BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: scar - 15.08.2018, 00:37
-
Näitä yöllisiä päähänpistoja...
Itse olen jossainmäärin,jos en nyt ihmisvihaaja,niin ainakin vähän väsähtänyt pitämään ihmiskunnan päätä vedenpinnan yläpuolella.. :))
Mikä tekee ihmisestä suuren,paremman elukan,kuin muut eläimet?
Mulle tulee mieleen yksi asia ainakin ja se on hiljainen yhteistyö, silloin kun on vaikeita aikoja ja tilanteita..siis tämä mm. työssä tapahtunutta. Sinnikyys,vaikka ei hirveitä toiveita paremmasta ole..
Tästä voi kai jonkinlaisen aasinsillan kehitellä TheKinkyyn tai sitten ei..
-
Rehellisyys.
-
Useimmista ihmisistä löytyvä vaiston- ja harkinnanvarainen taipumus olla vahingoittamatta lajitoveriaan jokaisessa mahdollisesti uhkaavassa tilanteessa. Empatia, jonka myönteisiä seuraamuksia käytöksessä on todettu esiintyvän lukuisilla muillakin lajeilla, erityisesti kädellisillä ja sorkkaeläimillä. Hyödyllinen ominaisuus se on myös ihmisessä. Kannibalismin vähäisyys.
-
Helppo kysymys. Aitous on selvästi parasta ihmisessä.
-
Mikä tekee ihmisestä suuren,paremman elukan,kuin muut eläimet?
Tähän kysymykseen vastattuna: ei mikään, aidompia eläimet ovat lajityypillistä käyttäytymistään kohtaan, eivätkä tee samalla niin suurta hallaa koko ympäröivälle maailmalle. Se mikä ihmisestä tekee erilaisen eläimiin verrattuna on tiettävästi kyky ajatella, mutta onko se antanut ihmiskunnalle mitään konkreettista etulyöntiasemaa jos tietoisena käytöksemme haitallisuudesta jatkamme ympäristömme, oman lajimme ja muiden lajiemme tuhoamista?
Kyky empatiaan ja halu muutokseen voinee olla ainoa mahdollisuutemme jatkaa lajina tällä planeetallamme, ne lienevät niitä ihmisyyden parhaita ominaisuuksia joita tässä vissiin kysyttiin myös. Kun meille kerta on tiettävästi kykyjä joita muilla lajeilla ei ole, miksemme käytä näitä enemmän ja laajemmassa mittakaavassa yhteiseen hyvään vaan vain oman etumme tavoitteluun?
Jos ihminen on luomakunnan kruunu, ei tätä sijaa ole demokraattisesti saavutettu vaan dominanssilla ja diktatuurilla.
-
Peukalo. Peukalo on mahdollistanut ihmisrodulle kyvyn käyttää työkaluja ja sitä kautta keksimään aina vaan uusia työskentelytapoja ja kehittää älykkyyttään.
Mä pidän ihmisrotua osana luontoa siinä kuin muita nisäkkäitä tai mitä tahansa bakteeriakin. On jotenkin ihmeellistä ajatella, että olisimme jotenkin luonnottomia tai erillään muusta eläinkunnasta. Dinosauruksetkin olivat täysin poikkeavia otuksia kaikista muista siihen aikaan eläneistä, lähinnä kokonsa puolesta, mutta silti osa luontoa. Ja jos se peukku olisi jäänyt kehittymättä tai se olisi kehittynyt vaikka hiirille, ne olisivat nyt meidän tilalla.
Ihminen on kuin virus. Leviää ja tuhoaa tieltään niin kauan kuin on tilaa levitä ja jotain mitä käyttää energiana. Kun luonnonvarat loppuvat ja elintila vähenee, vähenevät ihmisetkin.
Mun mielestä ihmisissä on parasta kyky yhteistyöhön, vaikka sitä käytetäänkin sekä hyvään että pahaan.
-
Musiikki
-
Mieleen tuli myös huumori ja hassuttelu. Tietysti siitäkin saadaan eri mielipiteitä,että mikä on hauskaa ja iloista ja mikä ns.huonoa huumoria.
Nyt ois tilausta kyllä naurulle,ihan niinku vedet silmissä :))
-
Näitä yöllisiä päähänpistoja...
Mikä tekee ihmisestä suuren,paremman elukan,kuin muut eläimet?
Joo kyllä mäkin olen samaa mieltä muutaman kirjoittaneen kanssa, että kysymyksen asettelu on jokseenkin asenteellinen. Ei ihminen ole millään muotoa "parempi" tai arvokkaampi kuin muutkaan eläimet, vaikka moneen temppuun pystyykin joihin useimmat muut eläimet eivät taivu.
Ihmisessä kuitenkin yhdistyy monta erityispiirrettä, jotka mahdollistavat kaikenlaista mielenkiintoista (ainakin näin ihmisen näkökulmasta). Mun suosikkiominaisuus tietysti on kyky harrastaa konsensuaalisia eroottisia sitomis- ja alistamisleikkejä käyttäen kaikenlaisia pöhköjä välineitä. Tämä vaatii mm. verbaalista kommunikaatiota, empatiakykyä, uteliaisuutta, pitkälle kehittynyttä abstraktia ajattelua ja tietysti peukaloita :)
-
^ Tämä oli yksi keskustelun avaus muiden joukossa. Haluni ei ole esittää mitään ennakkoon,asenteita tai muutakaan.
