vaikeampi olla sinulle se hurjimus, jonka hän päästää irti sellaisessa suhteessa, jossa lähtökohtaisesti on aina vallinnut D/s-asetelma.
Onko teillä tässä yhtäläiset oikeudet? Miten miehesi suhtautuisi siihen, jos alkaisit jonkun toisen Domin leikkikaluksi?
Kamariherran näkemystä siitä että D/s asetelma on jo sinällään seksiä komppaan, Kyyberin yleistyksiä miehistä tai näkemyksiä tunteiden luonteesta en niinkään.
-
Yhteiset säännöt perustuvat, tai niiden tulisi perustua, yhteisille keskusteluille molempien haluista ja tarpeista. Sisälsikö sopimusneuvottelut rehellisen keskustelun molempien osapuolien haluista ja tarpeista?
-
Onko se mustasukkaisuutta, jos oma mies ei halua kinkyä seksiä oman alistuvan vaimonsa kanssa, vaan tekee sitä jopa salaa muiden kanssa. Mun mielestä tuolloin on normaalia,että ahdistaa,sattuu ja tuntuu pahalta. Vaikea tilanne-
Olen samaa mieltä. En välttämättä edes kutsuisi tätä mustasukkaisuudeksi. Meneekö teillä huonosti suhteen "tavallisissa asioissa"? Omien kokemuksien mukaan jatkuva riitely tai henkilökemian katoaminen vähentää halua läheisyyteen kumppanin kanssa.
-
... meillä se symbolinen raja poistui ja se helpotti kumpaakin. Nyt raja menee kohdassa "vain seksiä (ihan siten kuin haluaa ja tahollaan sopii), ei emotionaalisia riskejä".
Itse olen muutamassa kuukaudessa oppinut paljon uutta itsestäni, toisesta ja meistä. Mustasukkaisuudesta, sen puutteesta, kateuden piikeistä, omista haluista ja estoista, toisen nautinnosta, jaetusta ilosta.
Öööö, anteeksi maalaisuuteni mutta; mitä tarkoittaa käytännössä "ei emotionaalisia riskejä"?
-
... meillä se symbolinen raja poistui ja se helpotti kumpaakin. Nyt raja menee kohdassa "vain seksiä (ihan siten kuin haluaa ja tahollaan sopii), ei emotionaalisia riskejä".
Itse olen muutamassa kuukaudessa oppinut paljon uutta itsestäni, toisesta ja meistä. Mustasukkaisuudesta, sen puutteesta, kateuden piikeistä, omista haluista ja estoista, toisen nautinnosta, jaetusta ilosta.
Öööö, anteeksi maalaisuuteni mutta; mitä tarkoittaa käytännössä "ei emotionaalisia riskejä"?
Sitä, että meitä kumpaakaan ei omalla kohdalla kiinnosta esim. polysuhde, joten kun sessioidaan muiden kanssa, kaikille osapuolille pitää olla selvää, että kyse on siinä mielessä "vain seksistä". Jos joku alkaa ihastua liikaa tai vaikka jotenkin romanttisella tavalla (?), on vihellettävä peli poikki. Muun muassa tällaisista asioista "ei emotionaalisia riskejä" -säännössä meidän rajanvedoissamme on kyse.
En yhtään tiedä, onko sellaisesta suhde- ja sessiomallista ratkaisuksi ongelmiin, vai edellyttääkö se perimmiltään tyytyväistä pohjasuhdetta. Vilpitöntä halua molempien hyvinvointiin ainakin. Me olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta, joten tunnemme sekä itsemme että toisemme varsin hyvin, ja keskustelu on kaiken pohja. Toisen voi antaa mennä kun tietää, että se tulee kohta takaisin, omasta halustaan.
-
Eikö seksissä,oli kinkyä tai vanilijaa,ole kysymys myös tunteista? Jos ei "tunne mitään" seksikumppania kohtaan,mitä järkeä on edes ryhtyä aktiin? Voi kai ne paineet purkaa vaikka masturboimalla vai onko tunteeton seksi onaniaa toisen avulla? ^
-
Kiitos vastauksista!
Kyyberi, olen täysin samaa mieltä siitä, että rakkauden ja luottamuksen tulisi kuulua yhteen. En tiedä olenko hyväuskoinen hölmö, mutta lukuisten keskustelujemme päätteeksi kuitenkin aina päädyn siihen, että tuo menetetty luottamus olisi mahdollista saada takaisin, ajan kanssa ja rehellisyydellä. Ja niin siinä osittain on käynytkin - kunnes tulee taas jokin luottamusta horjuttava pienempi tai isompi juttu... Yritän yleensä kai selittää asian itselleni parhain päin sillä, että mieheni on vaikeaa avautua ja uskoutua asioista ylipäätään, ja ainakin hän itse vetoaa siihen että yrittää vain "suojella" minua.
Suuren osan aikaa olenkin yleensä ihan hyvillä mielin, mutta sitten jostain tulee se kauhea epäluulo ja tekisi mieli vain mennä ja penkoa kaikki miehen tavarat ja viestit ja ajatukset ::) En voi tosiaankaan pidä siitä, millaiseksi tällainen epäluulo minut saa.
Olen myös miettinyt D:n etsimistä suhteemme ulkopuolelta, mutta en lopulta tiedä toimisiko se - jotenkin se tuntuisi väärältä, enkä ole ihan varma että lopulta saisin sillä tavalla "pintapuolisesta" suhteesta niin paljoa irti että se olisi sen arvoista. Olen tämänkin ajatuksen tosin heittänyt kokeilevasti ilmaan, ja mies on pitkin hampain todennut että siihen kyllä suostuisi, mikäli tosiaan sitä haluaisin. Mutta niin, tosiaan en tiedä haluaisinko edes.
Seksi on ollut näissä sopimuksissa kiellettyjen asioiden listalla ehkä lähinnä siksi, että haluan säilyttää edes jotain, joka on vain minua varten varattua. Tosin toinen miehen pettämiskeroista oli nimenomaan "lipsahdus" session aikana, eikä toinenkaan kauas mennyt, ja olen oikeastaan ihan varma että houkutus on edelleen suuri. Ja siis kummastakaan kerrastahan hän ei itse minulle kertonut, vaan sain itse selville. Jos olisi edes tunnustanut, tulisi sellainen olo että olisi edes sen verran rehellinen... Mutta toisaalta, aina näissä on se toisen suojelemis- ja mikälie-argumentti mukana, tietysti, huoh.
Vaikka periaatteessa siis tosiaan ymmärrän tamakotsinkin esiin nostaman pointin siitä, että ennestään muuten vieraan ihmisen kanssa voi olla helpompaa heittäytyä muihin rooleihin, niin tunnen silti itseni petetyksi. Mieheni on kuitenkin käyttänyt paljon vaivaa saadakseen myös minut innostumaan bdsm-leikeistä, ja sitten kun innostun, tuntuu että hänen reaktionsa on ollut loppujen lopuksi aika torjuva. Ikäänkuin minun haluni ja tarpeeni olisivat vähemmän aitoja tai oikeita, koska en ole niitä tätä aiemmin tajunnut tai hahmottanut.
Aiemmin mies valitteli etten osannut tarpeeksi hyvin selittää mistä ja pidän ja mitä haluan. Mutta kun sitten pohdinnan ja sulattelun jälkeen otin aiheen hiljattain puheeksi, oli reaktio enemmänkin se, että aiheutan hänelle stressiä - ilmeisesti siis luettelemalle "vaatimuksia".
Yleisellä ja arkisella tasolla suhteemme toimii erittäin hyvin, ja rakkaus on molemminpuolista. En sitten tiedä, onko se todella niin että bdsm:n ja rakkaussuhteen yhdistäminen saman ihmisen kanssa on vain mahdotonta? En vain tiedä miten pidemmän päälle kestän tällaisia "järjestelyjä", mutta toisaalta ajatus erostakin saa ihan voimattomaksi. Huuh!
ps. Mies on kyllä rekisteröityneenä tänne, mutta ei tietääkseni ole ollut ikinä aktiivinen käyttäjä, joten tuskin eksyy myöskään tätä lukemaan.
-
Eikö seksissä,oli kinkyä tai vanilijaa,ole kysymys myös tunteista? Jos ei "tunne mitään" seksikumppania kohtaan,mitä järkeä on edes ryhtyä aktiin? Voi kai ne paineet purkaa vaikka masturboimalla vai onko tunteeton seksi onaniaa toisen avulla? ^
"Emotionaalinen riski" on silti himpan verran eri asia kuin "sisältää tunteita", eikö sinusta?
(Tulkintavinkki: en ole ihan niin aforistinen, että pystyisin tiivistämään kokonaiskäsitystäni seksistä, BDSM-sessioista ja tunne-elämävaikutuksista yhdessä lyhyessä viestissä...)
-
Eikö seksissä,oli kinkyä tai vanilijaa,ole kysymys myös tunteista? Jos ei "tunne mitään" seksikumppania kohtaan,mitä järkeä on edes ryhtyä aktiin? Voi kai ne paineet purkaa vaikka masturboimalla vai onko tunteeton seksi onaniaa toisen avulla? ^
"Emotionaalinen riski" on silti himpan verran eri asia kuin "sisältää tunteita", eikö sinusta?
(Tulkintavinkki: en ole ihan niin aforistinen, että pystyisin tiivistämään kokonaiskäsitystäni seksistä, BDSM-sessioista ja tunne-elämävaikutuksista yhdessä lyhyessä viestissä...)
Ei minunkaan tarkoitus ole vain kikkailla sanoilla ja määritelmillä..en vain usko "tunteettomaan" seksiin,mutta ehkä joku saattaa sellaisestakin pitää,mekaanisena suorituksena ja paineen purkuna..
Riskit ovat mun mielestä osa tätä elon taivalta,aina läsnä siis
-
en vain usko "tunteettomaan" seksiin,mutta ehkä joku saattaa sellaisestakin pitää,mekaanisena suorituksena ja paineen purkuna..
Minä en. Ettei nyt jää sellaista käsitystä.
-
Tässäkin keskustelussa esille tuodaan kaksi ääripäätä - joko se, että bdsm/seksisuhteeseen liittyy aina syvät henkilökohtaiset ihastumisen tai jopa rakastumisen tunteet tai että se on pelkkää tunteetonta mekaanista plätkytystä ::)
On ihan mahdollista pitää toisesta ihmisestä olematta ihastunut/rakastunut - myös silloin jos sessioi tai muuten harrastelee toisen kanssa. Minulle se toisesta ihmisestä pitäminen on elintärkeää, pelkkä sm-mielessä yhteensopivuus ei vaan toimi jollei siinä ole mitään enempää.
Tunteet on tunteita, teot tekoja; niiden välissä on kortex :)
Siinähän se on kiteytettynä oivaltavasti :)
-
Komppailen nyt katya; elämä on riski. Kukaan ei voi olla varma edes itsestään, saati toisesta ihmisestä. Mutta aina voi, tietenkin, yrittää sopia sännöistä. Kannattaa kuitenkin perustaa oma olemisensa sellaiselle pohjalle ettei mene pirstaleiksi jos säännöt ei toimi tai pelin luonne muuttuu.
Eli se mihin voi vaikuttaa on että yrittää luvata toimia niin ettei lähde kenenkään muun matkaan. Tunteet ei ihan sillä samalla periaatteella skulaa.
Toisaalta en minä toimi aina tunteideni mukaan. Aika usein vain totean ne ja jatkan samaan suuntaan kuin aiemmin olin päättänyt mennä. Tunteet on tunteita, teot tekoja; niiden välissä on kortex :)
-
Jatkoksi omaan juttuu se,että arvostan polyamoriaa sen rehellisyyden ja selkeyden vuoksi,vaikka itse en luultavasti kykene jakautumaan niin. Ainakin käytännön tekoni niin näyttäs osoittavan.
Iso kysymys olisi se,että hyväksyisikö sen,että rakas rakastaisi myös muita. En osaa sanoa kun en tilanteessa ole ollut suoranaisesti. Vähintään asiasta pitäisi jutella perin pohjin oman epävarmuudenkin vuoksi
-
En kyllä tajua sitä että miksi porukka kärvistelee epäluuloisina kaikenmaailman säätösuhteissa jos ei kerran tunnu hyvältä.
