BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Pera - 03.01.2025, 23:14
-
Olen aina ollut enemmän tai vähemmän lihava ja jossain vaiheessa paino huiteli aika hurjissa lukemissa. Laihdutin aluksi kymmenisen kiloa muutama vuosi sitten ja annoin asian olla. Olo oli vetämätön, mutta onneksi sain diagnoosin vakavasta uniapneasta. Sain myös cpap-laitteen, mikä mullisti elämäni.
Tein muutoksia muihin elintapoihin, mutta en laihduttanut. Kuitenkin juuri tuo cpap-laite ja se etten voi oikein nukkua missää missä ei ole verkkovirtaa alkoi toden teolla ärsyttävää. Tämä johti parinkymmenen kilon pudotukseen viimeisen puolentoista vuoden aikana.
Olen silti edelleenkin lihava. Olo on kuitenkin helpottanut painon pudottua ja fyysinen kuntoni on parantunut huomattavasti. Olen kuitenkin vielä tietoisempi siitä etten todellakaan ole miesihanteen mukainen. Minulla on kaljamaha ja manboobsit, ei sixpackia ja näkyviä rintalihaksia. Samalla itsetuntoni on heikentynyt.
En ole etsinyt aikoihin seuraa muuhun kuin kaverilliseen köysittelyyn. Sitäkin teen harvoin, kun treenaaminen vie suuren osan vapaa-ajasta. Tavoitteena on pudottaa vielä 20-30 kg, jolloin olisin rasvaprosentin puolesta ok mitoissa. Koska olen aina ollut lihava, haluan kokeilla elämää ei-lihavana, mieluiten lihaksikkaana. Saatan myös joutua korjaamaan ihoani plastiikkakirurgilla.
Miten muut Domit suhtaudutte painoonne ja kehoihinne? Entä subit? Kuinka iso turn-off on Domin ylipaino?
-
Tsemppiä laihdutukseen. Herkut pois kaikki ja puhtaita kotiruokia, lounaalla saa syödä muttei ähkyyn asti. Varmin tapa laihtua on mennä vähän nälkäisenä nukkumaan. Vaikeampi nukahtaa mut aamulla vaaka näyttää taatusti lukuja jotka laittaa hymyilemään. Toinen konsti on pätkäpaastoilu, mutta siinä riskinä et sit kun oikeen kova nälkä ni haksahtaa paikkaamaan jollain kunnon läskisami-buffetilla tai roskaruualla/herkuilla.
Itse olin vuosia kuivalla aamupainolla 117.jotain. Eksää ei haitannut yhtään mutta peilikuva ei miellyttänyt itseä koskaan, verenpaineet tapissa ja olo oli kehno ja vetämätön.
Nyt tiputtanut puolentoista vuoden aikana ja tälläviikolla ollut 106kg. Tavoitteena on ”100kg ja sixpack” mutta toki totuus on se että 100kg on vaikea olla sixpackia edes 25v putkeen treenanneena, mutta jos nyt ois ainakin itselle kelpaavassa kunnossa, voihan sitä sit tiputtaa jopa alle sadankin, vielä sporttisempi kondis jos vetäis 96-95.. Itselläkin jonkunsorttisia hengityskatkoksia öisin, mut epäonnistuin sen uniapnea testin ni ei saanu siitä tuloksia kun en nukkunut riittävästi edes siihen. Olen jättänyt alkoholin ja biletyksen 99% kokonaan pois. Jeesaa ihan vitusti ku ei tahallisesti tuhoa itseään sisältäpäin ja vedä oman kehityksen alta mattoa vähän väliä. Yksittäisen oluen voi kerran kaks viikkoon ottaa. Kaula on aivan helvetin paksu mulla, ei mahu parturissa se viitta ees ympäri usein. :D Tuokin saattaa vaikuttaa tuo liika treenaaminen siihen uniapneaan jo, mut koitan taklata sillä että laihdutan reilusti.
Kannattaa ehdottomasti ottaa veriarvot, joku laaja miesten testipaketti ja sit varata sen mukaan lääkäriä, esim urologia jos jotku arvot ei ole viitearvojen sisällä.
Hyviä kysymyksiä kysyit, toivottavasti tulee rehellisiä vastauksia. Näyttäis olevan vähän niinku kansantauti tuo kova ylipaino, niin täällä forumilla kuin muutenkin Suomessa. Tärkeimmänhän sä oot jo tehnyt eli rehellisesti todennu oman tilanteen ja lähteny korjaamaan, ni ei muutaku tsemppiä ja pääkylmänä laihduttelee vaan ruokavaliolla ja paljon liikuntaa.
-
Kiitos tsempeistä ja vinkeistä! Multa on lähteny tosiaan puolentoista vuoden aikana jo parikymmentä kiloa. Harkitsin jo lihavuusleikkausta ja keskustelin siitäkin lääkärin kanssa. Sain elokuussa -23 reseptin Ozempiciin ja lähetteen ravitsemusterapeutille. Ozempicin saatavuus oli tuolloin erittäin huono, joten laihdutin sitten luomuna.
-
Asian vierestä: cpap laitteeseen myydään konvertterejä joiden avulla sen voi liittää varavirtalähteeseen ja sitten voi nukkua ihan missä huvittaa, toki rajallisen määrän öitä. Laitevalmistajan kautta jos ostaa, esim Resmed, voi varmistaa että yhdistelmä on omaan laitteeseen sopiva.
