BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: hwyl - 18.03.2021, 13:36
-
Hieman arvellen avaan tälläisen aiheen, kun se tunnetusti ympäri somea johtaa nykyään aikamoiseen sirkukseen ja ohipuhumiseen, mutta ehkäpä onnistuttaisiin olemaan maltillisia ja toisiamme kuuntelevia tässä ketjussa.
Pidän itseäni itsestäänselvästi feministinä - ja olen tehnyt näin jo hamoilta varhaisteinivuosiltani isosiskoni todella aikaansa edellä olleesta vaikutuksesta. Ja tunnustan myös, että minusta on melkoisen outoa, jos joku nykyhetken edes kohtuullisen arvoliberaali ihminen ei kutsu itseään feministiksi.
Ja kuitenkin tälläisiä ihmisiä on sangen runsaasti. Sitten jos kyselee heiltä, että kannattavatko naisten tasa-arvoa, naisten vapautta oman seksuaalisuutensa toteuttamiseen, naisten oikeutta ilman etukäteisiä esteitä pyrkiä toteuttamaan itseään kaikenlaisissa yhteiskunnallisissa rooleissa ja asemissa niin sitten lähes poikkeuksetta tulee myönteisiä vastauksia, että totta kai, mitä ihmettä nää edes kysyt itsestäänselvyyksiä. Ja näissä asioissahan on feminismin ydin - liikkeen joka lähti siitä historiallisesta tilanteesta, että naiset olivat käytännössä omaisuutta, ensin isänsä, sitten miehensä, eivätkä olleet esim. oikeushenkilöitä tai oikeutettuja yliopisto-opintoihin tai politiikkaan osallistumiseen, ja joiden seksuaalisuus oli raudanlujasti ja repressiivisesti kontrolloitua ja suorastaan häpäistyä.
Toki on äärimmäisiä tulkintoja, jotka ilmentävät suurin piirtein jotain käänteistä sovinismia, on ehkä epärealistista kaikkien keskimääräisten biologisten erojen kieltämistä (tai niiden epärealistista korostamista naisten hyväksi ja miesten vahingoksi), liian vainoharhaista patriarkaalisten rakenteiden näkemistä joka puolella jne. Mutta nämä ovat ihan vaan pintakuohua. Ollaan lähdetty tilanteesta, joka oli lähes orjuuteen verrattavissa ja feminismi on ollut loistava suuren emansipaation esitaistelija, jota ilman oltaisiin todella paljon takapajuisempia ja primitiivisempiä. Tämän lisäksi feminismi vapauttaessaan naiset, vapauttaa myös miehet vartijan ja kontrolloijan rooleistaan tasavertaisiksi kumppaneiksi, erilaisiksi mutta yhdenvertaisiksi.
BDSM-kontekstissa naisten vapautunut seksuaalisuus ja sen vapaa toteuttaminen esimerkiksi alistumisen kautta on täsmälleen yhteensopivaa feminismin ja sen pyrkimysten kanssa. Älköön mikään ulkopuolinen taho asettako esteitä oman seksuaalisuuden toteuttamiselle konsensuaalisuuden ja molemminpuolisen kunnioituksen hengessä. Mitä vapaaehtoisesti omaksi ja toistemme nautinnoksi ja tyydytykseksi teemme, on täysin hyväksyttävää. Voimme leikkiä tabuilla ja kielletyillä asioilla, voimme alistaa ja alistua, nöyryyttää ja nöyrtyä, eikä feminismissä mikään kiellä tai estä tätä.
-
Feminismillä tarkoitetaan yhtä monta erilaista ideologiaa, kuin on ihmisiä jotka sitä sanaa käyttävät. Jos joku ei halua sotkea lusikkaansa soppaan eikä identifioidu feministiksi, sallittakoon se. Saahan sitä toki ihmetellä.
-
Feminismin terminologinen ongelma on juurikin tuo, että kattotermin alle mahtuu niin paljon asioita, että feministiksi itsensä kutsuminen, ei määrittele kovinkaan paljon.
Periaatteessahan asia on sama, jos joku kutsuisi itseään pervoksi, määrittelemättä mitä se tarkoittaa.
Itse esimerkiksi olen helposti ensimmäisten feminismin aaltojen mukaan feministi, kannatan naisten tasa-arvoa ja ihmisten yhteiskunnallista tasavertaisuutta. Joistakin asioista, jotka monet nykypäivänä kirjaavat feminismin alle, olen monestakin eri mieltä.
-
No, miten sen nyt sanoisi, kuitenkin on aika selvästi löydettävissä se täysin terve ja hyväksyttävä ydin sieltä. Itse yhdistän feminismin aika itsestäänselvästi naisten emansipaatioon siitä lähes orjuuden kaltaisesta tilasta, missä ovat ihan käytännössä vielä lähihistoriassa olleet. Tietysti oma perspektiivini nimenomaan on historiallinen - historia oli pääaineeni yliopistossa, pitkien näköalojen kautta nykyhetki saa parhaan valaistuksensa. Mutta anyway, korvaan jotenkin särähtää se, kun joku sanoo, ettei ole feministi, tulee heti käsitys siitä, ettei siis kannata tasa-arvoa. Ihan helppoahan se olisi sitten tarkentaa, että on kyllä feministi, mutta ettei hyväksy jotain ääritulkintoja. Ja siis puhutaan tosiaan ehkä somessa näkyvistä mutta kuitenkin sangen marginaalisista tulkinnoista.
-
Luulin, että feministit kannattavat itsemäärittelyoikeutta. Eikö?
-
Luulin, että feministit kannattavat itsemäärittelyoikeutta. Eikö?
Vain itselleen, kuten superheteroketjussa nähtiin.
-
Mä en voi olla feministi ku minult kiellettiin se.
Mut rehellisesti sanottuna jo sanat feminismi ja feministi saa aikaan hylkyreaktion.
Ne pahimmat aiheesta vöyhääjät on saaneet aikaan sen, että feminismi on mulle kirosana ja pyrin pysymään aiheesta kaukana, vaikka välillä akuutti utel.. tiedonhalu nostaa päätään ja on pakko salaa kurkistella ja lukea ja yrittää ymmärtää...
-
Monet ideologiat olisi lähellä täydellistä - ilman niiden kannattajia, joihin aina mahtuu tietty osuus typeryksiä.
Näin someaikana ideologiat näyttäytyvät yleensä niiden fanaattisimpina kannattajina. Se hämää.
-
Luulin, että feministit kannattavat itsemäärittelyoikeutta. Eikö?
No, se että naiset (ja miehet) voivat täysin vapaasti määritellä itsensä on ihan puhdasta feminismiä. Aiemmin, ennen emansipaatiota, etenkään naisilla ei tätä vapautta ollut, etenkään seksuaalisuutensa ja oman henkilönsä suhteen. Eli toki määritellä itsensä vapaasti anti-feministiksi tai ei-feministiksi ja haluta tätä vapaan määrittelyn oikeutta kaikille yksilöille, on täysin feminismin mukaista.
-
Mä en voi olla feministi ku minult kiellettiin se.
Mut rehellisesti sanottuna jo sanat feminismi ja feministi saa aikaan hylkyreaktion.
Ne pahimmat aiheesta vöyhääjät on saaneet aikaan sen, että feminismi on mulle kirosana ja pyrin pysymään aiheesta kaukana, vaikka välillä akuutti utel.. tiedonhalu nostaa päätään ja on pakko salaa kurkistella ja lukea ja yrittää ymmärtää...
No, tiedonhalussa tuskin on mitään pahaa - sitä ymmärtämistä voisi lähteä yrittämään vaikkapa 1800-luvun länsimaisen naisen asemasta, joka siis käytännössä tarkoitti ei-vapaaehtoista omaisuutena olemista. Ei ollut mahdollisuutta saada korkeampaa koulutusta, ei ollut oikeuslaitoksen silmissä itsenäinen, aikuinen yksilö, raiskaustuomioiden historiallinen perusta oli omaisuuden vahingoittamisessa, joten ei tietenkään voinut olla avioliiton sisäistä raiskausta - ei voi tuomita oman omaisuutensa rikkomisesta. Ja sekä nämä rakenteet että niiden sisältämät asenteet jatkuivat hyvin pitkälle 1900-luvun jälkipuoliskolle asti. Feminismi syntyi ideologiana taistelemaan tätä epäoikeudenmukaisuutta ja syrjintää vastaan. Ja tietysti on tullut ylilyöntejä ja typeryyksiä, mutta on jotenkin omituista, että nämä leimaisivat feminismiä, eikä se sankarillinen, aluksi täysin toivottomalta vaikuttanut taistelu järkyttäviä epäoikeudenmukaisuuksia vastaan.
-
Eikö se nyt ole sovinismin huipentuma mennä miehenä kertomaan naisille, mitä feminismi on?
-
Minä haluaisin vain, että minut nähdään ensisijaisesti ihmisenä eikä välttämättä sukupuoleni edustajana. Mie haluaisin kovasti, että voisin olla ystäviä miesten kanssa ilman, että minusta tuntuisi, että lähetän ristiriitaisia viestejä ja tarvitsisi miettiä, saattaisiko jokin ystävämies alkaa joskus kopeloimaan. Kyllä, nämä ovat MINUN pelkojani, mutta tuskin olen niiden kanssa yksin. Mie haluisin myös, että miun mielipidettä kuunnellaan heti eikä vasta sitten, kun joku mieskollega sanoo täysin saman asian.
Tää on miulle feminismiä.
-
Eikö se nyt ole sovinismin huipentuma mennä miehenä kertomaan naisille, mitä feminismi on?
Varmaan tietyssä mielessä - mutta toisaalta olen liberaali, myös feminismissä, individualisti. Ryhmä-identiteetit eivät minua kauheasti kiinnosta tai liikuta. Tämä on tietysti eräiden (pohjimmiltaan sangen marginaalisten) feminismin tulkintojen vastaista, etenkin sellaisten, jotka aika helposti edustavat jonkinlaista käänteistä sovinismia. Eli etuoikeuttavat tietyn (lähinnä myyttisen) naiseuden tietyn (lähinnä myyttisen) maskuliinisuuden edelle. Tämä ei erityisesti kiinnosta minua.
-
Luulin, että feministit kannattavat itsemäärittelyoikeutta. Eikö?
No, se että naiset (ja miehet) voivat täysin vapaasti määritellä itsensä on ihan puhdasta feminismiä. Aiemmin, ennen emansipaatiota, etenkään naisilla ei tätä vapautta ollut, etenkään seksuaalisuutensa ja oman henkilönsä suhteen.
Jaa miehilläkö oli? Mietippä nyt edes vähän tätäkin älynväläystä.
Nykyfeminismin keskeisiä ongelmia on, että naiset maalataan jatkuvasti avuttomiksi uhreiksi. Jokaisen syvällisesti historiaan perehtyneen pitäisi kyetä näkemään historiaa aikalaisten, ei nykypäivän näkökulmasta. Vain reilut sata vuotta sitten elämä täälläkin oli jatkuvaa taistelua selviytymisestä, jossa molempien sukupuolten panos oli elintärkeä. Kukaan ei olisi selvinnyt, jos puolet väestöstä olisi alistettu toisen puolen ovimatoiksi. Naiset eivät ole, eivätkä ole koskaan olleet, avuton, kyvytön, äänetön ja merkityksetön elementti yhteiskunnissa.
-
Tätä aihettahan on puitu baarissa aika tiuhaan, usein huonoin tuloksin. Hwylin aloitus oli mielestäni hyvin kirjoitettu ja tiukkaa asiaa, mutta tavallaan jäin hieman kaipaamaan jotain suuntaa tälle langalle. Ehkä niin, että mikä on se vinkkeli, josta BDSM:ää ja feminismiä halutaan tarkastella?
Minusta on aika yleisesti tunnustettu seikka, ettei feminismin laajakirjoisessa tasa-arvoajatuksessa ole mitään perustavanlaatuisesti yhteensovittamatonta BDSM:n harjoittamisen kanssa, oli kyseessä sitten pikkuistelu, pieni läpsyttely tai laajempi TPE-meininki. Kunhan kyseessä on konsensuaalinen juttu.
Moni tuntuu loukkaantuvan tai kokevan uhkaavana feminismin normeja kritisoivan katsannon, jossa perinteiset sukupuoliroolit kyseenalaistetaan siltä osin, että niitä ei pidetä biologisina välttämättömyyksinä, vaan kulttuurin kautta "rakennettuina" juttuina. Kriittisenä aatesuuntana feminismille on mielestäni tyypillistä ja sopivaa ottaa toisinaan kärkkäitäkin äänenpainoja: yhteiskunnallinen tai yhteisöllinen kehitys ei yleensä ole kivutonta, eikä epäkohdista huomauttaminen helppoa olkoonkin, ettei tavoite ole tuottaa kenellekään tuskaa muutosta hakiessa.
Näkisin, että iso ongelma on siinä, että moni kokee tällaisen luonnollisuuden kyseenalaistamisen hyökkäyksenä omaa olemisen tapaa kohtaan ilmeisen herkästi, sillä nähdäkseni täällä usein näkee omaa viiteryhmää koskevien kritiikkien herättävän varsin kärkkäitä äänenpainoja. Esimerkiksi dominoivat miehet helposti loukkaantuvat kun puhutaan cismiesten väärinkäytöksistä, vaikkeivät itse olisi mihinkään tällaiseen syyllistyneetkään. Toisaalta transfobiasta puhuttaessa moni cissukupuolinen tuntuu loukkaantuvan siitä, etteivät kaikki hyväksy miehuuden tai naiseuden rajaamista niille, jotka ovat syntyneet peniksen tai vaginan kanssa. Äänenpainot ovat helposti kärkkäitä ja vuoropuhelu jää piikittelyn varjoon. Se on melkoisen suuri ongelma, jossa jokaisella keskustelijalla on vastuu.
Minä näkisin nykyfeminismin keskeisenä argumenttina tämän:
Miehen ja naisen perinteisissä rooleissa ja tavoissa tuoda oma sukupuoli esiin ei ole mitään pyhää tai pakollista, vaan kulttuuria voisi ihan hyvin muuttaa sallimaan laajemman itseilmaisun. Jos joku haluaa toteuttaa itseään normista poiketen, ei sitä pitäisi estää ilman painavia syitä ja myös tällöin ihmisellä on täysi oikeus olla ja elää yhteiskunnassa.
--
Toisaalta kriittisenä aatesuuntana feminismin kautta usein myös nostetaan keskusteluun valta ja vallankäyttö, joka on omiaan nostattamaan tunteita, koska BDSM:ssä aika usein (yllätys yllätys) leikitellään vallalla, valta-asemilla ja vallankäytöllä ja koska asia on tärkeä, niin tunteet kuohahtaa aika äkkiä.
Itse näkisin, että tällainen kriittinen (siis tarkka ja hieman epäileväinen) tarkastelu on paikallaan, sillä valta on nähdäkseni vain harvoin "näkyvää". Yleensä valta ja sen käyttö kätketään tapakulttuuriin, normeihin ja yhteisön hyväksyntään, jolloin esimerkiksi se, jonka tapa panna tai olla panematta ei sovi yleisesti tunnustettuihin muotteihin, menettää samalla yhteisön tuen ja turvan. Tämä on sitä vallankäyttöä, joka sukupuolivähemmistöt, me kinkyt mukaanlukien, ovat kohdanneet ihan älyttömän kauan. Vallankäyttönä voi pitää esimerkiksi myös sitä, kun joku haluaa rajata vaikkapa sanan "avioliitto" koskemaan vain heteroliittoja, sillä käyttämällä muista liitoista vaihtoehtoisia termejä tullaan luoneeksi asetelma, jossa se perinteinen perheen ydin, eli avioliitto, rajataan vain tietyllä tavalla rakastaville. Vaikka laki antaisi minkälaisen suojan sille toiselle vaihtoehdolle, on sanoissa aika paljon voimaa. Sen tietänevät kaikki, joita joku itselle tärkeä ihminen on joskus loukannut syvästi, ja siksi muun väittäminen tuntuu usein epärehelliseltä.
Onko feminismillä sitten vastaus kaikkeen? No ei tietenkään. Sehän on laaja-alaisesti tasa-arvoa ajava aate, eikä mitään yliluonnollista. Eikä feminismiys tee kenestäkään mitenkään erityisen pyhää tai hyvää ihmistä, voi ihan hyvin olla feministi (kuten allekirjoittanut) ja silti täysi mulkvisti (kuten allekirjoittanut koittaa olla olematta).
Kuten muut jo kirjoittivat, aatteesta kuin aatteesta löytyy ääriversioita, joita on vaikea sovittaa yhteen oman maailmankuvan kanssa. Feminismin perusajatusta on minusta vaikea pitää huonona, vaikka tasa-arvoisuus onkin pois niiltä, jotka nyt saavat vähän enemmän kuin muut (kuten allekirjoittanut).
Oma kysymykseni onkin, että voisiko olla mahdollista puhua vaikkapa vallankäytön ongelmista menemättä henkilöön?
Haluan uskoa, että on.
-
Luulin, että feministit kannattavat itsemäärittelyoikeutta. Eikö?
No, se että naiset (ja miehet) voivat täysin vapaasti määritellä itsensä on ihan puhdasta feminismiä. Aiemmin, ennen emansipaatiota, etenkään naisilla ei tätä vapautta ollut, etenkään seksuaalisuutensa ja oman henkilönsä suhteen.
Jaa miehilläkö oli? Mietippä nyt edes vähän tätäkin älynväläystä.
Nykyfeminismin keskeisiä ongelmia on, että naiset maalataan jatkuvasti avuttomiksi uhreiksi. Jokaisen syvällisesti historiaan perehtyneen pitäisi kyetä näkemään historiaa aikalaisten, ei nykypäivän näkökulmasta. Vain reilut sata vuotta sitten elämä täälläkin oli jatkuvaa taistelua selviytymisestä, jossa molempien sukupuolten panos oli elintärkeä. Kukaan ei olisi selvinnyt, jos puolet väestöstä olisi alistettu toisen puolen ovimatoiksi. Naiset eivät ole, eivätkä ole koskaan olleet, avuton, kyvytön, äänetön ja merkityksetön elementti yhteiskunnissa.
Jos historiaa halutaan katsoa esim. 100 vuotta taaksepäin Suomen kontekstissa, niin tässäpä näppärä koonti lähteineen: https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/lait-ja-politiikka/tasa-arvon-edistysaskeleita
Niinpä, kaikki eivät olleet alistettuja kynnysmattoja, mutta eipä ollut asiaa esim. työelämään ilman aviomiehen lupaa.
-
Nykyfeminismin keskeisiä ongelmia on, että naiset maalataan jatkuvasti avuttomiksi uhreiksi.
Tää ei itseasiassa mun mielestä pidä paikkaansa, jos lukee vaikka queer-teoriaa. Sieltä aika helposti löytyy monikerroksisia ja hierarkisia naiskuvia, joissa myös niitä vahvoja valta-asetelmia käsitellään.
Onnistuisko kevyempi argumentaatio, niin pysyisi asiallisena? Ei nääs muuten, mutta varmasti saadaan riita aikaan, jos koitetaan, mutta sitä rauhallista keskustelua on ollut vähemmän.
-
Luulin, että feministit kannattavat itsemäärittelyoikeutta. Eikö?
No, se että naiset (ja miehet) voivat täysin vapaasti määritellä itsensä on ihan puhdasta feminismiä. Aiemmin, ennen emansipaatiota, etenkään naisilla ei tätä vapautta ollut, etenkään seksuaalisuutensa ja oman henkilönsä suhteen.
Jaa miehilläkö oli? Mietippä nyt edes vähän tätäkin älynväläystä.
Niin siksipä tuohon kirjoitin, että etenkään naisilla - kuitenkin he olivat sitä omaisuutta, eivät omistajia. Mutta todellakin, feminismin yksi suurimmista hienouksista on siinä, ettei se pelkästään vapauta naisia vaan myös miehiä atavistisista, primitiivisistä historiallisista ja kulttuurisista rooleistaan, pakkopaidoista. Totta kai on monia tulkintoja, joista tiettyjä (ja reaalisesti tosi marginaalisia) voi vaihtelevan legitiimisti pitää miesvihamielisinä. Mutta olennaisesti feminismissä on kysymys emansipaatiosta, vapauttamisesta, vapautumisesta - niin naisille kuin miehille.
-
Tätä aihettahan on puitu baarissa aika tiuhaan, usein huonoin tuloksin. Hwylin aloitus oli mielestäni hyvin kirjoitettu ja tiukkaa asiaa, mutta tavallaan jäin hieman kaipaamaan jotain suuntaa tälle langalle. Ehkä niin, että mikä on se vinkkeli, josta BDSM:ää ja feminismiä halutaan tarkastella?
Minusta on aika yleisesti tunnustettu seikka, ettei feminismin laajakirjoisessa tasa-arvoajatuksessa ole mitään perustavanlaatuisesti yhteensovittamatonta BDSM:n harjoittamisen kanssa, oli kyseessä sitten pikkuistelu, pieni läpsyttely tai laajempi TPE-meininki. Kunhan kyseessä on konsensuaalinen juttu.
Niinpä, hyvä pointti - oli vaikeata löytää mitään kovin tiukkaa särmää. Vähän kun avaisi vuonna 2021 langan siitä, että nuo ihmisoikeudet ovat muuten tosi hyvä juttu ja että aiemmin kun niitä ei ollut niin useimmilla oli sangen kurjaa... Kukapa juurikaan olisi eri mieltä tai olisi eri mieltä millään kiinnostavalla ja älyllisesti haastavalla tavalla. Lähinnä kai sitten se, että miksiköhän tuo termi feminismi on monelle sellainen punainen vaate kuin se on. Mutta ehkä on hyvä, että on tälläinen lanka missä voidaan puhua aihepiiristä rauhallisesti sekä kiivailematta ja leimaamatta.
-
Minusta historiallisella naisasialiikkeellä ja nykyfeministeillä on vähänlaisesti toistensa kanssa tekemistä. Nykymaailmassakin näen, että todellinen tasa-arvo- ja ihmisoikeustyö tapahtuu muiden kuin feministien toimesta. Kummasti jokainen puheenvuoro feminismin puolesta saa minut kokemaan kyseisen liikkeen aina vain vastenmielisempänä.
-
Minusta historiallisella naisasialiikkeellä ja nykyfeministeillä on vähänlaisesti toistensa kanssa tekemistä. Nykymaailmassakin näen, että todellinen tasa-arvo- ja ihmisoikeustyö tapahtuu muiden kuin feministien toimesta. Kummasti jokainen puheenvuoro feminismin puolesta saa minut kokemaan kyseisen liikkeen aina vain vastenmielisempänä.
Se on kyllä harmi.
Olen kanssasi eri mieltä, mä luulen, että esim. meidän hallituksen feministiministerit tekee osaltaan tärkeää työtä, puhumattakaan feministeistä esimerkiksi Afrikan maissa.
Mä olisin aidosti kiinnostunut kuulemaan, että mikä esimerkiksi tässä keskustelussa on sinusta vastenmielistä?
-
Miksi feminismi nykyajan muodossa on minulle epämiellyttävä ilmö:
1. Kyseessa on kaksinjakoisuudeen perustuva, vastakkainasettelua lietsoavaa ilmiö. Eli, joko sä olet sitä mieltä että kaikkia naisia tänään sorrettaan tai olet sortajien tukija.
2. Feministit on saavuttanut oma alkuperäisen päämäärän, ihan sen ihka alkuperäisen, mutta siitä ei riittänyt. Vastakkainasettelu ja vihamielisen ilmapiirin ylläpitö, jopa itteensa martyyriksi leimaamalla, on oleellinen osaa identiteettia joten keksittiin lisää "tyylisuuntia".
3. Feministeilla laajasti esiintyvä kykenemättömyys ymmärtää eriavia mielipiteitä, huono väittelykyky, erittäin sisäänopittujen demagoogisten otteiden käyttö väittelyissä. Tyylinäyte:"no mutta keskiaikana naiset olit omaisuutta". Ollaks me tänään keskiajassa? Keksittaanko aikakone ja parannettaan tilannetta? Keskiaikaiset synnit pitää nuhtee ikuisesti nykymiesteen selkään ja edellyttää ikuista nöyryyttä ja anteeksipyyntöä?
Eli sellaisena feministit on oma toimintaansa kautta minulle mielipiteen muovannut. Mulla olisi aivan erilainen mielipite, jos feministien toiminta olisi erilainen, ulosanto positiivinen ja iloinen, keskustelujen avaukset rakentavia ja positiivisen yhteistyöhön hakeutuvia. Mutta kun ei ole. Ja se ei tuo myös tulosta, vaan eripuraa. Niin, ja se on edellytyys että feminismi saa ollaa olemassa.
-
Miksi feminismi nykyajan muodossa on minulle epämiellyttävä ilmö:
1. Kyseessa on kaksinjakoisuudeen perustuva, vastakkainasettelua lietsoavaa ilmiö. Eli, joko sä olet sitä mieltä että kaikkia naisia tänään sorrettaan tai olet sortajien tukija.
2. Feministit on saavuttanut oma alkuperäisen päämäärän, ihan sen ihka alkuperäisen, mutta siitä ei riittänyt. Vastakkainasettelu ja vihamielisen ilmapiirin ylläpitö, jopa itteensa martyyriksi leimaamalla, on oleellinen osaa identiteettia joten keksittiin lisää "tyylisuuntia".
3. Feministeilla laajasti esiintyvä kykenemättömyys ymmärtää eriavia mielipiteitä, huono väittelykyky, erittäin sisäänopittujen demagoogisten otteiden käyttö väittelyissä. Tyylinäyte:"no mutta keskiaikana naiset olit omaisuutta". Ollaks me tänään keskiajassa? Keksittaanko aikakone ja parannettaan tilannetta? Keskiaikaiset synnit pitää nuhtee ikuisesti nykymiesteen selkään ja edellyttää ikuista nöyryyttä ja anteeksipyyntöä?
Eli sellaisena feministit on oma toimintaansa kautta minulle mielipiteen muovannut. Mulla olisi aivan erilainen mielipite, jos feministien toiminta olisi erilainen, ulosanto positiivinen ja iloinen, keskustelujen avaukset rakentavia ja positiivisen yhteistyöhön hakeutuvia. Mutta kun ei ole. Ja se ei tuo myös tulosta, vaan eripuraa. Niin, ja se on edellytyys että feminismi saa ollaa olemassa.
Tässä nyt vähän mun mielestä näkyy sellainen "väärin protestoitu"-ajatus, että saa parantaa maailmaa, kunhan sen tekee hymyillen. Tuskin ehkä sitä kuitenkaan tarkoitat, mutta vähän sellainen kuva tulee. Voisi kysyä, miltä osin tämä kirjoituksesi on rakentava ja positiiviseen yhteistyöhön hakeutuva? En siis tarkoita aukoa päätäni, mutta kirjoituksesi sävy oli sen verran tiukka, että koin aiheelliseksi nostaa esiin sen, ettei pidä edellyttää muilta sellaista, mitä ei itse myös tuo keskusteluun.
Harmi tietty, että feministit näyttäytyy sinulle tuossa valossa, ei me olla mikään outo klöntti, jonka voi niputtaa yhdeksi kasaksi. Ei ole mitään "feministien konklaavia", joka ensin ajoi asian A ja sitten siiryi asiaan B, vaan kyllä nykykeskustelua käy ihan eri ihmiset kuin joskus 60-luvulla. Kuten itse sanoit, emme ratko samoja ongelmia kuin keskiajalla, niinpä ei liene nykyfeminisminkään syytä pitäytyä sellaisissa ongelmissa, jotka on ratkaistu (Suomessa enimmäkseen).
-
Appollyon, minä en avanut keskustelua enkä koko liiketta maailmaan. Mä oon vaan ilmiön sivustaseuraaja ja välillä jään hammaspyörien väliin, kun yritän ymmärtää ja kuunella, kysyä ja järkeillä. Melkolailla varma on se, ettei feminismi ole katoamassa mihknkään vaikka oltaisimme kun https://m.youtube.com/watch?v=M9SgDL1dZZU (https://m.youtube.com/watch?v=M9SgDL1dZZU) konsanaan. Jos olet eritavalla, niin oot sovinistinen sika, kysymys on vaan että minkäkokoinen.
Disclaimer:
Minun mielipite ei ole tiukka. Se on sellainen, kunnes toisiin todistettaan.
Pieni esimerkki : deitti-ilmoissa näkee usein ilmaisun: "olen feministi ja jos et jakaa samoja arvoja, meillä ei ole mitään toivoa" . Kumpi tossa tapauksessa on tiukkis ja ahdasmielinen? Se kuka haluais antaa mahdollisuuden, myös feministiselle ajatusmaailmalla olevalle tai se kuka lyttää kaikki muut ajatelutavat ennen kättelyä ?
-
Minusta historiallisella naisasialiikkeellä ja nykyfeministeillä on vähänlaisesti toistensa kanssa tekemistä. Nykymaailmassakin näen, että todellinen tasa-arvo- ja ihmisoikeustyö tapahtuu muiden kuin feministien toimesta. Kummasti jokainen puheenvuoro feminismin puolesta saa minut kokemaan kyseisen liikkeen aina vain vastenmielisempänä.
Se on kyllä harmi.
Olen kanssasi eri mieltä, mä luulen, että esim. meidän hallituksen feministiministerit tekee osaltaan tärkeää työtä, puhumattakaan feministeistä esimerkiksi Afrikan maissa.
Mä olisin aidosti kiinnostunut kuulemaan, että mikä esimerkiksi tässä keskustelussa on sinusta vastenmielistä?
Alentuva suhtautuminen niihin, jotka eivät miellä itseään feministeiksi. Omituinen itsensä pyhittäminen.
Esimerkiksi kun niissä Afrikan maissa tehdään työtä vaikkapa tyttölasten silpomisen ehkäisemiseksi, näitä omia ihmisoikeuksiaan ajavia nousee vastustamaan länsimaisia, valkoihoisia feministejä, joilla mielestään on paljon sanottavaa asiaan. Kun minua ahdisteli ulkomaalaistaustainen mies, feministi selitti että oikeasti minä alistin sitä miestä vaalemmalla ihonvärilläni siinä tilanteessa. Feministimies ihmisoikeuksia (muka)ajavassa yhdistyksessä selitti, että en saa nimittää itseäni pervoksi (koska se on ruma sana?), ja minulla on hänen päättämänsä sukupuoli-identiteetti, vaikka itse koen toisin. Feministiopettajani ei antanut poikien vastata mihinkään, vaan huusi heille jos meinasivat yrittää. Törpöintä kohtelua puolisoitaan kohtaan olen todistanut sellaisilta miehiltä, jotka mainostavat kovaäänisesti feminismiään. Transsukupuolinen ystäväni tuli haukutuksi feministin toimesta, koska kuulemma on toksinen ja väärin trans, koska tykkää autoista... (oikeasti, mitä hittoa??) En ymmärrä.
Nämä jutut saavat aikaan henkistä pahoinvointia. Feminismin nimissä tehdään ja sanotaan liikaa pahaa. Maailma kehittyy ja ihmisoikeuksien toteutuminen etenee, koska järkevät ihmiset rikkovat aktiivisesti vanhoja, syrjiviä normeja ja käyttäytymismalleja. Tämä tapahtuu riippumatta siitä, mitä ismejä kukakin haluaa itseensä liitettävän.
En ole feministi, eikä kenenkään tarvitse sitä kyseenalaistaa.
-
Niin, jos ajattelee esim. nykyistä some-ilmapiiriä ja sitä kohtelua ja retoriikkaa, mitä näkyvät naishahmot siellä saavat osakseen niin on vaikea ajatella, että työ olisi tehty. Tai se vääristyneesti seksualisoitu ilmapiiri missä tytöt (ja myös pojat) kasvavat, ne kaikki paineet ja karsinat, mihin nuoria ahdetaan. Varmasti on paljon ärsyttäviäkin ulostuloja ja ärsyttäviä vastakkainasetteluja, mutta minun on vaikea nähdä, että tämä melko yleinen stereotypia feminismistä ja feministeistä olisi mikään muu kuin karkea karikatyyri. Feminismi on hyvin olennaisesti myös miesten vapautusliike.
Ja kun puhumme naisista omaisuutena niin emme puhu keskiajasta, puhumme osin 1900-luvusta. Ja kun puhumme naisten seksuaalisuuden tiukasta kontrolloinnista ja jopa häpäisemisestä niin emme puhu keskiajasta, puhumme osin jopa ihan nykyajasta, mutta vähintään 1900-luvun jälkipuoliskosta. Eivät tuollaiset historialliset rakenteet ja ennakkoluulot häviä hetkessä vaan kestää vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja päästä eroon niistä.
-
Maailma kehittyy ja ihmisoikeuksien toteutuminen etenee, koska järkevät ihmiset rikkovat aktiivisesti vanhoja, syrjiviä normeja ja käyttäytymismalleja. Tämä tapahtuu riippumatta siitä, mitä ismejä kukakin haluaa itseensä liitettävän.
En ole feministi, eikä kenenkään tarvitse sitä kyseenalaistaa.
Ei se nyt ihan noinkaan ole - aika spesifi ismi liittyy ihmisoikeuksien etenemiseen ja yksilöiden vapautumiseen: liberalismi. Ja täysin vapaasti voi olla olematta feministi, eikä minulla ole mitään kummallista halua sitä kyseenalaistaa. Mutta sen sanon, ettei tuo siteerattu kohta ole missään vähäisessäkään ristiriidassa feminismin ja sen perustavoitteiden kanssa. On siis helppo löytää yhtäläisyyksiä ja liittolaisuuksia, ei vastakkainasetteluja ja leimaamisia.
-
Niin, jos ajattelee esim. nykyistä some-ilmapiiriä ja sitä kohtelua ja retoriikkaa, mitä näkyvät naishahmot siellä saavat osakseen niin on vaikea ajatella, että työ olisi tehty. Tai se vääristyneesti seksualisoitu ilmapiiri missä tytöt (ja myös pojat) kasvavat, ne kaikki paineet ja karsinat, mihin nuoria ahdetaan. Varmasti on paljon ärsyttäviäkin ulostuloja ja ärsyttäviä vastakkainasetteluja, mutta minun on vaikea nähdä, että tämä melko yleinen stereotypia feminismistä ja feministeistä olisi mikään muu kuin karkea karikatyyri. Feminismi on hyvin olennaisesti myös miesten vapautusliike.
Kun on henkilökohtaisesti tavannut aika monta tällaista "karikatyyriä", voi mielipide olla eri.
Pitää poistua ketjusta ennen kuin alkaa ärsyttää liikaa >:D
-
*Feminismi on hyvin olennaisesti myös miesten vapautusliike* ??? Ja se vapauttaa miehia mistä?
Ja me ollaan jo 2000 luvun puolella yli 20 vuotta...
-
*Feminismi on hyvin olennaisesti myös miesten vapautusliike* ??? Ja se vapauttaa miehia mistä?
Ja me ollaan jo 2000 luvun puolella yli 20 vuotta...
Vanhoista primitiivisistä rooleista ja kategorioista, myrkyllisistä "miehen malleista" vapaasti itseään toteuttaviksi yksilöiksi. Historian ja kulttuurin rakenteet ovat sitkeitä, pari vuosikymmentä on vain silmänräpäys.
-
Kun on henkilökohtaisesti tavannut aika monta tällaista "karikatyyriä", voi mielipide olla eri.
Pitää poistua ketjusta ennen kuin alkaa ärsyttää liikaa >:D
Tosi ikävää jos olet sattunut tapaamaan idiootteja. Akateeminen maailma on epäilemättä edelleen sangen elämälle vieras, eräät humanististen tieteiden laitokset jne. Hamana opiskeluaikanani 90-luvulla sain jo tarpeekseni ryhmäidentiteeteistä ja identiteettipolitiikasta, enkä ole taakseni katsonut, jätän sen skolastiikan ja ortodoksisuuden omaan arvoonsa kampuksille. Mutta silti on ollut täysin helppoa nähdä, että feminismi edustaa pääosin täysin hienoa emansipaatiota, repressiivisten rakenteiden vastustamista ja purkamista. Ylilyöntejä tapahtuu kaikissa ismeissä ja liikkeissä, mutta kaikkia ismejä ja liikkeitä emme leimaa ylilyöntiensä kautta. Feminismin kylläkin. Välillä mietiskelen että miksiköhän.
-
Tässä taas tullaan siihen, miten kukakin määrittelee sanan "feminismi". Se on niin laaja kirjo, mitä kukakin sanalla ymmärtää. Itse en lähde sanamäärittelyyn, varsinkaan kun jokaisen ismin taipumuksena on yrittää laajentaa sitä koskemaan kaikkea kaikille kivoja jutskia.
Se, mitä feministeiksi julistautuneet sitten päästelevät suustaan tai näppäimistöltään, on lähes kauttaaltaan käänteistä sovinismia: feminismi ja sovinismi, kruuna ja klaava. Tämän vuoksi itse kutsun feminismiä naissovinismiksi. Asia ei toki ole näin yksinkertainen. Jonkun muutaman sanan tai lauseen perusteella ei ihmisestä voi sanoa - varsinkaan netissä - sitä, mikä on hänen motiivinsa hehkuttaa naissovinismia. Se voi vaihdella aina somemuoti-ilmiön perässä juoksemisesta aina intersektioanaaliseen misandriaan.