Itse vaihtaisin mieheen, jolle riittäisin yksinäni, jos haluaisin olla ainoa. Kaikenmaailman selitykset siitä, että BDSM ja siihen liittyvät jutut eivät luonnistu parisuhteessa, tai muut lässyn lässynläät, vain vahvistaisivat uskoani siinä että teen oikean ratkaisun kun siirryn eteenpäin. Kyllä ihmiset keksivät aina vaikka mitä selityksiä sille, että saavat ylläpitää itselleen mukavaa elämäntapaa ilman, että joutuu luopumaan mistään.
Luulen että sinusta tuntuu pahalta sekin että mies harrastelee juttuja muiden kanssa, ei pelkästään epäilys siitä että hän saattaisi olla yhdynnässäkin muiden kanssa- tämä tulee vain pahenemaan pidemmän päälle ja ainoa asia mikä auttaa on keskustelu omista tunteista suoraan ja rehellisesti toisen kanssa. Jos toinen ei halua puhua ja vaikenee kuin muuri "suojellakseen sinua" tai väittää että ahdistat vaatimuksillasi, niin voi ehkä miettiä kannattaako oikeasti tuhlata energiaa tähän henkilöön?
Säännöistä sopiminen on helppoa, mutta sääntöjen noudattaminen ei. Yleensä ihmiset tuntevina olioina eivät voi vain päättää että en ihastu tai rakastu, ja kun niin käy, asian ottaminen esille sen oma kullan kanssa voikin olla aika vaikeaa.
-
Ai Queena; ihanaa kun joku laukoo asiat asioina.
Mutta erittäin paljon samaa mieltä tuosta "lässyn lässynläästä". Minulla aina kaikki kellot soi ja varoitusvlot vilkkuu kun joku sanoo että " haluan vain suojella sinua..." Vi***, niin varmaan. Yleensä niissä kohdin on ainoa halu suojella omaa mukavuuttaan ja sekä syödä että säilyttää se kakku. Ei pidä uskoa mitään lässytyksiä vaan heittää jätkä seinään ja sanoa miten asiat on.
-
Komppaan Queenaa, raadollistahan tuo on mutta totta. Ite käytän mottona usein "0% bullshit policy". Ihminen on äärettömän hyvä keksimään tekosyitä ja selityksiä, sekä itselleen että muille. Kun niitä ei hyväksykään itseltään tai muilta, vaan haluaa kaivautua aina ongelmien juureen, alkaa asiatkin avautumaan paljon selkeämmin.
-
Komppaan Queenaa, raadollistahan tuo on mutta totta. Ite käytän mottona usein "0% bullshit policy". Ihminen on äärettömän hyvä keksimään tekosyitä ja selityksiä, sekä itselleen että muille. Kun niitä ei hyväksykään itseltään tai muilta, vaan haluaa kaivautua aina ongelmien juureen, alkaa asiatkin avautumaan paljon selkeämmin.
+1
Olen aika lailla sitä mieltä että aloittajan olisi hyvä nostaa kissa pöydälle kumppaninsa kanssa. Rehellisyys on a ja o- se kantava voima mikä pitää suhteen kasassa.
-
Tässäkin keskustelussa esille tuodaan kaksi ääripäätä - joko se, että bdsm/seksisuhteeseen liittyy aina syvät henkilökohtaiset ihastumisen tai jopa rakastumisen tunteet tai että se on pelkkää tunteetonta mekaanista plätkytystä ::)
On ihan mahdollista pitää toisesta ihmisestä olematta ihastunut/rakastunut - myös silloin jos sessioi tai muuten harrastelee toisen kanssa. Minulle se toisesta ihmisestä pitäminen on elintärkeää, pelkkä sm-mielessä yhteensopivuus ei vaan toimi jollei siinä ole mitään enempää.
Iso komppaus tällekin!
-
Säännöistä sopiminen on helppoa, mutta sääntöjen noudattaminen ei. Yleensä ihmiset tuntevina olioina eivät voi vain päättää että en ihastu tai rakastu, ja kun niin käy, asian ottaminen esille sen oma kullan kanssa voikin olla aika vaikeaa.
Kerrankin komppaan Queenaa :)
Miksiköhän minulla on tunne että tästäkin tarinasta jätettiin nyt kertomatta jotain erittäin oleelliista, ??? vaikka kertonus varmasti itsessään pitääkin paikkansa, voin tietysti olla täysin väärässäkin. Ilman täydellistä kokonaiskuuvaa tällaisiin kysymyksiin vastaaminen on turhaa, epäjohdonmukaista sekä aiheuttaa vain lisää ongelmia.
-
Mielestäni kaikkien, joiden parisuhtesta puuttuu luottamus, kannattaa erota. Ihminen ei ylensä saa muutettua seurustelukumppaninsa huonoja puolia. Lisäksi mitä pidempään toisen temppuilua sietää, sitä pahemmaksi temppuilu saattaa ajan kanssa muuttua. Avioeron saa nykyään helposti ja halvalla. Tokihan avioerosta saattaa tulla huono omatunto ja rakkauskaan ei välttämättä lopu eroon, mutta aika parantaa haavat ja sitten mennään hieman viisastuneempana kohti uusia seikkailuja.
-
Tässäkin keskustelussa esille tuodaan kaksi ääripäätä - joko se, että bdsm/seksisuhteeseen liittyy aina syvät henkilökohtaiset ihastumisen tai jopa rakastumisen tunteet tai että se on pelkkää tunteetonta mekaanista plätkytystä ::)
On ihan mahdollista pitää toisesta ihmisestä olematta ihastunut/rakastunut - myös silloin jos sessioi tai muuten harrastelee toisen kanssa. Minulle se toisesta ihmisestä pitäminen on elintärkeää, pelkkä sm-mielessä yhteensopivuus ei vaan toimi jollei siinä ole mitään enempää.
Olen niin samaa mieltä. Nuorempana minulle usein riitti pelkkä mekaaninen suoritus. Sittemmin olen tehnyt asian suhteen täyskäännöksen ja kaipaan myös jonkinlaisia tunteita mukaan seksiin ja sessiointiin. Minulla on ja on ollut useampi leikkikaveri, joista pidän. He ovat mukavia ihmisiä, joiden seurassa viihdyn ja jotka ovat minulle omalla tavallaan tärkeitä. En kuitenkaan ole koskaan ollut rakastunut tai tuntenut romanttisia tunteita näitä ihmisiä kohtaan.
Ketjun aiheeseen palatakseni: en oikein näe tulevaisuutta tuollaisella järjestelyllä. Jos toinen on onneton ja ahdistunut niin eihän se silloin toimi. Jos kumppani toistuvasti pettää luottamuksen ja rikkoo sopimukset on vaikea kuvitella että jatkossakaan tulisi parempi fiilis järjestelyn suhteen. Etenkin jos alunperinkään ei ole kovin innostunut järjestelystä. Kuulostaa myös että mies on melko itsekäs näissä asioissa ja nainen antaa sen tapahtua. Minä ilmoittaisin että nyt puhutaan asioista niin kauan että molempia tyydyttävä ratkaisu löytyy ja siihen saakka kukaan ei sessioi ulkopuolisten kanssa. Ja jos ei löydy niin laitetaan lusikat jakoon. Mutta minä olenkin melkonen inhorealisti ::)
-
Ehkä tämä ketjun näyttäminen miehellesi saattaisi tuoda käänteen, suuntaan tai toiseen.
"Haluan vain suojella sinua" on kyllä hassu argumentti, jos toinen ei ole tämän kaltaista suojelusta toivonut.
Minä ilmoittaisin että nyt puhutaan asioista niin kauan että molempia tyydyttävä ratkaisu löytyy ja siihen saakka kukaan ei sessioi ulkopuolisten kanssa. Ja jos ei löydy niin laitetaan lusikat jakoon. Mutta minä olenkin melkonen inhorealisti ::)
Ei tähän nyt musta mikään inhottava kuva maailmasta liity, komppaan optimistinakin ihan täpöllä.
-
Yritän yleensä kai selittää asian itselleni parhain päin sillä, että mieheni on vaikeaa avautua ja uskoutua asioista ylipäätään, ja ainakin hän itse vetoaa siihen että yrittää vain "suojella" minua.
Olen hyvin paljon samaa mieltä muiden bs-argumentin sanoneiden kanssa. Kahden aikuisen tasavertaisessa parisuhteessa asioiden kertomatta jättäminen suojelemiseen vetoamalla on silkkaa sontaa. Omaa rakasta ihmistä ja parisuhdetta suojellaan parhaiten olemalla tekemättä niitä satuttavia asioita ja rehellisyydellä. Kuvittelisin myös, että aikuinen ihminen on kykenevä oppimaan asioista avautumisen ja kertomisen, jos vain on tarpeeksi motivoitunut oppimaan.
Bdsm:n ja rakkaussuhteen yhdistäminen ei ole mahdotonta. Itse väittäisin että vaikeinta on löytää bdsm-taipumuksia omaava ihminen jota rakastaa, eli periaatteessa te kaksi olette jo maalisuoralla mielenkiintojen mätsätessä jonkinasteisesti :) Teillä tosin saattaa juuri pitkän "hiljaisen" parisuhteen takia d/s-suhteen toimimaan saaminen vaatia paljon molemminpuolista motivaatiota ja yrittämistä.
Itse suosittelisin hyvin samantapaista ratkaisua kuin jo pari muuta on tässä ketjussa, eli viheltäkää peli poikki hetkeksi. Neuvotelkaa uudet säännöt parisuhteeseenne, sillä ne alkuperäiset (joissa sinä olet "vanilja") ovat "vanhentuneet" maailman muuttuessa. Molempien teidän pitäisi olla tasavertaisesti sopimassa asioita, ja molempien tulisi suostua vain asioihin jotka tuntuvat itsestä hyviltä ja joihin oikeasti uskoo kykenevänsä sitoutumaan. Keskustelujen lopuksi kuvittelisin kumpaisenkin näkevän saako parisuhteesta tarpeeksi positiivisia asioita halutakseen jatkaa, vai olisivatko vaaditut kompromissit liian isoja ja satuttavia.
Seksi on ollut näissä sopimuksissa kiellettyjen asioiden listalla ehkä lähinnä siksi, että haluan säilyttää edes jotain, joka on vain minua varten varattua.
Hmm. Haluaisitko avata, miksi koet että juuri seksin pitää olla se "vain meidän kahden välinen juttu"? Vai valkkaantuiko se vain ihan mututuntumalta koska kaikki muutkin pariskunnat tekee niin? Entäpä, jos ajattelisitkin että sinun ja miehesi "meidän juttu" on teidän rakkautenne, parisuhteenne (ja yhdessä asuminen?)?
Olisiko sinulle aivan mahdoton ajatus antaa miehellesi lupa harrastaa myös turvaseksiä vakileikkikaverinsa kanssa?
Olen myös miettinyt D:n etsimistä suhteemme ulkopuolelta, mutta en lopulta tiedä toimisiko se - jotenkin se tuntuisi väärältä, enkä ole ihan varma että lopulta saisin sillä tavalla "pintapuolisesta" suhteesta niin paljoa irti että se olisi sen arvoista. Olen tämänkin ajatuksen tosin heittänyt kokeilevasti ilmaan, ja mies on pitkin hampain todennut että siihen kyllä suostuisi, mikäli tosiaan sitä haluaisin. Mutta niin, tosiaan en tiedä haluaisinko edes.
Taas kysyn miksi: Miksi koet että D:n etsiminen suhteen ulkopuolelta tuntuu väärältä? Entä mitä mahdollisia kompastuskiviä ajattelet järjestelyyn liittyvän, ja olisitko valmis kokeilemaan järjestelyä jos kotona D/s-suhde ei toimisikaan yrityksistä huolimatta? Ja haluaisitko tosissasi asiaa niin paljon vai olisitko tyytyväinen vaniljana? Näihin asioihin ei mulle ainakaan tähän ketjuun tarvitse vastata, mutta kannattaa miettiä itsekseen omia ajatusmallejaan ja syitään :)
Että juu. Suosittelen juttelua ja tähtäämistä säännöiltään reiluun (ei siis välttämättä edes tasa-arvoiseen "kaikki mitä sä teet mäkin teen") parisuhteeseen. Tilaan, jossa molemmat saa itselleen tärkeitä asioita, kykenevät luottamaan ja kommunikoimaan ja noudattamaan sääntöjä, eikä koko ajan jompaankumpaan satu henkisesti C:-)
-
olen täysin samaa mieltä siitä, että rakkauden ja luottamuksen tulisi kuulua yhteen. En tiedä olenko hyväuskoinen hölmö, mutta lukuisten keskustelujemme päätteeksi kuitenkin aina päädyn siihen, että tuo menetetty luottamus olisi mahdollista saada takaisin, ajan kanssa ja rehellisyydellä. Ja niin siinä osittain on käynytkin - kunnes tulee taas jokin luottamusta horjuttava pienempi tai isompi juttu... Yritän yleensä kai selittää asian itselleni parhain päin sillä, että mieheni on vaikeaa avautua ja uskoutua asioista ylipäätään, ja ainakin hän itse vetoaa siihen että yrittää vain "suojella" minua.