Itse olen ns ikuinen painon kanssa taistelija. Suurimman ja pienimmän painon välillä on sellainen melkein 80 kiloa eroa, kummassakin ääripäässä puhutaan sairaasta tilanteesta. Viime vuosina olen saanut asian tasaantumaan vähän ja painon tuon vaihteluvälin puolivälin tuntumaan. Tällä hetkellä painoa ja taas aavistus liikaa. Ja vuodenvaihteessa tein taas ryhtiliikkeen tässä.
Itsellä on taipumus vetää asia kuin asia överiksi. Siksi suosin itselläni kuurien ja muiden sijasta hitaampia muutoksia. Syön 80% järkevästi ja liikun monipuolisesti. En mene nälkäisenä nukkumaan enkä ahdistu herkuttelusta välillä. Hyvä ruoka, varsinkin hyvässä seurassa on itselle nautintoa tuova asia. Oma tarkoitus on olla "elämäni kunnossa" kun täytän 2,5 vuoden päästä 50 vuotta. Minulle se tarkoittaa painon lisäksi lihaksia, tasapainoa, koordinaatiokykyä, voimaa, hyvää mieltä, rentoutusta jne. Paljon muutakin kuin ulkonäköä. Sellaista kokonaisvaltaista hyvää oloa.
Minulla toimii vaa'an sijasta inbodymittaus paremmin, koska lihasta on kertynyt aika paljon ja se painaa, kuurien sijasta säännöllisyys ja riittävä syöminen, levollinen mieli ja hyvät unet. Aina vaan ei ole helppo olla stressaamatta tai saada nukuttua hyvin. Seuraa olen hakenut täältä myös lenkkeilyyn ja liikkumiseen. Lenkki tai rappustreeni menee huomaamatta hyvässä seurassa. Osan kanssa on käyty kerran ja osan kanssa säännöllisemmin. Näistä on seurannut hauskojen keskusteluiden lisäksi ihan uusia kavereita, osasta jopa ystäviksi luokiteltavia ihmisiä. Sitten meillä on ollut myös kävelymiittejäkin. Olen miettinyt, että keväällä voisi koeponnistaa jonkun ulkosalille suuntautuvan matalankynnyksen miitin. Vaikka joka toinen viikko. Pitääkin pohtia tätä ponnekkaammin tulevana keväänä.
-
Riippuu mielestäni vähän epäreilumminkin kehon rakenteesta, kuinka paljon lihavuus vaikuttaa attraktiivisuuteen. Jos sattuu olemaan leveä rintakehä, niin maha ei vähennä attraktiivisuutta minun mielestäni. Jos taas on kapearakenteisempi, niin vaikuttaa enemmän.
Painonpudotukseen, yksi vaihtoehto harkittavaksi on ketoosi tai vähähiilihydraattinen. Olen itse pudottanut viimeisen vuoden painoa ketogeenisellä. Tasainen kilo kuukaudessa pois vuoden ajan ilman nälkää, enemmänkin saisi jos rajoittaisi kaloreita enemmän. Pätkäpaasto toimii yksinäänkin, mutta ketogeenisen ruokavalion kanssa varsinkin kun nälän tunne vähenee, esim 16h syömättä vuorokaudessa ja kaksi ateriaa.
Pastat, perunat, riisit ja leipä pois. Jos jättää myös juurekset, palkokasvit, viljat ja käytännössä syö lihaa/kanaa/kananmunaa/kalaa, rasvaisia maitotuotteita ja vihreitä vihanneksia, niin sokerinhimot katoavat myös (useimmilla). Jauhelihaa tai kokolihaa, Creme Fraichea tai smetanaa, vihersalaattia (pinaattia, avokadoa, oliivia, oliiviöljyä, mozzarellaa, ehkä salaattia tai kurkkua).
Suosittelen myös Cronometer tai jotakin vastaavaa sovellusta ruoan kirjaamisen sovellusta.
Hiilihydraatit + rasvat on "kuolettava kombo", se on melkeinpä jompi kumpi. Joko pastat ja leivät, ja vähärasvainen ruokavalio, tai hiilihydraatit pois tai vähiin, ja runsasrasvainen ruokavalio.
-
Minua ei subina haittaa yhtään Deen ylipaino. Itsellä myös ylipainoa ja tiedän kyllä miten läski lähtee, mutta miten se onkin niin vaikeaa. (en halua nyt mitään elämäntapaparantajadomia neuvomaan) Läskit subit on sitten eri ketjunsa :))
Jos kumppanilla on niin paljon ylipainoa, että vaikuttaa jo kuntoon, niin sitten siitä on haittaa. Jos ei jaksa panna eikä lähteä lenkille mun kanssa, niin en haluaisi sellaisen ihmisen kanssa olla.
Tsemppiä kaikille, jotka olette päättäneet parantaa elämäntapoja :love: Laihdutuksen aloittaminen on yhtä helppoa kuin tupakoinnin lopettaminen! Itse olen tehnyt noi molemmat jo pari sataa kertaa! ;D
-
Mulla ruho menny suunnilleen :
Kakara - Läski
Teini - Urheilullinen
Nuori-aikuinen - Salimasa
Oikee-Aikuinen - Löysää lihasta
Keski-Ikä ja eteenpäin - Läskimpi kuin koskaan
Mua ei kiinnosta pätkääkään fyysinen olemukseni, yli-lihavuus vaikuttaa olemiseen, mikä on oikeestaan ainoa merkitsevä tekijä.