Mielenkiintoisempaa on tarkempi tarkastelu. Lähes aina naissovinisti hakkaa päätään joko evoluution, vapauden tai molempien seinään. Evoluutio on epäreilu kaveri. Ja jopa niin epäreilu, ettei se piittaa, vaikka sille huutaisi kuinka lujaa.
Yhteiskunnan määrittelemissä asioissa toki voi aina kertoa jonkun ongelman. Tätä naissovinistit tekevät kovaan ääneen jatkuvasti. Kun kysyy, mitä lakia pitäisi muuttaa ja millä tavalla, vastaus on: "tota ööö en mä tiiä". Toimivat ratkaisut olisivat sellaisia, jotka poistaisivat vapauden, joten tällaisia lainsäädäntömuutoksia eivät naissovinistitkaan yleensä ehdota. Menisi liikaa lapsia pesuveden mukana. Kun ei muuta keksitä, niin sitten vaaditaan jotakin näpertelyä lähinnä määrärahoja jollekin enemmän tai vähemmän huuhaata näperteleville järjestöille. Tämäkään ei ongelmaan vaikuta juuri lainkaan. Joten ongelmista voi huutaa loputtomiin ja sitähän naissovinismi melkein kokonaan onkin, itkuvinkumista vailla ratkaisuehdotuksia.
Kaikkeen ei voi vaikuttaa lainsäädännöllä, vaan myös kulttuurillisella vaikuttamisella. Tämä laiva vaan kääntyy hitaasti ja näen samoin kuin PuoliVilliNaaras, laiva kääntyy naissovinisteista huolimatta. Naissovinistien viestintä on lähes aina aggressiivista öykkäröintiä, vihakampanjointia somessa tai oman kuplan juttujen levittämistä kuplan ulkopuolelle. Ja tämä jos mikä, toimii ihan päinvastoin, jopa niin että naissovinistit ovat muutoksen riippakiviä. Minusta näyttää, että naissovinistien viestintä on omalle porukalle suunnattua oman sädekehän luomista, "kattokaa ny ku mä vedin somessa kovaa sanan säilällä" tai sitten jotakin "voimaantumistouhua" maalamalla pääsiäismunia menkkaverellä. Varmaan ihan kivaa touhua, mutta suureen yleisöön vaikutus on jopa negatiivinen. Toki, kaikilla on vapaus käyttää vapauttaan myös näin, pl. rikokset.
Syy siihen, miksi kutsun feminismiä naissovinismiksi on se, että ko. aate kulminoituu lähes aina yhteen doktriiniin: mies=paska. Kun mies perustaa firman ja menestyy, niin vihakuoro alkaa laulamaan "mies on ahne paska naisen € on 80 senttiä", mutta vastaavasti jos mies tekee konkurssin niin sama kuoro huutaa "no tuollaisia paskoja ne miehet ovat".
Naissovinisti kyllä vakuuttaa olevansa mukamas tasa-arvon asialla, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, ettei näin ole. Suomessakin on kolme lakia, jotka ovat räikeän epätasa-arvoisia, mutta harvemmin kuulee naissovinistien suusta "naisille pakollinen asepalvelus", "lapsensurma poistettava rikoslaista" tai "poikalaisten sukuelimiä ei saa puukottaa" (viimeisimmän olen kuullut heidän joskus sanoneen). Samoin kyllä kovaan ääneen vaaditaan veronmaksajia kompensoimaan tamponeja ja siteitä, koska evoluutio, mutta toisessa päässä harvemmin kuulee sitä, että evoluution luomaa keskimäärin kuusi vuotta pidempää elinikää pitäisi kompensoida naisten korkeammalla eläkeiällä. Jos kerran sitä ollaan niin radikaalia, pitäisi tasa-arvoa ajaa kuin käärmettä pyssyyn sekä miesten että naisten osalta.
Mutta onneksi suurin osa naisista ja miehistä on tolkun ihmisiä, eivätkä kannata sukupuolisortoa kutsuttiin sitä sitten millä nimellä tahansa, vaan kannattavat tasa-arvoa ja vapautta. Ja minusta vaikuttaa myös siltä, että suurin osa näistä jotka feminismiä hehkuttavat, eivät vaan ole ajatelleet asioita tarpeeksi laajasti, vaikka ovat tolkun ihmisiä muuten.
P.S. Apollyonille erityismaininta siitä, että mainitsi Afrikan tilanteen. Nimittäin mielenkiintoinen ilmiö on se, että tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista puhutaan eniten juuri siellä, missä asiat ovat parhaiten eli länsimaissa, mutta näin se on mennyt aina kautta historian. Sama kuin huippu-urheilussa, huipulla treenataan kaikkein kovimpaa ja huipulla tulokset paranevat senttejä ja sadasosia, ei metrejä tai sekunteja.
-
Hei, Olen Ilona ja olen feministi.
Oma feministinen suuntaukseni on verkkosukkafeminismi. Se kannattaa ihmisten välistä tasa-arvoa. Se sallii jokaisen pukeutua haluamallaan tavalla. Se julistaa että verkkosukkia käyttävä nainen ei ole aivoton bimbo, eikä pukeutuminen tee kenestäkään tyhmää tai viisasta. Sen arvoihin kuuluu suvaitsevaisuus ja myötätunto. Se sallii jokaisen asettua haluamaansa rooliin, mutta vastustaa vahvasti sukupuoleen perustuvaa jaottelua. Kenenkään tässä maailmassa ei tulisi tulla lokeroiduksi genitaaliensa perusteella. Verkkosukkafeminismi ei aja naisten asiaa polkemalla miehiä alaspäin, sillä se ymmärtää että se tie ei johda mihinkään hyvään lopputulokseen.
Ilona, joka alistuu valitsemalleen henkilölle.
-
Eniten ärsyttävät tieteellistä menetelmää vastustavat ja kehitystä jarruttavat postmodernistit joiden mielestä objektiivista totuutta ei ole olemassa.
Sinänsä se ei perustu mihinkään ja jäänee siten väliakaiseksi.
Kreationisteillakin on edes jumalansa selittämässä miksi evoluutioteoria on väärässä.
-
Minulle feministit ovat lähtökohtaisesti "punainen vaate" (Omalla kohdallani huono vertaus, eräällä nimeltä mainitsemattomalla entisellä subillani oli sellainen silkkisen oloinen, upeasti rinnoille laskostuva punainen "yöpaita" joka oli minusta yksi kiihottavimmista asuista mitä olen nähnyt) . Aivan varmasti tällä näkemyksellä syyllistyn ihan samaan perisyntiin mistä syytän feministejä. Liiasta yleistämisestä.
Itse olen mitä suurimmassa määrin tasa-arvon kannattaja, hyvä tyyppi on hyvä tyyppi ja tämä ei mielestäni ole millään tavalla sukupuolisidonnainen asia. Saan suoraan sanottuna "näppylöitä pyllyyn" kun asioista yleensäkään tehdään sukupuolisidonnaisia. Olen varmaan vähän mustavalkoinen tyyppi, mutta mielestäni kun puhutaan miehistä tai naisista niin perusolettamus jo taustalla on silloin se, että kaikki naiset ja kaikki miehet ovat samanlaisia ja sukupuoli on jotenkin määrittävä tekijä. Laitan seuraavaan muutamia ajattelumalleja joihin itse olen törmännyt. Nämä pohjaavat omakohtaisiin kokemuksiin ja ajatusmaailmaan joihin olen törmännyt. Nämä varmasti joku kokee provosoivina ja "yliyksinkertaistamisena" mutta näiden kaikkien avaaminen tämmöisessä keskustelupalstan kommentissa on ihan mahdoton juttu. Nämä ovat esiintymisyleisyys järjestyksessä joihin olen törmännyt. Perustuvat siis ihan omaan kokemukseeni.
1. Feminismin vastustaja = sukupuolten välisen tasa-arvon vastustaja. Feminismi ja tasa-arvo eivät ole sama asia. Nämä samat tätä mantraa toistavat ihmiset ajavat usein häikäilemättömästi naisten etuja miesten kustannuksella. Väittäisin, että tämä ajatusmalli on suurin hidaste naisten oikeuksien edistämiselle. Ettei nyt vain olisi yksinkertaistettu vähän liikaa just omaan agendaan sopivasti? ;)
2. Vetoaminen historiallisiin vääryyksiin. Näistä on varmasti suurin osa miehistä kyllä varsin tietoisia mutta he eivät ole tästä vastuullisia. Mulle on ihan turha esittää laskua jostain mikä on tapahtunut vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja tai vuosituhansia sitten. Tähän vetoamisen tulkitsen lähinnä oman edun tavoitteluksi vetoamalla tähän asiaan. Tästä vastuusta sanoudun irti. Jos olet erimieltä, pystyt varmasti esittämään juuri minua koskevia raskauttavia todisteita. Muuten tulkitsen, että haet itsellesi perusteetonta etua sukupuoleen vedoten.
3. Meidän normisto. Jos tasa-arvoa määritellään jo normistossa näin "Tasa-arvolain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä, edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä" ollaan metsässä. Se, että tällä tasolla määritellään jompikumpi sukupuoli erityisen huomion tarpeessa olevaksi on lähtökohtaisesti minusta tasa-arvon vastaista.
4. Naisten "alisteinen asema" ymmärretään valikoidusti. Poimitaan omaan agendaa sopivat osat. "Unohtuu" muutama juttu, kuten esimerkiksi:
Miesten pakollinen varusmiespalvelus, suurin osa sodissa kuolleista on miehiä, suurin osa vangeista on miehiä, miesten koulumenestys on keskimäärin huonompaa, miehet kuolevat keskimäärin nuorempina, miehet tekevät valta-osan itsemurhista, lasten huoltajuuskysymykset, jne. Mistä näistä siis puhumme kun puhumme tasa-arvosta? Millaisia aloitteita ja lakeja näiden korjaamiseksi on tehty? Koska olet viimeksi nähnyt edes uutista näistä?
5. Itseni toistamisen uhallakin, yliyleistäminen. Nainen = historiallisesti alistettu ressukka joka tarvitsee tukea ja etuajo-oikeuksia joka paikassa päästäkseen jaloilleen edes jotenkin. Mies = sovinistisika jonka elämäntehtävä on nöyryyttää, alistaa ja käyttää hyväkseen naisia kuten huvittaa. Ei se vaan mene näin. Varmasti molempien näkökantojen edustajia löytyy kummastakin sukupuolesta ja ne ovat loppupeleissä varsin pieni vähemmistö kummassakin.
Noin, sainpa avauduttua tästä aiheesta. Mutta hieman vakavammin, noin lähtökohtaisesti en pidä oikeastaan mistään luokittelusta ja lokeroinnista. Samoin en pidä oman edun tavoittelijoista. En usko, tai ainakaan en halua uskoa, että kaikki feministit ajattelevat näin. Valitettavasti ne feministit joihin nämä edellä mainitut eivät osu ovat olleet todella pieni vähemmistö. Kyllä, lähtökohtaisesti ajattelen ikävä kyllä niin, että kun joku "tunnustautuu" feministiksi näen hänet lähtökohtaisesti viholliseksi. Edellä mainituista syistä. Toivottavasti olen vain törmännyt vääriin tyyppeihin. Suhtaudun uusiin ihmisiin lähtökohtaisesti neutraalisti, jos joku osoittautuu hyväksi tyypiksi niin se on sitä ja sama toisinpäin.
Tästä kinkyilykontekstista irrottaisin tämän asian täysin. Tiedän umpifeministejä jotka rakastavat sitä kun mies alistaa, nöyryyttää ja hyväksikäyttää heitä. Tiedän varsinaisia sovistisikoja (toi sovinisti sana on minusta huono, sehän ei edes alunperin oikeastaan viittaa mitenkään miesten ylemmyyteen. En oikeastaan pidä siitäkään) jotka kiihottuvat naisista jotka nöyryyttävät ja satuttavat heitä. Voitaisiinko vain puhua ihmisistä? Ja jutuista mitä kaksi (tai vaikka kaksikymmentä) ihmistä tekee keskenään koska he ovat yhdessä niin päättäneet? Ei sukupuoli tee kenestäkään parempaa tai huonompaa. Se miten käyttäydymme, toimimme ja kommunikoimme määrittää meidät. Ei mulla muuta.
* painan nyt "lähetä" näen jo vihapostien määrän ja potkut baarista.*
-
Minä olen feministi.
Tarkemmin määriteltynä olen inklusiivisesti seksipositiivinen queer-feministi.
Surffailen feminismin kolmatta ja neljättä aaltoa. Olen ylpeä toisen aallon feministin tytär ja ensimmäisen aallon feministin tyttärentytär. Feminismi on se äidinmaa, jonka puolesta taistelen viimeiseen hengen vetooni asti.
Olen sinitukkafeministi, sinisukkafeministi, pinkkimustafeministi, sateenkaarifeministi, punaviherfeministi, kinkyfeministi, huulipunafeministi, verkkosukkafeministi, korkkarit-kattoon-feministi, rusinapullafeministi, feministiäiti, feministiliittolainen, telaketjufeministi ja radikaalifeministi. Mutta ennen kaikkea kuitenkin arkifeministi päivästä päivään.
Mä en ole miesvihaaja, TERF, ”valkoinen feministi” enkä seksikielteinen tai seksityö- tai pornokielteinen feministi. Enkä kyllä edes ”feminatsi”.
Feminismi on laajasti ajateltuna sateenvarjotermi, joka kuvaa monia erilaisia sosiaalisia liikkeitä, joita yhteisenä nimittäjänä määrittää (tai ainakin pitäisi määrittää) pyrkimys kaikkien ihmisten väliseen tasa-arvoon. Kaikki feministit eivät totta totisesti ole samaa mieltä kaikista asioista. Itse asiassa erilaisia suuntauksia ja koulukuntia edustavat feministit saattavat kiistellä erilaisista näkemyksistä keskenään voimakkaasti. Perinteisesti feminististä kenttää jakavia kysymyksiä ovat esimerkiksi seksityöntekijöiden asema, suhde pornografiaan, uranaiseus vs. kotiäitiys -vastakkain asetelma ja suhde mieserityisiin sukupuolitasa-arvokysymyksiin kuten isien oikeuksien puolustamiseen. Uudempia feminististä kenttää jakavia kysymyksiä ovat muun muassa suhde sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin, suhde muslimifeminismiin ja naisten peittävään uskonnolliseen pukeutumiseen, rodullistettujen naisten oikeusliikkeen suhde ns. valkoiseen feminismiin jne. Eri feminististen liikkeiden ja ryhmien toiminnassa on erilaisia painopisteitä niin, että feministit X ja Y saattavat toimia yhdessä jossakin viitekehyksessä esimerkiksi edistääkseen naisten asemaa ja verkostoitumista business-maailmassa – vaikka edustaisivatkin vastakkaisia feministisiä näkökantoja suhteessa esimerkiksi seksityöhön, ja ajaisivat molemmat omaa ideologiaansa suhteessa tähän kysymykseen erillisissä yhteisöissä.
^Voi kuulostaa vähän sekavalta. Mutta sellaisia ihmiset ovat.
Henkilökohtaisesti en feministinä koe mitenkään kovin ongelmalliseksi, etteivät kaikki feministit ole kaikesta kanssani samaa mieltä. Päin vastoin, juuri kiihkeät feministiset väittelyt ovat edistäneet omaa toleranssiani ihmisten keskenään hyvinkin erilaisille mielipiteille ja sen ymmärtämiselle, että samasta perusetiikasta on mahdollista johtaa hyvinkin erilaisia johtopäätöksiä, kun etiikkaa lähdetään soveltamaan todellisen elämän kompleksisiin ilmiöihin. Feministeille feminismi on myös keskinäinen diskurssi, yhteisen terminologian ja perusideologian tarjoava puheavaruus, joka mahdollistaa usein vastakohtaisuudessaankin hedelmällisen keskustelun ja terveen väittelyn feministisistä kysymyksistä. Monen kirjavassa feministisessä kentässä aktiivina toimiminen on myös opettanut näkemään niitä yhtymäkohtia joistain asioista hyvinkin eri tavoin ajattelevien yksilöiden ja ryhmien välillä. Olen iloinen ja ylpeä aina, kun laaja feministinen yhteisö onnistuu järjestäytymään yhteisrintamaksi jonkin asian taakse ja hautaamaan keskinäiset sotakirveensä jonkin yhteisen asian ajamisen vuoksi ja ajaksi. Feminismi on poliittista toimintaa. Politiikka on kompromissien taidetta.
On kuitenkin myös tiettyjä ”feministisinä” esiintyviä liikkeitä, joita henkilökohtaisesti en katso todelliseksi feminismiksi lainkaan. Olen myös tavannut muutamia yksittäisiä ”feministejä”, joiden ajattelu ei ole ollut todellista feminismiä vaan esimerkiksi miesvihaa, misandriaa. Jotkut munat ovat mätiä. Näitä ”feministejä” en kunnioita sen enempää kuin todellisia sovinisteja, naisvihaajia.
Mä en koe, että feministinen taistelu olisi alkuunkaan valmis.
Listaan tähän nyt esimerkinomaisesti ei missään erityisessä järjestyksessä muutamia feministisiä tavoitteita, joita kannatan ja joiden puolesta olen itse tehnyt feminististä työtä elämäni aikana:
- Lasten oikeuksien puolustaminen (joka on ensimmäisen aallon feministien alkuperäisiä tavoiteita ja aina ajankohtaista)
- Ihmisten itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa (mm. vapaan aborttioikeuden puolustaminen, synnytystapaan liittyvän itsemääräämisoikeuden puolustaminen, intersukupuolisten lasten silpomisen vastustaminen, uskonnollisen lasten silpomisen vastustaminen, seksuaaliväkivallan vastustaminen, omaehtoisen esteettisen kirurgian häpäisemisen vastustaminen…)
- Raiskauksien ehkäisy ja seksuaalisen väkivallan uhrien tukeminen
- Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen yhteiskunnallisten oikeuksien sekä tasa-arvon puolustaminen
- Sovinismin, misandrian ja transfobian vastustaminen
- Rodullistettujen feministisiskojen tukeminen
- Muslimifeministisiskojen tukeminen
- Transukupuolistenfeministisiskojen tukeminen
- Muunsukupuolisten ja miesfeministitoverien tukeminen
- Seksityöntekijöiden ja aikuisviihde-esiintyjien oikeuksien puolustaminen
- Feministisen ja eettisesti tuotetun pornografian edistäminen
- Kaikkeen seksuaalisuuteen, seksityöhön, seksiviihteeseen, kinkyyteen ja queeriyteen liittyvän stigmaattisuuden purkaminen
- Sukupuolierityisten palkkaerojen purkaminen (käytännössä tämä on pitkälti naiserityinen ongelma, koska matalapalkka-alat ovat tyypillisesti naisvaltaisia aloja, mutta sukupuolierityiset palkkaerot ovat väärin riippumatta mihin sukupuoleen ne kohdentuvat)
- Vanhemmuuteen liittyvien kustannusten tasainen jakautuminen kaikille työnantajille
- Miesten asevelvollisuuden purkaminen
- Isien oikeuksien parantaminen huoltajuuskysymyksissä ja miesten aktiivisen vanhemmuuden tukeminen
- Imetyksen ja vauvojen turvallisen korvikeruokinnan edistäminen
- Vanhemmuuden ja työelämän yhteensovittamisen edistäminen
- Kotivanhemmuuden edistäminen
- Business-naisten verkostoitumisen edistäminen
- Nörttinaisten verkostoitumisen edistäminen
- Seksuaalisesti submissiivisten naisten verkostoitumisen edistäminen ;-)
- Ylipäätään naisten verkostoitumisen edistäminen
- Korkeatasoisen ja tulosidonnaisen päivähoidon edistäminen
- Mieserityisten sosioekonomisten yhteiskunnallisten haittojen, kuten lyhyemmän eliniän odotteen, korkeamman väkivallan uhriksi ja tekijäksi joutumisen uhan, korkeamman päihdeongelmariskin, korkeamman mielenterveysongelmariskin, sosiaalisen syrjäytymisen riskin ja korkeamman koetun yksinäisyyden määrän sekä matalamman terveyspalveluiden käyttöasteen purkaminen. (Siinä sitä sarkaa onkin.)
- Toksisen maskuliinisuuden ja toksisen feminiinisyyden purkaminen niin yhteiskunnallisella kuin yksilötasolla
- Sukupuolierityisten ominaisuuksien ja piirteiden positiivinen esiintuominen, arvostuksen lisääminen ja vaaliminen yksilöllisellä ja yhteiskunnallisella tasolla
- Kehopositiivisuuden ja kehorauhan edistäminen
- Naisten estottoman, avoimen ja häpeämättömän seksuaalisen nautinnon edistäminen
(ja toki miesten ja muun sukupuolisten myös), seksuaalisen vallankumouksen jatkaminen
- Eläinten oikeuksien puolustaminen (jo toisen aallon keskeisiä feministisiä kysymyksiä)
- Ns. vihreä feminismi eli feministinen ympäristötyö
^Jaa-aa, varmasti noita tavoitteita on ihan hirveästi enemmänkin, mutta nuo nyt tulivat hatusta vetäisten päällimmäisinä mieleen. ;-) Ehkä tästä saa sellaista kokonaiskuvaa siitä, kuinka laaja-alaisesti feministiset liikkeet ja feministiset ihmiset toimivat erilaisten yhteiskunnallisten tavoitteiden parissa, ja kuinka feministisellä liikkeellä totisesti edelleen riittää tekemistä.
-
Oon huomannu, että kun "feminismin vastustajat" puhuvat feminismistä, se tuntuu musta yleensä olkiukkoa vastaan huitomiselta. Sillä kuvaillulla feminismillä, mitä vastustetaan ei ainakaan mun näkökulmasta tunnu olevan ihan hirveästi tekemistä sen feminismin kanssa, jota itse edustan, elän ja hengitän. Tai sen paremmin sen feminismin kanssa, jota feministiystäväni edustavat. Usein musta tuntuukin, että "anti-feministit" eivät yksinkertaisesti tiedä oikeasta feminismistä ja feministisestä toiminnasta kovinkaan paljon. Kritiikki feminismiä kohtaan tuntuu tyypillisesti kohdistuvan kritisoijan omiin ennakkoluuloihin, ei omaan feministiseen ajatteluuni tai tapaani toteuttaa feminismiä.
Toisaalta feminismin kirjo todella on laaja. En sitten tiedä, ovatko feministikriitikot mahdollisesti tyypillisesti sitten olleet tekemisissä "niiden erilaisten feministien kanssa". Vähän epäuskottavalta sekin tosin musta tuntuu. En tiedä.
Mulle feminismi on nimenomaan se polttovoima, joka mahdollistaa myös mun kaikkinaisen kinkyilyn ja BDSM-toiminnan. Feminismi vapauttaa mut alistumaan miehelle, jos mä haluan, koska se on mun vapaus ja oikeus. Feminismi vapauttaa mut olemaan naisena dominoiva ja sadistinen, jos mä niin haluan, koska se on mun vapaus ja oikeus. Feminismi vapauttaa mut nauttimaan seksuaalisuudestani ihan just sellaisena kuin se ilmenee, ilman häpeää.
BDSM:n historia myös on vahvasti queer-feminististä historiaa.
Havelock Ellis oli profeministi.
Pauline Rage oli feministi.
Larry Townsend oli profeministi.
Pat Califia oli feministi.
BDSM on... alun alkujaan vähän niiku homojen ja feministilesbojen hommaa. :-) Siksi se konsensuaalisuus on niin keskeinen käsite BDSM:ssä. Konsensuaalinen BDSM on lähtökohtaisesti feminismiä.
Queer-feministit vähän niiku keksi modernin BDSM:n.
Jos et usko, Googleta Pat Califia, Samois, Goming to Power, lesbian sex wars, porn wars, Lesbian Sex Mafia...
-
Minunkin pitää sanoa että feminismi on minulle nykyisellään punainen vaate, ainakin jos se on ensimmäinen asia minkä joku haluaa itsestään kertoa esim. deittiprofiilissa. Se kun on omassa kokemuksessa poikkeuksetta tarkoittanut että sieltä paljastuu vankkumaton identiteettipolitiikan uskovainen, joiden katsomus pohjaa tasa-arvon sijasta sellaisiin twitter-pituisiin totuuksiin kuin "mies ei voi koskaan olla sorrettu" (tarkka lainaus eräältä tapaukselta). Sanon uskovainen, koska se on se kuva minkä nämä ihmiset ovat itsestään antaneet, en siksi että väittäisin että feminismi on uskontoa sinällään. On kuitenkin koettu että monelle se sitä valitettavasti on.
hwyl sanoi että jättää sen skolastisuuden ja ortodoksisuuden kampuksille; Minusta tuntuu että ennen kaikkea ortodoksisuus on se mikä on sieltä tuotu laajempaan yhteiskuntaan ja otettu kantavaksi voimaksi. Tärkeintä tuntuu olevan tunnustaa uskonsa ja pysyä vahvana liekkinä kaikkia ei-feministejä vastaan (ja toki jokainen joka ei itseään feministiksi sano on tässä uskossa antifeministi). Kysyisin itseään feministeiksi julistavilta, oletteko koskaan olleet julkisesti eri mieltä mistään asiasta mitä joku itseään feministiksi julistava toitottaa ja selvinneet siitä ilman yhteisön langettamaa fatwaa? Vai tuetteko aina mitä tahansa linjausta mikä esitetään, koska onhan se feministinen ja siksi kannatettava?
Fialle erityisesti: Kirjoitin tätä samaan aikaan kuin sinä vastauksiasi, ei siis koskenut erityisesti sinun tekstiäsi. Kysyisin kyllä sinulta että viittaatko nyt "feminismin vastustajilla" nyt tässä ketjussa itsensä ei-feministeiksi luokitteleviin, vai kelle tämä oli kohdistettu?
-
Fialle erityisesti: Kirjoitin tätä samaan aikaan kuin sinä vastauksiasi, ei siis koskenut erityisesti sinun tekstiäsi. Kysyisin kyllä sinulta että viittaatko nyt "feminismin vastustajilla" nyt tässä ketjussa itsensä ei-feministeiksi luokitteleviin, vai kelle tämä oli kohdistettu?
Viittaan kaikkiin niihin, joille "feminismi on nykyisellään punainen vaate".
Viihdyn muuten paljon punaisissa vaatteissa. Liekö tässä yhteys?
-
Siihen termiin "feminismi" pyritään liittämään paljon kaikkea sellaista millä ei feminismin kanssa ole mitään tekemistä. Feminismi ei ole oikeastaan ikinä ajanut tasa-arvoa, vaan nimenomaan naisten oikeuksia - toki jos naiset ovat oikeuksiensa puolesta huonommassa asemassa kuin miehet, niin tulos on tasa-arvoisempi, mutta mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sitä suurempaa epätasa-arvoa se tuottaa.
Intersektionalistit taas ovat jollain tapaa kaapanneet naisasialiikkeen, ja termiä "feminismi" käytetään keppihevosena salonkikelpoisuutensa takia, sillä tuskin kukaan kovin innokkaasti tunnustautuisi anarkokommunistiksi, jollei sille keksittäisi jotain uutta nimeä, mikä mielummin hämärtää asian sisältöä, kuten esimerkiksi intersektionaalinen feminismi, mikä taas ei liity mitenkään feminismiin.
Tasa-arvosta puhutaan paljon, mikä sekin sekoitetaan tasavertaisuuteen. Tasavertaisuus tarkoittaa sitä, että jos Usain Bolt juoksee nopeammin kuin kukaan muu, niin Usain Boltin on omaa kykyään kompensoitava muille jollain tavalla.
Loppujen lopuksi asiaan liittyen suurin ongelma on intersekstionalismin mukanaantuoma anarkokommunismi, sillä sen mukaan yhteiskunnassa toiseus määrittelee ihmisten oikeudet ja velvollisuudet, luo vastakkaiasettelua ja estää ihmisten sopeutumisen uuteen kulttuuriin, sillä se on kulttuurista omimista.
-
Tuossahan oli Fialla juuri pitkä lista asioista, en käy niitä yksitellen ruotimaan. Kysymys onkin juuri tästä, että nyt noiden jokaisen perään pitäisi laittaa sitten keinot, millä tavoin ko. listan asioita aiotaan edistää. Lainsäädännöllinen muutos on helpompi keino, joten mikä on missäkin kohdassa se laki mitä pitäisi muuttaa ja mikä on sen uusi sanamuoto. Demokratiassa kun lakien muuttaminen on sangen helppoa, kun on vanha teksti ja sitten ehdotuksena uusi teksti, joka sitten päräytetään lainsäädäntökoneiston läpi, kuten vaikka avioliittolain muutos. Itse en ole nähnyt kuin yhden lainsäädäntöehdotuksen, mikä liittyi evoluution kompensoinnin pieneen veroviilaukseen, kaikki muut ovat olleet yhtä hötöntöttöä, itkuvinkumista ja pään hakkaamista vapauteen.
Lainsäädännössä pitää ottaa huomioon kokonaistilanne. Yleensä naissovinistit eivät ehdota sellaisia lakimuutoksia, joissa vapaus kärsisi liikaa, ehkä siksi etteivät uskalla ääneen sanoa ihan kaikkea, koska monet keinot olisivat övereitä. Tämä johtaa siihen, että vaaditaan pulla ja kahvirahaa jollekin misandriajärjestölle, muttei se kokonaistilannetta muuta (kuin ehkä huonompaan suuntaan) ja ei varsinaisesti ole lainsäädäntötyötä vaan budjettikäsittelyä, jota toki tekee suuressa mitassa sama instanssi eli Eduskunta.
Kun listasta on käytä lakimuutokset läpi, niin sitten jäljelle jäävät ne asiat, joissa pitäisi vaikuttaa ihmisten asenteisiin kulttuurin ja tiedottamisen keinoin. Näitähän siellä on se suurin osa. Se, että onko esim. Fian listaamia asioita paras ajaa juuri tällä nykyisellä mallilla, missä huudetaan somessa "miehet ovat paskoja", on jokaisen omassa päässään mietittävä, toimiiko sellainen.
Olen joskus miettinyt myös sitä, että tässä meuhkaamisessa on kyseessä ns. valmiiseen pöytään meneminen. Yhteiskunta kehittyy jatkuvasti. Luolamiesaikaan se varmaankin oli mies, joka voimakkaampana hinkkasi kahta kapulaa yhteen, 300 000 vuotta sitten ja laittoi soihdun valoksi luolan seinälle. Nykyisin, kun sähkövaloista on nautittu alle sata vuotta (eli alle promillen verran homo sapiens sapiens nisäkkään historiasta), voi katkaisijasta napsauttaa valot päälle ihan tasa-arvoisesti. Aikanaan sata vuotta sitten, kun sitä ojaa kaivettiin lapiolla, oli jokseenkin perusteltua maksaa fyysisesti voimakkaammille koiras homo sapiens sapienseille suurempaa palkkaa, mikä nykyisin ei ole teknisessä yhteiskunnassa perusteltua. Kehitys ja tekniikka kehittyvät, joten jotkut sitten hyppäävät valmiiseen pöytään huutamaan, kuinka tämä on meidän "taistelun" tulos. Tätä kun ei voida millään luotettavalla indikaattorilla mitata, mistä vaikuttimista jokin asia muuttui, saattaa syntyä illuusio omasta panoksesta. Se taas lisää toki intoa jatkaa omaa toimintaansa. Ehkä seuraavan pienen muutoksen jälkeen valmiiseen pöytään menneet kuvittelevat, että kun nyt huudettiin somessa "mies on paska", niin seuraava muutos saadaan aikaan vielä suuremmalla vihapuheen määrällä.
-
Fialle erityisesti: Kirjoitin tätä samaan aikaan kuin sinä vastauksiasi, ei siis koskenut erityisesti sinun tekstiäsi. Kysyisin kyllä sinulta että viittaatko nyt "feminismin vastustajilla" nyt tässä ketjussa itsensä ei-feministeiksi luokitteleviin, vai kelle tämä oli kohdistettu?
Viittaan kaikkiin niihin, joille "feminismi on nykyisellään punainen vaate".
Viihdyn muuten paljon punaisissa vaatteissa. Liekö tässä yhteys?
Erittäin hyvä esimerkki siitä vastakkainasettelusta, mitä feministit, mutta myös muutamat muut "ajatteluvapautta ja tasaarvoa" kilpena käyttäbäg tahot tykkää käyttää. Fia, se, ettei henkilön kokemus feministien kanssa ole positiivinen, ei tatkoittaa automaattisesti vastustamista. Enemmän välttelyä ja etäisyyden ottamista. Kiihokosta killuvilla silmilla aktivistin kanssa järkeä ei pystyy käytyämään enivei, joten fiksumpi etääntyy. Se, miksi täällä otamme kantaan on se, että feminismi ideologiana tuotiin meidän kaikkiemme pervoluolaan, se nostettiin meidän kaikkiemme pöydälle. Ja me, kuka ej pitää feminismia hirmu fixuna asiana, voimme ilmaisee mielipitemme.
-
On kuitenkin myös tiettyjä ”feministisinä” esiintyviä liikkeitä, joita henkilökohtaisesti en katso todelliseksi feminismiksi lainkaan. Olen myös tavannut muutamia yksittäisiä ”feministejä”, joiden ajattelu ei ole ollut todellista feminismiä vaan esimerkiksi miesvihaa, misandriaa. Jotkut munat ovat mätiä. Näitä ”feministejä” en kunnioita sen enempää kuin todellisia sovinisteja, naisvihaajia.
Miksi sinä katsot asiaksesi määritellä sen kuka on oikea feministi ja kuka ei ole? Miksi sinä nostat itsesi auktoriteetin asemaan? Miesvihahan on feminismin klassisia piirteitä.
- Lasten oikeuksien puolustaminen (joka on ensimmäisen aallon feministien alkuperäisiä tavoiteita ja aina ajankohtaista)
- Ihmisten itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa (mm. vapaan aborttioikeuden puolustaminen, synnytystapaan liittyvän itsemääräämisoikeuden puolustaminen, intersukupuolisten lasten silpomisen vastustaminen, uskonnollisen lasten silpomisen vastustaminen, seksuaaliväkivallan vastustaminen, omaehtoisen esteettisen kirurgian häpäisemisen vastustaminen…)
- Raiskauksien ehkäisy ja seksuaalisen väkivallan uhrien tukeminen
- Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen yhteiskunnallisten oikeuksien sekä tasa-arvon puolustaminen
- Sovinismin, misandrian ja transfobian vastustaminen
- Rodullistettujen feministisiskojen tukeminen
- Muslimifeministisiskojen tukeminen
- Transukupuolistenfeministisiskojen tukeminen
- Muunsukupuolisten ja miesfeministitoverien tukeminen
- Seksityöntekijöiden ja aikuisviihde-esiintyjien oikeuksien puolustaminen
- Feministisen ja eettisesti tuotetun pornografian edistäminen
- Kaikkeen seksuaalisuuteen, seksityöhön, seksiviihteeseen, kinkyyteen ja queeriyteen liittyvän stigmaattisuuden purkaminen
- Sukupuolierityisten palkkaerojen purkaminen (käytännössä tämä on pitkälti naiserityinen ongelma, koska matalapalkka-alat ovat tyypillisesti naisvaltaisia aloja, mutta sukupuolierityiset palkkaerot ovat väärin riippumatta mihin sukupuoleen ne kohdentuvat)
- Vanhemmuuteen liittyvien kustannusten tasainen jakautuminen kaikille työnantajille
- Miesten asevelvollisuuden purkaminen
- Isien oikeuksien parantaminen huoltajuuskysymyksissä ja miesten aktiivisen vanhemmuuden tukeminen
- Imetyksen ja vauvojen turvallisen korvikeruokinnan edistäminen
- Vanhemmuuden ja työelämän yhteensovittamisen edistäminen
- Kotivanhemmuuden edistäminen
- Business-naisten verkostoitumisen edistäminen
- Nörttinaisten verkostoitumisen edistäminen
- Seksuaalisesti submissiivisten naisten verkostoitumisen edistäminen ;-)
- Ylipäätään naisten verkostoitumisen edistäminen
- Korkeatasoisen ja tulosidonnaisen päivähoidon edistäminen
- Mieserityisten sosioekonomisten yhteiskunnallisten haittojen, kuten lyhyemmän eliniän odotteen, korkeamman väkivallan uhriksi ja tekijäksi joutumisen uhan, korkeamman päihdeongelmariskin, korkeamman mielenterveysongelmariskin, sosiaalisen syrjäytymisen riskin ja korkeamman koetun yksinäisyyden määrän sekä matalamman terveyspalveluiden käyttöasteen purkaminen. (Siinä sitä sarkaa onkin.)
