BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Fernie - 05.08.2019, 05:41
-
Olen kuullut juttua, että sukupuol… Anteeksi, sukuPOLVENvaihdos (mulla menee nää termit jostain syystä joskus sekaisin) aiheuttaa toisinaan – tai ehkä useinkin, mistäs minä tiedän – vaikeita tunteita siinä osapuolessa, joka joutuu luopumaan asemastaan. Kerran annoin itselleni kertoa seuraavan tarinan:
Juhani oli tehnyt elämänuransa firmassa, jolle antoi ylityötunteja enemmän kuin jaksoi laskea. Happaman aamukahvin polttelu tyhjässä vatsalaukussa aamupalaverin aikaan oli tunne, jota hän eläkepäivinään muisteli jopa hieman haikeana, koska eläkkeellä oli loppujen lopuksi ihan helvetin tylsää ja Juhanin oli toisinaan vaikea sietää tätä uutta ja vierasta tarpeettomuuden tunnetta. Välillä Juhani kävi vanhalla työpaikalla vierailulla ja vei tuliaisiksi pullaa. Silmäkulmastaan hän oli huomaavinaan, että keskenään rennosti juttelevat nuoret kollegat muuttuivat yllättäen kiireisiksi, kun näkivät Juhanin ilmestyvän kulman takaa. Niille nousi silloin kasvoilleen vähän kiusaantuneen oloinen ilme, mutta Juhani ei ollut välittävinään vaan taputti isällisesti selkään nuorta assistenttia, jonka olemuksessa oli Juhanin mielestä jotain mieheksi turhan naismaiseen vivahtavaa ja siksi hämmentävää.
Firmassa oli viime vuosina tapahtunut suuria muutoksia, eikä Juhani ollut ennen eläköitymistään enää pitkään aikaan pysynyt kärryillä uusiin tietojärjestelmiin ja niiden käyttöön liittyvissä asioissa. Uudet, nuoret työntekijät selasivat älypuhelimiaan ja puhuivat termein, joita oli vaikea ymmärtää. Näyttivätkin jotenkin kummallisilta. Kerran Juhanille oli käydä kauhea vahinko, kun hän melkein pyysi harjoittelijatyttöä keittämään kahvia. Onneksi hän sai nielaistua pyynnön viime hetkellä ja kehui tätä sen sijaan hyvin tehdystä työstä.
Kahvihuoneen oven takaa Juhani kerran puolivahingossa kuulee niiden ihmettelevän, että miksi ihmeessä hän haahuilee edelleen työpaikan käytävillä. Silmäkulmassa pikkuisen kirvelee, mutta tavallaan Juhani kyllä ymmärtää. Ei häntä enää täällä kaivata vanhentuneine taitoineen ja tapoineen.
On vain luonnollista, että maailma muuttuu. Muutoksen suunta ei Juhanin mielestä kylläkään ole hyvä, mutta sitäkään ei kannata ääneen sanoa. Sen verran Juhanilla on äidiltä vitsan välityksellä opittuja käytöstapoja selkärangassa, että hän ymmärtää pitää suunsa kiinni tuntemuksistaan. Ei hän halua olla änkyrä. Mutta ei hän siltikään voi olla ajattelematta, että ennen oli helpompaa. Yksinkertaisempaa. Sukupuoliakin oli vain kaksi.
-
Varsin osuvaa :))
-
Loistava ja nerokas piikki! ;D
-
Tässä on pointti. Ja on muuten kivasti kirjoitettu, mukava lukea
-
Juhanin kaltaisten onneksi, heitä tavallista paremmin ymmärtävissä organisaatioissa on lokeroita hänen kaltaisilleen. Yliopistoissa on emeritus-/emerita-järjestelmä (täysin palvelleelle professorille tarjotaan yhä työhuone tai vähintään hänen verkkotunnuksensa pidetään voimassa, jopa luentoja saa pitää ja etenkin julkaisuja tehdä).
Japanilaisissa isoissa yrityksissä on kuulemma senioreille (80+) työnkuvia, joissa tehtävänä on pohtia, miltä firma näyttää 500:n vuoden kuluttua.
