BDSM-baari
Newbie-nurkka => Kysy ja vastaa => Aiheen aloitti: M-E-V - 02.03.2022, 05:12
-
Hei kaikki!
Minkälaisia ongelmia kinkyily/monisuhteisuus on teille tuonut?
Menin aikoinani seksuaaliterapiaan silloisen parisuhteeni seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien takia. Siellä minulle/meille ehdotettiin suhteen avaamista, jotta voisin toteuttaa elämässäni kinkyilyä. Nykyään kadun syvästi noiden neuvojen seuraamista.
Itselleni tuli tutuiksi mm. uniongelmat, ahdistus, masennus, yksinäisyys, itsetunto-ongelmat, uupuminen, stressi, toksiset ihmiset ja -ihmissuhteet, keskittymiskyvyn ongelmat, työuupumus, luottamuksen menettäminen ihmisiin, itsesyytökset, muiden vaatimuksiin taipuminen, omien rajojen hämärtyminen ja ylittäminen, sekä niiden seurauksena traumatisoituminen, dissosiatiiviset kokemukset, riittämättömyyden ja merkityksettömyyden tunteet, perheen rikkoutuminen ja taloudelliset ongelmat. Eli kohdallani tuli aika laaja-alaisesti ikäviä seurauksia.
Tällä hetkellä olen aivan solmussa elämäni kanssa. Saan kyllä erilaista apua eri lähteistä, mutta mikään ei tunnu auttavan. En tiedä mitä tehdä, tuntuu että olen pilannut näiden kokeilujen seurauksena elämäni perustavanlaatuisella tavalla. Ilo ja onni on hävinnyt elämästäni, useat ystävät ovat jättäneet minut, en löydä rakkautta enää mistään.
-
Suhteen avaamisen ei tarvitse tarkoittaa toksisia ihmissuhteita ja niistä aiheutuvia ongelmia. Nyt kuulostaa siltä, että olisit tarvinnut enemmän tukea siihen millä tavalla konkreettisesti alat toteuttaa itseäsi. Huono ihmissuhde aiheuttaa haittaa ihan riippumatta siitä onko se kinky, vanilja, poly vai mono.
-
Suhteen avaamisen ei tarvitse tarkoittaa toksisia ihmissuhteita ja niistä aiheutuvia ongelmia. Nyt kuulostaa siltä, että olisit tarvinnut enemmän tukea siihen millä tavalla konkreettisesti alat toteuttaa itseäsi. Huono ihmissuhde aiheuttaa haittaa ihan riippumatta siitä onko se kinky, vanilja, poly vai mono.
Kiitos tästä, kai olet oikeassa.
En sitten vaan tiedä mitä sellainen lisätuki olisi ollut. Minulla oli sen prosessin aikana erilaista tukea ihan vertaistuesta, ”kaverisuhteista” ja terapeuteista lähtien. Ehkä pahinta tässä oli että koulutettu, alalla työskentelevä, ihminen, näin jälkikäteen ajatellen, manipuloi ja esineellisti minua omiin tarkoituksiinsa. En tosiaan osannut pitää omista rajoistani kiinni, en ymmärtänyt miten hän kontrolloi ja käytti minua hyväkseen, traumatisoi. Ja kyseessä ei hänen kohdallaan ollut siis terapiasuhde.
-
Suhteen avaamisen ei tarvitse tarkoittaa toksisia ihmissuhteita ja niistä aiheutuvia ongelmia. Nyt kuulostaa siltä, että olisit tarvinnut enemmän tukea siihen millä tavalla konkreettisesti alat toteuttaa itseäsi. Huono ihmissuhde aiheuttaa haittaa ihan riippumatta siitä onko se kinky, vanilja, poly vai mono.
Kiitos tästä, kai olet oikeassa.
En sitten vaan tiedä mitä sellainen lisätuki olisi ollut. Minulla oli sen prosessin aikana erilaista tukea ihan vertaistuesta, ”kaverisuhteista” ja terapeuteista lähtien. Ehkä pahinta tässä oli että koulutettu, alalla työskentelevä, ihminen, näin jälkikäteen ajatellen, manipuloi ja esineellisti minua omiin tarkoituksiinsa. En tosiaan osannut pitää omista rajoistani kiinni, en ymmärtänyt miten hän kontrolloi ja käytti minua hyväkseen, traumatisoi. Ja kyseessä ei hänen kohdallaan ollut siis terapiasuhde.
Ihmisillä on joskus aivan vääränlaisia vaikuttimia toimintansa taustalla, ja osa mokaa ymmärtämättömyyttään. Olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti pääset taas jaloillesi :love:
-
Olen niin pitkään voinut huonosti noiden asioiden seurauksena etten enää usko tästä nousevani, mutta sama se. Menee tämä elämä traumatisoituneena ja kenellekään kelpaamattomana yksinkin. Kiitos kuitenkin.
