BDSM-baari
Newbie-nurkka => Kysy ja vastaa => Aiheen aloitti: grimmy - 20.10.2021, 11:12
-
Olenkin ollut daddy kaiken aikaa tietämättäni?
Viime syksynä hankin eteiseeni ylimääräisiä heijastimia ja pyöränvalot sillä ajatuksella että kenenkään ei tarvitsisi lähteä luotani pimeään ilman noita tarpeellisia välineitä. Nyt taas syksyn tullen mietin että pitäisikö varmuuden vuoksi hankkia muutama ylimääräinen otsalamppu samaan tarkoitukseen.
Olen myös yleensä huolehtinut että minulla on kaapissa jotain herkkua tarjottavaa aina session jälkeen.
En ole aiemmin ollut sen tarkemmin perehtynyt Dd/Lg kuvioihin, kun ageplay ei minua juuri kiinnosta. Mutta nyt kun olen aiheeseen vähän perehtynyt niin tajusin että olenko ollutkin daddy kaiken aikaa tietämättäni?
Minkälaisia huolenpitäviä asioita muut ovat tehneet, jotka eivät välttämättä liity sessiointiin mitenkään?
-
Mielenkiintoinen mietittävä.
Missä kulkee normikohteliaisuuden ja lähimmäisestä huolehtimisen raja jolloin siirrytäänkin daddy-alueelle.
Onko jokainen daddy joka osoittaa huolenpitoa mikä kuuluu aivan normaaliin käytökseen.
Mitä pitää olla enemmän jotta olisi Daddy?
-
Tämä onkin hyvin mielenkiintoinen kysymys.
Noin 30+ vuotta sitten minua opetettiin niin että se alistuva nainen on arvokkainta mitä miehellä voi olla.
Siksi niitä pitää pystyä pitämään niin hyvin että he kestävät...
Yleensä me vanhemmat miehet joilla on jo omia lapsia kykenevät erottamaan myös Daddyilyn kuin myös muita hienovivahteisempia asioita.
Lähtökohtaisesti...
Nainen ei ole kertakäyttöesine saati ahmaistava pikaruokamättö.
Naista pitää kohdella hyvin kaikissa tilanteissa... myös sessioiden jälkeen..
-
Lähtökohtaisesti...
Nainen ei ole kertakäyttöesine saati ahmaistava pikaruokamättö.
Naista pitää kohdella hyvin kaikissa tilanteissa... myös sessioiden jälkeen..
Hyvin sanottu, tätä ei voi liikaa korostaa.
-
Missä kulkee normikohteliaisuuden ja lähimmäisestä huolehtimisen raja jolloin siirrytäänkin daddy-alueelle.
Sanoisin että siinä vaiheessa kun ojennat heijastimen ja pyöränvalon lähtiessä käteen :D Ehkä tarkennettuna, kun osoittaa enemmän huolehtimista subille kuin osoittaisi jollekkin toiselle läheiselle ihmiselle? Ellei sitten ole truedaddy joka huolehtii kaikista.
Koska itsestä ei löydy littleä, voisin ehkä yrittää hahmotella tuota rajaa siihen missä alkaa vähän nyppimään: kun toinen osoittaa useammin kuin harvakseltaan nimenomaan osallistuvaa huolehtimista asioista, jotka aikuisen ihmisen perinteisesti odotetaan itsenäisesti hoitavan tai olemaan halutessaan hoitamatta. Sitten sellaista tavan herrasmiesmäisyyttä tai -naiseutta on mielenkiinto toisen hyvinvointia kohtaan ja tarvittaessa sen ylläpitoon osallistuminen.
-
Truedaddy! :D Hitsi, pitääköhän mun ryhtyä luonnehtimaan olevani "childfree truedaddy" kun yleisesti pidän huolta muista ihmisistä, vaikka ageplay ja perhe ei yhtään kiinnosta. Kiitos tästä termistä, en ollut aiemmin kuullut.
-
Tämä on just sitä pohdin, mietin diipadaa. Miksi on lopetettu ihan järjenkäyttö? Kaikkea toki saa ja pitää ajatella, mutta joku raja kulkee aivopierussakin.....
Esim olenko sitten juma,.,. Vai itse saat,.,. Autoin erästä autonostossa, toista jääkaapin täytin, kolmatta treeneissä jne joo olen pannut joskus jokaista. Mitä sitten.
-
Tämä on just sitä pohdin, mietin diipadaa. Miksi on lopetettu ihan järjenkäyttö? Kaikkea toki saa ja pitää ajatella, mutta joku raja kulkee aivopierussakin.....
Esim olenko sitten juma,.,. Vai itse saat,.,. Autoin erästä autonostossa, toista jääkaapin täytin, kolmatta treeneissä jne joo olen pannut joskus jokaista. Mitä sitten.
Tarviitsä uutta pipoa, ekat lumisateet tullu ja ihmisillä alkaa kudinkausi ::)
-
En ole itse caregiver, tai ainakaan en ole vielä löytänyt sitä itsestäni kinkyyden suhteen. Pikkuisenakin taidan olla varsin myöhäisherännyt, mutta erilaisiin huolenpitäjiin olen kyllä törmännyt. Niihin, jotka pitävät huolta, ja niihin, jotka sanovat pitävänsä.