Huoh. Oi niitä aikoja... Hyvin kirjoitettu avaus!
P.s. Back to business: Miten taataan foorumin senioreille pyllyjä piiskattaviksi tahi päinvastoin, huolehditaan siitä, että he voivat toimia aloittelevien piiskurien interaktiivisina maalitauluina? O:-)
-
Kun alkujaan kuulin kyseisen tarinan, fanitin Juhania ihan siitä syystä, että hän oli fiksu mies ymmärtäessään väistyä ja mennä kotiin vaimon luo, vaikka vaimolla olikin suun ympärille kurtistuneet rumat sulkumerkit ja se äkäili usein. Mutta naiselle ominainen empatiakykyni auttoi myös ymmärtämään Juhania syvällisellä tasolla. Ei varmasti ole helppoa luopua vanhoista tavoista ja etuuksista, joita uusi sukupolvi ei oikein tunnu edes arvostavan.
Seksimyönteisissä piireissä eläkeikä on varmaankin melko matala. Kuten olen joskus jossain maininnut, en ole milloinkaan törmännyt ilmiöön nimeltä ”Grandaddy-issues”. Liekö sellaista olemassakaan. Aina ennen pitkää aika ajaa ohi, ja siinä tilanteessa on turha jäädä haamuna käytäville vaeltamaan. Se on sitten jo noloa, kun vartijat saattavat ulos kainaloista kantaen ja huomaat olevasi… Persona non grata.
-
Sukupuoliakin oli vain kaksi.
Ei ihmisten biologia sentään ole vielä niin paljoa muuttunut näin lyhyessä ajassa. :D
Kävelemisen vakiintumiseen lajin ominaisuudeksikin meni noin miljoona vuotta.
-
Miten taataan foorumin senioreille pyllyjä piiskattaviksi tahi päinvastoin, huolehditaan siitä, että he voivat toimia aloittelevien piiskurien interaktiivisina maalitauluina? O:-)
Kyllä niitä riittää.
Juhanillekin olisi varmasti löytynyt hallitusammattilaisen paikka jossain nuorekkaassa kasvuyrityksessä. Olisi vain pitänyt pysyä hieman aktiivisemmin mukana maailman muutoksessa jotta ymmärtää mitä SaaS tarkoittaa, miten CLV lasketaan ja miksi kaikki keskustelee jossain ihmeen Slackissa vaikka sähköpostikin on olemassa.
Mutta ei, muuttuvaan maailmaan sopeutumisen sijaan Juhani päätyi katselemaan yksin kulmahuoneessaan laskevien myyntikäyrien kvartaaliraportteja ja paheksumaan kun Lions-veljet kävivät opintomatkoilla Slushissa. Perkele, reserviupseerikerhollakin puhuivat kaiken maailman lennokeista ja informaatiosodankäynnistä. Noh, nyt ei enää tarvitse miettiä.
Onneksi vaimo sentään ymmärtää ja kuuntelee.
-
Onneksi kinkyelämässä on toisin, koska seksuaalisuudesta ei jäädä eläkkeelle, vaan se kulkee (usein/ jopa useimmiten) mukana tavalla tai toisella hautaan asti ;) :love:
-
Onneksi kinkyelämässä on toisin, koska seksuaalisuudesta ei jäädä eläkkeelle, vaan se kulkee (usein/ jopa useimmiten) mukana tavalla tai toisella hautaan asti ;) :love:
Tämä on onneksi ihan totta :)
Neli-viisikymppistä DaddyDomia kiinnostaa nuoret tytöt. Ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua sitä kiinnostaa edelleen ne nuoret tytöt. Lukiotytöt kun on siitä kivoja, että vaikka itse vanhenee, niin ne pysyy aina saman ikäisinä.
Jossain vaiheessa DD kuitenkin huomaa, että lukiotyttöä on aina vain vaikeampi saada koukkuun. Missä on vika? Onko DD:n oma olemus muuttunut iän myötä jotenkin vastenmieliseksi? Ei toki! Tytöistä on tullut hirveän vaativia. Vanhat temput eivät enää toimi. Ja kuulemani mukaan vanhat koirat eivät opi uusia temppuja.
Ikävä pattitilanne.
