BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Voronez - 28.05.2023, 13:40
-
Toivoisitko että sinulla olisi tai ei olisi jotain tiettyä mieltymystä/fetissiä/kinkkiä tai hard limittiä?
-
Hard limit: Kissat. Niitä on liki jokaisella kiinnostavalla henkilöllä ja minä saamari oon allerginen niille.
-
Kova raja: en siedä yhtään kipua, joten esim spanking on poissa kuvioista, vaikka noin muuten olisin utelias sen suhteen.
Se sulki pois myös kuuman vahan. Hermosto väitti tosissaan, että nyt polttavan kuuma valuva noro polttaa 3. asteen palovamman puolen sentin syvyyteen jalkapohjaan... Vaikka tiesin ihan faktaksi, ettei se ole niin kuumaa - että mitään pientä punotusta kummempaa jälkeä ei tule.
-
Hard limit: kuristaminen.
Nautin siitä paljon, mutta astman diagnosoinnin jälkeen oon todennu, että se on varmaan sit kuitenkin liian riskiä. En usko astman lisäävän leikin vaarallisuutta akuutisti, mutta oon pähkäilly sen niin, että jos kova hengästyttävä urheilu ilman avaavaa lääkettä lisää pahenemisvaiheen riskiä, niin varmaan myös se lisää, että happi ei mee hetkeen kunnolla aivoihin. Se todennäköisesti lisää pahenemisvaihee alkamisen todennäköisyyttä seuraavien viikkojen aikana. (Ei tietenkään ala heti/näy heti voinnissa vaan parin viikon sisällä.) Astman pahanemisvaiheen aikana oksentelen limaa, en jaksa mitään, saatan joutuu mennä terveyskeskukseen hakemaan lääkettä. Oon pitäny tätä kaikkien leikkikaverien kanssa ilmiselvistä syistä kovana rajana diagnosoinnin jälkeen, joten tähän tilaan en ole ikinä leikkien takia mennyt ja hyvä niin.
Toinen kova raja: huutaminen. En siedä sitä ollenkaan. En ihmisiltä mun elämässä, en leikkikavereilta, en ystäviltä, enkä naapurin Pekalta. Se saa mut heti niin ahdistuneeseen ja paniikin omaiseen tilaan ja se tunne kestää useamman päivän. Teen aina kaikille uusille ihmisille mun elämässä selväksi, että ihansama mitä teen. Ihansama kuinka vihainen olet. Ihansama mitä tapahtuu. Jos sä huudat niin ovi on tuolla ja mulla ei oo siinä vaiheessa enää mitään mielenkiintoa yrittää sopia asioita tai katsoa jos voisin antaa sulle anteeksi.
-
Hard limit: kuristaminen.
Nautin siitä paljon, mutta astman diagnosoinnin jälkeen oon todennu, että se on varmaan sit kuitenkin liian riskiä. En usko astman lisäävän leikin vaarallisuutta akuutisti, mutta oon pähkäilly sen niin, että jos kova hengästyttävä urheilu ilman avaavaa lääkettä lisää pahenemisvaiheen riskiä, niin varmaan myös se lisää, että happi ei mee hetkeen kunnolla aivoihin. Se todennäköisesti lisää pahenemisvaihee alkamisen todennäköisyyttä seuraavien viikkojen aikana.
Ei. Kova hengästyttävä urheilu ei lisää pahenemisvaiheen riskiä sen takia, että aivot olisi ilman happea, vaan koska se voi ärsyttää keuhkoputkea. Ja silloinkin vain, jos ylittyy keuhkoputkien senhetkinen sietokyky. Joissain tilanteissa röörit ärsyyntyy kovasta hengästymisestä, vaikka kuinka käyttäisi avaavaa. Nimenomaan siis hengästymisestä itsestään, ei aivojen tilanteesta.
Kuristamisessa ei ole samaa mekanismia.
-
En toivoisi ettei olisi. Toivoisin, että löytäisin oikeat tyypit, joiden kanssa toteuttaa näitä pitkän kaavan mukaan.
Välillä on harmillista, ettei ole jotain fetissiä, josta muut saavat kiksejä.
-
Hard limit: kuristaminen.
