BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: 1337 - 08.01.2020, 16:00
-
Kysely:
Kuinka paljon tykkäät kivusta? Oletko sub, dom vai switch? Tykkäätkö sekä tuottaa, että tuntea kipua itse? Tykkäätkö vain tuottaa kipua, muttet tuntea sitä itse? Mikä on lemppari tapa tuntea tai tuottaa kipua?
-
Tuntea kipua, nipistimillä, sähköllä,
-
Kuinka paljon tykkäät kivusta?
Uskon että ihminen on biologisesti rakennettu niin, että kaikki kipu tuntuu ikävältä. Jos käsi osuu kuumalle levylle eikä minkäänlaista väistöreaktiota synny, kysymys on sairaudesta.
Kivun välttely on luontaista. Psykologiset tekijät ovat sitten asia erikseen. Ehkä nautinto tulee pikemminkin siitä, ettei pysty välttelmään kipua, kuin itse kivusta.
-
Olen suuri kivun ystävä. Tykkään tuottaa kipua (mutta sillä ehdolla, että kohde nauttii siitä myös) sekä tuntea kipua. Parasta on nännien ja sukuelinten käsittely.
-
Kuinka paljon tykkäät kivusta?
Uskon että ihminen on biologisesti rakennettu niin, että kaikki kipu tuntuu ikävältä. Jos käsi osuu kuumalle levylle eikä minkäänlaista väistöreaktiota synny, kysymys on sairaudesta.
Kivun välttely on luontaista. Psykologiset tekijät ovat sitten asia erikseen. Ehkä nautinto tulee pikemminkin siitä, ettei pysty välttelmään kipua, kuin itse kivusta.
Olis hirveen kiva, että masokismi langassa ei olis kivusta tykkääjien sheimausta esim. sairaaksi ja luonnottomiksi. Tappaa mukavasti luovan keskustelun. Ja vituttaa.
-
Olis hirveen kiva, että masokismi langassa ei olis kivusta tykkääjien sheimausta esim. sairaaksi ja luonnottomiksi. Tappaa mukavasti luovan keskustelun. Ja vituttaa.
+1
Etenkin kun tila (en jaksa googlata sen nimeä) johon Brak viittasi ei edes ole sairaus vaan neurologinen poikkeavuus. Kivun tarkoitus on varoittaa, mutta se että varoitus ei tunnu ikävältä (tai tuntuu ikävältä, mutta ihminen ei reagoi siihen negatiivisesti) ei tarkoita sairautta, luonnottomuutta tai edes neurologista poikkeavuutta.
Olisi joo tosiaan kiva, jos BDSM-foorumilla edes vähän yritettäisiin valita sanoja näiden asioiden ympärillä.
-
Kuinka paljon tykkäät kivusta?
Uskon että ihminen on biologisesti rakennettu niin, että kaikki kipu tuntuu ikävältä. Jos käsi osuu kuumalle levylle eikä minkäänlaista väistöreaktiota synny, kysymys on sairaudesta.
Kivun välttely on luontaista. Psykologiset tekijät ovat sitten asia erikseen. Ehkä nautinto tulee pikemminkin siitä, ettei pysty välttelmään kipua, kuin itse kivusta.
Olis hirveen kiva, että masokismi langassa ei olis kivusta tykkääjien sheimausta esim. sairaaksi ja luonnottomiksi. Tappaa mukavasti luovan keskustelun. Ja vituttaa.
Juur näin.
Alkuperäiseen kysymykseen on vaikea sanoa, kuinka paljon, kun vastaus on aika paljon.
Mun paras nautinto tulee, kun tunnen toisen kosketuksen ihollani. Kipu vaan tuntuu paremmin kuin hiplailu. Ensin on kyl se outo; "älä!" ja "lopeta!", mut hyvin pian se muuttuu muotoon "älä lopeta!"..
Mutta vain silloin, kun olen henkilön kanssa, joka aiheuttaa nuo tuntemukset mulle tieten tahtoen. Että tietenkin kiroan, jos lyön varpaani johkin, enkä ala potkimaan sitä tahallaan toivoen, että kohta tuntuu hyvältä.
Mutta esim hyvin-pahoinpidellyt rinnat on mitä ihaninta hiplattavaa pitkäksi aikaa session jälkeen, kun pienellä kosketuksella saa ison osan muistijälkeä takaisin.. Samoin tietty mustelmille piiskattu peppu ja araksi pantu pillu tuntuu ihanalta istuessa ja usein kävellessäkin pitkään...
Että ehkä voisi sanoa sittenkin, että tosi paljon:)
-
Kohtalainen ystävä. Kipu on mielenkiintoista, on erilaisia kipuja, ja psykologisten tekijöiden kanssa niistä saa tuskia. En tykkää kaikesta kivusta ja tuskasta, mutten välttele niitä mistä en tykkää, koska mun mielestä ihminen luotiin kokemaan myös niitä asioita.
Tykkään siitä kun hienovarainen tuntemus onkin kipua, ja kun kokee paljon kipua pitemmällä ajalla turtumatta ja oppii omista rajoistaan. Ja terveestä kivusta, josta tietää palautuvansa ja joka tekee hyvää.
Mä olen masokisti ja oikeille ihmisille ehkä sadistikin, varsinkin pitemmän päälle. Kipu on stressiä ja ihminen tarvii määränsä erilaisis stressejä voidakseen hyvin. Jos vaikka jättää liikunnan = lihasstressin pois, kaikki tietää että lihakset surkastuu eikä lepotila ole niin tehokas kun se on päällä, vaan väsyttää valveillakin.
-
Kipu :love: ehdoton ykkösjuttu mulle, raju piiskaussessio voittaa esim. seksin koska tahansa.
-
Kipu (sekä sen tuottaminen että vastaanottaminen) on parasta. Yksi elämäni suurimmista rakkauksista. :love:
-
Kipu on mun rakas fuckbuddy, meillä on oikein hauskaa yhdessä.