Keskustelua ystävät hyvät,vain :love:
-
Ihminen on lähtökohtaisesti eläintä arvokkaampi ja tulee ensisijaisesti huomioida mitä esim. hyvinvointiin tulee. Joka sanoo ettei näin ole, ei vissiin koskaan tapa hyttysiä tai paarmoja, koska se olisi murhaan rinnastettava teko. Satiaisten, kirppujen ja täidenkin pitää antaa rauhassa kaivertaa. Eihän sitä voi kansanmurhaan ryhtyä.
Melko pitkälti kuulostaa taas hyvesignalointiin keskittyvältä paskapuheelta.
Mikä tekee meistä paremman. Se, että olemme ihmisiä. Jokaisen lajin keskeinen tavoite on itsensä säilyttäminen. Sen esteet raivataan tieltä ja onnistuminen varmistetaan sen kautta. Itseinhossa rypemällä saadaan aikaan hulluja ajatuksia eläimien tasavertaisuudesta. Se on hyvinkin pitkälti samaa huttua kuin oman kulttuurin, maan, kielen, historian yms. dissaaminen.
-
Mikä meissä on parasta?
Tietoisuus.
Se, että olemme olemassa ja koemme asioita. Kykenemme antamaan asioille merkityksiä ja ymmärtämään asioita. Mielestäni on ihmeellistä, että kylmä ja tyhjä maailmankaikkeus kykenee tuottamaan tietoisuuksia.
Se on meissä parasta, noin niin kuin kosmisessa skaalassa.
--
Lähempää, yksilötasolla?
Valmius muuttua, kyky oppia. Se, ettemme ole osiemme summa emmekä ole kirottuja toistamaan vanhempiemme virheitä, jos olemme valmiita oppimaan.
Toisaalta empatia, kyky koskettaa ja tulla kosketetuksi. Joskus piiskalla.
A
-
^ Tämä oli yksi keskustelun avaus muiden joukossa. Haluni ei ole esittää mitään ennakkoon,asenteita tai muutakaan.
Keskustelua ystävät hyvät,vain :love:
Ei hätää, en mä niin ajatellutkaan. Nää "ihminen = luomakunnan kruunu" nyt vaan on tämmöisiä kielikuvia joita on viljelty (ja yhä viljellään) niin paljon, että ne niin tiukasti oletusarvoina jolloin ne väkisinkin tahtoo ohjata keskustelua. Ei se ole sun syy. Jollain se keskustelu täytyy kuitenkin avata, ja nythän se jo mukavasti soljuukin baarille ominaisella kunnioittavalla ja rakentavalla tyylillään :))
-
Ihminen on lähtökohtaisesti eläintä arvokkaampi ja tulee ensisijaisesti huomioida mitä esim. hyvinvointiin tulee. Joka sanoo ettei näin ole, ei vissiin koskaan tapa hyttysiä tai paarmoja, koska se olisi murhaan rinnastettava teko. Satiaisten, kirppujen ja täidenkin pitää antaa rauhassa kaivertaa. Eihän sitä voi kansanmurhaan ryhtyä.
Jaa, ja että kaikki eläimet ovat vain eläimiä eikä niissä ole mitään eroja, lajityypillisissä tarpeissa ja niiden merkityksessä meille, esim.? Tapat koiran, hevosen tai apinan samalla tavalla hetken mielijohteesta ärsyyntyessäsi kuin hyttysen tai paarman? Revit kanalta tai siililtä jalan siinä missä kärpäseltä siiven, tai kanan kohdalla tietysti vaikka siivenkin?
Enpä usko, enkä usko että reductio ad absurdum on useinkaan kovin järkevä argumentaatiotaktiikka. Ihan samalla tavalla voisi todeta että ihminen on eläin siinä missä muutkin, eihän meillä todellisuudessa mitään varsinaista tietoisuutta tai vapaata tahtoa esimerkiksi ole, joten ihmisen tappaminen hetken mielijohteesta siinä missä hyttysenkin on ihan fine.
Toki viimeksi mainittua mieltäkin voi olla, ei sillä.
Kai sitä olisi kohteliasta näpytellä jotain rihman varsinaisesta aiheestakin, siis: mikä ihmisessä on parasta? Riippuu ihmisestä, jollakulla se voi olla penetroitavat ruumiinaukot, lumoavan kaunis tapa liikkua tai omani kanssa antoisasti synkkaava musiikkimaku, mutta ihmisessä lajina ja olentona sanoisin että kyky luoda taidetta, varsin laajassa merkityksessä.
* )
-
Pakaralihakset, medium miinus.
Kyljelle papuja.
-
Kärjistämällä osoitan väitteen järjettömyyden. Olen sitä mieltä, että ihminen voi tappaa minkä tahansa eläimen tilanteen niin vaatiessa, fiksun tai tyhmän, kauniin tai ruman, suuren tai pienen.
Ei se tarkoita sitä, että eläimiä pitäisi kohdella huonosti tai tappaa mielivaltaisesti. Ihmisellä on ymmärrystä ja myötätuntoa käytettäväksi. Normaali, terve ihminen ei kiduta pieniä eläimiä.
Minä tapan pieniä, pörröisiä ja siivekkäitä eläimiä syödäkseni niitä. Toki mahdollisimman tuskattomasti ja nopeasti, mutta kuitenkin. Silti pidän sitä vähemmän julmana kuin esimerkiksi halal-teurastusta, joka on turhaan ja tarkoituksella tehtävää eläinten kaltoinkohtelua.
Sekin tekee ihmisestä eläimiä paremman; olemme parempia tappamaan muita olentoja. Paras tappaja määrittää säännöt, niin on aina ollut.
