BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Pip - 06.09.2023, 02:31
-
Olen huomannut tässä ikääntyessäni, että +50 dommiehen on vaikeaa saada edes keskuteluyhteyttä auki potentiaalisille naispuolisille alistuville naisille (jos siis prefrenssi on tuo mainitsemani). Usein jää tiedusteluviestini totaalisesti ignooratuksi, koska ikäni. En koskaan lähetä viestiä, ellen ole profiilia tutkiskellun enemmänkin. Jos vielä on linkki fetlifeen, niin tuon siitäkin viestissäni jotain esiin, eli ei ole persoonaton massaviesti koskaan kysymyksessä.
Olen jostain syystä huomioinut passiivisvagressiivisen käyttäytymisen tiettyjen ihmisten kohdalla, jotka ovat pelkästään uteliaan viestini kokeneet uhkaavana. Jätän heidät tietysti rauhaan ja annan heidän vetää omat johtopäätöksensä.
Kuitenkin näin markkina-arvoni menettäneenä olen löytänyt seuraa, joka pitää minun synapsieni liikehdinnästäni.
Kun täällä on kyselty naispuolisen subin viimeisestä käyttöpäivästä, niin väitän kyllä, että sitä samaa on meillä dominoivilla miehilläkin, mutta kuka sen helmen löytää on onnellinen.
-
Haluamatta olla katkera sanon, että kyllä seuranhaku tuntuu olevan melkoisissa määrin sellainen naisten hallitsema maailma. Tarkoitan tällä sitä, että enemmän paikassa kuin paikassa on tarjontaa miehistä. Lopulta nainen on kuljettaja ja mies matkustaja, kunnes ehkä päästään perille kohteeseen. Itsekin toki myönnän, että jokainen eletty vuosi ja (pari)suhde on nostanut myös omaa rimaa kumppanin suhteen ja tietää jo aika hyvin mikä toimii ja mikä ei.
-
Voihan sitä aina marista siitä että maailma on epäreilu, mutta kohdantaongelma ei mielestäni katso ikää, sukupuolta tai kengännumeroa. Sen sijaan asumistiheydellä on ymmärrettävästi enemmän vaikutusta asiaan, mutta ei se tässäkään tapauksessa autuaaksi tee, että tarjontaa on enemmän jos kummankin tai kaikkien osapuolten tarpeet eivät kohtaa
Mitä tarkemmin pystyy rajaamaan sen mitä haluaa, sitä suppeammaksi jää potentiaalisten kumppanien määrä, mutta toisaalta mitä paremmin pystyy kuvailemaan sen mitä haluaa, sitä todennäköisemmin saa juuri mitä tilaa. Oli se sitten lopulta sitä, mitä oikeastaan halusi eli ei.
Aina näistä marinoista tulee mieleen vaan rutina siitä kun kaikki eivät olekaan valmiita välittömästi hyväksymään uutta universuminsa hallitsijaa ja todellisuutensa uutta ylipäällikköä yksipuolisen valinnan tai mielenkiinnon perusteella. Turha siitä silti on alkaa leipomaan mitään sen suurempaa ja rakenteellisempaa ongelmaa jos ei saa vastakaikua.
On varmasti totta, että naisten seuranhakuun vastataan tilastollisesti enemmän ja todennäköisemmin, mutta ymmärtääkseni luokattoman paskojen vastausten tulva lähinnä karistaa uskoa ihmisyyteen ja saa pahoinvointikohtauksen kourissa harkitsemaan elämänsä pyhittämistä rakentavampiin harrastuksiin kuten puutarhanhoitoon (tirsk) tai keittiön ikkunan ohi ajavan liikenteen tilastointiin.
Voin toki olla täysin väärässä tässäkin asiassa, mene ja tiedä.
-baltsu
-
Seksuaalivalinta ja niin pois päis, apinat on apinoita vaikka voissa paistais, cool hot cool hot cool hot and stuff. Kyllä laadukkaan uroksen ympärillä aina nuoret naaraat pyörii, varsinkin setämiehen. Siihen on jotkut evolutiiviset syyt, mitkä ne nyt oli, mut ikä ei oo immeisurokselle haitta vaan etu. Jämptisti niin päin. En nyt puhu omasta kokemuksesta vaan tutkitusta faktasta ja niistä laatusetäuroksista mitä on raportoitu.