Nautin siitä paljon, mutta astman diagnosoinnin jälkeen oon todennu, että se on varmaan sit kuitenkin liian riskiä. En usko astman lisäävän leikin vaarallisuutta akuutisti, mutta oon pähkäilly sen niin, että jos kova hengästyttävä urheilu ilman avaavaa lääkettä lisää pahenemisvaiheen riskiä, niin varmaan myös se lisää, että happi ei mee hetkeen kunnolla aivoihin. Se todennäköisesti lisää pahenemisvaihee alkamisen todennäköisyyttä seuraavien viikkojen aikana.
Ei. Kova hengästyttävä urheilu ei lisää pahenemisvaiheen riskiä sen takia, että aivot olisi ilman happea, vaan koska se voi ärsyttää keuhkoputkea. Ja silloinkin vain, jos ylittyy keuhkoputkien senhetkinen sietokyky. Joissain tilanteissa röörit ärsyyntyy kovasta hengästymisestä, vaikka kuinka käyttäisi avaavaa. Nimenomaan siis hengästymisestä itsestään, ei aivojen tilanteesta.
Kuristamisessa ei ole samaa mekanismia.
Itselläni ollut astma vauvasta asti, enkä ole koskaan hoksannut pelätä, eikä myöskään lääkärit ole ikinä varoittaneet että mitään aktiviteettia pitäisi varoa. Tärkeinhän on, että hoitava lääkitys on kunnossa, avaavaa otetaan vain kohtauksen tullessa tai pahenemisvaiheessa hoitavan tehostamiseksi.
Kuristamista tullut harjoitettua aika ajoin paljonkin, eikä ole mitään ongelmia tullut. Toki astma on kovin yksilöllinen sairaus, mutta itsekin epäilen että hetkellinen happivajaus sinne hengitysteihin vaikuttaisi. Eikä se pahenemisvaihekaan ikuinen ole, vaikka ikävä onkin. Jos huolestuttaa niin kannattaa lääkäriltä kysyä, todennäköisesti varoittavat vain kuristamisen riskeistä ylipäätään :)
-
Itselläni ollut astma vauvasta asti, enkä ole koskaan hoksannut pelätä, eikä myöskään lääkärit ole ikinä varoittaneet että mitään aktiviteettia pitäisi varoa. Tärkeinhän on, että hoitava lääkitys on kunnossa, avaavaa otetaan vain kohtauksen tullessa tai pahenemisvaiheessa hoitavan tehostamiseksi.
Keuhkoputkien ärsyyntyminenhän johtaa nimenomaan pahenemisvaiheeseen, jopa akuutisti kohtaukseen liikunnan aikana. (Avaavaa saattaa tarvita myös ennaltaehkäisevästi, nimim. eräs joka tarvitsee yleensä aina ennen enempää fyysistä rasitusta ja on siihen saanut ammattilaisilta ohjeet. Ja kohtauksen määrittelykin on melko vaikeaa joskus, se on monelle vain pahenemisvaiheen jäävuoren huippu. Mutta nää menee jo aivan off-topic tämän foorumin kannalta.)
Kuristamista tullut harjoitettua aika ajoin paljonkin, eikä ole mitään ongelmia tullut. Toki astma on kovin yksilöllinen sairaus, mutta itsekin epäilen että hetkellinen happivajaus sinne hengitysteihin vaikuttaisi. Eikä se pahenemisvaihekaan ikuinen ole, vaikka ikävä onkin. Jos huolestuttaa niin kannattaa lääkäriltä kysyä, todennäköisesti varoittavat vain kuristamisen riskeistä ylipäätään :)
Ennemminkin niin, että astma voi yliherkistää henkisesti sille tunteelle, ettei saa happea. Minulle ainakin on käynyt niin - pahenemisvaiheen aikana ei välttämättä kestä edes poolopaitaa, ja pannan voi joutua jättämään pykälää löysemmälle. Ei se poolokaulus oikeasti hengitystä tietenkään haittaa. Mutta yhtä kaikki varsinainen kuristaminen on tuon takia aika lailla off-limits.