Suuren osan aikaa olenkin yleensä ihan hyvillä mielin, mutta sitten jostain tulee se kauhea epäluulo ja tekisi mieli vain mennä ja penkoa kaikki miehen tavarat ja viestit ja ajatukset ::) En voi tosiaankaan pidä siitä, millaiseksi tällainen epäluulo minut saa.
Tiedän tunteen. Onneksi siitä on aikaa, kun olen viimeksi itse tuntenut noin. Olen sitä mieltä, että se, että selittää asioita itselleen parhain päin ja että sinua suojellaan salaamalla sinulta asioita ei toimi.
Olen myös miettinyt D:n etsimistä suhteemme ulkopuolelta, mutta en lopulta tiedä toimisiko se - jotenkin se tuntuisi väärältä, enkä ole ihan varma että lopulta saisin sillä tavalla "pintapuolisesta" suhteesta niin paljoa irti että se olisi sen arvoista. Olen tämänkin ajatuksen tosin heittänyt kokeilevasti ilmaan, ja mies on pitkin hampain todennut että siihen kyllä suostuisi, mikäli tosiaan sitä haluaisin. Mutta niin, tosiaan en tiedä haluaisinko edes.
Noin neljä vuotten sitten suostuin siihen, että asuinkumppanini saa sessioida toisen ihmisen kanssa. Aluksi annoin suostumukseni kertaan, mutten raaskinut kieltää kumppaniltani jotain, mikä ilmiselvästi sopi hänelle. Ehkä noin vuoden verran kärvistelin mustasukkaisena niinä iltoina, kun kumppanini oli toisen kumppaninsa kanssa. Itse en ollut kiinnostunut etsimään ketään juuri noista mainitsemistasi syistä. Tämä rasitti meitä molempia ja suhdettamme, joten puhuimme asiasta ja päätimme, että laitamme ilmoituksen, jossa etsimme D:tä. Saimme vastauksen pian ja erinäisten käänteiden jälkeen olin kolmantena kolmiossa erään parin kanssa. Kun tilanne vakiintui, mustasukkaisuuteni katosi, sillä enää minulla ei ollut tunnetta, että minä jään jostain paitsi. Tällä hetkellä asuinkumppanini on edelleen myös tuon toisen kumppaninsa kanssa. Minulla on toinen kumppani, joka tapailee myös muita ja se on minulle ok, kunhan tiedän _etukäteen_ treffeistä ja kuvauksen treffikumppanista. Etukäteen siksi, ettei tule tunnetta siitä, että minua huijataan ja kuvaus siksi, ettei mielikuvitukseni ala laukata.
Seksi on ollut näissä sopimuksissa kiellettyjen asioiden listalla ehkä lähinnä siksi, että haluan säilyttää edes jotain, joka on vain minua varten varattua. Tosin toinen miehen pettämiskeroista oli nimenomaan "lipsahdus" session aikana, eikä toinenkaan kauas mennyt, ja olen oikeastaan ihan varma että houkutus on edelleen suuri. Ja siis kummastakaan kerrastahan hän ei itse minulle kertonut, vaan sain itse selville. Jos olisi edes tunnustanut, tulisi sellainen olo että olisi edes sen verran rehellinen... Mutta toisaalta, aina näissä on se toisen suojelemis- ja mikälie-argumentti mukana, tietysti, huoh.
Houkutus on varmaankin suuri. Ymmärrän lipsahdukset, mutta en sitä, ettei niistä kerrota heti. Ymmärrän myös halusi säilyttää jotain vain sinua varten varattua. Siten varmaankin saa tunteen siitä, että olet edelleen se tärkein ihmissuhde kumppanillesi niinkuin aiemminkin. Olenko oikeassa? Tilanne on kuitenkin muuttunut nyt kun suhteessanne on mukana kolmas henkilö, jolla on myös omat halunsa ja toiveensa. Tässä tilanteessa olisi parasta, jos voisitte kaikki kolme puhua kasvotusten rehellisti ja suoraan siitä, mikä teille kullekin on tärkeää ja kuinka ne voidaan sovittaa yhteen. Mieti, olisiko seksi kiellettyjen asioiden listalla, jos tuntisit siitä huolimatta olevasi kumppanillesi tärkeä? Minkä tulisi olla toisin, jotta tuntisit olevasi kumppanillesi niin tärkeä, että seksi ei enää olisi kiellettyjen asioiden listalla?
Se, että vaadit kumppaniasi muuttumaan, voi vaatia sitä, että myös sinä muutut. Se ei tarkoita sitä, että sinä häviäisit kaupassa tai että antaisit periksi. Suosittelen, että asetat itsellesi jonkun aikarajan, johon mennessä tilanteen on oltava parempi ja määrittele myös, millä lailla parempi, ettei tule itselleen selittelyn riskiä. Anna aikaa useita kuukausia, sillä muuttuminen ei välttämättä ole helppoa. Kerro kumppanillesi, että odotat tilanteen paranevan tiettyyn päivämäärään mennessä, sillä nykytilanteessa et ole tyytyväinen. Älä kuitenkaan paljasta tuota päivämäärää hänelle. Minulla tällainen järjestely on toiminut. Jos määräaikaan mennessä tilanne ei ole yltänyt siihen määritelmään, minkä aluksi asetit, älä jää suhteeseen roikkumaan.
Toivon, että saatte suhteenne toimimaan niin, että olette kaikki siihen tyytyväisiä.
-
Vastaan nyt tänne kuitenkin - tietyllä tavalla selkiyttää päätäni, kun täytyy muotoilla ajatuksia ja tuntemuksia yleisesti luettaviksi.
Haluaisitko avata, miksi koet että juuri seksin pitää olla se "vain meidän kahden välinen juttu"? Vai valkkaantuiko se vain ihan mututuntumalta koska kaikki muutkin pariskunnat tekee niin? Entäpä, jos ajattelisitkin että sinun ja miehesi "meidän juttu" on teidän rakkautenne, parisuhteenne (ja yhdessä asuminen?)?
Olisiko sinulle aivan mahdoton ajatus antaa miehellesi lupa harrastaa myös turvaseksiä vakileikkikaverinsa kanssa?
Pelkään ihan hirveästi vertailua. On käynyt jo selväksi, että sessioinnin osalta "häviän" muille naisille, joiden alistaminen tuottaa miehelleni sellaista tyydytystä, jota minä en selvästikään hänelle kykene tuottamaan. Kun tähän lisätään vielä seksi, tunnen väistämättä jääväni "aivan kaikessa" toiseksi. Kyllä, meillä on rakkaus ja kyllä, meillä on yhteinen elämä. Mutta se, että olen kotona odottava mukava ja turvallinen vaimo, ei vain riitä. Kärjistetysti, mutta silti.
Taas kysyn miksi: Miksi koet että D:n etsiminen suhteen ulkopuolelta tuntuu väärältä? Entä mitä mahdollisia kompastuskiviä ajattelet järjestelyyn liittyvän, ja olisitko valmis kokeilemaan järjestelyä jos kotona D/s-suhde ei toimisikaan yrityksistä huolimatta? Ja haluaisitko tosissasi asiaa niin paljon vai olisitko tyytyväinen vaniljana?
Tässä ei ehkä niinkään ole ongelmana se, ettenkö periaatteessa voisi nauttia sessionnista jonkun muunkin kanssa, vaan se, että myös ja ennen kaikkea kaipaisin sessiointia oman mieheni kanssa.
Houkutus on varmaankin suuri. Ymmärrän lipsahdukset, mutta en sitä, ettei niistä kerrota heti. Ymmärrän myös halusi säilyttää jotain vain sinua varten varattua. Siten varmaankin saa tunteen siitä, että olet edelleen se tärkein ihmissuhde kumppanillesi niinkuin aiemminkin. Olenko oikeassa? Tilanne on kuitenkin muuttunut nyt kun suhteessanne on mukana kolmas henkilö, jolla on myös omat halunsa ja toiveensa. Tässä tilanteessa olisi parasta, jos voisitte kaikki kolme puhua kasvotusten rehellisti ja suoraan siitä, mikä teille kullekin on tärkeää ja kuinka ne voidaan sovittaa yhteen. Mieti, olisiko seksi kiellettyjen asioiden listalla, jos tuntisit siitä huolimatta olevasi kumppanillesi tärkeä? Minkä tulisi olla toisin, jotta tuntisit olevasi kumppanillesi niin tärkeä, että seksi ei enää olisi kiellettyjen asioiden listalla?
Juurikin niin, olet oikeassa. Meillä kuitenkin on ollut hyvää ja toimivaa sessiointia, joka omasta mielestäni oli vasta pääsemässä vauhtiin, mutta loppupeleissä ei kuitenkaan ilmeisesti toiminut miehelleni yhtä hyvin - tähän mieheni siis tarjoaa selitykseksi pitkää yhteistä historiaamme. Meillä ei ole koskaan ollut sellaista tilannetta että mies sessioisi samanaikaisesti sekä minun että jonkun toisen kanssa, mutta voisin ainakin kuvitella, että toisen sessiointikaverin - ehkä, ehkä seksinkin? - hyväksyminen olisi helpompaa, mikäli kaikki toimisi hyvin ja löytyisi myös meidän keskinäisestä suhteestamme. Ei jokaista yksityiskohtaa myöten tietenkään, mutta yleisesti ottaen. Juuri nyt siltä ei tunnu, ja tunnen jääväni kakkoseksi kaikessa muussa paitsi päänsilittelyssä.
Luulisin, että ainakin itseäni helpottaisi tavata tuo toinen nainen. Omalla mielikuvituksellanikin kun tosiaan on taipumus lähteä laukkaamaan, ja hyvää vauhtia kuvittelen jo jotain hurjaa syöjätärtä... Olen tästä maininnut miehelle, mutta sain sellaisen käsityksen, että tuo nainen tuskin haluaisi tavata minua. Ja itse asiassahan tässä on osallisena vielä neljäskin henkilö, tämän naisen avopuoliso.
-
Olen Herra_Jackin kanssa samaa mieltä siitä, että aloituksessa jätettiin kertomatta jotain erittäin oleellista. Niin jätettiinkin, koska se on vain toisen osapuolen näkemys.
Minun kiinnostukseni herätti spicyvanillan aloitusviestistä huokuva pettymys. Hän on ihmeissään, miksei kelpaa alistettavaksi, vaikka niin kovasti sitä haluaisi. En edes väitä tietäväni, mitä spicyvanillan mies ajattelee, mutta minulle tulee mieleen ajatus huora/madonna -asetelmasta. Vaimo, tuo rakastettu ja puhtoinen, ei voi olla niiden synkimpien himojen tyydyttäjä. Siihen tarvitaan joku muu… riettaampi, ei-niin-tärkeä.
Sama asetelma voi olla dominoivan naisen ja alistuvan miehen suhteessa. Sitä omaa vaimoa, jonka kanssa on neuvoteltu pankissa asuntolainasta, valvottu kipeiden lasten kanssa jne. jne. ei välttämättä kovin helposti osaa ottaa todesta Dommen moodissa. Tunnetaan liian hyvin, on jaettu liikaa arkea… koeta siinä sitten kehitellä toimiva valta-asetelma.
En tarkoita, että dominoivan tai alistuvan rooliin heittäytymisen vaikeus oman puolison kanssa olisi pelkästään miesten ongelma. Aivan samalla tavalla dominoivalla tai alistuvalla naisella voi olla vaikeaa, jollei jopa mahdotonta, toteuttaa itseään oman miehensä kanssa.
Spicyvanillan miehen “suojelunhalu” on lytätty aika tylysti… Mistä tiedätte, miten hyvin hänen miehensä tuntee itsensä ja tietää, kuinka rajuja juttuja haluaa? Mahdollisesti hän tuntee myös vaimonsa, paremmin kuin tämä ehkä arvaakaan.