-
kohdantaongelma ei mielestäni katso ikää, sukupuolta tai kengännumeroa.
Ihan hyvä mielipide, mutta rajallisesti yhteensopiva todellisuuden kanssa. Tinder-tilastojen myötä on tullut selväksi homman nimi: Naiset ovat keskimäärin erittäin ulkonäkökeskeisiä, ja heillä on sama maku kaikilla (pitkä, sporttinen). Top 10% miehistä vie kaiken piparin, bottom 75% on käytännössä näkymättömiä.
Tilanne tasoittuu iän myötä, varsinkin tällä hiekkalaatikolla. Jokaisella pitkän linjan alistajalla lienee jonoa, jos ovat hoitaneet asiansa edes jotenkin kunnialla.
-
Mun mielestä seuraa on helpompi löytää nyt liki viiskymppisenä kuin nelikymppisenä.
Ja vaikken koe olevani naisten alistaja niin kyllä sitä jonoa on kertynyt entisistä leluista sen verran ettei uusia tule otettua kuin pari vuodessa ja osa heistäkin on jatkossa jonossa >:D
-
kohdantaongelma ei mielestäni katso ikää, sukupuolta tai kengännumeroa.
Ihan hyvä mielipide, mutta rajallisesti yhteensopiva todellisuuden kanssa. Tinder-tilastojen myötä on tullut selväksi homman nimi: Naiset ovat keskimäärin erittäin ulkonäkökeskeisiä, ja heillä on sama maku kaikilla (pitkä, sporttinen). Top 10% miehistä vie kaiken piparin, bottom 75% on käytännössä näkymättömiä.
Tilanne tasoittuu iän myötä, varsinkin tällä hiekkalaatikolla. Jokaisella pitkän linjan alistajalla lienee jonoa, jos ovat hoitaneet asiansa edes jotenkin kunnialla.
Voisiko tässä olla ehkä se, että tinderiin jää vain ne naiset, joilla on tuo tietty sama maku? Tinderin ulkopuolelta olen löytänyt monia kanssani samaa mieltä olevia naisia, että monenlaiset erilaiset miehet ja miesvartalot sytyttävät. En kokenut tinderiä omakseni, eikä moni muukaan ole kokenut. Toki minulla ei ole heittää tästä mitään tilastotietoja ja faktoja, vain oma kokemus.
-
Voisiko tässä olla ehkä se, että tinderiin jää vain ne naiset, joilla on tuo tietty sama maku?
75 miljoonan ihmisen tunkeminen yhteen lokeroon on aikamoinen homma.
-
kohdantaongelma ei mielestäni katso ikää, sukupuolta tai kengännumeroa.
Ihan hyvä mielipide, mutta rajallisesti yhteensopiva todellisuuden kanssa. Tinder-tilastojen myötä on tullut selväksi homman nimi: Naiset ovat keskimäärin erittäin ulkonäkökeskeisiä, ja heillä on sama maku kaikilla (pitkä, sporttinen). Top 10% miehistä vie kaiken piparin, bottom 75% on käytännössä näkymättömiä.
Tilanne tasoittuu iän myötä, varsinkin tällä hiekkalaatikolla. Jokaisella pitkän linjan alistajalla lienee jonoa, jos ovat hoitaneet asiansa edes jotenkin kunnialla.
En allekirjoittaisi naisena tuota kirjoittamaasi.....mutta eipä minulla ole kokemusta seuranhausta tinderissä.
En etsisi seuraa ulkonäön perusteella. Kaikista tärkeintä on keskustelutaito ja henkinen yhteys. Ulkonäkö ja myös ikä ovat ihan toissijaisia asioita. Harmillisen usein vaan törmää miehiin jotka eivät keskity kirjoittamiseen tai sitten eivät sisäistä lukemaansa.
-
Myös +50 alistuvan miehen on haastavaa löytää alistajaa naisesta. Onko minun syytä katsoa peiliin?