-
Minulla oli sen prosessin aikana erilaista tukea ihan vertaistuesta, ”kaverisuhteista” ja terapeuteista lähtien. Ehkä pahinta tässä oli että koulutettu, alalla työskentelevä, ihminen, näin jälkikäteen ajatellen, manipuloi ja esineellisti minua omiin tarkoituksiinsa. En tosiaan osannut pitää omista rajoistani kiinni, en ymmärtänyt miten hän kontrolloi ja käytti minua hyväkseen, traumatisoi. Ja kyseessä ei hänen kohdallaan ollut siis terapiasuhde.
[/quote]
En millään tavalla halua kyseenalaistaa kokemustasi. Nyt on kuitenkin pakko kysyä kun tässä puhutaan terapeutista ja hänen tarkoitusperistään ja hyväksikäytöstä, että minkä alan terapeutista tässä on kyse? Läheskään kaikki amnattinimikket eivät ole suojattuja. On kuitenkin syytä olla suht tarkkana näissä nimikkeissä. Vastaamon tyyppisten kokemusten jälkeen, jossa myöskin puhutaan terapia suhteista kattotermi terapia ei tarvitse enempää pelkoa ympärilleen.
-
En uskalla julkisesti sanoa, koska hän on uhkaillut minua. Mutta ei ole mikään puoskari. Yv:nä voin kertoa, jos haluat.
-
En uskalla julkisesti sanoa, koska hän on uhkaillut minua.
Mikäli asia todella on näin, kyseessä on poliisi asia eikä kinky foorumilla ruodittava aihe.
-
En pystyisi todistamaan juuri mitään, eikä poliisia varmaan edes tällainen kiinnosta. Eikä se nyt varsinaisesti tuohon esittämääni kysymykseen liity.
-
Lisäksi kyseessä oli suhde jossa hän manipuloi minut ”suostumaan” asioihin, eli tuskin minkään varsinaisen rikoksen tunnusmerkit edes täyttyisi.
-
Eikö tosiaan kenelläkään muulla ole huonoja kokemuksia?
-
En pystyisi todistamaan juuri mitään, eikä poliisia varmaan edes tällainen kiinnosta. Eikä se nyt varsinaisesti tuohon esittämääni kysymykseen liity.
En tiedä onko sillä, että poliisi ei pysty tekemään jatkotoimenpiteitä niin paljon väliä kuin sillä, että sinun ilmoituksesi laittaa kyseisen henkilön uran vaakalaudalle, ja saattaa siten pelastaa muiden ihmisten elämiä - niin etteivät muut joudu kokemaan tuon kaltaista henkistä (fyysistäkin?) pahoinpitelyä. On ensisijaisen tärkeää ettei kyseinen henkilö jatka enää koskaan seksuaaliterapeuttina. Hän on 100% puoskari.
-
En pystyisi todistamaan juuri mitään, eikä poliisia varmaan edes tällainen kiinnosta. Eikä se nyt varsinaisesti tuohon esittämääni kysymykseen liity.
En tiedä onko sillä, että poliisi ei pysty tekemään jatkotoimenpiteitä niin paljon väliä kuin sillä, että sinun ilmoituksesi laittaa kyseisen henkilön uran vaakalaudalle, ja saattaa siten pelastaa muiden ihmisten elämiä - niin etteivät muut joudu kokemaan tuon kaltaista henkistä (fyysistäkin?) pahoinpitelyä. On ensisijaisen tärkeää ettei kyseinen henkilö jatka enää koskaan seksuaaliterapeuttina. Hän on 100% puoskari.
Onhan se minun kokemukseni kannalta pelottavaa ja ikävää että sellainen ihminen tuollaisessa ammatissa toimii, mutta kyseessä on vain minun ikävät kokemukseni. Itse en ymmärtänyt mikä on minulle hyväksi ja alistuin/taivuin siihen kaltoinkohteluun ja siihen miten traumojeni kautta koen tulleeni esineellistetyksi. Ei minun kokemukseni perusteella voi kuitenkaan tietää miten hän ammatissaan toimii.
-
Ja varsinaisesta fyysisestä väkivallasta ei ollut kysymys. Seksuaalisesta ”pakottamisesta” muutamaan otteeseen omalla tavallaan oli. Tein asioita hänen (ja kerran hänen ystävänsä) toiveistaan joita en olisi halunnut tehdä, mutta pitkään jatkuneen kokemani pelottelun, uhkailun ja mitätöinnin takia niihin menin mukaan. Siitäkin saan itseäni vaan syyttää, en omia rajojani osannut kunnioittaa.
