BDSM-baari
Newbie-nurkka => Kysy ja vastaa => Aiheen aloitti: Proxima Centauri - 07.02.2025, 00:03
-
Miten tarkalleen määritellään Pleasure Dom? Olen tästä törmännyt vähän erilaiselta kuulostaviin määritelmiin, ja mietinkin, onko oma käsitykseni oikea (joskaan en ihan kauheasti googlaillut, kun laiskana päätin kysäistä täällä - toisaalta keskustelu on kivempaa kuin pelkkä googlailu :) ) Entä eroaako se jotenkin Service Domista, ja onko tämä sama kuin Service Top?
-
Hei! Erinomainen kysymys, jota itsekin olen pohtinut ja tutkinut omalta osaltani paljon löytääkseni minulle luontaisimman domintoinityylin. Itse ajattelen, että nämä ovat kaksi eri asiaa, Pleasure Domination ja Service Domination. Ensimmäinen on minulla kyllä-listalla ja toinen ei-listalla.
Tykkään siis tuottaa antautuvalle osapuolelle nautintoa, koska nautin siitä itsekin. Nautin myös siitä vallasta, joka syntyy kun toinen “sulaa” käsiini. Pleasure Domination on pehmeämpi, aistillinen tapa dominoida, johon kuuluu käytännössä aistien avulla tuotettavaa nautintoa, esimerkiksi kehollisen koskettamisen kautta. Usein käytän tässä yhteydessä piiskaa, en kipua tuottamaan, vaan nautinnollista kosketusta piiskaa keholla kuljettaen, josta syntyy aistinautintoa ja myös tietynlaista sensuellia jännitystä. Myös kaikki muu aistillisuutta ruokkiva ja herättelevä kuuluu minulla tähän kategoriaan, kuten tuoksut, vaatteiden ja asusteiden materiaalit, kylmän ja kuuman tuntemukset, erogeenisten alueiden hieronta, myös “reunalla pitäminen” ja orgasminautinnon lisääminen. Nyt tätä kirjoittaessa huomaan, että omassa profiilissani olen puhunut käsitteellä “Sensual domination”, joka on minulle hyvin paljon tätä mielihyvän tuottamista. Joka tapauksessa, on ihanaa nähdä kun toinen nauttii ja nauttia itse siitä vallasta, joka minulla siinä tilanteessa on :)
Service Domination sen sijaan on enemmän palvelemista dominoivan osapuolen roolissa. Silloin sub tietää mitä haluaa ja kertoo sen, ja dominoiva osapuoli toteuttaa. Itse haen enemmän sellaista dynamiikkaa, jossa minua palvellaan, minun tarpeideni mukaan. Toki sovituissa rajoissa, mutta kuitenkin niin, että minun tarpeeni tulevat ensin. Omassa mielessäni tässä on ratkaiseva ero, ja jos olen Service Dommen roolissa, olen vähän kuin “töissä”, toista varten. Se ei ole sitä mitä BDSM-sessioista haen, ja sen takia tämä on minulla ei-listalla. Jos sen sijaan tekisin seksuaaliterapeuttista työtä tässä kontekstissa tai toimisin jopa ammattidominana, niin silloin kokisin olevani Service Domme.
Nämä omia ajatuksia tässä kohtaa. Jatketaan keskustelua jos tästä herää jotain :)
-
Kiinnostavaa pohdiskelua, ja kuulostaa oikeastaan aika pätevältä määrittelyltä! Olen ollut vähän hukassa siinä, minkä termien kautta kuvaisin toisaalta itseäni ja toisaalta sitä dynamiikkaa, mikä itselläni toimii. Tuon sinun määrittelysi pohjalta sanoisin, että se dominointi jota itse kaipaan, olisi varmaan jonkinlainen pleasure domination mutta tavallaan jopa service domination -twistillä. Olen nimittäin miettinyt välillä, kuvastaako pelkkä subi itseäni riittävän selkeästi, koska en miellä olevani miellyttämishaluinen tai palveluhaluinen, ja tykkään alistua just tuolleen mitä kuvasit, eli "sulaa toiseen käsiin". Joskin tykkään siihen yhdistettynä dominoivista ja lujista otteistakin. Ja haluan kyllä antaa toiselle nautintoa ja tehdä, mitä toinen toivoo, mutten pidä niitä ensisijaisempana omaan nautintooni ja omiin toiveisiini nähden. En kyllä sitten tiedä, meneekö monen mielestä tällainen jo jotenkin sivuraiteille D/s-asetelmista.