-
^Sinua tuntematta on vaikea sanoa, mutta noin yleisesti: eiköhän se ajoittainen peiliin katsominen tee hyvää itse kullekin. Mitä tarkoittaa haastavuus? Sitä, ettei ole joka viikko valinnanvaraa uudesta seuralaisesta, vai että viiteen vuoteen ei löydy ketään? Parisuhdetta vai satunnaissessiota? Jonkinlainen turvallinen oletus lienee, että seuraa aktiivisesti hakevia on suuntauksesta ja sukupuolesta riippumatta rajallisesti. Mitä spesifimmät toiveet ja kapeampi kohderyhmä, sen kauemmin joutuu haeskelemaan. No shit, Sherlock? Kyllä, itsestäänselvyys, mutta hyvä se on tiedostaa ennen kuin ahdistuu seuranhakuvaikeuksistaan.
Itse koen seuran löytymisen käyneen vain helpommaksi vuosien mittaan. Johtuuko se sitten iästä vai mahdollisuuksien avartumisesta, on sitten eri asia. Baari on avartanut maailmaa, mutta jopa jossain määrin yllättäen tuntuu ettei orastava setämiesikä tunnu olevan sellainen rasite kuin kuvittelisi.
Pikavilkaisu peiliin, mutta ei sen edessä märehtimistä?
-
Minusta usein miten mieshenkilöt vain paranee iän myötä. Mulla ja mun Isillä on ikäeroa 22 vuotta. Hän siis ei ole +50, vaan +60v (ja me mennään ensi kesänä naimisiin). Siltikin ne on viime kädessä ihan muut asiat, kuin ikä, minkä perusteella oman kumppanini ja leikkikaverini valitsen.
-
Minusta usein miten mieshenkilöt vain paranee iän myötä. Mulla ja mun Isillä on ikäeroa 22 vuotta. Hän siis ei ole +50, vaan +60v (ja me mennään ensi kesänä naimisiin). Siltikin ne on viime kädessä ihan muut asiat, kuin ikä, minkä perusteella oman kumppanini ja leikkikaverini valitsen.
Onnea Selina tulevista häistä :love: :love: :love:
Meillä on Deen kanssa 17v ikäeroa, mutta ei ole menoa haitannut :)
-
Minusta usein miten mieshenkilöt vain paranee iän myötä. Mulla ja mun Isillä on ikäeroa 22 vuotta. Hän siis ei ole +50, vaan +60v (ja me mennään ensi kesänä naimisiin). Siltikin ne on viime kädessä ihan muut asiat, kuin ikä, minkä perusteella oman kumppanini ja leikkikaverini valitsen.
Ihanaa!! :love: :love: :love:
-
Itse en ole kokenut ikääntymisen millään tavalla seuranhakuun negatiivisesti vaikuttaneen.
Päin vastoin, tietynlainen turhan egon pois jättäminen on tuonut aivan uudenlaisia ihmisiä omaan maailmaani🙏🧡
-
Ei se ikä ole este.
Muut asiat merkkaa, karisma ja fiilis.
Olen kuitenkin itse sen ikäinen (kohta 50 ) että en viehäty lasteni (19) tai isäni (87) ikäisistä.
Eli ihanneseuralaiseni olisi 10-15.v itseäni nuorempi tai vanhempi.
-
Minusta usein miten mieshenkilöt vain paranee iän myötä. Mulla ja mun Isillä on ikäeroa 22 vuotta. Hän siis ei ole +50, vaan +60v (ja me mennään ensi kesänä naimisiin). Siltikin ne on viime kädessä ihan muut asiat, kuin ikä, minkä perusteella oman kumppanini ja leikkikaverini valitsen.
Oi onnea!!! :love:
Rakkaus on iätöntä ja muutenkin BEST!
-
Joo o. Se vaan nyt on monesti niin et sitä niittää mitä kylvää.
-
Toisen kokemuksen mitätöinti kertomalla kuinka itse on saavuttanut jotain missä toinen on jakanut itsellään olevan haasteita on inhottava tapa, jolla on tavallisesti hyväntahtoista tarkoitustaan päinvastainen vaikutus kokemuksensa jakaneelle.
Kuten jo jankutettu, niin ikä numerona ei ole kaikille merkityksellinen tekijä. Seuranhaussa se ei kuitenkaan ole täysin merkityksetöntä, koska eri ikäluokkien edustajien tavoissa ja taidoissa viestiä ja tuottaa sisältöä on eroja.