-
Onneksi kinkyelämässä on toisin, koska seksuaalisuudesta ei jäädä eläkkeelle, vaan se kulkee (usein/ jopa useimmiten) mukana tavalla tai toisella hautaan asti ;) :love:
Tämä on onneksi ihan totta :)
Neli-viisikymppistä DaddyDomia kiinnostaa nuoret tytöt. Ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua sitä kiinnostaa edelleen ne nuoret tytöt. Lukiotytöt kun on siitä kivoja, että vaikka itse vanhenee, niin ne pysyy aina saman ikäisinä.
Jossain vaiheessa DD kuitenkin huomaa, että lukiotyttöä on aina vain vaikeampi saada koukkuun. Missä on vika? Onko DD:n oma olemus muuttunut iän myötä jotenkin vastenmieliseksi? Ei toki! Tytöistä on tullut hirveän vaativia. Vanhat temput eivät enää toimi. Ja kuulemani mukaan vanhat koirat eivät opi uusia temppuja.
Ikävä pattitilanne.
No, onneksi näin haastavissa ongelmissa painiskelevia on vain osa kinkyistä. Jopa DaddyDomeista osa kiinnostuu monenikäisistä - nimimerkillä kokemusta on - ja olen sentään kohta 57 😁
Ai niin, mitenkäs tässä harhauduttiin puhumaan kinkyistä 😉🤣
-
Aissaatana!! Pysytääs asiassa.
Juhani on siinä mielessä hyvä esimerkkitapaus, että hän edustaa suurta enemmistöä. Hän on keskitienkulkija, tolkun ihminen. Hän ymmärtää sen, että se mitä mielessään miettii ja mitä suustaan päästää ovat kaksi eri asiaa. Mikäli Juhanilla olisi kapasiteettia kehittää itseään ja muokata osaamistaan firman uudistuneisiin tarpeisiin, hän olisi varmasti tehnytkin mielellään niin. Nähnyt vähän vaivaa. En kylläkään tunne Juhania henkilökohtaisesti, joten en osaa ihan varmaksi sanoa.
Juhanin työkaverille, Arskalle, sen sijaan kävi vähän toisin.
Arska oli aina ollut karski kaveri. Sellainen rouheva ja mutkaton, jämäkkä ja omapäinen, niin kuin miehen hänen mielestään tuleekin olla. Myös Arska oli alkanut kokea suurta riittämättömyyttä muuttuvassa yritysmaailmassa. Hänen sisällään kasvoi katkeruus, ja työpäivän jälkeen alkoi maistua viina. Kännissä hän tunsi sentään vielä olevansa Mies.
Kerran viikonlopun putki jää päälle ja Arska ilmestyy töihin tukevassa laitamyötäisessä. Vitutus kihisee vetäytyvässä hiusrajassa saakka ja veressä on riittävä määrä etanolia antamassa rohkeutta heittää täyslaidallinen sisään padottuja tunteita kolmekymppisen toimitusjohtajan työpöydälle. ”Pitäkää Slushinne ja Slackinne PERKELE!! Tukehtukaa vaikka niihin!” Arska huutaa sellaisella volyymillä, että aulahenkilöstön kauluspaidoista poksahtelee napit irti pelkän ääniaallon voimasta. Mennessään Arska vielä mielenosoituksellisesti kouraisee naispuolista kollegaa takapuolesta, mutta siinä vaiheessa vartijat ovatkin jo vastassa.
-
Varmaan Juhaninkin pitkän uran varrelle mahtuu tapauksia, jossa on tullut uusi pomo tai asiantuntija kertomaan, kuinka kaikki on ennen tehty väärin ja nyt kaikki pitää tehdä tätä uudella tavalla. Vähällä sitten on pitänyt, ettei menty konkkaan. Joka tapauksessa muutaman vuoden kuluttua tulee taas joku selittämään, kuinka edellinen ja sitä edeltävät tavat ovat olleet vääriä. Juhani osaa ottaa jo näitä rauhallisesti, nyökytellä ja tehdä sitten kuten itse parhaaksi näkee.