Ehkä syy siihen, että oma fyysinen olemus ei ole mikään tekijä, on se, että oon ollu "kaikkea" ja vaikutus tässä on ollut lähinnä se, miten muut muhun on ensinäkemältä suhtautunut. Toisaalta, ehkä tän vuoksi mä olen myös oppikirja esimerkki siitä kliseestä, että mua ei myöskään kiinnosta muiden fyysinen olemus oikeestaan ollenkaan. Läpimätä sielu merkitsee kaiken.
Ihanna mulkku kusipää persoona ei oo ulkokuoren mukana muuttunut suuntaan tai toiseen.
-
Zart: mulla leveät hartiat ja iso rintakehä. Myös lihasta löytyy sen verran, että tällaisella lyhyehköllä 180 sentin varrella olisin inbodyn mukaan urheilijan rasvoissa noin 95-kiloisena. Keto ei sovi mulle, koska treenaan aika kovaa eikä se onnistu ilman hiilareita.
Seuranhaun suhteen ajattelin pudottaa tästä vielä 30-35 kg, hankkia salilla 5-10 kg lihasta ja sitten kiristellä. Jossain välissä joutunen käymään myös muutamassa ihonkiristysleikkauksessa. Realistisesti olen valmis seksuaaliseen toimintaan ehkä kolmen vuoden kuluttua
-
Olen itse ollut koko ikäni ns. normaalipainoinen, mutta viehätyn monenlaisista vartaloista. Kuten Laura yllä totesi, fyysinen kunto on suurempi kynnys. Mulle on myös viehättävää se että kehoa kannetaan itsevarmasti, kehon koosta riippumatta.
-
Monennäköiset kehot ovat ihania ja itse pidän lihavuutta viehättävänä. Mulle alistuvana on myös plussaa jos toinen on isompi. Oon nainen niin ehkä siksi oon tottunut ajattelemaan että kyllä itse silti pitää olla pieni että viehättää muita. Omaan silmääni lihava nainen voi olla yhtä viehättävä kuin hoikkakin. Jaksavuus ja henkinen hyvinvointi on mullekin se mikä saattaa tulla vastaan. Olisi kiva, että sessioida jaksaa useammin kuin pari kertaa kuussa ja mun kanssa jaksais tehdä muutakin kuin pitää leffamaratonia (mikä sekin on toki hauskaa välillä). Viehätyn myös terveestä itsevarmuudesta missä voisin alistuvana myös tukea palvonnalla yms ihan mielelläni mutta jos epävarmuus alkaa tulemaan kokoajan esille niin se menee aika raskaaksi. Laihdutustavoitteissa ja muuttuvissa kehoissa ei ole mitään vikaa ja itsekin haluaisin jaksavamman, terveemmän ja hoikemman kehon.
Itse suosin myös Susa-anniinan kuvaamaa tapaa pitää huolta kehosta. Oon huomannut kantapään kautta ettei tiukat säännöt ja laihdutuskuurit oikein toimi. Päätyy helposti vain painon sahailuun ja haluan myös sisäistä rauhaa, armollisuutta ja hedonismia elämääni.
Tsemppiä tosi paljon! Ja älä anna oman näkemyksesi omasta ulkonäöstäsi tulla sen tielle että jää upeita asioita tekemättä ja kokematta ❤️
-
Täältä pesee rehellinen vastaus: minua ei kiinnosta.
Itsevarmuus, älykkyys (tunne ja yleinen), laadukkaat keskustelut, lämpö, läsnäolo, hymy, hyvän haluaminen, kyky kehittyä emotionaalisesti, kyky vastaanottaa toisen tunteita ja reflektoida omaa käytöstä, kyky keskustella tunteista ymsymsyms.
Voisin luetella kymmeniä asioita jotka kiinnostaa ja viehättää enemmän kuin toisen paino tai ulkonäkö. Minulle kaunes on kokonaisuus ihmisessä, sisäistä ja ulkoista. Ihmisen lämpö ja hyvyys ovat kauneimpia asioita ikinä. Jos kehun jotain kauniiksi, pidän heitä aidosti kauniina ulkoisesti. Mutta en kehu ketään kauniiksi vain ulkoisen kuoren perusteella.
Huomaan viehättyväni monenlaisista ihmisistä. Tykkään olla pieni ja heiveröinen, joten pienuus saattaa joskus olla turn-off, mutta huomaan, että joskus pienet setämiehet viehättää. Yksi kriteereistä kumppania valitessa on jaksaminen. Tykkään tehdä paljon, käydä ulkona syömässä tai kaupungilla ja on tärkeää että toisella on siihen jaksamista ja siirtymät eivät vie hirvittävästi aikaa. Olen itse kipuillut obsessoituneen painonpudotuksen kanssa nuorena (jos olisin mennyt lääkärille, diagnoosi olisi varmaan ollut bulimia ilman oksentamista) ja voin sanoa, että laiha ei automaattisesti tarkoita jaksavaa. Myöskään painava ei tarkoita automaattisesti jaksamatonta.