-
Ikävä kuulla että sinulla on ollut näin kurjia kokemuksia ja seurauksia, toivon todella että elämäsi lähtee vielä parempaan suuntaan! Vastauksena kysymykseesi muiden ikävistä kokemuksista voin kertoa hieman omistani. Ne eivät onneksi ole lähellekään samaa kaliiberia kuin sinun ovat olleet, ja koen saaneeni myös ihan hyviä oppitunteja omista rajoistani huolehtimisessa. Tapahtumien aikaan olin 19-22- vuotias nuori ensimmäisessä varsinaisessa parisuhteessani. Silloinen kumppanini halusi alkaa avata suhdettamme. Olin itse hyvin vastahakoinen, eikä minun ja eksäni välinen luottamus ikinä ollut aivan niin vakaalla pohjalla että koko homma olisi jälkikäteen ajateltuna ollut kovin hyvä idea. Aloitimme aika pienillä jutuilla, niin että eksäni sai harrastaa köysijuttuja muidenkin kuin minun kanssani. Suhteen avaaminen oli minusta aika ahdistavaa ja koin voimakasta tarvetta säännöille siitä mitä kaikkea saa ja ei saa tehdä muiden kuin oman kumppanin kanssa. Eksäni kanssa silloin keskusteltiin kovasti ja hän olisi halunnut täysin vapaat kädet puuhata muiden kanssa miten haluaa. En pystynyt aloittamaan ihan näin villisti ja halusin edetä pikkuhiljaa. Eksäni koki sääntöjen tarpeeni ongelmana, ja usein päätyikin sitten luistamaan näistä sovituista rajoista. Jos sain selville että jotain rajaa oli rikottu, olin hyvin loukkaantunut ja tämä tietysti syvensi luottamusongelmia entisestään, enkä voinut oikein kuvitellakaan että olisin osannut luopua minulle tärkeistä säännöistä, mihin eksäni painosti. Sitten silloin tällöin kävikin niin että kun eksä unohti jonkun säännön ( esimerkiksi ihan alkuaikoina olin sanonut ettei minulle ole ok jos hän sitoo muita naisia ilman vaatteita) ja minä sain tästä tietää (löysin netistä hänen postaamia kuvia joissa oli hänen sitomansa nainen aivan alasti) ja otin puheeksi että nyt on tehty jotain mikä ei ole ollut sallittua meidän suhteessamme, hän onnistui sitten kääntämään tilanteen niin että minä vaadin liikaa. Aina välillä kävi sitten niin että luovuin jostain omasta rajastani jota oli rikottu, vaikka en olisikaan ollut siihen itse vielä valmis. Esimerkkitapaus johti siihen että itkuisen illan päätteeksi annoin luvan sitoa muita alasti, vaikka en olisi halunnut. Ja koin vielä itse häpeää ja syyllisyyttä siitä että rajoitan kumppanini elämää epäreilusti.
Tällä tavalla suhde sitten eteni kohti avointa suhdetta, ottaen aina välillä takapakkia ja välillä taas uusia, itselleni raastavia yrityksiä. Suhteessamme oli paljon muuta hyvää ja rakastin eksääni silloin paljon, joten jaksoin yrittää avointa suhdetta uudelleen ja uudelleen. Eroaminen tuntui vaihtoehtona mahdottomalta, vaikka muistan että tunsin olevani hyvin konkreettisesti selkä seinää vasten. Lopulta se ero kuitenkin tuli ja osittain avoimeen suhteeseen liittymättömistäkin syistä. Ainakin opin ettei monisuhteisuus ole itselleni sellainen tapa olla parisuhteessa mitä haluaisin enää koittaa. Tiedän kyllä että teimme eksäni kanssa monta asiaa väärinkin, eikä kokemuksen olisi ollut pakko olla näin kielteinen ja henkisesti raskas kuin millainen siitä tuli. Tarkoitukseni ei siis ole sanoa etteikö avoin suhde voi toimia tai sopia joillekin ihmisille. Itse en kyllä todellakaan kuulu näihin ihmisiin keille se sopii.
-
Hirveää kuulla, että sulle M-E-V on käynyt noin! Et todellakaan ole huonoine kokemuksinesi yksin, ja toivon kovasti, ettet enää joudu kokemaan vastaavaa.
Ite oon mennyt kinkymatkallani joissain asioissa varsin taidokkaasti perse edellä puuhun, mennyt tuntemattomien koteihin ja autoihin ilman kunnon turvapläänejä, joutunut täysin vääränlaisen huomion ja kosketuksen kohteeksi kun seuralaiseni on kuvitellut mun haluavan jotain, mitä en todellakaan olisi halunnut, sessioinut kännissä ja sietänyt juttuja, joita luulin, että pitää sietää, jotta on hyvä kinky tai subi. Nykyään tiiän paremmin ja pudistelen päätäni miettiessäni, mikä kaikki ois voinut mennä vielä pahemmin pieleen.