-
Jatkuva muutos on oikeastaan ainoa asia mihin tässä maailmassa voi luottaa. Ellet ole joku aivan poikkeuksellisen briljantti yksilö, timanttipölystä kiteytynyt lumihiutale, jolla on ninjamainen kyky joustaa ja muokkautua ja luoda kerta toisensa jälkeen jotain ennenkuulumattoman mullistavaa ja avantgardistista, niin ennen pitkää sunkin taidot ovat auttamattoman vanhentuneita ja olet ulkona geimeistä.
Asiat ei olleet ennen paremmin. Uudet asiat on pian nekin jo entisiä, eikä ne loppupeleissä olleet yhtään sen parempia. Traditiolla ei ole mitään muuta itseisarvoa kuin toimia viihdyttävänä tarinana tai opettavana esimerkkinä. Siksi sillä ei myöskään voi perustella huonoa käytöstä.
Arska teki itsestään pellen. Ei Juhaninkaan kohtalo varsinaisesti houkuttelevalta kuulosta, mutta hän sentään säilytti arvokkuutensa rippeet. Meistä jokaista odottaa tulevaisuudessa väistämätön valinta: oletko sinä Juhani vai Arska?
-
Yritän jaksaa uskoa, että ajassa voi pysyä kiinni mutta sitten pitää pysyä nuorempien tahdissa. Jos möykkää luolassa miten 1980-luvulla kinkybileet oli parempia niin se on oma valinta. Juhanikin voi pikkufiksauksella olla ihan soiva peli.
-
Suurin osa varmasti joutuu tyytymään keskinkertaisuuteen ja valitsemaan kohtalonsa Arskan tai Juhanin väliltä.
Kuitenkin, jos kapasiteetti vain riittää, niinkuin eläkeikää lähestyvällä Pentillä, jolla edelleen on firman paras kulmahuone ja kolme sihteeriä, ja jonka viskilasi näyttää täyttyvän pelkästä ajatuksen voimasta, voi valita toisinkin. Kukaan vaan ei oikein tiedä, miten Pentti on päässyt ja ennen kaikkea säilyttänyt asemansa ja mitä hän itse asiassa lopulta puuhailee. Ajoittainen huoneesta kuuluva kikatus joko huvittaa tai harmittaa muita, mutta koska Pentti tekee tasaisen loistavaa tulosta, firmalla menee hyvin ja Pentin omat alaiset ovat erittäin tyytyväisiä (niitä muutamaa vaadittuihin standardeihin kykenemätöntä potkuja saanutta lukuunottamatta) eikä Pentti ole koskaan mitään konkreettista haittaa aiheuttanut, ei johto ole nähnyt mitään syytä puuttua Pentin tekemisiin. Ainoa harmi, mitä Pentti on saanut aikaiseksi, on tiettyjen rivityöntekijöiden säännöllisin väliajoin tapahtuva väliportaan pomolle avautuminen -onhan sentään epäreilua, että Pentti saa pitää niin monia sihteereitä kuin haluaa ja nämä vielä keittävät (muka omasta halustaan) Pentin kahvinkin, vaikka se ei nykykäsityksen mukaan enää kuulukaan sihteerin toimenkuvaan, eikä Pentti siltikään osoita minkäänlaista mielenkiintoa muuttaa itselleen sopivia toimintatapoja nykyiseen ilmapiiriin soveltuvammaksi. Toisinaan johto joutuu takomaan päätään seinään Pentin huvittaessa itseään kärkevillä ja karkeilla lausunnoillaan, mitä mieltä firman nykytilasta on olevinaan, jolloin nämä samat työntekijät esittävät mitä erikoisimpia väitteitä Pentin persoonasta, mutta toisaalta Pentin taustat ja pätevyys on Pentin aseman vuoksi firman protokollan mukaan tarkistettu niin moneen kertaan, että johtoa vaihtelevasti vain joko turhauttaa tai huvittaa Pentin aikaansaama kuhina ja Pentin täydellinen välinpitämättömyys sitä kohtaan hupinsa, ja soveltuvat alaiset, saatuaan. Jokaisen päivän päätteeksi Pentti kiittää alaisiaan näiden työpanoksesta ja varmistaa näiden hyvinvoinnin, minkä jälkeen polttaa sikarin, kulauttaa viskinsä ja lähtee tyytyväisenä kotiin, on taas ollut antoisa päivä. Pentti tuntee pienen myötätunnon pilkahduksen Arskaa ja Juhania, sekä ilman sihteeriä pakertavia kollegoita kohtaan, mutta hei, eihän Pentti mitään sille voi, että kaikilla vaan ei ole kaikkea, itse Penttikin on omilla ansioillaan saavuttanut sen, mitä on halunnutkin, ottakoot muut oppia tai tyytykööt siihen, mitä on.