Ehkä koska olen itse tehnyt työtä kehonkuvani ja ruokasuhteeni eteen huomaan, että minulle on hirvittävän tärkeää, että toinen ymmärtää, että hän on riittävä juuri sellaisena kuin on ja ei se toinen ihminen ole yhtään parempi pienenpämä kuin isompana. Mulle on myös tärkeää että toinen ymmärtää arvonsa. Aijaa, joku ei pitänyt hänestä isona? Joku toinen sitten pitää. Eikä se paino tai potentiaalisten pakkien määrä ole osoitus mistään arvosta deittimarkkinoilla, ihmisenä tai dominoivana. Ja hyvä ruoka on ihan vitun hyvää. Kaiken ei tarvi pyöriä painonpudotuksen ympärillä. Joka päiväinen puntarille meno on typerää ja turhaa. Elämästä saa myös nauttia ja keho on vain kuori sille sielulle siellä sisällä. Jatkuva painonpudotuksen miettiminen ja negatiivinen ruokapuhe ovat isoin turn-off minulle ja ehkä jopa deal breakereita. Painonpudotus on tietenkin ok mulle kumppanien suhteen, mutta toivoisin sen lähtevän halusta jaksaa paremmin, voida paremmin tai terveyden vuoksi.
Toivon, että teet tämän itsesi takia. Sanot että ei ole aikaa köysitellä kun liikut niin paljon. Toivottavasti nautit siitä liikunnasta ja jos et, toivottavasti etsit jonkun toisen liikuntatavan :love:
-
Flooran sanoin:
"Jatkuva painonpudotuksen miettiminen ja negatiivinen ruokapuhe ovat isoin turn-off minulle ja ehkä jopa deal breakereita. Painonpudotus on tietenkin aina ok, mutta toivoisin sen kumppania etsiessä lähtevän halusta jaksaa paremmin, voida paremmin tai terveyden vuoksi."
Ei nyt ehkä isoin turn off, mutta ei kovin viehättävääkään. Ylipäätänsä se, että puhuu itsestään millään tavalla rumasti ei kaunista ketään. Itselle tulee myös sellainen olo, että jos tuo katsoo itseään noin, niin mitäköhän musta ja mun kiloista sitten ajatellaan?!
Jonkun tutkimuksen mukaan( ei ole heittää tähän lähdettä) miesoletettuja yleisesti kiinnostaa toisten ihmisten ulkonäkö enemmän kuin omansa. Naisoletettuja taas kiinnostaa oma ulkonäkö enemmän kuin toisten. Itse naisena allekirjoitan tämän. Mulla on ollut ja on edelleen tosi paljon tekemistä sen suhteen että hyväksyn oman kroppani. Toisten ulkonäöllä ei ole mulle mitään merkitystä. Mulle on tärkeintä, että mun läheiset on itse tyytyväisiä elämiinsä. Mulla on ollut ihan kaikennäköisiä ja kaikenkokoisia ja kaikenikäisiä Dee henkilöitä kaikista sukupuolista. Ulkonäöllä ei ole ainakaan mun puolelta ollut mitään tekemistä meidän suhteen kanssa.
Jos nyt pitää valita, niin mieluummin hieman daddy-mahaa, kuin ei ollenkaan, koska haluan tuntea halauksen kunnolla. Tämä ihan sukupuolesta riippumatta. Silti muutakin on ollut ja sekin on ollut täysin fine.
-
Mä olen kipuillut koko ikäni oman painon kanssa. Välillä toki ollut parempia aikoja ja välillä huononpia. Tampereella vietetyt lähes 1.5 vuotta veti itseäni hyvin huonoon suuntaan, joskin siellä paino kyllä myös nousi. Pääsyy huonompaan kauteen on kuitenkin ollut oman pään sisällä.
Nyt kun muutin takas Helsinkiin on ottanut pieni askeleita parempaan suuntaan. Osa on liittynyt elämäntapoihin ja syömiseen, mutta myös päänsisäistä työtä on tullut tehtyä ja sitä jatketaan. Painoa yritän pudottaa ennen kaikkea terveyden vuoksi. Tupakoinnin lopettaminen on nostanut jaksamista ja jos nyt sen noin 20 kiloa saisi pois, niin tiedän, että jaksamistasot nousisi huolella. Painolla on myös ollut vaikutusta seksuaaliseen halukkuuteen ja siinä on yksi suuri syy, miksi painoa haluaisin alaspäin.
Seuranhaun suhteen tinderit sun muut ei ole koskaan oikein toimineet, osittain ainakin ulkonäön vuoksi. Mutta sit esim täältä on seuraa kyllä aina löytänyt, kun sitä on etsinyt. En siis suoranaisesti näe, että sitä painoa kenenkään kannattaisi seuranhaun vuoksi pudottaa. Ja koska itsetunto muutenkin on hyvin epälooginen kokonaisuus, voi hyvinkin käydä niin, että painonpudotuksen jälkeen löytyy uusia syitä sille, miksi ei vieläkään sitä seuraa halua etsiä. Eli ei kannata sortua "sitku" ajatteluun, vaan tehdä itselle palvelus ja elää elämää nyt.
-
Kiitoksia vastauksista! Pudotan painoa ja treenaan eniten itseni takia. Toki myös se, että haluaisin kokea itseni fyysisesti viehättäväksi myös omasta mielestäni merkkaa. Muistan myös lapsuudesta saakka ajatelleeni lihaksikkaiden miesten kuten supersankarien ja urheilijoiden olleen mielestäni siistin näköisiä tyyppejä.