-
Cogito ergo sum.
-
Olen sitä mieltä, että ihminen voi tappaa minkä tahansa eläimen tilanteen niin vaatiessa, fiksun tai tyhmän, kauniin tai ruman, suuren tai pienen.
Tilanteen niin vaatiessa ihminen voi tappaa myös toisen ihmisen; se että kyseinen teko on lailla säädelty ja moraalisesti isomman kynnyksen takana johtuu siitä, että ihminen on vain eläin, joka muiden eläinten tavoin ei yleensä halua tuhota omiaan, olisihan se lajin säilymisen kannalta varsin typerää. Kuitenkin ihminen aina ajoittain kansanmurhaa myös omiaan, miksi siis ei hyttysiä tai paarmoja. Muutkin eläimet tappavat muita lajeja ruuaksi, siksi muiden lajien tappamisesta tai tappamattomuudesta ei voi vetää mitään johtopäätöksiä ihmislajin paremmuuteen muihin eläimiin nähden.
Mikä sitten on ihmisessä hyvää? Erittäin hyvä kysymys. Kun lukee uutisia ilmastonmuutoksesta, saasteista, eläinten ja toisten ihmisten kaltoinkohtelusta ja muista ihmisten saavutuksista, äkkiä tulee sellainen olo, että onko lie mitään hyvää. Emme missään nimessä ole arvokkaampia kuin muut eläimet, mutta kenties näppärämpiä rakentelemaan suurien aivojemme päähänpistoista kaikenlaista mikä sitten auttaa ns. olemaan vallassa, harjoitamme tieteitä ja taiteita ja yksilötasolla kykymme empatiaan, hellyyteen ja rakkauteen (mihin toki pystyy aika moni muukin laji). Tiedon arvostaminen ja ainainen uteliaisuus, ihminen ei tyydy vaan makaamaan auringossa kerällä kaikki päivät kehräten vaan haluaa kehittää itseään (no jotkut ainakin).
-
Kyky luoda tietoverkkoja ja tiedettä, vertaisarvioinnin kriteerein ja vaistomaisesti koko ajan etsimällä paikkoja, joista aita on matalin.
Internet on yhtä tärkeä virstanpylväs kuin kirjapaino.
-
Pakaralihakset, medium miinus.
Kyljelle papuja.
Koipi reisi :))
Hyvää settiä eellä^^^^^^^^
-
Kyky rakastaa ja olla ihminen ihmiselle :love: aika imelää ;D
-
Kyky rakastaa ja olla ihminen ihmiselle :love: aika imelää ;D
Äläs nyt, rakkaudesta se sadistikin ruoskii.
-
Tilanteen niin vaatiessa ihminen voi tappaa myös toisen ihmisen; se että kyseinen teko on lailla säädelty ja moraalisesti isomman kynnyksen takana johtuu siitä, että ihminen on vain eläin, joka muiden eläinten tavoin ei yleensä halua tuhota omiaan, olisihan se lajin säilymisen kannalta varsin typerää. Kuitenkin ihminen aina ajoittain kansanmurhaa myös omiaan, miksi siis ei hyttysiä tai paarmoja. Muutkin eläimet tappavat muita lajeja ruuaksi, siksi muiden lajien tappamisesta tai tappamattomuudesta ei voi vetää mitään johtopäätöksiä ihmislajin paremmuuteen muihin eläimiin nähden.
Mikä sitten on ihmisessä hyvää? Erittäin hyvä kysymys. Kun lukee uutisia ilmastonmuutoksesta, saasteista, eläinten ja toisten ihmisten kaltoinkohtelusta ja muista ihmisten saavutuksista, äkkiä tulee sellainen olo, että onko lie mitään hyvää. Emme missään nimessä ole arvokkaampia kuin muut eläimet, mutta kenties näppärämpiä rakentelemaan suurien aivojemme päähänpistoista kaikenlaista mikä sitten auttaa ns. olemaan vallassa, harjoitamme tieteitä ja taiteita ja yksilötasolla kykymme empatiaan, hellyyteen ja rakkauteen (mihin toki pystyy aika moni muukin laji). Tiedon arvostaminen ja ainainen uteliaisuus, ihminen ei tyydy vaan makaamaan auringossa kerällä kaikki päivät kehräten vaan haluaa kehittää itseään (no jotkut ainakin).
Koko länsimainen käsitys ihmiselämän kuvitteellisesta pyhyydestä, arvokkuudesta tai ylempiarvoisuudesta suhteessa toisiin eläimiin on aikoinaan lähtenyt esivalistus- ja valistusfilosofisesta näkökulmasta, johon tietenkin vääjäämättä sekoittuu abrahamilaistaikauskoinen vakaumus "sielun" olemassaolosta. Lyhyesti ihmisruumis on siis "sielun temppeli", kun taas eläimet ovat rinnastettavissa hyötykäyttöisiin esineisiin vailla mitään tietoisuutta kivusta, rakkaudesta tai kärsimyksestä. Valistushumanistisen arvonäkemyksen mukaan vain ihmislaji sisältyy kollektiivisesti ymmärrettyyn moraaliyhteisöön ja oikeuksiin, kun taas muut eläimet jätetään kokonaan sen ulkopuolelle. Vaikka kristinuskosta on laajalti varsinkin länsimaissa jo sittemmin luovuttu, tuo uskomus elää kulttuurissa edelleen hyvin sitkeästi, ja se näkyy myös kaiken maailman sairauksiin johtavissa ruokailutottumuksissa. Eläinperäisen ravinnon syöminen kiteytyy myös kulttuurillisesti ja historiallisesti vaurauden osoittamiseen; ennen vain ylimystöllä ja ylemmällä porvarisluokalla oli varaa syödä pelkkää lihaa, maitotuotteita ja kananmunia, ja kuolla niiden aiheuttamiin sairauksiin. Nyt sitä tekevät lähestulkoon kaikki teollistuneissa maissa asuvat ihmiset.