Omia polkujaan kulkemalla, itseensä luottamalla ja yleisestä mielipiteestä vähät välittämällä pärjää niin yritys- kuin missä tahansa muussakin maailmassa.
-
Ei taida modernissa avokonttorissa olla kulmahuonetta edes Pentillä. Se on jo auttamattoman mennyttä aikaa. Ihan kiva fantasia tosin :) Sitä Pentti nyt muisteleekin, kun makaa sairaalasängyssä vaippa täynnä märkää paskaa. Filippiiniläinen hoitaja kulkee välillä ohi, mutta silläkin on kovin kiire, eikä se välttämättä edes ymmärtäisi mitä Pentti yrittää sanoa tai vapisevalla kädellään viittoa.
Onneksi hoitajalla on kuitenkin isot tissit :)
-
..juhani ja kaltaisensa ovat jo hävinneet taistelun elämästä siinävaiheessa kun myivät sielunsa palkollisina renkeinä... Mut hauskasti lähestytty tämä aikamme irvikuva, joka tosin oli yhtä totta jo 1500 -luvulla..
.. mutta tulee itsellekin vielä se aika kun ei joka vuosi enää koe tarpeelliseksi päivittää teknisiä vimpaimia siihen viimeisimpään.. :/ Sitäpaitsi 4-kymppinen nainen on miehelle parasta mitä ajatella saattaa!! -pitääkö muka perustella!? (No, teinit huomaatte sitten itsekin asian kun sinne kerkeätte :-* )
-
Toisen elämä on toisen fantasia. Toiset sopeutuu tai on sopeutumatta muuttuvaan maailmaan, toiset luo oman maailmansa.
-
Tälle ilmiölle oli muistaakseni joku nimikin... Taitaa olla ihan vakava kliininen tila, ja olisin kyllä kovin huolissani jos omalle kohdalle sattuisi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Social_alienation
-
Psykokierrepallo voisi tuoda vähän edes väriä lisää keskinkertaisuuteen: Tutkitun tiedon mukaan esi(miehissä)
naisissa ja johtavissa asemissa olevissa on enemmän psykopaatteja ja persoonallisuushäiriöisiä kuin tavan duunareissa (wou!) ;D
-
Itse välttelen viimeiseen asti psykopaattien ja persoonallisuushäiriöisten kanssa asiointia, siksipä varmaan koenkin luovan alan enemmän omakseni :)
Todellisuuden vääristyminen (kuten omien fantasiamaailmojen todeksi uskominen) ja siitä vieraantuminen taitavat kuitenkin olla enemmän skitsofreniaan ja psykoottisiin tiloihin liittyviä ilmiöitä, ja vaativat yleensä hoitoa. Voihan nämäkin piirteet toki olla jollekulle ”se juttu”, kinkki ja fetissi… Meitä on moneen lähtöön ja se on hyvä se!
-
Nykyaikana Penteillekin on uhka: YT. Nimimerkillä olen nähnyt niin nais- kuin mies-Penttien siivoavan toimistonsa YT:iden jälkeen. Firma uudistaa lookiaan tasaisin väliajoin ja siinä ei tulokset auta jos ei sovi organisaatiokulttuuriin.
Arskat ohjataan työterveyden kautta saikulle ja paijataan eläkkeelle, Pentin työtehtävät YT-neuvotellaan muille. Luultavasti Pentti työllistyy muualle, jossa on sama homma edessä parin vuoden päästä.
Komppaan Pulsea: Niin kauan kuin olet toisella töissä et voi elää omia fantasioitasi.
