BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Tiivitaavi - 21.03.2018, 16:50
-
Tämä oli mielenkiintoista kuunneltavaa jo eilen, suosittelen!
https://areena.yle.fi/1-4377833
Miksi toinen kiihottuu kumista ja toinen vaikkapa kengistä? Miten fetissit syntyvät ja mitä ne meistä kertovat? Vieraana on Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen sekä karvoista kiihottuva fetisisti "Lissu". Millaisia olivat alkuperäiset fetissit eli talismaanit ja mikä niiden tarkoitus oli? Tutkijatohtori Lauri Ockenström kertoo tästä.
Toimittajina Perttu Häkkinen ja Panu Hietaneva.
-
Pääosin oli ihan hyvää settiä, mutta pikkuisen pisti mietityttämään oliko oikea paikka hihitellä ja heittää läppää Berliinin muurista. Itselläni ei ole fetissejä, joten ei se minua loukannut mitenkään. Mutta ihmisten fetisseille nauraminen fetisismiä käsittelevässä keskustelussa oli vaan itselleni jotenkin tosi meh.
En sano etteikö kinkyilystä saisi repiä huumoria noin yleensä, mutta nyt tää paikka oli vaan jotenkin väärä. Tarkoituksena kun lieni käsitellä asiaa neutraalisti ja ymmärtäen.
-
En sano etteikö kinkyilystä saisi repiä huumoria noin yleensä, mutta nyt tää paikka oli vaan jotenkin väärä.
Voiko huumori olla hauskaa, ellei kukaan loukkaannu siitä?
-
Voiko huumori olla hauskaa, ellei kukaan loukkaannu siitä?
Yleensä pidetään epäkohteliaana vääntää vitsiä jostain aiheesta, jos ei itse kuulu kohderyhmään. Saa siis olla itseironinen, muttei loukkaava.
Jos siis esimerkiksi nainen vääntää vitsiä naisista, se on OK, mutta jos mies kertoo saman vitsin, se on sovinismia.
Jos tummaihoinen kertoo vitsin maahanmuuttajista Suomessa, se on OK, mutta jos valkoinen kertoo saman vitsin, se on rasismia.
Jos homo vääntää vitsin homoista, se on OK, mutta jos hetero kertoo saman vitsin, se on homofobiaa.
Tällöin jos ohjelmaan tahdotaan fetissivitsejä, kertojaksi kannattaa valita saman fetisissin edustaja. Toki vitsi silti voi loukata, mutta ainakin silloin siinä ei vahingossakaan ole kyse syrjinnästä.
-
Yleensä pidetään epäkohteliaana vääntää vitsiä jostain aiheesta, jos ei itse kuulu kohderyhmään.
Tympeäksi muuttuu maailma, jos kaikkeen täytyy suhtautua korrektisti eikä ketään saa loukata. Kyllä vapaaseen demokratiaan pitäisi kuulua loukkaamisen oikeus.
Kauankohan menee, että tällaisista tulee kiellettyjä?
https://www.youtube.com/watch?v=_S1vYZ6wAHY
-
Stand-uppaajat ovat jo pulassa, ainakin tuolla ulkona. Jopa Seinfeld, joka on erikoistunut hyvin puhtoiseen materiaaliin, kertoo saavansa erilaista juridista ja fyysistä uhkausta jatkuvasti. Ja yksi överiksi mennyt vitsi (usein humalaisen häirikön provoamana) lopettaa koko uran kerralla.
-
Stand-uppaajat ovat jo pulassa, ainakin tuolla ulkona.
On vaikeaa tehdä huumoria kulttuurissa, jossa yksilöiden loukkaantumisella tai puolesta loukkaantumisella on julkinen arvo. Aina on loukattu ja loukkaannuttu, mutta vastapainona on ollut suhteuttava ympäristö, joka on muistuttanut, että yksilön tunteilla on rajallinen arvo.