Mutta selkeästi jokin lisämääre sekä itseeni että toivomaani dominointiin on paikallaan, pelkkä D/s ei taida kertoa vielä tarpeeksi. Pleasure dominationin suuntaan kuitenkin taitaa kallistua. Tai ainahan nämä sub ja dominointi toki ovat yläkäsitteitä, jotka jokainen voi avata omalla kohdallaan. Ja hienoa myös, että on erilaisia vivahteita ja variaatiota.
-
Hei! Hyvää pohdintaa sinullakin :) Tutkimalla ja kuulostelemalla, ja kokeilemalla, jokainen löytää varmasti sen oman juttunsa ja kulmansa, joka saa toki myös muuttua matkan varrella. Itse kun olen tahollani parisuhteessa ja koen siinä tasavertaista dynamiikkaa, niin näistä bdsm-suhteista haen jotain ihan muuta. Koen oman seksuaalisuuteni vahvimmin kun ollaan ihan polariteetin ääripäissä, minä palveltavana ja palvottavana ja toinen osapuoli olemassa vain minun tarpeitani varten. Mutta mitään kynnysmattoja en tähän voi ottaa, vaan kaiken täytyy lähteä tasavertaisesta ihmisyydestä ja itsekunnioituksesta, molemmilla osapuolilla. Täytyy olla todella vahva antautuakseen tällaiseen dynamiikkaan, mutta siitä voi myös saada paljon. Itseltäni on vaatinut aika paljon henkistä jumppaa pystyä asettumaan näin vahvasti vaatimaan sitä, mitä oikeasti tarvitsen. Mutta toimii ;)
Minun mielestäni myös sub voi vaatia samalla tavalla, ja olla vahva siinä mitä haluaa. Silloin Domin/Dommen roolina on pidellä tilaa, ja hallita tilannetta kuitenkin niin, että subin nautinto tulee ensin. Kaikki dynamiikat ovat minun mielestäni aina oikein, ei ole yhtä oikeaa tapaa nauttia. Tärkeintä, että tietää mistä se oma nautinto tulee. Kun sille on rehellinen, siihen löytyy vastinpari. Aina.
-
Näin omasta mies-subin roolista katsottuna, en saisi sitä tiettyä tunnetta pääkoppaani alistumisesta, jos edessäni olisi Service Dom -tyylinen alistaja. Tosin kokemustakaan ei ole tällaisesta tilanteesta. Tämän takia maksulliset Dom-henkilöt eivät ole koskaan kiinnostaneet mitenkään vakavasti.
Toki Pleasure Domin kanssa pitää suunnilleen olla samanhenkiset halut BDSM-suhteen suhteen, jotta päästään eteenpäin. Asiallinen keskustelu ja tutustuminen on tärkeää, jotta luottamus sovituista rajoista ja turvallisuudesta vahvistuu... ihminen ensin ja roolitus perässä. Ja jos tarkoitus on syventää jatkossa suhdetta, niin alkuun parit ekat sessiot on hyvä ottaa rauhassa ja fiilistellä, tuleeko sitä syventymistä. Tällöin Pleasure Dom voi sekoittaa mielestäni rooliinsa enemmän Service Domin ominaisuuksia ja johdattaa subin hänen omien halujensa kautta syvemmälle alistumisen tielle ja kiristää sitten myöhemmin hihnaa kaulan ympärillä ja ottaa enemmän valtaa itselleen ja omille haluilleen.
Voidaanko jossain määrin nämä käsitteet viedä ihan vanilja puolellekin?
-
Pleasure Dom saa dominoida, service dom ei saa dominoida. Aika moni on itseasiassa jälkimmäinen, siinä kohtaa kun puoliso on löytänyt kolmenkympin paikkeilla tai keski-iässä kinkyytensä ja puoliso joustaa. Service dom on alistuva, joka vetää dominoivan roolia ollakseen mieliksi. Pleasure Dom tuottaa mielihyvää omaksi ilokseen.
Maksullinen palvelu ei välttämättä ole näistä kumpaakaan, vaikka kyseessä on asiakaspalvelutilanne. Ihminen voi nauttia työstään erilaisilla tavoilla, joihin asiakas ei samaistu. Myös maksullisia seksipalveluita tarjoavat kokevat ammattiylpeyttä, joka ei ole kytköksissä rahaan. Väitän, että jos ihminen on parisuhteessa/liitossa toisen kanssa, hänellä voi olla merkittävä motivaattori suhteen ylläpitoon itsensä kustannuksella, jolloin suostutaan asetelmaan, jossa puoliso nk. kouluttaa tästä itselleen dominoivan. Sitä sitten kokeillaan pari vuotta, kunnes käydään seksiklubilla/seksipalveluita tarjoavalla/muualla hakemassa remmiä perseelle, erotaan ja vuoroviikoitellaan kissaa, koska onhan se oikeasti harvinaista muuttaa toista onnistuneesti mieleisekseen.