Jos moraalinen argumentti ei ihmisten ruokailutottumusten muuttamiseksi kelpaa, keskustelun aiheeksi nousee sitten vääjäämättä ihmislajin, kansallisvaltioiden ja sitä mukaa koko maapallon ekosysteemien selviäminen ja pystyssä pysyminen pitkällä juoksulla. Onko todella sen arvoista, että kokonaisia alueita maapallosta muuttuu ajan myötä ihmiselle lähestulkoon asuinkelvottomaksi, ja kansallisvaltiot romahtavat siirtolaisuuden lisääntyessä vain, että pääsee haukkaamaan lihaa ja kittaamaan maitoa? Silloinhan tässä ampuu koko ihmisrotu itseään jalkaan, ja pelaa tulevaisuuden kanssa venäläistä rulettia. Kovin lyhytnäköistä toimintaa, sanon minä. Toisaalta, missä asiassa ihminen on koskaan ajatellut tulevien sukupolvien hyvinvointia?
Oma kysymykseni on, että mikä on se perustavanlaatuinen piirre ihmisessä, joka tekee hänen elämästään niin paljon arvokkaamman? Jos ihminen on sitten esimerkiksi ylempiarvoisempi ja/tai arvokkaampi, kuin esimerkiksi leijona tai lehmä älyllisten lahjojen ja ominaisuuksiensa puolesta, voisin samaan ajatusrataan vetoamalla argumentoida, että esimerkiksi vammaiset tai älyllisesti vähälahjaisemmat ihmiset ovat sosiaalidarwinistisesti itseäni alempiarvoisia olentoja, ja täten minulla on oikeus päättää heidän elämästä ja kuolemasta, tai soveltaa heitä orjatyövoimana. Tai että ashkenazijuutalaisilla tai itäaasialaisilla on korkean keskimääräisen älykkyysosamäärän ansiosta oikeus orjuuttaa tai tappaa vaikkapa elintilan tähden eurooppalaisia, afrikkalaisia tai Australian aboriginaaleja, koska se on "sisäänpiirretty evolutiivinen vahvimpien hierarkia." Ihmisen pitäminen lihansyöjä- tai sekasyöjäpetoeläimenä taas ei ole validi argumentti, sillä kaikki ihmisen fysiologiassa hampaista aina suolistoon asti kielii eläinlajista, joka on kehittynyt syömään kasviksia ja hedelmiä. Eikä ihminen enää elä oikeastaan missään maailmankolkassa sellaisessa tilanteessa, jossa eläinten metsästäminen olisi selviämisen kannalta elinehto, kun mitään muuta sopivaa ravintoa ei ole saatavilla.
Omasta mielestäni ihminen ei ole yhtään sen arvokkaampi tai vähäarvoisempi, kuin mikään muukaan eläin. Aivan yhtä lailla, kuin valkoinen ei lähtökohtaisesti ole yhtään sen arvokkaampi, kuin mustaihoinen. Tai mies naista. Ja niin edelleen.
Kärjistämällä osoitan väitteen järjettömyyden. Olen sitä mieltä, että ihminen voi tappaa minkä tahansa eläimen tilanteen niin vaatiessa, fiksun tai tyhmän, kauniin tai ruman, suuren tai pienen.
Ei se tarkoita sitä, että eläimiä pitäisi kohdella huonosti tai tappaa mielivaltaisesti. Ihmisellä on ymmärrystä ja myötätuntoa käytettäväksi. Normaali, terve ihminen ei kiduta pieniä eläimiä.
Minä tapan pieniä, pörröisiä ja siivekkäitä eläimiä syödäkseni niitä. Toki mahdollisimman tuskattomasti ja nopeasti, mutta kuitenkin. Silti pidän sitä vähemmän julmana kuin esimerkiksi halal-teurastusta, joka on turhaan ja tarkoituksella tehtävää eläinten kaltoinkohtelua.
Sekin tekee ihmisestä eläimiä paremman; olemme parempia tappamaan muita olentoja. Paras tappaja määrittää säännöt, niin on aina ollut.
We get it. You're edgy.
-
Kärjistämällä osoitan väitteen järjettömyyden. Olen sitä mieltä, että ihminen voi tappaa minkä tahansa eläimen tilanteen niin vaatiessa, fiksun tai tyhmän, kauniin tai ruman, suuren tai pienen.
Mukaan lukien varmaankin myös toisen homo sapiens sapiens -eläimen?
No niin, se tästä omalta osaltani.