-
Toivon että ei olisi muuan mieltymystä. Olisi helpompaa olla oma itsensä ihan avoimesti kaikille ja ehkä vähän vähemmän morkkisteltavaa itselleen. Vaan minkäs sille voi kun ei irtikään pääse. Onneksi tää ei kuitenkaan ole vaikuttanut mun elämään mitenkään (muuten kuin juurikin noiden omantunnontuskien muodossa.)
-
Kyllä
-
Enää asia ei onneksi häiritse, mutta kun olin sinkku, yhdistelmänä korkea libido ja demiseksuaalisuus oli aika tappava. Noin teoriassa oli aina seksi mielessä ja olisi halunnut naida tunteja päivittäin. Käytännössä kuitenkin tarvitsen aikaa luottaakseni ihmiseen tarpeeksi että se onnistuu ja nykyisessä deittimaailmassa se on epänormaalia. Yhdistelmä aiheutti paljon seksuaalista turhautumista, erityisesti kun monilla muilla demeillä tuntuu taas sitten olevan matala libido yleisesti niin ettei suhde voisi toimia. Onneksi löytyi toinen samanlainen, mutta oli se kyllä melkoisen työn takana.
-
Aika paljon on tullut asiaa pohdittua, enkä kyllä ole lopulta vieläkään varma. Tavallaan oisin mielummi domivoiva, kuin alistuva. Vaikka siis seksuaalisesti saan nautintoni vain alistumisesti. Silti siinä on iso ristiriita mun muuhun persoonaan tai ennemminki siihen millainen haluaisin olla. Jotain henkilökohtaista häpeää se on. Kuitenkaan en sitten kestä niin kovaa kipua, kuin haluaisin. Tottakai ymmärrän, että alistuminen ja masokismi on eri asioita. Mutta kun nyt satun olemaan se piiskaa vastaan ottava ja siitä nauttiva, niin toivoisin nauttivani ja kestäväni kovempaa kipua. Että tulisi kunnon jäljet, kun ne on hienoja. Vähän on tullut kriiseiltyä sen kanssa, että en kestä (omasta mielestä) tarpeeksi.
-
Hardlimitien osalta en oikein osaa toivoa, että eivät olisi hardlimitejä, koska ne ovat niitä siksi, että ne joko tuntuvat ajatuksenakin epämiellyttäviltä tai jotenkin pelottavilta, enkä oikein osaa toivoa/haluta sellaisia asioita, jotka eivät oikeasti tunnu itselleni sopivan. Toki joidenkin juttujen osalta varmaan olisi helpompaa, jos ne eivät olisi hardlimitejä - todennäköisesti nyt karsivat mahdollisia seuralaisia jonkin verran, mutta pystyn elämään tämän realiteetin kanssa.
Olen sitä joskus miettinyt, että olisi kiinnostavaa, jos olisin switch, niin pystyisi näkemään ja elämään ikään kuin molemmat puolet. Mutta ei voi mitään, kun ei omat taipumukset siihen suuntaan vedä...
-
Hard limit: Kissat. Niitä on liki jokaisella kiinnostavalla henkilöllä ja minä saamari oon allerginen niille.
Samaistun tähä. Onneks kaikki kissat ei oo yhtä allergisoivia
-
En tiedä meneekö sektorista yli mutta tää heterous on logistisesti aika pirun rajoittavaa esim panseksuaalisuuteen verrattuna - rontti puolet potentiaalisesta leikkikaverpoolista putoaa heti pois. Miks olla diesel kun vois olla kaasuturbiini jolle kelpaa kaikki...
-
Lyhyesti sanottuna: Kyllä. Kaikki. Kaikki seksuaalisuudessani on sellaista, jonka toivoisin olevan täysin toisin. Seksuaalisuuteni on hyvin epäkäytännöllinen. Olen sen verran pervo, että yhteensopivat ihmiset ovat yksi miljoonasta ja heitä on hyvin vaikea löytää.
Eikä se ole edes pahinta. Pahinta ei ole edes jääminen paitsi seksuaalisesta mielihyvästä. Pahinta ovat ne valtavat, laaja-alaiset vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ja tunne-elämässä, joita sadismi ja muut piirteeni yhdessä aiheuttavat.
