BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Leikkisa - 13.05.2018, 20:12
-
BDSM-Baarissakin on aika-ajoin sivuttu tätä aihetta eri keskustelujen yhteydessä, mutta en usko, että siitä itsestään on koskaan varsinaisesti keskusteltu. Kyse on siis tästä suhteellisen tuoreesta liikkeestä, minkä edustajia tyypillisesti kutsutaan SJW:ksi (Social Justice Warrioreiksi) ja heidän kannattamasta ideologiastaan. Termi on englanninkielinen, koska ainakin modernissa muodossaan se on lähtöisin lähinnä yhdysvaltalaisyliopistoista uuden sukupolven myötä, mutta ilmiönä se on kyllä kaikkien länsimaiden laajuinen ja erityisesti monien humanistitieteilijöiden suosima. Liikkeessä ei ole kyse varsinaisesti mistään yhdestä kysymyksestä, vaan useista eri asioista, joita halutaan viedä eteenpäin poliittisen korrektiuden, tasa-arvon ja muiden teemojen nimissä mielestäni hyvin kyseenalaisin menetelmin. Isoimpina teemoina tulevat ensimmäisenä mieleen juuri tasa-arvoon liittyvät asiat; sukupuolen uudelleenmäärittely; turvallisen tilan periaatteet jne.
Baarissakin pyörii juuri SJ-piirien suosimilla turvallisen tilan periaatteilla toimiva miitti, mutta näitä periaatteita ole vielä käsittääkseni yritetty viedä laajemmin miittikäytäntöihin. Niihin liittyviä ohjeistuksia ja säännöstöjä kyllä pomppii esiin niin erilaisissa työyhteisöissä, yliopistojen opiskelijatapahtumien ohjeistuksissa kuin monissa muissakin yhteyksissä. Siksi pidänkin tärkeänä, että asioista aletaan oikeasti keskustelemaan ennen kuin ne sokeasti hyväksytään osaksi elämäämme miettimättä seurauksia sen tarkemmin.
Johdatuksena aiheeseen voisi hyvinkin toimia tämä kauhufilmi Youtubessa, jossa tuodaan elävästi esille monia aihepiiriin liittyviä asioita ja periaatteita: Modern Educayshun, kesto 7:20 (https://www.youtube.com/watch?v=iKcWu0tsiZM)
Aiheena tämä on laaja hyvin erilaisine asiakysymyksineen, mutta voisin yrittää lyhyesti esitellä aihealueen ytimen niin kuin olen sen itse ymmärtänyt.
Tarkoituksena on se, että vähemmistöjä huomioitaisiin paremmin ja he saisivat äänensä kuuluviin. Ilmapiiri tulisi pitää sellaisena, että kenenkään ei tarvitsisi kuunnella itseään loukkaavaa puhetta keneltäkään. Tämän vuoksi halutaan luoda näitä turvallisia tiloja, joihin sovittu säännöstö mahdollistaa sen, että kaikki saavat olla omia itseään ilman että kukaan joutuisi kuuntelemaan itseään kohdistuvaa kritiikkiä. Erityisinä suojeltavina kohteina ovat sitten mm. sukupuolivähemmistöt, jotka eivät koe olevansa kumpaakaan perinteistä sukupuolta.
Näitä periaatteita lukiessa kaikki vaikuttaakin aivan hyvältä. Halutaan, että kaikilla on hyvä olla ja vain <epämiellyttävän viiteryhmän edustaja> voisi olla niiden kanssa eri mieltä.
Kaikkihan tietää, että kun kaikki ympärillä ovat samaa mieltä itsensä kanssa, niin silloinhan on hyvä olla. Omien ajatuksien kyseenalaistaminen ja omien ideologioiden puolustaminen on henkisesti hyvin raskasta. Silloin mennään mielestäni kuitenkin metsään, kun toimintamenetelmänä on kaikkien muiden ajatusmallien esittämisen kieltäminen kuin mitä itse henkilökohtaisesti oikeaksi kokee – ja siitä tässä on kuitenkin valitettavasti kyse.
Oletetaan kuvitteellinen skenaario, missä turvalliseen tilan miittiin tulee kaksi henkilöä; A ja B. Henkilö A kokee itsensä juuri ei-perinteisen sukupuolen edustajaksi ja kokee henkilön B:n oletukset omasta sukupuolestaan hyvin loukkaavana. Pinna kiristyy ratkeamispisteeseen viimeistään siinä vaiheessa, kun B avaa A:lle oven ja selvästi yrittää esittää olevansa hypermaskuliinen olento, jonka pitää avata heikommalle naisolennolle ovi (jota A ei siis edes koe olevansa kuin korkeintaan biologisesti), koska hän ei muka siihen itse pysty.
Näin A kokee olonsa hyvin loukatuksi, B kokee olonsa hölmistykeeksi ja voidaan lähteä tavaamaan miitin sääntöjä ja katsomaan kuka teki mitäkin väärin. Vaihtoehtoisia ratkaisumalleja:
- A vain nielee tyrmistyksensä ja kenties kertoo, että voi jatkossa itse avata ovensa. (Ei tietenkään, koska juuri tätä varten koko säännöstö on olemassa: että kukaan ei joudu tällaisesta kohtelusta kärsimään.)
- B saa jäädä paikalle, kunhan lupaa olla jatkossa tekemästä kenenkään osalta mitään sukupuolioletuksia tai oletuksia siitä, mitä kukakin pitää kohteliaana käytöksenä. Parempi olisi myös pitää turpansa kiinni näkemyksistään, jos miitissä on yksikin henkilö, joka ei niitä halua kuulla.
- B poistetaan paikalta välittömästi.
B teki selvästi väärin, koska A loukkaantui. Kaikkien pitäisi saada olla turvallisessa tilassa omia itseään ja koska B selvästi oletti A:n olevan jotain muuta kuin mitä hän kokee olevansa, joten ratkaisumallit 2) ja 3) kuulostavat sopivilta?
Jos B esittäisi omia perinteisiä sukupuolinäkemyksiä ja yrittäisi niillä perustella käytöstään, A todennäköisesti loukkaantuisi vielä lisää. Asiasta ei siis voi varsisesti keskustella sääntöjen puitteissa. Tyypillisesti tarinaan voi vielä liittää sen, että A syyttää B:tä itseensä kohdistuneesta "väkivallasta", koska termi on määritelty uudelleen tarkoittamaan, että joku on eri mieltä. Ja kuka nyt väkivaltaa hyväksyisi? Sellainenhan on poliisiasia.
Fiktiivinen esimerkki tässä nyt oli hyvinkin kärjistetty, mutta en pidä sitä hirveän epärealistisenakaan.
Tässä vaiheessa voisi cis-mies kuitenkin kysyä, että missä oli B:n oikeudet omiin mielipiteisiinsä? Saiko hän olla oma itsensä? Tuliko hän oikeasti paikalle loukkaamaan ketään ja oliko pois potkiminen kohtuullista ja oikeutettua?
Tässä kuvitteellisessa tilanteessa kiteytyy eräs suurimmista ongelmista SJ-filosofiaan liittyen: Se ei määrittele, miten itse tulee toimia, jotta maailmasta tulee parempi paikka. Se on kiinnostunut vain siitä, miten muiden tulisi toimia, jotta itsellä olisi hyvä olla.
Ei-perinteisten sukupuolten edustajat esimerkiksi usein vaativat, että heitä kutsutaan keksityillä sanoilla ja nimenomaan minkäänlaisia oletuksia ei saisi tehdä heidän sukupuoleensa liittyen. Kenelläkään ei tietenkään ole tietoa siitä, mitä sanoja tulisi milloinkin käyttää. Tämän ideologian kannattajatkaan eivät tiedä kuinka paljon näitä eri sukupuolia sitten on ja mitä sanoja tulisi missäkin yhteydessä käyttää. Kaikki ovat yksilöitä ja kaipaavat erilaista kohtelua ja ovat myös sen erityisen kohtelun ansainneet, joten jokaisen tulisi aina nämä asiat etukäteen selvittää. Myöskään henkilön kutsuminen aina nimeltä ei kelpaa kaikille. Jännäksi asian tekee sekin, että jonain päivänä henkilöstä nyt vain sattuu tuntumaan vähän eri sukupuolelta ja jos menee kutsumaan eilisen sallitun termin avulla, niin pieleenhän se menee ja taas pitää suuttua.
Selvyyden vuoksi sanottakoon, että tässä ei siis ole kysymys biologisesta sukupuolesta (sex) vaan sukupuoliroolista (gender) yhteiskunnassa ja siihen liittyvistä oletuksista (ja väärä oletus on siis aina paha asia). Perinteisesti nämä kaksi ovat olleet sama asia, mutta nyt niistä pyritään eroon (kaikki ovat mitä haluavat) ja muutetaan sen vuoksi sääntöjä.
Niille, joita tämä koko liike tai itseasiassa koko kirjoitus ei hirveästi kiinnosta: ensinnäkin onnittelut siitä, että luit silti tänne asti. Toisekseen, koko ongelma tuntuu varmasti aika absurdilta. Jos joku nyt hermostuu siitä, että toinen ei sattunut arpomaan oikeaa sanaa (esimerkiksi englanniksi he, she, (f)ae, ey, per, they, ve, xe, ze/zie, ... ja tämä ei ole edes mitenkään kattava lista) tänään häneen viitatessaan, mitä väliä sillä loppujenlopuksi on? Tällainen hermostuminenhan on vain kyseisen yksilön henkilökohtainen ongelma. Valitettavasti se ei vain näin ole, kun tämän filosofian tukeminen kirjataan yhteisön säännöstöihin yhä enenevissä määrin: Säännöt ilmestyvät miittien käytössääntöihin, yritysten toimintaohjeisiin, opiskelijabileiden järjestämisohjaisiin – ja myös lakiteksteihin. Muunmuassa Kanadassa kehitettiin lainsäädäntöä, että on laitonta kutsua henkilöä väärällä pronominilla. Siinä sitten selittelet tuomarille, että: "Kyllä se vielä 5 min sitten oli oikea! Mistä minä olisin voinut tietää, että osa ihmisistä arpoo sen vähän väliä uusiksi?"
Käytännössä tässä siis luodaan koodisto, jota voidaan käyttää hyökkäämään sopivia henkilöitä vastaan aina tarvittaessa. Valitetaan vain ylemmälle taholle (firmojen esimiehet, yliopistojen johto, miittien järjestäjät, oikeuslaitos), että nyt on omia oikeuksia poljettu, koska toinen ei tehnyt niin kuin halusin.
Parasta tässä kaikessa on siis se, että oma loukkaantuminen voi olla täysin mielivaltaista. Koska tärkeintä on omat tunteet, eikä sillä ole väliä, että toinen olisi oikeassa. Mistä muut tietää, mitä kukakin oikeasti tuntee ja miten paljon kyse on vain ilkeilystä? Tätähän voi väärinkäyttää aivan loputtomasti.
Koska yleensä ollaan kiinnostuneita vain vähemmistöjen oikeuksista, enemmistön edustajan tasa-arvoa voidaan tarvittaessa polkea. Syrjinnässä ongelmana ei siis ole enää se, mitä tehdään, vaan mihin viiteryhmään henkilö sattuu kuulumaan. Tässä vaiheessa yleensä muistetaan tarkistuttaa ne omat etuoikeudet ja kerrotaan järjestelmien rakenteisiin piilotetusta syrjinnästä, minkä vuoksi vähän ihmisiä syrjimällä toisaalla tasataan sitä jotain toisessa paikassa toiseen kohdistuvaa epätasa-arvoa. Esimerkkinä tästä on vaikkapa vähemmistön edustajan suosiminen työnhaussa, vaikka häviäisikin pätevyydessä jollain tavalla määritellyn enemmistön edustajalle. Parempaa työntekijää ei siis tarvitse palkata, koska heillä (viiteryhmänä) menee kuitenkin keskimäärin paremmin kuin vähemmistön edustajalla. Tämä on siis sitä positiivista syrjintää.
Miten luulette vaikeista asioista keskustelemisen olevan mahdollista tällaisessa yhteisössä, jossa tärkeintä on tunteiden suojeleminen? Asioista vaikeita tekee usein juuri se, että ne menevät tunteisiin. Jos puhutaan jostain itselle tärkeästä asiasta ja kyseenalaistetaan omia perusarvoja tai toimintatapoja, monilla nousee siinä vaiheessa pala kurkkuun ja keskustelukumppanin kunnioittaminen on silloin hyvin vaikeaa. Miten sitä vastakkaista mielipidettä tai sen perusteluja voi edes kuunnella, kun se ajattelee noin?
Tässä erityisesti piilee tällaisen yhdenmukaisuuteen pakottavan toimintamallin vaarat: Jos kukaan ei saa osoittaa virhettä tai ongelmaa, miten se voidaan koskaan korjata? Jos ainoa oikea totuus on se, että miehet ja naiset ovat täsmälleen samanlaisia ominaisuuksiltaan, tummaihoiset kuuluvat bussin perälle, kaikki kulttuurit ovat aivan yhtä arvokkaita sisäisistä toimintamalleistaan ja arvoistaan riippumatta, homous lähtee hakkaamalla, sukupuolia on äärettömän monta, naisten ei ole hyvä antaa äänestää jne. Mitä sitten jos joku näistä asioista ei oikeasti pidäkään paikkaansa ja sitä kuitenkin toistetaan ainoana sallittuna näkemyksenä?
Miten siis tällainen yhteisö voi koskaan korjata virheitään? Vai onko maailma vain väärässä, kun se ei toimikaan oikeasti niin kuin oman yhteisön sisäisesti kehittämä ainoa sallittu koodisto määrittelee? Sivuutetaan vain kaikki todisteet vastaan ja jatketaan valitulla linjalla?
Me kaikki siis eletään omanlaisessa kuplassamme. Me keräämme ympärillemme ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla – ja usein se tarkoittaa juuri samanlaista maailmankatsomusta. Harvoin me ollaan kuitenkaan ihan kaikista asioista samaa mieltä kavereidemme kanssa. Miltä se oikein tuntuu, kun sitä omaa oikeaa mielipidettä asioista ei voikaan sanoa pelkäämättä, että menettää ystävänsä? Mitä jos he kokevat olemuksensa niin verisesti loukatuksi, kun joskus kerrotkin oikean näkemyksesi jostain asiasta, mitä ei voi nyt ääneen sanoa?
Kaikenkokoisten yhteisöjen tasolla tämänlaiset periaatteet ovat hyvinkin haitallisia. Asioista pitää voida keskustella eikä yrittää tukahduttaa sitä erilaista näkemystä. Tukahduttaminen on vain juuri tämän SJ-liikkeen ytimessä. Kun luodaan ympäristö, missä ketään ei saa loukata, mitään ei voi enää kritisoida!