-
Olen sub ja myös brättäilevä pikkuinen. Tykkään kohtalaisesta kivusta. Tai no mikä nyt sitten kenenkin mittapuulla on kohtalaista. Lemppari kipujuttuja on pepulle piiskan saanti, välineitä on useita. Mutta sanotaan vaikka nahkavyö, puukauha, kämmen, hapsupiiska, raippa, rottinki..
Myös nännien nipistelystä pidän, mutta se vaatii melkein sen brättäilytilanteen, että sitten nännien kautta mut laitetaan kuriin/rangaistaan.
Myös muun kropan piiskaamisesta pidän, mutta peppu on lemppari. Ja mulla se kivusta nauttiminen vaatii ehdottomasti henkisen puolen/valtadynamiikan siihen mukaan.
Niin, ja nautin (tiettävästi) kivusta vain vastaanottavana osapuolena.
-
Pidän pienestä kivusta, esim. itsensä raavinta tai kevyehkö lyöminen omin kätösin on kokeiltu toimiviksi. Vaikka tietäisin että toinen haluaisi kipua, en usko pystyväni antamaan sitä. Olen liian kiltti moiseen. Uskon olevani enemmänkin hellä ja hellyydenkipeä sub, en piiskaa antava dom.
-
Tykkään dekä lievästä (tukistus, korvatillikat) kivusta, että voimakkaasta (piiskaaminen). Haluan eteenkin pepulle piiskaa, niin että itken. Voisin myös kuvitella piiskaavani toista kivuliaasti, hänen rajojaan kunnioittaen.
-
En tykkää kivusta. Ehkä vähän pienestä kivusta, mutta isommasta en. Tykkään kun joku sellainen, joka tykkää satuttamisesta satuttaa. Olla kohteena. Mutta siihen satuttajaksi ei kelpaa kuka tahansa. Siihen ihmiseen pitää olla tietynlainen suhde. Hankala selittää.
-
Kipu on mulle henkilökohtaisesti yksi lempijutuista. Luokittelen itseni aika kovaksi masokistiksi ja saan suurta nautintoa siitä, että mua satutetaan. Tietysti vielä suurempaa nautintoa, mikäli antava osapuoli saa siitä myös itse kiksit. Kipu on mulle ihana pakotie, jokin johon upota ja joka antaa mulle niin paljon. En pystyis mitenkään olla ilman sitä. Lisäksi rakastan kaikkia jälkiä, joita intensiivisestä pieksennästä seuraa - harmikseni vaan tuntuu, että kroppa on jo tottunut kovaan käsittelyyn ja jälkiä ei oikein samaan malliin enää tule.
-
Tykkään ns. 'eroottiseksi kivuksi' luokitellusta kivusta, pienestä kivusta. Eli kun kivun yhdistää nautintoon, esim. panemiseen. Tykkään tällöin erityisesti tisujen laitosta nipsuihin (joissa yhdistävä ketju, josta voi joko ohjailla, tai ketjun kiinnittää johonkin panon ajaksi), pallukoiden sitomisesta ja samalla tavalla joko siitä vetely tai kiinnittäminen johonkin, ja kevyt läimiminen pepulle (tätä kyllä voisi tehdä jo ennen seksitoimitustakin).
-
Yllättyyköhän täällä nyt joku, jos vahingossa paljastan että ehkä ihan pikkuisen saatan nauttia kun minua satutetaan? ::)
-
Kysymykseen on hankala vastata yksiulotteisella asteikolla. Niin paljon riippuu monesta asiasta tilanteessa. Kuka satuttaa? Miksi? Miten? Millainen on oma olotilani?
Tärkeimmät kysymykset itselleni ovat kuka ja miksi. Väitän, etten oikeastaan tykkää kivusta yhtään. Kipu on kipua ja tuntuu ilkeältä. Silti osaan kuvitella, että vaikka inhoan itse kipua niin saan mielihyvää jostakin muusta siihen liittyvästä. Osaan kuvitella myös tilanteita, joissa suorastaan haluan antautua kivulle. Minulle alistuvana osapuolena kipu on väline. Se on väline, jolla minua ohjataan, hallitaan ja tarvittaessa myös rangaistaan. Samalla se on tapa osoittaa alistumistani. Tuoda yksi konkreettinen puoli nöyrtymiseen.
-
Tykkään jonkin verran, olen pehmo masokisti.
❤️ Piiskaus, raidat ja viirut pepulla.
-
En varsinaisesti kivusta pidä, mutta toisaalta olen sitä mieltä, ettei rangaistus ole rangaistus, ellei siinä mennä mukavuusalueen ulkopuolelle. Tuolloin pieni kipu kuuluu asiaan ja siitä omalla tavallaan osaan jopa nauttia. Äh, juurikin näitä hankalasti kuvailtavia asioita. Ja toki riippuu siitäkin, miten kipua tuotetaan. Sattuuhan se munille potkaisukin, mutta mieluummin otan vaikka raipan iskuja :)) :))
-
Kipu hyvin harvoin kiihottaa, vähänkin minun mitta-asteikolla suurempi kipu vetää kyllä alapään saharaksi, vaikka tarkoitus on kait tavoitella juuri päinvastaista. Kai tuohon tottuisi/oppisi, mutta kumppanitkin on tullut valittua niin, ettei se sadismi ole näytellyt ainakaan fyysistä roolia. Henkinen puoli onkin sitten ihan eri asia ja siellä saa rääkätä :love:
-
Nautin kivusta.
Otanpa tähän nyt avuksi terveydenhuollosta tutun NRS-asteikon (numetic rating scale), jossa koettua kipua arvioidaan asteikolla nollasta kymmeneen niin, että nolla merkitsee kivuttomuutta ja kymmenen voimakkainta mahdollista vastaajan koskaan kokemaa tai hänen kuviteltavissaan olevaa kipua.