- Toksisen maskuliinisuuden ja toksisen feminiinisyyden purkaminen niin yhteiskunnallisella kuin yksilötasolla
- Sukupuolierityisten ominaisuuksien ja piirteiden positiivinen esiintuominen, arvostuksen lisääminen ja vaaliminen yksilöllisellä ja yhteiskunnallisella tasolla
- Kehopositiivisuuden ja kehorauhan edistäminen
- Naisten estottoman, avoimen ja häpeämättömän seksuaalisen nautinnon edistäminen
(ja toki miesten ja muun sukupuolisten myös), seksuaalisen vallankumouksen jatkaminen
- Eläinten oikeuksien puolustaminen (jo toisen aallon keskeisiä feministisiä kysymyksiä)
- Ns. vihreä feminismi eli feministinen ympäristötyö
^Jaa-aa, varmasti noita tavoitteita on ihan hirveästi enemmänkin, mutta nuo nyt tulivat hatusta vetäisten päällimmäisinä mieleen. ;-) Ehkä tästä saa sellaista kokonaiskuvaa siitä, kuinka laaja-alaisesti feministiset liikkeet ja feministiset ihmiset toimivat erilaisten yhteiskunnallisten tavoitteiden parissa, ja kuinka feministisellä liikkeellä totisesti edelleen riittää tekemistä.
Nuohan eivät pääosin olleet ainoastaan feministien tavoitteita. Ne varsinaiset feministiset tavoitteet olivat nyt niitä misandrisia tavoitteita, kuten nuo kaikki naisten verkostoitumisten edistäminen. Noin muuten, nuo omat tavoitteesi olivat toisilta osin nimenomaan feministien tavoitteita vastaan, kuten esimerkiksi kotivanhemmuuden edistäminen ja tulosidonnainen päivähoito. Ongelmana tuossa on nyt se, että nuo tuki- ja aputoimenpiteet perustuivat toiseuteen, eivät siihen kuka tarvitsee sitä apua ja tukea. Oikeastaan Jussi Halla-aho kiteytti joskus asian oikein hyvin, kun joku poliitikko esitti julkisuuteen jotain maahanmuuttajataustaisten jonkin ongelman korjaamisesta, todetessaan, että kun asia korjataan kaikilta, niin se korjautuu myös siltä ongelmalliselta ryhmältä.
Jos siis ongelma on verkostoitumisen puute, niin sitä pitäisi tukea kaikkien osalta, eikä vain jonkun. Jos ongelmana on epätasa-arvo asevelvollisuudessa, niin sitä pitäisi kannattaa molempien sukupuolten osalta.
-
Fia, useimmista väittämistäsi päätellen sä olisit mun lempifeministi :) kaljalle.com, mä luulen, että olisi hyvinkin kivoja keskusteluja :)
-
Mitä tulee tohon erimieltä olevien julistamiseksi antifeministeiksi jne... Mä koen, että yleensä tämä menee enemmän toisin päin, eli tosiaan näissä nettikeslusteluissa ja joskus live-keskusteluissakin ihmiset julistautuu "antifeministeiksi" tosiaan mun näkökulmasta puhtaasti omiin ennakkoluuloihinsa perustuen.
Sit kun mä selitän, mitä feminsmi mulle on, miten se mun elämässäni näkyy ja millaista feminististä toimintaa mä teen, nämä ihmiset joko a.) toteavat etteivät sit kai olekaan antifeminstejä (jotkut ovat jopa huomanneet itsekin olevansa feministejä, näin on tapahtunut mm. matalan kynnyksen feministisessä verkostoitumistoiminnassa jota oon ollu järjestämässä) tai b.) pitävät edelleen kiinni ajatuksestaan, että "feminismi on minulle nykyisellään punainen vaate", jatkavat sen olkinuken huitomista ja jopa väittävät mulle, että olen ymmärtänyt feminismin väärin, missä on jo kyllä vähän spleinauksen makua. ::) Mä oon tosiaan itse feministien lapsi ja lapsenlapsi, käytännössä kasvanut feministisessä yhteisössä, tominut erilaisissa feministisissä ryhmissä ja järjestöissä koko aikuisikäni, käynyt moniäänistä feminististä keskistelua ja lukenut feminististä kirjallisuutta teinistä tähän päivään. Kyllä mulla on aika vahva pohja sanoa, mitä feminismi on ja mitä se on minulle.
Mulle itselle on oleellisempaa jatkaa mun feminstistä toimintaa ja samalla myös omalla esimerkilläni toivottavasti rakentaa omasta mielestäni positiivista kuvaa feminismistä kuin kinastella asioista "antifeministien" tai antifeministien kanssa, joten yleensä mä esitän argumenttini siitä, mitä feminismi mulle on, ja jos keskustelukumppani sen jälkeen edelleen tanssii olkiukon kanssa, jatkan matkaa. Mulla on kiire parantaa feminismin avulla myös niiden "antifeministi"-kullannuppusten elämää. :P :love:
-
Fialle erityisesti: Kirjoitin tätä samaan aikaan kuin sinä vastauksiasi, ei siis koskenut erityisesti sinun tekstiäsi. Kysyisin kyllä sinulta että viittaatko nyt "feminismin vastustajilla" nyt tässä ketjussa itsensä ei-feministeiksi luokitteleviin, vai kelle tämä oli kohdistettu?
Viittaan kaikkiin niihin, joille "feminismi on nykyisellään punainen vaate".
Viihdyn muuten paljon punaisissa vaatteissa. Liekö tässä yhteys?
Minä nyt kuitenkin kannatan suurinta osaa noista sinun mainitsemistasi asioista ja esimerkiksi noita lainsäädäntökohtia olen ollut itsekin aktiivisesti ajamassa eteenpäin. Olen myös eri mieltä osasta, esimerkiksi en itse tarkemmin määrittelemättä koskaan väittäisi tukevani - aatteesta riippumatta - aatesiskoja/-veljiä/-tovereita, tiedän liian hyvin miten idiootteja parhaatkin poliittiset toverit saattavat välillä olla, ja luultavasti löydän monta erimielisyyttä siitä mitä voi katsoa kenenkin oikeudeksi (ennen kaikkea lainsäädännön näkökulmasta).
Minä en kuitenkaan kutsu itseäni feministiksi, ennen kaikkea koska en halua että minut vahingossakaan sotketaan näihin ihmisiin joille se on uskonto, ja asiaa ei todellakaan edistä se että minut luokitellaan antifeministiksi heti jos en lausu uskontunnustusta oikeilla äänenpainoilla.
Lisäys uusimman viestisi luettua: Minua on joskus haukuttu ylimieliseksi, mutta voi hyvä isä miten se vähä mitä minusta löytyy kalpenee tuon rinnalla.
-
Sit kun mä selitän, mitä feminsmi mulle on, miten se mun elämässäni näkyy ja millaista feminististä toimintaa mä teen, nämä ihmiset joko a.) toteavat etteivät sit kai olekaan antifeminstejä (jotkut ovat jopa huomanneet itsekin olevansa feministejä, näin on tapahtunut mm. matalan kynnyksen feministisessä verkostoitumistoiminnassa jota oon ollu järjestämässä) tai b.) pitävät edelleen kiinni ajatuksestaan, että "feminismi on minulle nykyisellään punainen vaate", jatkavat sen olkinuken huitomista ja jopa väittävät mulle, että olen ymmärtänyt feminismin väärin, missä on jo kyllä vähän spleinauksen makua. ::) Mä oon tosiaan itse feministien lapsi ja lapsenlapsi, käytännössä kasvanut feministisessä yhteisössä, tominut erilaisissa feministisissä ryhmissä ja järjestöissä koko aikuisikäni, käynyt moniäänistä feminististä keskistelua ja lukenut feminististä kirjallisuutta teinistä tähän päivään. Kyllä mulla on aika vahva pohja sanoa, mitä feminismi on ja mitä se on minulle.
Sinä teet näitä asioita siitä huolimatta, että olet feministi, et sen vuoksi. Yhtä hyvin joku voi ajaa samoja asioita kuin mitä itse kannatat, identifioitua sovinistiksi ja kertoa, että sovinismi on sitä, että kannattaa näitä asioita - ja olla asiassa yhtä oikeassa kuin sinäkin.
-
Jännä, että Fian kuvailemia asioita tekee ihan tavalliseg yhteiskunnalisesti aktiiviset ihmiset myös. Toki heille se on luontaisga empatiaa ja aktiivista osallemmista yhteiskunnan toiminyoihin ja puuttumista vääryydeen. He ei tituleera itteensa ei femjnisteiksi eikä mihinkään muuhun. Hyvien tekojen tekemiseksi ej tarvii lokeroitua. Lokeroita tarvii epävarmaat ihmiset jotta löytyisi helpommin aattetovereita.
-
Viitaten aiempaan viestiini, ei dumata Fiia. Monessa mielessä Fiialla on hyviä pointteja. Fiian kaltaisia argumentoivia ja molempia osapuolia ymmärtäviä ihmisiä tarvitaan lisää, että tämä keskustelu voi edetä. Ei me tarvita omaan intressiin tuijottelua vaan molempien huomiointia. Vaikka noin lähtökohtaisesti me ei edes tarvita näiden erittelemistä. Intressit on loppupeleissä yhteiset. Lisäksi näistä keskusteluista pitää erottaa tämä konteksti missä tällä foorumilla lähtökohtaisesti pyöritään. Ei ole miehiä tai naisia. Ei ole dominoivia tai alistuvia. On ihmisiä jotka haluavat toteuttaa omia mieltymyksiään. Loppupeleissä puhutaan ihmisistä joilla on erilaisia näkemyksiä. Näkemyksille on aina tilaa. Riippumatta siitä olenko itse niistä samaa mieltä vai en. :)
-
Ruusu tuoksuu ruusulta monin nimin.
Mulle on oleellista eettisesti hyvä ja oikea toiminta ja oikeiden arvojen edistäminen, toissijaista mitä nimeä toimija hyvästä ja oikeasta toiminnastaan käyttää tai mikä hänen tulokulmansa asian äärelle on.
Mä oon toiminu feminististen tavotteiden eteen monenlaisissa ryhmissä, joissa on ollut toimijoita monenlaisista yhteisöistä. Hyvin monenlaisten feministien lisäksi oon tehnyt yhteistyötä muun muassa itseään equalitaristeiksi ja miesasiamiehiksi kutsuvien toimijoiden kanssa sekä esimerkiksi uskonnollisten toimijoiden, ympäristöaktiivien, perhetyöaktiivien yms. kanssa (jotka toki myös voivat olla feministejä mutta voivat olla myös olematta). Tämä ei oo mulle mikään ongelma, kun yhteistyö toimii. Kaikki tuntemani feministit ovat tästä kanssani samalla linjalla.
Joissain feministisissä yhteisöissä, joissa toimin on myös mukana toimijoita, jotka omista syistää ovat julistautuneet "ei-feministeiksi", mitä se sitten heille tarkoittaneekaan. Kun he kuitenkin ovat itse halunneet olla mukana feministiseksi julistautuvan ryhmän toiminnassa, on sovittu, että he voivat olla mukana kunhan noudattavat toimintaa ylläpitävön feministisen ryhmän laatimia sääntöjä. Tämä on, ehkä hieman yllättäenkin, toiminut ihan hyvin.
Mulle henkilökohtaisesti feminismi on tulokulma, motivaatio, yhteinen nimittäjä ja yhteen sitova voima kaiken yhteiskunnallisen toimintani takana ja ylipäätään myös todella suuren osan ylipäätään kaikesta arkisesta toiminnastani takana. Feminismi on filosofia, mihin merkittävä osa ajattelusta ja elämästäni nivoutuu. Ja kyllä, se tarjoaa myös yhteisön. Ja minkä yhteisön. :love:
Monet ihmiset tekevät hyviä juttuja identifioitumatta feministeiksi. Ja sehän on hyvä. Monet feministit myös tekevät todella paljon upeita juttuja nimenomaan feministeinä. Se on :love:
Sukupuolisovinismi muuten ei nähdäkseni ole järjestäytynyt liike tai aate tai identitetti vaan asenne. Yleensä sovinistit eivät kokemukseni mukaan identifioidu sovinisteiksi vaan käyttäytyvät sovinistisesti tai omaavat sovinistisia asenteita ja ajatuksia. Myös feministeillä voi olla sisäistettyjä sovinistisia ajatusmalleja ja toimintatapoja. Usein onkin, ja usein näistä myös keskustellaan feministien kesken ja niitä voidaan myös ns. call outata eli tehdä näkyviksi toisen toiminnassa, myös feministisen yhteisön sisällä. En siis näe feminismiä ja sovinismia vastakohtina, kuten ilmeisesti moni muu keskustelija kokee. :)
Edit: "Sovinismi" on mielestäni pitkälti sama asia kuin toksinen sukupuolisteretypia (toksinen maskuliinisuus ja toksinen feminiinisyys). Itse pidän "sovinismia" melko harhaanjohtavana ja vanhentuneena terminä, enkä juuri käytä sitä vakavissani. (Leikilläni ehkä joskus, noin niin kuin rakkaudella.)
-
Viitaten aiempaan viestiini, ei dumata Fiia. Monessa mielessä Fiialla on hyviä pointteja. Fiian kaltaisia argumentoivia ja molempia osapuolia ymmärtäviä ihmisiä tarvitaan lisää, että tämä keskustelu voi edetä. Ei me tarvita omaan intressiin tuijottelua vaan molempien huomiointia. Vaikka noin lähtökohtaisesti me ei edes tarvita näiden erittelemistä. Intressit on loppupeleissä yhteiset. Lisäksi näistä keskusteluista pitää erottaa tämä konteksti missä tällä foorumilla lähtökohtaisesti pyöritään. Ei ole miehiä tai naisia. Ei ole dominoivia tai alistuvia. On ihmisiä jotka haluavat toteuttaa omia mieltymyksiään. Loppupeleissä puhutaan ihmisistä joilla on erilaisia näkemyksiä. Näkemyksille on aina tilaa. Riippumatta siitä olenko itse niistä samaa mieltä vai en. :)
Kiitos. :love:
-
Ruusu tuoksuu ruusulta monin nimin.
Mulle on oleellista eettisesti hyvä ja oikea toiminta ja oikeiden arvojen edistäminen, toissijaista mitä nimeä toimija hyvästä ja oikeasta toiminnastaan käyttää tai mikä hänen tulokulmansa asian äärelle on.
Mä oon toiminu feminististen tavotteiden eteen monenlaisissa ryhmissä, joissa on ollut toimijoita monenlaisista yhteisöistä. Hyvin monenlaisten feministien lisäksi oon tehnyt yhteistyötä muun muassa itseään equalitaristeiksi ja miesasiamiehiksi kutsuvien toimijoiden kanssa sekä esimerkiksi uskonnollisten toimijoiden, ympäristöaktiivien, perhetyöaktiivien yms. kanssa (jotka toki myös voivat olla feministejä mutta voivat olla myös olematta). Tämä ei oo mulle mikään ongelma, kun yhteistyö toimii. Kaikki tuntemani feministit ovat tästä kanssani samalla linjalla.
Joissain feministisissä yhteisöissä, joissa toimin on myös mukana toimijoita, jotka omista syistää ovat julistautuneet "ei-feministeiksi", mitä se sitten heille tarkoittaneekaan. Kun he kuitenkin ovat itse halunneet olla mukana feministiseksi julistautuvan ryhmän toiminnassa, on sovittu, että he voivat olla mukana kunhan noudattavat toimintaa ylläpitävön feministisen ryhmän laatimia sääntöjä. Tämä on, ehkä hieman yllättäenkin, toiminut ihan hyvin.
Mulle henkilökohtaisesti feminismi on tulokulma, motivaatio, yhteinen nimittäjä ja yhteen sitova voima kaiken yhteiskunnallisen toimintani takana ja ylipäätään myös todella suuren osan ylipäätään kaikesta arkisesta toiminnastani takana. Feminismi on filosofia, mihin merkittävä osa ajattelusta ja elämästäni nivoutuu. Ja kyllä, se tarjoaa myös yhteisön. Ja minkä yhteisön. :love:
Monet ihmiset tekevät hyviä juttuja identifioitumatta feministeiksi. Ja sehän on hyvä. Monet feministit myös tekevät todella paljon upeita juttuja nimenomaan feministeinä. Se on :love:
Sukupuolisovinismi muuten ei nähdäkseni ole järjestäytynyt liike tai aate tai identitetti vaan asenne. Yleensä sovinistit eivät kokemukseni mukaan identifioidu sovinisteiksi vaan käyttäytyvät sovinistisesti tai omaavat sovinistisia asenteita ja ajatuksia. Myös feministeillä voi olla sisäistettyjä sovinistisia ajatusmalleja ja toimintatapoja. Usein onkin, ja usein näistä myös keskustellaan feministien kesken ja niitä voidaan myös ns. call outata eli tehdä näkyviksi toisen toiminnassa, myös feministisen yhteisön sisällä. En siis näe feminismiä ja sovinismia vastakohtina, kuten ilmeisesti moni muu keskustelija kokee. :)
Ihmisillä voi olla sovinistisia asenteita riippumatta siitä identifioituvatko nämä sovinisteiksi vai ei. Eihän feminismikään ole sen järjestäytyneempi liike kuin sovinismi - nämä kaikenlaiset järjestäytyneet "herrakerhot" ovat olleet perinteisesti niitä järjestaytyneitä sovinistisia liikkeitä. Kun ei ole sitä "yhtä feminismiä", minkä todistaa jo sekin kuinka keskinäisesti ristiriitaista porukkaa nämä ovat (feministeiksi identifioituvat ovat).
Tuo on muuten hyvä ettet näe feminismiä ja sovinismia vastakohtina, sitä ne eivät omasta mielestänikään ole, vaan kyse on pikemminkin samasta asiasta hieman eri teesein; toiselle miesten edut ja toiselle naisten edut.
Monet feministit epäilemättä tekevät upeita juttuja feministeinä - siitä huolimatta, että ovat feministejä - mutta kun niiden upeiden juttujen tekeminen ei ole mikään feministien yksinoikeus. Esität asiat aivan samoin kuin esimerkiksi lestadiolaiset; kun uskoo jumalaan, niin tekee hyviä asioita, ja teet hyviä asoita koska uskot jumalaan. Jos et usko jumalaan, teet pahoja asioita, mutta jos teet siitä huolimatta hyviä asioita, kyllä sinä sittenkin uskot jumalaan. Nämä ovat pienestä pitäen olleet samanlaisen indoktrinaation kohteena kuin mitä itse olet ollut.
-
Tuossahan oli Fialla juuri pitkä lista asioista, en käy niitä yksitellen ruotimaan. Kysymys onkin juuri tästä, että nyt noiden jokaisen perään pitäisi laittaa sitten keinot, millä tavoin ko. listan asioita aiotaan edistää. Lainsäädännöllinen muutos on helpompi keino, joten mikä on missäkin kohdassa se laki mitä pitäisi muuttaa ja mikä on sen uusi sanamuoto. Demokratiassa kun lakien muuttaminen on sangen helppoa, kun on vanha teksti ja sitten ehdotuksena uusi teksti, joka sitten päräytetään lainsäädäntökoneiston läpi, kuten vaikka avioliittolain muutos. Itse en ole nähnyt kuin yhden lainsäädäntöehdotuksen, mikä liittyi evoluution kompensoinnin pieneen veroviilaukseen, kaikki muut ovat olleet yhtä hötöntöttöä, itkuvinkumista ja pään hakkaamista vapauteen.
--
Ehkä seuraavan pienen muutoksen jälkeen valmiiseen pöytään menneet kuvittelevat, että kun nyt huudettiin somessa "mies on paska", niin seuraava muutos saadaan aikaan vielä suuremmalla vihapuheen määrällä.
Totean nyt vielä, että mä oon konkreettisesti toiminut ja toimin kaikkien edellä listaamieni tavoitteiden eteen jollain tavalla. Toisten enemmän kuin toisten, mutta listasin siis nimenomaan asioita, joiden puolesta tai joita vastaan olen jotenkin järjestäytyneen feministisen toiminnan ja/tai feministisen arkitoimintani kautta tehnyt töitä.
Lakialoitteitakin olen ollut ajamassa, ja mun aikuisikäni aikana on myös tapahtunut positiivisia lakimuutoksia suhteessa osaan tuossa edellä listaamistani tavoitteista. Iso osa edellä listaamistani asioista on kuitenkin sellaisia, joihin voi vaikuttaa myös omien asenteiden ja arjen tekojen kautta.
Mä en oo myöskään koskaan huutanut missään "mies on paska". ::)
En edes, että: "olkiukko on paska". ;D
Ei kai sekään raukka mitään oljilleen mahda.
-
Mitä tulee tohon erimieltä olevien julistamiseksi antifeministeiksi jne... Mä koen, että yleensä tämä menee enemmän toisin päin, eli tosiaan näissä nettikeslusteluissa ja joskus live-keskusteluissakin ihmiset julistautuu "antifeministeiksi" tosiaan mun näkökulmasta puhtaasti omiin ennakkoluuloihinsa perustuen.
Jep, tuo tosiaan aina ihmetyttää - miten selkeä negatiivinen käsitys voikaan olla ilman kovin suurta informaatiota. Erityisen tyypillisesti feminismi tosiaan yhdistetään "miesvihaan", mikä on minusta aivan totaalisen käsittämätön ajatus. Jep, toki voidaan löytää aidosti (joskin sangen usein epäaidosti) sitaatteja ja tulkintoja, mitkä ovat enemmän tai vähemmän miesvihamielisiä ja jotka edustavat tätä naissovinismia, mutta ihan oikeasti, ne ovat sangen kaukana marginaaleissa. Monessa suhteessa vaikuttaa tietoiselta strategialta leimata feminismi näiden ääriesimerkkien kautta.
No, olen siis liberaali, ja koska olen liberaali niin olen myös feministi. Minulle feminismi edustaa emansipaation, vapautuksen aaltoa - irtaudumme ja vapaudumme atavistisista historiallisista ja kulttuurisista rakenteista ja ajatusmalleista, muutamien raudanlujien kategorioiden ja roolien pakkopaidasta. Tulemme autonomisiksi, vapaasti itseään toteuttaviksi yksilöiksi. Niin miehet kuin naisetkin.
Toki pystyn kritisoimaan feminismin eri tulkintoja - esim. kulttuurirelativismi ja postmodernismi sekä yleinen ryhmäidentiteetti-politiikka on minulle täysin vierasta. En näe islamilaisen kultturialueen esimoderneja naiskäsityksiä yhtään sen parempina kuin aiempia (ja osin vieläkin olemassaolevia) kristillisen kulttuurialueen vastaavia tulkintoja. En innostu hunnuista elleivät ne todella ole täysin vapaaehtoisia (ja laajalti ne eivät sitä vaikuta olevan vaan pohjalla on yhteisöpaine) jne.
Mutta olen feministi, tietysti. Kannatan henkilökohtaista vapautta toteuttaa itseään ja seksuaalisuuttaan vapaasti ja konsensuaalisesti. Naisella tulee olla täysi vapaus alistua parisuhteessaan tai seksissä ja täysi vapaus olla alistumatta niissä. Hänellä tulee olla täysi vapaus toteuttaa konsensuaalista sadismia ja D/s:ää dominoivana osapuolena. Kuten myös miehillä. Feminismin valtavirtaan sisältyvä seksipositiivisuus on tehnyt valtavan työn tämän vapautumisen eteen. En vain ymmärrä sitä karikatyyriä, mikä esiintyy ympäri somea ja osassa mediaakin - se on täysi irvikuva feminismistä.
-
Jännä, että Fian kuvailemia asioita tekee ihan tavalliseg yhteiskunnalisesti aktiiviset ihmiset myös. Toki heille se on luontaisga empatiaa ja aktiivista osallemmista yhteiskunnan toiminyoihin ja puuttumista vääryydeen. He ei tituleera itteensa ei femjnisteiksi eikä mihinkään muuhun. Hyvien tekojen tekemiseksi ej tarvii lokeroitua. Lokeroita tarvii epävarmaat ihmiset jotta löytyisi helpommin aattetovereita.
Siis nuo ovat äärimmäisen kiistanalaisia asioita, joita vastustaa laaja ja viime aikoina lähinnä vain vahvistunut arvokonservatismin kirjo, puhumattakaan esimoderneista uskonnoista ja yhteiskunnista. Lähinnä ne edustavat tosiaankin tyypillistä feminismiä ja liberalismia. Emansipaation ja vapauden, yksilöllisen vapautumisen ideologioita. Eivät ne ole mitään automaattista, neutraalia hengitysilmaa. Niiden puolesta on taisteltu, kiivaasti ja aluksi epätoivoisesti, ja taistellaan yhä.
-
Itse kunkin feminismin (tai feminismin kritiikin) pohjaksi on ihan pätevää akateemista tutkimusta.
Yleensä keskustelu pyörii kuitenkin sen ympärillä, mitä joku "feministiksi" ilmoittautunut on sanonut jossain random keskustelussa.
Jos puhutaan siitä paremmin pohditusta ja pureskellusta feminismistä, se tarjoaa minusta erittäin hyviä välineitä myös miesten tasa-arvo-ongelmien analyysiin. Ja monet, varsinkin pätevämmät feministit kyllä puhuvat paljon myös miesten sukupuolittuneista ongelmista, toisin kuin tässäkin keskustelussa väitetään.
Feminismillä (kuten aika monilla ideologioilla) on tarkoitus vaikuttaa valta-asetelmiin yhteiskunnassa. Siinä on aina se riski, että tällaista valtaan vaikuttavaa välinettä käytetään väärin, oman edun ajamiseen esim parisuhteessa tai muussa sosiaalisessa ympäristössä.
Kinkykundi (+Qurat ja muutkin) on siinä oikeassa, ettei pointti ole siinä millä nimellä itseään kutsuu vaan siinä että tekee niitä hyviä juttuja. Itseäni ehkä eniten pännii se, että kun feminismistä ei tykätä, pyritään myös kieltämään kaikkia feministien esiin nostamia tasa-arvon epäkohtia. Vaikka niiden olemassaolon näkee ihan ilman ideologisia lasejakin.
Hyvää Minna Canthin päivää.
-
Fia on ihana feministi. Fia tekee tärkeää ruohonjuuritason feminisnististä työtä kirjoittamalla hienoja ja puhuttelevia juttuja Baariin omasta feministinäkökulmastaan. : )
Minulle feminismi on myös sitä, että pystyn näinkin avoimesti olla juuri sitä mitä olen ja saan kyllä päivittäin olla tsemppaamassa itseäni siinä. Tiedän, että kaikki eivät voi olla samoin esimerkiksi ammatillisten tai perhesyiden takia. Eivätkä he ole yhtään sen huonompia feministeinä tai ihmisinä.
Ja jos jollekulle mun feminismi on punainen vaate niin... Emme puhu samaa kieltä ja seula toimii niinkuin pitääkin.
Submissiivisen naisen roolissani odotan kumppaniltani vähintäänkin vahvaa luonnetta ja tervettä itsetuntoa (niinkuin itseltänikin). Ilman näitä on tosi vaikea luottaa mieltänsä ja kehoansa kenenkään leikiteltäväksi ja käytettäväksi. Jos joku kokee, että mun feminismini on jotenkin uhka hänen miehisyydelleen... On vain todella vaikeaa nähdä kovin suurta vahvuutta sellaisessa. Mutta ei kaikkien miesten tarvitse tai kuulukaan olla vahvoja ja dominoivia, ei missään nimessä. Saan onneksi ihan itse valita kenelle alistun.
Hyvää tasa-arvon päivää kaikille feministeille ja ei-feministeille. ❤️
-
Mutta siis anyway, ettei keskustelu menisi liian kärjekkääksi niin veikkaan, että suurin osa ellei kaikki tähän ketjuun kirjoittavista kannattavat ainakin seuraavia asioita:
- sukupuolten täyttä tasa-arvoa
- naisten ja miesten absoluuttista oikeutta pyrkiä kaikkiin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin tehtäviin ja rooleihin
- kummankin sukupuolen täyttä seksuaalista vapautta toteuttaa itseään konsensuaalisuuden ja rationaalisuuden puitteissa
- seksuaalisen ja sukupuolittuneen väkivallan ja häirinnän totaalista vastustamista
- täyttä tukea LGBTQ-vähemmistöjen oikeuksille ja identiteeteille
Tässä on jo niin paljon yhteistä ja olennaista asiaa niin tuntuu oudolta, että riideltäisiin kauhean kiivaasti feminismistä ja sen tulkinnoista.
-
Tasa-arvo ja demokratia, nämä on tuttuja ja turvallisia käsitteitä kaikille ja joista on helppo pitää kiinni ja joita jokainen puolustaa nykymaailmassa automaattisesti. (myös se valkoinen lihaa syövä hetero joka ei käytä hienoja sanoja ja kutsuu itseään mieheksi)
8.3 oli naistenpäivä ja nyt 19.3 on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä enkä oo kyllä kuullut kenenkään näitä mitenkään vastustavan tai vihaa sekä katkeruutta näistä tuntevan.
Maailmassa ainut pysyvä asia on muutos ja ainut varmuus on epävarmuus mutta kyllä täällä ja monessa muussa paikassa maailmalla (ei todellakaan kaikkialla) on tälläkin hetkellä monet asiat todella hyvin mikä on vähän vaikea uskoa kun tätä(kin) ketjua lukee. Epäkohdista on hyvä puhua ja muutosta kyllä tapahtuu, ei aina nyt heti mutta hiljalleen. Yksilön oikeudet ja vapaudet perustuslaissa ja moraalisina käsitteinä on tullut lainsäätäjille esim. nyt koronan aikaan vastaa monta kertaa joten etsitään mielellään myös niitä hyviäkin puolia näissä keskusteluissa, ei kaikki oo paskaa tai toki löytyyhän niitä ongelmia vaikka mistä, vaikka aidan seipäästä, jos oikein tonkimalla tonkii mutta se kyllä kertoo enemmän tonkijasta kuin ongelmista.
https://areena.yle.fi/1-3971590
Pieni Yle:n dokkari kuluneesta 100 vuoden aikakaudesta ja jokainen voi kysellä mummoiltaan tai papoiltaan, muilta sukulaisiltaan, googlata etc. tarinoita millaista täällä on ollut ennen ja verrata niitä tarinoita omaan elämäänsä ja todeta että kyllä me ollaan hyviä, monet asiat on todella hyvin, monet ongelmat pieniä ja välillä voi myös nauttia elämästä.
Aurinko paistaa, kevättä on rinnoissa ja K-kaupan hinnoissa niin ylös, ulos ja lenkille kuten Niilo Tarvajärvikin on kansaa kehoittanut, auttaa verenkiertoon ja tuntuu muutenkin hyvältä koko kropassa. Uiminen auttaa myös kuten Cisse Häkkinen sanoi aikoinaan eräässä haastattelussa mutta uimahallit on kiinni niin se ei nyt onnistu.
Aurinkoista perjantaita ja viikonloppua kaikille, olkaa ihmisiä toisillenne :)
Edit:
https://demokraatti.fi/taas-napsahti-ykkossija-suomi-on-edelleen-maailman-onnellisin-maa/
"19.3.2021 11:09 ・ Päivitetty: 19.3.2021 11:19
Taas napsahti ykkössija: Suomi on edelleen maailman onnellisin maa
LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI
Suomi on jälleen kirjattu maailman onnellisimmaksi maaksi, Maailman onnellisuusraportista eli World Happiness Reportista selviää.
Suomi on listan kärjessä nyt neljättä vuotta perätysten.
– Ei tule minään yllätyksenä, että Suomi ottaa taas kerran kärkipaikan maailman onnellisimpana maana Gallup World Poll -kyselystä saadun datan perusteella, tiedotteessa lukee.
– Suomi on aina sijoittunut korkealle molemminpuolisen luottamuksen mittareilla, jotka ovat auttaneet suojelemaan ihmishenkiä ja elantoja pandemian aikana.
Kakkosena tuoreimman raportin listalla on Islanti, kolmantena Tanska, neljäntenä Sveitsi ja viidentenä Hollanti. Muista Pohjoismaista Ruotsi on sijalla kuusi ja Norja sijalla kahdeksan.
Viime vuonna dataa saatiin raporttia varten yhteensä 95 maasta. Mukana olevista maista listan viimeisellä sijalla on Zimbabwe. Toiseksi viimeisellä paikalla on Tansania ja sitä ennen Jordania.
-
Kinkykundi on siinä oikeassa, ettei pointti ole siinä millä nimellä itseään kutsuu vaan siinä että tekee niitä hyviä juttuja. Itseäni ehkä eniten pännii se, että kun feminismistä ei tykätä, pyritään myös kieltämään kaikkia feministien esiin nostamia tasa-arvon epäkohtia. Vaikka niiden olemassaolon näkee ihan ilman ideologisia lasejakin.
Ihmiset eivät yleisesti ottaen kiistä niitä yhteiskunnallisia epäkohtia mitä feministitkin tuovat esiin, ongelma on yleensä siinä, että ensin feministit pyrkivät omimaan näiden epäkohtien esiintuontia (et voi kannattaa X asiaa olematta feministi) ja em. asiat ovat useimmiten sellaisia, mitkä nähdään vain yhdeltä kantilta ilman vaikutuksia muihin ihmisiin tai yhteiskuntaan; minulle vapaus, sinulle velvollisuus.
Toisaalta tasa-arvon nimissä kannatetaan myös näennäisesti päteviä, mutta epärealistisia asioita: esimerkiksi Fia toi listassaan esiin miesten asevelvollisuuden lopettamisen kannattamisen. Suomen kokoisessa maassa palkka-armeija ei ole realistinen vaihtoehto, erityisesti kun naapurista löytyy varsin suuri maa millä on moninkertaiset resurssit Suomeen nähden (jotain realismia keskustelussa osoittaa se, että toiset feministit ovat siirtyneet kannattamaan yleistä asevelvollisuutta).
Moni feministi puhuu kauneusihanteista ja kehopositiivisuudesta, koska eivät kelpaa niille miehille keitä nämä haluaisivat, mutta kukaan näistä ei puhu kuinka suurella osalla miehistä on vaikea saada pildeä - ongelma ratkeaisi heti kun nämä kehopositiiviset alkaisivat harrastamaan seksiä niiden miesten kanssa keillä on vaikeuksia saada.
-
(et voi kannattaa X asiaa olematta feministi)
Tuo on tietysti täysin väärin ja ärsyttävää - mutta usein on niin, että feminismi nähdään täysin äärimmäisten versioidensa läpi. Tietty rauhallinen tutustuminen ja tiedon etsiminen jostain muualta kuin somen flame-sodista voi valaista aika paljon sitä todella hienoa ja kunniakasta naisasialiikkeen ja feminismin historiaa. Itse olen vieläkin totaalisen hämmästynyt siitä ahdingosta ja epäoikeudenmukaisuudesta, mikä vallitsi vielä lähihistoriassa. Ja vaikka ne räikeimmät esimerkit toki ovatkin historiaa niin asenteet ja ajatusmallit kestävät paljon kauemmin. Toki kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa ne kaikkein äänekkäimmät ja äärimmäisimmät äänet saavat suhteetonta huomiota, mutta minulle on ollut itsestäänselvää, että feminismin valtavirta on emansipaation ja vapautumisen asialla, ja yksi keskeisimmistä tekijöistä näissä, eikä todellakaan kauhean paljon vähemmän miehille kuin naisille.
-
Yhtenä ongelmana on myös Fingerpori-tyyppisen feminismikritiikki. Esimerkiksi:
Feministit: kotihoidontuki on ongelmallinen, koska se ohjaa naisia pois työelämästä ja tuottaa pitkällä aikavälillä naisten pienituloisuutta aina eläkkeisiin asti
Kriitikot: FEMINISTIT HALUAA KIELTÄÄ LASTEN HOITAMISEN KOTONA!
Eli sokeus nyansseille sekä asenteellisuus ja tahallinen väärinymmärtäminen. Sitähän poliittis-yhteiskunnallinen keskustelu toki nykyään on.
-
Feminismin lipun alle on ahdettu niin paljon vastenmielistä sontaa sen jälkeen, kun ranskalaiset salonkikommunistit joutuivat kohtaamaan ideologisen kriisin Neuvostoliiton vanki- ja tuhoamisleirijärjestelmän todellisuuden. Tämän seurauksena punalipun heiluttelu menetti hohtonsa ja muokattiin ideologiaa sopivasti uudelleen. Lopputuloksena olikin intersektionaalinen feminismi, jossa proletaarit oli kärsivänä ryhmänä vaihdettu naisiin ja vähemmistöihin ja porvarit korvattu valkoisella heteromiehellä. Sama laulu siis jatkui, taustavoiminaan leppymätön viha ja kateus, kuorrutettuna kauniilla ajatuksilla, verhoiltuna oikeudenmukaisuuden ja hyveellisyyden huntuun.
Ikävä kyllä tästä on tullut valtavirtaa, eikä tarvitse ihmetellä miksi monen käsitys feministeistä on negatiivinen. Täällä julistetut ’minun feminismini’ julistukset kuulostavat samalta, kuin joku fiksusti artikuloiva daami kertoisi kuinka ’hänen kansallissosialismiinsa’ kuuluu luontoarvojen kunnioittaminen, vanhuksista huolehtiminen, terveet elämäntavat, yhteisen hyvän edistäminen, täystyöllisyyden edistäminen ja tervehenkiseen nuorisotoimintaan kannustaminen.