Ylipainolle on monia syitä kuten epäterve ruokasuhde ja ruokahaluni on lapsesta saakka ollut suuri. Samalla olen myös yhdistänyt ruuan juhliin ja muihin hyviin hetkiin. Toki myös lapsuudenperheessä oli aika vinoutunut suhde kehoon ja syömiseen. Sama päti toisen puolen isovanhempiin. Muistan usein kuulleeni isoäidiltäni kuinka olen lihonnut jo alakouluiässä ja hän käski minua laihduttamaan, koska lihavuus on merkki huonosta itsekurista ja elämänhallinnasta. Teininä taas kuulin äidiltäni etten ikinä saa työpaikkaa enkä löydä tyttöystävää, jos olen lihava.
Toisella puolella taas en koskaan tuntenut ukkiani, joka kuoli elintapojensa takia, kun olin viisivuotias. Myös äitini sairastui kakkostyypin diabetekseen. Hän on tosin hyvässä hoitotasapainossa. Toisin sanoen sukurasitus on olemassa ja terveysongelmat pelottavat. Myös isäni rikkoi polvensa, kun lenkkeili apinanraivolla ylipainoisena. Hän oli joskus nuorena ennen syntymääni aika tuhdissa kunnossa ja myöhemmin lähes neuroottisen tarkka syömisistään. Sai kuulla omalta äidiltään kuinka hänen reitensä on normaalin ihmisen vyötärön kokoinen.
Eli onhan tässä aikamoista henkistä painolastia ja fyysisiä riskejä. Silti voin sanoa elämän olevan aika epämukavaa, kun ylipainoa on paljon. Se on kirjaimellisesti raskasta. Nykyisin se ei enää ole.
Treenaan myös aktiivisesti painoluokkalajia ja 180-senttisenä parhaimmillaan parimetristen yli 150-kiloisten vastustajien kanssa kisoissa vääntäminen superraskaassa sarjassa on välillä vähän turhauttavaa. Siksi pykälää pienempi sarja olisi sopivampi.
-
Olen aina ollut pehmeässä kehossa. En koskaan aikuisena näin pienessä kuin nyt, mutta olen edelleen kymmenien kilojen päässä virallisen tahon määrittämästä normaalipainosta.
En ole koskaan nähnyt kilojeni tai ulkomuotoni olevan ongelma ihmisenä, dommena tai minään muunakaan. Kokoni tai painoni on ominaisuus, jonka kanssa olen täysin sinut. Vaikka jossain määrin sitä on rikottu, omaa tunnetta itsestäni siis. Tai rikottu, jotta voin muuttua vahvemmaksi.
Reilu 30kg kadottaneena en koe itsetuntoni tai itsevarmuuteni muuttuneen mihinkään suuntaan. Tiedän edelleen olevan kaunis ja vahva, kumpaakin ominaisuutta olen missä tahansa koossa.
Subin painolla ei ole merkitystä, kun on niitä tärkeämpiä juttuja mitkä painaa päätöksen teossa. Kuten kemiat, luonne ja energioiden yhteensopivuus.
-
Toki myös se, että haluaisin kokea itseni fyysisesti viehättäväksi myös omasta mielestäni merkkaa.
Juurikin tämä. Eikä se ole keneltäkään muulta veke tai ragejen aihe jos joku muu käy vaa’alla tai on _laihdutuksen ajan_ tiukemmalla dieetillä. En itsekään miettinyt aihetta 20v lainkaan, olin langanlaiha, sporttinen ja biletin 3pv viikossa. :D Elämä hieman tuppaa muuttuu.
Yleinen fiilis on paljon parempi ku pääsee kohtuulliseen terveelliseen painoon, ja samalla siitä elämästä nauttii enemmä joka päivä ja voi elää vanhaksi terveenä ja hyväkuntoisena. Liikunnasta todellakin saa iloa myöskin. Samoin siitä että asettaa itselleen tavoitteita ja saavuttaa niitä. Ja kyl se vastakkaiselta sukupuolelta tulevan huomion muutos siitä että ei edes noteerata siihen että aika moni on kiinnostunut motivoi aivan sikana. Aloin pitää tässä järkeistyttyäni omia vanhempiani esimerkkeinä kun ovat lähes 80v ja edelleen hyvässä kunnossa ja aktiivisia koska ovat eläneet fiksusti, syöneet puhtaita kotiruokia ja käyneet lenkillä joka ilta. Itellä jo leikattiin sappi veke sen takia et tuli mässäiltyä ja dokattua joka ikises käänteessä, vaikka en mikään himoläski ole ollutkaan vaan semmoinen nallemainen.
-
Reilu satakilonen ja kaikki ”ylimääräinen” rasva on mahassa. 10 kiloo tuosta saa helposti pois kuukaudessa pelkällä ruokavaliolla. Laihdutuskilpailut on helppoja voittaa :)
Mulle on kyllä ihan sama paljonko painan jossei se häiritse tekemisiäni.
45kg lelu on aika avuton alla ja yli 150kg lelulle pärjää kyllä tälleen pienempänäkin >:D
Ulkokuori ei vaikuta omalla kohdallani itsevarmuuteen jne
-
Toki myös se, että haluaisin kokea itseni fyysisesti viehättäväksi myös omasta mielestäni merkkaa.
Juurikin tämä. Eikä se ole keneltäkään muulta veke tai ragejen aihe jos joku muu käy vaa’alla tai on _laihdutuksen ajan_ tiukemmalla dieetillä. En itsekään miettinyt aihetta 20v lainkaan, olin langanlaiha, sporttinen ja biletin 3pv viikossa. :D Elämä hieman tuppaa muuttuu.