Itse koen eroottisen kivun nautinnollisemmaksi, kun se liikkuu noin asteella 1-7. Nännien nipistely, raapiminen, kevyt piiskaus, pureminen, steariinin osuminen iholle, tukistaminen jne. liikkuvat yleensä noin asteella 1-5 eli ne ovat melko lievää tai kohtalaista kipua. Nautin näistä silleen, että kipu tuntuu ja ainakin hetkittäin myös käy mukavuusrajalla, mutta ei kuitenkaan oo semmoista että tekis mieli kiroilla, itkeä tai huutaa apua, pyytää kivun tuottajaa lopettamaan. Lievä ja keskikova kipu kiihottaa mua todella paljon, saa pimpin kostumaan ja sitä usein myös pyydän lisää. Voin myös saada orgasmin lievästä tai keskikovasta kivusta, ehkä eteenkin kun suunnilleen asteella 3-4 seilannut kipu yhtäkkiä heilahtaa asteelle 5-6 saattaa paukahtaa myös orgasmi. Kasvoille lyöminen napakasti on usein siellä asteella 5-6 ja monesti mulle aika varma portti orgasmiin esim. seksin huipennusvaiheessa. Joskus toisaalta myös asteella 5-6 olleen kivun yllättävä loppuminen ajaa orgasmiin. Lievä ja keskikova eroottinen kipu on mulle kuin... karkkia. ❤
Nautin myös kovemmasta kivusta, asteella 6-7, jopa hetkittäin 8. Näin kovaa koettua eroottista kipua edustaa mulle voimakas piiskaaminen ja joskus penetraatio anaaliin kuiviltaan ja fistaus. Nää on semmoista kipua, että hetkittäin mua saattaa jo pelottaa ja varmaan itkisin joskus, jos ylipäätään pystyisin itkemään helpommin. Koska en oikein pysty itkemään, alan kipuasteella 7-8 kiroilla. Se lievittää mulla kipukokemusta.
Tommonen kovempi kipu on mulle... helpottavaa. En haluis kokee sitä ihan koko ajan, esim. päivittäin. Mutta sessiossa silloin tällöin se tekee hyvää. Purkaa stressiä. Puhdistaa tunteuta. Yksinkertaisesti vaan... keventää oloa. Vertaisin tätä kunnolla kirpakoihin löylyihin saunassa tai avantouintiin, tai ehkä siihen kun kunnon urheilutreeneissä on se olo, että oksennan kohta ja lihakset huutaa maitohapoilla hoosiannaa, mutta nousen silti vielä ylös.
Kovempaan kipuun en ehkä laukea yhtä helposti. Välillä voi kyllä tuntua, että voisin saada orgasmin, ja joskus olen saanutkin, mutta eteenkin jos kovempi piisksus jatkuu pidempään niin en mä siihen ainakaan vielä "osaa" laueta. Sen loppumiseen kyllä voisin.
En muista koskaan itkeneeni kivusta.
En oo ihan varma, onko se mulle mahdollistakaan, koska kipu nostattaa mulla adrenaliinia tosi hyvin, ja adrenaliinipäissään ei itketä. Itken helpommin pelosta, väsymyksestä ja voimattomuuden tunteesta. Mut voi olla, että jos tosi kova kipu jatkuis tosi pitkään ja mun mielentila olis oikea... ehkä joskus vielä pystyn antautumaan itkulle esim. piiskattaessa. Luulen, että se tekis hyvää. Tuntuis helpottavalta.
Jos kipu menee toistuvasti asteelle 7-8, saatan käyttää turvasanaa. Kipua asteella 9-10 en halua tuntea eroottisen toiminnan yhteydessä. Se on sitten sen asteen kipua, että soitan/pyydän soittamaan itselleni ambulanssin. Semmoista "mä kuolen nyt" -kipua. Sitäkin oon kokenu, se ei kiihota, mutta sillekään en itkenyt. Niin voimakkaan kivun kokeminen on hyvin pelottavaa ja ahdistavaa.
Kivusta nauttimiseen liittyy tosi monia tekijöitä: oleellista on tietysti se, kuka satuttaa ja miksi, oletanko satuttajan itse nauttivan mun satuttamisesta ja mihin rajaan asti (ajattelen, että suojelen tarvittaessa turvasanalla myös sadistia siltä, että hän satuttaisi mua liikaa/väärin), jännitys, yllättävyys ja pelko myös ovat suuressa roolissa kipuleikkien nautinnollisuudessa. Itse nautin todella paljon myös jännityksestä ja kevyestä pelosta, ja se on tosi iso tekijä siinä, miten ja milloin nautin kivusta.
Kipu myös lievittää kipua.
Tukistaminen on mulle esimerkiksi parasta päänsärkylääkettä. Ja piiskaus parasta anti-stressihoitoa. 🙂
EDIT: Jos tästä ei ilmennyt, olen siis masokisti. Alun kysymykset on silleen vähän hassuja, että masokismi ei suoraan välttämättä liity submissioon eikä sadismi dominointiin.
Mulla on ensisijaisempi tarve kokea kuin tuottaa kipua, mutta voin ja voisin kyllä myös satuttaa ihmistä, joka nauttii siitä. Varmaan kun itsekin nautin kivusta niin paljon, niin siksi olen hyvin valmis myös tuottamaan sitä muille kivusta tykkääville.
EDIT2: Mä oon myös ehdottomasti tullu tähän BDSM-maailmaan "kipu edellä", masokismini vetämänä. Koko homma on mulla lähteny liikkeille siitä, että nautin kivusta ja tarvin sitä.
D/s mulle huomattavasti monimutkaisempi juttu, johon suhteeni on rakentunut paljon hitaammin. Pitkään aattelin, että ehkä mä oon vain masokisti, en mikään subi. Mutta taidan mä olla vähän karkkikauppasubikin. Semmonen jonka tekee piiskattaessa mieli tilata, että vielä vähän, just siitä, kiitos, uudelleen, joo vielä, lujempaa... auts, ei ihan niin lujaa. Onneksi toinen osapuoli voi tunkea jotain gägiksi suuhun, jos on liikaa pulinaa. 😂
-
Voi Fia, sun viestit on aina niin hyvin (ja samastuttavasti!) kirjoitettuja!