(Todettakoon, että oon tehnyt tota kaikkea myös vaniljamaailmassa. Vaikka siellä ei välttämättä piiskat viuhukaan, damagen riskejä on ainakin mun kohdalla lisännyt se, että vaniljaseksiin ei kuulu samanlaista neuvottelukulttuuria kuin kinkyskeneen.)
Oon hirvittävän onnellinen siitä, että noista jutuista huolimatta jäin skeneen. En ees tajua miten, mut viime vuoden puolella kohtasin muutaman niin älyttömän upean ihmisen, että ihmettelen jatkuvasti, miten etuoikeutettu oon kun ne on mun elämässä. Mua on parhaiten korjanneet positiiviset kohtaamiset, eikä toi aiempien toksisten ihmissuhteiden luoma kivireki oo enää yhtään niin raskas vetää kuin oli jossain kohtaa.
On kamalaa, että sun tilanne on nyt tuo. Ja vaiks se ei tässä hetkessä lohduta, haluun sanoa, et sieltä löytää pois. Yks askel, päivä ja kokemus kerrallaan.
-
Hirveää kuulla, että sulle M-E-V on käynyt noin! Et todellakaan ole huonoine kokemuksinesi yksin, ja toivon kovasti, ettet enää joudu kokemaan vastaavaa.
Ite oon mennyt kinkymatkallani joissain asioissa varsin taidokkaasti perse edellä puuhun, mennyt tuntemattomien koteihin ja autoihin ilman kunnon turvapläänejä, joutunut täysin vääränlaisen huomion ja kosketuksen kohteeksi kun seuralaiseni on kuvitellut mun haluavan jotain, mitä en todellakaan olisi halunnut, sessioinut kännissä ja sietänyt juttuja, joita luulin, että pitää sietää, jotta on hyvä kinky tai subi. Nykyään tiiän paremmin ja pudistelen päätäni miettiessäni, mikä kaikki ois voinut mennä vielä pahemmin pieleen.
(Todettakoon, että oon tehnyt tota kaikkea myös vaniljamaailmassa. Vaikka siellä ei välttämättä piiskat viuhukaan, damagen riskejä on ainakin mun kohdalla lisännyt se, että vaniljaseksiin ei kuulu samanlaista neuvottelukulttuuria kuin kinkyskeneen.)
Oon hirvittävän onnellinen siitä, että noista jutuista huolimatta jäin skeneen. En ees tajua miten, mut viime vuoden puolella kohtasin muutaman niin älyttömän upean ihmisen, että ihmettelen jatkuvasti, miten etuoikeutettu oon kun ne on mun elämässä. Mua on parhaiten korjanneet positiiviset kohtaamiset, eikä toi aiempien toksisten ihmissuhteiden luoma kivireki oo enää yhtään niin raskas vetää kuin oli jossain kohtaa.
On kamalaa, että sun tilanne on nyt tuo. Ja vaiks se ei tässä hetkessä lohduta, haluun sanoa, et sieltä löytää pois. Yks askel, päivä ja kokemus kerrallaan.
Kiitos kommentistasi! Antaa toivoa. Minullakin oli sellaista että ajattelin minulla olevan velvollisuus taipua toisen/toisten toiveisiin, siinä menin pahasti metsään. Ei ikinä olisi pitänyt suostua asioihin mihin mukaan menin ja toksisten ihmisten seura ei ole koskaan sen arvoista, sen olen huomannut. Minulla vaan hankaluutena etten oikein osaa/uskalla olla yksin. Samalla ajattelen ja koen etten kelpaa kenellekään tällaisena kuin olen. Se on hankala lähtökohta ja pitäisi saada korjattua. Ehkä tosiaan pieni askel ja yksi päivä kerrallaan löydän itseni, sitä ainakin toivon.