Olen seksuaalisadisti ja aika äärimmäinen sellainen. Lisäksi olen vielä megaseksuaali eli tarvitsen seksuaalisen yhteyden, että voin muodostaa minkäänlaisia syvempiä yhteyksiä. Tarvitsen siis seksuaalista mielihyvää pystyäkseni kokemaan mitään yhteyttä toiseen, mutta käytännössä ei ole ikinä mitään keinoa sitä saada laillisesti.
En ole koskaan pystynyt ystävyyssuhteisiin. En kerta kaikkiaan pysty lähentymään toista, jos en koe seksuaalista himoa. En pysty kiinnostumaan toisen seurasta, vaan jään etäiseksi.
Megaseksuaaliselle seksuaalisadistille ihmissuhteet ovat erittäin vaikeita ja ihmisiin on lähes mahdoton tutustua. Seksuaalisadismini takia tarvitsen sadistista mielihyvää tai en koe tilannetta seksuaalisena. Minun täytyy siis fyysisesti satuttaa toista tai ainakin nähdä hänen kärsivän fyysistä kipua saadakseni seksuaalista mielihyvää. On siksi äärimmäisen harvinaista, että kokisin seksuaalista yhteyttä kehenkään.
Koska seksuaalinen yhteys jää usein puuttumaan ja tarvitsen sitä kokeakseni muita yhteyksiä, en pysty kokemaan myöskään emotionaalista, henkistä tai minkään muunkaanlaista yhteyttä koskaan kehenkään yhtään, vaan koen jatkuvaa valtavaa yksinäisyyttä ja irrallisuutta muista. Olen siis megaseksuaalisuuteni takia käytännössä asosiaalinen enkä koe mitään iloa sosiaalisista suhteista.
Haluan kyllä muodostaa yhteyksiä muihin. En HALUA olla kylmä ja irrallaan. Mutta muodostan suhteita niin erikoisella tavalla, ettei se ole arjessa useinkaan mahdollista. En pääse kontakteissa tarpeeksi lähelle ketään, koska en voi satuttaa rändömejä ihmisiä fyysisesti.
Minut ymmärretään myös jatkuvasti väärin ja ihmiset luulevat, että harrastan paljon irtosuhteita tai ettei elämässäni ole mitään muuta kuin seksi.
Lapsena luulin etsiväni sadismista ainoastaan seksuaalista mielihyvää. Sitä siitä eniten sain. Mutta olen aikuisena huomannut, että oikeasti etsin myös jonkinlaista syvempää yhteyttä. Olen ihminen, joka pystyy muodostamaan henkisiä yhteyksiä ainoastaan seksuaalisen mielihyvän kautta ja siksi muille vaikuttaa siltä, että etsin aina ainoastaan seksuaalista mielihyvää. Itsekin luulin niin nuorempana.
Niin ei kuitenkaan oikeasti ole, vaan kun etsin seksuaalisia yhteyksiä subeihin, etsin oikeasti myös psyykkistä yhteyttä, johon en tavallisesti pysty mitenkään, koska en pysty syviin yhteyksiin aiheuttamatta kipua muille! Toki etsin myös seksuaalista nautintoa, mutta oikeasti se ei ole läheskään koko tarina.
Uskon, että niin äärimmäinen seksuaalinen sadismi kuin minulla on, on myös aika harvinaista, koska en ole koskaan kohdannut toista ihmistä, joka olisi yhtään kaltaiseni. En edes toisia sadisteja. Masokisteja, jotka ovat täysin päinvastaisia kuin minä, polyjä, aseksuaalisia demiseksuaaleja, sen sijaan tunnen läjäpäin.
Olen erittäin harvinaisella ja erikoisella tavalla tunnekylmä. Nautin toisen negatiivisista tunteista, fyysisestä kivusta ja kärsimyksestä, mutta en saa mitään iloa hänen positiivisista tunteistaan.
Nautin jahdata ja pakottaa toista sadistisen himoni kohteeksi, olla kiihkeä häntä kohtaan ja kokea yhteyttä häneen, mutta en halua toisen kokevan samoin. En halua tulla halutuksi, pidetyksi tai palvotuksi, vaan vihatuksi ja pelätyksi. Toisella ei siis myöskään ole mitään motiivia yhdistyä minuun!