Yleinen fiilis on paljon parempi ku pääsee kohtuulliseen terveelliseen painoon, ja samalla siitä elämästä nauttii enemmä joka päivä ja voi elää vanhaksi terveenä ja hyväkuntoisena. Liikunnasta todellakin saa iloa myöskin. Samoin siitä että asettaa itselleen tavoitteita ja saavuttaa niitä. Ja kyl se vastakkaiselta sukupuolelta tulevan huomion muutos siitä että ei edes noteerata siihen että aika moni on kiinnostunut motivoi aivan sikana. Aloin pitää tässä järkeistyttyäni omia vanhempiani esimerkkeinä kun ovat lähes 80v ja edelleen hyvässä kunnossa ja aktiivisia koska ovat eläneet fiksusti, syöneet puhtaita kotiruokia ja käyneet lenkillä joka ilta. Itellä jo leikattiin sappi veke sen takia et tuli mässäiltyä ja dokattua joka ikises käänteessä, vaikka en mikään himoläski ole ollutkaan vaan semmoinen nallemainen.
Jep, juuri tämä. En oikein ymmärrä tätä nykymenoa, kun joidenkin mielestä kaikki laihduttaminen on toksista. En pidä omasta lihavasta kehostani, mutta suurimmaksi osaksi siedän sitä ihan hyvin. Kuten aiemmin sanoin, on elämä paljon mukavampaa kuin 20-30 kg paivampana, jolloin maha oli enemmän tiellä ja olo tukala. Jokainen pidemmällä vaellusreissulla tai vaikka intissä ollut tietää miltä sen verran painava rinkka tuntuu selässä.
-
Toki myös se, että haluaisin kokea itseni fyysisesti viehättäväksi myös omasta mielestäni merkkaa.
Juurikin tämä. Eikä se ole keneltäkään muulta veke tai ragejen aihe jos joku muu käy vaa’alla tai on _laihdutuksen ajan_ tiukemmalla dieetillä. En itsekään miettinyt aihetta 20v lainkaan, olin langanlaiha, sporttinen ja biletin 3pv viikossa. :D Elämä hieman tuppaa muuttuu.
Yleinen fiilis on paljon parempi ku pääsee kohtuulliseen terveelliseen painoon, ja samalla siitä elämästä nauttii enemmä joka päivä ja voi elää vanhaksi terveenä ja hyväkuntoisena. Liikunnasta todellakin saa iloa myöskin. Samoin siitä että asettaa itselleen tavoitteita ja saavuttaa niitä. Ja kyl se vastakkaiselta sukupuolelta tulevan huomion muutos siitä että ei edes noteerata siihen että aika moni on kiinnostunut motivoi aivan sikana. Aloin pitää tässä järkeistyttyäni omia vanhempiani esimerkkeinä kun ovat lähes 80v ja edelleen hyvässä kunnossa ja aktiivisia koska ovat eläneet fiksusti, syöneet puhtaita kotiruokia ja käyneet lenkillä joka ilta. Itellä jo leikattiin sappi veke sen takia et tuli mässäiltyä ja dokattua joka ikises käänteessä, vaikka en mikään himoläski ole ollutkaan vaan semmoinen nallemainen.
Jep, juuri tämä. En oikein ymmärrä tätä nykymenoa, kun joidenkin mielestä kaikki laihduttaminen on toksista. En pidä omasta lihavasta kehostani, mutta suurimmaksi osaksi siedän sitä ihan hyvin. Kuten aiemmin sanoin, on elämä paljon mukavampaa kuin 20-30 kg paivampana, jolloin maha oli enemmän tiellä ja olo tukala. Jokainen pidemmällä vaellusreissulla tai vaikka intissä ollut tietää miltä sen verran painava rinkka tuntuu selässä.
Aika moni kehopositiivinen on kuitenkin puolet sun painosta. Kun heittää 70kg repun massun päälle ja se on siinä nukkuessakin ja vuosia ni vois tulla toisiin aatoksiin. ;)
-
Toki myös se, että haluaisin kokea itseni fyysisesti viehättäväksi myös omasta mielestäni merkkaa.
Juurikin tämä. Eikä se ole keneltäkään muulta veke tai ragejen aihe jos joku muu käy vaa’alla tai on _laihdutuksen ajan_ tiukemmalla dieetillä. En itsekään miettinyt aihetta 20v lainkaan, olin langanlaiha, sporttinen ja biletin 3pv viikossa. :D
Viitataanko tällä minun kommenttiin?
-
Toki myös se, että haluaisin kokea itseni fyysisesti viehättäväksi myös omasta mielestäni merkkaa.
Juurikin tämä. Eikä se ole keneltäkään muulta veke tai ragejen aihe jos joku muu käy vaa’alla tai on _laihdutuksen ajan_ tiukemmalla dieetillä. En itsekään miettinyt aihetta 20v lainkaan, olin langanlaiha, sporttinen ja biletin 3pv viikossa. :D Elämä hieman tuppaa muuttuu.
Yleinen fiilis on paljon parempi ku pääsee kohtuulliseen terveelliseen painoon, ja samalla siitä elämästä nauttii enemmä joka päivä ja voi elää vanhaksi terveenä ja hyväkuntoisena. Liikunnasta todellakin saa iloa myöskin. Samoin siitä että asettaa itselleen tavoitteita ja saavuttaa niitä. Ja kyl se vastakkaiselta sukupuolelta tulevan huomion muutos siitä että ei edes noteerata siihen että aika moni on kiinnostunut motivoi aivan sikana. Aloin pitää tässä järkeistyttyäni omia vanhempiani esimerkkeinä kun ovat lähes 80v ja edelleen hyvässä kunnossa ja aktiivisia koska ovat eläneet fiksusti, syöneet puhtaita kotiruokia ja käyneet lenkillä joka ilta. Itellä jo leikattiin sappi veke sen takia et tuli mässäiltyä ja dokattua joka ikises käänteessä, vaikka en mikään himoläski ole ollutkaan vaan semmoinen nallemainen.