* )
-
Koko länsimainen käsitys ihmiselämän kuvitteellisesta pyhyydestä, arvokkuudesta tai ylempiarvoisuudesta suhteessa toisiin eläimiin on aikoinaan lähtenyt esivalistus- ja valistusfilosofisesta näkökulmasta, johon tietenkin vääjäämättä sekoittuu abrahamilaistaikauskoinen vakaumus "sielun" olemassaolosta. Lyhyesti ihmisruumis on siis "sielun temppeli", kun taas eläimet ovat rinnastettavissa hyötykäyttöisiin esineisiin vailla mitään tietoisuutta kivusta, rakkaudesta tai kärsimyksestä. Valistushumanistisen arvonäkemyksen mukaan vain ihmislaji sisältyy kollektiivisesti ymmärrettyyn moraaliyhteisöön ja oikeuksiin, kun taas muut eläimet jätetään kokonaan sen ulkopuolelle. Vaikka kristinuskosta on laajalti varsinkin länsimaissa jo sittemmin luovuttu, tuo uskomus elää kulttuurissa edelleen hyvin sitkeästi, ja se näkyy myös kaiken maailman sairauksiin johtavissa ruokailutottumuksissa. Eläinperäisen ravinnon syöminen kiteytyy myös kulttuurillisesti ja historiallisesti vaurauden osoittamiseen; ennen vain ylimystöllä ja ylemmällä porvarisluokalla oli varaa syödä pelkkää lihaa, maitotuotteita ja kananmunia, ja kuolla niiden aiheuttamiin sairauksiin. Nyt sitä tekevät lähestulkoon kaikki teollistuneissa maissa asuvat ihmiset.
Jos moraalinen argumentti ei ihmisten ruokailutottumusten muuttamiseksi kelpaa, keskustelun aiheeksi nousee sitten vääjäämättä ihmislajin, kansallisvaltioiden ja sitä mukaa koko maapallon ekosysteemien selviäminen ja pystyssä pysyminen pitkällä juoksulla. Onko todella sen arvoista, että kokonaisia alueita maapallosta muuttuu ajan myötä ihmiselle lähestulkoon asuinkelvottomaksi, ja kansallisvaltiot romahtavat siirtolaisuuden lisääntyessä vain, että pääsee haukkaamaan lihaa ja kittaamaan maitoa? Silloinhan tässä ampuu koko ihmisrotu itseään jalkaan, ja pelaa tulevaisuuden kanssa venäläistä rulettia. Kovin lyhytnäköistä toimintaa, sanon minä. Toisaalta, missä asiassa ihminen on koskaan ajatellut tulevien sukupolvien hyvinvointia?
Oma kysymykseni on, että mikä on se perustavanlaatuinen piirre ihmisessä, joka tekee hänen elämästään niin paljon arvokkaamman? Jos ihminen on sitten esimerkiksi ylempiarvoisempi ja/tai arvokkaampi, kuin esimerkiksi leijona tai lehmä älyllisten lahjojen ja ominaisuuksiensa puolesta, voisin samaan ajatusrataan vetoamalla argumentoida, että esimerkiksi vammaiset tai älyllisesti vähälahjaisemmat ihmiset ovat sosiaalidarwinistisesti itseäni alempiarvoisia olentoja, ja täten minulla on oikeus päättää heidän elämästä ja kuolemasta, tai soveltaa heitä orjatyövoimana. Tai että ashkenazijuutalaisilla tai itäaasialaisilla on korkean keskimääräisen älykkyysosamäärän ansiosta oikeus orjuuttaa tai tappaa vaikkapa elintilan tähden eurooppalaisia, afrikkalaisia tai Australian aboriginaaleja, koska se on "sisäänpiirretty evolutiivinen vahvimpien hierarkia." Ihmisen pitäminen lihansyöjä- tai sekasyöjäpetoeläimenä taas ei ole validi argumentti, sillä kaikki ihmisen fysiologiassa hampaista aina suolistoon asti kielii eläinlajista, joka on kehittynyt syömään kasviksia ja hedelmiä. Eikä ihminen enää elä oikeastaan missään maailmankolkassa sellaisessa tilanteessa, jossa eläinten metsästäminen olisi selviämisen kannalta elinehto, kun mitään muuta sopivaa ravintoa ei ole saatavilla.
Omasta mielestäni ihminen ei ole yhtään sen arvokkaampi tai vähäarvoisempi, kuin mikään muukaan eläin. Aivan yhtä lailla, kuin valkoinen ei lähtökohtaisesti ole yhtään sen arvokkaampi, kuin mustaihoinen. Tai mies naista. Ja niin edelleen.
Tää oli niin fiksusti ja asiallisesti kirjoitettu, että nostan sut mun Ihmisyyden Top 10 Parasta -joukkoon ^-^
-
Kyky rakastaa ja olla ihminen ihmiselle :love: aika imelää ;D
Äläs nyt, rakkaudesta se sadistikin ruoskii.
No ikävä kyllä :-[
-
Peukalo, puhetaito, kyky kypsentää myös sitä lihaa. Ne elementit jotka ovat mahdollistaneet aivojen kehityksen.
Tietoisuus sinänsä lienee aineen ominaisuus.
Höpöhöpöjutut maapallon säilyttämisestä osoittavat ihmisen lyhytnäköisyyttä ja itsekkyyttä. Ei sillä etteikö voisi ja pitäisi suojella.
Ihmisessä on parasta tietysti tissien lisäksi kantotelineen malli.
-
Parasta ihmisessä on yhteys omaan itseen jossa se kokee rajatonta ja esteetöntä tunnetta ja se myös puhuttelee häntä ajasta ja paikasta ja tilanteesta riippumatta. Parasta se että on kyky siinä että hän on itselle läsnä ja tietää itsensä ja tuntee itsensä. Rakastaa itseään. Osaa keskustella omien ajatusten ja tunteiden kanssa. Rakastaa tunnetta ja tietää miksi tunnetta rakastaa. Tietää mitä syvien tasojen virrat ovat. On rehellinen kyky asioiden suhteen itsensä suhteen toisten läsnä olevien suhteen. Kokee rajattomasti onnellisuuden hetkiä niin jossa liikutusta tapahtuu räjähtävin kosketuksin syvällä itsessään. Eikä tarvitse ulkoisia välineellis arvoja sen tapahtumiseksi tai kokemiseksi. Rakastaa omaa kehoaan ja kykenee ymmärtämään kehonsa viestiä ja sen tarpeita. kuuntelee sen sanomaa ja haluja.