-
Tuo Pentti-skenaario (tai fantasia, mikä lie) tuo jotenkin vahvasti mieleen Spede-leffojen, erityisesti Uuno Turhapurojen edustaman maailmankuvan. Mielikuva oli huvittava, kun mietin niitä koheltamassa keskenään savuisessa toimistohuoneessa, kuvaus toteutettu 70-luvun tekniikalla ja käsikirjoitus on luokaton vitsi :D Ja orgioissa on tietty Hannele Lauri mukana! :D
Ei se oikein enää vetoa nyky-yleisöön. Joku tyylikäs Mad Men-estetiikka vois upotakin, mutta se on tuosta kaukana...
-
Unohdatte tyystin Frankin.
Frank tekee töitä myynnissä. Frankistä pitävät useimmat, sillä Frank huomioi duunipaikalla ihmiset, silloin kun paikalla on – sillä Frank ei istu toimistolla, Frank käy asiakkaissa. Frank ei tarvitse somea, sillä Frank tekee töitä ihmisten kanssa. Kuten isot bisnekset tehdään. Kun muut nuoremmat myyjät hikistelevät liidiensä perässä niin Frankille asiakkaat soittavat itse – sillä pitkien asiakassuhteiden hoito on Frankin tapa hoitaa homma kotiin. Frank on luonteeltaan tilanteet haltuun ottava seuramies jolla on sana hallussa.
Frankin elämässä ja teoissa tuoksuu koettu elämä ja kokemus. Ollessaan konttorilla Frank ei istu kulmahuoneissa, tai avokonttoriloossissa, vaan yleisessä kahvitilassa, jossa puuhailee läppärillään tilaukset sisään. Frank ei häiriinny taukoa pitävistä kollegoista, vaan vaihtaa kuulumisia näpyttelyn ohessa sujuvasti. Kollegat ovat kuuntelemassa kun Frank kertoo tarinoita elämänsä varrelta. Tarinoissa on elämän maku. Frank on purjehtinut vuosia, viettää viikonloput maatilamökillä, asuu urbaanisti keskustassa lapsettomana ja diggaa irroitella BDSM-seksin parissa – asia josta toki ei duunissa paljon huutele. Ei siksi että asia jotenkin haittaisi, vaan koska Frank tietää että omilla vapaa-ajanjutuilla on ihan turha retostella liikaa työympäristössä. Jos joku hiukan pitää Dominoinnista niin se on jokaisen oma juttu. Frank ei ole ikinä huudellut julkisesti seikkailuistaan. Ei ole ollut tarvetta.
Frank käyttää sujuvasti uusia sovelluksia, joista on hyötyä. Whatsapp on korvannut tekstiviestit, mutta twitterit ja facebookin tilapäivitykset Frank jättää niille, ketä kiinnostaa enemmän tykkääjien määrä, kuin omakohtaiset elämykset. Kun Frank matkustaa hän ei liikaa kuvia postaile matkoiltaan, vaan keskittyy itse kokemaan asioita ja siksi hänellä onkin rikas elämä myös työn ulkopuolella.
Koska Frank osaa asioita, koska on itse tehnyt käsin työnsä ohessa aina kun on jotain tarvinnut nikkaroida, on hän se jolta yleisimmin töissä kysytään neuvoa. Frank myös pitää huolta temppelistään, viskilasi ei ole pöydän reunalla usein ja kun se on siinä on sisällä parempaa tavaraa. Kuntosalikortti ja lenkkipolku yhdistettynä aktiiviseen elämään pitää Frankin kunnossa ja vakiparturi stailaa Frankin kuosin kuntoon kerran kuussa. Frank vanheneee kuin laatuviini. Sama pätee Frankin bdsm-kuvioon. Frank sessioi harvemmin, joko vuosien varrella tutuiksi tulleiden vakkareiden kanssa, tai kiinnostavien ihmisten kanssa, mutta sessiot ovat sisällöltään tällöin myös merkitsevämpiä. Elämään on tullut jo paljon muutakin kiinnostavaa ja Frank on oppinut että ’kaikkea kohtuudella’ on erinomainen elämänohje.