Tämä ei voi olla hirveän terveellistä myöskään näissä yhteisöissä sisällä oleville ihmisille, jos he eivät pysty käsittelemään yhteisön ulkopuolelta tulevia ajatuksia. Jos kaikki mielipiteet pitää validoida ensin oman yhteisönsä normistoa vasten, kaikki eri mieltä olevat ovat aina suoraan väärässä. Missä vaiheessa nämä ihmiset voivat esittää omia kriittisiä ajatuksiaan oman yhteisönsä sisällä, kun näkevät sen toiminnassa ongelmia? Tilanteesta tulee minulla mieleen tiiviit uskonnolliset yhteisöt, missä vääristä mielipiteistä rangaistaan hylkäämällä perheiden ja ystävien taholta.
Siinä sitä onkin sitten sosiaalista oikeutta kerrakseen.
Suurelta osinhan tämä oli tällaista ajatusten virtaa, mutta jos olette eri mieltä (tai jopa samaa) jostain kohdasta, niin kuulen siitä mielelläni. Kaikkiin osa-alueisiin ei voi millään puuttua yhdessä alustuksessa enkä varmasti tiedäkään kaikista SJ-näkemyksistä vielä riittävästi niin tehdäksenikään.
Miksi tämä on paras juttu ikinä ja tulisi viedä yhteiskunnan kaikille tasoille säännöstöinä ja jopa lakikirjaan? Jäikö jotain tärkeää sanomatta? Vai olenko ymmärtänyt jotain olennaista aivan väärin?
Tiedän, että tälläkin foorumilla pyörii aihepiiriin perehtyneitä ja myös liikkeen ylpeitä jäseniä. Korjatkaa tai kommentoikaa siis ihmeessä, jos minulla meni jotain oleellista pahasti pieleen, niin saadaan mielenkiintoinen keskustelu käyntiin.
TL;DR: Olen huolissani kehityksestä, joten olisi hyvä keskustella aiheesta.
-
TL;DR oli hienosti kiteytetty. Olet huolissasi kehityksestä. Onnea valitsenallesi tielle.
-
Huh, aika moista tajunnanvirtaa, mutta tartunpa nyt omalta osaltani, kun kuulun tähän muunsukupuolisten joukkoon, johon tekstissä viittaat.
Minulle turvallisemman tilan periaatteissa ei ole kyse siitä, ettei kukaan koskaan saisi sanoa mitään mikä loukkaa jonkun tunteita. Kyse on siitä, ettei turhaan sallita ihmisten loukkaamista näiden seksuaalisuuden, sukupuolen tai muiden vastaavien identiteettiä rakentavien asioiden kulmasta.
Hyvä esimerkki sellaisesta käytöksestä, joka pitää karsia on ihminen, joka tulee miittiin ja jossain tilanteessa kommentoi muualla tapahtunutta sanomalla vaikka "vitun homot" ajattelematta lainkaan sitä, että tuollainen loukkaava käytös ei ole ok ja että paikalla saattaa olla homoja, jotka ovat vasta alkaneet tutustua omaan seksuaalisuuteensa.
Sama pätee sitten sukupuoleen.
Itse ulotan tämän myös cis-sukupuolisiin ja heteroihin, koska minun mielestäni kaikki ansaitsevat mahdollisuuden rakentaa omaa identiteettiään ilman, että muut harjoittavat negatiivisia yleistyksiä tällaisten ominaisuuksien perusteella.
Mitä tulee vaikeiden asioiden käsittelyyn, oma vuosien kokemus opettajana ja pedagogisten opintojen tekeminen opetti minulle sen, että tunnetasolla vaikeita asioita voidaan ryhmässä käsitellä silloin, kun kaikilla on turvallinen olo. Pelon ensimmäinen uhri on analyyttinen ajattelu ja rauhallinen keskustelu.
Siksi ainakin minä tähtään aina siihen, että tila olisi turvallinen, kun tapahtumia järjestän. Virheitä sattuu ja välillä oppii taas uusia näkökulmia ja pystyy taas vähän parempaan.
Lopuksi: meidän kaikkien voi olla vaikeaa ymmärtää toisiamme, kun tulemme erilaisista taustoista ja meillä on kullakin omat haasteemme identiteettimme löytämisessä ja sen kanssa elämisessä. Siksi kannattaa kuunnella muita - siis ihan oikeasti kuulla.
-
Kannattanee tutustua tyyppiin nimeltään Jordan Peterson, joka on antanut ihan aiheellista kritiikkiä SJW-liikkeelle. Itse en ihan voi kaikessa olla Mr.Petersonin kanssa samoilla linjoilla, mutta hänellä on erittäin hyviä pointteja.
Ja ei, hän ei ole oikeistolainen tai rasisti.
-
Hyvää tekstiä, ymmärsin kaiken ja hienosti kirjoitettu asiat auki ^-^ Harvoin lukee näin hyviä kirjoituksia täällä - eiku ei - tämä on minulle ensimmäinen ^-^
Offia tai omaa tajunnan virtaa:
Näitä juttuja olen miettinyt, mutta olen tullut siihen tulokseen, että avautumalla ja antamalla vähän itsestään tänne on täysin riittävä, vaikka se ei miellyttäisi ja pitäisi suojella vähän enemmän itseä ja omia ajatuksia. Muistelen, että olen joskus miitissä vähän loukkaantunut (kun muut olivat etäisiä), mutta annoin olla, että tää on kestettävä ja ehkä noilla muilla on jokin rooli päällä ku ovat noin ylpeitä / negaa huokuvia otuksia ::) hyvä, etten tarvitse minäkuvan pönkitykseen muita 8) ::)
-
Kannattanee tutustua tyyppiin nimeltään Jordan Peterson, joka on antanut ihan aiheellista kritiikkiä SJW-liikkeelle. Itse en ihan voi kaikessa olla Mr.Petersonin kanssa samoilla linjoilla, mutta hänellä on erittäin hyviä pointteja.
Ja ei, hän ei ole oikeistolainen tai rasisti.
Jordan Peterson on kyllä minullekin hyvin tuttu henkilö ja voin itsekin suositella hänen ajatuksiinsa tutustumista. Hän on käsitellyt paljonkin tämän ilmiön ympärillä olleita tapahtumia (mm. haastatellut sitä Googlelta pois potkittua insinööriä, josta kohuttiin jonkin aikaa sitten) ja ollut aikoinaan itsekin osapuolena SJW-taisteluissa yliopistomaailmassa.
-
Huh, aika moista tajunnanvirtaa, mutta tartunpa nyt omalta osaltani, kun kuulun tähän muunsukupuolisten joukkoon, johon tekstissä viittaat.
Minulle turvallisemman tilan periaatteissa ei ole kyse siitä, ettei kukaan koskaan saisi sanoa mitään mikä loukkaa jonkun tunteita. Kyse on siitä, ettei turhaan sallita ihmisten loukkaamista näiden seksuaalisuuden, sukupuolen tai muiden vastaavien identiteettiä rakentavien asioiden kulmasta.
Hyvä esimerkki sellaisesta käytöksestä, joka pitää karsia on ihminen, joka tulee miittiin ja jossain tilanteessa kommentoi muualla tapahtunutta sanomalla vaikka "vitun homot" ajattelematta lainkaan sitä, että tuollainen loukkaava käytös ei ole ok ja että paikalla saattaa olla homoja, jotka ovat vasta alkaneet tutustua omaan seksuaalisuuteensa.
Sama pätee sitten sukupuoleen.
Itse ulotan tämän myös cis-sukupuolisiin ja heteroihin, koska minun mielestäni kaikki ansaitsevat mahdollisuuden rakentaa omaa identiteettiään ilman, että muut harjoittavat negatiivisia yleistyksiä tällaisten ominaisuuksien perusteella.
Mitä tulee vaikeiden asioiden käsittelyyn, oma vuosien kokemus opettajana ja pedagogisten opintojen tekeminen opetti minulle sen, että tunnetasolla vaikeita asioita voidaan ryhmässä käsitellä silloin, kun kaikilla on turvallinen olo. Pelon ensimmäinen uhri on analyyttinen ajattelu ja rauhallinen keskustelu.
Siksi ainakin minä tähtään aina siihen, että tila olisi turvallinen, kun tapahtumia järjestän. Virheitä sattuu ja välillä oppii taas uusia näkökulmia ja pystyy taas vähän parempaan.
Lopuksi: meidän kaikkien voi olla vaikeaa ymmärtää toisiamme, kun tulemme erilaisista taustoista ja meillä on kullakin omat haasteemme identiteettimme löytämisessä ja sen kanssa elämisessä. Siksi kannattaa kuunnella muita - siis ihan oikeasti kuulla.
Itse erottaisin tuollaiset "vitun homot"-huutelijat ihan normaaleiksi häiriköiksi, joilla ei olekaan sen kummempaa panosta tuotavaksi mukaan keskusteluun.
Lähemmäs minun tarkoittamaa skenaariota päästään siinä, jos tällaiseen turvalliseen ryhmäkeskusteluun osallistuu kaksi tavallista keskustelijaa, joilla on vain hyvin erilaiset näkemykset asioista. Jos molemmat voivat (sinun määritelmän mukaan) turvallisessa tilassa keskustella näkemyksiään omista lähtökohdistaan ja joutuvat myös sietämään toistensa erilaiset ajatukset, silloin ei olla SJW:n kuvaamassa turvallisessa tilassa niin kuin minä olen sen ymmärtänyt. Silloin ollaan pikemminkin hyvässä tilanteessa käydä dialogia eri näkökulmista, jota pidän erittäin hyödyllisenä. Jos taas lopputuloksena on se, että toinen ei voi omaa mielipidettään esittää, koska sen esittäminen loukkaisi toisen tunteita, ollaan taas ongelmallisessa tilanteessa.
Esimerkiksi voisiko keskustelua käydä oikeudesta aborttiin vs. sikiön oikeudesta saada elää, jos vaikka juuri tämä päätös sattuu koskettamaan läheisesti jotain läsnäolijaa? Vaikka keskustelua käytäisiin hyvin yleisellä tasolla, abortin tuomitseva kanta voisi hyvinkin hermostuttaa henkilöä, joka on juuri sellaisen tehnyt. Ainahan voi tietenkin esittää, että silloin kyseessä ei ole oikea aika tai paikka siihen ja tämä keskustelu olisi hyvä käydä myöhemmin, kun asia ei enää kosketa ketään niin läheltä. Mutta jos otetaan riittävän suuri yhteisö foorumiksi, ei välttämättä löydy sellaista ajankohtaa, jolloin asia ei ketään läheltä koskettaisi. Tämä keskustelu voisi kuitenkin olla hyvä käydä läpi niitä viittä muuta paikallaolijaa sillmälläpitäen, jotka eivät ole asiaa vielä osaltaan pohtineet, mutta joille se saattaisi olla tulossa ajankohtaiseksi myöhemmässä vaiheessa elämää? Seksuaalisuus- ja sukupuoliteemojen ympärillä ei voi edes löytää tällaisia turvallisia aikarajoja, kun ihmiset nyt ovat sellaisia kuin ovat ja osa ihmisistä tulee aina olemaan helpommissa tai vaikeammissa tilanteissa näiden käsittelyä ajatellen.
-
No, minulle kyse ei ole siitä voiko keskusteluja asiasta kuin asiasta käydä, vaan siitä että jos haluaa puhua vaikka omista näkemyksistään raiskauksiin, on hyvä huomioida se, että keskustelussa on todennäköisesti paikalla joku, joka on raiskattu. Tai useampi.
Se on minun mielestäni inhimillisen käytöksen lähtökohta.
-
No, minulle kyse ei ole siitä voiko keskusteluja asiasta kuin asiasta käydä, vaan siitä että jos haluaa puhua vaikka omista näkemyksistään raiskauksiin, on hyvä huomioida se, että keskustelussa on todennäköisesti paikalla joku, joka on raiskattu.
Mutta kunnioitatko sinä muiden arvoja?
Minun maailmankatsomustani voi kutsua linkolalaiseksi. Kannatan luonnon arvon nostamista ihmisarvon yläpuolelle, ihmisten laajamittaista tuhoamista, demokratiasta luopumista ja siirtymistä pysyvään köyhyyteen ja paikallisuuteen.
Kun joku puhuu ihmisarvosta tai ihmisarvon kunnioituksesta, se ärsyttää minua, joskus myös loukkaa, koska minusta luonto tulee nostaa ihmisen yläpuolelle, eikä ihmisarvoa saa kunnioittaa.
Kunnioitatko sinä minun ihmisvihaani, vai onko niin, että sinä saat vaatia ihmisten kunnioittamista, vaikka se loukkaa minua?
Mitä tehdään, kun minun arvojeni mukaan ihmiset on tuhottava ja sinun arvojesi mukaan ihmisiä on kunnioitettava?
Ethän vain koskaan missään porukassa vaadi ihmisten kunnioitusta, koska joukossa saattaa olla minunlaisiani linkolalaisia, joiden mielestä luonto on asetettava ihmisen edelle?
-
No, minulle kyse ei ole siitä voiko keskusteluja asiasta kuin asiasta käydä, vaan siitä että jos haluaa puhua vaikka omista näkemyksistään raiskauksiin, on hyvä huomioida se, että keskustelussa on todennäköisesti paikalla joku, joka on raiskattu. Tai useampi.
Se on minun mielestäni inhimillisen käytöksen lähtökohta.
Miten tämä mielestäsi pitäisi huomioida?
Eri ihmiset ovat kokeneet kaikkea mahdollista: raiskauksia, vanhempien tai perheen menettämistä, erilaisia vaikeita elämäntilanteita jne. Jos tarkoitus on se, että nämä henkilöt eivät koskaan joutuisi käsittelemään ikäviä kokemuksiaan, ainakin keskustelussa aiemmin mainittu Jordan Peterson on vähän eri mieltä tilanteen hoitamisesta. Ainakin omaan maallikkonäkemykseeni sopii kyllä hyvin hänen käsityksensä, että ihmisiä ei tule suojata pahalta maailmalta, vaan heitä pitää auttaa selviytymään siitä huolimatta. Miehen omat sanat voi käydä kuuntelemassa täältä: Jordan Peterson on why university safe spaces are absurd and crippling, kesto 3:35 (https://www.youtube.com/watch?v=qim0W-_pkRQ).
-
Tuosta tulikin mieleen, että viime kuun lopulla kuuntelin YLEllä KulttuuriCocktailia. Jakson nimi oli Jordan Peterson, pelasta meidät. Siinä sivuutettiin postmarxilaisuutta totalitarismin näkökulmasta.
https://areena.yle.fi/1-4036471
-
No, minulle kyse ei ole siitä voiko keskusteluja asiasta kuin asiasta käydä, vaan siitä että jos haluaa puhua vaikka omista näkemyksistään raiskauksiin, on hyvä huomioida se, että keskustelussa on todennäköisesti paikalla joku, joka on raiskattu. Tai useampi.
Se on minun mielestäni inhimillisen käytöksen lähtökohta.
Miten tämä mielestäsi pitäisi huomioida?