Ismolla on tapana (https://www.youtube.com/watch?v=spYLcDlpOBQ) hokea vittua. Monen mielestä se epäilemättä loukkaa ja sortaa, vaikka siitä ei numeroa ole vielä tehtykään. Ismolla on muitakin ongelmia. Hän esimerkiksi sukupuolittaa pankin henkilöstöä kassaneideiksi. Tuokin on nykymaailmassa karkea virhe. Joku voi siitä loukkaantua.
Reagointi Berliinin muuriin kuvastaa hyvin kulttuuria, jossa elämme. Toimittajienkin on syytä unohtaa spontaanit tunnereaktiot, kätkeä inhimillisyytensä ja lukea juontonsa korteilta. Asiallisesti naama peruslukemilla huumoria ja sukupuolittuneita viittauksia vältellen, niin pääsee helpommalla.
-
En sano etteikö kinkyilystä saisi repiä huumoria noin yleensä, mutta nyt tää paikka oli vaan jotenkin väärä.
Voiko huumori olla hauskaa, ellei kukaan loukkaannu siitä?
Itse olen nuorempana pohtinut tätä paljonkin, ja mielestäni vastaus on ei
Vaikka loukkaus ei tapahtuisikaan juuri tässä ja nyt, on se potentiaali kuitenkin olemassa
Onkin sitten humoristin vastuulla valita oikeat kaskut porukkaan
-
(En jaksa kuunnella uudestaan tämän takia, mutta)
Ainakaan itse en kokenut, että pointti olisi ollut vähimmässäkään määrin loukata ketään. Huumori on yksi tapa tuoda potentiaalisen vaikeasti ymmärrettäviä tms asioita esille.
Ollut tilanteissa jossa selittänyt vaikka kasvissyöjän ja vegaanin eroa yleisölle jotka elävät pitkälti porolla ja kalalla. ”No ei edes kahwiin maitoa lorauteta?! Eivätkä käytä villasukkia? Ahhahahhaaaa...” tilanne kääntyy luonnostaa huumoriksi, vaikka sävy ystävällinen.
Kerroin tosiaan subjektiivisen kokemukseni ohjelmasta, en ole kiinnostunut ruotimaan mitä juuri tarkalleen sanottiin tai millä äänensävyllä.
Ps. Käytän itse villaa, mutta olen huono vegaani. Tästäkin saa halutessaan pahoittaa mielensä ;)
-
Ainakaan itse en kokenut, että pointti olisi ollut vähimmässäkään määrin loukata ketään. Huumori on yksi tapa tuoda potentiaalisen vaikeasti ymmärrettäviä tms asioita esille.
Oliko se edes huumoria vai viittasiko Häkkinen listaan, josta puhui.
Nämä jututhan voivat kohdistua vaikka mihin.
"Erika Eiffel ponnahti kansainväliseen kuuluisuuteen vuosikymmen sitten naisena, joka ensin ihastui ja solmi sitten rakkaussuhteen – tai meni "naimisiin" – Eiffel-tornin kanssa. Erika Eiffelin aiempiin ihastuksiin ovat kuuluneet etenkin sillat, joten rakastuminen Pariisin kuuluisimpaan maamerkkiin on muutaman mutkan kautta ollut loogista ja ehkä väistämätöntäkin.
Erika Eiffelin pitkäaikaisiin rakkauksiin kuuluu myös Berliinin muuri, jonka kanssa hän kokee edellä mainittujen syiden takia jakavansa samankaltaisen kohtalon."
https://yle.fi/uutiset/3-10014044
-
Siis tarkoittamassani kohdassa puhuttiin Berliinin muurista, joka "vasta kiihottava onkin", "hellä mutta päättäväinen rakastaja" ja vähän hörähtelyllä maustettuna. Jäi vaan jotenkin pohdituttamaan onko kohdeseksuaalisuus vaan niin erikoinen ilmiö että siitä tulee vitsailtua vahingossakin. En usko että vitsiä nyt ihan tahallaan siinä väännettiin. Ja siis kun teemana on fetissit niin onko se oikea paikka vitsailla asiasta, joka on ainakin yhdelle ihmiselle (Erika) ihan oikeasti tärkeä psykofyysinen yhteys. Eli vaikka ei ollut tahallista niin olisiko voinut keskustelun teeman huomioiden yrittää olla kääntämättä asiaa huumorin kautta.