Aikanaan sitten Frank eläköityy pitkän työuran tehneenä, mutta hyväkuntoisena. Hän muuttaa kaakkoisaasiaan jossa elää elämänsä loput parikymmentä vuotta kuollen sydänkohtaukseen kalastusreissulla. Saappaat jalassa. Frank ei päivittänyt reissua Instagramiin. Frankiltä jää perikunnalle tarpeeksi hautauskuluihin ja kirjahylly sekä paljon hyviä muistoja elämän varrelta.
-
Nykyaikana Penteillekin on uhka: YT. Nimimerkillä olen nähnyt niin nais- kuin mies-Penttien siivoavan toimistonsa YT:iden jälkeen. Firma uudistaa lookiaan tasaisin väliajoin ja siinä ei tulokset auta jos ei sovi organisaatiokulttuuriin.
Komppaan Pulsea: Niin kauan kuin olet toisella töissä et voi elää omia fantasioitasi.
Hmm, enpä tiedä, onhan näitä. Meillä oli, ei niinkään ihan perinteisten mielikuvien mukaisessa yritysmaailmassa, mutta yritysmaailmassa eri tason palkollisineen kuitenkin, naispuolinen pomo, joka pyöritti paikkaa täysin oman mielensä mukaan omasta ylhäisestä yksinäisyydestään, osa vihasi häntä, osa ei muuten vaan tykännyt, osan kanssa tuli toimeen erinomaisesti; hän itse matkusteli työajalla ja oli kunniajäsen vähän siellä sun täällä, tuli työpaikalle stylistin suunnittelemissa asukokonaisuuksissa ja suurieleisesti opetti ringissä seisoville epäuskoisille työntekijöille kuinka kahvipöydästä hinkataan tahra pois - mutta homma toimi, paikka oli talon tuottavin yksikkö ja tehdystä tuloksesta sai palkkion. Rouva jäi eläkkeelle ja edelleen pyörii talossa silloin tällöin vieraineen. Hän on myynyt talolle työn ohessa kehittämiään ratkaisuja ja asiansa ovat aika lailla mallillaan. Jos YT:t (hän olisi kyllä ollut viimeinen lähtijä) olisi jostain syystä vieneet työvuosina, olisi näiden järjestelyjensä ansiosta ollut mallillaan silti, ja tuskin olisi tarvinnut pitkään, jos yhtään, odottaa kun olisi pyydetty muualle töihin. Tiedä sitten, eroaako se lopulta niin kuvitteellisen Pentin kuvioista, paitsi ettei rouvan tyyliin kuulunut tahallaan ärsyttää ihmisiä, pelkkä olemus riitti. Mistäpä sen tietää, mitä Penttikin työajan ulkopuolella puuhailee, pyörittääkö jotain muuta vai onko järjestänyt riippumattomuuden muulla tavoin, Pentin tyyliin ei kuulu olla riippuvainen pelkästään palkanmaksajasta. Pentti kun viimein henkensä heittää, hän tekee sen kotonaan vaimonsa, tyttöystävänsä ja palkkaamansa yksityisen hoitajan hellässä huomassa.
Frank ja Pentti, kaksi oman tiensä kulkijaa, ovat järjestäneet elämänsä mukavaksi, omaan maailmaansa sopivaksi ja pitäen kiinni tyylistään ovat varmasti kuolinhetkellään onnellisia eletystä elämästään.
-
Unohdatte tyystin Frankin.
Frank tekee töitä myynnissä. Frankistä pitävät useimmat, sillä Frank huomioi duunipaikalla ihmiset, silloin kun paikalla on – sillä Frank ei istu toimistolla, Frank käy asiakkaissa. Frank ei tarvitse somea, sillä Frank tekee töitä ihmisten kanssa. Kuten isot bisnekset tehdään. Kun muut nuoremmat myyjät hikistelevät liidiensä perässä niin Frankille asiakkaat soittavat itse – sillä pitkien asiakassuhteiden hoito on Frankin tapa hoitaa homma kotiin. Frank on luonteeltaan tilanteet haltuun ottava seuramies jolla on sana hallussa.