-
Lopputuloksena olikin intersektionaalinen feminismi, jossa proletaarit oli kärsivänä ryhmänä vaihdettu naisiin ja vähemmistöihin ja porvarit korvattu valkoisella heteromiehellä. Sama laulu siis jatkui, taustavoiminaan leppymätön viha ja kateus, kuorrutettuna kauniilla ajatuksilla, verhoiltuna oikeudenmukaisuuden ja hyveellisyyden huntuun.
Ikävä kyllä tästä on tullut valtavirtaa, eikä tarvitse ihmetellä miksi monen käsitys feministeistä on negatiivinen. Täällä julistetut ’minun feminismini’ julistukset kuulostavat samalta, kuin joku fiksusti artikuloiva daami kertoisi kuinka ’hänen kansallissosialismiinsa’ kuuluu luontoarvojen kunnioittaminen, vanhuksista huolehtiminen, terveet elämäntavat, yhteisen hyvän edistäminen, täystyöllisyyden edistäminen ja tervehenkiseen nuorisotoimintaan kannustaminen.
Ei se nyt tosiaan ihan noin mene - esim. nuo minun luettelemani yhteisyydet, jotka varmaan about jokainen tässäkin langassa jakaa. Nuo sinun pointtisi kuulostavat hieman anglosaksiselta konservatismilta, joka pyrkii leimaamaan arvoliberalismin joksikin semi-kommunismiksi ja totalitarismiksi. Pidän itse kommunismia vaarallisempana ideologiana kuin natsismia, se pystyi tappamaan vielä enemmän viattomia ihmisiä ja jättämään itsestään vielä jonkun melkein semi-hyväksyttävän jälkimaineen. Ohessa kommenttini blogissani tästä aiheesta:
https://stockholmslender.blogspot.com/2007/05/stalins-willing-executioners-pro.html
Feminismin valtavirta on selkeästi liberaali ja emansipatorinen ideologia, yksilön vapauttamisen aate. Sukupuolesta riippumatta.
-
Hei, olen telaketjususi ja femakko.
Kiitokset hwylille, Fialle ja kaikille muillekin kärsivällisesti feminismiä rautalangasta vääntäneille, ite en jaksais. Vaikka tunnustaudunkin femistiksi, olen siitä riippumatta myös ihmisvihaaja. Sitoudun siis omassa arjessani purkamaan haitallisia ja turhia sukupuolirooleja sekä edistämään suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa genitaaleista piittaamatta.
BDSM-piirit ovatkin yksi harvoista aloista jossa seksuaalinen tasa-arvo on jo toteutumassa, olkaamme siis kaikki ylpeitä pervoja.
-
Vaikka täältä löytyykin ihmisiä joilla on natsifetissi, niin voitaisiinko näissä asiakeskusteluissa pitäytyä levittämästä antisemitistisiä salaliittoteorioita? Ne tekee vaan hallaa asialliselle keskustelulle.
-
Nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa feminismi tarkoittaa vain ja ainoastaan enää toksista valtaa kahmivaa vasemmistolaista aatesuuntaa, jonka yksi työväline, ase, tuo feminismi on.
Tuon vahvasti vasemmistolaisen feministiporukan jalkoihin on jääneet jo ajat sitten tasa-arvo, naisten hyvinvointi ja kaikki muu sellainen mitä täyspäinen yhteiskunta arvossaan pitää. Se on puhdasta vasemmistolaista vihanlietsomista miehiä ja ylipäänsä länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita vastaan.
Sen vuoksi en voi missään olosuhteissa arvostaa saati kokea feminismiä minään muuna kuin vastenmielisenä ja kaikin keinoin vastustettavana aatteena.
IKRM
-
Moni feministi puhuu kauneusihanteista ja kehopositiivisuudesta, koska eivät kelpaa niille miehille keitä nämä haluaisivat, mutta kukaan näistä ei puhu kuinka suurella osalla miehistä on vaikea saada pildeä - ongelma ratkeaisi heti kun nämä kehopositiiviset alkaisivat harrastamaan seksiä niiden miesten kanssa keillä on vaikeuksia saada.
Feministit ajaa sitä, että kaikki saisivat päättää itse kenen kanssa harrastavat seksiä, ja jotkut miehet haluaisivat että voisivat saada pillua silloin kun tahtovat. Myönnän, tässä on perustavaa laatua oleva ristiriita ja perusteltu syy vastustaa feminismiä.
-
Voin olla väärässä, mutta käsittääkseni intersektionaalinen feminismi nimenomaan monipuolistaa sitä näkemystä erilaisten valta-asetelmien kirjosta. Mukaan lasketaan siis mm yhteiskuntaluokat. Suomessa voitaisiin puhua esim siitä missä määrin ylempään sosiaaliluokkaan kuuluminen nostaa naisen valta-asemaa suhteessa mieheen. Mutta ei taideta juuri puhua koska asia on epämiellyttävä kaikille osallisille.
-
(et voi kannattaa X asiaa olematta feministi)
Tää nyt on kyllä todella vahvasti olkiukkoargumentti. Olen keskustellut elämäni aikana satojen feministien kanssa ja toiminut ainakin parissakymmenessä feministisessä järjestössä tai toimintaryhmässä, enkä ikinä ole törmännyt tällaiseen asenteeseen. Päin vastoin, Suomessa feministit ja feministiset järjestöt ja yhteisöt tekevät todella laajasti yhteistyötä muiden järjestöjen ja erilaisten kansalaisryhmien kanssa yhteisten tavoitteiden eteen. Samoin tosiaan esimerkiksi matalan kynnyksen verkostoitumistoimintaa yms. järjestetään todellakin matalalla kynnyksellä niin, että itsekin olen ollut järjestäjänä useamman kerran mukana erilaisissa feministiryhmien tapahtumissa, joissa sitten lippuviimeksi iso osa tyytyväisistä osallistujista on ollut "ei-feministeiksi" ilmoittautuvia. Ja eipä siinä sitten mitään, keitetään lisää kahvia ja jatketaan maailman parantamista.
Hyvää Minnaa munkin puolesta kaikille. :love:
-
Nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa feminismi tarkoittaa vain ja ainoastaan enää toksista valtaa kahmivaa vasemmistolaista aatesuuntaa, jonka yksi työväline, ase, tuo feminismi on.
Tuon vahvasti vasemmistolaisen feministiporukan jalkoihin on jääneet jo ajat sitten tasa-arvo, naisten hyvinvointi ja kaikki muu sellainen mitä täyspäinen yhteiskunta arvossaan pitää. Se on puhdasta vasemmistolaista vihanlietsomista miehiä ja ylipäänsä länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita vastaan.
Sen vuoksi en voi missään olosuhteissa arvostaa saati kokea feminismiä minään muuna kuin vastenmielisenä ja kaikin keinoin vastustettavana aatteena.
IKRM
Minusta on vaikea nähdä tuota näkökantaa tämän keskustelun valossa ihan itsestäänselvänä. Tietysti se yhteisyys on paljon tärkeämpää - eli esim. me kumpikin kannatamme täydellistä sukupuolten tasa-arvoa, seksuaalisen itsetoteuttamisen vapautta ja vastustamme seksuaalista ja sukupuolitettua väkivaltaa ja häirintää jne. Eli käytännössä kiista on lähinnä termistä, sen tulkinnasta, eikä niinkään sen sisällöstä, mikä täysin selkeästi on emansipatorinen ja liberaali. Tässä suhteessa voitaisiin ehkä enemmän keskittyä yhteisyyksiin eikä eroavaisuuksiin - koska nuo edelliset ovat niin paljon olennaisempia ja tärkeämpiä.
-
Hyvää Minnaa munkin puolesta kaikille. :love:
Tosiaan, feminist Canth... :D Yksi tämän kansakunnan absoluuttisia suurhenkilöitä. Hieno päivä!
-
Ihan vaikka Minnan päivän kunniaksi hakuan kirjoittaa vielä siitä, miten feminismi on voimavara mun päivittäisessä tavallisessa arjessa.
Mulle feminismi on henkilökohtainen supervoima. Olen itsestäni riippumattomista syistä yh-äiti ja välillä arki on melko kuormittavaa ja kaipaisin kyllä jota kuta jakamaan sen kanssani. Feminismi kuitenkin antaa mulle voimaa ja tahtotilaa selviytyä monenlaisista arjen haasteista. Kanavoin hetken Rosie the Riveteriä ja kuuntelen tyttöpunkkia, naulaan naulat seiniin, kolaan lumet, kiskon autot hangesta, hyssytän vauvat uneen, teen seksipositiivisen performanssin, ratkon ja katkon miehisen yksinäisyyden noidan kehää, tuen feministiystäviä, tukeudun feministiystäviin, kyseenalaistelen normit ja maalaan omannäköiseni elämän pelottomasti, opiskelen ja opin loputtomiin uutta, olen osa ratkaisua, jaksan, pystyn, kestän ja taivun - sillä olenhan sentään feministi ja kyllä Minnakin pystyi. :love:
Femimismi luo tahtotilan, asettaa korkean standardin, kannustaa pyrkimään aina parempaan. Paljon on tehty, paljossa onnistuttu ja paljon on hyvää. On hyvä seisoa jättiläisten harteilla. Mutta yhä on tehtävää. Ei ole maailma vielä valmis. Siis korot kopisten ja maiharit paukkuen eteenpäin. :love: :love: :love:
-
Feministit eivät käsittääkseni ole tehneet yhtään mitään miesten epätasa-arvoa parantavaa koko Suomen olemassaolon aikana? Tuntuu siis hieman tekopyhältä niin väittää. Miksi edes pitää olla feministi eikä tasa-arvo aktivisti?
RP mainitsemien epäkohtien lisäksi voidaan lisätä :
Mahdollisesti moraalittomin teko minkä laki sallii:
Isyyspetos on vieläkin täysin laillista ja nyt vielä korkeimman oikeuden päätökselle petetty mies voidaan vaatia maksamaan edelleen Äidille elatusmaksuja lapsesta. Jopa naisetkin valtavin määrin tunnustavat tämän vääryyden mutta kuolettava hiljaisuus feministipiireistä kun asiaa pitäisi korjata. Ilmeisesti tasa-arvoinen näkökanta on että miehet ja lapset ja suvut saavat jäädä sivulle kun nainen päättää mihin perheeseen hänen lapsensa kuuluu laillisesti. Teknisesti ongelma on erittäin helposti nykyään ratkaistavissa halvalla isyystestillä synnytyksen jälkeen. Molemmilla osapuolilla (ja lapsella) 100% varmuus vanhemmuudesta .. miten se ei voi olla tasa-arvon ihanteiden mukaista.
Asevelvollisuuden poistamista (tai laajentamista) en juuri kannata koska se on maanpuolustuksen kannalta välttämätöntä mutta se osa kansasta joka ei velvollisuutta suorita voitaisiin aivan hyvin velvoittaa lisäverolla maksamaan asevelvollisuuden suorittajille käypä palkka. Emme ole enää niin köyhä valtio etteikö asepalveluksesta voitaisi maksaa. Se on vuosi miesten elämästä mitä ei koskaan nähdä laskelmissa miesten ura tai palkkakehityksessä.
Feminismille ominaista on että KAIKKEA KRITISOIDAAN mutta mitään oikeaa ja hyväksyttävää tapaa tehdä asiat ei ole ja kritisoinnin maalitusta muutetaan jatkuvasti. Tästä syystä ei ole esim olemassa feminismin hyväksymää tapaa tehdä seksuaalinen aloite naisille eikä koskaan tule olemaan. Itseasiassa missään käytöksessä ei ole feminismin hyväksymää tapaa toimia. Kun ei luoda mitään hyväksyttävää tapaa toimia voidaan aina kritisoida päälle ja liikuttaa "tavoitetta" taas eteenpäin ja lisäksi kumpikaan miehet tai naiset eivät tiedä miten toimia oikein.
Lisäksi feministien omat argumentit ja toimintavaatimukset poistuvat välittömästi jos sukupuolien asema kyseisellä mittarilla muuttuukin naisten eduksi. Poikien koulumenestys on jo aivan pohjamudissa ja taisi viimeinenkin mittari eli poikien paremmat saavutukset matematiikan parhaassa arvosanassa kirjoituksissa murentua mutta minkään näköisiä toimenpiteitä ei tapahdu tai ehdoteta tämän "epäkohdan" korjaamiseksi vaan siirrytään kylmästi seuraavaan kategoriaan naisten auttamisessa. Mikähän mahtaa olla ilmiön taustalla muutenkin kun nuorten poikien koulusaavutukset ja yleiskunto laskevat kymmeniä vuosia putkeen.
Sitten teoriaan:
Kaikki uudemmat feminismin aallot kuuluvat Critical theoryn alaisuuteen (josta myös Yhdysvalloissa Trumpin kieltämä ja sitten Bidenin hyväksymä Critical Race theory on esimerkki).
Critical theoryn 3 tenenttiä ovat:
Teorian on olta selittävä (Mikä on ongelma) , käytäntöön sovellettavissa oleva ja normatiivinen eli sillä on oltava moraalinen visio.
Tämä on erinomainen pohja aktivismille ja surkea pohja tieteelle. Jos aktivismi ei taas pohjaudu tosiasioihin niin tulokset tuskin osuvat vahingossa oikeaan. Tieteellä ei ole moraalista visiota. Tästä syystä critical gender theoryn ja vastaavia sosiaalisen oikeuden koulutuksia kutsutaan aktivistikoulutukseksi. Tämä ei liene yliopistojen tehtävä.
Kriittisten teorioiden kannattaja ei voi olla liberaali saman aikaisesti koska kriittiset teoriat eivät hyväksy individualismia vaan kaikki yksilöt kuuluvat ryhmiin ja heillä voi olla vain oikeuksia ryhminä. Ja kaikki ryhmät tietysti sortavat toisiaan jatkuvasti. Liberalismista seuraava eriarvoisuus ja "vallan" epätasapaino ei ole hyväksyttävissä koska se ei johda equity-lopputulokseen. Kriittisiä teorioita ei voi myöskään toteuttaa yhteiskunnissa joissa yksilöt omaavat oikeuksia, koska se estäisi toimenpiteitä joita aktivisti haluaa suorittaa päästäkseen haluamaansa lopputulokseen.
Suuri osa Cancel-kultuurista johtuu nimenomaan tästä yhdysvalloissa koulutetusta aktivistijoukosta joka sitten alkaa toteuttamaan aktivistitavoitteitaan. Tähän aktivismiin kuuluu myös se että omia työpaikkoja aletaan täyttämään palkkaamalla seuraavia työntekijöitä pelkästään omia arvojaan noudattavien joukosta ja vielä savustamalla muut pois.
Critical Gender teoreetikot sanovat että sukupuoli on sosiaalinen konstruktio.
Critical queer teoreetikot väittävät että myös biologinen sukupuoli on sosiaalinen konstruktio (ja naisia ei edes ilmeisesti ole) ja kaikki käyttäytyminen on sosialisaation seurausta. Tieteellinen näyttö kaiketi puuttuu. Geneettisen informaation vaikutukselle sekä fysiologiassa ja psykologiassa on taas massiivisesti näyttöä.
Jos kaikki käyttäytyminen ei ole sosialisaatiota vaan itseasiassa evoluutio on olemassa ja biologia ohjaa miesten ja naisten (jep biologisten) käyttäytymistä niin kaikki heidän teoriansa ja käytännön toimenpiteet lähtevät vääristä perusolettamuksista ja johtavat virheellisiin ratkaisuihin.
Seksuaalinen itsemääräämisoikeushan on feminismin perusarvoja niin voimmeko me nyt luottaa että feministit onnistuvat näillä valtavilla sosialisaatioprojekteilla luomaan sellaisia miehiä joita he sitten myöskin haluavat partnereikseen? Yhteiskunnan nykytila ei näytä oikein tukevan tässä tavoitteessa onnistumista (ennätysmäärä ihmisiä asuu yksin) mutta ehkä sitten kun oikeen päästään vauhtiin niin homma taas toimii?
Itse kannatan evoluutio teoriaa ja sen vaikutusta sekä seksuaalisessa ja sosiaalisessa käyttäytymisessä. Jos evoluution ja genetiikan osuus jätetään täysin huomiotta päädytään aivan vääriin toimenpiteisiin.
2018 Hoax paperit (James Lindsay, Peter Beghossian ja Helen Pluckrose) osoittivat jo kuinka korruptoitunutta "tieteellinen" tutkimus Gender studies alueella on. Muistaakseni feministisellä sisällöllä korvattu Mein Kampf ja akateemisesta erinomaisuudesta palkittu "miehiä tulisi kouluttaa kuten koiria koirapuiston raiskauskulttuurianalyysin perusteella" tulivat julkaistuksi usean muun paperin kera ennenkuin journalisti paljasti juonen (raiskauskulttuuri koiraparkeissa oli liian raflaava julkaisun aiheena).
Täällä foorumillakin näkee naisilta näitä valkoinen hetero mies kommentteja aina silloin tällöin aivan kuin täällä ollaan jonkun siirtomaavaltaa harjoittaneen suomalaisen patriarkaatin alla eletty ja kärsitty. Historian tunneilla hereillä olleet varmaan ymmärtävät että Suomi on ollut siirtomaa 650v ja naisilla on ollut äänioikeus koko Suomen olemassa olon ajan. Jos on jotain valitettavaa politiikasta ennen itsenäistymistä niin jos ohjaisi sen Venäjän tai Ruotsin konsulaattiin?
En viitsi oikein mennä intersektionaalisuuteen sen syvemmälle kuin että se ei todellakaan tule ajamaan naisten tasa-arvoa koska kaikki naisia sortavat yhteiskunnat ovat uhriasteikolla paremmalla sijalla kuin länsivaltioiden feministinaiset joilla ei pitäisi siis olla edes mielipiteitä näiden yhteisöjen asioista. Olisi institutionaalista vallan käyttöä jos sellainen etuoikeutettu ryhmä kuin valkoinen nainen tulisi sanomaan yhtään mitään mitä muslimin tai afrikkalaisen tulisi tehdä.
Uskon että valtaosa feministeistä haluaa hyvää mutta feministiliikkeiden ajamat toimenpiteet eivät enää johda positiivisiin lopputuloksiin miehille tai naisille. Ei ole naisten etu että miehiä syrjitään kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja heidän ongelmansa jätetään käsittelemättä.
Jos olisi pakko asua feministidiktatuurissa niin valitsisin Fian diktaattoriksi. Valistunut diktatuuri voi hetken toimia.. Ainakin kunnes valtaa pitää vaihtaa.
-
Feministit eivät käsittääkseni ole tehneet yhtään mitään miesten epätasa-arvoa parantavaa koko Suomen olemassaolon aikana? Tuntuu siis hieman tekopyhältä niin väittää. Miksi edes pitää olla feministi eikä tasa-arvo aktivisti?
No siis minusta tuntuu sangen itsestäänselvältä, että feminismin halu vapautua esimoderneista ahtaista kategorioista ja rooleista vapauttaa niin miehiä kuin naisiakin toteuttamaan itseään ja emansipoitumaan kaikista näistä ahtaista perinteisistä irrationaalisista vaatimuksista ja ennakko-odotuksista. Ja toki, joku critical theory on omiaan johtamaan tyhmyyksiin, mutta siinäkin on tiettyjä olennaisia havaintoja valtarakenteista. Tilannehan on se, että jos näemme että sukupuolet ovat täysin tasa-arvoisia niin vaikuttaa hieman oudolta ja irrationaaliselta, että hyvin keskeiset yhteiskunnalliset vallan muodot, pääoma, politiikka, media-omistus jne. ovat selkeästi melkoisen ylivoimaisesti miespuolisten henkilöiden käsissä. Toki kysymys on kompleksinen ja kaikkein parasta olisi, jos meillä ei olisi näitä irrationaalisia valtarakenteita kuin mitä joku moderni melkein säätelemätön spekulatiivinen finanssikapitalismi edustaa.
-
. Toki kysymys on kompleksinen ja kaikkein parasta olisi, jos meillä ei olisi näitä irrationaalisia valtarakenteita kuin mitä joku moderni melkein säätelemätön spekulatiivinen finanssikapitalismi edustaa.
Ilman näitä valtarakenteita meillä olis täysi anarkia, sikäli niitä ei tule pitää irrationaalisina.
Kannattaa myös muistaa mitä anarkia tarkoittaa, sitä että vain vahvimmat selviää ja pärjää. Sitä voi jokainen tahollaan miettiä, ketkä silloin pärjäis ja ketkä ei.
Yleisesti ottaen ne jotka huutelee nykyisten rakenteiden romahtamisen perään, haikaillen anarkiaa, olis juurikin niitä jotka ensimmäisessä vaiheessa talloutuis vahvempien jalkoihin.
IKRM
-
Survivalistina voisin kokeilla hetken Anarkiaa.
Vaikka en kummallinen anarkisti-risto olekaan,
niin maailmanlopun anarkiameininki sopisi hyvin erilaisten CNC-farmi fantasioiden toteutukseen.
Anarkiaa seuraisi totalitaarinen diktatuuri, joka sekin olisi varmasti mielenkiintoinen aika kokea läpi. Uskon että ainakin Iridia jakaisi kanssani pohjoiskorea-fiilistelyn. Univormuista diggaavat fettarit myös.
Sitten diktatuuri jo kaatuisikin ja pääsisimme takaisin joko naapurin oligarkiaan tai demokraattiseen kapitalismiin. Ja taas voisimme kirota bdsm:n kaupallistamista ja popularisointia.
Hyrrä pyörii ja hienoja sanoja opin lisää kuten critical theoryn. Miten pärjäsinkään sitä ilman tätä ennen? 😁.
-
Kunhan se diktatuuri on Female Supremacy Ultra Matriarchal Society, niin toimii mulle.
-
Kunhan se se diktatuuri on Female Supremacy Ultra Matriarchal society, niin toimii mulle.
Harmi vain, että väkivaltakoneistot tuppaavat olemaan aika miesvaltaisia. Onnea matkaan sille, joka aikoo misandriaan perustuvan diktatuurin perustaa.
-
. Toki kysymys on kompleksinen ja kaikkein parasta olisi, jos meillä ei olisi näitä irrationaalisia valtarakenteita kuin mitä joku moderni melkein säätelemätön spekulatiivinen finanssikapitalismi edustaa.
Ilman näitä valtarakenteita meillä olis täysi anarkia, sikäli niitä ei tule pitää irrationaalisina.
No siis tällä hetkellä meillä vallitsee kuitenkin pohjimmiltaan sekatalous. Se mikä on pitänyt läntiset yhteiskunnat romahtamasta katuväkivaltaan finanssikriisin jälkeen on hyvinvointivaltio ja sosiaalidemokratia. Toimeentulotuki estää osattomat lähtemästä kaduille kuten 30-luvulla tapahtui. Mitä valvomattomampi kapitalismi on, sitä haavoittuvaisempi ja satunnaisempi se on. Tästä on ihan tarpeeksi historiallista todistusaineistoa.
-
Survivalistina voisin kokeilla hetken Anarkiaa.
No siis puhdas libertarismi, valtion katoaminen, johtaisi anarkiaan eli veriseen kaokseen kaduilla, mikä sitten johtaisi brutaalien joukkioiden paikalliseen valtaan, mikä varmaan lopulta johtaisi jonkinlaiseen feodalismiin jne. Itse tykkään tästä kohtuullisen humanistisesta järjestyksestä ja stabiilista sivilisaatiosta.
-
Survivalistina voisin kokeilla hetken Anarkiaa.
No siis puhdas libertarismi, valtion katoaminen, johtaisi anarkiaan eli veriseen kaokseen kaduilla, mikä sitten johtaisi brutaalien joukkioiden paikalliseen valtaan, mikä varmaan lopulta johtaisi jonkinlaiseen feodalismiin jne. Itse tykkään tästä kohtuullisen humanistisesta järjestyksestä ja stabiilista sivilisaatiosta.
Sitten ei ehkä kannattaa niitä rajoja tönäistää ja aktiivisesti rakennelman hajoamiseen eteen töitä tehä. Raaka fakta on se, että tasaarvo on kuten kasvissyöntikin- juuri niin kauan, kunnes se yhteiskunta jotenkuten pysyy kasassa sellaisenaan. Ketään ei tuu kiinnostamaan minkääslainen tasaarvo, turkkisten eettisyys, naisten oikeudet tai muunkaan, kun sähköt on ollut poissa 3 viikkoa putkeen. Silloin alkaa tuntuu jokaisesta naisesta, että sellainen elokuvasankari, maskuliininen ja päättäväinen, olisi vieressa melko mukavaa asia olla. Kysymys on puhtaasti vaan elinympäristöstä. Siinä kannattaa sit miettii, jos tasaarvoa tökkii vaikka aafrikanmaihiin. Se ei olee ehkä etu siellä, missä olosuhteet edellyttää jotain aivan muuta. Toki täällä, missä ollaan maailman onnelismpia ja eloonjäämisen haasteet on olemattomat, voi siis harrastaa mielileikkeja ja vertaillaa oma ripsiväriä, asemaa yhteiskunnassa, mielensapahoittamisen rajoja ja sukupuolta rajattomasti. Kaikille tosifeministeille suosittelisin etsia käsiin sen kahden sankarin tarina, kuka menit tasaarvoa ja rakkautta viemaan Iraakkiin( tai oliko se Liibyaan). Melko opettava tarina.
-
Sitten ei ehkä kannattaa niitä rajoja tönäistää ja aktiivisesti rakennelman hajoamiseen eteen töitä tehä. Raaka fakta on se, että tasaarvo on kuten kasvissyöntikin- juuri niin kauan, kunnes se yhteiskunta jotenkuten pysyy kasassa sellaisenaan. Ketään ei tuu kiinnostamaan minkääslainen tasaarvo, turkkisten eettisyys, naisten oikeudet tai muunkaan, kun sähköt on ollut poissa 3 viikkoa putkeen.
No siis eihän siitä ole kahta sanaa, etteikö sivilisaation romahtaminen johtaisi barbaariseen väkivaltaan. Mutta noin toistaiseksi viimeinen puoli millenniumia on ollut aika loogista edistyksen ja sivistymisen aikaa. Se että sivilisaatio on about kahdeksan ateriaa verisestä kaaoksesta on toki tosiseikka, mutta ehkä sitä enemmän syytä panostaa siihen sivilisaatioon, sen kestävyyteen. Se mikä meillä nyt on, on poikkeuksellista ja poikkeuksellisen hienoa: historia on ollut yhtä brutaalia tuhlausta mutta nyt ollaan vajaan vuosisadan ajan, paikoitellen maapallolla, päästy paljon parempiin, sivistyneimpiin olosuhteisiin. Niihin, niiden säilymiseen ja voimistumiseen, kannattaa panostaa.
-
Tilannehan on se, että jos näemme että sukupuolet ovat täysin tasa-arvoisia niin vaikuttaa hieman oudolta ja irrationaaliselta, että hyvin keskeiset yhteiskunnalliset vallan muodot, pääoma, politiikka, media-omistus jne. ovat selkeästi melkoisen ylivoimaisesti miespuolisten henkilöiden käsissä. Toki kysymys on kompleksinen ja kaikkein parasta olisi, jos meillä ei olisi näitä irrationaalisia valtarakenteita kuin mitä joku moderni melkein säätelemätön spekulatiivinen finanssikapitalismi edustaa.
Tässä on nähtävästi taas kyseessä se, että nykyään on kahdenlaista tulkintaa sanasta tasa-arvo: Yleisempi muoto on se, että lainsäädäntö määrittelee sukupuolet tasa-arvoisiksi (pl. asevelvollisuus, sukuelinten koskemattomuus ja yksi henkirikoksen muoto, näissä miehet ovat "tappiolla" ja naiset "etuoikeutettuja" mutta hys hys...), perustuslaki suo ihmiselle vapauden ja Suomi on parlamentaarinen demokratia.
Nykyään sitten on myös toisenlaista tulkintaa. Sellaista, jossa tasa-arvo tarkoittaakin lopputuloksen sukupuolijakauman tasapäistämistä: "Naisen euron on oltava euro", "naisen vankilavuoden on oltava vuosi" ja "avioeroissa lähivanhemmuus pitää mennä 50-50".
Tuollaiseen tilanteeseen voidaan toki yhteiskunta saattaa monellekin eri tavalla. Naissovinisteja kiinnostaa toki vain ne jakaumat, missä naiset ovat "tappiolla" eli keskipalkkaerot. Se ero kaventuu jatkuvasti, mutta nykyvauhti ei näemmä kelpaa, niin sitä on koitettu nopeuttaa öykkäröimällä somessa, eipä näytä auttavan. Pientä näpertelyä on jo kokeiltu, mm. muutamille koulutusaloille saa lisäpisteitä sukupuolesta joka on vähemmän edustettuna alalla, ei ole ongelmaa ratkaissut sekään. Järjestöt saavat kahvirahaa enemmän kuin koskaan ennen, ei tullut silläkään ratkaisua. Toimiva ratkaisu olisi vaikka se, että säädetään miehille muiden tuloverojen päälle vielä miestulovero 20%, niin homma on paketissa. Tämä vaan vaatisi perustuslakimuutoksen ja 2/3:n enemmistöä eduskunnassa, koska nykyinen perustuslaki kieltää sukupuoliverot.
... hyvin keskeiset yhteiskunnalliset vallan muodot, pääoma, politiikka, media-omistus jne. ovat selkeästi melkoisen ylivoimaisesti miespuolisten henkilöiden käsissä.
Tämä on ihan totta. Nykyisessä mallissa Suomessa on lainsäädännöllinen tasa-arvo ja vapaus, jossa kuka tahansa saa perustaa yrityksen ja kerätä sille rahoitusta, asettua ehdolle vaaleissa, äänestää, perustaa puolueen, ja tehdä kansalaisaloitteen sekä omistaa median, ei katso sukupuolta. Ymmärsin kuitenkin niin, että tässä nyt on sitten ongelma tuon kanssa, kun ne ovat kasautuneet miehille. Jos on ongelma, niin se pitää ratkaista. Mahdollisuus perustaa rinnalle omia vastaavia (pl. eduskunta) on jo nyt, ja ei kelpaa. Kauheasti puhutaan jostakin "puretaan patriarkaatin rakenteita" josta ei käy selville, puretaanko valtion Maanmittauslaitoksen digiosasto vai Helsingin Sanomien lasitalo kattoineen ja jos puretaan, niin millä, lakimuutoksella vai someöykkäröinnillä? Vai onko mallina jokin vallankumouksen tyyppinen vallanvaihto, jossa nykyinen demokraattisesti valittu Sanna Marinin patriarkaattinen sortohallinto syöstään vallasta?
Missä te nyt oikein piilottelette näitä muutosehdotuksianne? Propsit Feministiselle Puolueelle siinä mielessä, että he eivät piilotelleet omia ehdotuksiaan, vaan laittoivat ne julkisesti esille, osallistuivat vaaleihin ja saivat, noh tuota, tuplasti vähemmän ääniä kuin kirkkoveneiden puolue. Samoin kunniamaininta avioliittolakia ajaneille, selkeät tekstit ja perustelut, läpi että poksahti.
Ei oikein "kolahda" minuun sellainen meininki, missä ihmiset ovat erittäin kyvykkäitä havainnoimaan ongelmia sadoittain, mutta eivät saa sanotuksi ratkaisuehdotustaan edes yhteen ongelmaan.
P.S. Voisiko joku kuopiolainen kertoa, kuinka pahasti Minna Canth pyörii haudassaan.
-
... hyvin keskeiset yhteiskunnalliset vallan muodot, pääoma, politiikka, media-omistus jne. ovat selkeästi melkoisen ylivoimaisesti miespuolisten henkilöiden käsissä.
Tämä on ihan totta. Nykyisessä mallissa Suomessa on lainsäädännöllinen tasa-arvo ja vapaus, jossa kuka tahansa saa perustaa yrityksen ja kerätä sille rahoitusta, asettua ehdolle vaaleissa, äänestää, perustaa puolueen, ja tehdä kansalaisaloitteen sekä omistaa median, ei katso sukupuolta.
No siis ymmärtäisin, että tämä argumentti on hieman sukua sille, kun Britannian parlamentissa väiteltiin 1840-luvulla työlainsäädännöstä. Että 10-vuotiaat nokikolarit ovat täysin vapaita solmimaan sopimuksia tehtaiden omistajien kanssa, ja tikulla silmään joka tähän vapauteen puuttuu ja sitä rajoittaa. Mutta siis olivat vain muodollisesti vapaita. Käytännössä oli massiivisia rakenteellisia esteitä sen sopimisen vapauden suhteen. Ja vaikka paljon lievemmin, niin näkisin että on näin vielä nykyäänkin, täysin vapaa yhteiskunnallinen kilpailu ei toteudu. Ei ole tasaista pelikenttää johtuen vanhentuneista yhteiskunnallisista ja kulttuurisista rakenteista.
-
RP, juuri sun kirjoituksen viimeinen osio kolahti. Täs melkein puoli vuotta sitten havahtuin oma pienessa yhteiskuntamallissa, että ongelmista keskustleminen ei ratkaise ongelmia. Ratkaisuista keskusteleminen ratkaisee. Valitettavasti naispuolisilla on ratkaisujen löytämiskeinona ongelmista keskusteleminen. Tiedäks te kirjaa "miehet on marsilta, naiset venukselta" ? Eli siitä voisi vetää aasinsillan. On naisellista etsii ja löytää ongelmia ja jutustella niistä. Ja ihmetellaa, miksi miesvaltainen johtoporras ei tajua ratkaista niitä.
Ja sekin toimisii ihan kivasti, jos ei yritettais väkisin vetää omalle maskuiliinista naamiota ja alkaa vaatimaan, että miehet alkaisi keskutelemaan ongelmista ratkaisuehdotuksien sijan.
-
Paskan marjat naisia sorretaan Suomessa. Uskooko joku tosissaan tuota selittelyä? Menestyneitä naisyrittäjiä on, eikä mikään estä menestymästä. Poliitikkoina meillä on melkoinen määrä menestyneitä naisia. Samoin yritysten korkeisiin asemiin on päässyt ansioituneita naisihmisiä. Vertaus vanhan Englannin nokipoikiin ontuu kuin yksijalkainen sorsa.
Meille jokaiselle on annettu menestyksen avaimet ja jokainen käyttää niitä kuten parhaaksi näkee. Turha vetää sukupuolikorttia ja mennä uhriutumaan sen taakse, kun huolellista tarkastelua kestävää näyttöä mistään järjestelmällisestä naisia sortavista, menestystä jarruttavista rakenteista ei vain ole olemassa.
Jos et ole elämässäsi menestynyt, katso peiliin.
-
Menestyneitä naisyrittäjiä tosiaan on. Naiset eivät vain perusta yrityksiä yhtä paljoa kuin miehet (mukaanluettuna kaikki ihan maanviljelijöistä lähtöisin). Lisäksi naisten yritykset tuppaavat olemaan pienempiä ja heillä on suhteellisesti paljon enemmän yrityksiä, jotka työllistävät vain yrittäjän. Ja tämän kaiken jälkeen sitten ihmetellään, että miksi ei ole 50-50 jakauma sukupuolissa kaikissa pörssiyhtiöissä. Johtuisko noista aiemmista tilastoista ainakin osittain? Toimitusjohtajaa tuskin potkitaan välittömästi firmasta, jos on sitä kymmeniä vuosia jo menestyksekkäästi johtanut ja kokeneita suuryritysten johtajia on naisissa sitten vain huomattavasti vähemmän. Tämä on vain yksi monista asioista, missä sukupuolten välinen tasajakauma ei toteudu, vaikka mitään tasa-arvoestettä ei olekaan olemassa.
-
RP, juuri sun kirjoituksen viimeinen osio kolahti. Täs melkein puoli vuotta sitten havahtuin oma pienessa yhteiskuntamallissa, että ongelmista keskustleminen ei ratkaise ongelmia. Ratkaisuista keskusteleminen ratkaisee. Valitettavasti naispuolisilla on ratkaisujen löytämiskeinona ongelmista keskusteleminen. Tiedäks te kirjaa "miehet on marsilta, naiset venukselta" ? Eli siitä voisi vetää aasinsillan. On naisellista etsii ja löytää ongelmia ja jutustella niistä. Ja ihmetellaa, miksi miesvaltainen johtoporras ei tajua ratkaista niitä.
Ja sekin toimisii ihan kivasti, jos ei yritettais väkisin vetää omalle maskuiliinista naamiota ja alkaa vaatimaan, että miehet alkaisi keskutelemaan ongelmista ratkaisuehdotuksien sijan.