Sanoisin spicyvanillalle, että älä hae syytä tai vikaa itsestäsi. Älä myöskään miehestäsi. D/s- kuvio ei vaan aina toimi, vaikka rakkautta olisi kuinka paljon. Miehesi puuhat ovat hänen valintansa. Se, miten paljon häneltä siedät, on sinun.
-
Käsittääkseni suojelunhalussa on ollut kyse siitä ettei ymmäretä kun toinen ei puhu, ei siitä mitä toinen haluaa tehdä.
Käsitin ettei vaimo edes tiedä mitä mies tarvitsee ja haluaa; ainoastaan aavistelee ettei itse voi sitä puolta tyydyttää -ehkä olen ymmärtänyt väärin. Mutta kyllä on omituista jos niin hyvin toisen tuntee ettei edes kannata ääneen asioita sanoa; kannattaako silloin edes rakentaa yhteistä elämää ???
-
Hyvin väsyneen ajatus: itse lähtisin pois parisuhteesta,jossa molemmat ovat kinkyjä ja jossa D/s-suhteen pitäisi olla kaiken kertoman mukaan mahdollista.
Vai huoraamisestako kyse maisterilla tai voiko master olla huora? :D(kevennys vakavaan aiheeseen sallittanee? )
-
En edes väitä tietäväni, mitä spicyvanillan mies ajattelee, mutta minulle tulee mieleen ajatus huora/madonna -asetelmasta. Vaimo, tuo rakastettu ja puhtoinen, ei voi olla niiden synkimpien himojen tyydyttäjä. Siihen tarvitaan joku muu… riettaampi, ei-niin-tärkeä.
Niin, tätä olen itsekin ajatellut, ja tavallaan koenkin asian olevan juurikin näin. Ja se oikeastaan onkin osa sitä pettymystä, kun nimenomaan en haluaisi tyytyä vain siihen puhtoisen madonnan rooliin.
Käsitin ettei vaimo edes tiedä mitä mies tarvitsee ja haluaa; ainoastaan aavistelee ettei itse voi sitä puolta tyydyttää
Olemme tästä toki puhuneet, ja tiedän ainakin osan asioista joita mieheni halajaa, vaan ei pysty minun kanssani toteuttamaan. En esimerkiksi saa kiksejä kovasta kivusta, ts. esimerkiksi kovasta piiskaamisesta. Lisäksi kroppani ei kestä kaikkia sidonta- tai roikotusasentoja. Ja niin, loppuja voin oikeastaan arvailla - arvailen, että ehkä se vain ei ole niin säväyttävää riepotella kaikin puolin tuttua vaimoa kuin jotakuta, joka on näennäisesti olemassa vain sitä varten. Ja vaikka sen tavallaan ymmärränkin, en voi myöskään mitään sille että se sattuu, helvetisti.
Ja vielä:
Hyvin väsyneen ajatus: itse lähtisin pois parisuhteesta,jossa molemmat ovat kinkyjä ja jossa D/s-suhteen pitäisi olla kaiken kertoman mukaan mahdollista.
Kun kumminkaan se kinkyily ei ole koko suhde. En tosiaan ole ehkä koskaan aiemmin käsittänyt niitä, jotka ovat valitelleet että suhde on muuten täydellinen, mutta - - ... Ja tässä sitä ollaan.
-
Okei; nyt rupesi aukeamaan jo vähän hitaammallekin. Ihmekös kun en hiffannut -ajattelen asiat niin toiselta kantilta.
Eli tarpeet ja halut eivät kohtaa. Tuossa voikin sitten olla tekemistä. Onnea setvimiselle.
-
Hyvä, että olette puhuneet. On myös ihmisiä, joista säväyttävintä on riepotella omaa tuttua puolisoa. Tällainen kuvio on mahdollista saada toimimaan vanhassakin suhteessa, jos molemmat sitä tahtovat. Silloin bdsm:lle täytyy varata aikaa ja etsiä rauhassa yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Oppia näkemään toinen uusin silmin. Aina se ei käy helposti. Joskus se on saatanan vaikeaa, mutta silti sen arvoista. Saattaa kestää aikaa löytää yhteinen kieli näistä asioista puhumiseen ja tarvitaan rohkeutta uusien asioiden kokeilemiseen ja kykyä sietää pettymyksiä. Voi ostaa yhteisiä leluja, seksikkäitä alusvaatteita, puhua rivoja, piiskata keittiövälineillä, lähteä seksilomalle, keksiä rangaistuksia, kaikkea, mikä pitää kiinnostuksen yllä ja saa punastumaan. Jos olet turvallinen suojeltava vaimo, lakkaa käyttäytymästä niin. Näytä uusia puolia itsestäsi.
Jokaisella on rajansa ja niitä täytyy kunnioittaa. Jos et tykkää siitä, että sattuu helvetisti, älä tee niin. Älä tee mitään, mitä et halua tehdä.
Elän polysuhteessa, mutta ymmärrän, että haluat jotain, joka on varattu vain sinulle. Niin minäkin haluan, minulla se näkyy vain eri tavoin.
Meillä taas on sovittu, että perheen naisilla ei ole seksiä perheen ulkopuolisten miesten kanssa. Seksin raja menee suutelussa. En väitä että se olisi oikein tai reilua, mutta se on raja, jota ei voi ylittää ja jota tulee kunnioittaa, jos haluaa elää näiden ihmisten kanssa. Silloin ei lipsuta. Kuten Nut sanoi, tärkeintä on että kaikki saavat itselleen tärkeitä asioita, ei se, että kaikki saavat samoja asioita. Kokonaisuuden pitää jäädä plussalle.
Jos miehesi fetissinä on tuottaa kovaa kipua toiselle, ymmärrän kyllä, että hän mieluummin etsii sopivan leikkikaverin kuin piinaa haluillaan sinua, jos et voi antaa hänelle mitä hän kaipaa. Joskus jokin riittävän lähellä oleva, samankaltainen asia voi toimia halun tyydyttämiseen, joskus taas ei. Sinuna ehkä selvittäisin, miksei miehellesi kelpaa se, että hän vie sinut sietokykysi rajoille? Ja jos olet aloittelija, on aivan luonnolista, että aloitetaan varovasti. Tärkeintä ei ole se, kuinka kovaa piiska viuhuu vaan se, mitä sillä saa aikaan.
Ja sitten vielä siitä kolmannesta osapuolesta ja hänen puolisostaan. Tapaaminen voisi auttaa kaikkia osapuolia. Tieto luo turvaa, tiedon puute aiheuttaa järjettömiä pelkoja. Tapaaminen voisi helpottaa kovasti oloasi, kunhan pääset yli vertailuntarpeestasi. Te olette erilaisia ja tämä toinen nainen on varmasti jossain parempi kuin sinä, ja sinä taas jossain toisessa asiassa. Lisäksi luottamus on aivan ehdoton, jotta omaa suhdetta edes kannattaa laajentaa kahta ihmistä suuremmaksi. Kolmas tai neljäs osapuoli ei tee asioista mitenkään helpompia. Tärkeää on voida luottaa, että toinen pysyy siinä, mitä on sovittu ja että suhde on turvallinen, mm. sukupuolitautien osalta.
-
-
-
Tää madonnahuora-syndrooma, jonka Lucrezia otti esiin, tai sen taustalla olevat rakenteet, kiinnostaa minua.
Aikoinaan kun tapasin ja kirjoittelin paljonkin, enimmäkseen mastereiden kanssa, niin törmäsin useampaankin otteeseen tähän.
Itse kuulun tuohon Madmoiselle A:n viittaamaan läheisyydestä kumpuavaan niin riepottelija kuin riepoteltava ryhmään ja sen filosofia on selkeämpi itselle.
Olisi kiinnostavaa kuulla tuon toisen porukan ajatuksen juoksua ja fiiliksiä taustalla. Jotain toki osaan uumoilla mutta saatan olla hieman stereotypinen ajattelussani, ja varmasti myös ymmärtämätön.
Ja aloittajan tapauksessa vaikuttaa siltä että toinen kuuluu toiseen ja toinen toiseen tyyppiin tässä avioliitossa.
-
Kertomatta jättäminen pettämisistä ja lupauksien rikkomisista ei ole suojelunhalua. Se on itsekästä ja mukavuudenhaluista. Toki voihan sitä romanttisesti ajatella, että minussa asuu tämä hurja peto, ja parempi suojella sinua tältä, mutta oikeasti voisi vain ottaa vastuun teoistaan. Sellainen suojelunhalu joka etäännyttää kumppaneita ei ole hyväksi. Mitä tahansa ei tarvitse sietää. Jos antaa kerran periksi, joutuu antamaan aina periksi, kuten olet huomannut.
Kuten Chmlnidae kirjoitti, voi olla, että olette liian eri maailmoista. Aina ei riitä, että tykkää, rakastaa ja haluaa, joskus vain ollaan liian erilaisia. Yleensä sen kyllä tietää, että jokin tässä mättää. On jatkuvaa epävarmuutta, kiukkua, mustasukkaisuutta. Ihmisen perusluonne harvemmin muuttuu. Toisaalta kaikissa suhteissa joutuu tekemään kompromisseja, ja on ihan normaalia, että kumppanissa on puolia joista ei niin pidä, mutta niiden päätösten kanssa täytyy myös pystyä elämään.
Jos oma ajatusmaailma on kovasti muuttunut tai huomaa, ettei pystykään siihen, mihin olisi halunnut pystyä, kannattaa tosiaan viheltää peli poikki, kuten joku täällä sanoikin. Pitää taukoa, tutustua uudelleen. Selvittää, mikä on tilanne nyt, mitä te tarvitsette ja toivotte toisiltanne ja seksiltä ja mitkä asiat eivät ole enää mahdollisia. Ja muistella, mihin alunperin rakastuitte toisissanne. Haluatteko sitä vielä?
Vain vahva suhde kestää muitakin kumppaneita, muuten se hajoaa. Näkemissäni vahvoissa suhteissa osapuolet tuntevat sekä toisensa että itsensä. Ja vaikka olisi ratkaisemattomia ristiriitoja, on silti rakkautta ja luottamusta. Ehkä jonkun aikaa kannattaisi keskittyä vain teihin kahteen, sittenhän se selviäisi, oletko riittävän tärkeä omana itsenäsi.
-
Se, ettei pitempään parisuhteessa olleiden kinkyhalut kohtaa, johtuu aika usein vaan ihan silkasta jämähtämisestä ja arkistumisesta. Vaatii aika paljon mielenlujuutta lähteä muuttamaan jotain vakiintunutta järjestelyä, jossa kuitenkin on sinällään jo paljon hyvää ja arvokasta. Niin voi kuitenkin tehdä ja joskus täytyy.
Sinänsä se, että on useampia kumppaneita, voi olla hyvinkin rikastuttavaa elämää, mutta kyllä kaikkien välillä pitää keskusteluyhteys olla. Jotta juttu toimisi, kyllä naisten pitää pystyä tapaamaan ja puhumaan asioita halki, ja hyväksi varmaan olisi jos myös sen sub-naisen puolisokin olisi vuorovaikutuksessa mukana. Edelleen, mikseipä mies ja sub sessioisi niin, että vaimo on paikalla, sehän voisi olla hyvinkin mukavaa (ja tiedän, saattaa myös olla raastavaa jos mustiskohtaus iskee).
Tiedän, että monille miehille on saamarin vaikeaa alkaa selittämään, millä tavalla suhteet heidän mielestään toimivat ja millä on merkitystä ja mitä saa tehdä ja mikä siinä toisessa on erityisen kivaa. En ole itsekään tässä suhteessa mikään sanantaitaja, joka laittaa suhteet siististi pinoon ja järjestykseen. Mutta jos polyelämää aikoo viettää niin pakko se on vaan yrittää.
Tuollainen kirja liittyy aiheeseen, olen sitä itse tavaillut ja jotain sieltä poiminut käyttööni: http://www.radicalhonesty.com/ (http://www.radicalhonesty.com/) (tosin täytyy sanoa, että aika paljon tuohon sisältyy myös amerikantuubaa).