Tavoitteellisessa seuranhaussa on kannattavaa kiinnittää erityistä huomiota oman profiilinsa sisältöön ja pohtia mitä se kertoo ja ketä se puhuttelee. Esimerkiksi jos kuvaus itsestä on kertomus siitä, että on vanha, likainen ja irstas sikamies, niin silloin profiilin kohderyhmänä ovat ne henkilöt, jotka viehättyvät vanhoista, likaisista ja irstaista sikamiehistä.
-
kohdantaongelma ei mielestäni katso ikää, sukupuolta tai kengännumeroa.
Ihan hyvä mielipide, mutta rajallisesti yhteensopiva todellisuuden kanssa. Tinder-tilastojen myötä on tullut selväksi homman nimi: Naiset ovat keskimäärin erittäin ulkonäkökeskeisiä, ja heillä on sama maku kaikilla (pitkä, sporttinen). Top 10% miehistä vie kaiken piparin, bottom 75% on käytännössä näkymättömiä.
Tilanne tasoittuu iän myötä, varsinkin tällä hiekkalaatikolla. Jokaisella pitkän linjan alistajalla lienee jonoa, jos ovat hoitaneet asiansa edes jotenkin kunnialla.
Musta vaikuttaa siltä ettei ihmisten käytös netin hyvin erilaisissa "tiloissa" täysin korreloi sen kanssa miten toimitaan ylipäätään/kasvotusten. Esim livenä maailmasta juttelu ei "ihan" vastaa sitä miten etenkin politiikasta keskustellaan twitterissä.
Tinder ym. karsii pois paljon toisillemme tuottamia aistiärsykkeitä joilla on merkittävä rooli viehätyksen muodostuksessa. Etenkin naisille joilla raaka ulkonäkö on varmaan pienempi % viehätyksestä ja itsevarma kehonkieli, hyvät läpät, huomioonottava käytös ja moni muu seikka voi olla isokin modifier ulkonäön perusteella luotuun alotustasoon.
Toki toi "naisilla paljon enemmän valtaa mut topX% miehillä kääntyy päinvastoin ja melkeen pelkkää plussaa" -pattern on tinderin ulkopuolellakin mut musta on uskottavaa ettei se oo yhtä vahva.
Kun kohtaa ihmisen kasvotusten niin se vie ihan eri tavalla sun huomiota kuin yhtenä mainoskuvana muiden joukossa. Netissä korostuu varmaan psyykkisesti paljon enemmän se tieto et on tosi monia muitakin potentiaalisia kumppaneita. Kun kaikista on esillä vain pieni osa ja he on myös pakkautunut samaan paikkaan niin meiän "valinta-algoritmit" käyttäytyy muokatulla tavalla.
Toki nettideittailu varmaan vieläkin kasvaa mitä tulee osuuteen eroottisista ja romanttisista kohtaamisista ja se on suuri deittailumarkkinoita muuttava tekijä.
Mut en usko et tilanne on käytännössä niin paha kuin mitä vois päätellä pelkän tinderdatan perusteella. Uskoakseni on kans tutkimuksia joiden mukaan naiset välittää yhenillanjutuissa sunmuissa ulkonäöstä about kuten miehet mut pitkissä suhteissa sen merkitys valintakriteerinä on jo pienempi prioriteetti.
Miehillä kai menee samaan suuntaan mut ero on pienempi. Oletan et naisilla työstatus/tulevaisuuden urapotentiaali, yhteiskunnallinen asema ja ihan vaan raha/raa'at resurssit nousee priona kun puhutaan pitkistä suhteista ja et miehille noi on huomattavasti pienempi tekijä.
Ja vaikka keskiarvot on sinänsä merkittävä juttu niin koen tosi tärkeeks olla yleistämättä liikaa kun on tosi paljon miehiä ja naisia jotka ei toimi keskiarvojen mukaan. Etenkin pohjoismaissa joissa vahva sosiaaliturva ja tasa-arvoinen yhteiskunta vähentää naisten tarvetta hankkia kumppanista materiaalista turvaa.
Musta on ainakin tosi jees ettei täällä oo sellasta vahvaa perusoletusta et mies käytännössä maksaa naiselle siitä et viettää aikaa sen kanssa treffeillä. Ja koen ylipäätään et realistiset pillerit on suomessa aika kaukana mustasta vaikka ei muumilaaksokaan eristä meitä elämän raadollisuudelta.