John Gray. Kyllä, olen lukenut. Eikä se nyt huono kirja ole, jos kohta melko pelkistävä ja heteronormatiivinen. Sinänsä kuitenkin allekirjoitan, että kommunikaatio- ja ongelmanratkaisumallit ovat tyypillisesti sukupuolittuneita, siitä on hyvä olla tietoinen ja yhteisymmärrystä edistää, kun sekä miestyypillisesti että naistyypillisesti kommunikoivat ja ongelmia ratkaisevat koittavat lähestyä toista hahmottamisen tapaa yhteistyöhaluisesti ja avoimesti ymmärtämään pyrkien. Kyse on ikään kuin kulttuurieron yli kommunikoimisesta. Tämähän on myös Grayn ydinviesti. Kommunikaatiota ja yhteistä ongelmaratkaisua puolestaan haittaa, jos jumpi kumpi toimintatapa hahmotetaan toista paremmaksi. Tämä palautuu toksiseen maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen sekä sukupuolisten erityispiirteiden tunnistamiseen, kunnioittamiseen ja vaalimiseen.
Grayn fokus on kommunikoinnissa heteroparisuhteessa. Saman aiheen äärellä työelämässä ja business-maailmassa toimimisen näkökulmasta on Cheryl Sandberg upeassa (ja paljon Grayn tekstiä viihdyttävämmässä) teoksessaam Lean in. Suosittelen lämpimästi.
-
Kiitos perehdyn.
-
Leikkisa on oikeilla jäljillä. Kyse on sukupuolten välisestä erosta, ei sortavista rakenteista. Miehet ovat keskimäärin merkittävästi kilpailuhenkisiä ja valmiimpia riskinottoon, kuin naiset. Tämä on erittäin tärkeä seikka, kun mietitään mistä niitä menestyviä miesyrittäjiä oikein ilmaantuu tasa-arvoisessa maassa.
Toinen tärkeä seikka menestyksen portailla pärjäämisessä liittyy elämänvalintoihin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tutkittiin miksi valtaosa huippujuristeista on miehiä. Kävi ilmi, että huolimatta erinomaisesta menestyksestä opiskeluaikana, naisia oli huipulla selkeästi vähemmän. Asiaa pengottaessa kävi ilmi, että erittäin suuri osa näistä huippuosaajista oli päätynyt kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen laittamaan perheen uran edelle. Lapset olivat tärkeämpiä, kuin ura. Kukaan ei pakottanut. Ketään ei sorrettu. Se oli valinta.
Yritysmaailman huippujohtajien on käytännössä laitettava elämänsä uran rakentamiseen, otettava riskejä, tehtävä mieletön määrä työtä ja uhrauksia päästäkseen asemaansa. Erittäin harva pystyy sellaiseen ja heistäkin harva on valmis tuollaisiin ponnistuksiin.
Sukupuoli on paskin valintakriteeri juuri mihinkään työhön tai tehtävään. Pätevyys on ainoa järkevä mittari, jolla valintoja tulisi tehdä. Sukupuoli- ynnä muut syrjivät kiintiöt ovat sairas ja vääristynyt esimerkki, jota feminismin nimissä on markkinoitu.
-
Kunhan se se diktatuuri on Female Supremacy Ultra Matriarchal society, niin toimii mulle.
Harmi vain, että väkivaltakoneistot tuppaavat olemaan aika miesvaltaisia. Onnea matkaan sille, joka aikoo misandriaan perustuvan diktatuurin perustaa.
No eihän tässä kukaan nyt sentään mitään diktatuuria aio perustaa. Female Supremacy jne. on FemDom koulukunta ja tyylilaji D/s-dynamiikassa. Eikä mitään misandriaa. Se on miesten ja kaikkien sukupuolten hyvänäpitämistä ja rakastamista parhailla mahdollisilla tavoilla ja menetelmillä. Suostumukseen perustuen tiätty. Sainpahan vain radikaalin ajatuksen, että se kävisi uudesta feministisestä suuntauksesta, kun joissain vanhoissa feminismin koulukunnissa on ongelmia.
-
Mä itse asiassa feministinä en pidä mitenkään välttämättömänä tavoitteena, että maailman yritys- tai poliittisten johtajien sukupuolijakauma olisi 50/50.
On ehdottoman tärkeää, että naisilla on oikeus ja vapaus perustaa yrityksiä ja hakeutua poliittisiin johtotehtäviin. Vanhemmuuden ja työelämän yhteen sovittamisen sujuvuutta tulee edistää, koska se tukee naisten mahdollisuutta toimia yhteiskunnassa ja samalla hyödyttää miehiä tarjoamalla yhtävertaisesti heille mahdollisuuden olla aktiivisia vanhempia uran kohtuuttomasti siitä kärsimättä.
Tulee tukea naisten työelämässä ja politiikassa toimimisen mahdollisuuksia purkamalla sellaisia rakenteita, jotka vievät naisilta mahdollisuuden aitoon tasavertaiseen toimijuuteen miesvaltaisissa yhteisöissä, esim. päätösten tekoa kulisseissa miesten keskisissä sosiaalisissa konteksteissa, joihin naisilla ei ole pääsyä (herrakerhot ja poikien saunaillat).
Kun naisille aidosti tarjoutuu miesten kanssa yhteläinen mahdollisuus toimia yhteiskunnan johtoasemissa kuin miehille, on kuitenkin mielestäni feministisesti ihan ok, jos naiset valitsevat toimia johtajina miehiä harvemmin. Johtaminen ei keskimäärin ole naisille yhtä tärkeä arvo kuin miehille, koska naiset ovat keskimäärin vähemmän kilpailullisia kuin miehet. Tämä johtunee mm. vähäisemmästä testosteronin tuotannosta. Naiset johtavat tyypillisemmin vastuuntunnosta tai voidakseen tuottaa jotakin, esimerkiksi hyvänä pitämäänsä tuotetta, kuin halusta olla johtavassa asemassa yhteisössä johtajuuden itsensä luoman statusaseman vuoksi. Vähäisempi intohimo johtajuutta kohtaan vapauttaa naisia käyttämään energiaansa moniin naisille tyypillisemmin merkityksellisempiin projekteihin kuten hoivaan, perhekeskeisyyteen, luovaan toimintaan, kommunikaation rakentamiseen jne.
Ja tämä on aivan ok. Kuten sekin, että monet miehet nauttivat erityisen paljon kilpailemisesta ja voittamisesta, johtamisesta.
Tasa-arvon ei tarvitse olla tasapäisyyttä. Sukupuolierityisyyden tunnistaminen ja vaaliminen on täysin ok, kunhan se ei muodostu kenenkään yksilön vankilaksi.
, sanoi Fia Feministi. Ja Cheryl Sandberg on muuten aika samoilla linjoilla. 😉
-
Kiitän luottamuksesta ja kunniasta, mutta olen valitettavasti estynyt ottamasta vastaan valistuneen diktaattorinne tehtävää. :love: Ensinnäkin ajatus diktaattorina toimimisesta on minusta hyvin stressaava ja ahdistava.
Vaikka voisin kyllä ottaa jonkun nätin ja koristellun kruunun, jos tähän tehtävään kuuluu semmoinen?
Ja toki, jos niin haluatte, niin voitaisiin tietysti valloittaa (luonnollisesti verettömällä vallankumouksella), joku semmoinen soppelin kokoinen saari ja kokeilla sitä anarkiaa siellä. Anarkian rakenteellisena ongelmana pidän sitä, että se johtanee helposti vahvemman valtaan. Mutta jos saan näin diktaattorin ominaisuudessa valikoida sinne saarelle lähtijät ja lupaatte kaikki kunnia sanalla käyttäytyä aina kiltisti ja ainoastaan konsensuaalisesti tuhmasti, suhtautua toisiinne alati rakastavalla ystävällisyydellä ja sen hengessä pyrkiä ylittämään sukupuoltenne ja muiden persoonallisuustekijöidenne teille ja teidän välillenne asettamat kommunikaation haasteet rehellisyydellä, avoimuudella ja toisianne aktiivisesti kuunnellen, niin joo, toki tämä on vihreä.
Ja siis minä mielelläni haluaisin pitää tämän kruunun luovuttuani vallasta. Ihan muistona. :love:
Mutta ennen kuin nyt eroan diktaattorin virastani, haluaisin ehdottomasti pitää pienen puheen. Ja se menee näin:
Kuten äitini, toisen polven rintaliivin polttajafeministi opetti minulle ollessani vielä lapsi:
"Tyttäreni, mikään yhteiskunta ei voi olla turvallinen ja onnellinen naisille, jos miehet voivat huonosti. Feministien tehtävä on rakentaa tasa-arvoinen ja hyvä maailma kaikille ihmisille, naisille ja miehille, tytöille ja pojille." (Katsokaas, se oli vasta feminismin toinen aalto 90-luvun alussa, äitini ei ollut kuullut sukupuolten moninaisuudesta, vaan oli vielä kiinnittynyt dualistiseen sukupuolimalliin. Hän oppi sittemmin uutta.)
Ja feministi-isäni katsoi äitiäni hurmioituneesti hymyillen, niin kuin vain rakkauden höperöittämä mies hymyileen ja sanoi:
"Tyttäreni, maailma, jossa naisilta puuttuu vapaus toteuttaa itseään, millä tahansa valitsemallaan tavalla, ei koskaan ole onnellinen maailma miehille. Siksi myös miesten tulee olla feministejä."
Ja sitten ne pussas silleen ällön söpöisen emansipoituneen avoimesti heteronormatiivisesti pitkään ja kuolaisesti.
(Yök! Vanhemmat on niin noloja! Ja ihania.)
Ja niin oli hyvä.
Naiset, miehet ja muut jakavat tämän maailman yhdessä, vuorovaikutuksessa.
Se, mikä alistaa ja sortaa yhtä sukupuolta, eikä koskaan todella voi olla toisen sukupuolen etu.
Nousemme tai kaadumme yhdessä, ihmisinä, ihmiskuntana.
Siksi jokaista tasa-arvokysymystä on aidosti tarkasteltava kaikkien osapuolten tasapuolisen edun näkökulmasta.
Se, mikä hyödyttää yhtä ryhmää, hyödyttää laajemmassa mittakaavassa aina myös muita ryhmiä. Ei ole naisten tasa-arvoa, miesten tasa-arvoa tai muunsukupuolisten tasa-arvoa. On yhteinen, jakamaton tasa-arvo. :love:
Minä sanon sitä feminismiksi. Nyt ja aina.
Sano sinä sitä sitten nyt sovinismiksi. Olen hyvin hämmentynyt ja saatan kysyä, että etkö nyt muka todella ihan tarkoituksella yritä sotkea kommunikaatiota tässä niin kuin muka? Mutta olet silti rakastavan ystävällisyyteeni säteilevässä ja kannattelevassa verkossa. Nyt ja aina.
Ps. Kiitos BW!
Poikien lukemisen, kouluviihtyvyyden ja koulumenestyksen parantaminen perusopetuksesta. Miten saatoinkaan unohtaa. Hyvin keskeinen feministinen teema ja keskusteluaihe, ainainen huoli feministiäitien keskuudessa. Tietysti. Koska me olemme myös poikien äitejä. Feminismi kuuluu kaikille. Myös pienille pojille.
-
Kun naisille aidosti tarjoutuu miesten kanssa yhteläinen mahdollisuus toimia yhteiskunnan johtoasemissa kuin miehille, on kuitenkin mielestäni feministisesti ihan ok, jos naiset valitsevat toimia johtajina miehiä harvemmin. Johtaminen ei keskimäärin ole naisille yhtä tärkeä arvo kuin miehille, koska naiset ovat keskimäärin vähemmän kilpailullisia kuin miehet. Tämä johtunee mm. vähäisemmästä testosteronin tuotannosta. Naiset johtavat tyypillisemmin vastuuntunnosta tai voidakseen tuottaa jotakin, esimerkiksi hyvänä pitämäänsä tuotetta, kuin halusta olla johtavassa asemassa yhteisössä johtajuuden itsensä luoman statusaseman vuoksi. Vähäisempi intohimo johtajuutta kohtaan vapauttaa naisia käyttämään energiaansa moniin naisille tyypillisemmin merkityksellisempiin projekteihin kuten hoivaan, perhekeskeisyyteen, luovaan toimintaan, kommunikaation rakentamiseen jne.
No siis todella harvoin sanon mitään sukupuolia yleistävää (vaikka tietysti näitä keskimääräisiä eroja on), mutta sen rohkenen sanoa, että olisi hyvä, jos yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa johtotehtävissä olisi selkeä enemmistö naisia. Tämä nykyinen mallimme tuottaa tällä hetkellä kilpa-ajoa kohti kuilua. Ja sanonpa vielä senkin, varmaan aika sovinistiseen sävyyn, että huomattavalle osalle naisista voisi olla hedelmällistä olla kontrolloituja ja alistettuja yksityiselämässään - ja siis samoin huomattavalle osalle miehiä olla kontrollissa. Eli naiset johtakoon pääosin yhteiskunnassa ja miehet kotioloissa :D No siis tämä oli melkein puhtaasti vain vitsi, mutta ei ihan kokonaan kuitenkaan...
-
Feminismi oli aikoinaan tasa-arvon aate. Nykyään se ei enää edusta tasa-arvoa. Se on ihan yhtä älytöntä kuin sovinismikin. Miksei vaan oltaisi ihan vaan tavallisesti tasa-arvoisia?
Naiskiintiö ei ole tasa-arvoa. Siinähän lähtökohtaisesti jotenkin oletetaan, että nainen pitäisi valita siksi koska on nainen. Ja eikös ainakin aikaisemmin pojat saaneet munapisteitä pyrkiessään opiskelemaan naisvaltaiselle alalle?
Mutta hämmästyneenä olen joutunut seuraamaan, kun monikansallisen yhtiön dividioonan johtaja (mies) esitelmöi, miten yhtiössä on useita naisia johtavissa asemissa ja että he tekevät hyvää työtä. Ja viimeksi oli teemana, että on eri rotuisia työntekijöitä tutkijoina, ja hekin tekevät hyvää työtä. Ööö, mitä tämä on? Melko kivikautista.
Sovinismi sucks. Feminismi sucks.
-
Tuo on tietysti täysin väärin ja ärsyttävää - mutta usein on niin, että feminismi nähdään täysin äärimmäisten versioidensa läpi. Tietty rauhallinen tutustuminen ja tiedon etsiminen jostain muualta kuin somen flame-sodista voi valaista aika paljon sitä todella hienoa ja kunniakasta naisasialiikkeen ja feminismin historiaa. Itse olen vieläkin totaalisen hämmästynyt siitä ahdingosta ja epäoikeudenmukaisuudesta, mikä vallitsi vielä lähihistoriassa. Ja vaikka ne räikeimmät esimerkit toki ovatkin historiaa niin asenteet ja ajatusmallit kestävät paljon kauemmin. Toki kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa ne kaikkein äänekkäimmät ja äärimmäisimmät äänet saavat suhteetonta huomiota, mutta minulle on ollut itsestäänselvää, että feminismin valtavirta on emansipaation ja vapautumisen asialla, ja yksi keskeisimmistä tekijöistä näissä, eikä todellakaan kauhean paljon vähemmän miehille kuin naisille.
Tässä tulee nyt se ongelma eteen, että sitä historiallista naisasialiikettä ja feminismiä ei voida verrata tähän nykypäivän intersektionalistiseen feminismiin. Peräänkuulutan sitä, että feministit sanoutuvat irti näistä intersektionalisista öyhöttäjistä, muuten ainoa tulkinta on se, että se öyhötys on nimenomaan sitä feminismiä.
Tää nyt on kyllä todella vahvasti olkiukkoargumentti. Olen keskustellut elämäni aikana satojen feministien kanssa ja toiminut ainakin parissakymmenessä feministisessä järjestössä tai toimintaryhmässä, enkä ikinä ole törmännyt tällaiseen asenteeseen. Päin vastoin, Suomessa feministit ja feministiset järjestöt ja yhteisöt tekevät todella laajasti yhteistyötä muiden järjestöjen ja erilaisten kansalaisryhmien kanssa yhteisten tavoitteiden eteen. Samoin tosiaan esimerkiksi matalan kynnyksen verkostoitumistoimintaa yms. järjestetään todellakin matalalla kynnyksellä niin, että itsekin olen ollut järjestäjänä useamman kerran mukana erilaisissa feministiryhmien tapahtumissa, joissa sitten lippuviimeksi iso osa tyytyväisistä osallistujista on ollut "ei-feministeiksi" ilmoittautuvia. Ja eipä siinä sitten mitään, keitetään lisää kahvia ja jatketaan maailman parantamista.
Toki omassa esimerkissäni käytin jopa sinun omia kirjoituksiasi ketjussa. Itse teet pitkän listan minkä asioiden kannattaminen tekee jostakusta feministin, mainitset, että monet ihmiset ovat tietämättään feministejä (viitaten siihen listaasi), ja nyt sitten esität ettet ole tälllaiseen asiaan törmännyt satojen feministien kanssa keskusteltuasi. Olet sen verran karikatyyrimäinen/stereotyyppinen feministi, että en rehellisesti sanoen ole varma siitä oletko feministi vai oletko keskustelussa vain trolllaamassa feministejä.
-
Kun naisille aidosti tarjoutuu miesten kanssa yhteläinen mahdollisuus toimia yhteiskunnan johtoasemissa kuin miehille, on kuitenkin mielestäni feministisesti ihan ok, jos naiset valitsevat toimia johtajina miehiä harvemmin. Johtaminen ei keskimäärin ole naisille yhtä tärkeä arvo kuin miehille, koska naiset ovat keskimäärin vähemmän kilpailullisia kuin miehet. Tämä johtunee mm. vähäisemmästä testosteronin tuotannosta. Naiset johtavat tyypillisemmin vastuuntunnosta tai voidakseen tuottaa jotakin, esimerkiksi hyvänä pitämäänsä tuotetta, kuin halusta olla johtavassa asemassa yhteisössä johtajuuden itsensä luoman statusaseman vuoksi. Vähäisempi intohimo johtajuutta kohtaan vapauttaa naisia käyttämään energiaansa moniin naisille tyypillisemmin merkityksellisempiin projekteihin kuten hoivaan, perhekeskeisyyteen, luovaan toimintaan, kommunikaation rakentamiseen jne.
Naiset eivät ole vähemmän kilpailullisia, naisten kilpailu vain on passiivis-aggressiivista, ja miehenä naisten kilpailua seuratessa ei voi olla kuin tyytyväinen, että on mies, kun meidän kilpailu on sentään suoraviivaista ja rehellistä, eikä sitä edes esiinny samassa mittakaavassa.
No siis todella harvoin sanon mitään sukupuolia yleistävää (vaikka tietysti näitä keskimääräisiä eroja on), mutta sen rohkenen sanoa, että olisi hyvä, jos yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa johtotehtävissä olisi selkeä enemmistö naisia. Tämä nykyinen mallimme tuottaa tällä hetkellä kilpa-ajoa kohti kuilua. Ja sanonpa vielä senkin, varmaan aika sovinistiseen sävyyn, että huomattavalle osalle naisista voisi olla hedelmällistä olla kontrolloituja ja alistettuja yksityiselämässään - ja siis samoin huomattavalle osalle miehiä olla kontrollissa. Eli naiset johtakoon pääosin yhteiskunnassa ja miehet kotioloissa :D No siis tämä oli melkein puhtaasti vain vitsi, mutta ei ihan kokonaan kuitenkaan...
Luova tuho on kylläkin kapitalismiin sisäänrakennettu ominaisuus, millä on tekemistä sen kanssa mitä markkinat ostavat. Markkinat yleensä ostavat sitä mitä halvimmalla saavat - syy miksi ihmiset käyvät Jyskissä, H&M:llä ja Ikeassa.
Tässähän on nyt hyvä huomata sekin, että ne ketkä käyttävät rahaa kategorisesti tyhmästi, ovat nuoret miehet - jokaikinen perheenäiti on hyvinkin tarkka rahasta. Naiset vastaavat 70 prosentista kotitalouksien kulutuksesta, joka tarkoittaa, että nimenomaan naiset ohjaavat sitä kapitalistia kohti luovaa tuhoa, enkä ole nyt ihan varma millä logiikalla ne naisjohtajat saisivat yhtäkkiä näitä ihmisiä muuttamaan kulutustottumuksiaan. Kun se "eettinen kuluttaminen" rajoittuu ihmisillä vain Facebook-tykkäyksiin ja niiiden asioiden moralisointiin mitä itsekin tekee.
Nykyhallitus ei ole myöskään nostanut 20 prosentilla julkisten naisvaltaisten alojen palkkoja, vaikka erot miesten ja naisten ansioissa oli demareiden eduskuntavaaliretoriikkaa, lisäksi ymmärtääkseni myös muut hallituspuolueet näkivät asian epäkohtana. Nythän Iltalehden(?) mukaan hallitus kaavailee pätevyysvaatimuksien laskemista julkisen puolen aloilla positiivisen syrjinnän varjolla, mikä tulee ainakin reaalisesti laskemaan näiden julkisten alojen palkkoja, koska halpatyövoimalla on helpompaa päästä näille aloille.
-
Tuo on tietysti täysin väärin ja ärsyttävää - mutta usein on niin, että feminismi nähdään täysin äärimmäisten versioidensa läpi. Tietty rauhallinen tutustuminen ja tiedon etsiminen jostain muualta kuin somen flame-sodista voi valaista aika paljon sitä todella hienoa ja kunniakasta naisasialiikkeen ja feminismin historiaa. Itse olen vieläkin totaalisen hämmästynyt siitä ahdingosta ja epäoikeudenmukaisuudesta, mikä vallitsi vielä lähihistoriassa. Ja vaikka ne räikeimmät esimerkit toki ovatkin historiaa niin asenteet ja ajatusmallit kestävät paljon kauemmin. Toki kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa ne kaikkein äänekkäimmät ja äärimmäisimmät äänet saavat suhteetonta huomiota, mutta minulle on ollut itsestäänselvää, että feminismin valtavirta on emansipaation ja vapautumisen asialla, ja yksi keskeisimmistä tekijöistä näissä, eikä todellakaan kauhean paljon vähemmän miehille kuin naisille.
Tässä tulee nyt se ongelma eteen, että sitä historiallista naisasialiikettä ja feminismiä ei voida verrata tähän nykypäivän intersektionalistiseen feminismiin. Peräänkuulutan sitä, että feministit sanoutuvat irti näistä intersektionalisista öyhöttäjistä, muuten ainoa tulkinta on se, että se öyhötys on nimenomaan sitä feminismiä.
No siis väitän kyllä, että nuo äärimmäiset tulkinnat ovat aika lailla marginaalissa - toki sinänsä hyvin näkyviä tänä someaikana. Mutta tosiaan itselleni feminismi on todella selkeästi myös miesten vapautusliike. Positiivinen, vanhoja ahdistavia esimoderneja kategorioita ja rooleja purkava, seksimyönteinen, vapauttava, emansipatorinen jne.
-
Koskas tuo miesten vapauttamiseen ja tasa-arvoon pyrkivä feminismi alkaa voimallisesti ajamaan kaikkien syrjivien kiintiöiden purkamista? Ei näy, ei kuulu sellaisia äänenpainoja. Ei koskaan, missään.
-
Koskas tuo miesten vapauttamiseen ja tasa-arvoon pyrkivä feminismi alkaa voimallisesti ajamaan kaikkien syrjivien kiintiöiden purkamista? Ei näy, ei kuulu sellaisia äänenpainoja. Ei koskaan, missään.
Itse ainakin oon feministipiireissä nähnyt vahvaa kritiikkiä sukupuolikiintiöitä ja vastaavia kohtaan jo vuosia.
-
Toisaalta veikkaan että ne kritiikit tulee just semmoisilta feministeiltä kenestä et aiempien viestiesi perusteella tykkäisi ollenkaan ;D
-
Mahtaa olla yritysten johtoryhmissä ja hallituksissa hienoa olla kiintiönaisena.
Kellään ei ole mitään arvostusta tuollaista henklöä kohtaan, koska sinne on päästy vain kiintiön kautta, ei osaamisen.
Sitten ne naiset valittaa kun kukaan ei arvosta heita, eikä kuuntele heitä.
IKRM
-
Mahtaa olla yritysten johtoryhmissä ja hallituksissa hienoa olla kiintiönaisena.
Kellään ei ole mitään arvostusta tuollaista henklöä kohtaan, koska sinne on päästy vain kiintiön kautta, ei osaamisen.
Sitten ne naiset valittaa kun kukaan ei arvosta heita, eikä kuuntele heitä.
Todella vaikea nähdä, että asia olisi oikeasti noin mustavalkoinen. Toki kiintiöt ovat hieman arveluttavia, mutta samoin ovat myös kaikki nämä hyväveli-kerhot, esim. joku suuryritysten hallitusrälssi, joka palkitsee toisiaan täysin suhteettomin palkkioin ja bonuksin.
-
Mahtaa olla yritysten johtoryhmissä ja hallituksissa hienoa olla kiintiönaisena.
Kellään ei ole mitään arvostusta tuollaista henklöä kohtaan, koska sinne on päästy vain kiintiön kautta, ei osaamisen.
Sitten ne naiset valittaa kun kukaan ei arvosta heita, eikä kuuntele heitä.
IKRM
Kai sä tajuat että niitä kiintiönaisia ei palkata satunnaisesti nappaamalla vain joku ohikulkija kadulta, vaan niiden pitää totta kai täyttää myös tietyt vaatimustasot että pääsevät töihin? Kiintiö on yksi niistä valintamekanismeista mitä käytetään, mutta totta kai heidät palkataan myös osaamisensa takia.
-
Mahtaa olla yritysten johtoryhmissä ja hallituksissa hienoa olla kiintiönaisena.
Kellään ei ole mitään arvostusta tuollaista henklöä kohtaan, koska sinne on päästy vain kiintiön kautta, ei osaamisen.
Sitten ne naiset valittaa kun kukaan ei arvosta heita, eikä kuuntele heitä.
Todella vaikea nähdä, että asia olisi oikeasti noin mustavalkoinen. Toki kiintiöt ovat meloisen arveluttavia, mutta samoin ovat myös hyväveli-kerhot, esim. joku suuryritysten hallitusrälssi, jotka palkitsevat toisiaan täysin suhteettomin palkkioin ja bonuksin.
Hyvä pointti tämäkin, minkä lisäksi myös nepotismi elää ja voi hyvin edelleen juurikin näissä hyvävelikerhoissa. Bisnesmaailma ei todellakaan ole mikään absoluuttinen meritokratia.
-
Keskusteluanalyysiä tämän ketjun pohjalta ja hieman lisää omia ajatuksiani:
Tässä ketjussa tulee näkyviin melko selkeästi jo aiemmissa feminismiä käsittelevissä ketjuissa näkyneet positiot, tosin poikkeuksellisen rauhallisina sävyinä, joka on ihan tosi hyvä juttu. Dialogi on mielestäni pyhä asia, eikä sitä tulisi kenenkään halventaa pikkumaiselle nokittelulla. Tässä toki myönnän itse epäonnistuvani säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta pyritään parempaan.
Positioita tuntuu olevan muutama selkeästi eri tyyppinen, jotka valitettavatsi johtavat ohipuhumiseen. Feminismikritiikki näyttäisi olevan valitettavan harvoin asiantuntevaa, eli mielestäni feminismiä kritisoivat puheenvuorot takertuvat harmillisen usein olkiulkkoihin, eli hyökkäävät sellaisia argumentteja vastaan, joita kukaan ei ole keskustelussa esittänyt. Esimerkiksi vaikkapa se, että useampi keskustelija on tuonut esiin feministisen miesvihan, jota on keskustelun itsensä sisällöstä hieman vaikea löytää. En tarkoita sanoa, etteikö keskusteluun saisi tuoda uutta sisältöä sen ulkopuolelta, mutta kehottaisin kaikkia keskusteluun rehellisesti ja rakentavasti osallistumaan pyrkiviä olemaan tarkkana sen kanssa, että kertoo myös kuka on sanonut tai toiminut kritisoidulla tavalla. Tämä on aika tärkeää, koska muuten keskustelu vääjäämättä pelkistyy yksittäisiin heittoihin ja ohipuhumiseen, joka taas eskaloituu herkästi henkilökohtaisuuksiin ja sitten on taas ylläpidolla töitä.
Feminismin kannalle asettuvat keskustelijat tuntuisivat minun nähdäkseni pysyvän aika pitkälti omakohtaisessa kokemusmaailmassa, joka on aika hyvä lähtökohta, sillä silloin ei tule kyhänneeksi omia olkiulkkojaan. Toisaalta nähdäkseni on jonkin verran sellaista baarin sisäistä historiallista painolastia kannettavana, että usein feministi meinaa rinnastaa tasa-arvon suoraa feminismiin, jolloin ehkä kriittisille äänenpainoille jäävää tilaa turhaan rajoitetaan leimaamalla ne kategorisesti sortaviksi. Toki jokainen saa muodostaa oman mielipiteensä, ja se voi ihan hyvin olla sellainen, että tasa-arvoa laajasti ajavan ihmisen halu olla kutsumatta itseään feministiksi on hoopoa, mutta sitten on taas eri asia, onko sen sanoittaminen rakentavaa keskustelua tässä yhteydessä. Joskus aiemmin itsekin halusin olla kutsumatta itseäni feministiksi, mutta sittemmin lakkasin oikeastaan välittämästä niin suuresti; jos aatemaailma kohtaa, niin semanttinen neppailu ei taida olla kovin tarpeellista. Joku taisi tuossa aiemmin myös puhua lokeroimisen tarpeettomuudesta.
Tässä keskustelussa tulee mielestäni esiin mielenkiintoinen ristiriita keskustelijoiden maailmankatsomusten välillä. Minusta näyttää siltä, että moni feminismikriitikko ajattelee, että jokainen ihminen ajaa vain omaa etuaan. Korjatkaa, jos olen väärässä. Tämä ei kuitenkaan vastaa sitä kokemusta, joka itselläni on feminismistä, sillä esimerkiksi itse tukevasti cishetskuna hyötyisin (ainakin osin) siitä, jos saisin pitää etuoikeutetun asemani yhteiskunnassa. Tässä tarkoitan etuoikeudella monia muita selvästi suurempaa mahdollisuutta toimia kohtaamatta syrjintää sukupuolen, ihonvärin, seksuaalisen suuntautumisen tai etnisyyden perusteella. Toisin sanoen, naisen ja mustan heikompi asema jättää minun lautaselleni enemmän pekonia, mutta oikein se ei ole. En siis oikein omalla kohdallani näe miten vaikkapa tasa-arvoisen avioliittolain ajaminen suoraa hyödyttäisi itseäni. Epäsuorasti moninaisillakin tavoilla. Osittain näkisinkin, että ohipuhumisen taustalla voisi nähdä ristiriidan eri osapuolten välillä siinä, että tokihan vaikkapa omat kirjoitukseni näyttävät epärehellisiltä mikäli ei usko sitä lähtöväittämää, etten ollenkaan aina aja omaa etuani. Rakentavan keskustelun perustana voi pitää luottamusta molemminpuoliseen rehellisyyteen ja jos tämä vaatimus ei täyty, niin haastavaahan tämä on.
Keskustelu on toistaiseksi pysynyt aika rauhallisena, ja ainakin itse toivoisin jokaisen keskustelijan pitävän osaltaan huolen siitä, että kirjoittaa muita kunnioittavaan sävyyn. Ei välttämättä siksi, että kunnioittaisi jokaista keskustelun osapuolta yksilönä, vaan juurikin siksi, että kunnioittaa rakentavaa keskustelua itsessään. Loukkaava tai "in bad faith"-tyylinen kommentti on kommentoijan oma epäonnistuminen, osui se maaliin tai ei, sillä keskustelu on laajemman yhteisön jakama asia.
--
Feminismi on ideologia.
Kaikilla meillä on ideologiamme, joihin uskomme, myönsimme sitä tai emme. Itse näkisin , että kyvyttömyys nimetä sitä, ismiä, johon itse uskoo, ei suinkaan tarkoita, etteikö sitä olisi, vaan ainoastaan, ettei sitä tiedä. Tolkunihminen, joka ei tykkää ismeistä, ei siis mielestäni suinkaan ole ismitön, vaan ennemminkin tietämätön. Itselleni lingvistinä, siis kielentutkijana, ideologiat ovat aika tuttuja sikäli, että kielitieteessä niillä tarkoitetaan sellaisia yleismaailmallisia, osin jaettuja "totuuskimppuja", joiden kautta maailmaa hahmotetaan.
Esimerkiksi näin: kapitalismin perustotuuksiin kuuluu muunmuassa ihmisen oikeus omistaa määrittelemättömän paljon. Harva kyseenalaistaa vaikkapa yrityksen omistajan kykyä omistaa yritys, vaikkei se oikein edes tarkoita konkretian tasolla mitään. Sitä ei voi laittaa taskuunsa ja kantaa mukanaan kuten vaikkapa isoisältä saatua perintöpuukkoa. Uskomme siis, että sopimalla, että henkilö X omistaa vaikkapa Nokian, hänellä on oikeus päättää siitä, mitä yritykselle tapahtuu riippumatta muiden mielipiteistä. Osa kapitalisteista uskoo, että esimerkiksi valtion ei pitäisi mitenkään rajoittaa omistajan oikeuksia yrityksensä suhteen, kun taas osa pitää jonkinlaisia rajoituksia hyvinkin perusteltuina. En koita sanoa, etteikö näin saisi olla, ainoastaan, ettei uskottu omistusoikeus ole mikään fysiikan laki, jolle ei ole vaihtoehtoa. Ideologia vaan sanoo, että näin on ja sen kyseenalaistaminen nähdään terveen järjen vastaisena. Omistaminen on puhtaasti sosiaalinen sopimus.
Feminismi, nykymuodossaan, kattaa monenlaisia perususkomuksia, kuten vaikkapa uskomuksen siitä, että ihmiset ovat keskenään tasa-arvoisia. Tarkastelemalla maailman tilaa hetkisen, käy kivuliaan selväksi, ettei näin ole. Me ihmiset emme ole laisinkaan tasa-arvoisissa asemissa toisiimme nähden. Mikään fysiikan laki ei tee ihmisistä tasa-arvoisia, mutta feminismin perusolettamana on, että näin tulisi olla ja poikkeamat tasa-arvon toteutumisesta, riippumatta siitä, kehen ne kohdistuvat milloinkin, ovat väärin. Kuten moni muu jo kirjoitti, nykyfeminismiä ei oikein voi niputtaa miksikään yhdeksi, kiinteäksi köntiksi, jonka kannattajat jakaisivat selkeästi samat arvot ja päämäärät. Siksipä aiheesta kirjoittavan tulisikin tarkentaa omaa katsantoaan, oli kyse sitten kritiikistä tai kannatuksesta. Jos tekee mieli kirjoittaa, että "feministit on kaikki pyllyhousuja", niin mielestäni pitäisi tarkentaa se muotoon "Ne feministit, jotka sanoo, ettei sukupuolta ole ollenkaan olemassa ovat pyllyhousuja". Toki ymmärrän, että samalla se oma nokkeluus kärsii, kun määritelmät liudentavat omaa sanomaa, mutta ehkäpä se voisi olla paikallaan.
Ideologiaa tarkastellessa on hyvä tiedostaa se, että jokainen ideologia pyrkii nk. hegemoniseen asemaan, eli asettamaan omat totuutensa terveen järjen mittareiksi. Tämä pyrkimys ei mielestäni tee mistään ideologiasta hyvää tai huonoa, vaan sitä arviodiessa täytyy tarkastella niitä totuuksia, joita sen puheenparsi kauppaa. Kapitalismin puheenparsi kauppaa oikeutta omistaa ja yrittää, mutta myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen vähättelyä siinä varjolla. Feminismin puheenparsi kauppaa oikeutta olla tasaveroinen, mutta moni kokee sen sisältämän yhteiskuntakritiikin miesvihana. Tämä vaatii vähän työtä, koska mielestäni tuo näkemys näyttäisi perustuvan joko tietämättömyyteen tai epärehellisyyteen.
--
Kinkypiireissä feminismin tarve näkyy mielestäni siinä, että sen puheenparren tapa tuoda valta-asetelmat käsittelyyn on äärimmäisen tarpeellinen. Feminismi ei tietty itsessään ole välttämättömyys terveiden valtarakenteiden kannalta, mutta sen tapa käsitellä asioita on mielestäni hedelmällinen, sillä siinä otetaan huomioon monesti myös nk. piilorakenteet, eli vaikkapa tavat puhua ja nimetä asioita. Esimerkiksi baarissa käydyt transfobiakeskustelut tuovat mielestäni hyvin esiin tarpeen syvälliselle keskustelulle, sillä pidän itsestään selvänä sitä, ettei cis-sukupuolisten keskenään pitäisi sopia, ettei asia X ole transfobiaa, vaan pitää saada nämä ihmiset itsessään mukaan keskusteluun. On myös hyvä käsitellä sitä, kuka pääsee päättämään, milloin kyse on asiattomasta syrjinnästä ja milloin kyse on siitä, että jollakulla on preferenssi asian Y suhteen.
-
Jos nuo hallituspaikoille valitut naiset valittais osaamisensa perusteella, eikä kiintiöitten perusteella, ne tulis valituiksi ilman kiintiöitäkin.
Yritykset kuitenkin aina haluaa valita parasta mihin pystyvät. Kiintiöt poistaa tämän mahdollisuusen, ja saadaankin niitten mukainen sukupuolijakauma, ei osaamisen perusteella valittu kokoonpano.
