BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: SecretOfSahara - 20.03.2021, 09:21
-
Ikävä myöntää, mutta minä pelkään. Tuntuu nöyryyttävältä olla polvillaan lattialla..
En omasta mielestäni ole tarpeeksi rohkea ja ulkonäköpaineet on täysin tapissa. Tuntuu myös, että hmm hmm hmm olen kuin rotukarja, joka on esillä myyntiä varten "onko hampaat tallella, mikä on hiusten kunto, mikä on lihapitoisuus, onko sulavaliikkeinen - kelpaako näyttelyyn vai meneekö teuraaksi" :-\ ...
Tuo on myös se syy, miksi etsin softia domia: ettei tekisi pilkkaa minusta tai jos näkisi kurjuuden, ettei hyväksikäyttäisi sitä.
Onko teillä tai onko ollut samanlaisia ajatuksia?
-
ihan varmasti. Itse ainakin taistelen minäkuvani kanssa mutta en silti koe pelkääväni alistumista. Jos pääsee oikeaan vireystilaan sitä unohtaa kaiken ympärillä tapahtuvan ja vaipuu jotenkin sinne kauas itsensä sisälle. Jos esim sessio ei ole onnistunut tai dynamiikka ei vain D: n kanssa kohtaa sitä alkaa miettimään kyllä kaikenlaisia kirjoittamisia asioita.
-
En. Mutta alistuminen vaatii kyllä tietynlaista dynamiikkaa D:n kanssa.
-
Varmaan olisi eduksi aina lisätä mikä pelottaa jos pelottaa. Tuntuu pelkojen syykin vaihtelevan ihmisillä paljon.
-
En mä ehkä itse alistumista pelkää.
Enemmän pelkään että olen vääränlainen tai en ole tarpeeksi.
Tarpeeksi kaunis ja haluttava, tarpeeksi notkea tai kestä tarpeeksi kipua.
Mutta ehkä joskus löydän D n jonka kanssa ei tarvitse pelätä alistumista eikä itseään hävetä/pelätä.
-
Pelko on mielenkiintoinen, mutta haastava elementti. Sopiva määrä on kelpo mauste ja lisää syvyyttä sessioihin, mutta varsinkin HC toiminnassa on olemassa alituinen vaara sen kasvamisesta liian voimakkaaksi. Jos sessioista tulee jo ajatuksen tasolla liian pelottavia, on sen tilanteen korjaaminen hyvin vaikeaa.
-
En mä ehkä itse alistumista pelkää.
Enemmän pelkään että olen vääränlainen tai en ole tarpeeksi.
Tarpeeksi kaunis ja haluttava, tarpeeksi notkea tai kestä tarpeeksi kipua.
Mutta ehkä joskus löydän D n jonka kanssa ei tarvitse pelätä alistumista eikä itseään hävetä/pelätä.
Täsmälleen just näin..
Sanoisin et se pelko vielä ruokkii itseään, kun ne pelot osoittautuu todeksi, seuraavalla kerralla sitä pelkää vielä enemmän.
-
En pelkää alistumista, vaan nimenomaan haluan kovasti alistua oikealle henkilölle.
Mutta alistumiseen uppoutumista haittaa kaikenlaiset pelot. Jo edellämainitut ulkonäköön ja haluttavuuteen liittyvät pelot ja epävarmuudet, kivunsietoon liittyvät epävarmuudet, omiin vammaisuuksiin liittyvät pelot, häpeä...
Paljon on kuormaa.
-
Lähestyisin tätä teemaa sitä kautta, että tietynlainen arkuus tai harkitsevaisuus vastapuolessa uuden äärellä voi olla etenkin syvällistä, merkityksellistä ja henkistä puolta painottavaa dynamiikkaa etsivälle dominoivalle osapuolelle hyvinkin mieluisa ominaisuus tietyllä tavalla, kunhan turvallisuudentunne, luottamus ja kokonaisvaltainen läsnäoleminen molemminpuolin saavutetaan. Pelkääminen on taas hyvin luonnollista ja suhtaudun siihen ymmärtäväisesti. Tällaisesta epätarkoituksenmukaisesta pelosta on hyvä keskustella riittävän paljon ja monialaisesti. Mistä asiasta mikäkin tuntemus tai reaktio voisi johtua, ja miten näitä tulisi käsitellä. Omalla kohdallani kokonaisuuteen liittyy lisäksi viehtymykseeni ujoutta, herkkyyttä ja introverttiutta kohtaan.