Eri ihmiset ovat kokeneet kaikkea mahdollista: raiskauksia, vanhempien tai perheen menettämistä, erilaisia vaikeita elämäntilanteita jne. Jos tarkoitus on se, että nämä henkilöt eivät koskaan joutuisi käsittelemään ikäviä kokemuksiaan, ainakin keskustelussa aiemmin mainittu Jordan Peterson on vähän eri mieltä tilanteen hoitamisesta. Ainakin omaan maallikkonäkemykseeni sopii kyllä hyvin hänen käsityksensä, että ihmisiä ei tule suojata pahalta maailmalta, vaan heitä pitää auttaa selviytymään siitä huolimatta. Miehen omat sanat voi käydä kuuntelemassa täältä: Jordan Peterson on why university safe spaces are absurd and crippling, kesto 3:35 (https://www.youtube.com/watch?v=qim0W-_pkRQ).
Varmasti nyt on sitten raja siinä, että kenen kanssa näitä ikäviä kokemuksia täytyy alkaa käsittelemään. Jos lähdetään ihan peruskäytöstapojen noudattamisesta (eli siitä, että tuntemattomassa seurassa vältetään liian uskonnollisia, poliittisia ja seksuaalisia aiheita) niin päästään jo aika pitkälle. Sitten kun tunnetaan ihmisiä vähän paremmin niin voi keskustella kaikesta, silloin voi huomioida paremmin sen onko seurassa ihmisiä joita aihe voi mahdollisesti loukata.
En itse kuulu sukupuolivähemmistöön, mutta kuulun vähemmistöön X (en halua nyt tässä antaa tarkempia yksityiskohtia). Käytännössä ihan mihin tahansa menenkin niin on vaarana se, että kuulen vähemmistöön X liittyviä vitsejä ja olenpa kuullut ihan suoraa vihapuhettakin. Sitten kun selviää, että minä itse kuulun vähemmistöön X niin näitä puheita minun seurassani pyydetään anteeksi, mutta en koe tarpeelliseksi kertoa kaikille ihmisille kuuluvani tuohon vähemmistöön (sitä ei minusta päältä näe, toki siis esim. tuttavat saavat äkkiä tietää, mutta en sitä tuntemattomille kerro). Niinpä näitä loukkaavia tilanteita on aika paljonkin, ne kaikki olisi vältettävissä peruskäytöstavoilla ja sillä ettei automaattisesti oletettaisi läsnäolijoiden kuuluvan enemmistöön (tai enemmistön pitävän automaattisesti vähemmistövitsejä hauskoina). Tilanne sitten johtaa siihen, että jos bongaan ihmisen kertoilevan typeriä vitsejä vähemmistöstä niin hän sitten vain päättyy kusipää-listalle enkä myöhemminkään lähenny hänen kanssaan. Jos on pakko olla tekemisissä esim. töissä niin sitten ilmoitan julkisesti, että hän loukkaa minua - mutta tässäkin taas edetään kylmän asiallisiin suhteisiin. Minulle safespace tarkoittaa sitä, että noudetaan käytöstapoja ja hienotunteisuutta. Ihan mukavilta vaikuttaviin ihmisiinkin on jäänyt tutustumatta, koska en ole jaksanut lähteä selvittämään ovatko vitsit vain vahinkoja vai onko kyseessä oikeasti syrjintää harrastava yksilö.
-
No, minulle kyse ei ole siitä voiko keskusteluja asiasta kuin asiasta käydä, vaan siitä että jos haluaa puhua vaikka omista näkemyksistään raiskauksiin, on hyvä huomioida se, että keskustelussa on todennäköisesti paikalla joku, joka on raiskattu. Tai useampi.
Se on minun mielestäni inhimillisen käytöksen lähtökohta.
Miten tämä mielestäsi pitäisi huomioida?
Eri ihmiset ovat kokeneet kaikkea mahdollista: raiskauksia, vanhempien tai perheen menettämistä, erilaisia vaikeita elämäntilanteita jne. Jos tarkoitus on se, että nämä henkilöt eivät koskaan joutuisi käsittelemään ikäviä kokemuksiaan, ainakin keskustelussa aiemmin mainittu Jordan Peterson on vähän eri mieltä tilanteen hoitamisesta. Ainakin omaan maallikkonäkemykseeni sopii kyllä hyvin hänen käsityksensä, että ihmisiä ei tule suojata pahalta maailmalta, vaan heitä pitää auttaa selviytymään siitä huolimatta. Miehen omat sanat voi käydä kuuntelemassa täältä: Jordan Peterson on why university safe spaces are absurd and crippling, kesto 3:35 (https://www.youtube.com/watch?v=qim0W-_pkRQ).
Vila jo vastasi varsin hyvin.
Yliopistossa opettaessani pyrin siihen, että ihmiset tutustuvat ja kykenevät puhumaan keskenään edes jostain hieman vaikeammasta asiasta ennen kuin rupesin puhumaan esimerkiksi terrorismista ja lasten kuolemista (keksitty esimerkki) ja tarvittaessa varoitin ennakkoon, että käsiteltävä aihe voi olla emotionaalisesti vaikea.
Kinky-kontekstissa se voi tarkoittaa vaikka sitä, että ei heitä vitsejä asioista, joita ei oikeasti ymmärrä, pyrkii tutustumaan toisiin vähitellen ja antaa ihmisille tilaa ja luontevan tilaisuuden poistua keskusteluista, joihin eivät halua osallistua. Tämä on mielestäni peruskohteliasta käytöstä, joka kannattaa opetella ihan kaikkea elämää varten.
Olennaista on se, että kohtaa ympärillään olevat ihmiset ihmisinä siis ajattelevina ja tuntevina henkilöinä, joilla on oma historiansa ja oma elämänsä.
-
Tää oli kyllä hyvä aloitus,ehkä paras lukemani ja vielä taisin olla samaa mieltä kaikesta vaikkei aihe itseäni kosketa millään tavalla :)
-
Jos nyt omana tajunnanvirtana, niin maalaisjärkeä pitää tietenkin noudattaa ja muistaa esim. raiskauksista puhuttaessa, että joku kuulia on voinut sellaisen kokeakin. Kuitenkin jos jätetään puhumatta uskonnosta, politiikasta ym., joka voi jotain loukata, tarkoittaa se, että käytännössä keskusteluista tulee pelkkää lätinää.
Avoin ja kriittinen keskustelu on kuitenkin demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä. Turvalliseen keskusteluympäristöön kuuluisi mielestäni myös se, ettei tarvitsisi pelätä leimaa tai karkoitusta yhteisöstä, jos tulee (mahdollisesti tahattomasti) käyttäneeksi jotain termiä, jota pidetään sopimattomana. Hyvä ohje on varmasti se, että jos joku sanoo jotain typerän ja loukkaavan kuuloista on parasta ensin olettaa kyseessä olevan oman väärinymmärryksen tai puhujan väärän tiedon, vasta sitten pahan tahdon,
Usein nekin, jotka kovasti vannovat korrektiuden nimeen voivat omata sen suhteen vähän kaksoisstandardeja ja sitä paitsi koskaan ei voi tietää, mikä triggeröi ihmisiä ja maailma ei ole safe space. Yliopisto-opetuksesta tulee mieleen eräs sukupuolentutkimuksen luento, jossa erästä suomalaista feminismiä kritisoinutta mieskirjailijaa (vai oliko nyt tutkija) käsiteltiin vähättelevään sävyyn. Tämän tytär oli yleisössä. Arvatkaa loukkaantuiko. Entä silloin, kun joku vähemmistön edustaja loukkaantuu jostain, joka on itse asiassa fakta? Varsinkin historian saralla tällaista on paljon.
Tämä nykysuuntaus varoa ihmisten loukkaantumisia ja varmuuden vuoksi loukkaantua vielä toistenkin puolesta ei näytä ainakaan auttaneen ihmisten välistä yhteisymmärrystä ja vähentäneen loukkaantumisia ja ristiriitoja. On käynyt kyllä tasan päinvastoin ja pidän esimerkiksi poliittista hypercorrectiutta merkitävänä syynä sille, että Trump pääsi valtaan. Jos jousta jännitetään liikaa, se katkeaa,
Tuossa on tullut esille, kuinka sopimattomiksi katsottujen vitsien kertojaa on alettu vältellä. Vältellä voidaan myös alkaa eri vähemmistöjen edustajia tai SJW:ksi epäiltyjä, jos pelätään jotain kalabaliikia, jos ymmärtämättömyyttä tulee käytettyä vääriä termejä. Olen kyllä hyvin huolissani siitä, kuinka ihmiset vetäytyvät kupliinsa ja haluavat kuulla vain itselleen sopivia asioita. Sellaisella on yleensä vaaralliset seuraukset.
-
Avoin ja kriittinen keskustelu on kuitenkin demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä. Turvalliseen keskusteluympäristöön kuuluisi mielestäni myös se, ettei tarvitsisi pelätä leimaa tai karkoitusta yhteisöstä, jos tulee (mahdollisesti tahattomasti) käyttäneeksi jotain termiä, jota pidetään sopimattomana. Hyvä ohje on varmasti se, että jos joku sanoo jotain typerän ja loukkaavan kuuloista on parasta ensin olettaa kyseessä olevan oman väärinymmärryksen tai puhujan väärän tiedon, vasta sitten pahan tahdon,
Et siis elä sellaista elämää, jossa saatat kohdata syrjintää ihan jokapäiväisessä elämässäsi. Kriittisten keskustelujen käyminen on sinänsä ihan kiva, mutta ainakin omalta kohdaltani ne tuppaavat pyörimään samojen aiheiden ympärillä joten ei vaan jaksa. Voisin hyvin kuvitella, että sukupuolivähemmistöt ovat saman ongelman edessä. Aina vaan ne samat jutut, joita jaksaa pyöritellä hetken aikaa - mutta sitten ei vaan jaksa.
Minun täytyy sanoa, että minä en oikein ymmärrä ajatusta siitä että seuraukset ovat yleensä vaarallisia jos vähemmistöjen edustajat vetäytyvät omiin piireihinsä. Itse tunnen paljonkin ihmisiä, jotka pyörivät lähinnä oman vähemmistönsä piirissä. He ovat ihan normaaleja kunniallisia kansalaisia, joiden elämässä on kaikki hyvin. Suhteet enemmistöön ovat työkaveritasolla eivätkä he itse kaipaa sen enempää. Enpä olisi itsekään puolisoni kanssa mennyt naimisiin, ellei hän olisi suostunut siihen että mahdolliset lapset kasvatetaan vähemmistön jäseniksi. Ja näin on toimittukin.
-
Avoin ja kriittinen keskustelu on kuitenkin demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä. Turvalliseen keskusteluympäristöön kuuluisi mielestäni myös se, ettei tarvitsisi pelätä leimaa tai karkoitusta yhteisöstä, jos tulee (mahdollisesti tahattomasti) käyttäneeksi jotain termiä, jota pidetään sopimattomana. Hyvä ohje on varmasti se, että jos joku sanoo jotain typerän ja loukkaavan kuuloista on parasta ensin olettaa kyseessä olevan oman väärinymmärryksen tai puhujan väärän tiedon, vasta sitten pahan tahdon,
Ehkä se on sitten kaupunkilaisjärkeä, että osaa arvioida sitä mikä keskustelunaihe sopii mihinkäkin tilanteeseen.
Avoin ja kriittinen keskustelu osana kansalaisyhteiskuntaa ei tarkoita sitä, että mistä tahansa asiasta kannattaa puhua missä tahansa paikassa.
Ja vielä tärkeämpää - jos meinaa puhua jostakin asiasta, kannattaa oikeasti ottaa selvää mistä puhuu. Valitettavasti vähemmistöjä koskevissa asioissa useimmiten kyse on siitä, että vastaan tulee jatkuvalla syötöllä ihmisiä, jotka haluavat puhua asiasta, mutta eivät jaksa nähdä sen vertaa vaivaa että ottaisivat selvää mistä on kyse - tai edes kuunnella niitä, jotka asiasta jotain tietävät.
Oikeus tietämättömyyteen ja siihen pohjautuvaan paasaamiseen ei ole mikään avoimen kansalaisyhteiskunnan kriittinen osanen - päinvastoin, se on avoimen yhteiskunnan syöpä.
-
Avoin ja kriittinen keskustelu on kuitenkin demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä. Turvalliseen keskusteluympäristöön kuuluisi mielestäni myös se, ettei tarvitsisi pelätä leimaa tai karkoitusta yhteisöstä, jos tulee (mahdollisesti tahattomasti) käyttäneeksi jotain termiä, jota pidetään sopimattomana. Hyvä ohje on varmasti se, että jos joku sanoo jotain typerän ja loukkaavan kuuloista on parasta ensin olettaa kyseessä olevan oman väärinymmärryksen tai puhujan väärän tiedon, vasta sitten pahan tahdon,
Et siis elä sellaista elämää, jossa saatat kohdata syrjintää ihan jokapäiväisessä elämässäsi. Kriittisten keskustelujen käyminen on sinänsä ihan kiva, mutta ainakin omalta kohdaltani ne tuppaavat pyörimään samojen aiheiden ympärillä joten ei vaan jaksa. Voisin hyvin kuvitella, että sukupuolivähemmistöt ovat saman ongelman edessä. Aina vaan ne samat jutut, joita jaksaa pyöritellä hetken aikaa - mutta sitten ei vaan jaksa.
Minun täytyy sanoa, että minä en oikein ymmärrä ajatusta siitä että seuraukset ovat yleensä vaarallisia jos vähemmistöjen edustajat vetäytyvät omiin piireihinsä. Itse tunnen paljonkin ihmisiä, jotka pyörivät lähinnä oman vähemmistönsä piirissä. He ovat ihan normaaleja kunniallisia kansalaisia, joiden elämässä on kaikki hyvin. Suhteet enemmistöön ovat työkaveritasolla eivätkä he itse kaipaa sen enempää. Enpä olisi itsekään puolisoni kanssa mennyt naimisiin, ellei hän olisi suostunut siihen että mahdolliset lapset kasvatetaan vähemmistön jäseniksi. Ja näin on toimittukin.
Ja koska yhteisöjen välillä ei ole kunnollista kanssakäymistä niin suhteet eivät parane. Tämä johtaa siihen, että jäljelle jää aina juopa vähemmistön ja enemmistön välillä joka voi myöhemmin revetä oikeaksi ongelmaksi. Pahimmillaan kansanmurhan tasolle...
Mielestäni ainoa oikea keino on se ajatusmaailma että me kaikki olemme ihmisiä, ei ole vähemmistöjä taikka enemmistöjä. (Tosin tähän ei varmastikkaan päästä ennenkuin alienit tulee ja ihmiskunta yhdistyy tuon ulkopuolisen uhan edessä...)
-
Jokainen joka tänne eksyy kuulunee ainakin jossain mielessä vähemmistöön ja myös ns. valtaväestön edustajat ovat monesti tilanteissa, joissa jostain elämän osa-alueesta tai valinnasta ei jaksa vain keskustella kuin jutut pyörivät samoina.