IKRM
-
Jos nuo hallituspaikoille valitut naiset valittais osaamisensa perusteella, eikä kiintiöitten perusteella, ne tulis valituiksi ilman kiintiöitäkin.
Yritykset kuitenkin aina haluaa valita parasta mihin pystyvät. Kiintiöt poistaa tämän mahdollisuusen, ja saadaankin niitten mukainen sukupuolijakauma, ei osaamisen perusteella valittu kokoonpano.
IKRM
Multa menee nyt ohi, että miten tää liittyy feminismiin? Saati kinkyilyyn?
Kiintiöit on ongelmallisia, se on vissiin aika laajalti tiedossa. Joskus ne on perusteltuja, sillä monien vähemmistöjen pääsy yhteiskunnan hierarkioiden ylemmille portaille on ensin taattava lailla, ennen kuin se alkaa tapahtua itsestään, mutta nää on haastavia kohtia eivätkä lainkaan ongelmattomia.
Kiistän kuitenkin tuon väittämän siitä, että yritykset valitsevat aina parasta, sillä haluan uskoa, että Björn Wahlroos ei ole parasta, mihin suomalainen talouselämä pystyy.
-
Kiintiöt liittyvät olennaisesti feminismiin, sen ollessa yksi tärkeimmistä lyömäaseista, joilla ideologiaan identifioituvat ajavat epäoikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Niiden sivuuttaminen on vain perustaktiikka, jolla ikävät tosiasiat koetetaan sivuuttaa. Koko keskusteluketju ei liity kinkyilyyn, joten aika heikko yritys vaientaa väärinajattelijat.
Kiintiöt ovat lähtökohtisesti ja perustavanlaatuisesti väärin, syrjiviä ja epäoikeudenmukaisia. Ylevillä perusteluilla saadaan paljon pahaa aikaan. ”Siirtyminen parempaan yhteiskuntaan” on ollut peruste myös lukuisille kansanmurhille ja muille hirviömäisyydelle. Tarkoitus ei todellakaan pyhitä tällaisia keinoja.
Mitä ne ylimmän johdon hyvävelikerhot oikein ovat, jossa naisia sorretaan? Missä ne kokoontuvat? Kuulostaa kivasti sellaiselta möröltä, jolla voi pelotella pikkulapsia hiljaiseksi. Olen kohtuullisen kauan työskennellyt kansainvälisten konsernien huippujohdon kanssa, mutta vissiin ne jossakin piileskelevät, kun eivät ole koskaan vastaan tulleet.
-
Eipä mulla nyt tähän väliin muuta kuin että ihan järkyttävän hyvä kommentti, Apyllon. Olen vaikuttunut. Kiitos. :love:
Osuvaa analyysiä, että jos ja kun todella olettaa kaikkien ihmisten pyrkivän aina ajamaan omaa tai viiteryhmänsä etua, voi olla hyvin vaikea toki ymmärtää feminismin peruslähtökohtaa. Edellä joku mm. kommentoi ettei "intersektionaalinen feminismi hyödytä valkoisia naisia länsimaissa, joten heidän ei kannata kannattaa sitä". Itselleni ajatus on täysin nurinkurinen; intersektionaalisen tai kuten itse mieluummin sanon, inklusiivisen feminismin lähtökohtahan siis nimenomaan on, että kaikkien, myös feminististen toimijoiden itsensä, tulee tiedostaa omat etuoikeutensa ja sokeat pisteensä, ja nimenomaan antaa puhetila ja toimijuus sorrettuja ryhmiä koskevissa kysymyksissä heille itselleen, ja olla myös valmis luopumaan omista etuoikeuksista alisteisemmassa asemassa olevien eduksi. Tietenkään etuoikeuksista luopuminen ei ole egoistisesti ajateltuna hyödyllistä, mutta se on eettisesto oikein ja näin ollen moraalinen velvollisuus. Välillisesti yhteisen hyvän tavoittelu myös aina hyödyttää etuoikeuksistaan myös luopuvia osapuolia, koska oikeudenmukaisempi maailma on myös turvallisempi ja ristiriidattomampi maailma.
Ja yhdyn ajatukseen, että olkaamme erinomaisia toisillemme. Lupaan tehdä itsekin parhaani. Kiitän muistutuksesta.
Mulla on tänään muuten tosi ihana päivä. :love:
Oon saanu mahtavan uuden ystävän ja mun feministinen ruohonjuuritason työni rokkaa taas ihan nextillä levelillä. Ja äsken kun katoin peiliin, mun tissit näytti tosi ihanilta. :love:
Toivottavasti teilläkin on kivaa. :)
-
En edelleenkään kaikista yrityksistäni huolimatta saa mieleeni yhtään ainutta kertaa täällä baarissa, foorumilla tai chatissa, jolloin feministiksi itseään kutsuva ihminen olis kommentoinut mitenkään poikkiteloisesti Dominoivien naisten tapaa kohdella alistuvia miehiä, tai heidän tapaansa puhua alistuvista miehistä.
Saatikka, että olisivat kokeneet samaisen ryhmän tapaa puhua miehistä ylipäänsä.
IKRM
-
En edelleenkään kaikista yrityksistäni huolimatta saa mieleeni yhtään ainutta kertaa täällä baarissa, foorumilla tai chatissa, jolloin feministiksi itseään kutsuva ihminen olis kommentoinut mitenkään poikkiteloisesti Dominoivien naisten tapaa kohdella alistuvia miehiä, tai heidän tapaansa puhua alistuvista miehistä.
Saatikka, että olisivat kokeneet samaisen ryhmän tapaa puhua miehistä ylipäänsä.
IKRM
Miksi lähtökohtaisesti feministien tai muidenkaan pitäisi puhua poikkipuolisesti dominoivien naisten tavasta puhua submissiivisistä miehistä tai kohdella heitä?
Henkilökohtaisesti tunnen vain pari dominoiva naista ja nämäkin satumoisin dominoivat vain toisia naisia, joten eipä mulla kyllä noin lähtökohtaisesti ole ihan hirveästi sanottavaa asiasta. Empiiristen havaintojeni mukaan täällä Baarissa dominoivat naiset puhuvat miessubeistaan yleensä asiallisesti ja kuten myös miessubit dommeistaan. 🤔
Toki mikäli miessubeilla on poikkipuolista sanottavaa dominoivien naisten käytöksestä, kannustan ehdottomasti avoimeen keskusteluun aiheesta. 🙂
-
Kiintiöt liittyvät olennaisesti feminismiin,
No jos feminismillä tarkoitetaan vain liberaalia girl boss feminismiä niin sitten joo, mutta esim intersektionaalisten feministien piirissä noihin kiintiöihin suhtaudutaan huomattavasti kriittisemmin ja välillä jopa suorastaan negatiivisesti hyvin monenlaisista syistä, joista osa on samoja mitä tässäkin keskustelussa on esitetty.
-
Mitä ne ylimmän johdon hyvävelikerhot oikein ovat, jossa naisia sorretaan? Missä ne kokoontuvat? Kuulostaa kivasti sellaiselta möröltä, jolla voi pelotella pikkulapsia hiljaiseksi. Olen kohtuullisen kauan työskennellyt kansainvälisten konsernien huippujohdon kanssa, mutta vissiin ne jossakin piileskelevät, kun eivät ole koskaan vastaan tulleet.
Tätä samaa asiaa olen itsekin monesti kummastellut, että missä se yritysmaailman sukupuolisortava illuminati kokoontuu kehittämään
lisää juonia joilla naisia saadaan alistettua. :o
Se että raha löytää rahan luo, on toki itsestäänselvää, mutta sanoisin kyllä, että sen lisäksi, että raha ei haise, ei sillä myöskään ole sukupuolta. ???
-
Kiintiöt liittyvät olennaisesti feminismiin, sen ollessa yksi tärkeimmistä lyömäaseista, joilla ideologiaan identifioituvat ajavat epäoikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Niiden sivuuttaminen on vain perustaktiikka, jolla ikävät tosiasiat koetetaan sivuuttaa. Koko keskusteluketju ei liity kinkyilyyn, joten aika heikko yritys vaientaa väärinajattelijat.
Kiintiöt ovat lähtökohtisesti ja perustavanlaatuisesti väärin, syrjiviä ja epäoikeudenmukaisia. Ylevillä perusteluilla saadaan paljon pahaa aikaan. ”Siirtyminen parempaan yhteiskuntaan” on ollut peruste myös lukuisille kansanmurhille ja muille hirviömäisyydelle. Tarkoitus ei todellakaan pyhitä tällaisia keinoja.
Mitä ne ylimmän johdon hyvävelikerhot oikein ovat, jossa naisia sorretaan? Missä ne kokoontuvat? Kuulostaa kivasti sellaiselta möröltä, jolla voi pelotella pikkulapsia hiljaiseksi. Olen kohtuullisen kauan työskennellyt kansainvälisten konsernien huippujohdon kanssa, mutta vissiin ne jossakin piileskelevät, kun eivät ole koskaan vastaan tulleet.
Jos niitä hyvävelikerhoja ei ole, niin sittenhän niiden vastustamista ei varmaan tarvitse vastustaa?
Olen nyt hieman hämilläni, koska vähän tuntuu Snadilla lähtevän laukalle tuo ajattelu kun feminististä kansanmurhaa ilmeisesti ollaan pykäämässä, joten jäitä hattuu arvon herrat, emme ole ylilaudalla vaan Baarissa!
--
Kiintiöt ovat ongelmallisia, kuten sanottiin, mutta jos ne leimaa sellaisenaan kategorisesti vääriksi, niin se vaatii jo hieman oman ajattelun avaamista. Mikä niissä on kategorisesti väärin? Esimerkiksi vähemmistöjen asioista päätettäessä lienee suotavaa, että toimielimissä on myös vähemmistö itse edustettuna silloin, kun se on mahdollista.
Kiintiö ei ole kovinkaan perusteltu ratkaisu sellaisessa yhteiskunnassa ja sellaisen väestöryhmän osalta, jossa kyseisellä ryhmällä on ollut pitkään hyvät mahdollisuudet pyrkiä vaikuttamaan tasa-arvoisista lähtökohdista, mutta ollenkaan kaikkialla tämä ei nähdäkseni pidä paikkaansa. Esimerkiksi transsukupuolisten asema yhteiskunnassa ei ole mielestäni niin hyvin turvattu, etteikö olisi tarpeen varmistaa, että vähemmistö itse on mukana itseään koskevassa päätöksenteossa.
Pörssiyhtiöiden hallituskuvioihin en ota kantaa, koska en niistä tarpeeksi tiedä, menisi puskista huuteluksi.
-
Kiintiöt ovat ongelmallisia, kuten sanottiin, mutta jos ne leimaa sellaisenaan kategorisesti vääriksi, niin se vaatii jo hieman oman ajattelun avaamista. Mikä niissä on kategorisesti väärin?
Henkilökohtaisesti mä en pidä kiintiöistä sen vuoksi, että se marginaalitilanteissa sulkee osaamista pois.
Eli jos sulla on vaikkapa kaksi työpaikkaa ja kolme hakijaa, kiintiössä otetaan paras ja se joka on pakko ottaa.
Tää ei liity sinällään feminismiin vaan en pidä mistään tällaisista kiintiöistä.
-
Jos feminismin tarkoituksena on puolustaa heikointa, niinkuin täällä on annettu ymmärtää, vois olettaa niin tapahtuvan täälläkin vaikkapa näissä sub-miehiin viittaamissani tapauksissa.
IKRM
-
Kiintiöt liittyvät olennaisesti feminismiin, sen ollessa yksi tärkeimmistä lyömäaseista, joilla ideologiaan identifioituvat ajavat epäoikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Niiden sivuuttaminen on vain perustaktiikka, jolla ikävät tosiasiat koetetaan sivuuttaa. Koko keskusteluketju ei liity kinkyilyyn, joten aika heikko yritys vaientaa väärinajattelijat.
Kiintiöt ovat lähtökohtisesti ja perustavanlaatuisesti väärin, syrjiviä ja epäoikeudenmukaisia. Ylevillä perusteluilla saadaan paljon pahaa aikaan. ”Siirtyminen parempaan yhteiskuntaan” on ollut peruste myös lukuisille kansanmurhille ja muille hirviömäisyydelle. Tarkoitus ei todellakaan pyhitä tällaisia keinoja.
Mitä ne ylimmän johdon hyvävelikerhot oikein ovat, jossa naisia sorretaan? Missä ne kokoontuvat? Kuulostaa kivasti sellaiselta möröltä, jolla voi pelotella pikkulapsia hiljaiseksi. Olen kohtuullisen kauan työskennellyt kansainvälisten konsernien huippujohdon kanssa, mutta vissiin ne jossakin piileskelevät, kun eivät ole koskaan vastaan tulleet.
Kiintiöt ovat ongelmallisia, kuten sanottiin, mutta jos ne leimaa sellaisenaan kategorisesti vääriksi, niin se vaatii jo hieman oman ajattelun avaamista. Mikä niissä on kategorisesti väärin?
6 §Yhdenvertaisuus
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Se että syrjintä on joidenkin kannalta positiivista ei tarkoita etteikö se olisi edelleen syrjintää.
-
Jos feminismin tarkoituksena on puolustaa heikointa, niinkuin täällä on annettu ymmärtää, vois olettaa niin tapahtuvan täälläkin vaikkapa näissä sub-miehiin viittaamissani tapauksissa.
IKRM
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Kaikki vallankäytön kohteet, konsensuaalisenkin, ansaitsevat kunnioittavan kohtelun (paitsi niissä tilanteissa, joista on erikseen sovittu, että ei) ja yhteisön täyden suojan.
Apo
Edit: typoja
-
Hieman huvittaa tämä ajatus että yhteiskunta jossa miesten ja naisten tulot ja varallisuus olisivat tasan 50/50 olisi joku ylivertainen onnela johon tulisi edes pyrkiä. Hieman kun mallintaisi ihmisten parisuhdedynamiikkaa niin osoittautuisi varmasti että aivan surkea tilanne.
-
Eipä taida kukaan feministi tuollaiseen yhteiskuntaan pyrkiäkään.
-
Hieman huvittaa tämä ajatus että yhteiskunta jossa miesten ja naisten tulot ja varallisuus olisivat tasan 50/50 olisi joku ylivertainen onnela johon tulisi edes pyrkiä. Hieman kun mallintaisi ihmisten parisuhdedynamiikkaa niin osoittautuisi varmasti että aivan surkea tilanne.
Mistä tämä ajatus on peräisin?
Erot eri väestöryhmien kesken lienevät sen verran suuresti epätasapainossa, että se on ongelma itsessään. Pyrkimys ei juuri kellääm liene kommunistiseen "tasajakoon", mutta esimerkiksi naisten eläkeköyhyys, joka on seurausta pienemmistä tuloista työuran aikana on ihan juttu ja osaltaan seurausta juuri tuloeroista.
-
Jos feminismin tarkoituksena on puolustaa heikointa, niinkuin täällä on annettu ymmärtää, vois olettaa niin tapahtuvan täälläkin vaikkapa näissä sub-miehiin viittaamissani tapauksissa.
IKRM
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Kaikki vallankäytön kohteet, konsensuaalisenkin, ansaitsevat kunnioittavan kohtelun (paitsi niissä tilanteissa, joista on erikseen sovittu, että ei) ja yhteisön täyden suojan.
Apo
Edit: typoja
Siis, kyllä, luonnollisesti feminismin tehtävä on puolustaa myös submissiivisia miehiä jos ja kun tarvetta ilmenee. En nyt vaan hahmota, mihin tapauksiin viitataan?
En nyt siis myöskään kyseenalaista etteikö dominoiva nainen voisi kohdella submissiivista miestä huonosti. Jos ja kun näin tapahtuu, se on tietysti väärin ja siitä on syytä keskustella, esimerkiksi tällä foorumilla. Syy miksi esimerkiksi itse en ole tällaista keskustelua tällä foorumilla käynyt on yksinkertaisestl se, ettei tällaisia tapauksia ole tietooni tullut.
-
Erot eri väestöryhmien kesken lienevät sen verran suuresti epätasapainossa, että se on ongelma itsessään. Pyrkimys ei juuri kellääm liene kommunistiseen "tasajakoon", mutta esimerkiksi naisten eläkeköyhyys, joka on seurausta pienemmistä tuloista työuran aikana on ihan juttu ja osaltaan seurausta juuri tuloeroista.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Jos palkkataso on se juttu johon haluaa elämässä panostaa, pitää tehdä uravalintoja sen mukaisesti. Jokaisella Suomessa on mahdollisuus siihen. Meillä on maailman mittakaavassa erittäin tasa-arvoiset mahdollisuudet hakeutua ja työskennellä millä alalla itse haluaa, sekä sillä vaikuttaa omaan tulokehitykseensä ja sen kautta eläkekertymään. Kukaan ei pakota hakeutumaan matalapalkka-aloille, tai mihinkään muualle. Oma elämä, omat arvot, oma valinta.
-
Erot eri väestöryhmien kesken lienevät sen verran suuresti epätasapainossa, että se on ongelma itsessään. Pyrkimys ei juuri kellääm liene kommunistiseen "tasajakoon", mutta esimerkiksi naisten eläkeköyhyys, joka on seurausta pienemmistä tuloista työuran aikana on ihan juttu ja osaltaan seurausta juuri tuloeroista.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Jos palkkataso on se juttu johon haluaa elämässä panostaa, pitää tehdä uravalintoja sen mukaisesti. Jokaisella Suomessa on mahdollisuus siihen. Meillä on maailman mittakaavassa erittäin tasa-arvoiset mahdollisuudet hakeutua ja työskennellä millä alalla itse haluaa, sekä sillä vaikuttaa omaan tulokehitykseensä ja sen kautta eläkekertymään. Kukaan ei pakota hakeutumaan matalapalkka-aloille, tai mihinkään muualle. Oma elämä, omat arvot, oma valinta.
Monet matalapalkka-aloista ovat kuitenkin tärkeimpiä koko maassa ja sen takia onkin epäoikeudenmukaista että niiden palkat ovat niin matalia, esimerkkinä tästä vaikka hoitoala joka on vahvasti naisvaltainen ala ja jonka palkat ovat rikollisen alhaiset suhteutettuna sekä työn raskauteen että sen tarpeellisuuteen.
-
Erot eri väestöryhmien kesken lienevät sen verran suuresti epätasapainossa, että se on ongelma itsessään. Pyrkimys ei juuri kellääm liene kommunistiseen "tasajakoon", mutta esimerkiksi naisten eläkeköyhyys, joka on seurausta pienemmistä tuloista työuran aikana on ihan juttu ja osaltaan seurausta juuri tuloeroista.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Jos palkkataso on se juttu johon haluaa elämässä panostaa, pitää tehdä uravalintoja sen mukaisesti. Jokaisella Suomessa on mahdollisuus siihen. Meillä on maailman mittakaavassa erittäin tasa-arvoiset mahdollisuudet hakeutua ja työskennellä millä alalla itse haluaa, sekä sillä vaikuttaa omaan tulokehitykseensä ja sen kautta eläkekertymään. Kukaan ei pakota hakeutumaan matalapalkka-aloille, tai mihinkään muualle. Oma elämä, omat arvot, oma valinta.
Periaatteessa olen Snadistisadistin kanssa melko samoilla linjoilla. On kuitenkin epäoikeudenmukaista, että naisten eläkeköyhyys liittyy suurelta osin lasten ja muiden omaisten hoitoon käytettyihin työvuosiin, joiden ajalta eläkettä ei juuri kerry. Lasten, sairaiden ja ikääntyneiden omaisten kotihoito on yhteiskunnallisesti merkityksellistä työtä, josta myös muodostuu merkittäviä yhteiskunnallisia säästöjä. On kohtuutonta, että tämän yhteiskunnallisen vastuun kantaminen ajaa naisia köyhyyteen heidän ikääntyessään.
Ratkaisu voisi olla esimerkiksi jonkinlainen korotus kansaneläkkeeseen suhteessa työikäisenä tehtyyn lasten kotihoidon ja muun omaishoidon määrään.
-
Erot eri väestöryhmien kesken lienevät sen verran suuresti epätasapainossa, että se on ongelma itsessään. Pyrkimys ei juuri kellääm liene kommunistiseen "tasajakoon", mutta esimerkiksi naisten eläkeköyhyys, joka on seurausta pienemmistä tuloista työuran aikana on ihan juttu ja osaltaan seurausta juuri tuloeroista.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Jos palkkataso on se juttu johon haluaa elämässä panostaa, pitää tehdä uravalintoja sen mukaisesti. Jokaisella Suomessa on mahdollisuus siihen. Meillä on maailman mittakaavassa erittäin tasa-arvoiset mahdollisuudet hakeutua ja työskennellä millä alalla itse haluaa, sekä sillä vaikuttaa omaan tulokehitykseensä ja sen kautta eläkekertymään. Kukaan ei pakota hakeutumaan matalapalkka-aloille, tai mihinkään muualle. Oma elämä, omat arvot, oma valinta.
Monet matalapalkka-aloista ovat kuitenkin tärkeimpiä koko maassa ja sen takia onkin epäoikeudenmukaista että niiden palkat ovat niin matalia, esimerkkinä tästä vaikka hoitoala joka on vahvasti naisvaltainen ala ja jonka palkat ovat rikollisen alhaiset suhteutettuna sekä työn raskauteen että sen tarpeellisuuteen.
Tämä.
Tuntuu että ihmiset ei myöskään jotenkin tajua, että esimerkiksi sairaanhoitajat on korkeakoulutettuja ihmisiä, jotka tekee erittäin paljon itsenäistä vastuuta sisältävää asiantuntijatyötä. Vastaavan laajuisella koulutuksella huomattavasti vähemmän vastuuta sisältävissä tehtävissä saa merkittävästi parempaa palkkaa. Täysin järjetöntä ja kestämätöntä. Ei siitä, että haluaa tehdä merkityksellistä ja vastuullista työtä saisi rangaista surkealla palkalla.
-
Alkaa polveilla aika lailla feminismin ketju.
Feminismistä ja sen alaryhmistä osaamiseni on laimea, ja iamit muutenkaan eivät napostele. Mutta palkka-asioihin osaan pari sanaa lausua. Ja pariin muuhunkin.
On ihan höpöä sanoa että 'koska työ tärkeää, on siitä maksettava paljon palkkaa'. Ei se näin mene. Palkkaa maksetaan vain ja ainoastaan työn tuottavuuden mukaan. Yleensä parhaat palkat on tämän vuoksi myyjillä (provisiot), johtajilla (päätökset ja vastuu yrityksen tuottavuudesta omistajille), ja lisäksi niillä erikoisammattilaisilla niillä aloilla joiden toiminta on kriittistä työn tuottavuuden ylläpidolle (esim. Paperiteollisuus).
Koulutus ei ole mitenkään suoraan verrannolinen palkkaan. Professorit eivät välttämättä edes työllisty. Sukupuolista riippumatta. Ala mille menet ja liikkuko siellä muuten eurot määräävät palkan. Koulutuksella ei välttämättä ole mitään väliä. Puhelinoperaattoreiden palkkakärjestä esim. Löytyy puhelinmyyjiä.
Myös on olkiukkoargumentti että lastenhoito ja omaishoito on sukupuolisesti naisten tehtävä. Meillä on vanhenpainvapaa jonka voi jakaa vamhempien kesken tasaisesti. Suurin osa omasta ystäväpiiristäni jakaa juurikin hoitovastuut ja ajan tasan. Tekee vielä vajaata työviikkoa jos voi. Omaisia hoitavat niin miehet kuin naiset. Onhan esim. Puolustusvoimien vuosi eläkettä pienentävä vuosi miehillä. En kuule että siitäkään moni itkee. Minusta on hyvä jos meistä edes kukaan eläkettä saa. Konkurssissa ollaan koko maa tällä velanotolla ennen kuin minä eläkkeelle pääsen.
Yllä olevat eivät mielipiteillä muutu.
Joku viritteli ajatusta herrakerhoista tässä maassa.
On kaunis ajatus että qAnon henkisesti joku paha voima kokoontuu öisin päättämään asioista toisten päänmenoksi. Vapaamuurarit, Illuminati, patriarkaatti, cthulhu-kultistit, liskomiehet... salaseuroja on ja ne varmasti salassa kokoontuvat yhä riippumatta siitä uskotaanko niihin. (Yksärillä voi liittyä kulttiin 🙂🙃).
Muutoin pörssiklubi on jo ottanut naisjäseniä, suomalainen klubi ei ole. Onko tuo nyt se patriarkaarin linnake? No ei. Lähinnä kallista vappulounasta ja samaa ukkojen hengailua mitä myös lions ja rotaryt ovat tehneet jo vuosia. Ei siellä kukaan mitään juoni, tai miesasiaa sen suuremmin edistä. Ihan kuin martoissakaan ei ole sen suurempaa naisasian salajuonta. On vain normaalia että saman staruksen omaavat tyypit verkostoituvat keskenään, sillä siitä saa itselleen näennäistä lisäarvoa ja omaa egoa voi pönkittää. Niinhän täällä bdsm-baarissakin on kaveriporukoita, skenessä järjestöjä ja miittejä. Saman alakulttuurin ihmiset haluavat tavata toisiaan. Ihan ilman salaliittojuonia. (uskokaa vain että jollain toisella foorumilla jossain joku varmasti miettii että mitähän asiaa nekin kinkyt oikeasti juonivat...)
Näihin voi olla mielipiteitä, mutta moni joka on järjestötoiminnassa ollut mukana tietää että aika vähän on oikeasti mystiikkaa monessakaan lafkassa.
Joku mainitsikin että 1907 alkaen meillä on ollut äänioikeus miehillä ja naisilla. Kaikki voivat vaikuttaa, asettua ehdolle ja kasata ajatuksiensa taakse muita samanmielisiä ja muuttaa demokraattisesti maata. On totta että ennen oli asiat huonommin naisilla. Baariinkaan ei juomaan päässyt ennen sotia yksikseen. Monta ihan pöljää hommaa. Mutta nykymaailmassa on minusta kovin tasa-arvoista jo. Noin isossa kuvassa. Ainakin sen verran että bdsm puolella moni normiystäväni on jo vähän kavahtanut alistamisajatuksia ihan noin asiana, eihän se ole hyvä jos sellaisia tekee.
On hyvä että ajat muuttuu. Muuten mekin kaikki olisimme sadomasokismimme takia tautiluokiteltuja tai seksuaalisen suuntautumisemme takia kieroonkatsottuja. Transsukupuolisille tämä pikkuhiljaa muuttuu myös paremmaksi, kaikki ottaa aikansa.
Isossa kuvassa meillä on Finlandiassa kaikki aika hyvin.
-
Tuntuu että ihmiset ei myöskään jotenkin tajua, että esimerkiksi sairaanhoitajat on korkeakoulutettuja ihmisiä, jotka tekee erittäin paljon itsenäistä vastuuta sisältävää asiantuntijatyötä. Vastaavan laajuisella koulutuksella huomattavasti vähemmän vastuuta sisältävissä tehtävissä saa merkittävästi parempaa palkkaa. Täysin järjetöntä ja kestämätöntä. Ei siitä, että haluaa tehdä merkityksellistä ja vastuullista työtä saisi rangaista surkealla palkalla.
Sama koskee myös upseereja, palomiehiä ja poliiseja, joiden työ on myös merkityksellistä, vastuullista ja jopa vaarallista. Kyse on omista valinnoista. Edelleen. Meillä on eläkejärjestelmä jolla taataan perusedellytykset selviytymiselle. Se on ja sen tulee olla sukupuolesta riippumaton.
-
Erot eri väestöryhmien kesken lienevät sen verran suuresti epätasapainossa, että se on ongelma itsessään. Pyrkimys ei juuri kellääm liene kommunistiseen "tasajakoon", mutta esimerkiksi naisten eläkeköyhyys, joka on seurausta pienemmistä tuloista työuran aikana on ihan juttu ja osaltaan seurausta juuri tuloeroista.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Jos palkkataso on se juttu johon haluaa elämässä panostaa, pitää tehdä uravalintoja sen mukaisesti. Jokaisella Suomessa on mahdollisuus siihen. Meillä on maailman mittakaavassa erittäin tasa-arvoiset mahdollisuudet hakeutua ja työskennellä millä alalla itse haluaa, sekä sillä vaikuttaa omaan tulokehitykseensä ja sen kautta eläkekertymään. Kukaan ei pakota hakeutumaan matalapalkka-aloille, tai mihinkään muualle. Oma elämä, omat arvot, oma valinta.
Periaatteessa olen Snadistisadistin kanssa melko samoilla linjoilla. On kuitenkin epäoikeudenmukaista, että naisten eläkeköyhyys liittyy suurelta osin lasten ja muiden omaisten hoitoon käytettyihin työvuosiin, joiden ajalta eläkettä ei juuri kerry. Lasten, sairaiden ja ikääntyneiden omaisten kotihoito on yhteiskunnallisesti merkityksellistä työtä, josta myös muodostuu merkittäviä yhteiskunnallisia säästöjä. On kohtuutonta, että tämän yhteiskunnallisen vastuun kantaminen ajaa naisia köyhyyteen heidän ikääntyessään.
Ratkaisu voisi olla esimerkiksi jonkinlainen korotus kansaneläkkeeseen suhteessa työikäisenä tehtyyn lasten kotihoidon ja muun omaishoidon määrään.
Jep, tässä on ehkä suurimpia ja merkittävempiä epäkohtia Suomalaisessa järjestelmässä arvostuksen ja eläkepuolella. Esim. Jos hoidat neljää pientä vierasta lasta siitä maksetaan palkkaa ja kertyy eläkettä. Mutta, jos hoidat neljää omaa lasta niin eipä sillälailla kerrykään. Nyt yritetään tätä epätasaarvoista epäkohtaa paikata purkkaviritilemin pakottamalla miehiä kotiin ja äitejä töihin. Kun pitäis vaan rakentaa järjestelmä ja yhteiskunta joka arvostaa niin lapsia kuin äitejä, jotka jäävät kotiin. Pohjimmiltaa arvostus vinouma. On vielä niin että jokainen perhe tekee valtavan panostuksen yhteiskunnalle saamalla jälkeläisiä jne. Senkin arvostus on hiukan vinossa. Toisaalta miehiä kohdellaan sitten taas hyvin epätasa-arvoisesti erotilanteissa... Mutta se onkin toinen tarina se sitten.
-
Isossa kuvassa kaikki on tosiaan hyvin, mutta silti pahoinvointia on paljon sukupuolesta riippumatta. Aamun uutisista löytyi hyvän oloinen kirjasuositus, Juhani Branderin Miehen kuolema.
Brander osoittaa, että asian omakohtaiselle, kriittiselle tarkastelulle on tilausta. Suuri osa ihan tavallisista suomalaisista on tullut koulituiksi mekanismeilla, joilla pojista tehdään miehiä. Branderin mielestä nuo mekanismit ovat tuhonneet monen elämän.
– Olin pohtinut näitä teemoja vuosia, enkä voinut välttyä huomaamasta miesten pahoinvoinnin määrää.
Pahaan oloon viittaavat tilastot päihdeongelmista, asunnottomuudesta, rikoksista ja itsemurhista, joissa miehet ovat yliedustettuina.
https://yle.fi/uutiset/3-11847589 (https://yle.fi/uutiset/3-11847589)
Suosittelen lämpimästi kaikkia lukemaan, tai ainakin vilkaisemaan, artikkelin. Ainakin ennen kommentointia. Meillä kun on erilaiset kokemuspohjat ja muiden kokemuksiin tutustuminen tekee poikkeuksetta hyvää ymmärrykselle maailmasta.
Liityn Fian kuvaukseen feminismistä, lisätä voisin vielä miksi sanavalintana feminismi on edelleen perusteltu. Aiemmin vältin henkilökohtaisesti termiä feminismi, sillä olin kohdannut liian monta terfiä (itsejulistautunut radikaali feministi jonka feminismi on usein trans- ja miesvihamielistä, nämä kulkevat käsi kädessä, ja siksi pitää jättää omaan arvoonsa sekä puuttua paskapuheeseen jota yritetään feminisminä tyrkyttää) jotka näkivät minut sukupuolipetturina tai sukupuoliroolien kautta harhaanjohdettuna uhrina. Ja tämä on äänekäs vähemmistö, jolle ei saa antaa tilaa omia feminismiä joka kuitenkin pyrkii aidosti kohti tasa-arvoa myös miesten pahoinvoinnista puhumalla ja etsimällä sen juuria pystyen samalla puhumaan kuinka miesten pahoinvointi luo pahoinvointia naisille mm. perheväkivallan muodossa. Ratkaisujen tarjoaminen ilman ymmärrystä juurisyistä ei ole kestävällä pohjalla, joten siksi ongelmista pitää puhua pelkkien helppojen ja väliaikaisten ratkaisujen tarjoamisen sijaan - näilläkin on paikkansa kun ongelma on riittävän haitallinen tai kipeä, kosketuksen tai kuuntelijan puute on suuri tekijä pahoinvoinnissa sukupuolesta riippumatta, ja sukupuoliroolit eivät tarkalleen ottaen ole tässä kohtaa miesten eduksi. Nyt kun omista valinnoista puhutaan, ei taida olla mielekästä todeta vain, että onhan miehillä vapaus vain päättää suhtautua näihin rakentavammin ja vaikka itkeä ystävän olkapäätä vasten, kyllähän naisetkin niin tekevät jatkuvasti? Puhumattakaan huoltajuusasioista tai lähisuhdeväkivallasta selviytymisestä joissa miehet ovat tarpeettomasti altavastaajina. Valitkaa vain toisin? Valitkaa puhua enemmän vaikka kukaan ei kuuntele? Ei ainakaan minusta tunnu asialliselta.
Mietin mistä syystä kirjailija Brander koki tarvetta kirjoittaa näin
Vihapuhe on tuhoamisen kieltä, jonka alle on piilotettu kaipuu rakastavasta, eheyttävästä objektista. Vihapuhetta hegemoninen maskuliinisuus ylläpitää, sitä se tuottaa. Se kastroi muut tunteet ja jättää rakennusaineeksi aggression, tuon tunteista helpoimman ja pikavippien tapaan nopeasti apua tarjoavan mallin.
Mistä syystä hän on kuullut homottelua armeijassa feminiinisiksi mielletyistä harrastuksista? Voisiko syynä olla se, että feminiiniset piirteet ihmisessä nähdään alitajuisesti vähempiarvoisina? En nyt väitä että tämä on fakta, mutta omalla kokemuksella sukupuoliltaan ja seksuaalisuuksiltaan vaihtelevassa kaveripiirissä tämä vaikuttaa aika vakuuttavalta, vaikka se ei varmasti ole tietoista muilta kuin ehkä paatuneilta karikatyyrisiltä sovinisteilta. Muitakin syitä varmasti on.
Mutta siksi feminismi. Koska naisilla on oikeus olla naisia omilla tavoillaan ja miehillä miehiä omilla tavoillaan, ilman että maskuliinisuuden ihanne tai feminiinisyyden leima määrittelisi heitä tarpeettomasti. Ja meillä muilla vapautta vain olla.
Koska feminiinisyys tai lähinnä siihen tarpeettomasti sidottu painolasti tuntuu liittyvän pahoinvointiin sukupuolesta riippumatta, vaikkakin pitkälti eri tavoin. Myös miehillä.
Mutta sinänsä minullekin on aivan sama miksi tätä pyrkimystä tasa-arvoon itse kukin kutsuu. Tässä vaiheessa elämänkokemus on vain osoittanut minulle sen ettei feminismi ole vieläkään turha termi vaikka naisten asema onkin parantunut huomattavasti. Kyse on mielestäni enemmänkin enemmän tai vähemmän tietoisesti naisellisiksi miellettyjen tai koodattujen asioiden tasa-arvoistamisesta, mikäli se nyt on oikea sana tähän yhteyteen, kuin tiukasti konkreettisesti sukupuolista.
-
Jos naisella on oikeus olla naisia omalla tavallaan, on hyväksyttävä feminismi.
Jos miehillä on oikeus olla miehiä omalla tavallaan, on hyväksyttävä sovinismi.
Näin ei kuitenkaan ole, vain sovinismia pidetään pahana, feminismiä hyvänä.
Tasa-arvoa on se, että kaikilla on oikeus olla mitä vaan omalla tavallaan, hakeutua oman kaltaistensa joukkoon ja silti tulla kunnioitetuksi toisten taholta, näin perustellaan feminismiä, ja samaan aikaan arvostellaan sovinismia.
IKRM
-
Jos naisella on oikeus olla naisia omalla tavallaan, on hyväksyttävä feminismi.
Jos miehillä on oikeus olla miehiä omalla tavallaan, on hyväksyttävä sovinismi.
Näin ei kuitenkaan ole, vain sovinismia pidetään pahana, feminismiä hyvänä.
Tasa-arvoa on se, että kaikilla on oikeus olla mitä vaan omalla tavallaan, hakeutua oman kaltaistensa joukkoon ja silti tulla kunnioitetuksi toisten taholta, näin perustellaan feminismiä, ja samaan aikaan arvostellaan sovinismia.
