BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: 1337 - 07.01.2020, 16:00
-
Kysely:
Oletko kaappikinky? Ovatko kaapin ovet visusti kiinni vai auki enemmän tai vähemmän?
(eli tietävätkö ulkopuoliset, että olet kinky; oletko kertonut ja/tai tuleeko asia esillle esim. pukeutumisen myötä?)
-
Kysely:
Oletko kaappikinky? Ovatko kaapin ovet visusti kiinni vai auki enemmän tai vähemmän?
Kaapissa
-
En koe olevani kaapissa, vaikken kovinkaan monelle ole kertonut. Lähinnä siis taitaa ne tietää kenen kans jotain asiaan liittyvää on tehty, tai tutkittu mahdollisuuksia tehdä. En mä muitakaan seksielämäni osa-alueita kuuluttele kylillä.
-
Kyllä mä voisin kaapissakin kinkyillä, vaikka oliskin vähän ahdasta
Kyllä se varmasti auton voittaa, siihen ei kyllä paljon tartte :P
-
Harvoin ollut tarve kertoa seksualisuudestamme tutuille tai ulkopuolisille. Kuitenkin liian laiskoja esim piilottaa leluja, kahle puita tms aina kun sukulaiset ja tutut tulee kylään.
Tosin nyky päivän normeilla ei taideta olla lainkaan kinkkyjä.
-
Kaapissa oleminen ei sovi mulle. Joten olen julkikinky.
-
Takasin on kiinnipäin menny.
-
Kerron jos tulee puheeksi eli opiskelutoverit ja jotkut frendit tietää. Ei oo tullut varmaan yllätyksenä ku yhdelle vaniljaiselle exälle.
-
En koe tarpeelliseksi seksuaalisia mieltymyksiäni mitenkään erityisemmin mainostaa ympäriinsä, mutta enhän kyllä missään kaapissakaan viihdy (enkä tiedä olenko varsinaisesti koskaan ollutkaan? ;D).
Mielelläni keskustelen aihepiiristä ja vaihdan ajatuksia suuntaan jos toiseen :) Kyllä minulla sen verran avointa on että vähintäänkin lähipiirissä tämä puoli minusta on tiedossa...
-
En huutele kirkossa, kylillä tai sukulaisissa.. Ne tietää, joiden on tarve tietää ja jotka arvaa.
CV:ssä on kinky-yhdistyksen nimi, koska oon toiminu ja toimin hallituksessa.
-
Kyllä ainaskin vielä olen :(
-
En koe tarpeelliseksi huudellaa oma seksileikeista maailmalla. Eli tuskin kovi moni tiedää ja ei se muille kuulukkaan.
-
Äitikin tietää niin tuskin tässä missään kaapissa ollaan.
-
Melko tiukasti kaapissa, mutta oikeassa seurassa voi vähän raottaakin. Tai ainakin voisi, ei ole vielä tullut tilannetta kohdalle.
-
Osittain. Läheisimmät ystävät tietävät, ja olisi aika hankalaa vaihdella kuulumisia ilman että mainitsisin kinkyyttä, tällä hetkellä kun erilaiset tapahtumat värittävät arkea aika paljon. Sitten taas esimerkiksi perheelle en puhu asiasta. Jos tämä jotain kautta tulisi esille heille niin tuskin se nyt maata kaataisi, mutta en ole kokenut oleelliseksi ottaa puheeksi
-
Mun ystäväpiiri suurimmaksi osaksi tietää, mutta ei muut.
-
Osittain. Lähimmät ystävät tietävät ja sisarukset. Muille en ole kertonut, eikä se ole heidän asiansa. Tosin terapiassa on pitänyt keksiä mielenkiintoisia selityksiä, kun puhun miiteistä...
-
Osittain. Lähimmät ystävät tietävät ja sisarukset. Muille en ole kertonut, eikä se ole heidän asiansa. Tosin terapiassa on pitänyt keksiä mielenkiintoisia selityksiä, kun puhun miiteistä...
Kyllä minä terapiassa kertoisin kinkyydestäni. En ennusta menestystä terapialle, jossa terapeutille ei uskalla avata elämän peruspalikoita. Minusta se viittaa siihen, että luottamus puuttuu. Ja ilman luottamusta on vaikea rakentaa mitään kestävää.