Oma yhteisö voi varmasti olla voimavara ja kunnon kansalainen lähinnä elää sen piirissä. Kuitenkin yleensä niillä ryhmillä, jotka ovat eristetty tai ovat eristäytyneet muusta yhteiskunnasta, on eniten ongelmia historian saatossa, millä sitten on ollut omat seurauksensa, joskus kammottavatkin, kuten tiikki tuossa totesi. Lähinnä tarkoitin tosin ylempänä valtaväsetön "kupliintumista" aatteellisiin leireihin.
Tietoon perustuva argumentointi pitäisi tietenkin olla kaikilla tavoitteena ja hyvän keskustelun edellytys on, että toista osaa kuunnella. Tässä kohtaa olen kyllä nimenomaan sukupuoliasioissa huomannut, että vähemmistöjen edustajat tai heidän puolustajikseen itsensä katsovat eivät ole aina jaksaneet kunnolla kuunnella tai lukea, mitä toisella on ollut sanottavaa.
-
Avoin ja kriittinen keskustelu on kuitenkin demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä. Turvalliseen keskusteluympäristöön kuuluisi mielestäni myös se, ettei tarvitsisi pelätä leimaa tai karkoitusta yhteisöstä, jos tulee (mahdollisesti tahattomasti) käyttäneeksi jotain termiä, jota pidetään sopimattomana. Hyvä ohje on varmasti se, että jos joku sanoo jotain typerän ja loukkaavan kuuloista on parasta ensin olettaa kyseessä olevan oman väärinymmärryksen tai puhujan väärän tiedon, vasta sitten pahan tahdon,
Et siis elä sellaista elämää, jossa saatat kohdata syrjintää ihan jokapäiväisessä elämässäsi. Kriittisten keskustelujen käyminen on sinänsä ihan kiva, mutta ainakin omalta kohdaltani ne tuppaavat pyörimään samojen aiheiden ympärillä joten ei vaan jaksa. Voisin hyvin kuvitella, että sukupuolivähemmistöt ovat saman ongelman edessä. Aina vaan ne samat jutut, joita jaksaa pyöritellä hetken aikaa - mutta sitten ei vaan jaksa.
Minun täytyy sanoa, että minä en oikein ymmärrä ajatusta siitä että seuraukset ovat yleensä vaarallisia jos vähemmistöjen edustajat vetäytyvät omiin piireihinsä. Itse tunnen paljonkin ihmisiä, jotka pyörivät lähinnä oman vähemmistönsä piirissä. He ovat ihan normaaleja kunniallisia kansalaisia, joiden elämässä on kaikki hyvin. Suhteet enemmistöön ovat työkaveritasolla eivätkä he itse kaipaa sen enempää. Enpä olisi itsekään puolisoni kanssa mennyt naimisiin, ellei hän olisi suostunut siihen että mahdolliset lapset kasvatetaan vähemmistön jäseniksi. Ja näin on toimittukin.
Ja koska yhteisöjen välillä ei ole kunnollista kanssakäymistä niin suhteet eivät parane. Tämä johtaa siihen, että jäljelle jää aina juopa vähemmistön ja enemmistön välillä joka voi myöhemmin revetä oikeaksi ongelmaksi. Pahimmillaan kansanmurhan tasolle...
Mielestäni ainoa oikea keino on se ajatusmaailma että me kaikki olemme ihmisiä, ei ole vähemmistöjä taikka enemmistöjä. (Tosin tähän ei varmastikkaan päästä ennenkuin alienit tulee ja ihmiskunta yhdistyy tuon ulkopuolisen uhan edessä...)
Osa meistä on siinä tilanteessa, että voi olla ulkona esim. kinky- tai polykaapista. Toiset meistä taas eivät ole siinä asemassa esimerkiksi oman työn, perhetilanteen tai jonkun muun syyn vuoksi. On mielestäni kunnioitettavaa, että jotkut meistä jaksavat käydä julkista keskustelua aiheesta, jotta tilanne muuttuisi paremmaksi, mutta väärillä jäljillä ollaan, jos sitä ruvetaan pitämään jotenkin velvollisuutena.
Montako kertaa muuten olette jaksaneet kuunnella BDSM:stä tai fetisismistä mitään tietämättömien kommentteja siitä, että D/s-leikit ovat sairaita ja raiskaamista ja että sellaisesta kiinnostunut kuuluisi suljetulle osastolle? Voin todeta, että kymmenennen kerran jälkeen ei kauheasti kiinnosta kuunnella sitä yhdettätoista, jolla on mielestään hienot perusteet siihen ajatukseen, joka perustuu vain täydelliseen tietämättömyyteen.
Mä nostan hattuani kaikille niille, jotka jaksavat ja kykenevät tekemään valistamista lähipiirissään tai julkisuudessa. Ja ymmärrän oikein hyvin sitä, etteivät kaikki voi tai jaksa.
Me kaikki olemme jotain vähemmistöä.
-
Tietoon perustuva argumentointi pitäisi tietenkin olla kaikilla tavoitteena ja hyvän keskustelun edellytys on, että toista osaa kuunnella. Tässä kohtaa olen kyllä nimenomaan sukupuoliasioissa huomannut, että vähemmistöjen edustajat tai heidän puolustajikseen itsensä katsovat eivät ole aina jaksaneet kunnolla kuunnella tai lukea, mitä toisella on ollut sanottavaa.
Kaikissa joukoissa on omat fanaatikkonsa, jotka eivät kuuntele ketään. Useimmiten ei kuitenkaan kyse ole tästä, vaan siitä että todella usein asian ulkopuolelta tulevat tulevat puhumaan ylhäältä päin täydellisen tietämättöminä asiasta eivätkä vaivaudu selvittämään sitä mitä asiasta jo tiedetään ensin. Ei vähemmistöjen edustajilla ole mitään velvollisuutta käyttää omaa aikaansa ilmaiseksi tietämättömien valistamiseen.
-
Otetaan esimerkki. Kauan sitten olin eräällä postituslistalla, jossa keskusteltiin seksifantasioista. Itse mainitsin väkivaltaiset seksifantasiat ja kirjoitin vähän siitä, että tällaisia voi toteuttaa turvallisesti oikeassa seurassa. Joku toinen vastasi, että tuo on sairasta ja sellaisesta fantasioiva kuuluisi hoitoon.
Arvatkaapa kiinnostiko minua tuossa vaiheessa enää lainkaan osallistua keskusteluun? No, ei kiinnostanut ja keskustelusta ei todellakaan tullut mitään hyödyllistä tai avartavaa.
Tuo on minun näkökulmastani tyypillinen tilanne, kun enemmistön edustaja rupeaa omasta mielestään puhumaan fiksuja tietämättä lainkaan mistä puhuu. Ja juuri sellainen, jossa ihmiset vetävät herneen nenäänsä, jos toinen ei suostukaan leikkimään että toinen olisi tasaveroinen keskustelukumppani. Ei ole, jos ei tiedä mistä puhuu.
Kaikki mielipiteet eivät ole saman arvoisia.
-
Otetaan esimerkki. Kauan sitten olin eräällä postituslistalla, jossa keskusteltiin seksifantasioista. Itse mainitsin väkivaltaiset seksifantasiat ja kirjoitin vähän siitä, että tällaisia voi toteuttaa turvallisesti oikeassa seurassa. Joku toinen vastasi, että tuo on sairasta ja sellaisesta fantasioiva kuuluisi hoitoon.
Arvatkaapa kiinnostiko minua tuossa vaiheessa enää lainkaan osallistua keskusteluun? No, ei kiinnostanut ja keskustelusta ei todellakaan tullut mitään hyödyllistä tai avartavaa.
Tuo on minun näkökulmastani tyypillinen tilanne, kun enemmistön edustaja rupeaa omasta mielestään puhumaan fiksuja tietämättä lainkaan mistä puhuu. Ja juuri sellainen, jossa ihmiset vetävät herneen nenäänsä, jos toinen ei suostukaan leikkimään että toinen olisi tasaveroinen keskustelukumppani. Ei ole, jos ei tiedä mistä puhuu.
Kaikki mielipiteet eivät ole saman arvoisia.
Mitä väliä sillä on mitä enemmistö on mieltä jos pitää mielipiteistään kiinni ja tekee sitä mistä tykkää eikä välitä mitä joku asiasta tietämätön ajattelee ?
En määkään pidä terveen Miehen merkkinä tarvetta mätkiä naisia mutta kunhan kaikilla on kivaa niin se ei kuulu mulle yhtään :). Tuo ei tarkoita etten itse välillä mätkis huvin vuoksi mutta lelun tarpeetkin pitää ottaa huomioon >:D
-
Ja koska yhteisöjen välillä ei ole kunnollista kanssakäymistä niin suhteet eivät parane. Tämä johtaa siihen, että jäljelle jää aina juopa vähemmistön ja enemmistön välillä joka voi myöhemmin revetä oikeaksi ongelmaksi. Pahimmillaan kansanmurhan tasolle...
Jahas. Että parempi niiden vähemmistöjen tulla sieltä ns. ihmisten ilmoille kuuntelemaan paskaa itsestään, tai muuten seuraa kansanmurha. Kivat vaihtoehdot annat nyt.
Mitkä kansanmurhat historiassa johtuivat sun mielestä siitä, ettei vähemmistöt kuunnelleet enemmistöjä?
-
Ja koska yhteisöjen välillä ei ole kunnollista kanssakäymistä niin suhteet eivät parane. Tämä johtaa siihen, että jäljelle jää aina juopa vähemmistön ja enemmistön välillä joka voi myöhemmin revetä oikeaksi ongelmaksi. Pahimmillaan kansanmurhan tasolle...
Jahas. Että parempi niiden vähemmistöjen tulla sieltä ns. ihmisten ilmoille kuuntelemaan paskaa itsestään, tai muuten seuraa kansanmurha. Kivat vaihtoehdot annat nyt.
Mitkä kansanmurhat historiassa johtuivat sun mielestä siitä, ettei vähemmistöt kuunnelleet enemmistöjä?
Kannattaa lukea se koko setti, eikä vain yhtä kohtaa. Kommentoin viestiin jossa segregaatiota pidettiin toimivana ratkaisuna. Tämä eristäytyminen, joko vapaehtoisesti tai pakotettuna, johtaa vaan suurempaan epäluuloon vähemmistöä kohtaan kuten historia todistaa.
Juutalaisten pogromit, Yhdysvalloissa rotuerottelu ei ainakaan tehnyt hyvää, armenialaiset eristäytyivät Turkissa, ja niin edespäin.
-
Ja koska yhteisöjen välillä ei ole kunnollista kanssakäymistä niin suhteet eivät parane. Tämä johtaa siihen, että jäljelle jää aina juopa vähemmistön ja enemmistön välillä joka voi myöhemmin revetä oikeaksi ongelmaksi. Pahimmillaan kansanmurhan tasolle...
Jahas. Että parempi niiden vähemmistöjen tulla sieltä ns. ihmisten ilmoille kuuntelemaan paskaa itsestään, tai muuten seuraa kansanmurha. Kivat vaihtoehdot annat nyt.
Mitkä kansanmurhat historiassa johtuivat sun mielestä siitä, ettei vähemmistöt kuunnelleet enemmistöjä?
Kannattaa lukea se koko setti, eikä vain yhtä kohtaa. Kommentoin viestiin jossa segregaatiota pidettiin toimivana ratkaisuna. Tämä eristäytyminen, joko vapaehtoisesti tai pakotettuna, johtaa vaan suurempaan epäluuloon vähemmistöä kohtaan kuten historia todistaa.
Juutalaisten pogromit, Yhdysvalloissa rotuerottelu ei ainakaan tehnyt hyvää, armenialaiset eristäytyivät Turkissa, ja niin edespäin.
Eli vähemmistöjen oma vika, että enemmistö käynnistää kansanmurhan?
-
Mukava nähdä, että muitakin kiinnostaa käsitellä tätä vyyhteä :)
Jos palaisin vielä itse tähän keskustelussa taaksepäin turvallisen tilan käsittelyyn ja myös mainittuihin ennakkovaroituksiin. Tuli ja vila, te näytätte lähinnä näkevän turvallisen tilan kysymyksen keinona päästä eroon näistä töksäytetyistä loukkauksista ja jos asiat osattaisiin esittää sievemmin, niistä voisi myös keskustella. Olen täysin samaa mieltä, että jos keskustelu menee keskustelukumppanin tahalliseksi loukkaamiseksi, se ei hirveästi auta enää toisen ymmärtämisessä ja siitä voi olla vaikea palata itse asian käsittelyyn ennen kuin osapuolet ovat rauhoittuneet.
Otetaan kuitenkin tähän tuo Tulen mainitsema vanha esimerkki: "Joku toinen vastasi, että tuo on sairasta ja sellaisesta fantasioiva kuuluisi hoitoon." Nykyisin tähän samaan kommenttiin voisi varmaan reagoida vähän eri tavalla, kun sairausluokitus on poistunut. Osaan kyllä hyvin kuvitella, miten se on ollut hankala paikka aikoinaan, kun ei ole vielä voinut edes väittää sen olevan väärin lääketieteen näkökulmasta. Tämä oli kuitenkin kyseisen henkilön oma näkemys asiasta ja on varmaan sitä nykyisinkin. Jos se olisi esitetty hienotunteisemmin, niin olisiko sen kuitenkin voinut esittää? Esim. "Minun mielestä tuollaisten fantasioiden toteutuksessa vahingoitetaan aivan oikeasti ihmisiä, eikä niitä sen vuoksi tulisi toteuttaa." Tällainen kommentti olisi aivan yhtälailla vaikuttanut siihen, miten se oma seksuaalisuus koetaan ja siitähän olisi voinut suuttua aivan hyvin myös: miksi tuo ihminen luulee voivansa puuttua siihen, mitä minä teen tai en tee? Jos ei Tuli henkilökohtaisesti, niin aivan hyvin joku muu samalla listalla, joka myös kokee väkivaltafantasiat itselleen läheisiksi.
Jos tuosta sähköpostilistasta olisi luotu turvallinen tila, voisi tämän viestin lähettämiseen sitten puuttua sääntöjen puitteissa. Estämällä tuollaisten näkemysten esittäminen tuskin kuitenkaan parantaa ymmärrystä asian suhteen, koska silloin sitä dialogia, vaikka se olisikin vähän tulisempaa mielipiteiden vaihtoa aiheen arkuuden vuoksi, ei koskaan käydä. Jos tilanteen ratkaisu on se, että: "henkilö on nyt poistettu sähköpostilistalta", mitä oikeasti ratkaistiin? Siinä saa ehkä sitä mielihyvää, että toista nyt rangaistiin omien tunteiden loukkaamisesta, mutta asia ei sillä oikeasti ratkennut mihinkään suuntaan. Edelleen sama henkilö ajattelee samalla tavalla ja on vain vihainen, koska hänen ajatuksilleen ei ole enää sitä foorumia tarjolla, missä niitä voisi käsitellä. Tässä ristiriita on jälleen vähän enemmän kärjistynyt kuin mitä se oli aiemmin.