IKRM
Feminismi:
naisen yhteiskunnallisen aseman parantamiseen ja sukupuoliroolien kyseenalaistamiseen tähtäävä aate; nais(asia)liike.
Intersektionaalinen feminismi aatteellinen viitekehys, jossa eriarvoisuutta ja yksilöiden identiteettejä tarkastellaan paitsi sukupuolen myös seksuaalisen suuntautumisen, etnisen alkuperän, yhteiskuntaluokan yms. tekijän yhteisvaikutuksena.
© 2020 Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy
Sovinismi:
1.
miehen ylemmyydentuntoinen, syrjivä ja alistava asenne naisiin.
2.
vars. aik. kansalliskiihko, kiihko-, yltiöisänmaallisuus.
© 2020 Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy
Otetaan tähän vielä kansainvälisempi määritelmä ja mielestäni ajankohtaisempi määritelmä feminismistä Merriam Websteriltä
Definition of feminism
: belief in and advocacy of the political, economic, and social equality of the sexes expressed especially through organized activity on behalf of women's rights and interests
https://www.merriam-webster.com/dictionary/feminism (https://www.merriam-webster.com/dictionary/feminism)
Feminismi ei määritelmältään ole, ellet juuri halua keskittyä aiemmin ainakin minun ja Fian mainitsemiin tiettyihin, feminismin yleensä tuomitsemien "feministien" omaan määritelmään jolloin kyseessä on oma ongelmasi jonka kanssa en voi tätä enempää auttaa, miehiä syrjivä tai alistava. On suvaitsevuuden paradoksi, ettei suvaitsemattomuutta tai oikeammin suvaitsematonta ja etenkään vaarallista käytöstä voi suvaita sillä jos sille antaa pikkusormen se niin sanotusti vie koko käden. Mielipiteen vapaus toki on, mutta ilman käytöstapoja [edit. tai oikeammin asiallista käytöstä ja muiden kohtelua] ei yhteiskunta ja yhteiselo toimi ja siksi joitakin mielipiteitä kuten joidenkin ihmisten alistamista vaikka se kuinka olisi oman vakaumuksen mukaista, ei voi elää todeksi. Jokainen aikuinen ymmärtänee tämän.
Voin suvaita sitä, että joku haluaa määritellä itsensä sovinistiksi syystä tai toisesta tai kokee tarvetta puhua miesasialiikkeestä. Sanakirja kuitenkin auttanee ymmärtämään, miksi sovinismia ei voi yleisesti hyväksyä ja suvaita?
-
....On suvaitsevuuden paradoksi, ettei suvaitsemattomuutta tai oikeammin suvaitsematonta ja etenkään vaarallista käytöstä voi suvaita sillä jos sille antaa pikkusormen se niin sanotusti vie koko käden. Mielipiteen vapaus toki on, mutta ilman käytöstapoja ei yhteiskunta ja yhteiselo toimi.
Voin suvaita sitä, että joku haluaa määritellä itsensä sovinistiksi syystä tai toisesta tai kokee tarvetta puhua miesasialiikkeestä. Sanakirja kuitenkin auttanee ymmärtämään, miksi sovinismia ei voi yleisesti hyväksyä ja suvaita?
Suvaitsevaisuuden paradoksi johtanee myös siihen, että lopputuloksena valtaan päässyt ajatusmalli muuttuu asiaksi, jota vastaan noustaan, koska ajatusmalli laajentaa käsitystä siitä, mikä on suvaitsematonta, puolustaakseen itseään jolloin vastareaktioiden määrä myös kasvaa.
Vähän niin kuin sen kanssa mitä nykyään "feminismiksi" kutsutaan monen toimesta.
"Feminismin" sisältö itsessään on erittäin hieno asia ja on tuottanut valtavasti hyvää, ainakin niiltä osin minkä itse luen "feminismiksi".
"Feminismin" laajentuessa se on muuttanut muotoaan syyllistämään yhä enemmän asioita, jolloin myös vastareaktioiden määrä on kasvanut. Ehkä kyse on "feminismin" marginaaliaineksista, en osaa sanoa, en tunne jaotteluita niin hyvin.
Realimaailman reaktiot ns. normi ihmisiltä ovat oman kokoemuspohjani mukaan alkaneet kääntyä negatiivisiksi "feminismiä" kohtaan entisen positiivisuuden vuoksi, siitä syystä, että "feminismistä" on tullut hyökkäävää. Kyse ei ole siis enää ns. "patriarkan" vastatoimista "feminismiä" kohtaan, vaan "feminismin" itsensä aiheuttamista vastareaktioista.
Toivottavasti se hyvä, mitä "feminismi" saa aikaiseksi, ei hautaudu sen "pahan" alle mitä "syyttäminen" saa aikaiseksi.
-
Erot eri väestöryhmien kesken lienevät sen verran suuresti epätasapainossa, että se on ongelma itsessään. Pyrkimys ei juuri kellääm liene kommunistiseen "tasajakoon", mutta esimerkiksi naisten eläkeköyhyys, joka on seurausta pienemmistä tuloista työuran aikana on ihan juttu ja osaltaan seurausta juuri tuloeroista.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Jos palkkataso on se juttu johon haluaa elämässä panostaa, pitää tehdä uravalintoja sen mukaisesti. Jokaisella Suomessa on mahdollisuus siihen. Meillä on maailman mittakaavassa erittäin tasa-arvoiset mahdollisuudet hakeutua ja työskennellä millä alalla itse haluaa, sekä sillä vaikuttaa omaan tulokehitykseensä ja sen kautta eläkekertymään. Kukaan ei pakota hakeutumaan matalapalkka-aloille, tai mihinkään muualle. Oma elämä, omat arvot, oma valinta.
Paitsi että sitten sitä nuorta naista ei palkatakaan siihen korkeapalkkaiseen työhön, johon hän haluaa päästä ja johon hänellä on osaaminen, koska "se kuitenkin kohta synnyttää ja jää äitiyslomalle ja firmalle tulee tappiota". Teoreettinen mahdollisuus on olemassa, mutta paatuneet asenteet kumoavat sen.
-
Isossa kuvassa meillä on Finlandiassa kaikki aika hyvin.
Globaalisti erittäinkin hyvin, mutta silti voidaan pyrkiä paljon parempaan. On myös hieman naiivia nähdä, että yhteiskunnallinen pelikenttä olisi tasainen. Jossain vielä liberalistisemmissa yhteiskunnissa, kuten esim. USA ja Britannia, sosiaalinen liikkuvuus on merkittävästi vähäisempää kuin pohjoismaissa - yhteiskunnallinen asema peritään paljon suuremmassa määrin. Tässä suhteessa meidän pelikenttämme on tasaisempi, tehokkaampi, koska on monia pääoman kasautumisen huonojen seurausten vastaisia rakenteita, erityisesti kaikille vapaa korkealuokkainen koulutus. Kuitenkin pääoma on deregulaation jälkeen jatkuvasti vahvistunut työn kustannuksella, Pikettyn tutkimukset ovat hyvin paljon valaisseet tätä huolestuttavaa prosessia, johon klassisella liberalismilla ei ole mitään aseita. (Itse olen siis sosiaaliliberaali: Keynes, Hobhouse, Hobson jne.)
-
Erot eri väestöryhmien kesken lienevät sen verran suuresti epätasapainossa, että se on ongelma itsessään. Pyrkimys ei juuri kellääm liene kommunistiseen "tasajakoon", mutta esimerkiksi naisten eläkeköyhyys, joka on seurausta pienemmistä tuloista työuran aikana on ihan juttu ja osaltaan seurausta juuri tuloeroista.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Jos palkkataso on se juttu johon haluaa elämässä panostaa, pitää tehdä uravalintoja sen mukaisesti. Jokaisella Suomessa on mahdollisuus siihen. Meillä on maailman mittakaavassa erittäin tasa-arvoiset mahdollisuudet hakeutua ja työskennellä millä alalla itse haluaa, sekä sillä vaikuttaa omaan tulokehitykseensä ja sen kautta eläkekertymään. Kukaan ei pakota hakeutumaan matalapalkka-aloille, tai mihinkään muualle. Oma elämä, omat arvot, oma valinta.
Paitsi että sitten sitä nuorta naista ei palkatakaan siihen korkeapalkkaiseen työhön, johon hän haluaa päästä ja johon hänellä on osaaminen, koska "se kuitenkin kohta synnyttää ja jää äitiyslomalle ja firmalle tulee tappiota". Teoreettinen mahdollisuus on olemassa, mutta paatuneet asenteet kumoavat sen.
Jep, siis mielestäni kysymys on yksinkertaisesti meidän työmarkkinarakenteistamme, jotka eivät tasaa äitiyden kustannuksia - se on selkeä tekijä, mikä vähentää keskimäärin nuorten naisten kilpailukykyä työmarkkinoilla. Voitaisiin hyvin tasata vanhemmuuden kuluja, koska vanhemmuus ei ole mikään sukupuolikysymys vaan jaettu rooli. Toistaiseksi uudistusehdotukset eivät ole menneet läpi, mutta ne olisivat tosi järkeviä ja nykytilannetta oikaisevia ja parantavia.
-
Ehkä valtion maksamat eläkkeet pitäisi maksaa kuten perusturvakin ennen työelämää tai työttömyyden aikana, kaikille sama summa ilman tulevia tai menneitä meriittejä ja titteleitä.
-
Ehkä valtion maksamat eläkkeet pitäisi maksaa kuten perusturvakin ennen työelämää tai työttömyyden aikana, kaikille sama summa ilman tulevia tai menneitä meriittejä ja titteleitä.
Tää varmastikin onnistuisi, heti kun kaikki maksavat saman euromäärän veroja, tulotasosta riippumatta.
-
Ehkä valtion maksamat eläkkeet pitäisi maksaa kuten perusturvakin ennen työelämää tai työttömyyden aikana, kaikille sama summa ilman tulevia tai menneitä meriittejä ja titteleitä.
Tää varmastikin onnistuisi, heti kun kaikki maksavat saman euromäärän veroja, tulotasosta riippumatta.
Apropos, nykyään näkee yhä enemmän sellaista ajattelua, että verot olisivat jonkinlaista hyväntekeväisyyttä, ikään kuin pakollinen "lahjoitus". Mutta eihän se niin ole: eivät hyväpalkkaiset toimet ja työpaikat olisi mahdollisia ilman matalapalkkaisten suunnatonta työpanosta: siivoojat, lähihoitajat, lastenhoitajat, palomiehet, poliisit, sairaanhoitajat, kantaupseerit, koulunkäyntiavustajat, opettajat jne. jne. Verot ovat sijoitusta yhteiskuntaan ja talouteen, ja kaikki työtätekevät ovat omalta osaltaan kasvattamassa kakkua. Emme todellakaan pääosin ole oman onnemme seppiä kansantaloudessa vaan kaikki riippuu kaikesta. Ja sanoisin, myös näin vammaisen lapsen isänä, että kyllä ne työelämän ulkopuolisetkin ihmiset ovat arvokkaita ja verorahojen arvoisia - heihin sijoittaminen tekee yhteiskunnasta sivistyneen, ihmisarvoisen paikan kaikkien elää.
-
Erot eri väestöryhmien kesken lienevät sen verran suuresti epätasapainossa, että se on ongelma itsessään. Pyrkimys ei juuri kellääm liene kommunistiseen "tasajakoon", mutta esimerkiksi naisten eläkeköyhyys, joka on seurausta pienemmistä tuloista työuran aikana on ihan juttu ja osaltaan seurausta juuri tuloeroista.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Jos palkkataso on se juttu johon haluaa elämässä panostaa, pitää tehdä uravalintoja sen mukaisesti. Jokaisella Suomessa on mahdollisuus siihen. Meillä on maailman mittakaavassa erittäin tasa-arvoiset mahdollisuudet hakeutua ja työskennellä millä alalla itse haluaa, sekä sillä vaikuttaa omaan tulokehitykseensä ja sen kautta eläkekertymään. Kukaan ei pakota hakeutumaan matalapalkka-aloille, tai mihinkään muualle. Oma elämä, omat arvot, oma valinta.
Monet matalapalkka-aloista ovat kuitenkin tärkeimpiä koko maassa ja sen takia onkin epäoikeudenmukaista että niiden palkat ovat niin matalia, esimerkkinä tästä vaikka hoitoala joka on vahvasti naisvaltainen ala ja jonka palkat ovat rikollisen alhaiset suhteutettuna sekä työn raskauteen että sen tarpeellisuuteen.
Tämä.
Tuntuu että ihmiset ei myöskään jotenkin tajua, että esimerkiksi sairaanhoitajat on korkeakoulutettuja ihmisiä, jotka tekee erittäin paljon itsenäistä vastuuta sisältävää asiantuntijatyötä. Vastaavan laajuisella koulutuksella huomattavasti vähemmän vastuuta sisältävissä tehtävissä saa merkittävästi parempaa palkkaa. Täysin järjetöntä ja kestämätöntä. Ei siitä, että haluaa tehdä merkityksellistä ja vastuullista työtä saisi rangaista surkealla palkalla.
Valitettavasti tehtävän vaatima koulutustaso, tärkeys ja tulotaso eivät aina vastaa toisiaan. Kyse on enemmänkin siitä, mitä mistäkin voidaan maksaa ja miten tehty työ skaalautuu asiakaskunnan suhteen.
Jos katsotaan lääkärin, sairaanhoitajan, poliisin, palomiehen tai vastaavien tehtäviä, ne voivat yksilötasolla olla korvaamattoman arvokkaita. Jos he eivät hoida hommiaan, yksilöltä lähtee henki ja se oli sitten siinä. Yksilöltä ei voi kuitenkaan odottaa loppuelämän velkaa pelastajalleen ja useimmat varmaankin kokevat tällaisen myös varsin epäeettisenä lähtökohtana pelastustoiminnalle. Yhteiskunnalle (joka suurelta osin maksaa pelastustoiminnan palkat meillä Suomessa), nämä tehtävät näkyvät aina suoraan kulueränä. Täydellisessä maailmassa niitä ei tarvitsisi tehdä, kun kaikki olisivat terveitä, onnettomuuksia ei tapahdu ja väkivaltarikolliset vain halailisivat uhrejaan. Kokonaisuutena yhteiskunnalle nämä ovat toki arvokkaita palveluita ja niille on vaikea sanoa lopullista kokonaisvaikutusta, vaikka sitäkin on varmasti yritetty arvioida.
Kun kuitenkin realistisesti katsotaan, kuinka paljon mistäkin tehtävästä voi palkkaa maksaa, pitää katsoa asiakaskuntaa ja tehdyn työn skaalautumista. Sairaanhoitajat eivät voi tehdä enempää kuin mitä yksin omin käsin ehtivät yksilötasolla auttamaan. Heidän työnsä ei siis skaalaudu isoihin asiakasmääriin. Se on henkilökohtaista avunantoa. Jos sitä taas verrataan paperialan teollisuustyöläiseen, jonka tehtävänä on (yksinkertaistettuna) painaa koneessa nappia muutaman tunnin välein, hänelle voidaan maksaa enemmän. Ne paperimäärät, mitä tämän napinpainajan takana kulkee eri asiakkaille voi olla hurjia. Ääriesimerkkinä voi tarkastella elokuvanäyttelijää. Yhtä parin tunnin leffaa voi olla tekemässä pari sataa henkilöä ja sen päätyvät katsomaan kymmenet miljoonat ihmiset. Heille voi maksaa paljon enemmän ja homma on silti voitollista, koska heidän tekemäänsä työpanosta voi käytännössä toistaa digitaalisesti kopioimalla loputtomiin.
Toki koulutus- ja muu osaataso ja vaativuus vaikuttavat myös kokonaisuuteen, koska matala vaatimustaso lisää kilpailua työntekijöiden välillä palkkatasoa alentavasti. Näin varmasti on esimerkiksi tähtinäyttelijöiden ja kuvaajien välillä, vaikka samaa teosta ovat olleet tuottamassa. Palkkojen ylätasoa taas on määrittämässä se sisääntulevan rahan määrä, joka skaalautuu aika hyvin asiakaskunnan koon mukaan. Enempää ei voi kertakaikkiaan maksaa kuin mitä saadaan työllä tuotettua.
Tällä tavalla ajateltuna sairaanhoitajat eivät tule ikinä tekemään yhtä paljon rahaa kuin monet toiset ammatit. Jos he saisivat yhtä paljon, suurimmalla osalla meistä ei olisi varaa terveydenhuoltoon ja terveys olisi muutaman rikkaan etuoikeus. Toisaalta niitä rikkaita hoitajiakaan ei tarvittaisi sitten kovin montaa.
Paras korjaus olisi kenties se, että yksi sairaanhoitaja voisi hoitaa kymmenien sijasta tuhansia ihmisiä vuorokaudessa. Minä en tiedä, miten tämä tapahtuu. Tuota kai kutsutaan "työn tehostamiseksi" ja voi tapahtua vain teknisen kehityksen turvin, missä hoitaja käytännössä ohjaa jotain laumaa robotteja, jotka tekevät hoitajan entisen työn? Ehkäpä tämäkin ratkaisu kulkee jo vähän liian kauaksi siitä ihmisläheisestä työstä, mitä ollaan totuttu hoitajien osalta ajattelemaan ja se on siinä vaiheessa jo jokin uusi työtehtävä.
-
Paitsi että sitten sitä nuorta naista ei palkatakaan siihen korkeapalkkaiseen työhön, johon hän haluaa päästä ja johon hänellä on osaaminen, koska "se kuitenkin kohta synnyttää ja jää äitiyslomalle ja firmalle tulee tappiota". Teoreettinen mahdollisuus on olemassa, mutta paatuneet asenteet kumoavat sen.
Olisihan tosiaan ihmeellistä, jos naiset pääsisivät vaikka pääministereiksi, hallituksen avainpelaajiksi, toimitusjohtajiksi tai ylimmän johdon asiantuntijtehtäviin.
Tuo väitteesi on paskapuhetta, jonka jokainen nykypäivän työelämää tarkasteleva voi nähdä.
Yksikään suurempi yritys (joissa näitä kovapalkkaisimpia pestejä eniten on) ei ota riskiä syrjinnästä. Parhaat valitaan ja sen ansiosta meillä on varsin menestyneitä naisjohtajia ja avainpelaajia joka puolella. Laput pois silmiltä, niin huomaat, että naisten määrä piikkipaikoilla on esimerkiksi rakennusalalla suhteettoman suuri verrattaessa tämän sukupuolen edustajien kokonaismäärään. Toisin sanoen pätevät ja motivoituneet naiset pärjäävät varsin hyvin.
-
Paitsi että sitten sitä nuorta naista ei palkatakaan siihen korkeapalkkaiseen työhön, johon hän haluaa päästä ja johon hänellä on osaaminen, koska "se kuitenkin kohta synnyttää ja jää äitiyslomalle ja firmalle tulee tappiota". Teoreettinen mahdollisuus on olemassa, mutta paatuneet asenteet kumoavat sen.
Olisihan tosiaan ihmeellistä, jos naiset pääsisivät vaikka pääministereiksi, hallituksen avainpelaajiksi, toimitusjohtajiksi tai ylimmän johdon asiantuntijtehtäviin.
Joo. Ja sitten alkaa sietämätön ulina, kuinka se on kassatyttö ja kiintiönainen ja kaikkea muuta paskaa, jota ei samoista piireistä kuulu kun pääministerinä on liikemies, jonka mielestä Suomi on osakeyhtiö.
-
Joo. Ja sitten alkaa sietämätön ulina, kuinka se on kassatyttö ja kiintiönainen ja kaikkea muuta paskaa, jota ei samoista piireistä kuulu kun pääministerinä on liikemies, jonka mielestä Suomi on osakeyhtiö.
Epäpätevyys ei ole sukupuolikysymys. Eikä ulina muuta sitä tosiseikkaa, että sielläpä vain ovat, piikkipaikoilla. Eli edelleen aiempi väittämäsi on epätosi.
-
Valitettavasti tehtävän vaatima koulutustaso, tärkeys ja tulotaso eivät aina vastaa toisiaan. Kyse on enemmänkin siitä, mitä mistäkin voidaan maksaa ja miten tehty työ skaalautuu asiakaskunnan suhteen.
Sanoisin kyllä että palkkojen määräytyminen on sangen kompleksinen kokonaisuus, eikä täysin markkinamekanismien alainen - vaikka siis suuressa kuvassa yhteys tuottavuuteen toki onkin olemassa. Esim. sairaanhoitajien kohdalla on kysymys myös poliittisesta päätöksenteosta, poliittisista priorisoinneista. Toki mobiilipelisuunnittelija jatkossakin saa paljon suurempaa palkkaa kuin sairaanhoitaja, on se kauhean eettistä tai ei (minusta osin ei) mutta silti on poliitikkojen käsissä, että tekisimmekö ehkä esim. jonkinlaisen tasokorotuksen sairaanhoitajien ja lähihoitajien palkkoihin tai muuten tuntuvasti parantaisimme heidän työolosuhteitaan. En sano, että näin pitäisi tehdä, mutta täysin mahdollista se olisi.
-
Paitsi että sitten sitä nuorta naista ei palkatakaan siihen korkeapalkkaiseen työhön, johon hän haluaa päästä ja johon hänellä on osaaminen, koska "se kuitenkin kohta synnyttää ja jää äitiyslomalle ja firmalle tulee tappiota". Teoreettinen mahdollisuus on olemassa, mutta paatuneet asenteet kumoavat sen.
Olisihan tosiaan ihmeellistä, jos naiset pääsisivät vaikka pääministereiksi, hallituksen avainpelaajiksi, toimitusjohtajiksi tai ylimmän johdon asiantuntijtehtäviin.
Joo. Ja sitten alkaa sietämätön ulina, kuinka se on kassatyttö ja kiintiönainen ja kaikkea muuta paskaa, jota ei samoista piireistä kuulu kun pääministerinä on liikemies, jonka mielestä Suomi on osakeyhtiö.
Olkiukko taas. Huoh. Edellistäkin hallitusta arvioitiin, nimiteltiin ja parjattiin. Samaa liikemiestä koki toinen kansalainen oikeaksi jopa torpata kadulla kun ei ollut samanlainen arvomaailma.
Eikö nyt oikeasti parempaa löydy kuin käyttää tällaisia samoja kuluneita fraaseja. Edellinen olkiukko oli tuo tyttöä ei palkata koska tulee raskaaksi yleistys. Jokanei sekään pidä paikkaansa. Eikä raskausajan kulut rasita yhtiötä, vaan ongelma on kaikissa rekrytoinneissa miettiä kauanko koulutettu resurssi säilyy yhtiössä.
-
Valitettavasti tehtävän vaatima koulutustaso, tärkeys ja tulotaso eivät aina vastaa toisiaan. Kyse on enemmänkin siitä, mitä mistäkin voidaan maksaa ja miten tehty työ skaalautuu asiakaskunnan suhteen.
Sanoisin kyllä että palkkojen määräytyminen on sangen kompleksinen kokonaisuus, eikä täysin markkinamekanismien alainen - vaikka siis suuressa kuvassa yhteys tuottavuuteen toki onkin olemassa. Esim. sairaanhoitajien kohdalla on kysymys myös poliittisesta päätöksenteosta, poliittisista priorisoinneista. Toki mobiilipelisuunnittelija jatkossakin saa paljon suurempaa palkkaa kuin sairaanhoitaja, on se kauhean eettistä tai ei (minusta osin ei) mutta silti on poliitikkojen käsissä, että tekisimmekö ehkä esim. jonkinlaisen tasokorotuksen sairaanhoitajien ja lähihoitajien palkkoihin tai muuten tuntuvasti parantaisimme heidän työolosuhteitaan. En sano, että näin pitäisi tehdä, mutta täysin mahdollista se olisi.
Se ei ole tosiaan markkinamekanismien alainen meillä, kun yhteiskunta on mukana toiminnassa niin vahvasti. Ja niin on mielestäni hyväkin olla näillä muutamilla aloilla, kuten terveydenhuolto, pelastustoimi, koulutus. Nämä ovat yhteiskunnalle tärkeitä asioita, että ne ovat laajasti saavutettavissa kaikille. Ja kun palvelua on pakko tarjota myös niille, jotka eivät voi siitä paljoa maksaa, se on vain pakko tuottaa vähän halvemmalla. Verorahojakaan ei voi mahdottomasti vaatia, kun ne rahat pitää saada sieltä yksityiseltä puolelta käytännössä näiden kaikkien asioiden pyörittämiseen. Eli niiltä mobiilipelisuunnittelijoilta ja muilta, jotka eivät tee työtänsä verorahoilla.
-
Eikö nyt oikeasti parempaa löydy kuin käyttää tällaisia samoja kuluneita fraaseja. Edellinen olkiukko oli tuo tyttöä ei palkata koska tulee raskaaksi yleistys. Jokanei sekään pidä paikkaansa. Eikä raskausajan kulut rasita yhtiötä, vaan ongelma on kaikissa rekrytoinneissa miettiä kauanko koulutettu resurssi säilyy yhtiössä.
Onhan nyt kuitenkin aika selvää, että raskaus on riskitekijä työnantajalle ja nykyinen järjestelmämme rakenteellinen este naisille, olisi todella hienoa, jos voitaisiin tasata kulut paremmin naisten ja miesten välillä. Ohessa sangen kiihkoton artikkeli asiasta:
https://duunitori.fi/tyoelama/duunivaalit-raskauden-hinta
-
Samankaltainen ongelma on nuorilla miehillä, joita ei monille aloille haluta palkata ennen armeijaa, joka ottaa kaverin pois rivistä ja palaaminen on parhaimmillaankin epävarmaa. Toki on huomioitava, että ongelma poistuu vuodella kurkkusalaateissa.
-
Joo. Ja sitten alkaa sietämätön ulina, kuinka se on kassatyttö ja kiintiönainen ja kaikkea muuta paskaa, jota ei samoista piireistä kuulu kun pääministerinä on liikemies, jonka mielestä Suomi on osakeyhtiö.
Epäpätevyys ei ole sukupuolikysymys. Eikä ulina muuta sitä tosiseikkaa, että sielläpä vain ovat, piikkipaikoilla. Eli edelleen aiempi väittämäsi on epätosi.
Muutama yksittäinen esimerkki ei kumoa väittämääni, vaan pikemminkin vahvistaa sen. Palataan asiaan, kun n. 50% Suomen pääministereistä ja presidenteistä on ollut naisia.
-
Hieman huvittaa tämä ajatus että yhteiskunta jossa miesten ja naisten tulot ja varallisuus olisivat tasan 50/50 olisi joku ylivertainen onnela johon tulisi edes pyrkiä. Hieman kun mallintaisi ihmisten parisuhdedynamiikkaa niin osoittautuisi varmasti että aivan surkea tilanne.
Mistä tämä ajatus on peräisin?
Eikös tämä nyt ole feministien peruskauraa tuputtaa että vanha samasta työstä sama palkka on jo muutettu muotoon sama palkkakertymä molemmille sukupuolille työtunneista riippumatta tai muuten ei olla tasa-arvoisia.
Pitäisi myöskin riskittömien ja mukavien 9-17 naisvaltaisten sisätöiden palkkausta korottaa ja AINA nimenomaan naisvaltaisten. Vähän tuottavien ja matalariskisten työvoimavaltaisten ja ei skaalautuvien töiden palkkaus ei tule kuitenkaan juuri paranemaan riippumatta siitä kumpi sukupuoli niitä tekee. Kukapa ikäviä ja kotoa poissaoloa vaativia hommia enää alkaa tekemään jos siitä ei edes hyödy paremman palkkauksen muodossa. Eivätkä muuten naisetkaan sitä miehiltään sietäisi ellei siitä saisi parempaa korvausta.
Apyllyoni voi alkaa potkimaan naisia mobiilikehittäjiksi jos se on kerran niin mahtava työ ja liksaa piisaa ilman vaivoja. Tietysti sun pitää vaan onnistua voittamaan yhdellä eniten kilpailluista aloista maailmassa ja tekemään menestystuotteita jatkuvasti. Ja jos satut häviämään niin sitten saat liittyä yhteiskunnan "voittajien" joukkoon Kelan alimmassa kastissa.
Onhan tässäkin threadissa myös tuotu esille mikä sukupuoli omistaa mediaa jne vaikka en kyllä edes tiedä kuka Aatos Erkon omistukset edes peri.
Ja mitä taas tulee Branderiin niin kaikki nämä selittyvät mielenterveysongelmilla ja alhaisella statuksella sehän jo yksistään aiheuttaa mielenterveysongelmia kun useimmiten johtaa yksinäisyyteen. Veikkaisin että ratkaisut löytyvät muualta kun kasvatuksen muokkaamisesta pehmeämpään suuntaan. Rikoksetkin ovat keino nostaa omaa statustaan (ammattirikollisuus) tai ainakin oksentaa pahaa oloaan muiden naamalle. Veikkaisin että nykyiset poikien kokoajan heikkenevät koulusaavutukset yhdistettynä paperi-meriitti yhteiskuntaan eivät tule asiaa parantamaan.
Ehkä jotain konktreettista pitäisi tehdä näiden huono-osaisten eteen retoriikan sijasta. Valitettavasti työkkärikorvauksen määrällä ei juuri tähän ongelmaan vaikuteta kun oikeasti he tarvisivat vastuuta ja kokemusta olevansa muille tarpeellisia ja kuuluvansa tärkeänä jäsenä ryhmään, tätä ei kelan luukulla ole jaossa.
Feministeille ensin tärkeämpi tosin ratkaista keski-ikäisten äitien palkkakehityksen pysähtyminen ja monet muut huutavat vääryydet.
Valitettavasti sille että miesten kärsimyksistä ei välitetä on ihan evolutionaariset perusteet joten eiköhän me jatketa samoilla linjoilla vielä pitkään.
-
Naissovinisti on ahdasmielinen ja kapeakatseinen, itse en tykkää sellaisista ihmisistä.
Keskipalkkojen erot johtuvat kärjistäen kolmesta asiasta: Rikoksista, evoluutiosta ja vapaudesta. Naissovinisti näkee kapeakatseisena ja ahdasmielisenä vain osan kuvasta. Jos katsoo telkkarista tulevaa leffaa mikroskoopilla, niin näkee kyllä yhden pikselin hyvinkin tarkasti, muttei osaa sanoa mitä leffassa tapahtui.
On olemassa henkilöstöosaston sovinisti-Seppoja jotka heittävät naisten hakemukset suoraan roskiin. Tällainen toiminta on säädetty rikolliseksi. Yllättyikö joku, että maailmassa on rikoksia? Poliisi yrittää saada näitä sovinisti-Seppoja nalkkiin, mutta yllättyikö joku siitä, että poliisi ei saa kaikkia rikollisia kiinni?
Toinen tekijä on evoluutio. Homo sapiens sapiens lajilla vain naaraat synnyttävät, eivät koiraat. Yhteiskunta pyrkii kompensoimaan verovaroilla naaraalle raskaus- ja äitiysajan palkkaa, mutta mikään yhteiskunta ei pysty siihen täydellisesti. Yllättyikö joku siitä, että mikään yhteiskunta ei ole täydellinen? Onneksi Suomi on tässä kompensoinnissa kaikista maailman epätäydellisistä valtioista tietääkseni paras.
Naissovinisti on ahdasmielinen ja keskittyy melskaamaan vain muutamasta osatekijästä.
Evoluutio vaikuttaa myös siten, että se raksanosturi ei yllä kaikkialle, vaan lapiota ja vasaraa on edelleen heilutettava ja tiiliä kannettava. Yllättyikö joku, että raskasta fyysistä työtä tekevät enemmän miehet? Evoluutio yhdessä kulttuurin kanssa on muokannut miehestä enemmän ahneen, kilpailuhenkisemmän, riskinottajan ja uraorientoituneemman. Miehet käyttävät näitä ominaisuuksiaan hyvään ja pahaan: kovan rahan bisnesmaailmassa noilla ominaisuuksilla tienaa euroja ja järjestäytyneessä rikollisuudessa vankilavuosia.
Ylivoimaisesti suurin osasyy keskipalkkaeroihin on vapaus. Suomessa on jokaisella yksilönvapaus valita oma koulutuksensa, työpaikkansa ja uransa. Miehet ja naiset käyttyätyvät ryhmänä eri tavalla. Miehet käyttävät yksilönvapauttaan useammin siten, että suuntautuvat vienti- ja tuotantoteollisuuden yksityiselle sektorille jossa on korkeammat palkat. Naiset taas käyttävät yksilönvapauttaan useammin suuntautumalla julkiselle sektorille jossa on verovaroin kustannetut pienemmät palkat. Tämä on suurin osatekijä keskipalkkaeroissa. Kärjistäen voisi sanoa, että tienaamismielessä miehet tekevät parempia valintoja kuin naiset.
Tässä vaiheessa naissovinisti yleensä pimahtaa eli triggeröityy. Kun todellisuus on ristiriidassa naissovinistin doktriinin kanssa, kiistetään todellisuus. Näin se on mennyt kautta historian, että omasta uskonnostaan luopuminen on todella vaikeaa. Aikanaan uskovaiset hakkasivat kaukoputket paskaksi ja polttivat roviolla ne, jotka väittivät maan olevan pyöreä. Naissovinistit tekevät nykyisin samaa somessa.
Naissovinisti näkee syrjintää ja synnytystä, pitää niistä hirveää meteliä, koska naisen pitää olla aina uhri. Ja sitten näkevät miehen ahneutta ja pahuutta, koska miehen on aina oltava paska. Naissovinisti ei voi sanoa naiselle, että olkaa enemmän röyhkeitä bisneksessä ja valitkaa parempipalkkaiset alat, koska naiset nyt eivät naissovinistin doktriinin mukaan voi tehdä vääriä valintoja tilipussin kannalta. Silloinhan joutuisivat hylkäämään naissovinismin.
Kärjistäen voisi sanoa, että jos rikokset kuin taikaiskusta loppuisivat ja lapsia ei tarvisi kantaa masussa vaan niitä voisi ostaa Stockmannin vauvaosaltolta valmiina, niin naisen euro olisi ehkä 85 senttiä. Tällaisessa tilanteessa sitten naissovinistit olisivat suu auki ihmettelemässä, että miksi se kaventui vain viisi senttiä, kun naissovinistisen ideologian mukaan sen piti pompata tasalukemaan. Tietenkin siksi, että naissovinistit näkevät vain pienen osan keskipalkkaerojen syistä, eivät kokonaiskuvaa.
Itse en nosta hattua sukupuolelle, vaan ihmiselle. Niille, jotka liitävät sairaalassa huoneesta huoneeseen sairauksien ja tuskan keskellä ehtimättä pitää edes kahvitaukoa ja niille, jotka tulevat sairaalan aulaan painimalla vääntämään sen riehuvan piripään rautoihin ja putkaan. Kummallakin ryhmällä on pienet palkat, fyysisesti ja henkisesti raskaat työolot, mutta ovat valinneet kutsumustyönsä.
-
Hieman huvittaa tämä ajatus että yhteiskunta jossa miesten ja naisten tulot ja varallisuus olisivat tasan 50/50 olisi joku ylivertainen onnela johon tulisi edes pyrkiä. Hieman kun mallintaisi ihmisten parisuhdedynamiikkaa niin osoittautuisi varmasti että aivan surkea tilanne.
Mistä tämä ajatus on peräisin?
Eikös tämä nyt ole feministien peruskauraa tuputtaa että vanha samasta työstä sama palkka on jo muutettu muotoon sama palkkakertymä molemmille sukupuolille työtunneista riippumatta tai muuten ei olla tasa-arvoisia.
Nyt kyllä kiinnostais lähteet tälle väitteelle että ketkä feministit tollaista vaativat, en ole kuullut edes kommunistien vaativan mitään noin päätöntä.
-
Verorahojakaan ei voi mahdottomasti vaatia, kun ne rahat pitää saada sieltä yksityiseltä puolelta käytännössä näiden kaikkien asioiden pyörittämiseen. Eli niiltä mobiilipelisuunnittelijoilta ja muilta, jotka eivät tee työtänsä verorahoilla.
Siis, kuten tuossa sanoin, niin verorahat ovat investointi yhteiskunnan infraan, jota ilman yksityinen sektori ei voisi menestyksellisesti toimia. Ja ajatus siitä, että rahoitus tulisi vain yksityiseltä puolelta on vähän harhaanjohtava: myös julkisen sektorin palkoista maksetaan veroja ja myös julkisen sektorin työntekijät osallistuvat yksityiseen kulutukseen. Käytännössä kaikki tekevät työtä yhteisen menestyksen eteen - siivoojat ja sairaanhuoltajat ja poliisit ja opettajat jne. jne. mahdollistavat mobiilipelisuunnittelijoiden ja heidän firmojensa menestyksen. Siksi en pidä kovin vähättelevistä sanankäänteistä kumpaankaan suuntaan - nyky-yhteiskunta ja some ovat siitä huonoja, että ollaan aina niin valmiita pitämään asioita nollasummapeleinä. Mikä sinulle on muka minulta pois - eihän se noin oikeasti mene. Ja olen siis toki samaa mieltä peruspointistasi, siitä että palkoilla on selkeä ja kiistaton yhteys tuottavuuteen vaikka käytännössä tilanne on usein sangen kompleksinen.