Mitä tulee tuohon, että OP hankkisi oman kinkysuhteen. Mikäpä ettei. Ei siihen tarvitse lähteä asenteella, että tämä korjaa kaiken ja tuo puuttuvan elämän takaisin. Enemmänkin ehkä tuollaista voi käyttää oman (ja myös kumppanin) pään tuuletukseen, hiukan avaamaan näköaloja. Mikään pakkohan ei ole edes hypätä sessioimaan, ihan hyvin voi riittää, että juttelee asioista jonkun asioita tajuavan kanssa.
-
Hylätyksi tuleminen ja ulkopuoliseksi jättäminen rakastamansa ihmisen kanssa ovat hemmetin rankkoja tuntemuksia. Toisethan jopa musertuvat siinä kun ego ei kestä. Itse taitaisin luhistua
-
Houkutus on varmaankin suuri. Ymmärrän lipsahdukset, mutta en sitä, ettei niistä kerrota heti. Ymmärrän myös halusi säilyttää jotain vain sinua varten varattua. Siten varmaankin saa tunteen siitä, että olet edelleen se tärkein ihmissuhde kumppanillesi niinkuin aiemminkin. Olenko oikeassa? Tilanne on kuitenkin muuttunut nyt kun suhteessanne on mukana kolmas henkilö, jolla on myös omat halunsa ja toiveensa. Tässä tilanteessa olisi parasta, jos voisitte kaikki kolme puhua kasvotusten rehellisti ja suoraan siitä, mikä teille kullekin on tärkeää ja kuinka ne voidaan sovittaa yhteen. Mieti, olisiko seksi kiellettyjen asioiden listalla, jos tuntisit siitä huolimatta olevasi kumppanillesi tärkeä? Minkä tulisi olla toisin, jotta tuntisit olevasi kumppanillesi niin tärkeä, että seksi ei enää olisi kiellettyjen asioiden listalla?
Juurikin niin, olet oikeassa. Meillä kuitenkin on ollut hyvää ja toimivaa sessiointia, joka omasta mielestäni oli vasta pääsemässä vauhtiin, mutta loppupeleissä ei kuitenkaan ilmeisesti toiminut miehelleni yhtä hyvin - tähän mieheni siis tarjoaa selitykseksi pitkää yhteistä historiaamme. Meillä ei ole koskaan ollut sellaista tilannetta että mies sessioisi samanaikaisesti sekä minun että jonkun toisen kanssa, mutta voisin ainakin kuvitella, että toisen sessiointikaverin - ehkä, ehkä seksinkin? - hyväksyminen olisi helpompaa, mikäli kaikki toimisi hyvin ja löytyisi myös meidän keskinäisestä suhteestamme. Ei jokaista yksityiskohtaa myöten tietenkään, mutta yleisesti ottaen. Juuri nyt siltä ei tunnu, ja tunnen jääväni kakkoseksi kaikessa muussa paitsi päänsilittelyssä.
Nyt minusta olisi tärkeää, että miehesi tietäisi tämän. Mainitsit aiemmin, että hänestä on tuntunut ahdistavalta, kun olet yrittänyt ottaa toiveitasi puheeksi. Kuinkahan saisit otettua asian esille niin, ettei hän tuntisi olevansa nurkkaan ahdistettu? Auttaisiko asian kertominen kirjoitettuna?
Luulisin, että ainakin itseäni helpottaisi tavata tuo toinen nainen. Omalla mielikuvituksellanikin kun tosiaan on taipumus lähteä laukkaamaan, ja hyvää vauhtia kuvittelen jo jotain hurjaa syöjätärtä... Olen tästä maininnut miehelle, mutta sain sellaisen käsityksen, että tuo nainen tuskin haluaisi tavata minua. Ja itse asiassahan tässä on osallisena vielä neljäskin henkilö, tämän naisen avopuoliso.
Minua ainakin on helpottanut, kun olen tavannut kumppaneideni kumppanin / treffiseuran. Hyvä, että huomioit myös neljännenkin henkilön. Voi olla, että miehesi leikkikaveri ei syystä tai toisesta halua tavata sinua. Voi olla, että se on miehesi tulkinta. Vaikea sanoa ja jossittelu tietämättä on melko turhaa. Ainoa, mitä voi tehdä, on sanoa haluavansa tavata ja esittää hyvät perustelut miksi.
Spicyvanillan miehen “suojelunhalu” on lytätty aika tylysti… Mistä tiedätte, miten hyvin hänen miehensä tuntee itsensä ja tietää, kuinka rajuja juttuja haluaa? Mahdollisesti hän tuntee myös vaimonsa, paremmin kuin tämä ehkä arvaakaan.
Sanoisin spicyvanillalle, että älä hae syytä tai vikaa itsestäsi. Älä myöskään miehestäsi. D/s- kuvio ei vaan aina toimi, vaikka rakkautta olisi kuinka paljon. Miehesi puuhat ovat hänen valintansa. Se, miten paljon häneltä siedät, on sinun.
+1
Jotain, mitä itse en tullut ajatelleeksi (1. kappale) ja jotain, mitä yritin sanoa, mutta tässä sanottiin paremmin (2. kappale).
Mieleni tekisi lainata myös Mademoiselle A:n molemmat tekstit kokonaan, mutta tässä erityisesti ne kohdat, joissa on sanottu se, mitä itsekin yritin sanoa. +1
Ja sitten vielä siitä kolmannesta osapuolesta ja hänen puolisostaan. Tapaaminen voisi auttaa kaikkia osapuolia. Tieto luo turvaa, tiedon puute aiheuttaa järjettömiä pelkoja. Tapaaminen voisi helpottaa kovasti oloasi, kunhan pääset yli vertailuntarpeestasi. Te olette erilaisia ja tämä toinen nainen on varmasti jossain parempi kuin sinä, ja sinä taas jossain toisessa asiassa. Lisäksi luottamus on aivan ehdoton, jotta omaa suhdetta edes kannattaa laajentaa kahta ihmistä suuremmaksi. Kolmas tai neljäs osapuoli ei tee asioista mitenkään helpompia. Tärkeää on voida luottaa, että toinen pysyy siinä, mitä on sovittu ja että suhde on turvallinen, mm. sukupuolitautien osalta.
Kertomatta jättäminen pettämisistä ja lupauksien rikkomisista ei ole suojelunhalua. Se on itsekästä ja mukavuudenhaluista. Toki voihan sitä romanttisesti ajatella, että minussa asuu tämä hurja peto, ja parempi suojella sinua tältä, mutta oikeasti voisi vain ottaa vastuun teoistaan. Sellainen suojelunhalu joka etäännyttää kumppaneita ei ole hyväksi. Mitä tahansa ei tarvitse sietää. Jos antaa kerran periksi, joutuu antamaan aina periksi, kuten olet huomannut.
(---)
Vain vahva suhde kestää muitakin kumppaneita, muuten se hajoaa. Näkemissäni vahvoissa suhteissa osapuolet tuntevat sekä toisensa että itsensä. Ja vaikka olisi ratkaisemattomia ristiriitoja, on silti rakkautta ja luottamusta. Ehkä jonkun aikaa kannattaisi keskittyä vain teihin kahteen, sittenhän se selviäisi, oletko riittävän tärkeä omana itsenäsi.
-
näytä sille miehellesi tämä ketju.
-
Mikä tahansa meno omiin harrastuksiin on aikaa pois jostain muusta. D/s suhde käy tässä kohtaa harrastuksesta siinä kuin perhokalastus tai sählykin. Sekä henkinen että fyysinen hyvinvointi lisääntyy kun kroppaan erittyy mielihyvähormoneja siitä minkä tekemisestä nauttii, ja niiden vaikutus kestää pitkään. Toisaalla käytetty aika ja huomion jakaminen harrastuksen parissa tekee siis hyvää pääkopalle ja kropalle. Paitsi että :o
Mustasukkaisuus tiettyyn rajaan asti on kuulemma ihan suotavaakin, mutta ahdistus kumppanin tekemisistä ei liene minkään suhteen väärtti (?) Varsinkaan jos sen kylkiäisinä ovat luottamuspula, keskustelujen tyrehtyminen alkumetreille, eromietteet ja "suojeleminen". Rakkaus, mustasukkaisuus ja ahdistuneisuus eivät toimi yhdessä, joukossa on aina yksi kolmas pyörä. Kumppanin puolesta kestää aika paljon, määrän kuinka paljon, päättää jokainen itse. Tieto lisää tuskaa. Ainoa keittiöpsykologi"neuvo" ketjun aloittajalle on miettiä tuskan hinta.
Kumppanin leikkikaverin tapaaminen voi päättyä miten vain, totaaliseen vihanpitoon, ystävyyteen, tai välinpitämättömyyteen. Mielikuva toisaalla tapahtuvasta tekemisestä voi jopa kiihottaa. Olemassa oleva parisuhde saattaa saada uusia kivoja kiksejä. Tai kaikki menee päin helvettiä.
Aatamin aikainen totuus kumminkin on, että se joka on mennäkseen vieraisiin vällyihin, menee. Joko salaa tai luvalla. Aloituksessa mainittu tieto tällaisesta menemisestä on se minkä päälle koittaisin rakentaa suhteen pysyvyyttä ja tulevaisuutta.
-
Lueskelin ketjua, itsellä kanssa kokemusta tästä, että luvalla kumppani sai käydä piiskattavana. No kävi sitten niin että kumppani ihastu piiskaajaansa :-\
Enää en lupaa antaisi uudelle kumppanilleni jos nyt sellaisen joskus löydän tai joku mut huolisi :)
Avoimet suhteet kuten nää muodissa olevat Polyjutut, eivät ole mua varten.
-
Lueskelin ketjua, itsellä kanssa kokemusta tästä, että luvalla kumppani sai käydä piiskattavana. No kävi sitten niin että kumppani ihastu piiskaajaansa :-\
Niin voi käydä. Siksi moni haluaakin, että leikkikaveri on tahollaan vakavassa suhteessa, että seksisuhde pysyisi kevyempänä. Aina sekään ei vaan toimi. Joskus suhde on muutenkin loppumassa, joskus vasta uuden kumppanin myötä ymmärretään jotain olennaista itsestä ja suhteista. Mene ja tiedä. Rumaa se on aina, mutta joskus välttämätöntä.
Enää en lupaa antaisi uudelle kumppanilleni jos nyt sellaisen joskus löydän tai joku mut huolisi :)
Riippuu kumppanista.
Avoimet suhteet kuten nää muodissa olevat Polyjutut, eivät ole mua varten.
Mä olen kinkykin vain, koska se on muodissa. Tiäkkö, kun on niitä kirjojakin ny tullu.
-
Kovin vaikea tilanne :(
Olen itse ollut yhdessä saman ihmisen kanssa 7 vuotta, paitsi että alkuunsa me emme olleet "yhdessä".
Suhteemme alkoi eräänä yönä sattumalta eräässä sätissä, jutusteluna.
Mies, joka nyt on aviomieheni ja Masterini, ei silloin halunnut muuta, kuin "pelkän sessiosuhteen". Olin niin ihastunut/tykästynyt häneen, että suostuin. Minulle siitä seurasi se, että rakastuin häneen alkuunsa saamatta vastarakkautta ja sekin oli kauhea tilanne. Muistan silloin kirjoittaneeni siitä silloiseen Leikkikehään ja saaneeni paljon neuvoja.
Paljon on vettä virrannut sillan alta sen jälkeen ja kaikki on muuttunut, tehden meistä ensin avoparin ja sittemmin avioparinkin, mutta jälkensä se ehkä on jättänyt minuun aavistuksen verran kuitenkin...
Tällä tarkoitan sitä, että vaikka meillä on joskus teoriassa esitetty ajatus siitä, että suhteeseemme voisi kuulua vielä kolmaskin osapuoli, tod.näk. toinen subi, leikkikaveriksi, niin se on jäänyt pelkäksi teoreettiseksi ajatukseksi. Miksi?
Siksi, että minua pelottaa kuitenkin se mahdollisuus, että omakohtaisesti tiedän, kuinka voi käydä "pelkässä sessiosuhteessa" ja kaikesta huolimatta se pieni pelkopeikko ei lähde mielestä.
Onneksi asia ei ole meillä mitenkään ajankohtainen, eikä varmaan ajankohtaiseksi koskaan tule, mutta pelkkä ajatuskin riittää saamaan minut varuilleen. Sanottakoon vielä se, että luotan ehdottomasti mieheeni, mutta en luota itseeni siinä, ettenkö kehittelisi omista peloistani sen kuuluisan kärpäsestä härkäsen tuollaisessa tilanteessa.