Konkreettisena ongelmana tässä turvallisessa tilassa on nimenomaan se, että raja sopivasta kuulijan huomioonottamisesta on kuin veteen piirretty viiva. Kaikkihan me voidaan yrittää huomioida kuulijaa, mutta se ei aina estä toista loukkaantumasta. Minä olen itse lukemattomia kertoja onnistunut loukkaamaan keskustelukumppaniani, vaikka olen sitä tietoisesti yrittänyt välttää. Yritän välttää sitä näissäkin keskusteluissa, mutta voi se silti muutaman lukijan verenpainetta nostaa. Tämä tulee ihan luonnostaan sitä kautta, että me loppujenlopuksi luetaan ja kuullaan mitä me halutaan. Jos vahva ennakko-oletus on se, että toinen vihaa itseä, me tulkitaan asioita siitä näkökulmasta ja helposti ihan väärin. Sisällöstä löytyy yllättäen se tahallinen loukkaus, mitä sinne ei ole koskaan edes kirjoitettu, vain koska me odotetaan sen olevan siellä.
Turvallisessa tilassa yritetään säätää se, että toista ei saa loukata – riippumatta oikeasti siitä, yritetäänkö toista loukata vai ei. Jos joku loukkaantuu, "loukkaaja" on toiminut väärin. Tällainen ei kertakaikkiaan voi oikeasti toimia ja kaikkea keskustelua rajoittaa sen jälkeen sen herkimmän loukkaantujan mielenliikkeet. Tätä myös käsittääkseni Brak pyrki demonstroimaan ketjun alkupuolen viestillään (https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=20282.msg374087#msg374087).
Kun mennään ennakkovaroituksiin, kohdataan ihan sama ongelma. Kaikesta ei kertakaikkiaan voi varoittaa. Sitä voidaan toki tehdä, kun aiheen esittäjä kokee tarpeelliseksi kuulijakuntansa huomioonottaen. Sen edellyttäminen kaikkien niiden asioiden osalta, mitä ihmiset voivat kokea vaikeiksi tekee tehtävästä mahdottoman ja myös hyödyttömän. Paljonko tämän tekstin lukemista olisi helpottanut tekstin alussa kohta: "Käsittelen tässä kirjoituksessa mielipiteitäni, jotka voivat loukata osaa ihmisistä"? Sehän vain alustaa ihmiset siihen, että heidän pitäisi loukkaantua jostain mitä tähän kirjoitin. Siinä vain säädettäisiin sopivasti niitä ennakko-oletuksia, että jossain sen loukkaavan kohdan pitäisi nyt sitten olla. Olikohan se tämä kohta? Ei vielä.. ehkä vähän myöhemmin..
-
Ja koska yhteisöjen välillä ei ole kunnollista kanssakäymistä niin suhteet eivät parane. Tämä johtaa siihen, että jäljelle jää aina juopa vähemmistön ja enemmistön välillä joka voi myöhemmin revetä oikeaksi ongelmaksi. Pahimmillaan kansanmurhan tasolle...
Jahas. Että parempi niiden vähemmistöjen tulla sieltä ns. ihmisten ilmoille kuuntelemaan paskaa itsestään, tai muuten seuraa kansanmurha. Kivat vaihtoehdot annat nyt.
Mitkä kansanmurhat historiassa johtuivat sun mielestä siitä, ettei vähemmistöt kuunnelleet enemmistöjä?
Kannattaa lukea se koko setti, eikä vain yhtä kohtaa. Kommentoin viestiin jossa segregaatiota pidettiin toimivana ratkaisuna. Tämä eristäytyminen, joko vapaehtoisesti tai pakotettuna, johtaa vaan suurempaan epäluuloon vähemmistöä kohtaan kuten historia todistaa.
Juutalaisten pogromit, Yhdysvalloissa rotuerottelu ei ainakaan tehnyt hyvää, armenialaiset eristäytyivät Turkissa, ja niin edespäin.
Eli vähemmistöjen oma vika, että enemmistö käynnistää kansanmurhan?
Suosittelen yhä lukemista "eristäytyminen, joko vapaaehtoisesti tai pakotettuna".
-
Mikään ei estä enemmistöjä kuuntelemasta vähemmistöjä ja oppimasta heidän kulttuuriaan. Varmaan ihan hyväkin tehdä niin, jos tämä on asia, joka estää kansanmurhan.
-
Mikään ei estä enemmistöjä kuuntelemasta vähemmistöjä ja oppimasta heidän kulttuuriaan. Varmaan ihan hyväkin tehdä niin, jos tämä on asia, joka estää kansanmurhan.
Jos vähemmistö eristäytyy itse ja kieltäytyy kannassakäynnistä niin kuuntelu ja kulttuurista oppiminen on hankalaa.
-
Mikään ei estä enemmistöjä kuuntelemasta vähemmistöjä ja oppimasta heidän kulttuuriaan. Varmaan ihan hyväkin tehdä niin, jos tämä on asia, joka estää kansanmurhan.
Jos vähemmistö eristäytyy itse ja kieltäytyy kannassakäynnistä niin kuuntelu ja kulttuurista oppiminen on hankalaa.
Onko enemmistöllä automaattisesti oikeus oppia vähemmistöistä ja onko vähemmistöön velvollisuus integraatioon?
-
Mikään ei estä enemmistöjä kuuntelemasta vähemmistöjä ja oppimasta heidän kulttuuriaan. Varmaan ihan hyväkin tehdä niin, jos tämä on asia, joka estää kansanmurhan.
Jos vähemmistö eristäytyy itse ja kieltäytyy kannassakäynnistä niin kuuntelu ja kulttuurista oppiminen on hankalaa.
Onko enemmistöllä automaattisesti oikeus oppia vähemmistöistä ja onko vähemmistöön velvollisuus integraatioon?
Ensimmäinen kohta on arvokysymys, johon ei ole oikeaa vastausta. Itse uskon tietoon ja siihen että ihmiskunnalla on velvollisuus kerätä ja säilyttää mahdollisimman paljon tietoa. Tähän poikkeuksena on yksityisyydensuoja. Mielestäni yksityisyyden suoja ei kuulu yhteisöille, mutta jäsenyys yhteisössä on yksityisyydensuojan piirissä.
Toinen kohta on myöskin epäselvä. Mitä integraatio tarkoittaa tässä yhteydessä?
Jos se tarkoittaa sitä että luopuu tavoistaan ja muuttuu paikallisen "keskiverto"ihmisen klooniksi niin ei tietenkään.
Jos se tarkoittaa sitä että on osa laajempaa yhteiskuntaa periaatteessa valmiina kanssakäyntiin kaikkien muidenkin ihmisten kanssa, niin mielestäni kyllä. (Yksilötasolla tietysti voi pitää ihmisiä joiden kanssa ei todellakaan halua olla missään tekemisissä.)
Tähän väliin lisäksi mielestäni kulttuureilla voi olla tapoja jotka polkevat muiden ihmisten oikeuksia, kuten esimerkiksi naisten oikeuksien rajoitukset monissa muslimimaissa. Vielä pahempana esimerkkinä on kunniamurhat. Onko näistä kulttuurin ominaispiirteistä luopuminen integraatiota?
-
Omalla vähemmistölläni on arvoja, jotka poikkeavat suomalaisen valtaväestön arvoista. Valtaväestö näkee ne toisinaan sortaviksi rakenteiksi, vähemmistö puolestaan ei. En näe itsekään. Keskustelen näistä aiheista mielelläni jos keskustelukumppanilla on riittävät pohjatiedot aiheesta, enemmistön edustajilla harvemmin on.
-
Omalla vähemmistölläni on arvoja, jotka poikkeavat suomalaisen valtaväestön arvoista. Valtaväestö näkee ne toisinaan sortaviksi rakenteiksi, vähemmistö puolestaan ei. En näe itsekään. Keskustelen näistä aiheista mielelläni jos keskustelukumppanilla on riittävät pohjatiedot aiheesta, enemmistön edustajilla harvemmin on.
No eikös tässä ole vähän sellainen... muna-kana-ongelma? Valtaväestön edustajan pitää tuntea vähemmistö josta haluaa keskustella jotta vähemmistön edustaja haluaisi hänelle vähemmistön arvoista kertoa..?
Aika useinhan tässäkin ketjussa kuvatunlaisiin keskusteluihin päädytään yllättäen, ilman että tällä pahalla enemmistön edustajalla välttämättä on edes ollut mahdollisuutta tutustua itsekseen törmättyyn vähemmistöön. Kuten joku jo aikaisemmin sivulauseessa kommentoikin, valtaväestön mielipiteet kumpuavat monasti ymmärtämättömyydestä - ei edes tyhmyydestä jos ko. vähemmistöön ei ole ennen tätä tilannetta ollut mitään kosketuspintaa. Miksi loukkaantua henkilökohtaisesti ymmärtämättömyydestä? Itse varaan moiset tuntemukset selkeästi tahallisiin loukkauksiin motiivista riippumatta.
Itse en koe sitä loukkaavana jos omasta vähemmistöstäni puhutaan ymmärtämättömään sävyyn - en ainakaan ennenkuin olen yrittänyt kertoa oman näkemykseni. Allekirjoitan kuitenkin sen mitä moni tässäkin ketjussa on jo peräänkuuluttanut - ihan peruskäytöstapoja. Niihin kuuluu myös olla antamatta 'tietämättömälle' kohtuuttomasti pataan väärästä sanavalinnasta tai jonkun käsitteen väärästä ymmärtämisestä.
Rgds, Mörkö
-
Omalla vähemmistölläni on arvoja, jotka poikkeavat suomalaisen valtaväestön arvoista. Valtaväestö näkee ne toisinaan sortaviksi rakenteiksi, vähemmistö puolestaan ei. En näe itsekään. Keskustelen näistä aiheista mielelläni jos keskustelukumppanilla on riittävät pohjatiedot aiheesta, enemmistön edustajilla harvemmin on.
No eikös tässä ole vähän sellainen... muna-kana-ongelma? Valtaväestön edustajan pitää tuntea vähemmistö josta haluaa keskustella jotta vähemmistön edustaja haluaisi hänelle vähemmistön arvoista kertoa..?
Omassa tapauksessani aiheesta on netissä valtavasti tietoa, joten oikeasti kiinnostunut löytää sieltä tarvitsemansa. Ystävä voi sitten kysyä. Pohjana omalta kohdaltani on se, että ensin tutustaan ihmisinä ja sitten vasta aletaan ruotimaan syvällisiä.
-
omaa kuumehoureista tajunnanvirtaa aiheesta...
Jäin tosta aloituksesta miettimään että miten iso "ongelma" se SJW oikeasti on, eli kohtaaks kukaan niitä ääriesimerkkejä oikeassa elämässä.. täällä suomessa siis. Netin kautta luetuista jenkkilässä tapahtuvista jutuista voi helposti luoda aika värittyneen virtuaalikuplan mieleen joka ei noudata perus logiigan sääntöjä reiluudesta. Mutta ne on niitä jenkkilän ääripäiden touhuiluja, ja niistäkin yleensä saa vaan lukea ne kaikista räikeimmät tapaukset. Mikähän se todellisuus on (täällä Suomessa) kun sammuttaa sen koneen ja oikeesti menee johonkin safe space miittiin?
(http://artjungle.net/images/art/compass-1024px.jpg) (http://artjungle.net#day_2017_3_17)
Eiköhän suurin osa ihmisistä tajua että on kohtuutonta odottaa että ulkopuoliset osaisivat lukea ajatuksia ja tietäisivät jatkuvasti muuttuvan termistön, joka on oikeesti vasta kehittymässä kuvaamaan modernin maailman ilmiöitä ihmisistä. Ne jotka reagoi vääriin termeihin suuttumalla todennäköisesti taistelee siellä eturintamassa niiden muutosten eteen, tai sitten ne on omassa elämässä kokeneet kiusaamista yms negatiivista asian tiimoilta, ehkä molempia. Ne kenelle se on uusi aihe jaksaa ehkä vääntää siitä tietyn ajan. Enemmistö kai kyllästyy vetvomaan samaa aihetta ja haluaa vaan elää rauhassa omaa elämäänsä. Noh, en tiedä.. taas kerran, mikähän se todellisuus on, onks jollain jotain tilastokäppyröitä ja numeroita aiheesta?
Itse elän omassa kuplassa enkä juuri joudu kohtaamaan näitä asioita muuten kun netin kautta.. ja sit tietty yhteiskunnan kautta kun törmää sen vanhanaikaisiin rajoihin.. oikeesti, miks ihminen ei saa päättää omaa nimeään?.. tai siis saa toki päättää ihan vapaasti, kunhan se sopii niihin tiettyihin sääntöihin?!... onks se reilua?
No joo, ehkä tollaiset asiat sit vähän suututtaa kun osuu omalle kohdalle.. tulee sellainen fuuuuuck you! fiilis >:D
Safe spacen koen itse hengähdys tauoksi. Enemmistöön kuuluvien on aika vaikea samaistua siihen mitä esim sukupuolivähemmistöt joutuvat kokemaan. Niiden ongelmat ei ole mikään hetken juttu mikä menee ohi nopeesti, se on 24/7 elämistä vuodesta toiseen, elementeissä mitkä on aika karut monille. Sellainen elämä on tosi uuvuttavaa ja moni ei siitä selviäkkään (tässä yks artikkeli mikä löytyi aiheesta.. Pysäyttävä tutkimus: Yhdestä ihmisryhmästä lähes puolet yrittää itsemurhaa (https://www.is.fi/terveys/art-2000005009494.html)). Safe space on paikka missä voi hengittää vapaasti ja hetken aikaa vaan elää.
Noh, silleen ainakin itse miellän safe space termin. En miitteile joten mielikuvan varassa on sekin todellisuus.
(http://artjungle.net/images/art/in_mind-1024px.jpg) (http://artjungle.net#day_2017_5_24)
no joo, ei jaksa enää ajatella.. sori jos tuli härö viesti ;D :-[, 38.6 kuumetta ja nousemassa..
#kuplailua_kuumeessa
*edit*
- houreilutypot korjattu
-
Itselleni SJW-meininki on suhteelisen naurettavaa, ainakin mitä 4chan ja Youtube antaa kuvan henkilöiden maailman kuvasta. Itseäni ahdistaa keskustella aiheesta, sillä tilanteesta riippuen joku väärin ymmärtää pointtini ja selitykseni ja haukkuu minut ahdasmieliseksi cis-juntiksi, johon joudun korjaamaan kertomalla olevani bi-pukki, jolla on oma mielipiteensä. Johtuu tosin siitä, kun selitän asiani aika jyrkästi.
Sosiaalinen media antaa aina äärimmäisen esimerkin mistä vain kulttuurista ja tämähän ei ole poikkeus. Mielestäni sosiaalioikeudensotilailla on pohjana hyvät aikeet korjata korruptiota oikeusjärjestelmässä ja antaa ääntä muillekkin kuin enemmistölle, mutta surkuhupaisesti tämä on kaatuu siihen imagon-kiilotukseen, kuten pariin kertaan tässäkin ketjussa on todettu.