Kykenee antaumuksella kaikkiin tunnemuotoihin avoimuudella. Rauha rehellisyys rohkeus rakkaus räjähtävä rajuus. Rajattomasti rakkautta jaettavaksi. Feminiinisyyden ja maskuliinisuuden keskipisteessä. Elämän keskellä. Valon kaari sitä säkenöi. :) kuule itsesi tunne itsesi näe itsesi aisti itsesi kosketa itsesi koe itsesi rakasta itsesi. Hymyile sille minkä näissä koet. Löydä sisäinen syvän tason lapsuutesi uudestaan. Ole aikuinen ole eläimellinen ole sisäisesti leikkisä ole itsessäsi eksoottinen. Ole turvallisesti paha ihminen toisille jos paha haluat olla. Älä ole turvattomasti paha. Pahuutta tarvitset mukaansi. Tiedä syyt sille niin tiedät myös käyttää sitä kestävästi arvostavasti kunnioittavasti. Rakasta rajatonta pahuuttasi luo siitä eksoottinen elämys tee siitä hulluuden rattaat ja rakasta kierouttasi. Tiedä syy sille. Niin kauan kun tiedät itsessäsi syyn olet kaikelle turvallinen. Liiallinen rauha sekoittaa pään ajan myötä. On aika riehua rakkaudella ja mesota järki katsomaan smurffeja. Koe itsessäsi hulvaani eläimellisyys. Aineenvaihduntakin saa tehokkaan veturin omasta päätöksestäsi. Ei väliä vaikka kiskot loppuisivat. Antaa kiskojen loppua kyllä se vauhti kehittää ja vie eteenpäin. Junakin masentuisi vauhdissaan turhaan vakavuuteen.
Ps. luonto itse tietää miten se näistä pahoista kirpuista pääsee. Aika näyttää sen. Luonnolla on omat voimansa. Luonto suojelee itse itseään kun sen tarve on. Ehkä joskus ei tarvita ilmastointeja.
Jos ihminen on saanut kasvaa rauhassa häntä määrittää oma persoona täydellisenä ja rehellisenä eikä ympäristö ole päässyt grillaamaan tästä yksilöstä pirua itselleen. Jos niin olisi niin ympäristö ei itse ole tiennyt mennä tekemään tiedostavassa merkityksessä eli tiennyt syyn olla turvallisesti hyvää ja pahaa.
Saattaa tämä kirjoitus vaatia ajattelua jos ei ymmärrä kaikissa kohdissa merkityksiä. Vaatii tulkinta kykyä.
:)
-
Powerwindm25-
Ollaan ehkä napattu samaa kamaa,mutta voin allekirjoittaa. En tosin ole itseeni niin kovin keskittynyt,ei ehi :))
-
Hieno keskustelunavaus.
Ihmisolennon erinomaisuuteen on vaikea sinänsä kyllä uskoa millään tasolla. Aiemmin maailmassa se lienee ollut helpompaa, koska eläimistä on tiedetty varsin vähän. Edelleekin etologialla on paljon asioita tutkimatta, mutta nykyisen tiedon perusteella voi jo olettaa esimerkiksi eri lajien älykkyyden olevan huomattavasti oletettua pidemmällä. Sinänsä ihan huikeeta ja äärimmäisen kiehtovaa.
Eläimien parista on löydettävissä monenlaista mitä ei ehkä nopealla ajattelulla eläimien käytökseen yhdistäisi. Löytyy yhteisöllisyyttä, nepotismia, tiedonsiirtotaitoa sukupolvelta ja yksilöltä toiselle, heikommista ja kärsivistä huolehtimista, vahingoittumiseen ja kuolemaan johtavaa aggressiota lajitoveria kohtaan, resursseista kilpailua ja ravinnon yms. anastamista, seksuaalista väkivaltaa, kiusaamista ja ryhmästä pois sulkemista, yksi- ja monisuhteisuutta, sinkkuutta, seksin yhdistymistä kipuun, lähisuhdeväkivaltaa ja parittelukumppanin tappamista ja syömistä ja vaikka mitä kiehtovaa.
Erittäin monet lajit osaavat käyttää työkaluja ja opettaa niiden käytön myös muille yksilöille tai oppia muiden tekemistä katsomalla. Aiemmin kuviteltiin, että sellainen nerokkuus kuuluu ylivertaiden ihmisen lisäksi vain joillekin kädellisille, mutta monet linnutkin käyttelevät erilaisia välineitä näppärästi. Jopa muistikapasiteetin käytön suhteen ihminen häviää monelle lajille, vaikkapa apinoille. Sinänsä jokseenkin noloa. Nämä siis etologista tutkimustietoa uudemmasta päästä. (Telkänranta 2016, 2015)
Tunteiden kokemisen ja tunnetilojen muistamisen kuviteltiin aiemmin olevan ihmisen erityien ominaisuus, joka erottaa tämän luomakunnan kruunun eläimistä. Väärin sekin. Kivunkin oletettiin liittyvän vain selkärankaisien kokemusmaailmaan, mutta nykyään tiedekin todistaa sen, minkä joka lapsi ymmärtää matoa koukkuun pujottaessaan. Matoon sattuu.