Mä olen ehdottomasti alistumiseen kallellaan oleva masokisti. Nautin kivusta ja tarvitsen sitä, ihan kipuskaalan laidasta toiseen. Aloin kans heti miettimään tuolla terveydenhuollosta tutulla NRS-asteikolla omia kipumieltymyksiä, ja asteikon 1-5 kaltainen kipu, kuten tukistaminen, kevyt piiskaus, jne, on sellasta, mistä voisin nautiskella päivät pitkät. Sitä voimakkaammat, kuten lujasti kasvoille avarilla lyöminen tai kovempi piiskaus, on sellasta jotenkin puhdistavaa, kokonaisvaltaisempaa, jota kaipaan - sanotaanko karkealla arviolla - ainakin kuukausittain, mieluusti parikin kertaa. Lievempi kipu on sellasta "ylläpitokipua" ( :D ), joka kiihottaa ja sitoo kumppaniini, kovempi kipu on vapauttavaa, voin olla vain kumppanini armoilla. En ole koskaan lauennut kivusta, mutta kyllä se vaan perhanasti kiihottaa.
Vaikka suhteessani D/s -dynamiikka on ihan selvä ja meillä minä olen tavallisesti se kivun vastaanottaja, voisin aivan hyvin kuvitella tuottavani kipua jollekin sitä haluavalle erilaisessa dynamiikassa ja nauttia siitä.
-
Kiitos irhe.
Nää asiat on tosi hankalasti sanoitettavia. Oon joskus yrittäny rikostoverilleni sanoittaa, että tavallaan koen, että vaikkapa se kun hän nipistää mun nänniä niin lujaa, että näen tähtiä ei silleen satu tai siis tietysti sattuu, onhan se kipua, mutta samalla koska sen tekee hän ja mä oon siinä turvallisesti hänen vieressään niin se heilahtaa oikeestaan samantien nautinnoksi. Tosi hankala selittää.
Mutta en pysty siis esim. itse itseäni nipistään yhtä lujaa, lopetan automaattisesti aiemmin, koska se sattuu. 😂 Ei loogista, mutta niin se vaan menee. Tarvin toisen ihmisen satuttajakseni, koska en itse pysty satuttamaan itseäni riittävän lujaa. Eikä se muutenkaan tunnu samalta ilman toisen läheisyyttä ja toiselle antautumista. Silloinkin kun satutan itseäni esim. masturboidessa kuvittelen aina, että mua satuttais joku muu.
Tavallaan tuota kautta oon sit ite ehkä myös oppinu nauttiin submissiosta: nautin kivussa osin juuri siitä antautumisesta sadistille, samoin seksissä nautin antautumisesta, ja sit sitä kautta oon vähitellen oppinu tajuamaan, että no oikeestaan kyllä nautin toisen valtaan antautumisesta ja suostumisesta noin ylipäätään.
Mä en koe, että mua kuitenkaan varsinaisesti hallitaan tai alistetaan kivulla. Kipu sitouttaa mua. Jotkut mun synapsit lienee solmussa: tykkään kyllä pussailusta, mutta se avari naamalle tai tukistaminen laukaisee oikeestaan vielä vahvemmin semmoisen "oi joo, mä oon sun" -fiiliksen. 😁 Tai no, itse asiassa kiintymyksen rakentaminen lienee tehokkain tapa hallita toista ihmistä.
Tulee vielä mieleen, että ite kun toisinaan orgasmoin sarjoissa, niin orgasmithan voi myös alkaa sattua. Mulla ne koskee vatsaan: tuntuu että vatsalihakset kramppaa ja menee maitohapoille, mutta alkaa se muutenkin tuntua epämukavalta lantiopohjan alueella ja päässä, vaikka samalla edelleen myös nauttii. Sanoisin että se orgasmikipu seilaa ehkä pahimmillasn jossain asteella 3-5. Ja kyllä, olen anellut, että mulle lakattais tuottamasta orgasmeja. 😂
^Jotenkin toikin musta osoittaa sitä, kuinka kivusta nautintoon ja toisaalta nautinnosta kipuun todella on matkaa pelottavan vähän, jos edes sitäkään.
-
Tykkään hyvin rajatusta kivusta: nautintoa tuottaa vain tietyt välineet tai voimakkuus tai kohta johon sitä kipua tuotetaan.
Kestän sitä kuitenkin paljon enemmän, joten tuottajan ei tarvitse olla ns.varpaillaan sen suhteen.
-
Kipu on jännä, piiskattuna oikein hyvin voin saada orgasmin, mutta joku toinen kipu on epämukavaa. Mulle siis toimii vain ihan muutama kipu ja niissä on eri asteita.
Piiskaus (pakarat, jalat) tai köydet puristuneena ihoon riiputuksessa, kiitos lisää
Pureminen ja tukistaminen, on kivaa
Kuiviltaan anaaliin tai fistaus, ei kiitos
Piiskaus (rinnat, jalkapohjat), ei todellakaan
Kun oikein alkaa miettiä eri kehonosia tai kivuntuottamisen muotoja, niin aina tulee eri vastaus kysymykseen.
-
Mä en myöskään koe, että kipu olis mulle kovin hyvä rangaistus koska tykkään siitä. Pitää mennä sinne aika kovan kivun puolelle (6-8) ja pysyä siellä jonkun aikaa, että musta alkaa tuntua rangaistukselta. Ja silloinkin ehkä enemmän "rangaistukselta", siis leikisti, session narratiivissa.
Jos mua on ihan oikeasti tarkoitus rangaista, niin psykologiset keinot kuten ihan vanha kunnon toruminen on ehdottomasti tehokkaampia tapoja saada mut katumaan.