Etenkin minun rusinoita räsäyttää tunteiden varassa vauhkoaminen. Olen melkein tunnin yrittänyt keksiä mitä kirjoittaa esimerkiksi, mutta kun olen saannut yhden valmiiksi, tulen toisiin aatoksiin ja pyyhin sen pois, tässä on yksi etu livekeskusteluissa, kun sinulla ei ole mahdollista korjailla sitä mitä sanoit. Siis voit korjata sitä jälkikäteen, mutta toinen saa siitä jo mielikuvan, mitä selitit. Noh anywääääys. Youtubessa näitä videoita, missä selitellään kuinka yhteiskunnassa asia kuin asia on hänestä väärin, loukkaava ja miten se tulisi korjata.
He saavat selittää näkemyksensä miten haluavat, mutta minusta se on tyhmää ällistyä, kun joku ei ole samaa mieltä heidän kansaan. Meitä kun on miljoonia olemassa ja jokainen on erillainen, miten se voi tulla nurkan takaa. Kritisointi on minusta erityisen tärkeää, minusta se on melkein hyväksynnän ja logiikan jälkeen tärkein asia kehitykselle. Kritiikillä voi huomauttaa asioita, jotka osuvat negatiivisesti silmään tai sillä voi paskoa koko aatteen päälle. Ja hei katso! Tuolla se punainen kala taas menee >-<zz>
-
Jäin tosta aloituksesta miettimään että miten iso "ongelma" se SJW oikeasti on, eli kohtaaks kukaan niitä ääriesimerkkejä oikeassa elämässä.. täällä suomessa siis. Netin kautta luetuista jenkkilässä tapahtuvista jutuista voi helposti luoda aika värittyneen virtuaalikuplan mieleen joka ei noudata perus logiigan sääntöjä reiluudesta. Mutta ne on niitä jenkkilän ääripäiden touhuiluja, ja niistäkin yleensä saa vaan lukea ne kaikista räikeimmät tapaukset. Mikähän se todellisuus on (täällä Suomessa) kun sammuttaa sen koneen ja oikeesti menee johonkin safe space miittiin?
Ongelman suuruus varmaankin johtuu siitä, miten paljon se ketäkin henkilökohtaisesti koskettaa. Itse en ole ollut vielä muuten vastaanottavassa päässä kuin saanut seurata esimerkiksi täällä baarissa niitä check your privileges-huutelua, mistä siitäkin tulee mieleen vain yksi esimerkki. Pääasiassa tämä vaikuttaa yhteisöissä, joiden jäsen en ole, mutta se leviää jatkuvasti eri paikkoihin. Kuten aiemmin mainitsin, kyse ei ole yhdestä asiasta vaan ties kuinka monesta eri yksittäisestä asiasta, missä maailman vain koetaan toimivan väärin ja SJW haluaa jollain tavalla rajoittaa muita, jotta se korjaantuisi.
En tiedä millaisia tilastoja kaipasit käytännössä ilmiöstä, mutta kaikki uutisiin asti päätyneet tapahtumat ja mitä yleisestiottaen voi kaivaa ilmiöstä, ovat olleet nimenomaan negatiivisia. Kyse on ollut käytännössä aina siitä, että joku porukka hyökkää liikkeen ulkopuolisen henkilön tai henkilöiden kimppuun esimerkiksi tekaisemalla syytteitä ja yrittäen siten aiheuttaa tälle vahinkoa. Rationaalista toimintaa se on silloin, kun SJW-porukka pitää järkevänä vain tuhota jonkun yksilön maineen, jotta voivat edistää omaa agendaansa. Kun tavoite on vain aiheuttaa vahinkoa, rationaalista on yrittää ymmärtää kaikki hänen kommenttinsa väärin, jotta niistä voi suuttua ja häiriköidä. Tämä toiminta on varmasti äärilaidan liikehdintää käytännössä, koska useimmat eivät lähde tähän kovin helposti mukaan, mutta jostain ihmeen syystä useat näihin liittyvät ilmiöt sitten valuvat kuitenkin joka paikkaan. Niin kuin tässä olisi silti jotain tavoiteltavaa.
Itse en ole safe space-miittiin lähdössä, koska en ole valmis allekirjoittamaan siihen kuuluvaa säännöstöä, koska minä en ole vastuussa kenenkään muun tunteista. Muissa miiteissä olen aivan onnistuneesti käynytkin enkä ole tietääkseni kovin verisesti ketään loukannut ja muutenkin porukka on mielestäni osannut käyttäytyä aivan hyvin tosiaan kohtaan. Oikeastaan niin kuin kaikkialla muuallakin, missä olen koskaan käynyt.
SJW ei tosiaan taistele minkään yksittäisen asian puolesta, joten on vaikea sanoa, mistä kaikista asiakysymyksestä on hyvä keskustella tässä ketjussa. Koska esimerkiksi tasa-arvokysymykset eri muodoissaan ovat hyvin suuri osa tätä arvomaailmaa, ne mahtunevat vielä ainakin hyvin samaan ketjuun. Peruskysymyksenä varmaankin on tämä: Mitä tasa-arvo on ja miten se saavutetaan?
SJW-filosofian mukaan ongelmahan on suunnilleen se, että valkoinen heteromies sortaa kaikkia muita ja mitä pienempään vähemmistöön kuuluu, sitä paremmassa asemassa hänen tulisi olla ja sitä arvokkaammasta yksilöstä yleensäkin on kyse. Vähemmistöön kuuluminen on siis yhdenlainen itseisarvo (koska on vähemmin niitä "etuoikeuksia") ja jos miettii minkään porukan jakaumaa, kaikkien vähemmistöjen pitäisi olla siellä edustettuna mahdollisimman tasajakautuneena. Jos halutaan ajatella sukupuolijakoa, miehiä, naisia ja todennäköisesti tässä tapauksessa myös muunsukupuolisia varmaankin haluttaisiin olevan 33% jokaista (tai sitten kaikille muunsukupuolisille oma miehen/naisen kokonen siivu). Jos taas jako tehdään seksuaalisen suuntautumisen vuoksi, kaikkialla porukkaa pitäisi olla tasaisesti heteroita, homoja, panseksuaaleja, aseksuaaleja, ... jne. Varmasti pelkästään tällä jaolla jäävät monet uskonnolliset alaryhmät myös huomiotta, joten heidät pitäisi saada mukaan. Eri kansalaisuudet ja etniset ryhmät olisi hyvä myös olla edustettuna. Eri poliittiset suuntaukset? En tiedä, hakeeko SJW varsinaisesti erimielistä porukkaa joukkoihinsa, mutta menköön. Ja toki siis kaikille sama palkka samasta työstä myös.
Jos tuota ajattelee, niin tällaisen ideaalin hakeminen voi olla aika pitkässä kuusessa. Kun ihmisille annetaan vapaus valita, kaikki erilaiset ihmiset eivät pyri samoihin paikkoihin tasajakaumana. Kaikki eivät ole parhaimmillaan kaikissa mahdollisissa eri töissä tai tilanteissa eikä kaikilla ole joka alalle samanlaista kiinnostusta. Jos tarkoituksena on se, että ihmiset saavat tehdä mielekästä työtä ja he joutuvat menemään johonkin kiintiöpaikkaan sen vuoksi, että oman alan hommat on jo jaettu muille niitä vähemmän osaaville, se tuskin parantaa kenenkään henkilökohtaista elämää. Lisäksi eri väestöryhmät ovat suhteellisesti hurjan eri kokoisia. Kaikkiin firmoihin voi olla vaikeaa saada sukupuolensa korjanneita muunsukupuolisia homoseksuaaleja muslimeja riittäviä määriä, jotta heille korvamerkityt paikat tulisi täytettyä.
Tätähän on kokeiltu joissain muodoissa esimerkiksi tarjoamalla kiintiöpaikkoja halutulle ryhmälle, joita ei normaalisti ole yhtä paljoa tehtävissä mukana. Oli ne sitten kiintiöpaikkoja miehille sairaanhoitajakoulutukseen, jollekin ulkomaalaisryhmälle bussikuskikoulutukseen, yristysten johtoportaan täyttäminen vähintää X% naisilla tai määrättyjen ihmisryhmien suosiminen työnhaussa (se positiivinen syrjintä jälleen). "Rakenteellinen" ongelmahan ei kuitenkaan koskaan korjaannu, koska ideaalinen jakauma riippuu siitä, mitä vähemmistöryhmää haluaa milloinkin suosia jotain toista ryhmää syrjien.
Ja jos kaikkia väestöryhmiä ei ole kaikissa paikoissa yhtä suuria määriä, päästään sitten tulonjako-ongelmiin: Ainoa tapa saada kaikille ryhmille samat tulot on jakaa kaikille sama raha tehtävästä riippumatta. Sitä kai ei ole kukaan koskaan halunnut, mutta se on sen seuraus.
Käytännössä tasa-arvoa pyritään myös hakemaan tieteellistä tutkimusta rahoittaessa. Eräs arvioitava kohta määrätyn kotimaisen rahoituksen osalta on se, että: "Miten tämä tutkimus edistää tasa-arvoa miesten ja naisten välillä?" Tämän mittarin mukaan siis uusi tieteellisen tutkimuksen tuloksena syntyvä vipstaakkeli, joka lisää naishoitajien työtehoa sairaaloissa +20% ja miesten +10% on huono, koska naisia on jo nyt enemmän sairaaloissa tekemässä hoitajan hommia. Tämähän vain vahvistaisi naisten asemaa ja haittaisi miesten asemaa alueella, vaikka heidänkin osaltaan tuloksena olisi parannus. Jos saman laitteen saisi haittaavan naishoitajien työtä samalla kun se parantaa sitä miesten osalta, se olisi näin insinöörimäisen henkilön mielestä aika surkea ratkaisu, koska kokonaisuutena sairaaloiden tehokkuus heikkenisi, mutta tasa-arvon puolesta tilanne olisi parempi. Tällaisella lopputulosten tasa-arvolla on siis hyvinkin haitallisia seurauksia.
Itse näen parempana tasa-arvona sen, että jokaisella yksilöllä on taustastaan riippumatta mahdollista pyrkiä mihin tahansa hommaan omien kykyjensä mukaan. Useimpiin paikkoihin valitaan ne sinne sopivin mittarein valitut parhaat henkilöt. Oli se sitten pääsy hoitajakoulutukseen, eri työpaikkoihin tai mihin tahansa. Jos väestöryhmä X hakee mieluummin toisaalle kuin toisaalle, siellä heitä sitten on enemmän. Ja tämä mielestäni toteutuu Suomessa jo erittäin hyvin. Ilmainen koulutus mahdollistaa taustoiltaan hyvin erilaisten ihmisten pääsyn hyviin asemiin nimenomaan omien kykyjensa (eikä vanhempiensa rahojen) pohjalta, joissa he pärjäävät ja joihin heillä on kiinnostusta. Osa alueista on toki kilpaillumpia ja tavoiteltumpia, jolloin sinne pääsevät vain parhaat. Näin ketään ei syrjitä ja yhteiskunta rakentuu sillä tavalla jakautuneesti, millaiset ihmiset pärjäävät parhaiten missäkin tehtävissä. Tämä ei korjaa "naisen euro on 80 senttiä"-ongelmaa, koska naiset menevät erilaisiin tehtäviin kuin miehet, joten universaaliin tasajakaumaan lopputulosten osalta ei koskaan päästä. Eroja löytyy minkä tahansa jaon välillä, mitä halutaan tehdä. Mielestäni siihen ei tarvitsekaan päästä, kunhan kaikki pärjää riittävän hyvin ja yhteiskunta kokonaisuutena toimii paremmin.
Tämänkaltaisilla asioilla on kuitenkin varmasti paljon meidän kaikkien elämään vaikuttavia seurauksia. Mitäs tehdään, jos tavoitteet toimivan yhteiskunnan ja lopputulosten tasa-arvon välillä on ristiriidassa? Tuleeko siihen silti pyrkiä?
-
Aika harva nainen haluaa sukupuolikiintiöitä mihinkään, vaan haluaa maailman jossa sukupuolikiintiöitä ei tarvita. Kukaan ei halua se "kiintiönainen", mutta ikävä kyllä on paikkoja joihin on pakko pakottaa ottamaan naisia.
"Check your privileges"-huutelulla on usein pointti. Suurimmalle osalle ihmisistä on haasteellista ymmärtää todellisuuksia oman todellisuutensa ulkopuolella. Esimerkki: On tieteellisesti todistettu fakta, että akateemisten vanhempien lapsilla on huomattavasti helpompi koulutie kui duunarien lapsilla (noin keskimäärin) ja heidän lapsensa todennäköisesti kouluttautuvat pidemmälle. Toki feministit mielellään unohtavat, että tässä vertailussa erityisesti pojat ovat niitä väliinputoajia. Mutta joka tapauksessa "kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet kouluttamiseen" ei tämän päivän Suomessa pidä paikkaansa, se on todellisuutta vain teoriassa. Toinen esimerkki tulee vaikka meidän suhtautumisestamme afrikkalaisiin ihmisiin - sekä miehiin että naisiin. Suurimmalle osalle meistä Afrikka on kaukainen ja outo paikka, jossa puhutaan outoja kieliä. Käsityksemme Afrikasta perustuu vuosisataiseen protestanttiseen propangandaan ja orientalismiin, joiden perusteella on oikeutettu afrikkalaisten käännytys, heidän omien kulttuuriensa tukahduttaminen ja erityisesti afrikkalaisten naisten pitäminen henkisesti lapsina. Olen siis toki itsekin tuohon syyllistynyt kunnes lähdin oikeasti pohtimaan sitä kuplaa, jossa eurooppalaisena vaaleaihoisena keskiluokkaisen taustan omaavana naisena elän. Hävetti kyllä kun tajusin. Enkä siis ole ikinä ollut rasisti, mutta olen omaksanut käsityksiä joilla on ollut rasistisia juuria. Voi tapahtua ihan kelle tahansa, ellei säännöllisesti tutkiskeli että mistä nämä ajatukset kumpuavat. Ihan kelle tahansa olisi hyödyllistä pohtia sitä, että mitä oikeastaan tiedän ilmiöstä, olenko ottanut selvää toisten ihmisten näkemyksistä ja olenko avoin myös niille mielipiteille jotka ei miellytä minua?
Minä en näe, että mielenavartamisen ensimmäinen askel olisi etsiä jotain vähemmistöä edustava henkilö ja ryhtyä tenttamaan häntä. Hänkin kuitenkin elää omassa todellisuudessaan. Lukeminen auttaa enemmän. Usein vähemmistöillä ja enemmistöillä on jo kommunikaatiokulttuurissa sen verran isoja eroja, että kulttuurierot häiritsevät yhteisymmärryksen löytämistä. Vähemmistön tapojen kunnioittaminen ja oppiminen ovat ihan ensimmäinen askel siihen, että saa jotain syvällisempää irti. Esimerkiksi jos vaikka enemmistön edustaja tulee kyselemään minulta vähemmistöstäni niin hän usein olettaa, että minulla on enemmistöstä samat tiedot kuin vähemmistöstä. No ei ole enkä kyllä jaksaisi kuluttaa aikaa edes niiden hankkimiseen. Tässä ketjussa on muuten mielenkiintoisella tavalla lähdetty siitä olettamuksesta, että jos henkilö kuuluu ei-sukupuolivähemmistöön niin hänessä olisi automaattisesti jotain "ulkomaalaista". Se on myös rasistinen olettamus.