-
Ystävät ja aika monet tututkin tietää, ja jos aihe tulee tuntemattomien kaa puheeksi, niin kyllä mä avoimesti kerron. Perheen kanssa ei oo ollut tarvetta puhua bdsm:stä ja tuskinpa tulee jatkossakaan, mutta ei se varmaan mitään muuttaisi.
-
Kyllä kaapin ovet ovat visusti kiinni. Minut on suorastaan tungettu sinne kaappiin takasin kun yritin tulla pois sieltä.
-
En. Töissä en toki huutele mutta alkavat nuo lähimmät jo tietää nekin. :) Jos vanhempia olisi, heille en toki olisi kertonut, mutta sisko tietää ja frendit tietävät. En jaksa valehdella missä käyn ja miksi sokkotreffit ihan tosi kivojen miesten kanssa eivät kiinnosta.
-
3,5 -- kaapin ovet ovat avoinna, en salaa, mutten myöskään julista.
-
En ole. Kaapin ovet ovat välillä liiankin auki. Onnea on toki suvaitsevaiset/sopeutuvaiset ihmiset ympärillä. En mä nyt ihan kaikille kinkyydestäni huutele, mutta tykkään kyllä siitä puhua asiallisesti. Oikeastaan kaikki tutut tietää. Ja esimerkiksi kaulapantaa pidän oikeastaan ihan aina ja jokapaikassa. Tilanteen mukaan vaan välillä vähemmän huomiota herättävää pantaa. Ihan siis uimahallissakin ohutta pantaa käytän, mistä asioista ymmärtävät voivat kinkyyteni tunnistaa. Itse en oikein enää edes osaa olla ilman sitä, kun olen omistettu, enkä kyllä oikeastaan mieti mitä muut saattaa ajatella.
Muutenkin kinkyys on iso osa minua itseäni ja omaa persoonaa, joten en halua sitä peitellä. Kyse kun ei ole vain "maakuuhuonesubeilusta". Jos peittäisin sen puolen jatkuvasti muilta, niin en voisi olla oma itseni. Liian kauan jouduin aikoinaan olemaan muuta, kuin oikeasti olin. Enää en suostu kaappiin menemään.
-
En nyt kaapissa. Mutten toisaalta hirveästi mainostakaan.
-
Kaapin ovi on raollaan. En salaile asiaa, mutta en myöskään lähde sitä erikseen tuomaan esiin. Yhdelle työkaverille olen varovasti tunnustanut väriä, kun kävi ilmi, että hänkin on pyörinyt skenen liepeillä.
-
Kaapissa ja kaapin ovet takalukossa ja laudoitettu umpeen. En yksinkertaisesti näe tilannetta, jossa julkinen ulostulo päättyisi hyvin, ja elämänkokemukset on muutenkin olleet sitä, että liika suupalttius on aina kostautunut.
-
Köydet on kaapissa mutta minä en...tai jotenkin noin....
-
Osittain. Jotkut ystävät tietävät, jotkut ei. Perheeni ei tiedä eikä kai opiskelukaveritkaan. Toisaalta erilaisissa someryhmissä olen hyvinkin avoin tästä asiasta.
Yleensä silloin olen tullut ihmisille kaapista ulos, kun on tullut seksi ja seksimieltymykset puheeksi. Tai kumppanin etsintä
-
.....
-
Olen aika lailla kaapissa. Parille hoitotaholle(eräs jonka kanssa jo hommat lopeteltu, ja sitten nykyinen) olen kertonut pikkuisuudestani ja olivat ymmärtäväisiä: arvelin ettei niin isoa osaa itsestäni kannata pimittää, moinen voisi vaikeuttaa hoitoa ja aiheuttaa väärinymmärryksiä. Perheeni on huomannut että olen lapsellinen, pidän esim. pehmoleluja esillä, ja äiti tietää että rakentelen legoilla. Mutta varsinaista totuutta ei tiedetä.