-
Olen karkkikauppamasokisti :D
Minua on vain muutaman kerran piiskattu, mutta kaikki kerrat ovat olleet tarkkaan harkittuja ja mukavia. Hyvin harvoin kiihotun kivusta, mutta nautin siitä muuten. Esimerkiksi erään piiskauksen jälkeen kiitin piiskaajaa sanomalla, että aivan kuin hierojalla olisi käynyt. Enemmän se kertoo siitä millaisilla hierojilla käyn kuin piiskauksen keveydestä. ^-^
-
Kuinka paljon tykkäät kivusta? Tykkään melko kovasta kivusta.
Oletko sub, dom vai switch? Olen sub.
Tykkäätkö sekä tuottaa, että tuntea kipua itse? Tykkään vastaanottaa kipua ja tuottaa sitä itse itselleni.
Tykkäätkö vain tuottaa kipua, muttet tuntea sitä itse? En.
Mikä on lemppari tapa tuntea tai tuottaa kipua? Viiltely ja piiskan saanti.
-
Tästä mun kroonisesta selkäkivusta en tykkää pätkän vertaa, mutta BDSM on ihan eri juttu. Kun nyt vaan pääsisi piiskattavaksi...
Kuinka paljon tykkäät kivusta? Masokistina kipu on mulle kaiken A ja O, eikä mulla olisi koko kinkyilyä ilman sitä. Sitominen/kahlitseminen kuuluu konseptiin.
Oletko sub, dom vai switch? Sub.
Tykkäätkö sekä tuottaa, että tuntea kipua itse? Ehdottomasti tuntea, ja tällä hetkellä tuottaa sitä ittelleni.
Tykkäätkö vain tuottaa kipua, muttet tuntea sitä itse? En.
Mikä on lemppari tapa tuntea tai tuottaa kipua? Kyllä se on jotakin nännien nipistelyyn liittyvää toistaiseksi.
-
Yleensä en nauti kivusta. Niin sanottu masokismini suuntautuu lähes yksinomaan kutittamiseen. Toisaalta tietyissä tilanteissa nautin siitä, että joudun ottamaan pientä kipua vastaan, kunhan se on hyvin tietynlaista eikä jatku kovin pitkään. Mulle mieluisia kivun lajeja on esim. nännien tai sisäreisien nipistäminen, käden läimäytys pakaroilla, hiuksista kiinni pitäminen ja piikkipyörän kosketus iholla. Myös puolikivulias, kova painalluskutittaminen miellyttää, vaikka saa myös vähän paniikkiin.
-
Kuinka paljon tykkäät kivusta?
Tykkään aiheuttaa kipua enemmän kuin mistään muusta. Se on se, mikä mut kinkymaailmaan ajoi. Saan sanoinkuvaamatonta sadistista euforiaa ja autuutta, kun toinen kituu käsissäni. Taivaallista.
Oletko sub, dom vai switch?
En mikään näistä. Olen sadisti. Sub tai switch en ole koskaan. Olen dominoiva vain, jos olen henkilön kanssa syvässä, pitkäkestoisessa dynamiikassa ja koen häneen syvää luottamusta, kunnioitusta ja arvostusta. Sellaisen ihmisen haluan omistaa kokonaan :love:
Muodostan syviä suhteita aiheuttamalla kipua ja kiinnyn ihmisiin, joista saan sadistista mielihyvää. Sadisti voin tilaisuuden tullen olla kenelle vain seksuaalisesti viehättävälle ihmiselle, mutta dominoiva olen vain ihmisille, joihin olen jo kiintynyt ja joista pidän. Sadismi on seksuaalista, dominointi mentaalista.
Tämä tuottaa ongelmia, koska mun pitää satuttaa ensin, jotta koen luottamusta toiseen ja kiinnyn. Siksi etsin sessiosuhteita. Muodostan yhteyksiä tekemällä. Monet subit taas tarvitsevat joko luottamuksen tai alistamista ensin, jolloin suhteita on vaikea muodostaa, koska itse pääsen noihin asti vain tekemällä.
Ihmiset olettavat, että näin sadistinen ihminen on automaattisesti myös dominoiva 24/7/365. En kuitenkaan ole vastuussa muiden ihmisten oletuksista, saati niiden täyttämisestä. Masokisteilla, jotka eivät ole alistuvia, on varmasti vähän vastaava ongelma, kun ihmiset eivät ymmärrä, että joku voi hetkittäin olla yhtä olematta toista.
Itse olen kyllä dominoiva, mutta en kenelle tahansa. Itse asiassa mitä enemmän kokemusta ja ikää karttuu, sitä nirsompi olen siitä, ketä oikeasti haluan dominoida ja miten. Tämä riippuu omasta mielentilastani, toisen ominaisuuksista, dynamiikasta sekä kuun ja tähtien asennosta ym. selittämättömistä tekijöistä.
Dominoivuuteni ja sadismini ovat hyvin erilaisia mielentiloja. Toki ne esiintyvät usein yhdessä, mutta se ei ole välttämätöntä. Parasta on toki, kun ne esiintyvät yhdessä ja alistan toisen kivulla...
Voi kuitenkin olla olemassa ihmisiä, joita haluan alistaa, vaikka en koe halua olla heitä kohtaan fyysisesti erityisen sadistinen ja vastaavasti voi olla ihmisiä, joita haluan satuttaa fyysisesti, mutta joita en halua alistaa. Toisen persoonallisuus vaikuttaa tähän aika paljon.
Sadismi on jahtaava, reaktiivinen mielentila, jossa reagoin vaistomaisesti toisen sellaisiin ominaisuuksiin, jotka herättävät petoni. Esimerkiksi toisen ulkoisiin ominaisuuksiin. Dominoivuus puolestaan on tila, jossa olen itse hallinnassa itsestäni ja toisesta. Nämä mielentilat tuntuvat hyvin erilaisilta ja ovat puhtaimmissa muodoissaan kokemuksellisesti usein jopa toistensa vastakohtia, koska sadistina olen viettieni orja, mitä en dominoivassa mielentilassa ole. Harvoin niitä tosin kokee puhtaana ja yksinään, vaan yleensä olen sekä sadistinen että dominoiva.