-
Tuossa oli surullisen tarkasti kuvattuna oma edellinen suhde, jossa toinen oli olevinaan dominoiva ollakseen mieliksi (tai pakosta koska tiesi ettei suhde muuten olisi mahdollinen). Koska tuntui tyhmältä erota muuten toimivasta suhteesta ja koska siinä oli myös muun tyyppisiä kinky elementtejä jotka sitten toimi, aikaa meni huomattavasti kauemmin kuin tuo pari vuotta. Niin ja kissan sijasta nyt koira kulkee kodista toiseen.
Ikävä kyllä oma kokemus on että valtaosa skenessä olevista mastereista on tuota jälkimmäistä. Sellainen "kyllä mä voin sua piiskatakin". Eli dominointi on heille synonyymi esileikkinä muulle seksille suoritettavalle piiskaukselle. Silleen saa kuulemma helpommin piparia ja sen kautta voi oikeuttaa sen, että subilla on vaan yksi kumppani ja itsellä haaremi, olematta sitten oikeasti dominoiva.
Sitten myös vastavuoroisesti aika moni alistuvista on muka-alistuva eli alistuva niin kauan, kun tehdään niitä asioita mitä itseä huvittaa ja silloin kun huvittaa. Ja en tarkoita että subilla ei saisi olla rajoja. Pitääkin olla rajat. Osa ehkä ymmärtää tässä sen eron.
Mitään väärää tässä ei ole. Jokainen on mitä on, mutta pitää vaan löytää ne omat ihmiset sitten.
-
Kiitos! Teiltä tuli kaikilta todella hyviä pointteja.
Olin itse vähän yllättynyt, kun koin toimivaksi sellaisen suhteen, jossa toinen osapuoli ei ollut koskaan edes kokeillut mitään BDSM-juttuja eikä ollut varsinaisesti kinky, mutta oli kuitenkin innostunut ja halusi toteuttaa kinky-juttuja minun mielikseni. Toki voimakas ihastuminen ja keskinäinen kemia varmaan vaikutti asiaan... Sitä ennen kinkyn kumppanin kanssa olin nimenomaan kokenut, että nimenomaan se tuntui erityiseltä ja myös yhdistävältä, että toinen kiihottui ja innostui samoista jutuista ja sai nautintoa samoista asioista kuin minä (siis siitä, että hän dominoi minua). Sen suhteen päätyttyä olin vakuuttunut, että muunlainen ei voi itsellänikään toimia. Mutta en tiedä. Edelleen olen toki sitä mieltä, että kinkyys yhdistävänä tekijänä olisi ihanne. Mutta silti voimakas kemia ja toisen aito innostus tuntui silti riittävän siinäkin suhteessa, jossa toinen oli vaniljaisempi - tosin se suhde jäi niin lyhyeksi, että en tiedä, olisinko sittenkin ajan mittaan saattanut alkaa kaivata sitä erityistä tunnetta, joka tulee, kun myös toinen on kinky, eli olisiko jossain vaiheessa alkanut tuntua, että jotain puuttuu. Tai olisiko käynyt noin, kuten Päpälämäen Krister kirjoitti, että toinen olisi lopulta joustanut liikaa ja olisiko suhde kaatunut lopulta kuitenkin vaikka tähän, jos olisikin jatkunut pitempään.
Sinänsä tuo Bi-orja84m:n kysymys vaniljasta oli aika osuva, sillä varmaan tämä dynamiikka, jota olen tässä pohdiskellut, olisi lähellä jotain kinkyvaniljaa, ja sen vuoksi se tuntui toimivan vaniljiasemmankin kumppanin kanssa. Eihän siitä sellaista oikeaa alistumiskokemusta oikein tule, kuten te muutkin tässä ketjussa totesitte - minua se ei haittaa, koska enemmän kaipaan kevyempää valtadynamiikoilla leikittelyä ja tosiaan vähän ristiriitainenkin dynamiikka voi miellyttää minua. Ja oli ihan kiinnostavaa huomata, että sellainen voi toimia itselläni. Tai no, itsessäni on varmaan sen verran eri puolia, että nämä kaksi edellistä, seksuaalisuudeltaan vähän erilaista kumppania, saivat minussa esiin eri puolia. Ehkä. Ja siis tavallaan tuo Susa-anniinan mainitsema muka-alistuvuus saattaa jopa osua kuvauksena itseeni - kuten aiemmin mainitsinkin, olen miettinyt, onko täysin oikea määritelmä kutsua itseäni subiksi, vai pitäisikö etsiä vähintään joku tarkentava etuliite. Tai jokin kokonaan uusi sana.