Sadismi ei siis ole elämäntapa, jonka olisin itse valinnut, vaan se on koko olemukseni, seksuaalisuuteni ja tunne-elämäni läpileikkaava piirre, joka on niin kuin se on, halusin tai en! Tämä ei ole mikään valintakysymys, vaan olen vain aina ollut olemukseltani tällainen jo hyvin pienestä asti.
Ihmettelen aina, kun masokistit kertovat minulle, että joku ei pystynyt oikeasti satuttamaan heitä tai pistämään heitä kärsimään. Itse en voi olla tekemättä niin! Minun on pakko satuttaa toista, jos haluan mitään mielihyvää hänestä.
En voi valita seksuaalisuuttani tai sitä tapaa, jolla yhdistyn toisiin. Yhtään sen enempää kuin homo ei voi vain valita haluavansa olla hetero. Jos voisin valita, olisin tietenkin mieluummin seksuaalisuudeltani, tunne-elämältäni ja sosiaalisuudeltani normaali, koska se olisi paljon helpompaa.
-
.
(m) .. loppujenlopuksi jää vain tuo, ihmisen ikävä toisen luo.
Se mitä sä tässä kuvaat, on kohtalaisen tuttua ja tosiaan, kohtalaisen harvinaista, mutta aina on muitakin.
Eipä näihin muuta ole, kuin että, embrace your insanity.
Itse toivoisin pystyväni alistumaan. Avartais kokemuspohjaa. :o
-
Itse en varsinaisesti haluaisi pystyä alistumaankaan. Ei sillä ole väliä, mitkä fetissini ovat. En silti tule löytämään toisesta ihmisestä tyydytystä. Mun ongelmat on paljon syvemmällä kuin pelkissä fetisseissä.
Haluaisin olla täysin aseksuaali. On ollut niin raskasta haluta mahdottomia, että mieluiten en vain haluaisi mitään. Mieluiten olisin täysin puhdas kaikista seksuaalisista ja romanttisista tarpeista. Sellainen, joka ei edes fantasioi koskaan, eikä ole kiinnostunut mistään seksuaalisesta tai kenestäkään ihmisestä ikinä.
Toivon usein, että kaikki seksuaaliset tarpeeni olisivat vain aamulla kadonneet, eivätkä koskaan palaisi. Että voisin olla niiltä rauhassa. Vihaan niitä. En häpeä. Vihaan. Ne ovat mahdottomia ja täysin turhia. En hyödy niistä mitenkään.
Pystyin teininä sysäämään sadistiset tarpeeni syrjään ja keskittymään muuhun. Olin aika aseksuaalinen ikävuodet 13-19 ja olin onnellisimmillani silloin. Kaipaan sitä. Oli virhe yrittää koskaan löytää seuraa.
Opiskelin pakkomielteisesti. Elin hysteerisen terveellisesti. Treenasin. Mitä vain, ettei totuus tule pintaan eikä tarvitse ajatella tai kohdata tunteitaan. Jos saisin nyt valita uudelleen, olisin jatkanut sillä tiellä neitsyenä. Jos pääsisin takaisin 19-vuotiaaksi, sanoisin itselleni, etten tule koskaan saamaan haluamaani ja kannattaa keskittyä muuhun.
-
.
Jos jalka on poikki, se on poikki. Aivan sama, miten asioiden toivoisi olevan.
Sama se on, että jos pää on vinossa, se on vinossa. Sitten kun se vinous alkaa häiritä, on kyse mielenhäiriön sijasta mielensairaudesta.
Eka juttu on hyväksyä asia ja muokata elämänsä niin, että häiritsevät tekijät saa mahdollisimman hyvin hallintaan.
Joillain toimii terapia, laitoshoidot sun muut apumuodot, joillain ei. Joillain toimii itsensä manipulointi, oireiden ja halujen tunnistaminen ja niiden kanssa painiminen, joillain ei.
Kuten sanottu, on muitakin samankaltaisia persoonia, itseni mukaan lukien ja tältä pohjalta, itsensä kontrolli ei ole helppoa, mutta tehtävissä.
Mulla meni parisenkymmentä vuotta opettelemiseen.