Jep, juuri tämä. En oikein ymmärrä tätä nykymenoa, kun joidenkin mielestä kaikki laihduttaminen on toksista. En pidä omasta lihavasta kehostani, mutta suurimmaksi osaksi siedän sitä ihan hyvin. Kuten aiemmin sanoin, on elämä paljon mukavampaa kuin 20-30 kg paivampana, jolloin maha oli enemmän tiellä ja olo tukala. Jokainen pidemmällä vaellusreissulla tai vaikka intissä ollut tietää miltä sen verran painava rinkka tuntuu selässä.
Aika moni kehopositiivinen on kuitenkin puolet sun painosta. Kun heittää 70kg repun massun päälle ja se on siinä nukkuessakin ja vuosia ni vois tulla toisiin aatoksiin. ;)
Nojoo. Sillon, kun painoa oli n. 160 kg, haittasi se elämää ihan oikeasti. Samalla oli vielä välilevynpullistuma, jolloin jaloista lähti lihakset. Oikeastaan iso osa pahimmasta painon noususta liittyi tohon pullistumaan, kun liikkuminen oli oikeasti vaikeaa ja kivuliasta.
Nyt olo ja kondis ovat huomattavasti parempia. Pystyn pyöräilemään viiden kympin lenkkejä, laskemaan telemarkeilla, ottamaan sparritreeniä tatamilla ilman oksennusfiilistä jne. Maksimivoimaa en uskalla oikein treenata, kun nelikymppinen keho ei vaan kestä sekä kontaktiurheilua että kovaa punttia ellen sitten jaksota treenejä. Ajattelen kunnon kuitenkin suhteellisena voimana ja suhteellisena hapenottokykynä. Molemmissa on parannettavaa.
Varmaan munkin olisi fiksuinta tyytyä hyväkuntoiseen 110-120 kg dadbodiin. Ainakin kommenttien perusteella se toimisi seuranhakumielessä eikä kukaan mun kanssa sessioinut ole valittanut mun painosta. Painikavereilta oon kyllä kuullut, että alla on tukalaa, kun laitan painetta.
-
Toki myös se, että haluaisin kokea itseni fyysisesti viehättäväksi myös omasta mielestäni merkkaa.
Juurikin tämä. Eikä se ole keneltäkään muulta veke tai ragejen aihe jos joku muu käy vaa’alla tai on _laihdutuksen ajan_ tiukemmalla dieetillä. En itsekään miettinyt aihetta 20v lainkaan, olin langanlaiha, sporttinen ja biletin 3pv viikossa. :D
Viitataanko tällä minun kommenttiin?
Ainakaan mikään mitä itse kirjoitin ei viittaa sun kommenttiin
-
Kiitos hykerryttävistä kommenteista, esim. Stogen ruhon aikajanasta sekä Flooran raikkaista mietteistä. Upea lanka tämä :)
-
Toki myös se, että haluaisin kokea itseni fyysisesti viehättäväksi myös omasta mielestäni merkkaa.
Juurikin tämä. Eikä se ole keneltäkään muulta veke tai ragejen aihe jos joku muu käy vaa’alla tai on _laihdutuksen ajan_ tiukemmalla dieetillä.
Jos missä tahansa somessa kertoo, että yrittää esim. laihtua niin heti on elämänkoulun käyneet asiantuntijat neuvomassa, ettei noin ainakaan kannata tehdä. Jopa tipaton tammikuu aiheuttaa näitä kommentteja, miten huono tuo tipaton on, se on vain alkoholisteille ja pitäisi eri tavalla vähentää juomista. Tai jos haluaa laihtua niin aina löytyy jostain tiktokista 578 asiantuntijaa neuvomaan, että teet kaiken väärin. Sitäpaitsi kehopositiivisuus diipadaapa... >:(
-
Jos ei halua kuulla, miten muut suhtautuvat omaan painonsa, ei kannata kirjoittaa kysymystä "miten muut suhtaudutte omaan painoonne". ::)
-
Itsestään se lähtee kiinni, jos tosissaan haluaa painoa pois (tai ainakin minulla lähti. Ymmärrän, että ei se kaikilla ole niin helppoa. Minullakin todettiin selkärankareuma kesken laihdutusoperaation). Minä olin vielä reilu parikymppisenä vuonna 2006 normaalipainoinen, mutta sitten rupesin elämään epäterveellisesti ja en enää harrastanut liikuntaa. Vuonna 2016 heräsin siihen, että painoa oli kertynyt. Yhden ihastumisen siihen tarvitsin, että rupesin huolehtimaan itsestäni. Toinen herätys tuli vuonna 2019 kostean pohjoisen reissun jälkeen. Sen kesäkuisen 2019 pohjoisen reissun jälkeen olenkin huolehtinut itsestäni ja enää en anna painon nousta. Minulla suurimpana ongelmana olivat sokerilimut, joita meni litrakaupalla joka päivä. Lopetin ne kokonaan maalis-huhtikuun vaihteessa 2016 ja korvasin ne kahvilla ja kivennäisvedellä. Uiminen ja kävely on mukavaa hommaa. Aina kun vain on mahdollista, niin auton sijaan valitsen kävelyn. Hyötykävely rulettaa. Pahimmillaan painoni oli 115 kilogramman lukemissa, mutta nyt se pöyrii 84-89 kilogramman välissä. Pituutta minulla on noin 190 cm.