-
Ikävä kuulla että sinulla on ollut näin kurjia kokemuksia ja seurauksia, toivon todella että elämäsi lähtee vielä parempaan suuntaan! Vastauksena kysymykseesi muiden ikävistä kokemuksista voin kertoa hieman omistani. Ne eivät onneksi ole lähellekään samaa kaliiberia kuin sinun ovat olleet, ja koen saaneeni myös ihan hyviä oppitunteja omista rajoistani huolehtimisessa. Tapahtumien aikaan olin 19-22- vuotias nuori ensimmäisessä varsinaisessa parisuhteessani. Silloinen kumppanini halusi alkaa avata suhdettamme. Olin itse hyvin vastahakoinen, eikä minun ja eksäni välinen luottamus ikinä ollut aivan niin vakaalla pohjalla että koko homma olisi jälkikäteen ajateltuna ollut kovin hyvä idea. Aloitimme aika pienillä jutuilla, niin että eksäni sai harrastaa köysijuttuja muidenkin kuin minun kanssani. Suhteen avaaminen oli minusta aika ahdistavaa ja koin voimakasta tarvetta säännöille siitä mitä kaikkea saa ja ei saa tehdä muiden kuin oman kumppanin kanssa. Eksäni kanssa silloin keskusteltiin kovasti ja hän olisi halunnut täysin vapaat kädet puuhata muiden kanssa miten haluaa. En pystynyt aloittamaan ihan näin villisti ja halusin edetä pikkuhiljaa. Eksäni koki sääntöjen tarpeeni ongelmana, ja usein päätyikin sitten luistamaan näistä sovituista rajoista. Jos sain selville että jotain rajaa oli rikottu, olin hyvin loukkaantunut ja tämä tietysti syvensi luottamusongelmia entisestään, enkä voinut oikein kuvitellakaan että olisin osannut luopua minulle tärkeistä säännöistä, mihin eksäni painosti. Sitten silloin tällöin kävikin niin että kun eksä unohti jonkun säännön ( esimerkiksi ihan alkuaikoina olin sanonut ettei minulle ole ok jos hän sitoo muita naisia ilman vaatteita) ja minä sain tästä tietää (löysin netistä hänen postaamia kuvia joissa oli hänen sitomansa nainen aivan alasti) ja otin puheeksi että nyt on tehty jotain mikä ei ole ollut sallittua meidän suhteessamme, hän onnistui sitten kääntämään tilanteen niin että minä vaadin liikaa. Aina välillä kävi sitten niin että luovuin jostain omasta rajastani jota oli rikottu, vaikka en olisikaan ollut siihen itse vielä valmis. Esimerkkitapaus johti siihen että itkuisen illan päätteeksi annoin luvan sitoa muita alasti, vaikka en olisi halunnut. Ja koin vielä itse häpeää ja syyllisyyttä siitä että rajoitan kumppanini elämää epäreilusti.
Tällä tavalla suhde sitten eteni kohti avointa suhdetta, ottaen aina välillä takapakkia ja välillä taas uusia, itselleni raastavia yrityksiä. Suhteessamme oli paljon muuta hyvää ja rakastin eksääni silloin paljon, joten jaksoin yrittää avointa suhdetta uudelleen ja uudelleen. Eroaminen tuntui vaihtoehtona mahdottomalta, vaikka muistan että tunsin olevani hyvin konkreettisesti selkä seinää vasten. Lopulta se ero kuitenkin tuli ja osittain avoimeen suhteeseen liittymättömistäkin syistä. Ainakin opin ettei monisuhteisuus ole itselleni sellainen tapa olla parisuhteessa mitä haluaisin enää koittaa. Tiedän kyllä että teimme eksäni kanssa monta asiaa väärinkin, eikä kokemuksen olisi ollut pakko olla näin kielteinen ja henkisesti raskas kuin millainen siitä tuli. Tarkoitukseni ei siis ole sanoa etteikö avoin suhde voi toimia tai sopia joillekin ihmisille. Itse en kyllä todellakaan kuulu näihin ihmisiin keille se sopii.
Kiitos jakamisesta! Noita rajoja minunkin olisi syytä hahmottaa ja omalla kohdallani kunnioittaa. En saa oikein kiinni siitä miksen sitä osannut tehdä ja osaanko edes tulevaisuudessa. Olisi helpompaa pystyä olemaan yksin, mutta ajatus yksinäisyydestä tuntuu jotenkin mahdottoman vaikealta. Saman suuntaisesti taidan kokea/ajatella, avoimet suhteet, polyamoria jne ei taida olla minua varten. Hankalaa siinä mielessä, että nykyinen kumppani noita haluaisi. Pelkään taipuvani taas ja rikkovani siinä itseäni jälleen kerran. Tiedän että minun pitäisi kuunnella itseäni ja tuntea riittäväni yksin itselleni, miksi se on niin kovin vaikeaa?
-
Olihan painajaismaista luettavaa tuo aloitus. Aivan hirveää, että tuolla tavalla on käynyt. Ja ajatuksena se, että jatkuvasti nuo samat ja samankaltaiset pahantekijät tekevät vastaavia asioita suorastaan oksettaa. Ei millään tasolla hyväksyttävää meininkiä.
Minkälaisia ongelmia kinkyily/monisuhteisuus on teille tuonut?
Ei minkäänlaisia, paitsi ehkä ajanhallintaongelmia päällekkäisyyksien välttämiseksi. Mutta tämä nyt on monisuhteisuudessa muutenkin hallintaan otettava asia.