Täytyy sanoa, että minä en nyt enää tästä ketjusta oikein tavoita mitä tarkoittaa SJW-ideologia. Youtubessa on muutamia räyhääviä yksilöitä, mutta noin keskiverrosti itse olen kyllä kohdannut etupäässä fiksuja ihmisiä jotka käyttävät tuota sanaa itsestään. Jos nyt puhutaan feminismista niin feminismissähän on karkeasti jaotellen kaksi koulukuntaa. Toinen koulukunta haluaa sukupuolen neutralisointia ja toinen haluaa naisille (ja sukupuolivähemmistöille) lisäetuja jotka kompensoisivat sitä että yhteiskunnan ihanneyksilö on cis-mies. Jos ajatellaan yleismaailmallisesti (eikä vain pohjoismaita) niin yhteiskuntien kansalaisuuskäsitys on rakentunut cis-mies-oletuksen varaan, koska miehet ovat saaneet ensimmäisenä kansalaisoikeutensa ja päätöksentekijöistä suurin osa on ollut miehiä. Cis-mies ei voi oikeastaan koskaan hahmottaa maailmaa cis-naisen näkökulmasta (eikä myöskään päinvastoin) ja kun naiset ovat olleet niin kauan suljettuina pois päätöksenteosta niin myöskään kommunikaatiota ei ole päättävällä taholla tapahtunut.
Meillä Suomessa tilanne on tietysti paljon parempi kuin joissakin muissa maissa, koska naiset ovat rakentaneet tämän valtion yhteiskuntarakenteita ihan samalla tavalla kuin miehetkin - mikä on loistava asia. Kannattaa pitää tuo asia mielessä kun katsoo amerikkalaisten vouhottajien videoita, he elävät oikeasti erilaisessa kulttuurissa kuin me. En esimerkiksi itse koe olevani lain edessä epätasa-arvoinen sukupuoleni vuoksi (vähemmistöni vuoksi yhdessä pikkuasiassa kyllä, mutta se ei oleellinen juttu), mutta esimerkiksi työelämässä yksityisellä sektorilla olen törmännyt tasa-arvo-ongelmiin. Esimerkiksi eräässä työpaikkailmoituksessa käytettiin armeijaslangia, jäi hakematta se paikka. Työpaikkailmoituksella selkeästi rajattiin sivarimiehet ja suurin osa naisista ulkopuolelle. Perhevapaan jälkeen minulle tarjottiin palkanalennusta (joka toteutuikin hyvin pienimuotoisena), perhevapaan aikana tapahtuneen yt-neuvottelun aikana minut "unohdettiin" jne... Ja minä olen ihan cis-nainen. Muunsukupuolisilla ja transnaisilla on sitten omanlaisensa ongelmat, joista osa voi olla yhteneväisiä cis-naisten ja cis-miesten ongelmiin.
-
Toinen esimerkki tulee vaikka meidän suhtautumisestamme afrikkalaisiin ihmisiin - sekä miehiin että naisiin. Suurimmalle osalle meistä Afrikka on kaukainen ja outo paikka, jossa puhutaan outoja kieliä. Käsityksemme Afrikasta perustuu vuosisataiseen protestanttiseen propangandaan ja orientalismiin, joiden perusteella on oikeutettu afrikkalaisten käännytys, heidän omien kulttuuriensa tukahduttaminen ja erityisesti afrikkalaisten naisten pitäminen henkisesti lapsina. Olen siis toki itsekin tuohon syyllistynyt kunnes lähdin oikeasti pohtimaan sitä kuplaa, jossa eurooppalaisena vaaleaihoisena keskiluokkaisen taustan omaavana naisena elän. Hävetti kyllä kun tajusin. Enkä siis ole ikinä ollut rasisti, mutta olen omaksanut käsityksiä joilla on ollut rasistisia juuria. Voi tapahtua ihan kelle tahansa, ellei säännöllisesti tutkiskeli että mistä nämä ajatukset kumpuavat. Ihan kelle tahansa olisi hyödyllistä pohtia sitä, että mitä oikeastaan tiedän ilmiöstä, olenko ottanut selvää toisten ihmisten näkemyksistä ja olenko avoin myös niille mielipiteille jotka ei miellytä minua?
Tällaisesta afrrikkalaisoletettujen paternalistisesta väheksymisestä loistava esimerkki löytyy tämän linkin takaa http://www.feissarimokat.com/2018/05/maarittele-rasismi/ , jossa suomalainen SJW oletettu suuttuu, kun ilmeisesti afrikkalaistaustainen henkilö ei suostu loukkaantumaan siitä, jos joku naamiaisissa pukeutuu tummaihoiseksi.
Onhan noita orientalisointeja ollut ja jonkin verran on yhä. Länsimaiden aatteelliseen perintöön kuuluu vahvasti kuitenkin myös rousseaulainen ”jalo villi” ajattelu. Kuitenkin kuten linkatun jutun ylemmässä osiossa näkee (”mustat ihmiset eivät voi koskaan olla rasisteja”, en tosin tiedä onko esittäjä trolli vai idiootti), on nykyään laajalti sitä, että vähän kaikki kriittinen sanominen tai negatiivisista asioista muistuttaminen, myös asiantuntijoiden ja tutkijoiden, leimataan orientalisoivaksi tai rasistiseksi. Kehtaavatkin esimerkiksi todeta, että vaikka Timbuktu oli tärkeä oppineisuuden keskus, niin maailman ensimmäinen yliopisto se ei taatusti ollut. Ihan varmasti vain koska ovat rasisteja… Tai että islam, jonka jotkut mieltävät jotenkin afrikkalaiseksi uskonnoksi, on sitä yhtä vähän kuin kristinusko ja muslimien orjakauppa mantereella voinut olla suurempaakin ja yleensä ne olisivat afrikkalaiset, jotka orjat valkoisillekin kauppiaille möivät.
Omalla kohdalla tulee mieleen, kun kerran eräs kiinalaistaustainen tuttu väitti, etteivät kiinalaiset olisi käyttäneet ruutia sodassa ennen kontaktia eurooppalaisten kanssa ja kun häntä huomautin virheestä, niin julisti eurooppalaista vääristelevää historiankirjoitusta. Itse asiassa juttu, että kiinalaiset olisivat käyttäneet ruutia vain ilotulitteisiin, nimenomaan on vanha länsimainen harhakäsitys ja asiasta on runsaasti kiinalaisia lähteitä.
Ehkä ongelmallisinta poliittisessa korrektiudessa nykyään on, että se menee niin helposti ad hominem argumentoinniksi. Sanot näin tai et voi tietää, kun olet jotain cis-mies, valkoinen, hetero tms. sortaja. Tai sitten voidaan muita ryhmiä kohtaan heitellä uhriutuja syytöksiä. Se on mielestäni poispäin todellisesta tasa-arvoideaalista, jossa jokainen kyettäisiin näkemään yksilönä.
-
Uskoisin, että olet aivan oikeassa, vila. Tuo kiintiöpuoli taitaa olla enemmän (määrätynlaisesta) feminismistä kumpuavaa kuin SJW:stä. Päällekäisyyttä tässäkin on varmasti jonkin verran, mutta lähteenä taitaa toimia enemmänkin feminismin aatteet.
Minulle itsellekin on tässä hyvin selvinnyt, mitä "Check your privileges"-huutelulla tarkoitetaan: "Et voi koskaan ymmärtää minua, koska tulet erilaisista olosuhteista", jos noita nettilähteitä on siis uskominen. Ainakin noissa SJ-blogeissa kehoitettiin ihan suoraan välttämään "minority spaceja", jotta vähemmistön edustajat saavat siellä olla rauhassa ilman johonkin enemmistöön kuuluvan henkilön (joka olisi siis "etuoikeutettu" jostain näkökulmasta) omista lähtökohdistaan esittämiä ajatuksia. Ja mitä nämä etuoikeudet siis ovat? No ihan mitä tahansa, joka ei ole aktiivisesti haitaksi, koska kaikilla ei ole näitä samoja asioita. Vaikka toimivia käsiä tai jalkoja, mahdollisuutta syntyä Suomeen tms. Kunhan vain halutaan muistuttaa, että: "Sun mielipidettä ei haluta kuulla, koska et voi oikeasti ajatella meidän lähtökohdista." Minun mielestä tuollainen huutelu ei kyllä palvele muuta kuin vastakkainasettelun luomista. Kaikki me ajatellaan kuitenkin omista lähtökohdista, oli ne sitten paremmat tai huonommat eri mittareilla mitattuna. Ehkäpä se halu rajoittaa liian hyväosaisten ihmisten mielipiteiden esittämistä juontaa juuri tähän blogikirjoitteluun.
Voiko tuollainen asetelma aiheuttaa muuta kuin kateutta ja kyräilyä? Luodaan vihollinen, joka on jollain tavalla syyllinen omiin ongelmiin, koska hän on erilainen ja muuta porukkaa, koska ei joudu kaikista samoista asioista kärsimään. Oli huono-osaisuuden aiheuttaja sitten koettu rasismi (valkoinen ei joudu pelkäämään, että poliisi pysäyttää auton, koska musta) tai rasismista syyttely (ks. alla). Eikö hyväosaisilla voi oikeasti olla hyviä ideoita ongelmien korjaamiseen? Miksi yhteiskunnassa pärjääminen tarkoittaisi, että henkilö ei voi löytää toimivia ratkaisuja myös muiden kuin itsensä ongelmiin?
Tuo on varmaan aika lähellä sitä kaipaamasi SJW-ideologian ydintä: On etuoikeutetumpia ihmisiä, jotka ovat muuta porukkaa. Jos he eivät ole samaa mieltä meidän kanssa, heidän olisi parempi vaieta ja pysyä pois omilta alueilta. Ja tämän toteuttamiseksi sitten käytetään niitä keinoja, mitä tarjolla on. Pidän silmäni auki kuitenkin vielä sen paremman tulkinnan osalta, koska minulla on vieläkin hankaluuksia järkeistää tätä touhua kokonaisuudessaan.
Akateemisten vanhempien lapsilla on varmasti helpompi koulutie kuin muilla. Geenit auttavat varmasti oman osansa. Lisäksi ympäristö on opiskelua arvostava ja kannustava. Yhteiskunnan tehtävänä on mielestäni lähinnä poistaa ylimääräiset esteet sen suhteen, mikä estäisi saamasta kaikista kansalaisista saadaan parhaat puolet irti, kuten on tehty esimerkiksi ilmaisen koulutuksen avulla. Se ei toki automaattisesti tee kaikista ihmisistä samanlaisia, joilla olisi halua tai edes mahdollisuutta kouluttautua pitkälle. Sekin on loppujenlopuksi aivan ok, koska kaikenlaiselle osaamiselle löytyy kyllä oma paikkansa yhteiskunnassa. Sen ei aina tarvitse olla akateemista ja teoreettista. Toisille käytännönläheiset tehtävät yksinkertaisesti soveltuvatkin paremmin, missä saa liata kätensä. Mitä enemmän perustaitavia ihmisiä meillä on, sitä suurempia oletuksia voidaan tehdä aina myös yhteiskunnassa helpottamaan asioita. Esimerkiksi voidaan kirjoittaa ohjeet eri paikkoihin, kun voidaan olettaa ihmisten voivan lukea.
Minä en muuten löydä tuota mainitsemaasi rasistista oletusta aiemmista kirjoituksista. Tarkoitatko sitä, kun yhä pieneneviä vähemmistöryhmiä luotiin yhdistelemällä sekä sukupuolen, seksuaalisuuden suuntautumisen, uskonnon ja etnisyyden tai kansalaisuuden muodossa edellisessä viestissäni? Siinä ei ollut mitään rasistista. Tämä taitaa olla vain näitä valkoisen miehen ongelmia, että kaikki tulkitaan rasistiseksi huuteluiksi ;)
-
Aika harvalta varmaan meni tänään ohi tapaus Porin Jazz, missä tulevasta toimitusjohtajasta tuli entinen ennen kuin ehti edes aloittaa tehtävässään. Jos tuli luettua pelkät otsikot, niin Satakunnan Kansan artikkeli (https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/pori-jazzin-uuden-toimitusjohtajan-mukaan-homoseksuaalisuudesta-voi-eheytya-siina-missa-huumeistakin-voi-paasta-irti-en-mina-voi-sita-kyseenalaistaa-200993027/) kertoo taustat, miten potkut tuli. Lyhesti siis henkilö oli ilmeisesti vuoden 2011 maissa ollut mukana kommentoimassa/tukemassa silloista homoeheytyskampanjaa/vapautta esittää eheytysajatuksia homoudesta. Lisäksi linkitetyssä artikkelissa hän vastasi homoudesta eheytymiseen liittyvään kysymykseen huumeista irroittautumiseen liittyvällä vastauksella. Tämän artikkelin julkaisu aiheutti palautevyöryn, että eihän kyseisiä ajatuksia ajatteleva henkilö voi toimia tällaisessa tehtävässä. Boikotilla uhkailtiin jne. Kohun seurauksena Porin Jazzin hallitus piti hätäistunnon ja päätti julistaa, että ei suvaitse minkäänlaista syrjintää ja katsoi paremmaksi etsiä itselleen toisen toimitusjohtajan. Oikeus siis toteutui ja on aika juhlia?
Ex-uusi-toimitusjohtaja oli toki väärässä homouden suhteen, kuten niin monet muutkin uskontonsa tarjoamaa ajattelumallia toistavat kristityt. Uskoiko joku kuitenkin oikeasti, että Porin Jazz-tapahtumaan ei olisi olleet enää homot tervetulleita? Tai että siellä jatkossa yritettäisiin ihmisten seksuaalisuutta eheyttää? Tai että hän pyrkisi millään tavalla syrjimään homoja tai muitakaan uudessa tehtävässään? Onko tarkoitus, että hänen seuraavaakin työpaikkaansa aletaan boikotoimaan ja painostamaan, koska varmaan syrjintä ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien polkemisen ei pitäisi kuulua senkään firman arvoihin? Välittämättä siis siitä, onko hän ketään koskaan syrjinyt vai ei.
Mitä jos kyse ei olisikaan ollut homouskommenteista vaan kenties kirjoituksesta vuosien takaa, että antaa vaimolleen piiskaa aina silloin tällöin? Olisikohan Porin Jazz antanut kannanoton, missä tuomitsee kaiken naisiin kohdistuvan väkivallan, pyytänyt anteeksi kaikilta asiasta mielensä pahoittaneita ja etsinyt silloinkin uuden toimitusjohtajan? Olisiko tämäkin ollut siis hieno asia, koska kuka nyt väkivaltaa voi kannattaa.