-
Toisen kokemuksen mitätöinti kertomalla kuinka itse on saavuttanut jotain missä toinen on jakanut itsellään olevan haasteita on inhottava tapa, jolla on tavallisesti hyväntahtoista tarkoitustaan päinvastainen vaikutus kokemuksensa jakaneelle.
Toisinaan olen inhottava, vaikkakin tahtomattani. Oletan tämän siis viitanneen edelliseen postaukseeni. Niin, minullakin on ollut tuossa haasteita ja on yhä. Niistä huolimatta haluan rohkaista siihen, että seuraa voi löytää tästäkin asemasta käsin. Tässä ketjussa on annettu jo monta hyvää vinkkiä siihen miten se onnistuu. Turhaa olisi toistaa niitä kaikkia, joten kiteytetään ne yhteen: herätä mielenkiinto, tavalla tai toisella. Ja hei, jos sub-miehillä on vaikeuksia tässä lajissa, niin vastaavasti olen ymmärtänyt D-naisilla olevan liikaakin tarjokkaita (ja siitähän tämä vaikeus osaltaan johtuukin). Vaan arvatkaapa mitä? Iso osa siitä "tarjonnasta" ei osaa sanoa kuin "haluun et alistat mua, saat tehä mitä vaan". Kun tuon yläpuolelle pääsee, niin osumia alkaa tulla. Myös viisikymppisille. Eikä todellakaan tarvitse olla ulkonäöltään parasta A-ryhmää.
En usko seuranhaun olevan kenellekään helppoa, sillä aina on jotakin täyttymättömiä kriteereitä. Hyvä on tiedostaa, että myös siellä toisella puolella voi tuntua ettei ketään löydy. Pelkät numerot eivät kerro paljonkaan. Rohkeasti hakemaan.
-
Yksi kinkyelämän parhaista puolista on mielestäni se, että vanhemmille dominoiville miespuolisille on hyvin kysyntää. Ikä on vaan sana ja ulkonäkö kriteerit useasti eivät ole tärkeyslistalla ylimpänä. Ikä ei ole kohdallani ollut koskaan este tutustuessa uuteen ihmiseen, jollei sitten ilmoituksessa ole jo näin rajattu. Itselleni iällä ei ole koskaan ollut suurta merkitystä suuntaan tai toiseen, mutta asenteella taas on.
Jos joku asia ei mene kaupaksi, on se sitten dominoiva mies tai kananmuna, niin aina voi pohtia mitä itse voi asialle tehdä. Harvoin maaliin pääsee hakkaamalla päätä seinää kerta toisensa jälkeen ja lopulta tulla siihen lopputulokseen että ikä on se syy. Aina voit tehdä jotain toisin ja vaihtaa suuntaa.
Edellisellä kappaleella ei viitata kehenkään vaan höpisin yleisesti!
Yst. Terv.
Peikko
-
Jos joku ei mulle ole joskus vastannut, niin en ole osannut olettaa miksi sitä vastausta ei ole tullut. Kun niitä potentiaalisia syitä on monta muutakin kuin ikäero (tai sen puute). Joskus on tosin joku suoraan ilmoittanut että hakee eri-ikäistä seuraa ja jokainenhan hakee sellaista seuraa kuin haluaa.
Vastausten määrä on tietysti yksi juttu, mutta toisaalta jos homma ei ole menossa jatkoon, niin sitä enemmän säästyy molempien aikaa ja vaivaa mitä nopeammin se huomataan.
-
Ai nii...ei kai se nyt sinänsä ole toisen kokemuksen mitätöintiä, jos on kokenut asian toisin ja sanoo sen? Se on vain erilainen kokemus samasta asiasta, eikä kumpaakaan pidä mitätöidä.
Näin keskustelupalstalla kun ollaan, niin useinpa vaan löytyy joku muu näkökulma tai mielipide asiaan kuin asiaan.
-
Tässä ketjussa on kyllä paljon hyviä pointteja. Itse täytän kohta 40 ja poden pienimuotoista ikäkriisiä ja seuran löytämisen vaikeutuminenkin mietityttää. Voin myös myöntää sen olevan yksi syy siihen miksi pudotan painoa ja treenaan paljon