-
^No nuo kaksi viimeistä ovat vähän fifty-sixty. Olen 40-v mies enkä ole pikkuinen. Mutta pehmoleluja on esillä ja legot ovat nerokas juttu. Omat legot on tallessa mutta en ole rakennellut mitään aikoihin. Ennen kun pelastin ne itselle, veljen lapset leikkivät niillä ja muutama todella hyvä osa katosi. Vieläkin harmittaa.
-
En ja joo. Ystävät tietää, sukulaiset ja työkaverit ei. Mutta en niin muutenkaan huutele seksielämästäni kylillä :D
Mut jos joku suoraan kysyis, niin toki kertoisin. En häpeä mitään.
-
Muutama skenen ulkopuolinen ystävä tietää, suurin osa ei tiedä, esim työkaverit, oma tai puolison perhe. Paljon kavereita ja tuttuja skenepiireistä alkanu löytymään, mutta en esim miiteissä isoon ääneen huutele mikä mun juttu on, enkä ole kokenut missään piireissä tarpeen huudella tästä puolestani. Jos joku uteliaisuuttaan kyselisi, niin kysyjästä riippuen varmasti kertoisin.
Mustelmia kannan ylpeydellä ja ei ole mikään tarve niitä piilotella :love:
-
Ei oo ovi kovin paljoa raollaan... Aina liekki palannut isolla ja kaikesta kiinnostunut, paljon kokeillut. Tämä BDSM Kinky on kytenyt aika kauan vakassa, kannen alla. Ois kiva löytää joku kamuksi matkalle etsimään uutta ja isompaa. Makeinta ois löytöretkeillä jonkun kanssa yhdessä ja jakaa uusia ihania kokemuksia. Porttiteoriaa noudattaen, Citius, altius, fortius... Vain muutama tietää, eikä edes tärkeimmät ystävät, mikä tuuli nyt puhaltaa. Ehkä jonain päivänä.
-
Oon alkanut ihan viime aikoina puskea sitä kaapin ovea auki, koska huomasin miten pahalta musta tuntuu että joudun salaamaan isojakin osia itsestäni peläten mitä muut musta ajattelee. Tavoitteena ei oo missään vaiheessa päästä huutamaan vuoren huipulta että tässä mä oon, mutta jos pääsis edes sille tasolle ettei enää ahdistu jos tuttu tajuaa mikä on kuvio.
-
Ovi hieman raollaan. Pari exää ja muutamat kaverit tietää.
-
Ajattelin ensin vastata, että täysin kaapissa. Sitten aloin pohtia ketkä kaikki elämässä tietävät ja lista alkoi olla niin pitkä, että ehkä ne ovet on puoliksi avoinna sitten kuitenkin. 98% kavereista tietää paljon, yksi tai kaksi kaveria tietää kaiken ja yleisestä tietämyksestäni asioihin liittyen olen maininnut usealle työkaverille aiemmissa työpaikoissa. Nykyisessä en ole vielä ehtinyt höhö. Suvustakin yksi tyyppi tietää aika paljon, vanhemmat ja lähimmät perheenjäsenet ei toivottavasti mitään.
Puhun paljon, kai se siksi lipsahtelee.
-
Kyllä, kaappikinky, makuuhuonekinky ja taviskinky. Teen niin selvän eron makuuhuonejuttujen ja muun elämän välille, ettei ole edes tarvetta aukoa makuuhuoneessa olevien kaappien ovia. Ulkopuoliset eivät tiedä ja todennäköisesti eivät osaa edes miettiä, että olisin kinky. Pukeutumiseen kinkyily ei vaikuta lainkaan.
-
Täysin kaapissa. Toivon että sitä kunnioitetaan, jos tässä piireihin pääsee.
-
Suomi ei ole vielä kehittynyt sille tasolle, että kaapin ovien avaaminen esim. työelämään liittyvissä yhteyksissä ei todellakaan ole viisasta. Jos vähänkään on kilpailutilannetta töissä, niin varmaa on, että joku kateellinen supattaa jollekin johtavalle taholle, että tuo "perverssi" ei ole hyväksi työyhteisölle. Sitten se urakehitys vain pysähtyy. Itselleni ei ole näin käynyt, koska olen kaapissa edelleen, mutta tiedän näin tapahtuneen. Kateellisia käärmeitä on enemmän kuin uskottekaan. Ikävä kertoa tällaisia asioita, joita itse vastustan, mutta täällä on aika paljon nuoria, joilla ei ole kokemusta. Nuorekkaissa työyhteisöissä tilanne voi olla nykyään parempi, mutta useimmiten tilanne on vielä aika paha.