Jos joku kaipasi jotain ajankohtaista ei-amerikkalaista esimerkkiä tästä nykytaistelusta sananvapauden vs. loukkaantumisen voiman kannalta, niin tässä on aika hyvä. Kannattaa ihan oikeasti muuten lukea tuo haastattelu. Ei hän ihan sellaiselta demonilta vaikuta kuin millaisesta sarvipäästä uutisartikkelit antavat kuvan. Ehkäpä hänenkin kanssaan voisi käydä sen sivistyneen keskustelun siitä, miten sisäsyntyistä seksuaalinen suuntautuminen oikeasti on sen sijaan, että yrittäisi tuhota miehen elämän mahdollisimman tehokkaasti.
-
Aika harvalta varmaan meni tänään ohi tapaus Porin Jazz, missä tulevasta toimitusjohtajasta tuli entinen ennen kuin ehti edes aloittaa tehtävässään. Jos tuli luettua pelkät otsikot, niin Satakunnan Kansan artikkeli (https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/pori-jazzin-uuden-toimitusjohtajan-mukaan-homoseksuaalisuudesta-voi-eheytya-siina-missa-huumeistakin-voi-paasta-irti-en-mina-voi-sita-kyseenalaistaa-200993027/) kertoo taustat, miten potkut tuli. Lyhesti siis henkilö oli ilmeisesti vuoden 2011 maissa ollut mukana kommentoimassa/tukemassa silloista homoeheytyskampanjaa/vapautta esittää eheytysajatuksia homoudesta. Lisäksi linkitetyssä artikkelissa hän vastasi homoudesta eheytymiseen liittyvään kysymykseen huumeista irroittautumiseen liittyvällä vastauksella. Tämän artikkelin julkaisu aiheutti palautevyöryn, että eihän kyseisiä ajatuksia ajatteleva henkilö voi toimia tällaisessa tehtävässä. Boikotilla uhkailtiin jne. Kohun seurauksena Porin Jazzin hallitus piti hätäistunnon ja päätti julistaa, että ei suvaitse minkäänlaista syrjintää ja katsoi paremmaksi etsiä itselleen toisen toimitusjohtajan. Oikeus siis toteutui ja on aika juhlia?
Ex-uusi-toimitusjohtaja oli toki väärässä homouden suhteen, kuten niin monet muutkin uskontonsa tarjoamaa ajattelumallia toistavat kristityt. Uskoiko joku kuitenkin oikeasti, että Porin Jazz-tapahtumaan ei olisi olleet enää homot tervetulleita? Tai että siellä jatkossa yritettäisiin ihmisten seksuaalisuutta eheyttää? Tai että hän pyrkisi millään tavalla syrjimään homoja tai muitakaan uudessa tehtävässään? Onko tarkoitus, että hänen seuraavaakin työpaikkaansa aletaan boikotoimaan ja painostamaan, koska varmaan syrjintä ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien polkemisen ei pitäisi kuulua senkään firman arvoihin? Välittämättä siis siitä, onko hän ketään koskaan syrjinyt vai ei.
Mitä jos kyse ei olisikaan ollut homouskommenteista vaan kenties kirjoituksesta vuosien takaa, että antaa vaimolleen piiskaa aina silloin tällöin? Olisikohan Porin Jazz antanut kannanoton, missä tuomitsee kaiken naisiin kohdistuvan väkivallan, pyytänyt anteeksi kaikilta asiasta mielensä pahoittaneita ja etsinyt silloinkin uuden toimitusjohtajan? Olisiko tämäkin ollut siis hieno asia, koska kuka nyt väkivaltaa voi kannattaa.
Jos joku kaipasi jotain ajankohtaista ei-amerikkalaista esimerkkiä tästä nykytaistelusta sananvapauden vs. loukkaantumisen voiman kannalta, niin tässä on aika hyvä. Kannattaa ihan oikeasti muuten lukea tuo haastattelu. Ei hän ihan sellaiselta demonilta vaikuta kuin millaisesta sarvipäästä uutisartikkelit antavat kuvan. Ehkäpä hänenkin kanssaan voisi käydä sen sivistyneen keskustelun siitä, miten sisäsyntyistä seksuaalinen suuntautuminen oikeasti on sen sijaan, että yrittäisi tuhota miehen elämän mahdollisimman tehokkaasti.
"En halua erotella ihmisiä. Minulla on ollut sellainen ajatus, että homoja ei ole olemassa, on vain homoutta. En halua ottaa kysymykseen kantaa, kun en ole teologi." Poliitikkoainesta selvästi. Ei jatkoon.
-
Homojen eheyttämisen perusajatuksena on, että ei ole olemassa homoja, on vain homostelu-käytöstä.
Ymmärrän oikein hyvin, että tuollaiseen uskovaa, ja sen avoimesti esiintuovaa henkilöä ei voida pitää Porin Jazzin toimitusjohtajana.
Jos kyseessä olis lestadiolaisten kesätapahtuman toimitusjohtaja, tilanne olis varmaankin päinvastainen.
IKRM
-
Yhdessä todellisuudessa naisen vertaaminen autoon johtaa lopputiliin mutta miehen vertaaminen eläimeen yliopiston sukupuolentutkimuksen tieteenalan palkintoon.
-
Kukaan ei vaihda sukupuoli-identiteettiään viiden minuutin tai viiden päivän välein jos kulkee aikuisen kirjoissa.
Tuon olkiukon olisit voinut välttää.
Itse lähden siitä, että kaikki pelaa ja säännöt perustuvat ihan perinteisiin juttuihin, joita opetellaan jo tarhaiässä - oikeus koskemattomuuteen, omaan tilaan jne. #metoo on opettanut, että jostain kumman syystä nämä pelisäännöt eivät ole menneet perille ihan tavallisille ihmisille. Ja siksi diskurssia tarvitaan.
Olen itsekin tosin koettanut toimia keskusteluympäristössä, jossa juututtiin jatkuvasti semanttiseen metakeskusteluun oikeista termeistä ja siitä, mikä on omiaan triggeröimään ja mikä ei, mihin tulee laittaa sisältövaroitus ja mihin ei jne. Mua alkoi rehellisesti sanoen puuduttaa niin paljon että itketti. Mulle tuli helvetin myrkytetty olo koska oma tila ilmaista itseään sanoilla oli hyvin rajattu ja hermeettinen. Sellainen peruskohteliaisuus ilman homotteluja ja tytöttelyjä, anyone? Se on minusta hyvä diskurssin kulmakivi.
Mun mielestä feminismi on tuollaisen toksisuuden takia rikki ja en halua olla enää edes ally, yksittäisten feministien kanssa koen tulevani kyllä toimeen koska olemme pääkohdista samaa mieltä.
-
Kukaan ei vaihda sukupuoli-identiteettiään viiden minuutin tai viiden päivän välein jos kulkee aikuisen kirjoissa.
Tuon olkiukon olisit voinut välttää.
Tätä kutsutaan termillä "genderfluid" ja osa näistä sukupuolivähemmistön edustajista kokee olevansa juuri tällaisia, joten olkiukkoiluun en sillä pyrkinyt. Mikään sääntö ei kai määrää, että näiden henkilöiden tulisi tyytyä vain yhteen pronominiin, jos se kerta ei sitten vastaa sitä, miten kokee sukupuolensa sillä hetkellä. Ja jos tosiaan säädetään laki sen suhteen, että oikea pronomini pitää aina osata arvata, tämä arvaus voi ihan hyvin mennä pieleen. Termin googlettelu ja eräs haastattelu, jonka muistan, mutta jota en nyt onnistunut kaivaman tätä viestiä varten myös tukee sitä näkemystä, että näitä päivittäin tai jopa tilanteesta riippuen sukupuoltaan vaihtavia on.
Tätä voi varmasti olla vaikea ymmärtää, mutta siinä auttaa varmastikin se, että humanistien määritelmä sukupuolesta (gender) on eri kuin lääketieteen määritelmä. Humanistipuolella tuntuu vallitsevan se käsitys, että sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio eikä sillä ole mitään tekemistä biologian kanssa. Kaikki voivat olla ihan mitä vain haluavat. Lääketiede on eri mieltä ja lähtee siitä, että myös biologialla on merkitystä. Varmaan sinunkin käsitys pohjautuu enemmän siihen lääketieteelliseen käsitykseen, että henkilön fyysisillä ominaisuuksilla on jotain merkitystä, mikä tyypillisesti tuo sitä vakautta omaan sukupuolikäsitykseen. Biologisen puolen olemassaolosta erittäin hyvä esimerkki on se transsukupuolisten tilanne, että he kokevat olevansa väärän sukupuolen ruumiissa. Sille oli joku ihan hieno lääketieteellinen termikin kuvaamaan sitä ja joka on siis ihan hoidettava ongelma. Tämä ei aiheudu siitä, että heille olisi pienenä sanottu jotain ikävää yhteiskunnan rakenteisiin piiloutuneiden käsitysten vuoksi, vaan se johtuu ihan sikiökehityksen aikana tapahtuvista asioista, jotka eivät ole kenenkään mielipiteestä kiinni. Sukupuolen muuttuminen "koska musta tuntuu" ei ole lainkaan sama asia ja tätä ei varmasti tulekaan yrittää parantaa kehoa korjaamalla.
Tässähän voi itse kukanen yrittää pohtia, että miltä se oma sukupuoli sitten oikein tuntuu? En minä voi mitään tunnetta ainakaan itse siihen yhdistää. Minulla on miehen fysiikka, ajattelumallit, kiinnostuksen kohteet ja muutenkin täytän miehen tunnusmerkistön aika hyvin. Subius ei ole miehelle kovin tyypillistä, mutta vaihtelua ja päällekäisyyttähän löytyy kaikista piirteistä aina jonkin verran sukupuolten (fyysinen) välillä. Ennenkaikkea minulle ei ole mitenkään epäselvää, mikä olen. Ei siihen voi yhteiskunta vaikuttaa kuin kielen kautta valitsemalla käytetyt sanat.
Hmm.. ja koska humanistien sukupuolitermi ei oikeastaan tarkoita mitään, koska kaikki voivat keksiä sen sisälle ihan mitä tahansa merkityksiä, niin sen käytön voi itseasiassa lopettaa tarpeettomana. Se menee vain sekaisin hyvin tärkeän lääketieteellisen termin kanssa. Jos nyt väkisin haluaa jonkin itselle uniikin identiteetin, niin miksei voi olla halutessaan vaikka suurpörrö tai pitkälahkeinen vaeltaja, joka voi sitten itselle tarkoittaa ihan mitä vain haluaa ja kenenkään satunnaisen vastaantulijan ei tarvikaan sitä tietää tai ymmärtää.
Itse lähden siitä, että kaikki pelaa ja säännöt perustuvat ihan perinteisiin juttuihin, joita opetellaan jo tarhaiässä - oikeus koskemattomuuteen, omaan tilaan jne. #metoo on opettanut, että jostain kumman syystä nämä pelisäännöt eivät ole menneet perille ihan tavallisille ihmisille. Ja siksi diskurssia tarvitaan.
Olen itsekin tosin koettanut toimia keskusteluympäristössä, jossa juututtiin jatkuvasti semanttiseen metakeskusteluun oikeista termeistä ja siitä, mikä on omiaan triggeröimään ja mikä ei, mihin tulee laittaa sisältövaroitus ja mihin ei jne. Mua alkoi rehellisesti sanoen puuduttaa niin paljon että itketti. Mulle tuli helvetin myrkytetty olo koska oma tila ilmaista itseään sanoilla oli hyvin rajattu ja hermeettinen. Sellainen peruskohteliaisuus ilman homotteluja ja tytöttelyjä, anyone? Se on minusta hyvä diskurssin kulmakivi.
Mun mielestä feminismi on tuollaisen toksisuuden takia rikki ja en halua olla enää edes ally, yksittäisten feministien kanssa koen tulevani kyllä toimeen koska olemme pääkohdista samaa mieltä.
Olen aivan samaa mieltä, että tuo ei varmasti ole hyvä pohja keskusteluille. Hyvä sentään, että näitä parempia keskustelukumppaneita ja ympäristöjäkin on löytynyt. Kaikkien kanssa ei varmasti olla aina samaa mieltä, joten pientä erimielisyyttä on pakko sietää. Mutta jos ei koko aikaa tarvitse miettiä, että mitä voi oikein ääneen sanoa, olo on varmasti paljon rennompi ja keskustelutkin varmaan antoisampia. On minullakin ystäviä, myös feministiystäviä, joita arvostan suuresti ja silti voidaan olla ihan eri mieltä joistain asioista.
Antoisia keskusteluhetkiä :)
-
Vihaan kulttuuri marksismia. Saat olla mitä haluat olla mutta se on sinun vastuulla siitä kertoa ja jos olet naurettava niin sinulle nauretaan (olen itsekkin usein naurettava tahallani ja ilman tahallisuutta). Seksipartnerille pitää myös sanoa mikä olet, mtf transut menee mutta luokittelen tosiaan sinut transuksi koska mihinkään vitun t-slurri paskaan en lähde mukaan, homotkin on homoja ja bi:t bi. Nuo eivät ole loukkaavia sanoja ellet ole mielenvikainen herkkänahkainen kulttuuri marksistista aivopesua kannattava hyödyllinen idiootti.
Tasa-arvokin on minulle oikeaa tasa-arvoa, ei erikois kohtelua pienille ryhmille (ja aina unohdetaan että valkoiset on tällä planeetalla nykyään erittäin pieni ryhmä). White privilege on oikeasti rikkaan etuoikeus, rikkaalla mustalla/muslimilla on paljon enemmän oikeuksia ja mahdollisuuksia kuin minulla koska olen sattumoisin köyhä tällä hetkellä.
Muutenkin tuntuu että nyky maailmaa yritetään median avulla ajaa orwellimaiseen idiocracy tulevaisuuteen jossa kaikki ovat umpityhmiä roduttomia liha robotteja ja orjia rikkaille. Orjuutta se on henkinenkin orjuus ja näennäinen vapaus (osta vapautesi). Koska eihän se ole mitään vapautta et voit vuoden tehdä töitä jolla saat ostettua itsellesi matkan toiseen maahan joka kestää viikon ja menet sitten takaisin sorvin ääreen raatamaan.
No tulipahan paljon tekstiä mutta bottom line on se että nyky maailma on ihan täyttä paskaa ja en ymmärrä miksi tänne fetissi foorumille pitää tuota tunkea kun eiköhän tällä ole ongelmia riittämiin ihmisten kommunikoinnissa jo ilman marksistista painajaista.
-
Se mitä en ymmärrä on miksi (aivan oikein) pitävät meteliä siitä jos yksilön vapauksia rajoitetaan tai väkivaltaa harjoitetaan uskonnon vuoksi/nimessä paitsi jos kyseinen uskonto sattuu olemaan Islam?
Divide et impera ?