Oikeasti, suurin osa ongelmista ihmissuhteissa on omalla kohdallani johtunut siitä, että valitsin TÄYSIN vääränlaisia ihmisiä elämääni. En myöskään tuntenut itseäni, enkä tiennyt, mitä halusin.
Suurin virheeni aiemmin oli, etten vaatinut vakavampien romanttis-seksuaalisten viritysten rakentumista ystävyydelle. Nyt en anna asioiden syventyä, jos jonkun kanssa ei muodostu ystävyyttä.
Tästä johtuen minun päälleni ei enää tallota fyysisesti eikä henkisesti. Minua ei yritetä alistaa tai omistaa. Voin olla vapaa ja saan elämältä kaikki ne hyvät asiat, jotka haluan. Ja kukaan ei pahoita mieltään, koska vierelleni jääneet ovat tilanteen hyväksyneet.
-
Olihan painajaismaista luettavaa tuo aloitus. Aivan hirveää, että tuolla tavalla on käynyt. Ja ajatuksena se, että jatkuvasti nuo samat ja samankaltaiset pahantekijät tekevät vastaavia asioita suorastaan oksettaa. Ei millään tasolla hyväksyttävää meininkiä.
Minkälaisia ongelmia kinkyily/monisuhteisuus on teille tuonut?
Ei minkäänlaisia, paitsi ehkä ajanhallintaongelmia päällekkäisyyksien välttämiseksi. Mutta tämä nyt on monisuhteisuudessa muutenkin hallintaan otettava asia.
Oikeasti, suurin osa ongelmista ihmissuhteissa on omalla kohdallani johtunut siitä, että valitsin TÄYSIN vääränlaisia ihmisiä elämääni. En myöskään tuntenut itseäni, enkä tiennyt, mitä halusin.
Suurin virheeni aiemmin oli, etten vaatinut vakavampien romanttis-seksuaalisten viritysten rakentumista ystävyydelle. Nyt en anna asioiden syventyä, jos jonkun kanssa ei muodostu ystävyyttä.
Tästä johtuen minun päälleni ei enää tallota fyysisesti eikä henkisesti. Minua ei yritetä alistaa tai omistaa. Voin olla vapaa ja saan elämältä kaikki ne hyvät asiat, jotka haluan. Ja kukaan ei pahoita mieltään, koska vierelleni jääneet ovat tilanteen hyväksyneet.
Kiitoksia kommentista. Itseäni minä tosiaan saan syyttää siitä että itselleni vahingollisiin ihmisiin tutustuin ja heihin luotin. Toisaalta kuvittelin monen heistä olevan ystäviäni, väärässä olin. Nyt kun luottamus ihmisiin on mennyttä, on vaikea enää rakentaa ystävyyssuhteitakaan, saatika mitään syvempää.
-
Itse en ole kokenut kinkyyden tai polyamorian tuoneen elämääni huonoja puolia, päinvastoin olen oppinut mm. kommunikoimaan tarpeistani suhteessa huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin.
Oletko ollut yhteydessä esim. Rikosuhripäivystykseen? Yhteydenotto ei velvoita sinua mihinkään, vaan se on turvallinen paikka kartoittaa että voisiko asiaa edistää juridisin keinoin ja millä tavoin, ja saisi tietoa minkälaista tukea on saatavilla.
-
Itse en ole kokenut kinkyyden tai polyamorian tuoneen elämääni huonoja puolia, päinvastoin olen oppinut mm. kommunikoimaan tarpeistani suhteessa huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin.
Oletko ollut yhteydessä esim. Rikosuhripäivystykseen? Yhteydenotto ei velvoita sinua mihinkään, vaan se on turvallinen paikka kartoittaa että voisiko asiaa edistää juridisin keinoin ja millä tavoin, ja saisi tietoa minkälaista tukea on saatavilla.
Kiitos viestistäsi! En ole ollut sinne yhteydessä, eikä ole tarvetta olla. En pysty mitään rikosta todistamaan, kyseessä ennemmin epäeettiset teot ja moraaliton kohtelu. Olen niiden seurauksiin hakenut ja saanut jo apua, mutta paraneminen kestää pitkään ja edes tieto siitä ahdistaa pahasti, varsinkin kun vielä niin rikkinäinen.
-
Miten ihmeessä pääsisin näistä kokemuksista yli? Itsetuntoni ja luottamus ihmisiin ovat menneet ihan täysin. En osaa olla yksin, pelkään, olen ahdistunut ja masentunut, tekisi mieli tehdä itselleni jotakin, että pääsisin tästä kaikesta eroon. Hyväksikäyttö saiminut tuntemaan itseni täysin arvottomaksi ja merkityksettömäksi.