Mikä aloittajalle neuvoksi? Niitä olen huono antamaan. Omaa D/s-suhdetta rakentaessa tärkeintä on ollut löytää ne yhteiset jutut. Vaikka meilläkin toinen on D ja toinen Sub, ei se automaattisesti ole tarkoittanut sitä, että kaikki halut ja "kiksit" käyvät yksiyhteen. Olemme kuitenkin etsineet ja nostaneet suhteessamme peruspilareiksi ne asiat, jotka molemmilla osuvat yksiin ja sitten tehneet puolin ja toisin rohkeita harppauksia pois omalta mukavuusalueelta, kokeilemaan niitä toisen juttuja, edes kerran tai kaksi. Voisitko sinäkin miehesi kanssa ottaa ihan asiaksi tutustua siihen D/s-suhteeseen, joka teillä voisi olla?
Tsemppiä! :)
-
Lueskelin ketjua, itsellä kanssa kokemusta tästä, että luvalla kumppani sai käydä piiskattavana. No kävi sitten niin että kumppani ihastu piiskaajaansa :-\
Niin voi käydä. Siksi moni haluaakin, että leikkikaveri on tahollaan vakavassa suhteessa, että seksisuhde pysyisi kevyempänä. Aina sekään ei vaan toimi. Joskus suhde on muutenkin loppumassa, joskus vasta uuden kumppanin myötä ymmärretään jotain olennaista itsestä ja suhteista. Mene ja tiedä. Rumaa se on aina, mutta joskus välttämätöntä.
Enää en lupaa antaisi uudelle kumppanilleni jos nyt sellaisen joskus löydän tai joku mut huolisi :)
Riippuu kumppanista.
Avoimet suhteet kuten nää muodissa olevat Polyjutut, eivät ole mua varten.
Mä olen kinkykin vain, koska se on muodissa. Tiäkkö, kun on niitä kirjojakin ny tullu.
En ny jaks/ osaa lainat. Mut pakko heittää se "pallo" takas :)
Ei riipu kumppanista, sulla ehkä..mut ei kannata mulle sitä tyrkyttää?
Hienoa että oot oikee kirjojaki lukassu. Ei mul muuta :D
-
Haluaisin saada tilanteeseeni jonkinlaista perspektiiviä, toista näkökulmaa, neuvoja.
Olemme olleet 4,5v yhdessä ja nyt jo naimisissakin mastermiehen kanssa, jonka bdsm-taipumus on ollut alusta asti tiedossa.
Ajan kanssa olen kuitenkin herännyt, suorastaan havahtunut tajuamaan että olen aina ollut itsekin taipuvainen alistumiseen nimenomaan seksuaalisessa mielessä, ja saan siitä suurta tyydytystä.
Tässä muutamia hajanaisia ajatuksia vielä tällaiselta kommunikaatioon uskovan kaverin pääkopasta.
Yksi kysymys on se, missä määrin yhteensopivia sinun tarpeesi alistua ja miehesi tarve alistaa ovat. Se että toinen on subi ja toinen master ei vielä tarkoita sitä, että kiinnostuksista löytyisi oikeasti yhteistä tarttumapintaa. Voi myös olla, että löytyy mutta sitä pitää vähän (tai paljon) hakea ennenkuin sopiva kolo löytyy.
Esimerkkejä erilaisista lähestymistavoista, joista voi saada kiksejään voisi olla vaikkapa sitominen/sidotuksi tuleminen, kurinpito ja säännöt, henkinen dominointi ja alistuminen, kivun tuottaminen ja vastaanottaminen. (Tarkkanäköiset huomaavat että nuo ovat ne BDSM-kirjainyhdistelmän vaihtoehdot). Lisäjuttuja jotka tuovat vaikeusastetta tähän on miljoona: onko alistuva palveluorientoitunut vai bottom joka haluaa olla passiivinen ja että hänelle tehdään asioita; onko dominoivalle tärkeää se tunne, että kontrolloi tilannetta täydellisesti...
Näitä eroavaisuuksia ja kiinnostuksenkohteita voi ehkä olla mahdollista pohtia käyttämällä jotain sopivaa checklistaa pohjana omien ja kumppanin kiinnostusten kartoittamiseen. Optimitapauksessa omasta ja kumppanin seksuaalisuudesta kannattaisi puhua ilman että puhuu siitä mitä haluaisi sen toisen tekevän. Minä ainakin haluan tuntea kumppanini nekin seksuaaliset tarpeet, jotka eivät osu omien kiinnostusten tai kykyjen kohdalle. Ajatusmallina tämä voisi olla hyödyllinen monelle.
Sitten toinen näkökulma samaan asiaan. Pitkässä parisuhteessa ihmiset helposti ajautuvat tietyille urille. Kohtaamiset puolison menevät saman kaavan mukaan, mikä sitten taas saa ihmisen tiettyyn mielentilaan ja ajatusmalliin siitä puolisostaan. Olisiko mahdollista, että teillä päivittäinen arkielämä olisi asettunut sellaisiin uomiin, että siitä on jotenkin vaikeaa ponnistaa siihen, että se parisuhde voisikin olla jotain muuta?
Tuollekin voi tehdä jotain, jos vaan lähtee rakentamaan sellaisia pieniä arkisia rutiineja, jotka tuovat sen kinkyyden ja mahdollisuuksien odotuksen mieleen.
Loppusanoina vielä sen verran, että ylläoleva on OP:lle kirjoitettuna aika spekulatiivinen. Paljon ajatuksia vähällä tiedolla. Siksi sitä kannattaa ajatella enemmänkin yleisinä näkökulmina ja pohdintana kuin tähän kyseiseen tapaukseen koskevana.
-
Hei, Olen näitä juttuja lukenut täällä hiukan - en ihan kaikkia, joten sori jos tämä nyt on jo käyty läpi.
Mutta itselleni aloittajan tekstistä tuli sellainen olo että olisiko aviomiehellä hieman Huora - Madonna syndroomaa? Eli vaimo on jollain lailla pyhä ja sille ei voi tehdä kaikkea sitä pervoa mitä Huoralle - tässä tapauksessa sessio kaverille voi. En kyllä osaa neuvoa miten pitäisi toimia että tämä voitaisiin ratkaista, mutta itselle kävi ehkä niinpäin että kun seksi parani, suhde loppui - sillä en tainnut enää olla ns. vaimomateriaalia... :'( Ei voi mitään että osa meistä on vaan niin suppeita.
Tuosta mustasukkaisuudesta sen verran, että aina pitää muistaa että toista ei voi omistaa. Jos on mennäkseen, niin menee varmaan ilman lupaakin... Ja toisaalta - tarvitseeko sitä aina kaikkea tietääkään? Voisitteko sopia että miehesi tekee mitä tekee, mutta pitää sen omana tietonaan - sillä ehdolla että myös sinun tarpeesi tulee huomioitua?
-
Eiköhän se mene niin poly/piiskaus/bdsm -suhteissa, että toisella on joko lupa ihan kaikkeen mitä nyt mieleen saattaa tulla tai sitten ei ole lupaa mihinkään mikä puolestaan tarkoittaa yksiavioisuutta.
Ei ihminen voi tunteitaan hallita, sitä rakastuu jos on rakastuakseen ja on rakastamatta jos ei rakasta.
Kaikenlaiset sopimukset ja pitkät keskustelut on aivan turhia. Sinun pitää päättää hyväksytkö/opitko hyväksymään tilanteen jossa olet yksi muitten joukossa ja kestät sen vai eroatteko.
IKRM
-
Avioeron saa nykyään helposti ja halvalla.
Ei se kyllä halpaa ole. :o
-
Avioeron saa nykyään helposti ja halvalla.
Ei se kyllä halpaa ole. :o
Ei se paljoa ainakaan itsellä maksanut, muistaakseni avioeroon liittyvä byrokratia maksoi alle satasen vuonna 2007. Minä maksoin sen työttömyystuillani kun puoliso ei halunnut maksaa (vaikka hän oli itse se joka eroa haki). Se oli siis avioeron hinta, nykyään avioero voi olla kalliimpikin. En löytänyt googlaamalla hintaa.
Jotkut pilkunviilaajat laskevat "avioeron hintaan" kaikki nekin kulut jos ruvetaan riitelemään omaisuudesta ja hankitaan kaiken maailman asianajajat, mutta ne ovat sitten eri asia. Semmoiset eivät ole kaikkien avioerojen kannalta pakollisia rahareikiä, mutta ymmärrän toki jos joku sellaisista palveluista haluaa maksaa.
-
Eiköhän se mene niin poly/piiskaus/bdsm -suhteissa, että toisella on joko lupa ihan kaikkeen mitä nyt mieleen saattaa tulla tai sitten ei ole lupaa mihinkään mikä puolestaan tarkoittaa yksiavioisuutta.
Ei ihminen voi tunteitaan hallita, sitä rakastuu jos on rakastuakseen ja on rakastamatta jos ei rakasta.
Kaikenlaiset sopimukset ja pitkät keskustelut on aivan turhia. Sinun pitää päättää hyväksytkö/opitko hyväksymään tilanteen jossa olet yksi muitten joukossa ja kestät sen vai eroatteko.
IKRM
Olen kanssasi osittain samoilla linjoilla, mutta hieman viilaan tästä. Minulla on kokemusta polysuhteista jonkin verran ja väittäisin että suurimpaan osaan tuntemieni polyjen suhteista kuuluu sääntöjä. Kuvailemasi näkökanta on lähempänä ihmissuhdeanarkiaa, jossa kaikki säännöt koetaan turhiksi. Polysuhteissa on tyypillistä juuri sääntöjen neuvotteleminen ja ne voivat olla symmetrisiä tai epäsymmetrisiä, eli koskea kaikkia tai vain osaa suhteessa olevista.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä että tunteita sääntöjen avulla ei voi kontrolloida ja oikeastaan näen muutenkin säännöt jonkilaisena turvaverkkona joka parhaimmillaan luo illuusion turvallisuudesta, mutta ei ketään voi todellisuudessa sitoa suhteeseen tai rakkauteen. Jos toinen rakkaus tulee vastaan ja kumppani haluaa hylätä, niin ei siinä säännöt, kihlaus, avioliitto tai lapset ole esteenä. Julmaa, mutta minkäs teet.
Alkuperäisessä viestissä kiinnitin huomiota isoihin ongelmiin luottamuksen kanssa, jonka taustalla oli pettämistä. Itselläni ei ole kokemusta BDSM-suhteista ja näen ongelman muutenkin puhtaasti luottamuspulana, jossa seksisuhde on vain sivujuonne muiden ongelmien seassa. Mustasukkaisuus on erittäin ymmärrettävää tuollaisessa tilanteessa ja olisi outoa jos sitä ei ilmenisi.
Olen tottunut ajattelemaan mustasukkaisuutta epävarmuutena, joka yleensä kertoo mustasukkaisen osapuolen heikosta itsetunnosta. Joissain tilanteissa (kuten tässä) siihen vaikuttaisi olevan ihan oikeat syytkin, jos luottamusta on rikottu useaan kertaan ja yhteiset säännöt eivät pidä. Aika vaikea tähän on mitään viisastenkiveä heittää, mutta kenties uusien suhteen molemmille osapuolille mahdollisten sääntöjen sopiminen ja luottamuksen uudelleenrakentaminen olisi varmaan ainoa tapa jatkaa eteenpäin. Ehkä toinen osapuoli ei kykene perinteiseen monogaamiseen suhteeseen?
-
Kaikenlaiset sopimukset ja pitkät keskustelut on aivan turhia. Sinun pitää päättää hyväksytkö/opitko hyväksymään tilanteen jossa olet yksi muitten joukossa ja kestät sen vai eroatteko.
Tuo nyt on ihan puppua. Ilman keskustelua ei kyllä parisuhde voi mitenkään toimia tuollaisessa tilanteessa (jos muulloinkaan). Eikä siinä aina olla yksi muiden joukossa, vaan aivan hyvin voi olla erityinen ja hellitty.
Mitä tulee avioeron hintaan niin henkinen hinta on yleensä aika kova. Aika erikoinen suhde on ollut jos ei ero koske aivan helvetisti.
-
Kaikenlaiset sopimukset ja pitkät keskustelut on aivan turhia. Sinun pitää päättää hyväksytkö/opitko hyväksymään tilanteen jossa olet yksi muitten joukossa ja kestät sen vai eroatteko.