Sori, mutta kyllä Frank on siellä somessa :D Todennäköisesti Frank käyttää merkittävän osan työajastaan somessa, ja on varmistanut että kaikki ne Frank pitkäaikaiset asiakkaat seuraa häntä Linkedinissä ja muissa kanavissa. Frank myös jakaa somessa oleellista sisältöä - sellaista jossa on jotain järkeä eikä mitään ylimääräistä ulinaa. Frankilla myös saattaa olla omia kivoja pikku Youtube-videoitakin ja Instassakin todennäköisesti löytyy Frankin golffauskuvia. Ja Frank soittaa asiakkaille myös, mutta oudosti "juuri silloin kun firmassa x (jossa Frank tunnetaan) on mietitty asiaa y" ja oudosti Frank sattuu usein soittamaan juuri oikealle henkilölle.
Erona se, että Frank on töissä siellä somessa - ei päivittelemässä Facebook-statuksia vaimon puutarhasta. Kahvihuoneessa Frank tietysti kertoo vihaavansa somea, ettei muille tietokoneallergikoille tule paha mieli - todellisuudessa Frankin taskussa oleva älypuhelin huutaa liidejä monesta sovelluksesta. Virallisesti Frankin 4-vuotias lapsenlapsi osaa käyttää älypuhelinta paremmin kuin Frank - asiakkaanhan ei tarvitse tietää, että Frank on jo monta kuukautta seurannut hänen firmaansa kaikissa mahdollisissa kanavissa.
-
Frank tosin ei ole perheellinen,
eikä ole tuonut pallolle yhtään lisää,
ihmisiä kuluttamaan.
- se on Frankin ekoteko
-
Oon pudonnut kärryiltä jo hyvän aikaa sitten, mutta ei se haittaa. Tuntuu ihan siltä, kuin seuraisi kehän laidalla silinterihattupäisten pingviinien tappelua: tavallaan, sisimmässään tietää, että eläinten tappeluttaminen on moraalisesti väärin, mutta ei osaa sulkea silmiäänkään, sillä tietää myös, etteivät pötkylät kykene toisiaan oikeasti vahingoittamaan siinä törmäillessään, ja onhan tilanteella kaikessa psykedeelisyydessään myös massiivinen huumoriarvo :D
-
Oon pudonnut kärryiltä jo hyvän aikaa sitten, mutta ei se haittaa. Tuntuu ihan siltä, kuin seuraisi kehän laidalla silinterihattupäisten pingviinien tappelua: tavallaan, sisimmässään tietää, että eläinten tappeluttaminen on moraalisesti väärin, mutta ei osaa sulkea silmiäänkään, sillä tietää myös, etteivät pötkylät kykene toisiaan oikeasti vahingoittamaan siinä törmäillessään, ja onhan tilanteella kaikessa psykedeelisyydessään myös massiivinen huumoriarvo :D
(https://i.gifer.com/3J1c.gif)
-
Oon pudonnut kärryiltä jo hyvän aikaa sitten, mutta ei se haittaa. Tuntuu ihan siltä, kuin seuraisi kehän laidalla silinterihattupäisten pingviinien tappelua: tavallaan, sisimmässään tietää, että eläinten tappeluttaminen on moraalisesti väärin, mutta ei osaa sulkea silmiäänkään, sillä tietää myös, etteivät pötkylät kykene toisiaan oikeasti vahingoittamaan siinä törmäillessään, ja onhan tilanteella kaikessa psykedeelisyydessään myös massiivinen huumoriarvo :D
Pötkylät! :love: ;D
-
Pingviinit on huvittavan pompöösejä otuksia. Sellaisen voisi hyvin olettaa rakentavan itsestään kymmenmetrisen patsaan, joka syöksee tulta ja huutaa: ”Remember me!” Sitten pingviini pönöttää silinterihattunsa kanssa ja ihmettelee, että miksi kukaan ei halua patsasta palvoa. Noh, saattaahaan sitä joku helposti höynäytettävä kultisti joskus lähteä etsimään, tosin pettyy huomatessaan, että koko pytinki sijaitsee jollain toisella planeetalla, joka on sitä paitsi vain harhaisen mielikuvituksen tuote...
-
https://m.hikipedia.info/wiki/Norsunluutorni (https://m.hikipedia.info/wiki/Norsunluutorni)
C:-)