Sitä paitsi, mitä oikeastaan edes tarkoittaa ”dominoiva”? Itse ajattelen, että kärsimys on valtaa. Ei mun mielestä ole olemassa mitään muuta valtaa kuin kärsimys. Kärsimyksen aiheuttaja on aina suhteessa se, joka dominoi, vaikka ei tekisi mitään konkreettista. Myös sub voi siis dominoida nostamatta edes persettään tai tekemättä yhtään mitään, jos minä olen syystä tai toisesta se, joka kärsii. Valta on sillä, joka koukuttaa toisen johonkin, mitä hän ei voi saada.
Tykkäätkö sekä tuottaa, että tuntea kipua itse?
Tykkään tuottaa kipua. Tykkään tosin myös eräänlaisesta vaikeasti selitettävissä olevasta psykologisesta turhautumisen ja vihan kokemuksesta, jota koen joskus. Nautin siitä varsinkin, jos se johtaa katharsikseen. Nautin esimerkiksi jahdata ihmisiä, joita en voi saada omakseni tai yrittää täyttää fantasioita, jotka eivät ole realistisia tai mahdollisia.
Koen turhautumisen todella syvänä kipuna. Pahempana kuin melkein mikään fyysinen kipu. Asteikolla 1-10 helposti 10! Silti pidän siitä. Koen tätä kipua, jos tarpeeni eivät täyty ja tykkään jahdata niiden täyttymistä. Silti toki tykkään enemmän, jos ne täyttyvät enkä varsinaisesti hae psykologista kipua, joten en koe olevani masokisti. Masokisti olen lähinnä saunassa. Tykkään niin kovista löylyistä, että se tuntuu piiskan sivallukselta. Muut lähtevät yleensä pakoon, kun minä tulen saunaan :D
Tykkäätkö vain tuottaa kipua, muttet tuntea sitä itse?
Kyllä. Fyysisen kivun tuottaminen on minulle seksuaalinen ja romanttinen kokemus. Fyysisen kivun vastaanottaminen taas ei ole.
Mikä on lemppari tapa tuntea tai tuottaa kipua?
Veriset jutut. Viiltää, pistää, polttaa. En kuitenkaan ole kovin nirso tavasta. Oikean ihmisen kanssa mikä vain, mistä hän kärsii, tuottaa minulle nautintoa.
-
Kuinka paljon tykkäät kivusta?
Olen masokisti ja vapaaehtoinen kivun kokeminen on minulle hyvin tärkeää. Kyselyssä kysyttiin miten kovasta kivusta pitää, ja sitä on vähän vaikeaa arvioida. Kivunsietoni ja toiveeni kivun voimakkuudesta luonnollisestikin vaihtelevat mm. kuukautiskierron, väsymyksen, session rakentumisen jne. mukaan ja tyypillisesti mitä parempi kivunsieto lähtökohtaisesti, sitä voimakkaampaa kipua kaipaan. En kuitenkaan erikseen "tilaa" tietyn tyyppistä kipua vaan haluan että D/top valitsee kivun tuottamisen tavat. Toisaalta leikkisä esim. porukalla miitissä tapahtuva kipufiilistely voi tapahtua täysin ilman valtasuhteita ja olla oikein hauskaa, mutta sessiossa kaipaan niitä kyllä.
Oletko sub, dom vai switch?
Tulin skeneen subina jota ujosti kiinnostaa switchaus, ja se onkin ajan kanssa vahvistunut. D-identiteetissä on minulla kuitenkin enemmän prosessoitavaa kuin s:n.
Tykkäätkö sekä tuottaa, että tuntea kipua itse?
Kyllä, olen sekä masokisti että sadisti.
Mikä on lemppari tapa tuntea tai tuottaa kipua?
Kokijana köysikipu on ehdoton suosikkini, ja kehoni muuntaa sen melko helposti mielihyvähormonipöllyksi. Nyrkillä/avokämmenellä tuotetut impaktit ovat myös erityisen mieluisia.
Kutittamiskipua taas en oikein pysty prosessoimaan, ja jos mua kutittaa vähän pidempään niin turvasana seuraa varmasti.
Tykkään tuottaa kipua erityisesti paljain käsin, koska on kivaa olla mahdollisimman lähellä sitä jolle kipua tuottaa.
-
Kipu on rakastettuni, ystäväni, jotain mitä kaipaan ja tarvitsen.
Omalla mittapuullani pidän kovasta kivusta ja jään monesti kaipaamaan lisää. Parhaat sessiot on ollut niitä, joissa olen ajautunut hysteeriseen itkuun kivusta, joskin vaatii tietyn tilanteen että kestän sinne asti.
En kykene nauttimaan kivusta jos toinen osapuoli ei aidosti halua satuttaa ja nauti siitä. Olen sen verran kivulle herkkä ja minulla on vahva tarve välttää kipua, että vaaditaan tarpeeksi määrtietoisuutta jotta koen paineen pysyä paikallani ja ottaa kipu vastaan. Jos en pääse subspaceen kunnolla, kipu ei tunnu silloin hyvältä. Bonuksena mulle jää helposti jälkiä ja ne pysyy pitkään, jotain mitä muistella jälkeenpäin.
Ja olen voimakkaasti submissiivinen, kiinnostaisi myös kokeilla satuttaa jotakuta muuta. En tiedä onko tämä pahin kipu mitä olen koittanut, mutta todella raju fistaus (tai sen yritys) on jättänyt aika selkeän kipumuiston.
-
Kuinka paljon tykkäät kivusta?
Kipu ja muutenkin keholliset tuntemukset on itselle todella tärkeitä elementtejä.
Oletko sub, dom vai switch?
Switch. Olen aivan eri moodissa kun olen sadistina kuin kun olen masokistina
Tykkäätkö sekä tuottaa, että tuntea kipua itse?