-
Ihan vähän olen raottanut kaapin ovea vasta.
-
Njaa, en toitota joka käänteessä mutten ole erityisemmin piilotellutkaan sitä ettei joidenkin juttujen tekemisestä ole lainkaan vaivaa >:D
-
En ole mitenkään "julkikinky", mutta en ajattele olevani kaapissakaan. Miellän kaapissa olon tarkoittavan sitä, että piilottelee asiaa, jonka kanssa voisi tai pitäisi voida olla täysin avoinkin. Itselläni kinkyjutut liittyvät seksiin, ja seksielämästäni en tunne tarvetta kertoa tai avautua muille - jo senkään vuoksi, että samalla tulisin kertoneeksi myös seksin toisen osapuolen intiimejä asioita. Kaapissa olon sijaan tämä on omalla kohdallani vain rajan vetämistä yksityisen ja muille esillä olevan välille. En myöskään ilmennä kinkyyttä esim. pukeutumisessa. Aina on mahdollista, että joku jotain kinkyyteen viittaavia yksityiskohtia ja merkkejä tyylistäni/vaatetuksestani voi bongata, mutta ne ovat kyllä sitten sattumaa ja muista syistä valikoituneet.
Vastasin silti, että kaapin ovi on hieman raollaan, koska tietysti entiset kumppanini tietävät minun olevan kinky. Tuskin toki vaivaavat asialla päätään enää ;D Ja silloinhan se kaapin ovi aina avautuu, jos tapaa uuden ihmisen, jonka kanssa tapailu ja seksi kiinnostaa - silloin toki kerron, mistä tykkään.
-
Lähimmät kaverit tietää, mutta jos tulisi puheeksi, niin ei se mikään salaisuus ole muille kuin työkavereille/kollegoille.
-
Pääasialliseti kaapissa koska yleensä ne ketkä ovat ulkona skenestä ja joille asiasta puhuisi niin kommentit ovat usein kuin suoraan todella huonosta vitsikirjasta ja joka oikeastaan kertoo paljon enemmän heistä kuin itsestäni. En kuitenkaan tunne yleistä tarvetta kertoa henkilökohtaisista asioistani muille varsinkaan jos kyseiset henkilöt ovat skenen ulkopuolella tai en muuten tunne luottamusta heihin. Hyvässä seurassa voisin ehkä hyvinkin olla avoin sopivassa tilanteessa jos tunnen seuran ja ympäristön turvalliseksi. Liikutaan kuitenkin jollain tasolla aika herkällä alueella jonne en ehkä kaipaisi mitään negatiivisiä tunteita kenenkään suunnalta joten kaapin ovet pysyvät melko hyvin kiinni mutteivat kuitenkaan ole lukossa.
-
Läheisen kuoleman aiheuttaman stressipiikin myötä tarkastelin elämääni ja kartoitin asioita, joista kannan stressiä ilman syytä. Yksi näistä asioista oli kinkyyden/fetissin salaileminen, joten päätin karsia sen elämästäni pois. En enää salaile (mutten julistakaan), ja kaveripiirit ovat laajalti tietoisia, että jotain hämäriä harrastuksia on. Teema saattaa näkyä myös sistustuksessani ja pukeutumisessani, jos se tuo minulle iloa.
-
Kaappini ovet ovat sepposen selällään, mutta en koe suurta tarvetta poistua sieltä kaiken kansan nähtäville. Uteliaille kysymyksille vastaan kohteliaasti sillä avoimuudella kuin tuttavallisuuden aste mahdollistaa, eli olen hyvin tietoinen siitä, kenelle kerron ja mistä, jos kenellekään mitään. Viimeksi ihan joitain päiviä sitten tuli työporukassa juteltua köysittelystä, tietävät harrastukseni ja suhtautuvat siihen kiinnostuksella. Arkipannan kaulassani tunnistavat pannaksi luultavasti vain muut kinkyt.