-
Jos ei halua kuulla, miten muut suhtautuvat omaan painonsa, ei kannata kirjoittaa kysymystä "miten muut suhtaudutte omaan painoonne". ::)
Mä kyllä juuri halusin kuulla.
-
Miten muut Domit suhtaudutte painoonne ja kehoihinne? Entä subit?
Tämä subi painoi noin 150 kg vielä 12 vuotta sitten. Kuulun niihin, jotka "lihovat ruokaa nähdessäänkin", eli paino pääsi nousemaan kun söin suositusten mukaan. Sitten sain tarpeekseni, mm. siksi että oli vaikeata löytää sopivan kokoisia vaatteita. Löysin sitten tasapainon kuinka paljon (=vähän) saan syödä ja viisi vuotta myöhemmin olin 70 kg kevyempi. Kohta 6 vuotta sitten pääsin "löysät pois" -leikkaukseen, eli koko vyötärö avattiin ja roikkonahka poistettiin. Niin, arvannette että ihan koko vaatevarasto villasukkia lukuun ottamatta meni uusiksi. Ennen sopiva koko oli 3-4XL, nyt S. Nyt oon tyytyväinen, vaikka tota ylimääräistä nahkaa onkin pitkin kroppaa. :)
-
Miten muut Domit suhtaudutte painoonne ja kehoihinne?
Lakkasin kuuntelemasta ihraisen ruhoni paskoja selityksiä ja piiskasin sen kuntoon.
-
Onneksi fiilis omasta kehosta on parantunut itsetutkiskelun ja fyysisen toiminnan myötä. Nyt olen laskettelureissulla ja jaksan ihan hyvin. Tajusin olevani painosta huolimatta ihan hyvässä kunnossa - varmaan jopa paremmassa kuin nelikymppiset keskimäärin.
Olin myös treffeillä ja sain positiivista palautetta myös ulkonäöstäni. Se lämmitti mieltä ja oli muutenkin kivat treffit kivan ihmisen kanssa.
Koin varmaan itseni vielä jonkin aikaa sitten saman kokoiseksi kuin muutama vuosi sitten, kun paino oli oikeasti haitta ihan jokapäiväisessä elämässä. Vaikka muutos on ollut hidasta, ei pää silti pysy täysin perässä.
-
Jos missä tahansa somessa kertoo, että yrittää esim. laihtua niin heti on elämänkoulun käyneet asiantuntijat neuvomassa, ettei noin ainakaan kannata tehdä. Jopa tipaton tammikuu aiheuttaa näitä kommentteja, miten huono tuo tipaton on, se on vain alkoholisteille ja pitäisi eri tavalla vähentää juomista. Tai jos haluaa laihtua niin aina löytyy jostain tiktokista 578 asiantuntijaa neuvomaan, että teet kaiken väärin. Sitäpaitsi kehopositiivisuus diipadaapa... >:(
Ehkä aihetta vaihtaa radikaalisti porukkaa jos tuollaisesta ei tule tsemppiä varauksetta kaikilta kavereilta. Meillä on vain yksi elämä ja siitä kyse arvostaako sitä ja itseään. Myöskään ei kannata kuunnella ohjeita niiltä jotka on menossa huipulle päin jos itse on käynyt jo huipulla ja haluaa sieltä alaspäin niin ohjeet on silloin täsmälleen päinvastaiset. Ja kuten everestin huipulla niin myös painossa sama homma että kyse on kirjaimellisesti death zonessa. Everestillä se lasketaan tunneissa montako siellä voi selvitä jos ei tule takas alas ja jos on sairaanloisen lihava niin elinaika laskeetaan kuukausissa tai viikoissa, eikä vuosissa.
Itse vähensin myös juomista 2024 radikaalisti aiemmasta elämäntyylistä ja 2025 aion kiristää entisestään ja olo senkun paranee ja elämän tavoitteet kirkastuu. Kävin viikonloppuna baarissa piipahtamassa parilla ja olihan se sosiaalisuus tarpeen mutta enemmän käy silti sääliksi ystäviäni jotka edelleen jatkaa jatkuvaa tinttaamista, vielä perheellisenäkin.
Laihduttamiseen on kovat tavoitteet mutta erittäin vaativaa tää on kun itsekuri koetuksella. Toivoisin että oisin oravanpyörässä ja kiireinen jolloin ois helppo olla nälässä ja laihtua puoli-itsestään. Valitettavasti omanlaisena elämäntyyliyrittäjänä paljon aikaa jota voi(si) täyttää mm ruualla tai herkutteluun sortumalla. Ketoosikin ois helppo ja nopeasti toimiva konsti, mutta eräästä syystä en voi siihen rasvan syömiseen energialähteenä lähteä lainkaan, joten tie on vähän hitaampi alaspäin. Onneksi treeni ja liikunta maistuu erinomaisesti.
Tsemppiä kaikille jotka asian kanssa painivat ja jotka ovat tehneet päätöksen parempaan suuntaan, se on vain positiivista!