Pidän kivun tuottamisesta. Tykkään aiheuttaa reaktoita toisessa. Pidän toisen antautumista ärsykkeisiin joita olen saanut häneltä luvan tuottaa.
Itse taas tykkään masokistina olla tilassa jossa toinen määrittää kuinka paljon ja minkälaista kipua hän haluaa tuottaa ja kuinka kauan. Pidän siitä että olen kuvitteellisessa tilassa että minulla ei ole kivun ottamiselle vaihtoehtoja. Voin tietää etukäteen pelokkeena mitä on tulossa tai sitten se on yllätyksellisempää
Mikä on lemppari tapa tuntea tai tuottaa kipua?
Oikeastaan vastaus molempiin. Ja itse tykkään monipuolisista asioista. Sadistina tietenkin haluan katsoa vastaanottajan mieltymykset (en ole sellainen sadisti joka ei tätä tee).
- Lyominen nyt on yleisin mutta ei ehkä miellyttävin itselle. Pidän siitäkin kyllä (tästä ehkä syväkipu ennemmin kuin pinta)
- Epämukavat asennot, semenawa, köysijutut
- Sähkön käyttö.
- Jotenkin kuumuus, jopa tuli on alkanut kiehtomaan valtavasti. Pienet polttomerkit/cell popping
- Neulat, piikit, terävät ja ihoa painavat jutut. Viillotkin. aquarakkulat rakkaus
- Päänahkan käsittely, hiusten vetäminen
- Hermopisteet kiinnostavat kauheasti. Joku voisi opettaa
- Imukuppien aiheuttama kipu on omanlaistaan
- Vatsakrampit suolihuuhtelussa.
- Venytyskipu, isot välineet
- Nipistimet. Näihin on viha rakkaus-suhde
- Puristelu, rutistelu, kovakouraisuus, heittely, tallominen, potkiminen
- Lisätään yksi perään: kemiallinen käsittely, kuuma/kylmä voiteet, chili, inkivääri, yms.
Tästä nyt taas tuli lista vaikka ei pitänyt. Todella vaikea sanoa mikä on lemppari kun haluan käyttää monia tapoja. Ja kokea monia tapoja.
-
Kipu on yks upeimpia tunteita mitä itellä tulee mieleen. Toki just tietynlainen kipu eikä just joku krooninen päänsärky. Iso osa identiteettiä samaistuu masokistiin.
Olen sub/alistuva/masokisti.
En erityisemmin itse saa mitään toiselle kivun tuottamisesta, mutta varmasti saisin kiksejä siitä jos toinen siitä nauttis. Sama kun itellä et parhaiten nauttii kun on joku joka nauttii siitä et saa satuttaa mua.
Parhaan tuntuinen kipu on viiltävä, pistävä, jatkuva ja ns. 'thudding pain'.
Jotenkin nyt herää deja vut että oon kirjoittanut tästä aikasemminkin. 🤔😅
-
Tykkään kyllä mutta huomaan myös että mielentila määrittää hyvin pitkälle sen paljon ja kuinka kovaa sitä pystyy ottamaan vastaan... Esimerkiksi "viikkopiiskaus" sattuu ihan helvetisti ja kiemurtelen ja itken jo muutamasta kepin iskusta sillä sen painavan kepin jokainen viuhahdus tuntuu sivelevän jokaista pinnassa ja vähän syvemmälläkin olevaan hermopäätettä... Mutta jos on se tietty subspace tila päällä niin takalisto kestää kyllä hyvin pitkän ja intensiivisen kepityksen jolla ei sitten istuta muutamaan päivään ja saatan jopa pyytää lisääkin... Joten ainakin itselleni tuo "kuinka paljon tykkään kivusta" on vähän suhteellinen ja riippuu tilanteesta...
-
Tykkään kivusta ja kun minut vajaa viikko sitten piiskattiin viidennen kerran elämässäni niin ymmärsin taas vähän enemmän miksi kivusta tykkään. Aiemmin luulin, että tykkäämiseni keskeisin syy on itse kipu, nimenomaan tietynlainen säkenöivä, repivä kipu.
Edellinenkin piiskaajani sanoi nauttivansa kun saa mua satuttaa ja varmasti hän nauttikin. Mutta kun maksoin piiskaamisestani niin sen syvin olemus jäi minulta pois. Tää vajaa viikko sitten tapahtunut piiskaus oli ainoastaan masokistin ja sadistin kohtaaminen. Ja siitä avautui ihana tunne aiemmin palveluntarjoajia käyttäneelle masokistille (siis minulle).
Minut painettiin niskasta naama tyynyyn ja sitten tuli lujimmat iskut yläselkään mitä olen tähän mennessä saanut. Ne lyötiin vain halusta lyödä ja käyttää minua ja olin onnellinen kun piiskan iskut väritti yläselän ja pakarat tummiksi ja punaiseksi joiltain osin.
Sadisti kirjoitti mulle session jälkeen, että sai purkaa paineita ja, että on hyvä olla nyt kun sai kerrankin lyödä niin lujaa kuin halusi, eikä ”hirveenä himmailla”.
Minulle tuli sanoinkuvaamattoman hyvä mieli, olin/olen ylpeä itsestäni, että annoin hänelle sen tunteen. Sessiossa itse kipukin oli ihanaa ja ennenkaikkea sadistin määrätietoiset otteet ja eleet tyyliin
”Nyt otan mitä haluan ja teen mitä haluan”.
Avuttomuus, kuitenkin luottamus, ettei mua tapeta tai lyödä raajarikoksi vaan saan vain kärsiä kipua ihanan ihmisen tyydyttämiseksi oli todella upeata.
-
Kuinka paljon tykkäät kivusta?
En oikeastaan tykkää kivusta tai en tarvitse sitä. Tykkään piiskaamisesta, mutta enemmän se mielestäni kihelmöi (vaikka vähän napakamminkin piiskaisi). Tykkään siitä, että se tuntuu, mutta en siitä, että se varsinaisesti tuntuisi kivulta. Ehkä sellaisesta, mikä on melkein kipua.