Tuo nyt on ihan puppua. Ilman keskustelua ei kyllä parisuhde voi mitenkään toimia tuollaisessa tilanteessa (jos muulloinkaan). Eikä siinä aina olla yksi muiden joukossa, vaan aivan hyvin voi olla erityinen ja hellitty.
Mitä tulee avioeron hintaan niin henkinen hinta on yleensä aika kova. Aika erikoinen suhde on ollut jos ei ero koske aivan helvetisti.
Tuli mieleen,että olisko kyse provoviestistä tuossa IKRM:llä..
Tuon filosofian mukaan oikeastaan sitten millään ei ole merkitystä ja tämäkin ketju olis täysin turhaa pöpinää.
Tai sitten vain Dominoivat ovat erityisiä ja heillä vain on jokin erityisarvo ja eivät ole vain yksi muista
-
Eiköpähän kaikki ihmisten väliset suhteet perustu kommunikoinnille ja yhteisten sääntöjen sopimiselle. Tuskin BDSM on mikään poikkeus. (Pakko tosin myöntää että välillä tulee, yleensä mastereilta näitä omituisia heittoja jostain muusta.)
Ehkä jotain tekemistä jo lähtökohtaisesti halussa sopia on juuri sillä että ihmisillä on tunteita. Saadaan ikäänkuin otettua se rationaalinenkin puoli mukaan sosiaaliseen toimintaan kun on käyty keskustelua, avattu näkökulmia ja fiiliksiä ja päästy yhteisymmärrykseen raameista. Siinä voi sitten tehdä itse-, ei oma-, valtaisia päätöksiä mikä omaan pirtaan sopii ja lähteekö/jatkaako leikkiin/tanssiin/peliin/sotaan, tai mitä termiä halunneekaan käyttää ihmissuhteesta.
-
Tuo nyt on ihan puppua. Ilman keskustelua ei kyllä parisuhde voi mitenkään toimia tuollaisessa tilanteessa (jos muulloinkaan).
Sanoin hyvin selvästi, että pitkät keskustelut ovat turhia. En että keskustelut ovat turhia.
On aivan turhaa keskustella ja lässyttää yökaudet asioista joihin yksikään suhteen osapuolista ei pysty vaikuttamaan mitenkään. Kuten esimerkiksi tunteiden tai rakkauden syttymisestä kevyeksi tarkoitetussa suhteessa. Siispä myös sopimukset ovat täysin turhia.
IKRM
-
Tuli mieleen,että olisko kyse provoviestistä tuossa IKRM:llä..
En pidä tapanani provoilla. Sanon asiat vain mahdollisimman lyhyesti sen vuoksi, että pitkiä kirjoituksia harva jaksaa lukea.
-
että mieheni mielestä D/s-suhteen ja arkisen avioelämän yhdistäminen on lähes mahdotonta. Teoriassa ymmärrän hänen pointtinsa, mutta tavallaan on kuitenkin vaikeaa ymmärtää, koska itselleni ei ole tuottanut minkäänlaista ongelmaa yhdistää ja vuorotella vaimon ja lemmikin rooleja. Ironista kyllä mieheni oli siis se joka minut tutustutti ja "houkutteli" bdsm:n maailmaan, mutta kun nyt vihdoin olen sinut asian kanssa, häntä ei enää kiinnostakaan juuri muu kinkyily kanssani kuin ehkä vähäinen seksin maustaminen.
Olen miehesi kanssa samaa maata. Pystyn kohtelemaan minulle ei-niin tuttua kumppania luonnostaan hyvin ylimielisesti vetämättä minkäänlaista master-roolia ylleni. Saan suunnattoman tyydytyksen kun voin toimia täysin spontaanin rujosti ja sikailevan vapaamielisesti miten haluan kun mikään ns. siviilielämän asia ei seiso muistona takaraivossa.
En yksinkertaisesti osaa näytellä jotain mitä en ole, vaan tilanteen ja tapahtuman täytyy olla minulle realistista. Liika välittäminen ja tunteminen tekee faktasta fiktiota ja se vie kiihkon mennessään.
Tuntematon on paras.
-
että mieheni mielestä D/s-suhteen ja arkisen avioelämän yhdistäminen on lähes mahdotonta. Teoriassa ymmärrän hänen pointtinsa, mutta tavallaan on kuitenkin vaikeaa ymmärtää, koska itselleni ei ole tuottanut minkäänlaista ongelmaa yhdistää ja vuorotella vaimon ja lemmikin rooleja. Ironista kyllä mieheni oli siis se joka minut tutustutti ja "houkutteli" bdsm:n maailmaan, mutta kun nyt vihdoin olen sinut asian kanssa, häntä ei enää kiinnostakaan juuri muu kinkyily kanssani kuin ehkä vähäinen seksin maustaminen.
Olen miehesi kanssa samaa maata. Pystyn kohtelemaan minulle ei-niin tuttua kumppania luonnostaan hyvin ylimielisesti vetämättä minkäänlaista master-roolia ylleni. Saan suunnattoman tyydytyksen kun voin toimia täysin spontaanin rujosti ja sikailevan vapaamielisesti miten haluan kun mikään ns. siviilielämän asia ei seiso muistona takaraivossa.
En yksinkertaisesti osaa näytellä jotain mitä en ole, vaan tilanteen ja tapahtuman täytyy olla minulle realistista. Liika välittäminen ja tunteminen tekee faktasta fiktiota ja se vie kiihkon mennessään.
Tuntematon on paras.
Nyt kun mietin tuota spicyvanillan tilannetta ja luin Vilpertin kommentin, niin mielestäni tuo Sikailu on täydellisen hyvä kuvaava termi moiselle käytökselle. Tämä siis täysin omana mielipiteenäni ja välittämättä siitä, että saatoin osua ns. provomiinaan :)
-
author=-katy- link=topic=4508.msg78490#msg78490 date=1361468699]
Nyt kun mietin tuota spicyvanillan tilannetta ja luin Vilpertin kommentin, niin mielestäni tuo Sikailu on täydellisen hyvä kuvaava termi moiselle käytökselle. Tämä siis täysin omana mielipiteenäni ja välittämättä siitä, että saatoin osua ns. provomiinaan :)
Ei se ole provomiina. Se on sikailua siksikin, että silloin juuri kohtelen vastapuolta suunnilleen jalkarahin tai tuhkakupin veroisesti. Kai tuolle olisi olemassa hienompi psykologinen termikin, mutta minulle se on vaan yksinkertaisuudessaan sikailua. >:D
-
author=-katy- link=topic=4508.msg78490#msg78490 date=1361468699]
Nyt kun mietin tuota spicyvanillan tilannetta ja luin Vilpertin kommentin, niin mielestäni tuo Sikailu on täydellisen hyvä kuvaava termi moiselle käytökselle. Tämä siis täysin omana mielipiteenäni ja välittämättä siitä, että saatoin osua ns. provomiinaan :)
Ei se ole provomiina. Se on sikailua siksikin, että silloin juuri kohtelen vastapuolta suunnilleen jalkarahin tai tuhkakupin veroisesti. Kai tuolle olisi olemassa hienompi psykologinen termikin, mutta minulle se on vaan yksinkertaisuudessaan sikailua. >:D
Mulla menee ihan toisin päin. Tuntemattomia ei voi kohdella kovin rujosti, eihän niistä tiedä mitä ne kestää. Tutumpia on paljon helpompi kohdella kaltoin, heistä tietää heidän halunsa ja rajansa.
-
Mulla menee ihan toisin päin. Tuntemattomia ei voi kohdella kovin rujosti, eihän niistä tiedä mitä ne kestää. Tutumpia on paljon helpompi kohdella kaltoin, heistä tietää heidän halunsa ja rajansa.
Täytyisi varmaan määritellä termit: tuntematon & tuttu.
-
Itse sanoisin tähän että jos molempien halut kohtaa en ymmärrä miehesi käyttäytymistä koska hän voisi kouluttaa silloin halutessaan sinusta juuri haluamansa subin. Mutta kun luin pidemmälle itse myönsit ettet kestä piiskaa ja sidontoja kaikissa muodoissa ja miehesi haluaa näitä? Ja ilmeisesti itse olet myös luvan näihin ulkopuolisiin sessioihin alkuun antanut. Ajatusmaailmani voi vaikuttaa mustavalkoiselta mutta miehesihän saattaa ajatella tässä tilanteessa näin että vaikka välittää sinusta paljon et kykene antamaan hänelle halustasi alistua huolimatta sitä mitä hän hakee bdsm maailmasta ja hän on tämän takia päättänyt että saavutettua etua ei anneta takaisin.
Henkilökohtaisesti itse en kestäisi samankaltaisessa parisuhteessa kun sinä elät vaan lähtisin, onneksi omalla kohdalla molempien halut kohtaa suhteen kaikissa osa-alueissa. Mutta perustan tuon ylempänä kirjoittamani aiempiin kokemuksiini ennen nykyistä miestäni.
Jos koet tilanteen raastavaksi teidän ei auta kuin istua yhdessä pöydän ääreen ja puhua. Siinä puhuessa punnita suhteenne kaikki plussat ja miinukset, ja sitten päättää miten eteenpäin. Kuvaamasi tilanne ilman, että edes keskustelette asiasta vie vain tilannetta tulehtuneemmaksi, sillä mustasukkaisuus missään suhteessa isoissa voluumeissa ei ole hyvästä. Mutta tämä tietenkin vain minun mielipide ei sen enempää eikä vähempää. Jokaisen on itse tehtävä omat ratkaisunsa ja vaikka ne ratkaisut olisi oikeita niistä voi seurata kova sydänsuru. Toivon että saatte asianne selvitettyä :)
-
Hei löysin tuttujen suosituksena ja luin ahmien kirjan, josta voisi olla paljon hyötyä monille muillekin täällä: Tristan Taorminon Opening Up: A Guide To Creating and Sustaining Open Relationships (http://www.amazon.com/Opening-Up-Creating-Sustaining-Relationships/dp/157344295X). Siinä on todella käytännönläheistä elävän elämän esimerkein varustettua pohdintaa siitä, miten erilaisia ei-monogaamisia suhteita voisi toteuttaa niin että kaikilla olisi hyvä. Tuon Amazon-linkin takaa pääsee vilkaisemaan kirjan sisältöä, esim. valaisevaa sisällysluetteloa.
Luvusta, jonka otsikko on "Jealousy and other intensive feelings" on ollut kovasti apua ajatusten ja tunteiden selvittelyssä nyt, kun minun ja puolisoni hiljalleen avautuvaa parisuhdetta on koeteltu enenevillä ja monipuolistuvilla tunne-elämyksillä. Olin itse pähkäillyt samaa, mutta kivaa oli saada hengenvahvistusta muualtakin, siis että yläkäsite "mustasukkaisuus" ei vielä oikein avaa tai anna mitään välineitä ristiriitaisten tunteiden setvimiseen. Se voi koostua vaikkapa kateudesta, epävarmuudesta, omistamisen halusta ja syrjään jäämisen tunteesta – jotka kaikki ovat mitä suurimmassa määrin ymmärrettäviä tunteita tilanteessa, jossa elämänkumppanilla on muitakin kumppaneita tai leikkikavereita. Kun "mustasukkaisuuden" jakaa pienempiin osiin niin on helpompi miettiä, miten niitä lähtisi käsittelemään ja mille asialle pitäisi ja voisi jotain tehdä.
Muistan itse tässäkin ketjussa puhuneeni joistain "ei emotionaalisia riskejä" -suhteista. Ihan bullshittiä, joskin tuntui todelta silloin. ::) Mutta kaikkien näiden tunteiden keskellä avautuu paitsi parisuhde myös oma mieli, ja molemmista oppii ihan koko ajan uutta. On ollut ihan hirveän tärkeää jakaa ajatuksia joidenkin polyamorisessa suhteessa elävien kanssa ja lukea esim. juuri tuo kirja. Niin monenlaiset ihmissuhdekuviot ovat mahdollisia, jos kaikki osapuolet ovat avoimesti valmiit keskustelemaan, joustamaan, ottamaan ja antamaan. Ei heikkohermoisille, puhumattomuuteen taipuvaisille tai "koskaan et muuttua saa" -henkisille.