-
Usein on käytetty bottomia merkitsemään tekojen kohteena oloa ilman varsinaisia valtasuhteita. Mutta yksittäiset termit kuvaavat vain harvoin ihmisen monimutkaisuutta täydellisesti. Itselläni oli aikoinaan ehkä niin päin, että kun parisuhteessa oli saatavilla vain service top -tyyppistä aktia niin olin siihen tyytyväinen (paremmin: yritin olla), mutta sitten kun sai kokemuksia dynamiikasta, en olisi voinut enää palata pelkkään service top -elämään.
-
Mahtuukohan sadisti tuohon pleasure domin määritelmään? Vai onko niin, että pleasure dom saa kuitenkin sen enimmän tyydytyksensä alistamisesta? Jotenkin on vaikea vaivautua seisottamaan vaimoa nurkassa tai rangaista häntä muuten, tekemään mitään sopimusta tai edes kahlehtimaan häntä. Kahleet oli käytössä silloin kun hän opetteli aikoinaan ottamaan piiskaa. Nykyjään riittää, että hän kiltisti tottelee ja tekee mitä parhaaksi meille kummallekin näen.
-
Sadisti on hyvin eri asia kuin pleasure dom. Tietenkin ihmisillä on eri puolia, ja samasta henkilöstä voi helposti löytyä kumpaakin näistä. Kivun ja mielihyvänkin ero on häilyvä. Toisaalta, nauttiiko sadisti tuottaessaan kipua, joka pysyy täysin mielihyvän puolella? Ainakaan oma sadistipuoleni ei ole siinä vaiheessa hereillä.
-
Mielenkiintoinen aihe ja hyvää keskustelua. Pisti oikein miettimään oonko itseni luokitellut oikein termeillä "reaktiivinen pleasure dom". Itselle tuo dom/top ero on selkeä, eli onko valtadynamiikkaa vai ei, mutta toi service ja pleasure on hiukan hämärämpi. Ja myös mikä on "topping from bottom":in ero serviceen. Koska oon niin sallittaessa melkoinen sadisti, kysymys on varmaankin tuosta kivun/epämukavien juttujen ja nautinnon suhteesta toisiinsa; itse miellän leikin puitteissa tapahtuvan mielihyvän, kivun ja epämukavuuden samaksi ilmiöksi jolla on vain eri aallonpituuksia ja joita saa tuotettua eri tavoin. Oon itte keksinyt touhulleni lisämääreen "lempeän ekstraktiivinen" eli mulla on jutut joista pidän, ja mikäli intressit täsmäävät niin otan toisesta pihalle näitä asioita parhaan taitoni mukaan. Aina ja ehdottomasti selkeän, innokkaan suostumuksen ja rajojen puitteissa ja niin että kaikissa tilanteissa on olemassa toimiva hätä-seis-nappi. Jos ei mun karkkikaupasta löydy mitään miellyttävää tai vice versa niin ollaan vain skenekavereita. Ilman elähdyttävää lumousta olen vain kasa haarniskan osia lattialla, jos taas saan lukemia malmista oon häikäilemätön cowboy asteroid miner joka tulee rakettimoottorit leimuten paikalle.
Olisko pleasure/service ero kenties että ensimmäisessä on kyse siitä että sub/bottom määrittää dom/topille "mitä" tekee ja jälkimmäisessä "miten" tekee? Eli onko lista aktiviteetteja jotka on ok vai tilataan tietty aktiviteetti. Omassa toiminnassa toi service voi olla hyvä harjoittelumoodi, eli jos haluamme kokeilla jomman kumman aloitteesta tiettyä asiaa ilman häiriötekijöitä (kuten dynamiikkaa). Mutta muussa tapauksessa itsellä mielenkiinto hupenee todella nopeasti jos subi ryhtyy määräilemään toimintaa rajoihin vedoten (erona brättäilyyn, joka on hauskaa ja joka tapahtuu leikin puitteissa); tuntuu kuin olisi töissä. Sama ilmiö tapahtuu jos tuntuu että toinen suostuu asioihin vain mun mielikseni.