Lisäyksenä vielä, että valtaosa ystävistäni on vähintään yhtä lailla vinossa ja keskustelemme seksuaalisuudesta hyvin avoimesti. Seksuaalisuus on mulle monella tapaa varsin helppo puheenaihe ihan asiatasolla, kuten ihmisyyden erinäiset jännittävyydet muutoinkin. Mitä vieraampi keskustelukumppani, sitä vähemmän tuon henkilökohtaista esiin, pätee asiassa kuin asiassa.
-
Pidän fetissibileissä tai pridekulkueissa koruja, joissa on s&m-tunnus, mutta ainoastaan ihminen, joka tunnistaa kuvion, huomaa ne. Arjessa fetissini ei näy mitenkään päälle, joten en varsinaisesti voi olla ulkona kaapista. En mainosta tai alleviivaa sadismiani millään tavalla. En siltikään koe olevani varsinaisesti kaapissakaan. Vastaan kyllä rehellisesti olevani sadisti, jos joku kysyy tai jos jostakin syystä tulee kinkyasioista puhetta. En mitenkään häpeä tai välttele aihetta. Se on luonteva osa minua. Aika harvoinpa rändömien kanssa petipuuhat tulevat puheeksi, joten juuri kukaan ei tiedä. Ainoat, jotka tietävät, ovat menneet leikkikaverini sekä siskoni ja hänen eräs kaverinsa, joille naiiviuksissani avauduin sadismistani jo ala-asteella.
-
Nykyään kovinkin oman pääni sisälle jättänyt mölyt kinkyydestäni. Tänne liittyminen on varmaan merkki siitä, että hiiri teki kaapinsokkeliin reiän ja uteliaisuus otti vallan. Täältä nyt kurkistellaan ja selvitellään ajatuksia.
-
Ollakseen tällaisella sivustolla, ei oman määritelmäni mukaan voi olla täysin kaappikinky. Vähintään kurkistelua avaimenreiästä. Sitten oven raon koko varmaan liittyy minkä verran itsestään kertoo täällä ja kuinka tunnistettavissa on kuvissa. Toki kyseessä on avoimuutta oletettavasti samanmielisien seassa, mutta onhan sekin jotain. Eli hyväksyntää, että ei haittaa jos jokin samanmielinen tunnistaa.
Mutta jossain määrin kysyjää ja ihmisiä kiinnostaa varmasti kuinka nähtävissä se on arjessa. Netin ulkopuolella. Itselläni ei yhtään. En ole kavereille puhunut, kun en koe seksuaalisien mieltymyksieni olevan mitenkään tarpeellinen tieto heille, että voivat kohdella minua toisin kuten tällä hetkellä kohtelevat. Toki se avoimuus voi syväntää ystävyyssuhteita, mutta mielestäni sitä voi syventää muutenkin. Sen lisäksi pukeutumisestani ei (ehkä) voi päätellä mitään erikoista. Saan jopa siitä tietynlaisesta näkymättömyydestä jonkinlaista henkistä tyydytystä. Olo kuin salaisella agentilla, jolla on toinen puoli josta ei tiedä kuin harvat. Tätä puoltaa myös luonne joka ei ole itsestään kuuluttava ja pidän yksityisyydestä.
Kyseinen mieltymys heijastaa omaa mieltymystäni subien suhteen. Nautin suuresti ajatuksesta että kiltti ja viattoman näköinen nainen on alistuessaan täydellinen vastakohta. Kuin likaisin jotain lumenpuhdasta. Muuttaisin hänet yksityisesti sellaiseksi joka on hänessä kätkettynä syvälle piiloon ja pääsen näkemään kuinka hän pääsee avautumaan ja nauttimaan siitä 'kielletystä' puolestaan. Saamaan hänet pohtimaan kumpi on todellinen puoli ja kumpi rooli on vain rentouttavaa poikkeamista normaalista.