Alistuva osapuoli todennäköisesti valitsee tarkasti kenen kanssa hän lähtee syventämään vuorovaikutusta. Varauksellinen suhtautuminen viestii asian suuresta merkityksestä ja emotionaalisuuden yhdistämisestä teemaan oman käsitykseni mukaan. Usein tällaiseen tunneskaalaan liittyy tosin myös ahdistuneisuuden mahdollisuus, mikä dominoivan osapuolen on hyvä huomioida laaja-alaisesti. Mutta, kuka mitäkin arvostaa. Itse haluan nähdä vastapuolessa herkkyyttä ja varovaisuutta, jos keskustelen potentiaalisesta valtadynamiikasta hänen kanssaan.
-
En sinänsä alistua, se tuntuu siinä hetkessä luontevalta ja hyvältä. Rauhalliselta. Ja kaipaan sitä.
Sillä on vain valtavasti merkitystä että kuka se on, joka saa minussa halun alistua.
Jännitys ja pelkokin on hyviä, ja käydä niitä läpi, mutta ne liittyy esimerkiksi enempi siihen että IIIK, mitäköhän toi nyt meinaa...
-
Itse en myöskään pelkää itse alistumista. Pelot on juurikin siellä riittämättömyydessä, olenko tarpeeks sitä mitä domini tarvitsee.
Mutta aloittajan viestistä tuli myös mielikuva, että olisi joku tietty malli jollainen alistuvan pitää olla. Jokainen saa alistua omalla tavallaan eikä siihen tarvitse kuulua asioita, joista ei pidä tai ahistaa.
-
Saharan kaunotar, kultaseni.
Sun ei tarvi tehdä subina mitään semmoista, mikä tuntuu susta pahalta tai väärältä tai ahdistaa huonolla tavalla. Jos polvillaan lattialla tuntuu väärällä tavalla pelottavalta, ahdistavalta tai rotukarjamaiselta, huuda "punainen" ja nouse ylös.
Ja jos se ihminen, jolle alistut, tuntuu pelottavalta tavalla, joka ei oo kiihottava, ja varsinkin jos susta tuntuu, että hän käyttää epävarmuuksiasi sua satuttavalla tavalla sua vastaan, älä alistu hänelle. Etsi sellainen D, jonka kanssa sulla on hyvä ja turvallinen olla, ja jonka subina olosta nautit.
Ei ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa alistua.
Polvillaan arvioitavana olemisen ei tarvi kuulua D/s:n ollenkaan. Minkään, mitä et itse halua, ei tarvi kuulua sun D/s:ään. Tämä on suostumukseen perustuvaa hommaa.
.
Toiset meistä saa kiksejä pelosta. Mulle voi olla nautinnollista kokea session aikana pelkoa tai voimakasta jännitystä. Jotkut myös nauttii siitä, että heitä nöyryytetään. Jonkun kink voi olla nimenomaan se omien epävarmuustekijöiden tökkiminen.
Mutta ei tarvi olla. Jos et halua pelätä sessioissa, sessiot tulee rakentaa sellaisiksi, että sua ei pelota.
Ja vaikka itse olen vähän pelosta kiihottuja, mäkin haluan kokea sitä pelkoa nimenomaan turvallisesti, konsensuaalisesti, omissa rajoissani ja hyvällä jälkihoidolla. Kun luottaa toiseen riittävästi, hänen seurassaan voi uskaltaa jopa pelätä ihanan karmeasti. Mutta jos toiseen ei luota, eikä ylipäätään halua pelätä, kannattaa pistää leikki poikki. Siihen sulla on subina aina oikeus. Ja jopa velvollisuus, koska lopulta aikuinen ihminen, subikin, on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.
