BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Perhonen89 - 11.05.2020, 14:40
-
Löytyykö täältä erityisherkkiä Domeja? Vai viekö herkkyys katu-uskottavuuden Domilta? Vai voisiko se jopa tuoda syvyyttä tai maustetta kinkyilyyn?
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Erityisherkkyys Wikipediasta löytyy lyhykäisyydessään tietoa erityisherkkyydestä.
-
Villi veikkaus että vuoden parin sisällä hermostollisesta yliherkkyydestä tulee samanlainen vinksahtanut käsite
kuten vaikkapa narsismista tai adhd:sta.
Ihan vaan sen takia kun se on niin ihqun kivasti sekoitettavasti tunneherkkyyteen.
:o
-
Pidän enemmän termistä highly sensitive person, koska olen saanut lieksalaisen nöyryyskasvatuksen, että erityisiä ihmisiä ovat vain Nykänen ja Mannerheim ja turpaan kaikkia jotka yrittävät omia niiden paikan. Herkkyys on lähtökohtaisesti hyvä asia. Ongelmia tulee, jos kaksi karheustasoltaan hyvin erilaista on keskenään tekemistä. Toinen ongelma on, että herkkänä tunnelmanmuutoksia on helppo aistia, mutta herkkyys ei auta tulkinnan teossa. Lieksalaisen kasvatuksen saaneena nämä tunnelmamuutokset tulkitsee negatiivisempina kuin ne ovat. Elämänkokemus on vähän helpottanut. Parhaillaan pääsee toisen kanssa tosi syvälle helposti.
Lisään vielä: herkkyys ja arkuus sekoitetaan toisiinsa. Haasteellista on olla arka keskustelemaan vaikeista aiheista ja arka tekemään aloitetta.
-
Kun omaa elämää katsoo taaksepäin, niin voin sanoa ominaisuuden tuoneen lisää mahdollisuuksia. Sitä kuormittavuutta ei välttämättä kaikki ymmärrä, mutta iän myötä epäolennaisten asioiden suodattaminen helpottuu. Homman ydinhän on vain siinä, miten sitä tietoa käyttää tai on käyttämättä eri tilanteissa. Ensimmäisenä asiana siinä on tietenkin se oma reagointi ja tähän vastavuoroisesti sen toisen mahdollinen reagointi, niin kuin kaikissa muissakin jutuissa tässä elämässä. Tämähän hipoo mun ymmärryksen mukaan jonkinlaista samankaltaisuutta, samansuuntaisuutta, kemiaakin tai miksikä sitä nyt voi kuvailla. Itse koen tästä pelkkää hyötyä, oli se sitten tuntemattoman ihmisen tapaaminen ensimmäistä kertaa tai ihan vaan makkarin puolella touhuaminen.
Mutta vastatakseni kysymykseesi - kyllä, ja nimenomaan voi tuoda syvyyttä ja intensiteettiä kinkyilyyn, mutta myös muihinkin asioihin. Vaatii siis jonkin sortin molemminpuolista kiinnikettä.
-
Kiinnostaisi tietää onko erityisherkkiä sadisteja olemassa.
Jos on, miten he kokevat kovan kipusession antajana. Menevätkö syvälle mukaan subin kipuun aivan kuin tuntien saman omassa kehossaan. Ovatko empaattisempia. Pystyvätkö sivuuttamaan oman herkkyytensä ja toimimaan tarpeen mukaan hyvinkin sadistisella tavalla. Vai estäkö herkkyys toimimasta kun haluaisi toimia.
-
Kiinnostaisi tietää onko erityisherkkiä sadisteja olemassa.
Jos on, miten he kokevat kovan kipusession antajana. Menevätkö syvälle mukaan subin kipuun aivan kuin tuntien saman omassa kehossaan. Ovatko empaattisempia. Pystyvätkö sivuuttamaan oman herkkyytensä ja toimimaan tarpeen mukaan hyvinkin sadistisella tavalla. Vai estäkö herkkyys toimimasta kun haluaisi toimia.
Olen erityisherkkä sadisti. Vielä tosin ei ole niin paljon kokemusta kuin haluaisin, mutta hitaasti hyvä tulee.
Olen huomannut, että sellainen tekeminen johon minulla ei ole mahdollisuutta samaistua fyysisesti (cbt, bb yms) on helpompaa toteuttaa ilman että herkkyys suuremmin pistää vastaan. Sitten sellainen mistä oma keho ei ollenkaan pidä on haastavampaa toteuttaa myös toiselle, koska silloin tarkkailen toisen reaktioita liiankin herkästi vaikka tietäisin toisen pitävän kovemmastakin käsittelystä.