Oletko sub, dom vai switch?
Jonkinlainen sub.
Tykkäätkö sekä tuottaa, että tuntea kipua itse?
En tykkää yhtään tuottaa kipua.
Mikä on lemppari tapa tuntea tai tuottaa kipua?
Vaikka kirjoitinkin, etten varsinaisesta kivusta tykkää, niin piiskaamisesta ja tukistamisesta tykkään kyllä.
-
Kuinka paljon tykkäät kivusta? Vastaanottavana osapuolena en oikeastaan lainkaan, ellei nyt jotain avantoa tai piikkimattoa lasketa, eikä niitä nyt tässä varmaankaan haeta. Eipä se kipu itsessään, tai sen tuottaminenkaan mikään varsinaisesti iso juttu minulle ole, vaikka on sellainen joku reaktio kiva nähdä esim piiskatessa, mutta pelkkä kipu ilman selkeää alistamista ei kiehdo alkuunkaan.
Oletko sub, dom vai switch? Näistä vaihtoehdoista dom.
Tykkäätkö sekä tuottaa, että tuntea kipua itse? Tuottaa, jos nyt sitäkään aika rajallisesti.
Tykkäätkö vain tuottaa kipua, muttet tuntea sitä itse? Onko tämä joku kutsuntatarkastus? Miksi mä vastailen samoihin kysymyksiin monia kertoja?
Mikä on lemppari tapa tuntea tai tuottaa kipua? Tuntemiseen ei oikein ole, paitsi ne kylmävesijutut, jos se nyt on kipua. Tuottamisessa piiskaaminen, ihan parasta.
-
Kuinka paljon tykkäät kivusta?
En hirveästi, mutta miellän sen tärkeäksi bdsm leikeissä.
alistamista ei kiehdo alkuunkaan.
Oletko sub, dom vai switch?
Sub
Tykkäätkö sekä tuottaa, että tuntea kipua itse?
Tuottamisesta ei ole kokemusta
Mikä on lemppari tapa tuntea tai tuottaa kipua?
Polven päällä koivunvitsalla
-
Minulla on matala kipukynnys, joten en itse nauti kivusta järin paljon. Minua saa kuitenkin raapia kynsillä, näykkiä hampailla ja piiskata selkään ja persuksille. Nautin enemmän kun saan itse tuottaa kipua toiselle. Erityisesti tykkään antaa kunnolla piiskaa polveni päällä, sekä käsitellä rintoja kovakouraisesti.
-
Kuinka paljon tykkäät kivusta?
Tää on jännä. En tykkää kivusta, mutta se on tärkeä osa bdsm leikkejä ja kaipaan kipua hellyyden vastapainoksi.
alistamista ei kiehdo alkuunkaan.
Oletko sub, dom vai switch?
Subi
Tykkäätkö sekä tuottaa, että tuntea kipua itse?
Voisin tykätä myös tuottaa kipua. Tunnistan sisälläni pienen sadistin. Mutta ennen kaikkea Haluan tuntea kipua.
Mikä on lemppari tapa tuntea tai tuottaa kipua?
Koivunvitsalla, tai puisen hiusharjalla polvenpäällä.
-
Kuinka paljon tykkäät kivusta?
Riippuu täysin kivun tuottajasta, esim riskialttiissa urheilussa onnettomuus mikä sattuu saatanasti ja jättää jälkiä, ei kiva, en todellakaan nauti siitä, mutta jos kipua ja sen jälkiä on aiheuttamassa ihminen kenestä tykkään ja kenen kanssa luotan siihen että hän osaa satuttaa, halutessaan tosi pahasti, mutta tolkun kanssa turvallisesti, niin jopa aivan epäinhimillinen rääkkäys voi olla mahtava elämys, tuskaan liittyy tosi voimakkaita tunteita.
Oletko sub, dom vai switch?
sub, subway all the way
Tykkäätkö sekä tuottaa, että tuntea kipua itse?
En voisi edes kuvitella satuttavani ketään ihan huvikseni, nope, en pidä ajatuksesta enkä luota omaan osaamiseeni tai arviointikykyyni asian saralta niin paljoa että lähtisin toista satuttamaan, mieluummin olen itse satutettavana sen verran hyvin omat kipurajani tunnen että tiedän mikä itselleni on vielä käsiteltävissä ja mikä menee jo liian vaarallisen touhun puolelle
Tykkäätkö vain tuottaa kipua, muttet tuntea sitä itse?
Tämän kyssärin skippaan eiköhän tuo jo edellisestä käynyt selväksi
Mikä on lemppari tapa tuntea tai tuottaa kipua?
2 ääripäätä, joko yllättäen että siihen kipuun ei pysty varautumaan/odottamaan/jännittämään ollenkaan, tai sitten se toinen, kun tehdään erittäin selväksi että kohta sattuu ja pahasti, siinä sattuu jo enemmän se raastava odotus kuin itse kipu
-
En tykkää minkäänlaisesta kivusta enkä halua aiheuttaa kenellekään kärsimystä. Mutta alistuvan pito vähän varpaillaan ja nuoralla tanssien tuskallisen nautinnollisena onkin eriasia. Varsinkin jos se nuora kulkee subin jalkojen välistä.
-
Mulla on viharakkaussuhde kivun vastaanottamiseen, jonka takia on vaikea sanoa kuinka paljon tykkään kivusta. Ajoittain haluan päästä siltä pakoon, tapella vastaan ja kirota sen kuka sitä kipua tuottaa. Rakkaus kipuun on se syy miksi kuitenkin laitan itseni noihin tilanteisiin vapaaehtoisesti.
Olen alistuva ja sadomasokisti, enemmän masokismiin kallellaan.
Lempitapa tuottaa ja vastaanottaa kipua on ehdottomasti impact sen kaikissa muodoissa.