-
Anyway, talouspoliittinen keskustelu on ehkä vähän aiheen sivussa - voi olla feministi ja klassinen talousliberaali tai -liberalisti tai jopa libertaari. Yleistähän se ei ole, mutta täysin mahdollista.
Minusta on melkoisen selvää, että yhteiskunnassa on vielä kosolti jäljellä rakenteita ja atavistisia ajatusmalleja, jotka haittaavat naisten yhteiskunnallista menestystä. Mitään 50/50 -tilaa tuskin kukaan vaatii, mutta kuitenkin olennaisen tasaista pelikenttää, on sitten kilpailun lopputulos mikä tahansa. Ja siis vaikka onkin jäljellä tälläisiä jäänteitä niin onhan niitä todella olennaisilta osin raivattu pois tieltä. Se että tilanne on globaalisti todella loistava, ei kuitenkaan tarkoita sitä olisi täydellinen - pystymme olemaan vielä parempia. Ja nollasummapeliä tämä ei todellakaan ole: naisten oikeudet eivät ole pois miehiltä. Oma ihanneyhteiskuntanihan on teknoutopia (jotakuinkin kuin Iain Banksin Kultuuri), niukkuuden jälkeinen sivilisaatio, jossa voisimme mm. vaihtaa biologista sukupuolta suurin piirtein kuin sukkaa ja yhteiskunta koostuisi vapaista yksilöistä, ei primitiivisistä ja atavistisista ryhmäidentiteeteistä. Sitä odotellessa ;D
-
Samankaltainen ongelma on nuorilla miehillä, joita ei monille aloille haluta palkata ennen armeijaa, joka ottaa kaverin pois rivistä ja palaaminen on parhaimmillaankin epävarmaa. Toki on huomioitava, että ongelma poistuu vuodella kurkkusalaateissa.
Mikä onkin yksi peruste sille, että feministinä vastustan miesten asevelvollisuutta. 🙂 Katson että valtion on kyettävä järjestämään puolustuksensa sortamatta toista sukupuolta. Määrättäköön vaikka yleinen asevelvollisuus kaikille sukupuoleen katsomatta, jos todella emme maanpuolustuksellisesti selviäisi esim. Ruotsin arvontaan ja vapaaehtoisuuteen perustuvalla kutsuntamallilla.
Yksi ehdotettu malli vanhemmuuden kulujen tasaamiseen kaikille työnantajille on, että kaikki työnantajat maksaisivat "vanhemmuusveroa", josta sitten korvattaisiin vanhempainvapaista aiheutuvia kustannuksia (työnantajan maksamat ansiosidonnaiset vanhempainvapaa kulut, vanhempainvapaan sijaisen rekrytoinnin kulut jne.) niille työnantajille, joille rasite kohdistuu.
^Mallia ovat Suomessa ajaneet mm. feministijärjestöt Mothers in Business ja Naisliittounioni. Mallista hyötyisivät tasapuolisesti kaikki vanhemmat, jotka haluavat olla vanhempainvapailla, sukupuoleen katsomatta.
Syntyvät uudet kansalaiset hyödyttävät koko yhteiskuntaa, joten olisi pelkästään reilua, että heidän varhaisesesta hoidostaan ja hyvän kiintymyssuhteen rakentamisesta vanhempiin työelämälle aiheutuvat kustannukset niin ikään jakautuisivat tasaisesti.
-
Aika kehno esitys Alexios. Nämä ovat muutamia esimerkkejä, mutta tuskin lienee oikeudenmukaista odottaa foorumilla lueteltavan kaikki naispuoliset menestyjät. Selkeä näyttö kuitenkin löytyy siitä, että naisilla on täydet mahdollisuudet menestyä Suomessa niin halutessaan.
Täysin vääristynyttä maailmankuvaa edustaa ajatus siitä, että maailma on ”tasa-arvoinen”, kun historialliset epäsuhdat on korjattu. Historiaa emme voi muuttaa, eikä menneitä aikoja voi sysätä nykyisten kansalaisten niskoille. Se mitä tapahtuu nyt, on se millä on merkitystä. Samaa ideologiaa edustaa ns. Social Justice Warrior mentaliteetti, jossa esi-isien teot sysätään tulevien polvien taakaksi.
-
Verorahojakaan ei voi mahdottomasti vaatia, kun ne rahat pitää saada sieltä yksityiseltä puolelta käytännössä näiden kaikkien asioiden pyörittämiseen. Eli niiltä mobiilipelisuunnittelijoilta ja muilta, jotka eivät tee työtänsä verorahoilla.
Siis, kuten tuossa sanoin, niin verorahat ovat investointi yhteiskunnan infraan, jota ilman yksityinen sektori ei voisi menestyksellisesti toimia. Ja ajatus siitä, että rahoitus tulisi vain yksityiseltä puolelta on vähän harhaanjohtavat: myös julkisen sektorin palkoista maksetaan veroja ja myös julkisen sektorin työntekijät osallistuvat yksityiseen kulutukseen. Käytännössä kaikki tekevät työtä yhteisen menestyksen eteen - siivoojat ja sairaanhuoltajat ja poliisit ja opettajat jne. jne. mahdollistavat mobiilipelisuunnittelijoiden ja heidän firmojensa menestyksen. Siksi en pidä kovin vähättelevistä sanankäänteistä kumpaankaan suuntaa - nyky-yhteiskunta ja some ovat siitä huonoja, että ollaan aina niin valmiita pitämään asioita nollasummapeleinä. Mikä sinulle on muka minulta pois - eihän se noin oikeasti mene. Ja olen siis toki samaa mieltä peruspointistasi, siitä että palkoilla on selkeä ja kiistaton yhteys tuottavuuteen vaikka käytännössä tilanne on usein sangen kompleksinen.
Verorahoilla tehdään toki kaikkea mahdollista ja määrättyjen alojen palkat ovat vain yksi osa sitä. Ongelma tulee vain yksinkertaisesti siitä, että henkilö ei voi maksaa omaa palkkaansa maksamistaan veroista, koska ne muodostavat vain osan hänen tuloista. Tämä yhtälö pyörisi suomessa noin 0,5 kierrosta ennen kuin rahat olisivat loppu. Kyse ei ole missään mielessä valtion työntekijöiden vähättelystä, vaan siitä, että tuollaista talouden ikiliikkujaa ei ole olemassa. Tarvitaan se joku tämän silmukan ulkopuolinen tulonlähde, joka on käytännössä yksityisen teollisuuden ja sen työntekijöiden verotus. Toki on niitä muitakin, kuten vaikkapa valtionomisteisten yritysten tuotteiden myynti ulkomaille jne. mutta uskoisin yksityisen puolen olevan silti se merkittävin verotulojen lähde. Ja näiden yritysten toimintaedellytysten parantaminen on ehdottomasti myös valtion etu, joten siihen hyvään infraan kannattaa panostaa.
Ehdottomasti kaikkien työpanoksella on paikkansa ja sitä kyllä yhteiskunnassa tarvitaan.
-
Blondewolfkin voisi vähän rauhoittua, en mä sua pure vaikken samaa mieltä monesta asiasta olekaan. Älä siis pelkää.
Kuitenkin kiinnittäisin huomiota taas keskustelun sävyyn, jokainen alatyylinen kommentti paskapuheesta ja muusta sellaisesta on syytä jättää pois. Jos ei keskustelu menee liiaksi tunteisiin niin, ettei malta kirjoittaa rauhalliseen sävyyn niin sitten ehkä se teekupponen ja pieni kävely olisi parempi vaihtoehto kuin huutaa täällä. Tulee paha mieli monelle, ja sillä möyhkäämisellä antaa itsestään nolon kuvan.
--
Palkat on sovittuja asioita, niistä voidaan sopia myös toisinkin. Sitten on toki myös se rikkaiden parempi raha, josta ei juuri tarvitse veroja maksella, jos ei erikseen halua ja niin pitkään, kuin länsimaiset teollisuusvaltiot puskee systeemin yläpäästä miljarditolkulla fyffeä pihalle, on mun aika vaikea hörähtämättä kuunnella väitteitä siitä, ettei meillä muka ole varaa maksaa vaikkapa sairaanhoitajille enempää palkkaa. Höpsis, onpas, me ei vaan haluta. Voitaisiin aloittaa vaikka siitä, että lakataan rajoittamasta lainsäädännöllä heidän oikeuttaan lakkoilla ja katsotaan sitten, mitä palkoille käy.
Toki on mielestäni myös niin, ettei ne oikein ole niitä naapuruston asioita, joiden parantamisen tulisi olla ensisijainen toiminnan muoto, mutta hyvähän se on tietää, ettei maailman tarvitse näinkään pyöriä, vaan voidaan sopia toisin ja valinta olla muuttamatta yhteiskunnan jakolinjoja on valinta.
Tätä on mielestäni se, mihin feminismi pyrkii ja on pyrkinyt kiinnittämään huomiota jo pitkään.
Yhteiskunta ei mielestäni ole mikään evolutiivisten pakkojen kyhäelmä, vaikka meissä paljon niitä evoluution tuomia viettejä ja vaistoja onkin. Humen giljotiini olisi hyvä pitää mielessä: siitä, miten asiat nyt ovat ei voi itsessään tehdä päätelmiä siitä, onko se oikein.
Nyky-yhteiskunnan tilasta siis ei voi tehdä päätelmiä siitä, miten asioiden pitäisi olla, ainoastaan siitä, miten ne ovat nyt. Me olemme vapaita pyrkimään kohti sitä, mitä pidämme oikeana.
-
^Hear, hear.
-
Jos haluaa vertailua, voi käydä tämän hallituksen ministereiden some-sivuilla vertailemassa
- paljonko kritiikkiä esitetään
- mikä on asiapohjaisen kritiikin osuus
- paljonko "kritiikissä" esiintyy sukupuoleen kohdistuvia halventavia nimityksiä
Kyse on silloin siis samasta, samaa politiikkaa tekevästä hallituksesta ja sen eri sukupuolia edustavista jäsenistä.
(Pahoittelut ekalla kerralla kesken kirjoit ... käsistä karanneesta tekstistä.)
-
Jos haluaa vertailua, voi käydä tämän hallituksen ministereiden some-sivuilla vertailemassa
- paljonko kritiikkiä esitetään
- paljonko asiallista kri
Kritiikki ei edelleenkään poista sitä tosiseikkaa, kuka on vallan kahvassa. Yksikään hallitus ikinä ei ole ollut niin vähäisen kritiikin kohteena esimerkiksi median taholta, kuin nykyinen. Se kertoo oikeastaan paljon enemmän, kuin somessa möyhäävät junttieinarit.
-
Somessa möyhäävät junttieinarit kyllä kertovat siitä, mikä on "kansan" mielipide- ja asenneilmasto. Siis se, joka näkyy junttieinareita arkielämässä kohtaavien naisten elämässä.
-
Ne on kaikki hirmuu kivat pohdinnat mutta.... mitä hemmettia niillä on feminismin kanssa tekemista? Täysin normaalit yhteiskunnan ilmiöt ja prosessist, eikä olee enemmän feministien, kun kenenkään muun tahon yksityinen asia saakka oman agendan veturi. Se on koko yhteiskunnan asia ja paikallispoliitiikka kysymys.
Seuraavaksi otettan että ukkonen on liian miehekkäs ja asialle pitää feministit tehä jotain? Normaalien sosioloogisten prosessien käytyäminen oma agendan esille puristamiseksi on eettisesti vähintääkin kysenalinen touhu.
-
Somessa möyhäävät junttieinarit kyllä kertovat siitä, mikä on "kansan" mielipide- ja asenneilmasto. Siis se, joka näkyy junttieinareita arkielämässä kohtaavien naisten elämässä.
Toisin sanoen samalla logiikalla äänekkäimmät intersektionaaliset feministit kertovat mikä on kansan mielipide ja asenneilmasto? Näinkö se menee, vai onko kyseessä kaksoisstandardi?
-
Kuitenkin kiinnittäisin huomiota taas keskustelun sävyyn, jokainen alatyylinen kommentti paskapuheesta ja muusta sellaisesta on syytä jättää pois. Jos ei keskustelu menee liiaksi tunteisiin niin, ettei malta kirjoittaa rauhalliseen sävyyn niin sitten ehkä se teekupponen ja pieni kävely olisi parempi vaihtoehto kuin huutaa täällä. Tulee paha mieli monelle, ja sillä möyhkäämisellä antaa itsestään nolon kuvan.
Jeps, laitoinkin tuossa aiemmin listan tosi keskeisistä asioista, joista epäilemättä kaikki ollaan samaa mieltä - varmasti olennaisempia kuin nämä mielipide-erot tietyistä jutuista. Ja yhdistäähän täällä meitä myös nämä valtavirralle hieman eksoottiset seksuaaliset preferenssitkin, niin turha kovin hajottavasti ja loukkaavasti kränätä asioista. Mutta se juttu minkä tähden lähdin tästä keskustelemaan - feminismin imago (ja sen tietty negatiivisuus) on kyllä tosi mielenkiintoinen aihe. Jotenkin itselleni on täysin selvää, että kysymys on vain emansipaatiosta, jota suurin piirtein kaikki valistuneet ihmiset kannattavat. Toki näen myös ylilyöntejä ja ylenmääräistä poliittista korrektiutta ja identiteettipolitiikkaa, mutta on niin itsestäänselvää, että nämä ovat marginaalisia juttuja. Kuitenkin ne juuri tuntuvat pitkälti määrittävän feminismin julkisuuskuvaa. Sangen harmittavaa :(
-
Somessa möyhäävät junttieinarit kyllä kertovat siitä, mikä on "kansan" mielipide- ja asenneilmasto. Siis se, joka näkyy junttieinareita arkielämässä kohtaavien naisten elämässä.
Toisin sanoen samalla logiikalla äänekkäimmät intersektionaaliset feministit kertovat mikä on kansan mielipide ja asenneilmasto? Näinkö se menee, vai onko kyseessä kaksoisstandardi?
Näkyvien naishahmojen kohdalla kyllä tässä somehäirinnässä (joka tosiaan koskee myös miehiäkin) vaikuttaa kuitenkin oleva tietty seksuaalisen uhkailun, seksualisoinnin ja sukupuolittamisen erityispiirre. Naiseus ja naisen seksuaalisuus on yksi rakastettu lyömäase somessa, mistä tulee tosi paha maku suuhun. En oikein näe, että tässä miehet olisivat ihan samalla viivalla vaikka varmasti hekin tätä jossain määrin kohtaavat.
-
Anyway, talouspoliittinen keskustelu on ehkä vähän aiheen sivussa
Hyvinkin mahdollisesti näin. Tänne kuitenkin päästiin tutkimalla sitä, minkä vuoksi erään naisvaltaisen alan palkkatilanne on mitä on. Toki mukana oli myös monia miesvaltaisia aloja, jotka käyttäytyvät aikalailla samalla tavalla. Ja samalla tuli pohdittua sitä, mitkä voimat vaikuttavat siihen, paljonko heille voi työstä maksaa. Itse näen tällaisen keskustelun paljon hyödyllisempänä kuin vain vaatimusten, että pitäisi maksaa enemmän. Jos ymmärretään syyt, voidaan löytää myös konkreettiset keinot ja ne voidaan perustella. Sekin pitää vain hyväksiä, että me ei voida muuttaa vain määrättyä asiaa muuttamatta myös muita asioita ja tilanne ei välttämättä mene kokonaisuutena parempaan suuntaan. Viitaten siihen, että jos me nyt korjattais hoitajien palkkatilanne vain isolla palkankorotuksella, niin miten kävisi meidän tervenhuoltojärjestelmälle?
Asioita voi olla myös vaikea ennustaa, kun kyse on hyvin monimutkaisesta kokonaisuudesta. Sen vuoksi yhteiskunnallisten muutosten tulisi olla pieniä, jotta nähdään se suunta, mihin asiat lähtevät kehittymään. Suuret nopeat muutokset luovat epävakautta järjestelmään, jotka tyypillisesti johtavat nopeisiin korjausliikkeisiin, jotka luovat lisää epävakautta. Yleensä parasta on se, että pienin muutoksin valitaan sellainen tie, joka näyttää vievän parempaan suuntaan. Lopputuloksiin ei päästä heti, mutta tekojen seuraukset on paremmin nähtävissä ja tapahtuneet virheet ovat pienempiä, joten ne on myös helpompia korjata. Näin ainakin silloin kun yhteiskunnallinen tilanne on muuten vakaa ja tähän hyvän linjan hakemiseen on mahdollisuus käyttää aikaa. Pahoittelut jo valmiiksi tällaisen pohdiskelun jatkamisesta :)
-
Ne on kaikki hirmuu kivat pohdinnat mutta.... mitä hemmettia niillä on feminismin kanssa tekemista? Täysin normaalit yhteiskunnan ilmiöt ja prosessist, eikä olee enemmän feministien, kun kenenkään muun tahon yksityinen asia saakka oman agendan veturi. Se on koko yhteiskunnan asia ja paikallispoliitiikka kysymys.
Seuraavaksi otettan että ukkonen on liian miehekkäs ja asialle pitää feministit tehä jotain? Normaalien sosioloogisten prosessien käytyäminen oma agendan esille puristamiseksi on eettisesti vähintääkin kysenalinen touhu.
Nyt täytyy ihan ystävyydellä sanoa, että en ymmärrä tämän viestin pointtia, ehkä osin koska tässä on nyt käynnissä samassa ketjussa niin monta alakeskustelua.
Eli siis millä kivoilla pohdinnoilla ei ole tekemistä feminismin kanssa?
Musta on kummallinen ajatus, että kun feministit ottavat jonkin asian ajaakseen se olisi "agendan veturi". Itsehän aiemmin perään kuulutit ratkaisukeskeisyyttä - väliäkö sillä kuka ongelmaa pyrkii esiintuomaan ja ratkaisemaan, kunhan ongelmaan puututaan? Vai voiko tulipalo olla väärin sammutettu tai ennemminkin väärän palokunnan sammuttama?
Feministit toimivat myös kunnallis- ja valtiollisessa politiikassa, meitä on lähes kaikissa puolueissa.
-
Paradoksi on että mitä enemmän yhtiön pitää osallistua taloudellisesti lapsen kasvatukseen niin sitä haluttomampia yhtiöt ovat palkkaamaan mahdollisesti raskaaksi tulevia.
Toisaalta lapsikadollekin pitäisi tehdä jotain.
-
Tietääkö kaikki keskusteluun osallistujat, mitä on 'ad hoc' -argumentaatio?
Se on sitä, kun tekstistä irrotetaan yksi asia, josta voi perustellusti olla eri mieltä ja tarrataan siihen silloin, kun tekstin pääpointtiin ei ole mitään vastaansanomista. Tällä tavalla saadaan väännettyä 'väittelyä' pitkäänkin asian vierestä ja ilman että tarvitsee ikävästi myöntää muiden olevan oikeassa yhtään missään. Mitään järkevää lopputulosta ei saavuteta, eikä oikein keskusteluakaan, mutta se ei taidakaan olla tarkoitus.
Tuli jostain mieleen.
-
Kun nyt edes saataisiin Karthago hävitettyä.
-
Snadi tuolla aiemmin reagoi mun keskeneräiseen tekstiin joten mielipide siitä lopullisesta tekstistä jäi epäselväksi.
Mutta siis oletuksena lienee, että johtavat naispuoliset poliitikot saavat enemmän kritiikkiä (ja enemmän sukupuoleen/henkilöön kohdistuen) kuin vastaavassa asemassa olevat miespoliitikot.
Onko tämä siis ok, kun kerran nainen on pääministerinä? Jos ajattelee näin niin ymmärrän hyvin ristiriidan feministisen ajattelun kanssa.
-
Index : käytätkö nyt itse ad-hoc argumentaatiotasi, vai etkö ole vaan jaksanut lukea tätä ketjua.
Aiempaakin hallitusta arvosteltiin. Ihan samalla tavoin myös ja myös sukupuolistavilla termeillä. Viimeksi on asiasta eilen illalla ollut IS julkaisu. Käy lukemassa. Johanna Vuorelman setin voit kurkata vaikka twitterissä. (Johtavia politiikan tutkijoita suomessa).
Aiempaa rytmiryhmää kutsuttiin mm. SSS-miehiksi. Mutta asiat unohtuvat, ja saahan toki miespoliitikkoa sanoa natsihenkiseksi jos se on jonkun mielestä hassua ja samaan hengenvetoon kimpaantua että naispoliitikkoa nälvitään yhtä tökeröllä huulipunahallitus - termillä.
Kumpikaan noista vaan ei liity sukupuolirooleihin, vaan siihen että vallassa olevia ihmisiä nälvitään kun päätökset ei miellytä. Ja kun suurin osa ihmisistä on tyhmiä niin mikä parhaiten massoihin vetoaa? Vyön alle lyöminen. Sama kuka vallassa on niin kyllä sieltä joku argumentti nousee mikä on epäkorrekti. Trumpistakin on joku miljoona aika epäkorrektia meemiä. Ja ihan syystä.
Ei jaksa enempää osallistua tämän jälkeen tähän keskusteluun, kun näyttäisi siltä että faktat saavat ensimmäisenä lähdön, sen jälkeen kaikki bunkkeroituvat ja lopulta heitellään sitten lonkalta latteuksia.
Minna Canth pyörisi haudassaan.
-
Occam, juuri tuohon keskusteluun lähdin mukaan pohtimalla mikä on nykyisen hallituksen sisällä nk paskanheiton määrä eri sukupuolta edustavia poliitikkoja kohtaan. Se olisi mielestäni aika selkeä, helposti tehtävä vertailu tehtäväksi omin silmin jokaiselle meistä.
En edes ottanut siinä vaiheessa kantaa mikä on vertailun lopputulos. Keskutelu siirtyi siihen onko sillä edes väliä mitä somessa kommentoidaan.
Jos asiasta on kunnollista analyysia eri hallitusten välillä, luen mielenkiinnolla.
-
Se paskanheiton ja julkisen pilkan määrä mitä saa osakseen ilmaistessaan ns Miehisiä ajatuksia on infernaalinen verrattuna mihinkään mitä naisia kohtaan on ikinä kohdistettu.
Esimerkkinä vaikkapa case Aki Manninen.
Ja tämä on aivan puhtaasti feministien ja toksisen feminismin aikaansaannosta.
Tålläkin foorumilla samat itseään feministiksi kutsuvat ihmiset käyvät silmittömällä raivolla vääräuskoisten kimppuun. Siinä ei ole mitään tekemistä keskustelemisen kanssa eikä siltojen rakentamisen.
Kyse on vain vallasta, jota itselle hamutaan keinoja kaihtamatta, samalla toisia syyttäen milloin mistäkin mitä nyt feminismikuplassa koetaan pahaksi.
IKRM
-
Mun mielestä on liuta miehiä koskevia ongelmia, joihin feminismi tarjoaa hyvän analyysikehikon.
Feminismi (ainakin kuten olen sen ymmärtänyt) lähtee siitä, että on olemassa sukupuolia koskevia rakenteita, jotka ovat haitallisia yksilön kannalta. Ne voivat estää ihmistä elämästä vapaasti haluamaansa elämää ja kehittymästä kohti täyttä potentiaaliaan. Nämä sortavat rakenteet eivät tule tyhjästä vaan pysyvät pystyssä siksi, että joku hyötyy niistä.
Miehiä (kuten naisiakin) rajoittaa ainakin nk perinteiset sukupuoliroolit ja niihin perustuvat vaatimukset. Tässä kolmisen esimerkkiä.
Perhe ja koti ovat perinteisesti olleet naisten valtapiiriä. Tämä näkyy edelleen mm siinä, miten miehet saatetaan sivuuttaa neuvoloissa tai huoltajuuskiistoissa. Miehiin lasten hoitajina suhtaudutaan ennakkoluuloisesti (tästä on omaa kokemusta) niin kumppanin kuin ammattihenkilöiden taholta.
Miehen odotetaan olevan vahva. Tämä ilmenee hyvin tämänkin palstan keskusteluissa. Miehen heikkous on naurun aihe ja oikeuttaa pilkkaan ja mieheyden mitätöimiseen. Lausahdus 'herkkyys ei ole heikkoutta' alleviivaa ongelmaa. Tämä sukupuoleen liittyvä rooliodotus johtaa usein siihen, että miehen on helpompi katsoa silmiin haulikkoa kuin omia heikkouksiaan. Yleensä ajatellaan, että tällainen toksinen miehen malli siirtyy isältä pojalle, mutta sillä, miten naiset puhuvat miehistä, on myös iso vaikutus.
Väkivallan oletetaan olevan miehelle normaalia. Tämän vuoksi mm se, että miehet ovat tilastoissa yleisimmin väkivallan uhreja ei herätä otsikoita, ja ammattilaiset eivät osaa kohdata lähisuhdeväkivallasta kärsineitä miehiä vaan sivuuttavat näiden kokemukset.
Minun mielestäni mm. näistä pitäisi puhua enemmän, mutta enpä usko että niin tapahtuu. Se kun vaatisi usein sekä (feminististen) naisten että (perinteisten) miesten itsekriittistä vilkaisua peiliin.
Miehiä koskevat ongelmat ei muuten häviä sillä, että kinastellaan siitä onko naisilla oikeasti (enää) sukupuoleen liittyviä yhteiskunnallisia haasteita. Ne lähtee häviämään sillä että niitä nostetaan esiin.
-
Feminismi, kuten kaikki aatteet jossa ajetaan jollekin ryhmälle etua muiden kustannuksella, on haitallinen niin yhteisölle kuin yksilöillekin, muutamia poikkeuksia lukuuunottamatta.
Tasa-arvo tai pikemminkin mahdollisuuksien tasa-arvon ajaminen on sitten toinen juttu, valitettavasti useinkaan ne joiden eniten olisi syytä, eivät asiaa käsitä.
-
Mun mielestä on liuta miehiä koskevia ongelmia, joihin feminismi tarjoaa hyvän analyysikehikon.
Feminismi (ainakin kuten olen sen ymmärtänyt) lähtee siitä, että on olemassa sukupuolia koskevia rakenteita, jotka ovat haitallisia yksilön kannalta. Ne voivat estää ihmistä elämästä vapaasti haluamaansa elämää ja kehittymästä kohti täyttä potentiaaliaan. Nämä sortavat rakenteet eivät tule tyhjästä vaan pysyvät pystyssä siksi, että joku hyötyy niistä.
Miehiä (kuten naisiakin) rajoittaa ainakin nk perinteiset sukupuoliroolit ja niihin perustuvat vaatimukset. Tässä kolmisen esimerkkiä.
Perhe ja koti ovat perinteisesti olleet naisten valtapiiriä. Tämä näkyy edelleen mm siinä, miten miehet saatetaan sivuuttaa neuvoloissa tai huoltajuuskiistoissa. Miehiin lasten hoitajina suhtaudutaan ennakkoluuloisesti (tästä on omaa kokemusta) niin kumppanin kuin ammattihenkilöiden taholta.
Miehen odotetaan olevan vahva. Tämä ilmenee hyvin tämänkin palstan keskusteluissa. Miehen heikkous on naurun aihe ja oikeuttaa pilkkaan ja mieheyden mitätöimiseen. Lausahdus 'herkkyys ei ole heikkoutta' alleviivaa ongelmaa. Tämä sukupuoleen liittyvä rooliodotus johtaa usein siihen, että miehen on helpompi katsoa silmiin haulikkoa kuin omia heikkouksiaan. Yleensä ajatellaan, että tällainen toksinen miehen malli siirtyy isältä pojalle, mutta sillä, miten naiset puhuvat miehistä, on myös iso vaikutus.
Väkivallan oletetaan olevan miehelle normaalia. Tämän vuoksi mm se, että miehet ovat tilastoissa yleisimmin väkivallan uhreja ei herätä otsikoita, ja ammattilaiset eivät osaa kohdata lähisuhdeväkivallasta kärsineitä miehiä vaan sivuuttavat näiden kokemukset.
Minun mielestäni mm. näistä pitäisi puhua enemmän, mutta enpä usko että niin tapahtuu. Se kun vaatisi usein sekä (feminististen) naisten että (perinteisten) miesten itsekriittistä vilkaisua peiliin.
Miehiä koskevat ongelmat ei muuten häviä sillä, että kinastellaan siitä onko naisilla oikeasti (enää) sukupuoleen liittyviä yhteiskunnallisia haasteita. Ne lähtee häviämään sillä että niitä nostetaan esiin.
Erittäin hyvin kirjoitettu.
-
Nykyinen naishallitus saa ihan poikkeuksellisen paljon sukupuolisidonnaista vihaa niskaansa. Tästä tuli äskettäin ihan NATOn raportti. NATOn, tuon feministisen vasemmistojärjestön.
https://yle.fi/uutiset/osasto/news/nato_report_finnish_female_cabinet_members_targeted_by_social_media_hate_campaign/11843330
-
Nykyinen naishallitus saa ihan poikkeuksellisen paljon sukupuolisidonnaista vihaa niskaansa. Tästä tuli äskettäin ihan NATOn raportti. NATOn, tuon feministisen vasemmistojärjestön.
https://yle.fi/uutiset/osasto/news/nato_report_finnish_female_cabinet_members_targeted_by_social_media_hate_campaign/11843330
Kyllä se viha taitaa olla aika sukupuolellisesti tasa-arvoista.
https://yle.fi/uutiset/osasto/news/nearly_half_of_mps_aides_report_being_targets_of_hate_speech/11005754
Samaan tutkimus ryppääseen liittyvä tutkimus siis, joka ei ole saanut samanlaista kohuarvoa tilaamisperusteittensa ja
tutkimuskohteidensa muutosten vuoksi.
-
Nykyinen naishallitus saa ihan poikkeuksellisen paljon sukupuolisidonnaista vihaa niskaansa. Tästä tuli äskettäin ihan NATOn raportti. NATOn, tuon feministisen vasemmistojärjestön.
https://yle.fi/uutiset/osasto/news/nato_report_finnish_female_cabinet_members_targeted_by_social_media_hate_campaign/11843330
Tämähän nyt ei ensinnäkään pidä paikkaansa. Ollakseen poikkeuksellista sitä pitäisi verrata johonkin, mutta tässä ei ole vertailukohtaa.
Toisekseen, vaikka yksikin on liikaa, niin niitä sukupuoleen viittaavia viestejä oli viitisen tuhatta (graafin mukaan, koska tarkkaa lukua ei jostain syystä mainita raportissa lainkaan) tuosta kokonaisotannasta 24 500 mikä on sen 7% kokonaisotannasta, eli se osa joka tulkittiin tavalla tai toisella vihamieliseksi.
Lyhyesti tarkoittaa että siellä oli n. viitisen kertaa enemmän vihamielistä viestintää jolla ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Graafilla jaoteltu viiteen eri kategoriaan joista suurin oli "bad government", viestit joissa sekä kritisoitiin hallitusta että tuotiin sukupuoli esiin on lajiteltuna seksismikategoriaan, ei bad government-kategoriaan.
Olen keskustellut tästä useiden feministiystävien kanssa, ja lukua on luonnehdittu mm. sanoilla "uskomattoman pieni", ja rehellisesti itsekin oletin että sitä seksististä huutelua erityisesti twitterissä olisi huomattavasti enemmän.
Henkkoht en tykkää nähdä yhtään sukupuoleen keskittyvää loanheittoa, mutta en myöskään näe että sen liioittelusta seuraa muuta kuin turhaa keinotekoista vastakkainasettelua ja ahdistusta. Pelonlietsonta tutkimustuloksia vääristellen on harhaanjohtavaa ja vahingollista, olipa konteksti mikä tahansa.
-
Tässä näkee hyvin kun yksi on tarkastellut itse faktoja,
Toinen lukenut vain iltasanomien otsikon asiasta.
- tai kuullut kavereilta.
Pahastuminen on uusi musta. Se on verkkoaikakauden ongelma, kun uutisia tulee enemmän ja faktoja ei tarkistella.
Ennen kun luit jotain paperisesta lehdestä, harrastit lähdekritiikkiä. Tai soveliasta olisi. Yhä olisi.
Mediasta riippuen nyky-uutisointi ja aihevalinnat edistävät nykyään median klikkihakuista tarvetta lukukuittauksille. Raflaava otsikko, lyhyt uutinen. Monesti ei edes perusteluja. Löysää journalismia, koska mainosrahoja tsrvitaan. Spice must flow.
Kun löysä journalismi kohtaa löysän lukijan, jolla on vielä pahimmassa tapauksessa (lue yleensä) omat ennakkoluulonsa jossain klikkiotsikkoaiheessa, saadaan aikaan hyvä lumipallokohu, kun pelkkää otsikkoa jaetaan.
Tässäkin ketjussa mainitsin jo aiemmin 2015 ylen tutkimuksen pohjalta tehdystä arviosta siitä ettei tuo Naton tutkimus ja sen tulokset ole sen sukupuolisempia kuin mitä edelliseen hallitukseen kohdistettiin. Machohallitus, SSS-miehet yms. Sekin jo mainittiin mutta silti pitäö päästä ketjua lukematta heittämään oma 2 lausetta copy/pastea ja pahastumaan. Ja taas joku lukee lyhyen tekstin, koska lyhyet tekstit ja lauseet on helppo lukea. Ja pahastuu.
Olisi hyvä ennen kuin jostain jotain lausuu tuohtuneena, miettiä mistä tiedon on saanut, ja onko asia oikeasti näin. Ihminen vain harvoin toimii tällä tavoin. Errare Humanum Est.
Katselin eilen maailman uutisia.
Ja yhä menee aika kivasti suomessa. Myös hallituksella, vaikka ovat naisia. Thaimaassa taas kadulla poliisit, ei ole moni hallitus täyttä kautta istunut. Naisillakin asiat heikosti. Mutta moni teistä jotka täällä kiroaa että naisten asemaa pitäisi parantaa lomailee silti näissä maissa joissa faktisesti asiat on monessa päin kättä. Mutta kun ruoka on hyvää, vesi kirkasta ja lennot halpoja lämpimään niin who cares. Sama juttu ilmastonmuutoksen, halpavaatteiden, kuluttamisen, autoilun, ja ties minkä kanssa.
Nyt kun maanantai alkoi niin menkää kaikki hoidattamaan pahastumistanne johonkin: piiskaamaan, piiskattavaksi, nussimaan, köysiin, pukeudutte kumikoiriksi tai annatte jonkun kusta päällenne. Kyllä se siitä helpottaa.
Minusta kinkyfoorumi on ihan perse paikka ismipolitisoinnille. Siihen on tuolla sivuja ihan muuallakin. Turhia jännitteitä asioista jotka ei tällä porukalla muutu.
Keppiä perkele. 😁
-
Viisas ihminen sanoi kerran jokseenkin näin:
Jokohan tämä aihe olisi loppuun kaluttu ja kinasteltu, joten ylläpito päätyy lukitsemaan ketjun.
Palataanpa taas niihin kinkyaiheisiin, foorumin teeman mukaisesti.
Kuinkakohan kauan tämä, vielä kauempana kinkyaiheista oleva ja puhtaasti poliittinen vääntö saa jatkua.
-
Blondewolfkin voisi vähän rauhoittua, en mä sua pure vaikken samaa mieltä monesta asiasta olekaan. Älä siis pelkää.
Kuitenkin kiinnittäisin huomiota taas keskustelun sävyyn, jokainen alatyylinen kommentti paskapuheesta ja muusta sellaisesta on syytä jättää pois. Jos ei keskustelu menee liiaksi tunteisiin niin, ettei malta kirjoittaa rauhalliseen sävyyn niin sitten ehkä se teekupponen ja pieni kävely olisi parempi vaihtoehto kuin huutaa täällä. Tulee paha mieli monelle, ja sillä möyhkäämisellä antaa itsestään nolon kuvan.
Mihinkähän "paskapuheeseen" viittaat. En ainakaan omista kommenteistani siihen mainintaa löytänyt .. oli kyllä yhden feministikollegasi (Prouvaire ja myöhemmin tietysti Snadi) kirjoituksessa mainittuna mutta ei tainnut silloin häiritä? On se hyvä kun sinä olet vahtimassa muiden kirjoituksen sävyä. Ei tuntunut haittaavan kun tulee sinun puoleltasi keskustelua.
Vai yritätkö vain panna sanoja minun suuhuni? Voisin vielä todeta että aivan mestarillenen tapa vastata argumentaatiooni. Kyllä nyt selvisi missä ja miksi olen väärässä.
Ceterum autem censeo Carthaginem esse delendam
-
Viisas ihminen sanoi kerran jokseenkin näin:
Jokohan tämä aihe olisi loppuun kaluttu ja kinasteltu, joten ylläpito päätyy lukitsemaan ketjun.
Palataanpa taas niihin kinkyaiheisiin, foorumin teeman mukaisesti.
Viisas ihminen sanoo toisenkin kerran näin, joten jospa koitetaan taas palata niihin kinkyaiheisiin.
Ketju on täten lukittu.