Enemmän herkkyyden varjopuolena minulle on kuitenkin se kuinka paljon varsinkin uudet asiat ja ärsykkeet väsyttävät ja rasittavat. Mieli rasittuu negatiivisista ja positiivisista sosiaalisista tilanteista kuin keho joka on juossut pitkän ja rasittavan lenkin. Jos joka päivä rasittaa vähän liikaa, jossain vaiheessa huomaa olevansa ylikunnossa ja lepoaikaa pitää silloin jostain väkisinkin löytää.
En kuitenkaan vaihtaisi erityisherkkyyttäni pois kuten en kinkyyttänikään. Ne tuovat haasteiden lisäksi niin paljon kaikkea ihanaa elämääni. :)
-
Erityisherkkä ei ole yksisarvinen.
-
Kiinnostaisi tietää onko erityisherkkiä sadisteja olemassa.
Jos on, miten he kokevat kovan kipusession antajana. Menevätkö syvälle mukaan subin kipuun aivan kuin tuntien saman omassa kehossaan. Ovatko empaattisempia. Pystyvätkö sivuuttamaan oman herkkyytensä ja toimimaan tarpeen mukaan hyvinkin sadistisella tavalla. Vai estäkö herkkyys toimimasta kun haluaisi toimia.
Ikävä kyllä tuo erityisherkkyys löytyy ja pidän sitä itse vain negatiivisena asiana. Varmaan tässäkin eroja, yhtä monta kuin ihmisiäkin, että onko positiivinen vai negatiivinen asia, ja millä tavoin.
Tuo Bilquisin mainitseman varjopuolen koen juuri samoin, uudet asiat ylikuormittaa, mutta itselläni ylikuormittaa kaikki sosiaalisuus tietyn pisteen jälkeen. Liikaa hälyä ja melua, niin en tunne oloani enää hyväksi ja alkaa ahdistus vyöryä. Liikaa ärsykkeitä ympärillä. Alkoholilla pystyy turruttaa aisteja, että sen ympäristön sietää vähän paremmin.
Kipusessiossa en tunne itse aiheuttamaani kipua, mutta vahinkokivut sitten taas tunnen. Jos esimerkiksi telkkarissa joku vääntää nilkkansa pahasti, niin tunnen sen kivun humahduksen kropassa. Tai joku näyttää vahingossa tulleen pahan näköisen jäljen, esim palovamman, niin sama homma. Sadistisessa sessiossa taas jotenkin se himo, saalistusvietti, mikä nyt onkaan blokkaa tuollaiset tuntemukset ja tilalla on pelkkä nautinto, katsoa kuinka iholle jää jälkiä, kuinka kyyneleet valuu, kuinka pelko hiipii silmiin. Osan joudun sensuroida, koska tämä on julkisella puolella.
Ainut mikä sessioihin kulkee mukana on tuo meluherkkyys. Eli huutava subi sattuu fyysisesti korviin. ;D
-
. Eli huutava subi sattuu fyysisesti korviin. ;D
[/quote]
Kunnollinen gägiviritys orjalle ja Dommelle noise canceling kuulokkeet :P ? auttaisiko asiaa?
-
Eli huutava subi sattuu fyysisesti korviin. ;D
Kunnollinen gägiviritys orjalle ja Dommelle noise canceling kuulokkeet :P ? auttaisiko asiaa?
Kunnon muffler on vielä testaamatta. Ehkä joku hikinen tennissukka voisi olla sopiva? ;D Ikinä en oo testannut noita melukuulokkeita, blokkaako ne puheenkin? Pitäisi varmaan sitten subille antaa joku iso valkoinen lippu jota heiluttaa turvaeleeksi.
Edit: Muistelin, että olen vastannut joskus pidemmästäkin tähän aiheeseen täällä. Ja löytyihin se ketju, missä on asiaa käsiteltykin yleisesti BDSM:n saralla.
Aisti(yli)herkkyydet (ja muutenkin herkkyys) & kink/bdsm (https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=9931.0)
-
Todella hienoa kuulla asiasta toisilta, :love:
-
Kaikki herkkyydet ja etenkin (mielen)sairaudet voivat altistaa vakavillekin seurauksille seksissä. Etenkin vaikka dom-sub jutuissa tai muussa valta-asettelussa/kinkyilyssä voidaan mennä todella mönkään jos se "ottava osapuoli" kyvyiltään/käsityksiltään sairauden tai vaikka yliherkkyyden vuoksi osittainkin tiedostamattaan on mukana jossain minkä luulee auttavan näihin ominaisuuksiin saati mielen ongelmiin. Ei automaattisesti tietenkään aina näin mut mut...