Ja jos ongelma on vaan ulkonäköpaineet ja epävarmuus itsestä, puhu niistä D:llesi. Jos hän on kunnon ihminen ja hyvä D, hän auttaa sua rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet. Sillä sähän oot just ihana. :love:
:love:
-
Fia tiivisti edellä hyvin omia ajatuksiani aiheesta. Hyvä D kyllä ymmärtää subinsa epävarmuuksia, pelkoja ja kipupisteitä, sekä pitää huolen ettei käytä näitä väärin. Mikäli homma tuntuu pahalta, väärältä tai ikävältä, se pitää saada sanoa ja tarvittaessa puhaltaa peli poikki.
-
Kylläpä Fia kirjoitit hienosti , just noin se on :love:
-
Koen, pelko on aikalailla sama kuin kaikilla muilla, mutta pyrin muistamaan kuitenkin, että minä riitän sellaisena kuin olen, tai parempana. Tärkeimpänä kuitenkin aion riittää itselleni ja jos se ei riitä toiselle, voi sitä etsiä muualta.
-
Kiitos Snadistisadisti ja Ujotyttö.
Lisäisin vielä edeltävään kommenttiini, että D-ihmiset eivät ole ajatusten lukijoita - vaikka siltä ehkä joskus tuntuukin. Niistä omista epävarmuuksistaan, ulkonäköpaineistaan, riittämättömyyden tunteestaan ja muista peloistaan kannattaa kertoa D:lleen mahdollisimman avoimesti - sillä eihän hän muuten voi tietää.
Jos esimerkiksi jostain session aikana tapahtuvasta jutusta, vaikka siitä polvillaan arvioitavana olemisesta, jää paha maku suuhun ja pelottaa ja ahdistaa, niin joko sessio tulee katkaista heti tai viimeistään jälkikäteen subin tulee kertoa D:lle, että se juttu pelotti mua ja tuntui pahalta. Silloin hyvä D antaa sitä jälkihoitoa, lohduttaa, eikä enää jatkossa tee sessioissa sitä juttua, mikä oli subille liian kova pala - ellei subi itse siihen nimenomaisesti halua palata.
Vaikkapa se polvillaan lattialla istuttaminen voi sille D:lle näyttäytyä jonain ihan muuna kuin subin arvioimisena tai varsinkaan negatiivisena arvioimisena. D voi kuvitella subin nauttivan alistuvasta ja palvelevasta asemastaan siinä tilanteessa, eikä välttämättä ollenkaan arvaa, että subi pelkää tilannetta ja ahdistuu siitä.
Pitää sanoa. D/s:ssä liikutaan herkällä alueella ja eri asiat on eri ihmisille erilaisia; se mikä on yhdelle subille jännää ja ihanaa voi olla toiselle liikaa ja ahdistavaa. Siksi D:nkin voi olla hyvin vaikea arvioida subin reaktioita asiaan X - varsinkin jos subi ei kerro niistä.
-
Itse alistun vain turvalliselle ihmiselle, keneen voin luottaa. Enemmän minua jännittää muiden reaktiot jos teen sessiointiin liittyviä asioita julkisella paikalla. Toki se jännitys on monesti juuri se alistumisen suola :)
-
Fia kirjoitti hyvin.
Itse en halua kokea näissä jutuissa pelkoa. Vaikka jännitän ja alistun, niin silti oloni saa ja pitää olla turvallinen. Pelkoa tuntisin jos en voisi luottaa tai jos dominoiva osapuoli ylittäisi rajani ilman yhteistä sopimusta tai turvasanan käytöstä huolimatta.
Aloittaja kirjoitti myös ulkonäköpaineista asiaan liittyen. Itsekään en ole täydellinen, mutta kykenen ajattelemaan, että jos en olisi tarpeeksi, niin vastapuoli ei varmaan olisi sessioinut kanssani ensimmäisen kerran jälkeen. Näissä jutuissa ehkä muutenkin korostuu vaniljaseksiä enemmän ne halut, toiveet ja niiden kohtaaminen, sekä keskinäinen dynamiikka ja kommunikaatio. En usko, että Herranikaan valitsisi täydellisen vartalon omaavaa subia jos mikään muu ei toimi.