-
Aika vaikea tilanne teillä :-\
Itse tahtoisin tietysti vapauden toteuttaa sessioita muiden kanssa, kun oma mies ei niistä asioista ole kiinnostunut. Jos homma olis toisinpäin, en missään nimessä antaisi lupaa. Kaksinaismoraalia ehkä, mutta olen liian mustasukkainen ihminen. Bdsm on kuitenkin aina seksuaalista mielihyvää tuottavaa toimintaa, liittyi siihen suora akti tai ei.
En voi muuta kuin spekuloida, ehkä olen väärässä, mutta jos miehesi on pettänyt sinua enennkin niin en nielisi ihan tuota väitettä etteivät he harrasta seksiä sessioissaan.
Jos miehesi ei toteuta näitä tarpeita sinun kanssasi niin ehdottomasti hankit itsellesi myös toisaalta sessioseuraa. Eihän se ole silloin kosto vaan oikeutus.
-
Jos miehesi ei toteuta näitä tarpeita sinun kanssasi niin ehdottomasti hankit itsellesi myös toisaalta sessioseuraa. Eihän se ole silloin kosto vaan oikeutus.
Samaa mieltä tuosta molempien oikeudesta hakea haluamaansa seuraa mutta tietenkin yhdessä SOPIEN jos tarvetta esiintyy. Miehet usein lapsellisuuttaan ja itsekkyyttään ( ja varmaan osin biologisten asioiden takia) "varaavat" naisen omakseen mutta itselleen ovat valmiit suomaan jos millaisia suhteita tahansa. Kokemukseni mukaan tämän tyyliset miehet tekevät juuri näin salassa mikä todellakaan ei ole oikea tapa eikä niin miehekäskään. Yleensä he syyllistävät ja siten oikeuttavat tekojaan väittämällä kumppanin olevan sairaanloisen mustasukkainen yms. vaikka naisen epäluulo syntyy miehen oman epärehellisyyden kautta. Usein naiselle olisi tarjolla huomattavasti enemmän kumppaneita kuin suhteen miehelle joten tämä voisi käydäkin miehen itsetunnon päälle rajusti mitä heikolla itsetunnolla varustettu mies ei kestä.
Jokaisen on kuitenkin itse saatava päättää millaisessa suhteessa elää eikä huonoon ole kenenkään tyytyminen.
Tässä tietenkin karkeita yleistyksiä joista kenenkään ei pidä suuttua ;)
-
Kaksinaismoraalia ehkä, mutta olen liian mustasukkainen ihminen. Bdsm on kuitenkin aina seksuaalista mielihyvää tuottavaa toimintaa, liittyi siihen suora akti tai ei.
En voi muuta kuin spekuloida, ehkä olen väärässä, mutta jos miehesi on pettänyt sinua enennkin niin en nielisi ihan tuota väitettä etteivät he harrasta seksiä sessioissaan.
Jos miehesi ei toteuta näitä tarpeita sinun kanssasi niin ehdottomasti hankit itsellesi myös toisaalta sessioseuraa. Eihän se ole silloin kosto vaan oikeutus.
Vähän on vaikea ajatella tuolta kantilta itse, että jos olisi vanilija ja kumppani olisi kinksteri..arvelen, että jos rakastaa toista, haluaa hänelle kaikkea hyvää ja että hän on onnellinen..luultavasti antaisin mieheni toteuttaa tuota puolta, jota en itse kykenisi tai ei olisi kiinnostusta, toisen kanssa. En tiedä, ehkä asia muodostuisi liian erottavaksi tekijäksi lopulta.
Siksi alun perin tulikin ihmeteltyä suuresti, että miksi tässä D hylkää kinkytasolla vaimonsa, joka on alistuva..ei vaan voi ymmärtää.
Tuskin mikään suhde, oli kinkyä tai vanilijaa, on kuin suoraan hollywuudin unelmien poikamiestyttö-sarjasta tai jos alkuun onkin, niin ihan varmasti jokainen pariskunta kohtaa jotain vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. (Olen lukenu seittemän päivää lehdestä)
Onko se jokin arvo, että ihan joka asian tule osua yksiin ja jos ei osu "tarvitaan pikkuvarpaalle laubersuolaa muualta" ? No kenties toiset ovat tässä tinkimättömämpiä, että jokaikiseen pienimpäänkin yksityiskohtaan ja fantasiaan tulee saada nannaa tuontuosta-
Itse en kyllä viihdy ihmisten kanssa, joille vain se oma napa on kaiken keskipiste, koska en elä itse niin, enkä halua elää niin. Tämä ei tarkoita mitään pyhimyksen kaapuun kääriytymistä vaan sen asian arvostamista, että suhteet ovat vuorovaikutteisia, hyvässä ja pahassa. Eikä tarvitse olla jatkuvasti yhtä ilotulitusta, vaan ristiriidatkin omasta mielestäni ovat rikkaus. Haudassa ei sitten enää ole mitään ristiriitoja(kaan) ???
Mustasukkaisuus on vahva tunne, kai joskus aiheeton ja joskus aiheellinen, kai se on myös osin epävarmuutta, mutta myös ripaus realismia- kun siis joillain on taipumusta nähdä aina se ruoho vihreämpänä muualla (?)
Lisäys: unohtui kommentoida, kun aloin jaaritella, että ei BDSM aina ole mun mielestä seksuaalista toimintaa. Ei-masokistille tuttavan tekemä piiskaus esim. ei välttämättä ole ollenkaan seksuaalista. Viisaammat ja kokeneemmat osaavat varmaan paremmin kuvailla mitä piiskaus on silloin kun se ei ole seksuaalisia fiboja aiheuttavaa-tai bondage esimerkiksi ei kaiketi aina saa paikkoja märiksi-riippuu tietty varmaan kenen kanssa ja miten, mutta vanha piikahan ei näistä tajua :o :o :D
-
Itse tahtoisin tietysti vapauden toteuttaa sessioita muiden kanssa, kun oma mies ei niistä asioista ole kiinnostunut. Jos homma olis toisinpäin, en missään nimessä antaisi lupaa. Kaksinaismoraalia ehkä, mutta olen liian mustasukkainen ihminen. Bdsm on kuitenkin aina seksuaalista mielihyvää tuottavaa toimintaa, liittyi siihen suora akti tai ei.
Hyvin todennäköisesti mustasukkaisuutesi tulisi mukaan myös "pelkän" sessiointiseuran kanssa, vaikka miehesi ei kenenkään muun kanssa leikkisikään. Kuten itsekin toteat, BDSM on aina seksuaalista mielihyvää tuottavaa toimintaa ja sitä myötä ainakin itse luokittelen sen samalla lailla seksiaktiksi kuin yhdynnän, käsiseksin ja nettiseksinkin.
Seksiseuran hakeminen ulkopuolelta itse ei ole juurikaan suoraviivaisempaa kuin se, että kumppani tekee niin. Kertasutaisut ehkä, mutta niistä tuskin on sinunkaan kohdallasi kyse. Vähänkään pidempään tapailuun kertyy aina tunteita, halusi tai ei, ja niiden hoitaminen (kumppanin tunteista puhumattakaan) ei onnistu sellaisella "minusta ei olisi tähän" -asenteella. Sanon tämän omakohtaisesta kokemuksesta, olen ollut noissa tilanteissa sekä vieraissa kävijänä, kotona odottavana puolisona että ns. kolmantena pyöränä. Jokaisessa useammin kuin kerran.
Jos miehesi ei toteuta näitä tarpeita sinun kanssasi niin ehdottomasti hankit itsellesi myös toisaalta sessioseuraa. Eihän se ole silloin kosto vaan oikeutus.
Samaa mieltä tuosta molempien oikeudesta hakea haluamaansa seuraa mutta tietenkin yhdessä SOPIEN jos tarvetta esiintyy. Miehet usein lapsellisuuttaan ja itsekkyyttään ( ja varmaan osin biologisten asioiden takia) "varaavat" naisen omakseen mutta itselleen ovat valmiit suomaan jos millaisia suhteita tahansa. Kokemukseni mukaan tämän tyyliset miehet tekevät juuri näin salassa mikä todellakaan ei ole oikea tapa eikä niin miehekäskään.
Eivät ne naiset ole yhtään sen parempia tässä asiassa, kaikki haluavat suhteen jossa kumppani on uskollinen ja itse vapaa menemään. Mutta se menee asian ohi, tärkeämpää on tämä:
Avointa suhdetta muutaman vuoden pyörittäneenä en tajua, miksi niin moni pyörittää parisuhdetta nollasummapelinä. Ajatellaan, että jos kumppani saa jotain kivaa, se on itseltä pois tai ainakin pitää saada saman verran takaisin vaikka sitten pettämällä. Ei kai kukaan kohtele ystäviäänkään noin?
Mikä tahansa (pari)suhde voi paremmin, kun sen osapuolet pyrkivät molemmat samaan suuntaan - siihen, että kummallakin voi olla mahdollisimman paljon kivaa. Aina se kiva ei tule yhtä aikaa eikä välttämättä edes tasan molemmille osapuolille, mutta tärkeintä on löytää tapa, jolla molemmat voivat olla tyytyväisiä ja kokevat saavansa sen mitä tarvitsevat. Automaattisesti se ei onnistu koskaan, ja silloin kun intressit menevät ristiin, yritetään yhdessä löytää tapa jolla kumpikaan ei koe oloaan uhatuksi, hylätyksi tai arvottomaksi.
Ja kun tulee eteen se asia, jossa molempien toiveiden toteuttaminen ei ole mahdollista, tehdään kompromissi. Se vaatii molemmilta rehellistä, avointa ja hyökkäämätöntä panostusta keskusteluun sekä ehdotonta luottamusta siihen, ettei kumppani käytä hyväksi omia heikkouksia. Pitää uskaltaa olla haavoittuvainen toisen edessä, ja pitää kohdella kumppania arvokkaana ja tuntevana yksilönä, vaikka hänen tunteensa ja pelkonsa olisivatkin irrationaalisia.
Ja aina se ei silti onnistu. Rehellisellä keskustelulla ja kuuntelulla voi kuitenkin saada yllättävän hyviä tuloksia aikaan, jos kumpikin haluaa kumppanilleen hyvää ja on valmis joustamaan.
-
Lueskelin ketjua, itsellä kanssa kokemusta tästä, että luvalla kumppani sai käydä piiskattavana. No kävi sitten niin että kumppani ihastu piiskaajaansa :-\
Enää en lupaa antaisi uudelle kumppanilleni jos nyt sellaisen joskus löydän tai joku mut huolisi :)
Avoimet suhteet kuten nää muodissa olevat Polyjutut, eivät ole mua varten.
Olkoon poly ja bdsm jne. muoteja tai suuntauksia tai ihmisen sisäisiä taipumuksia jne. jne. jne., niin komppaan ehdottomasti siinä mielessä, että itse keskityn yhteen henkilöön kerralla.
Jos olisin itse aloittajan asemassa miettisin hyvin tarkkaan tekeekö nykyinen suhde minut oikeasti onnelliseksi vai olenko tyytymässä johonkin. Tuntien itseäni jonkin verran voisin sanoa tulevani äärettömän surulliseksi avoimessa- tai monisuhteessa. Mutta meitähän on moneen junaan, mikä on vain hyvä asia. Tärkeää on tuntea itsensä :)
-
Kirjailija Dean Koontz eräässä teoksessaan taiteili sanoin "ilman luottamusta ei ole mielenrauhaa". Ehkä tätä ei tarvitse avata enempää?
-
Havaintojeni perusteella (ihan perskohtaisten ja sivusta seuraten) edes monosuhde ei toimi ilman luottamusta ja sopivaa määrää huomiota puolin ja toisin. Oikeastaan se onko kuviossa vielä enemmän väkeä ei muuta tätä asiaa...eikä sitäkään että kaikki ei vain sovi kaikille oli sitten kyse tekemisistä tai suhteen muodosta.
-
" paitsi että mieheni mielestä D/s-suhteen ja arkisen avioelämän yhdistäminen on lähes mahdotonta."
Niin oli minunkin kaikkien exieni mielestä :) Siksi ne suhteet päättyivät. No, oli muitakin syitä, mutta kun päätin viimeisen pitkän suhteen (3v) niin silloin totesin että on molemmille epäreilua edes yrittää jatkaa. Toiselle meistä omistautuminen toiselle tulisi olla jotakin syvää ja merkittävää, toiselle riitti että "kaikki" on hyvin. Mutta kaikki ei ollut hyvin... kun seksi ei toimi, niin ei toimi suhdekaan. Se on silloin ystävyyttä tai kaveruutta tms.