-
Kaikki lähimmät kaverit tietää, omat vanhemmat nyt ei tiedä. Mutta minäkään en tiedä että jos nekin on olleet sairaita pervoja todellisuudessa. Laajemmassa sosiaalisessa piirissä sitten on tuhansia ihmisiä ja ois aika väsyttävää jos moikkailututut kertos jotain noin henkilökohtaista ni en mäkään vaivaa semmoisia ihmisiä mun yksityisasioilla.
-
Olen aika lailla kaapissa, jopa partnereillekin. Mun on ihan tarpeeksi vaikea saada seuraa ilman näitä juttujakin, joten miksi heittää lisää kapuloita rattaisiin? Tosin jos homma menee tarpeeksi pitkälle niin mielelläni tulen ulos kaapista kyllä, mutta kun on sellaisiakin Siveyden Sipuli ultrasovinnaisia ihmisiä joille kaikki paitsi hiljainen lähetyssaarnaaja on saatanasta, niin voi olla vaikeeta. Sen siitä saa kun ei ole hyvä seuranhakuhommissa.
-
Kyllä olen ja visusti kaapissa oleva pikkupoju. Lähinnä läheisten suhtautuminen näin uskonnollisina oikein hirvittää ja ahdistaa. En usko että pystyisin koskaan tulemaan kaapista pois, ehkä hieman raottaa :"3
-
En ole kinkykaapissa enkä erikoisemmin ole koskaan tuntenut tarvetta sille, mutta en nyt silti huutele ihan kaikista kiinnostuksen kohteista julkisesti kaikille enkä halua postailla nettiin naamani näissä yhteyksissä.
Käyn kuitenkin aktiivisesti köysitapahtumissa ja muissa kinkymiiteissä, priden aikaan olin myös roikkumassa puusta juhlakansan keskellä ja työkaverikin oli bongannut mut just sillon. Mainitsi asian seuraavana maanantaina kahvipöydässä ja ehkä asia herätti kiinnostusta ja ihmetystä työkavereissa, mutta kukaan ei asiasta erikoisemmin kysellyt ja itsekin vain tokasin että "aa en nähnyt, oli vähän kiireitä". ;D
Omasta mielestäni on parempi olla avoin näistä asioista, kun on avoin niin onnistuu viehättämään niitä ihmisiä jotka on myöskin kiinnostuneita samoista asioista. Oikeanlaisen seuran löytäminen on huomattavasti helpompaa, eikä tarvitse masentua ja ahistua siitä että joutuu piilottelemaan isoa osaa itseään.
-
Jaa-a. Mitenköhän tuohon vastaisi. Kun seksuaalisuus kuitenkin on aika yksityinen asia - en mä laske kaapissa olemiseksi sitäkään, etten julkisesti mainitse, harrastanko vai enkö harrasta peppuseksiä, suuseksiä, tai mitään muutakaan. Se vaan ei kuulu puheenaiheisiin perheenjäsenten, ystävien tai työkavereiden kanssa.
Eikä mun kinkyys ole päälle näkyvää muutenkaan.
-
Kyllä täällä takakireässä kaapissani viihdyn nykyään oikein hyvin. Ehkä noin kaksi tuttua kinkykumppanieni lisäksi tietää yhtikäs mitään tästä puolestani, ja eiköhän tällä linjalla jatketa.
-
Mielestäni salailu ja yksityisasia on eri asioita. Varsinaisesti en salaile olevani kinky, mutta pidän sen yksityisasianani.
-
En piilottele asiaa mutta toisaalta ei ole tarve sen enempäänsä asiaa myöskään tuoda erikseen ilmi.
-
Kyllä mä siellä kaapissa istun, ovi on kuiteskin sen verran paljon raollaan että täälläkin esinnyn omalla naamalla. Mutta ei kyllä tulis mieleenkään ruveta kaikelle kansalle tästä julistamaan. :)
-
Lähimmät tietää, valveutuneet saattavat arvata nähdessään pannan mun kaulassa.
Suoraan kysyttäessä vastaan.
En kuitenkaan kulje tuolla missään suureen ääneen kinkyyttäni julistaen.
-
Ei tiedä esim. sukulaiset, sisarukset eikä työkaverit. Pidän heidät tarkoituksella ulkopuolella.