Mitä tulee kumppaneihin, sopivia vastakappaleita on olemassa myös parisuhdetasolla, itse olen onnellisesti naimisissa ja elän kohtuu normaali elämään.
Tämän löytämiseen meni noin kolmekymmentä vuotta.
Ei tälläiseen ole mitään viisastenkiveä, elämä on jatkuvaa tappelua, varsinkin kun menomonoa vipattaa.
Sadismin pohjinmainen ongelmahan on, että joko tekee oikein itseään kohtaan tai väärin muita kohtaan tai sitten oikein muita kohtaan, itsensä kustannuksella.
Yksi vaihtoehto on tietysti elää sen mukaan, mikä on. Se yleensä on sitten sanktionaalinen tie.
Perhosia, sateenkaaria ja kaikkea muuta ällönormaalia sinne.
--Stoge
-
On hankalaa joutua jatkuvasti nielemään omat tarpeensa, jotta ei olisi vahingoksi muille. Siinä tavallaan päätyy jatkuvasti täyttämään muiden tarpeita. Täyttämään muiden oikeutta turvallisuuteen ja elämään vain olemalla itse passiivinen ja nielemällä luontonsa.
Sille ei kuitenkaan oikein voi mitään. Olen jo lapsena hyväksynyt, että niin on ja etten tule koskaan saamaan sitä, mitä etsin. Niin on ihan riippumatta siitä, mitä itse ajattelen tai tunnen siitä.
Sanktionaalisuudesta sen verran, että kyllä mä meinasin ihan lain tällä puolella pysyäkin. On pari ihmistä mut livenä tavannutkin ja ihan elossa ja kunnossa ovat. Arpia lukuun ottamatta.
En halua ongelmiin fetissin takia. Sekään ei nimittäin auttaisi mitään. Vaikka tekisin mitä laittomuuksia ja menisin päätyyn asti, en täyttyisi koskaan. Hetken huuman saisin, mutta joutuisin hakemaan sitä aina uudestaan ja uudestaan uuden uhrin kanssa. Lopulta 100% varmasti haitat itselle ja muille asianosaisille. Kustannus olisi liian kova.
Mutta en enempää spämmää ketjua avautumisillani.
Kiitos. Oikeasti.
-
Olen masokisti. Haluaisin kestää vielä enemmän kipua. Olen ujosti switch, toivoisin dommepuoleni olevan paljon vahvempi ja itsevarmempi. Tykkään asioista joista moni säikähtää (paitsi ehkä täällä!), olis helpompaa jos olisi kevyempiä mieltymyksiä.
Sitä haluaa mitä ei voi saada jne ;D
-
Ois kyllä kiva olla tyytyväinen keskinkertaiseen perusvaniljaan.
Ylipäätään, ja tää ei enää liity seksuaalisuuteen, olisi kiva olla kaikessa keskinkertaisuuteen tyytyväinen eikä olla tälläinen yksityiskohtiin huomiota kiinnittävä täydellisyydentavoittelija.
-
En välttämättä toivo omia kinkyjä pois mutta olisi kyllä helpompaa jos seksuaalisuuteni kattaisi myös ”ihan tavallisen seksin” niin voisi löytää kumppanin helpommin.
-
Ehkä joo. Mun seksikokemukset ovat olleet vain vanillojen kanssa valitettavasti, näemmä. Se että pitää kysyä saako läpsästä vähän, latistaa vähän tunnelmaa vaikka saisikin luvan. Ja mä haluan kunnon otteita ja painia ja vastaanottaa myös vähän läpsimistä ym., niin kyllä sitä kieltämättä ajattelee että olisi helpompaa ilman näitä mieltymyksiä mitä jotkut tuntuu mieltävän "oudoiksi" tai "vääriksi". Eikä siinä mitään jos mieltää, en mä tuomitse. Harmittaa vaan.
Mutta loppupeleissä tunnen hyvää mieltä noista mieltymyksistä, vaikeuksista huolimatta. Jokainen on erilainen ihminen, myös seksissä ym., ja mun mielestä on parempi kunnioittaa sitä erilaisuutta kuin koittaa muovata toisesta sellainen jonka haluaa itselleen.