-
Suggestoterapia toimii menneistä irti pääsemiseen varsin tehokkaasti. Keskusteluapukin varmasti tasaa oloja, mutta näkisin, että tuossa pisteessä, jossa käy mielessä itsesi vahingoittaminen, ammattiapu on ainoa järkevä lähtökohta.
-
Miten ihmeessä pääsisin näistä kokemuksista yli? Itsetuntoni ja luottamus ihmisiin ovat menneet ihan täysin. En osaa olla yksin, pelkään, olen ahdistunut ja masentunut, tekisi mieli tehdä itselleni jotakin, että pääsisin tästä kaikesta eroon. Hyväksikäyttö saiminut tuntemaan itseni täysin arvottomaksi ja merkityksettömäksi.
Miulla on huonoja kokemuksia, mutta en halua jakaa niitä täällä julkisesti. Lisäksi, vaikka vertaistuesta on apua, vältyämättä se ei ole paras tapa käsitellä traumaattisia kokemuksia.
Ehkä parasta, mitä juuri tällä hetkellä voit tehdä, on se, että koitat sisäistää, että asioista voi päästä yli. Siun ei tarvitse saada kaikkea käsiteltyä nyt, ensi viikolla eikä ensi vuonna, eikä antaa anteeksi asioita, että olo paranee.
Asioiden käsittely ja paraneminen vie aikaa ja juuri tällä hetkellä tunnut olevan hyvin toivottomassa tilassa, etkä välttämättä kykene näkemään parempaa huomista, mutta se on siellä. Tee asioita, joilla saat ajatuksia muualle ja jos vielä nautit niistä, sen parempi. Muista, että siulla on vastuu omista teoistasi ja tunteistasi, ei muiden. Sie et ole vastuussa siitä, että joku on satuttanut ja manipuloinut siuta. Siun arvo ei määrity jonkun kusipään tekemisten tai sanomisen mukaan, vaan sie olet arvokas juuri sellaisena kuin olet, vaikka olisit kuinka rikki.
Ja ehkä se paras vinkki, minkä voin antaa. Opettele sanomaan ei. Vaikka kuinka pieneen asiaan, vaikka aluksi peilin edessä itsellesi. Se voi tuntua aluksi vaikealta tai hölmöltä. Yhdessä pienessä sanassa on lopulta yllättävän paljon voimaa.
-
Miten ihmeessä pääsisin näistä kokemuksista yli? Itsetuntoni ja luottamus ihmisiin ovat menneet ihan täysin. En osaa olla yksin, pelkään, olen ahdistunut ja masentunut, tekisi mieli tehdä itselleni jotakin, että pääsisin tästä kaikesta eroon. Hyväksikäyttö saiminut tuntemaan itseni täysin arvottomaksi ja merkityksettömäksi.
Viestisi herätti huoleni. Useilla paikkakunnilla on 24/7 mielenterveyspäivystys ja kehottaisin sinua olemaan yhteydessä sinne ahdistuksen, masennuksen ja itsetuhoisten ajatusten vuoksi.
Rikosuhripäicystyksen sivuilta löydät tietoa hyväksikäytöstä. Älä pohdi sitä voitko todistaa rikoksen tapahtuneen vaan tutustu linkin takaa löytyvään sivuun https://www.riku.fi/erilaisia-rikoksia/seksuaalirikos/
https://tukinainen.fi/ antaa tukea ja neuvoja seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä kokeneille
Kriisipäivystyksen maksuton puhelinnumero on 0800-97899 (ma-to klo 9–15, la-su klo 15–21, pyhinä ja niiden aattoina klo 15–21 – ei perjantaisin).
Nettitukinainen.fi –palveluun saapuneisiin viesteihin vastataan arkipäivisin.
Noissa paikoissa on kokemiisi asioihin perehtynyttä ammattitaitoista väkeä jotka osaavat tarvittaessa ohjata sinua eteenpäin tarvitsemasi tuen piiriin.
Olen pahoillani että olet joutunut tuollaista kokemaan, mutta uskon että pääset asian yli. Olet jo aloittanut toipumisen kirjoittamalla kokemuksesi tänne. Kinkyilyyn ja monisuhteisuuteen ei kuulu hyväksikäyttö, mutta valitettavasti kaikki eivät ole puhtain aikaein liikkeellä ja verhoavat paskan käyttäytymisensä kinkyilyn ja monisuhteisuuden harrastamiseen.
-
Eikö tosiaan kenelläkään muulla ole huonoja kokemuksia?
On. Läheisen puolesta. tarvittaessa yhteys Valviraan ja psykologien ammattijärjestöön.
-
Kiitos kaikille kommenteista.
Ongelmana on etten osaa nauttia enää mistään, senkin takia on vaikea ryhtyä mihinkään. Kiitos noista linkeistä, tutustun niihin.