-
Minun erityisherkkyys alkoi lapsuudessa ja aiheutti ns. Koskematomuutta eli en sallinut ketään koskevan minua ja erityisesti ihoani. Olin vasta melkein 27v ennen kun halasin ketään. Nykyään olen tehnyt ns. Sietohoitoa itselleni ja olen hiukan parempi mutta se on mukavaa että olen valikoiva kuka koskee minua. Sillä on hyvät ja huonot puolet mutta hyvät puolet on sen arvoisia :love: :love: :love: :love:
-
Kiinnostaisi tietää onko erityisherkkiä sadisteja olemassa.
Jos on, miten he kokevat kovan kipusession antajana. Menevätkö syvälle mukaan subin kipuun aivan kuin tuntien saman omassa kehossaan. Ovatko empaattisempia. Pystyvätkö sivuuttamaan oman herkkyytensä ja toimimaan tarpeen mukaan hyvinkin sadistisella tavalla. Vai estäkö herkkyys toimimasta kun haluaisi toimia.
Kyllä sellaisia löytyy itsekkin sellainen olen, kuitenkaan piiskatessa tai subia muuten käsitellessä se ei vaikuta minuun niin vahvasti.
Toki se tuo jonkinlaisen asiain joka monesti on subia edellä, pystyn lukemaan subia ja sen kipua jo ennen kuin subibvälillä itsekkään tietää siitä, hankala selittää... ja tarvitsee pitkän suhteen..
Muuten valtavasta empatiakyvystä, ja kosketus yliherkkysetä ei ainakaan itselle ole sadistina haitta, tai ehken edes hyötyä 🤷♂️
-
.
-
Kipusessiossa en tunne itse aiheuttamaani kipua, mutta vahinkokivut sitten taas tunnen. Jos esimerkiksi telkkarissa joku vääntää nilkkansa pahasti, niin tunnen sen kivun humahduksen kropassa. Tai joku näyttää vahingossa tulleen pahan näköisen jäljen, esim palovamman, niin sama homma. Sadistisessa sessiossa taas jotenkin se himo, saalistusvietti, mikä nyt onkaan blokkaa tuollaiset tuntemukset ja tilalla on pelkkä nautinto, katsoa kuinka iholle jää jälkiä, kuinka kyyneleet valuu, kuinka pelko hiipii silmiin.
Tämä oli erinomaisesti kuvailtu. Mullakin on noin! On kyllä jännä, että jos näen vaikka jonkun onnettomuuden, jossa toista sattuu tai joku muu kuin mä satuttaa jotakuta, en pysty nauttimaan toisen kärsimyksestä, vaan se sattuu mua ja saatan jopa rynnätä auttamaan ;D Mutta jos olen itse se, joka satuttaa viehättävää uhria, mun empatiakyky menee jotenkin täysin pois päältä siinä himossa.
Mun sadismi on vanhempi vietti kuin mun empatiakyky. Sadismi on ollut mulla kauemmin, lapsesta asti ja empatiakyky väistää, jos tilanne on tarpeeksi seksuaalinen. Seksuaalisuus on niin voimakas vietti.
En koe seksuaalisena tilannetta, jossa joku joutuu onnettomuuteen tai joku kolmas henkilö satuttaa jotakuta, joten en saa nautintoa silloin toisen kärsimyksestäkään, vaan se sattuu mua. Saan nautintoa toisen kärsimyksestä ainoastaan jos itse olen toisen kärsimyksen aiheuttaja ja uhri on sellainen, josta kiihotun.
Myöskin tuo, mitä ketjussa sanottiin aistien ylikuormittumisesta ja sosiaalisesta ylikuormittumisesta, pätee muhunkin. Juuri siksi säännöstelen todella tarkasti sitä, kehen panostan ja miten paljon.
Sympatia-empatia-myötätunto on kaikki eri asioita, harmillisesti, se myötätunto yleensä unohdetaan ja sympatiaa / empatiaa käytetään melkeen synonyymeinä.
Ne termit vois olla ymmärrys, samaistuminen ja toisen tilanteesta välittäminen.
Ymmärrys ei välttämättä johda samaistumiseen ja samaistuminen ei välttämättä johda välittämiseen.
Normaalisti näin toki ajatellaan.
Ymmärrys/samaistuminen ilman välittämistä on sadistisen mielen kovimpia "aseita".
Sä tajuat että toisesta tuntuu pahalta ja sa ymmärrät miksi, mutta sä et välitä, vaan sä käytät ymmärrystä luomaan lisää kärsimystä.
(Tuhmaa. Hyi.)
Toki, kehtaan väittää, et monet ihmiset ei koe toisen tilanteesta välittämistä, ellei kyseessä ole läheiset, vaan
todellisuudessa on kyse itsekkäästä samaistumisesta jossa tunnetaan asia "itsessä" ja toisen auttaminen on sitten sosionormi.
Tilanteen ohittamisesta päästäis sitten sosiopatian sateenkaareen.
Ihmisiä jotka nauttii esim. kivusta jota ei ole itse jollain tavalla ollut osallisena tuottamassa, tuskin on paljoakaan, itse en tunne yhtäkään.