Huolenpitoa on toki monenlaista. mutta valitettavan usein moni caregiveriksi itseään kutsuva henkilö on kuitenkin kiinnostunut lähinnä seksuaalisesta huolenpidosta. Tämä voi olla monelle todella merkittävä osa kinkyyttä, mutta toivoisin ihmisten ymmärtävän, että monelle pikkuiselle huolenpito on paljon laajempi käsite kuin vain seksuaalisuus.
Oman kokemukseni mukaan todella pienilläkin asioilla voi luoda turvallisuutta ja hyvää oloa. Itse pikkuisena voin esimerkiksi saada todella paljon hyvää mieltä siitä, että toinen kannustaa minua lepäämään tarpeeksi tai olemaan huolehtimatta jostain pikkujutusta, mikä tuntuu pikkuisesta maailmanlopulta. Pelkästään se, että toinen haluaa tietää minun päässeen turvallisesti kotiin, voi olla todella tärkeä asia. Minulle huolenpidon kohteena oleminen taitaa näkyä hyvin pitkälti kommunikointina, ei niinkään jatkuvasti fyysisenä huolenpitona. Nautin ehdottomasti myös konkreettisesta huolenpidosta minua kohtaan, mutta emotionaalista turvaa ajatellen kommunikointi on varmasti avainroolissa tässäkin.
Pahoitteluni, jos kirjoitukseni lähti hieman sivuraiteille, mutta halusin vain mainita että "Daddyys" tuntuu merkitsevän varsin eri asioita eri ihmisille.
-
Samaa mieltä kuin NaughtyGorgeous :love: Daddyys tarkoittaa miulle, että toinen pitää miusta huolta, haluaa aina kuunnella, mitä kuuluu, huolehtii, että huolehdin itsestäni (esim.syön tai nukun tarpeeksi), kannustaa minua ja suojelee :love: Että jutuista ei ole kyse seksistä, vaan nimenomaan pienen hyvinvoinnin huolehtimisesta :love:
-
Lähinnä herää kysymys että mikähän tässä oikein on ollut se nollapistevertailu, ei-daddy -versio? Se että potkaistaan lutka pihalle ja heitellään vaatteet perään :)
Ei nyt onnistu identifioitumaan miksikään daddy-tyypiksi vaikka on tullut autettua (ts neuvottua) autojen ja asuntojen hankinnoissa ja muutenkin talouden saamisessa tasapainoon, uran ja työpaikkojen suhteen, katsottua perään masiskausilla vielä pitkään jälkeenpäin, tehtyä lifehackäystä positiivisempaan elämänasenteeseen jne jne.
-
Lähinnä herää kysymys että mikähän tässä oikein on ollut se nollapistevertailu, ei-daddy -versio? Se että potkaistaan lutka pihalle ja heitellään vaatteet perään :)
Ei nyt onnistu identifioitumaan miksikään daddy-tyypiksi vaikka on tullut autettua (ts neuvottua) autojen ja asuntojen hankinnoissa ja muutenkin talouden saamisessa tasapainoon, uran ja työpaikkojen suhteen, katsottua perään masiskausilla vielä pitkään jälkeenpäin, tehtyä lifehackäystä positiivisempaan elämänasenteeseen jne jne.
En usko että tähän on olemassa mitään absoluuttista nollapistettä. Ehkä Daddyys on enemmänkin identiteettikysymys? Joku voi identifioida itsensä Daddyksi, jos kertapanossa alistuva kutsuu häntä Daddyksi (tai toki voi identifioitua kutsumattakin) ja joku taas ei identifioidu Daddyksi, vaikka eläisi TPE-suhteessa ja pitäisi kaiken aikaa huolta alistuvasta osapuolesta.
Ehkä kysymys on sitten enemmänkin siitä, että minkälaista huolenpitoa kukin Daddyn vastakappale (ehkä pikkuinen?) kaipaa? Meitäkin on moneen junaan.
-
Onko huolenpidolla ja suojelemisella eroa? Toinenhan liitetään lempeyteen ja toisella on sitten vähän ei-niin-lempeä kaiku.
Jos antaa kaikille itselleen tärkeille ihmisille heijastimen pimeällä niin kumpaa se on? Minusta se voi olla kumpaa tahansa, riippuen tilanteesta ja osallisista.
-
Onko huolenpidolla ja suojelemisella eroa? Toinenhan liitetään lempeyteen ja toisella on sitten vähän ei-niin-lempeä kaiku.
Jos antaa kaikille itselleen tärkeille ihmisille heijastimen pimeällä niin kumpaa se on? Minusta se voi olla kumpaa tahansa, riippuen tilanteesta ja osallisista.
Jos päästän turhan pedanttisuuteni hetkeksi irti, laskisin huolenpitoon kaikki toimet joilla ylläpidetään toisen hyvinvointia ja suojeluun ulkopuolisten uhkien havainnointi ja niiltä suojaaminen. Jolloin suojelu on myös huolenpitoa, mutta huolenpito ei välttämättä aina suojelua.
-
OT
Suojelunhalu ja huolenpito. Tässä järjestyksessä.
Itse en pystyisi olemaan sadistinen D turvallisella tavalla ellen tuntisi s:ää kohtaan jonkinlaista empaattista suojelunhalua. Kun se tunne tulee päälle, siitä seuraa tarve huolehtia. Se ilmenee sessioissa spontaaneina tekoina, esim piiskaamisen välissä silitän, puhun lempeästi, kosketan.