-
Olen tainnut tähän kertomukseen tutustua monisuhteisissa ryhmissä.
Ainakin samanlaista tarinaa on kirjoitettu jo usean kuukauden ajan useassa paikassa.
Toivon, että aloittaja hakeutuu ammattiavun pariin, negatiivisuudessa vellominen ei auta.
-
Täällä on moni jo sinua M-E-V kehoittanut hakeutumaan ammattiavun piiriin, kuten myös on tehnyt lily-rose tuossa edellä. Se, että tuot pahaa oloasi ja kokemaasi epäoikeudenmukaisuutta esiin täällä kinkypalstalla, se saattaa hetkellisesti sinua auttaa (vertaistuki, kuuntelijat), mutta ihan niihin juurisyihin et täältä apua saa. Ammattiapu, hyvä psykoterapeutti, joku sellainen, johon saat luotua hyvän ja luottamuksellisen suhteen. Ihminen, jonka kanssa saat kasvotusten keskustella tilanteestasi. Sellaisen sinulle soisin, jotta jonakin päivänä olet vähemmän rikkinäinen ihminen ja kukaties jonakin päivänä mahdollisimman ehjä. Tsemppiä.
-
Olen jo ammattiavun piirissä, mutta se ei ole auttanut. Lisäksi mahdollisuus siihenkin loppuu ihan juuri, koska taloudellinen tilanteeni on niin huono sen hyväksikäytön seurauksena. Mutta en tätä enää täällä jatka, anteeksi että kokemukseni jaoin. Itseäni tästä kaikesta saan syyttää.
-
Älä turhaan pyydä anteeksi. Täällä on lupa jakaa myös huonoja kokemuksia. Tässä ketjussa on tullut paljon hyviä vinkkejä siihen, mistä voit saada lisäapua (koska vaikka täällä tosiaankin on lupa puhua omasta pahasta olostaa, ei meillä kellään kuitenkaan ole mitään todellista keinoa viestien välityksellä sinua auttaa. Tukea ja empatiaa voimme toki tarjota).
Se, miksi minä vielä tähän ketjuun jatkan, on halu korostaa kinkyyden ja monisuhteisuuden syyttömyyttä sun ongelmiin. Olet tullut hyväksikäytetyksi todella väärin toimineen ihmisen toimesta. Hyväksikäyttö ja henkinen väkivalta ei kuulu kinkyyteen eikä monisuhteisuuteen. Ja kuten tuolla aiemmin ketjussa jo todettiin, niiden riski saattaa näissä piireissä olla jopa pienempi. Kun ei mennä ihan perinteisillä säännöillä, kommunikaation ja asioista sopimisen kulttuuri on vahvempi. Ne molemmat ehkäisevät ikävien tilanteiden muodostumista.
Minä, kuten moni muukin täällä, olen kohdannut elämässäni ikäviä ihmisiä, tullut hyväksikäytetyksi ja kohdannut väkivaltaa. Mulla suurin osa niistä kokemuksista on liittynyt monogamiseen vaniljaelämään. Mä koen, että nyt avoimesti ja aktiivisesti monisuhteista kinkyelämää viettäeesäni olen enemmän turvassa. Mun elämässä kinkyys on ollut voimavara ja olen sen myötä oppinut asettamaan rajoja. Kun olen tutustunut itseeni paremmin, tiedän nyt mikä on mulle hyvä ja millaiset jutut mua satuttaa. Ja kun olen avoimesti voinut noista jutuista muiden kinkyjen kanssa jutella, olen oppinut omia tarpeitani myös kommunikoimaan.
Toivon siis, että sä saat apua siihen, missä sitä tarvitsetkaan. Mutta jos kinkyys on sun juttu, älä hylkää sitä siksi, että olet kohdannut väärän ihmisen. Kusipäisiä ihmisiä on maailma pullollaan. Valitettavasti. Mutta heitä ei voi välttää pysyttelemällä jossain tietyssä elämäntyylissä. Heitä välttää oppimalla tunnistamaan hyväksikäytön ja opettelemalla sanomaan ei.
Pipiriina
-
Kiitos, mutta olen tainnut oppia ettei ole mun juttu, koska en osaa rajojani pitää, vaikka niitä asioita tarvitsisin voidakseni hyvin. Helpompaa olla vaan yksin ja tukahduttaa tuo puoli elämässäni, kun en kelpaa. Ei tule ainakaan satutetuksi enempää.
En halua tästä enempää jatkaa. Olen saanut jo tarpeeksi kuraa niskaan tästä aiheesta jo muuallakin ja hahmotan ettei tällaiselle ole tilaa, eikö tarvetta, täälläkään.
Ja taitaa se mun hyväksikäyttäjä pyöriä tällä foorumilla, kaipaa enää enempää hänen suunnaltaan.