Jengi esim. kattelee onnettomuuksia, mutta kyse ei ole toisien kärsimyksestä vaan asian erikoisuudesta tai jos vaikka väkivalta kiihottaa, se johtuu siitä,
että tykkää väkivallasta, sama ku kattos pornoa.
Sitten oman ketjunsa vois avata tuolle seksuaalisadismille. Mä ja toi vaimo jota tossa lainattiin, ei olla seksuaalisadisteja.
Me ollaan sadisteja, jotka laimentaa sadistista aktiviteettia seksuaalisuudella.
Tai siis laimennettiin, nykyää vaa katotaa telkkaria ja syödää jätskiä. O0
-
.
-
.
Tässä joo menee vähän puurot ja vellit sekaisin, mutta ei se mitää, se on ihan luonnollista kun kukin tulkkaa läjää bittejä omien silmien läpi! ;D
Itsellä sadistinen toiminta menee niin, että kohteella ei ole oikeastaan mitään merkitystä, myöskään mulla, ei ole ns. merkitystä.
Tarpeet ja impulsiot ohjaa. Hienoimmassa tilanteessa kohde vihaa mua, mutta tarvitsee (koska konsensuaalisuus), mitä mä teen
Se paradoksi, joka on eri asteisena, kohtuu yleinen, on, että jotta suhde voi muodostua, vaatii se sadismia/väkivaltaa/dominointia tms ja sitten kun se
suhde on muodostunut, mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän näiden aspektien toteutuminen vaatii ja sitä helpommin asiat muuttuu ns.
vääriksi ja tuhoaa sen suhteen ja/tai tarpeet jää tyydyttämättä, mikä sitten myös todennäköisesti tuhoaa sen suhteen.
Seksuaalisadismi tartteis ihan oman ketjuviidakkonsa, koska se on niin laaja aihe, että siitä vois kirjottaa kuustoista raamattua.
Varmaan sen vois summaroida niin, että jos normaalisti henkilö kiinnostuu seksuaalisesti yhdestä ihmisestä sadasta niin jos seksuaalisadistilla on näin myös
ja oletetaan, että vaikkapa yhdellä tuhannesta ihmisestä on tarvittavat "masokistiset" piirteet, pitää "normaalin" ihmisen kahlata sata ihmistä läpi ja seksuaalisadistin
satatuhatta ihmistä päästäksee panee. :o
Asiaahan joo ei helpota se, että jos se löytynyt "kumppani" sitten on et "Joo hei! Mä tykkään susta" ni sitten se seksuaalisadisti pakkaa laukkunsa ja lähtee menee.
On tää vittu väärin, missä meni vikaan! ;D
ps. Mä oon nyt kohta 40 vuotta paininu näiden asioiden kanssa, joten jos nauran, nauran itelleni ja mulla on oikeus siihen. ;D
-
.
-
.
.
. . . ;D
Kaikessa rehellisyydessään, en mä koe, että sussa olisi mitään kauheen outoa outojen keskuudessa. ???
Melko hyvän käsityksen saan siitä, mitä sä puhut ja suureen osaan asioista samaistun.
Iso osa noista "käänteisesti vinoutuneista tunnemalleista" sun muista esiintyy melkolailla kaikilla *kukkuu* yksilöillä. ;D
Nyanssit tottakai vaihtelee yksilötasoilla ja jokainen on täysin erilainen yksilö.
Minority of one jne.
Sanoja noihin on joo vaikee hakea, varsinkin kun pitäs tekstillä kuvata isoja kokonaisuuksia, ilman että
syntyy vääränlaisia tulkintoja. Tälläset asiat pitäs puida kossupullollisen jälkeen, aina! ;D
Asiat on vaikeita kaikille, jotka omaa erilaisia mielen muotoja, jotka ei ole hyväksyttäviä tai normaaleja.
Vertaistukena sanottakoon, mahdollisuuksia kuitenkin on siihen, että joskus käy munkki.
Mutta kun pään jauhoissa on matoja, ni sit on. Mitäs si, enjoy to suffer and fight yourself!. ;D
(Tää vertaus omaan kaaliin, muita en toki halua loukata!) ;D
*edit*
Sen verran vielä, et jos normaali maailma ja "bdsm-skene" tuntuu seuranhaun suhteen vähän liian vaniljaiselta,
niin ainakin ennen "hesperian-skene" oli hyvä paikka tavata outoja osapuolia.
Ja tää ei siis oo vitsi. :peukkuylöshymiö:
-
.
-
Olen itse erityisherkkä ja Dom sekä sitoja. Tuntuu kyllä, että nykyinen ihana sub tekee musta ihan täyden Daddyn, kun omat halut halia ja pitää huolta on valtavat.