Mitähän noita eroja sitten keksisi. Varmaankin oman olemassaolon tiedostaminen, kyky kokea eksistentiaalista ahdistusta voi olla ihmislajin omita juttua. Ollako vai ei?
Ihmisellä on myös ylivertaisen kehittynyt kyky kerätä pitkän aikavälin tietoa ja siirtää se seuraaville sukupolville, jolloin kapasiteettia vapautuu tiedon kehittämiseen edelleen. Toisaalta olisi hienoa, jos se kyky yhdistyisi myös vaikkapa vastuullisuuteen sen sijaan, että käytännön tasolla keskitytään lähinnä oman sukupolven resurssien maksimoimiseen. Liittyyköhän ihmisyyteen myös kohtuuttomuus juurikin tuon kerskakulutuksen suhteen. Kun mikään ei riitä ja aina tarvitaan enemmän ja se otetaan seurauksista piittaamatta.
Sitten tietenkin uskonnoliset jutut eivät tiettävästi hetikään löydy muiden lajien keskuudesta ja sitä kautta vaikkapa muiden yksilöiden tappaminen erilaisen arvojen, ajattelun tai vaikkapa vaan oletetun ajattelun vuoksi. Syyllisyys, häpeä, kaunan kantaminen, panettelemisen ja katkeroitumisen taito, itseinho, kadehtiminen, kostaminen. Onhan noita pitkälle kehittyneitä ylivertaiselle lajille kuuluvia osaamisalueita vaikka miten paljon, kun tarkemmin miettii.
Että siinä mielessä on ihan mukava olla ihan vaan uniikki pervo napakettu :)
-
Powerwindm25-
Ollaan ehkä napattu samaa kamaa,mutta voin allekirjoittaa. En tosin ole itseeni niin kovin keskittynyt,ei ehi :))
Mä syön marjoja vihanneksia öljyjä pähkinöitä salaattia hedelmiä lihaa kalaa riistaa kanaa vettä siemeniä mausteita. Se mun kamasta :))
-
ihmisessä lajina ja olentona sanoisin että kyky luoda taidetta, varsin laajassa merkityksessä.
.. . ehkä vielä sen verran, että kyky itsemurhaan sekä kyky ja viehtymys kiduttamiseen & taito kehittää alkuhämäristä lähtien ilmeisen loputtomasti yhä hienostuneempia menetelmiä ja välineitä jälkimmäiseen taitavat ainakin olla homo sapiens sapiens -lajin erityispiirteitä kaikkiin muihin tuntemiimme olentoihin verrattuna.
Parasta? Tiedä häntä, hyvin laajassa katsannossa tällainen toiminta ja toimintakyky jolla ei läheskään välttämättä ole mitään selkeää suoranaista funktiota lähestyy jo kykyä taiteelliseen luomiseen, mutta varmaankin vielä enemmän aiemmin mainittua ja Snadistin hehkuttamaa kykyä tehokkaampaan tappamiseen, vaikka sitten ilman mitään selkeää funktiota tässäkään.
Ehkä pakko vielä kysyä, että onko paras tappaja siis paras ihminen, Snadisti? En ole välttämättä eri mieltä ja Temüžin lienee ollut ja todennäköisesti tulee olemaan maailman paras ihminen tai ainakin ihmisuros geneettisten jälkeläistensä määrän perusteella (memeettisiä jälkeläisiä enemmän löytynee sitten mm. eräältä J. Nasaretilaiselta, vaikka toki mongolivaltakunnan kulttuuriperintö on myös kerta kaikkiaan massiivinen). Lienee toki myös niin, että älykkäin ja oppimiskykyisin ihminen on ainakin teoreettisesti paras tappaja (ydin- ja konetuliaseet eivät ole imbesillien nyrkkisankarien kehittämiä tai ainakaan edelliset käyttelemiäkään, ja jälkimmäiset taas tasoittavat tantereen kaiken kaikkiaan aika tehokkaasti), tai sitten esimerkiksi näiden kanssa yhdessä sosiaalisesti lahjakkain (simpanssien joukossakin alempiarvoiset urokset saattavat hyvinkin liittoutua keskenään ja naaraidenkin kanssa kukistaakseen epäsuositun mutta suorassa yksi yhtä vastaan -yhteenotossa ylivoimaisen hallitsevan uroksen).
* )
-
Powerwindm25-
Ollaan ehkä napattu samaa kamaa,mutta voin allekirjoittaa. En tosin ole itseeni niin kovin keskittynyt,ei ehi :))
Mä syön marjoja vihanneksia öljyjä pähkinöitä salaattia hedelmiä lihaa kalaa riistaa kanaa vettä siemeniä mausteita. Se mun kamasta :))
Kunhan hölisin,en myöskään käytä,paitsi noita mainitsemiasi,viiniä välillä tosin ^-^
-
Kyky luoda tietoverkkoja ja tiedettä, vertaisarvioinnin kriteerein ja vaistomaisesti koko ajan etsimällä paikkoja, joista aita on matalin.
Internet on yhtä tärkeä virstanpylväs kuin kirjapaino.
Tähän joudun yhtymään, minusta on ällistyttävää, miten yksi laji maailmassa on pystynyt käyttämään tarjolla olevia materiaaleja ja fysiikan että kemian lakeja luodakseen tällaisen verkoston. Niitä ei nykyään tule mietittyä vasta kun niitä ei ole tarjolla. Muutenkin kehitys on ihmisessä parasta, miten toinen ihminen pystyy käyttämään jo toisen ideoita ja parantamaan niitä, yleensä koko yhteiskunnan hyväksi.
-
Elämän lyhyys.
-
Jos nyt raadollisia ollaan niin ihmiset noin lajina on kusipäitä. Kauheesti ois älyä annettu, mutta samalla suunnaton nautinnonhalu ja loputon ahneus mikä ajaa luonnon tuhoon. Ihminen ajaa ensin muut lajit sukupuuttoon ja samalla kaivaa itselleen hautaa.
Otetaan väkisin enempi kuin mitä maapallolla on antaa. Lennetään ympäri palloa ihmettelemässä maisemia ja poltetaan kerosiinia, kaadetaan sademetsät ja tehdään muovia ja viljellään sitä meriin. Hyi helvetti.
Tämä ja seuraavatkin muutamatkin sukupolvet (ehkä/varmasti) selviää, mutta siitä eteenpäin täällä taistellaan puhtaasta vedestä ja ilmasta ja keskitytään selviytymiseen.
Jos noi äskeiset unohdetaan ja mietitään ihmisen hyvyyttä niin arvostan empaattisuutta, tunneälyä, maanläheisyyttä ja oikeudenmukaisuutta.
Inhoan suurinta osaa ihmisistä, milloin mistäkin syystä, voisi jopa kutsua misantroopiksi.
Tai en vihaa, mutta halveksin ja kartan. Enkä tosiaan itse elä ihanteideni mukaisesti. Vältän vain matkustamista ja turhaa kulutusta. Kaksinaismoralismia siis.
Lähipiiri onkin sitten lähempi kuin mikään :love: :love: :love:
-
Pahinta ja parasta... Se kyky tuntea vahvasti. Ilman tunnetta elämä on hurjan tyhjää. Tunne tuottaa tuskaa, mutta myös hurjasti onnea ja iloa.
-
"Yksi tietokone voi tehdä sadan tavallisen ihmisen työt mutta satakaan tietokonetta ei voi tehdä yhden epätavallisen ihmisen työtä"
Parasta on epätavallisuus.
-
Se, että ajattelee muita ja on luotettava.
En tarkoita, että uhraa itsensä, vaan sitä, että pyrkii olemaan avulias, eikä vain tavoittele omas etua.
-
Potentiaali suuruuteen ja omien rajoitustensa ylittämiseen, olivat ne ympäristöstä, kasvatuksesta tai omista peloista kumpuavia. Se millaisissa pohjamudissa valtaosa ihmisistä tyytyy rypemään onkin sitten se syy miksi arvotan eläimet useimpien ihmisten kohdalla samalle tasolle tai ylemmäs.
-
Potentiaali suuruuteen ja omien rajoitustensa ylittämiseen, olivat ne ympäristöstä, kasvatuksesta tai omista peloista kumpuavia. Se millaisissa pohjamudissa valtaosa ihmisistä tyytyy rypemään onkin sitten se syy miksi arvotan eläimet useimpien ihmisten kohdalla samalle tasolle tai ylemmäs.
Olen kauan sitten oppinut ymmärtämään sen, miten ihminen saattaa olla voimaton oman elämänsä edessä.
Se, että Lasherin mukaan "tyytyy rypemään" saattaa olla sitä, että ei ole voimia muuttaa mitään.
Kuka voi tietää sellaisen ihmisen kärsimyksen määrää joka tajuaa missä jamassa on eikä voi sille mitään.
-
Se että samaan olentoon mahtuu empaattisuus/halu suojella ja kyky/halu satuttaa. Myös tieto siitä että ei voi taakse katsoessaan muuttaa näkemänsä eikä eteenpäin katsoessa nähdä mikä tulee muuttumaan. Ja..noh pyllyt tietysti... ::)
-
Sielu, silmät ja iho. Se toisen ihon tunteminen, kun silittää ja hipsuttaa. Se ihon lämpö. :love:
-
Olen kauan sitten oppinut ymmärtämään sen, miten ihminen saattaa olla voimaton oman elämänsä edessä.
Se, että Lasherin mukaan "tyytyy rypemään" saattaa olla sitä, että ei ole voimia muuttaa mitään.
Kuka voi tietää sellaisen ihmisen kärsimyksen määrää joka tajuaa missä jamassa on eikä voi sille mitään.
Näinhän se. Tilanteita,missä jo syntyessään ei ole mahdollisuuksia.
Tämä tavallaan auttaa ymmärtämään myös sitä,että mitä mahdollisuuksia itsellä on muuttaa asioita ja tilanteita..tietyntasoista kiitollisuutta tai arvostusta,jos ei ole täysin ajopuuna maailman merillä
-
Ihmisessä ehkä parasta minun mielestäni, on kyky luoda olemattomasta ja tarusta totta. Tästä hyvänä esimerkkinä on scifi-kirjallisuudesta tutut kosketusnäytöt, mitkä nyt ovat todellisuutta.
Kun oikein asiaa tarkastelee, iso osa asioista, jotka määrittelevät elämäämme ovat täysin kuvitteellisia. Näille on vain annettu jokin arvo, jonka mukaan elämme.
Oli kyse sitten maiden rajoista, teknologiasta, tai jopa rahasta (Fiat money, google it).
Mitä enemmän käytämme mielikuvitustamme, innovaatiota, koemme halua luoda uutta. Jopa taruista tulee totta