-
Onhan toi aika hauskaa, mutta yritän olla hymyilemättä.
Voitaisko me Nv auttaa sua nyt jotenkin tän yli?
-
Onhan toi aika hauskaa, mutta yritän olla hymyilemättä.
Voitaisko me Nv auttaa sua nyt jotenkin tän yli?
Määhän jo sanoin etten itse loukkaantunut vaan lähinnä jäin asiaa pohtimaan. Ja keskustelua virittelin, ja sitä on syntynytkin (myös standupista ja vitsailusta ylipäätään). Elämäntuskasta eroon pääsemisen kanssa voi kyllä auttaa jos kikkoja löytyy?
-
Tympeäksi muuttuu maailma, jos kaikkeen täytyy suhtautua korrektisti eikä ketään saa loukata. Kyllä vapaaseen demokratiaan pitäisi kuulua loukkaamisen oikeus.
Tästähän Steve Hughes väänsi vitsiä jo kaaaauan aikaa sitten. https://www.youtube.com/watch?v=ceS_jkKjIgo
-
Oon koittanut olla kirjoittamatta tätä tänne, mutta en pysty pidättelemään enää kauempaa:
Voiko siis itse Perttu Häkkinen olla fetissi? :love: :love:
-
Oon koittanut olla kirjoittamatta tätä tänne, mutta en pysty pidättelemään enää kauempaa:
Voiko siis itse Perttu Häkkinen olla fetissi? :love: :love:
Pitäisiköhän tuota kysyä sapioseksuaaleilta? ;)
-
Minusta tämä oli tosi hyvä ohjelma!
En jaksanut loukkaantua, koska ei vaan jaksa.
-
Oon koittanut olla kirjoittamatta tätä tänne, mutta en pysty pidättelemään enää kauempaa:
Voiko siis itse Perttu Häkkinen olla fetissi? :love: :love:
Voi. :love: :love: :love:
-
Kuuntelin ja pidin kovasti.
Pitää kyllä olla aika ammattimainen mielensäpahoittaja, jos onnistuu tuosta loukkaantumaan. Ainoa joka tuossa selvästi naurahti, oli "Lissu" puhuessaan omista fetisseistään. Perttu ja Tommi taas olivat ohjelman alussa selvästi jännittyneitä sen suhteen mitä tuleman pitää, kun puhe oli vähän intiimeistä asioista ja se purkautui parina hieman kömpelönä kuittina. Berliinin muuria ei ole enää olemassakaan, koska se purettiin jo lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Ainoa tunnettu objektiseksuaali, joka on tuntenut Berliinin muuria kohtaa, on jo edesmennyt (https://www.expressen.se/nyheter/hon-som-gifte-sig-med-berlinmuren-ar-dod/), eikä uusia ole tulossa. Objektiseksuaali, jolla on ollut jonkinlainen suhde Berliinin muuriin, olisi nyt jo iältään kuusissakymmenissä. Uskallan epäillä, että se mielensäpahoittajien joukko, joka voisi edes teoriassa ottaa tuosta herneen nenäänsä jää aika pieneksi. Ohjelma oli sitäpaitsi suunnattu tietoiskuksi ihmisille, joilla ei ole mitään tietoa siitä, miten fetissit ilmenevät "pervojen" elämässä. Sisältö oli siis väärä, juuri sille ihmiselle, joka voisi noista kuiteista mielensä pahoittaa.
-
Perttu Häkkinen :love:
Ei niin oleellista, mutta tästä käsittäisin että Erika Eiffelillä on tunteita Berliinin muuria kohtaan:
https://yle.fi/uutiset/3-10014044 (https://yle.fi/uutiset/3-10014044)
”Erika Eiffelin pitkäaikaisiin rakkauksiin kuuluu myös Berliinin muuri, jonka kanssa hän kokee edellä mainittujen syiden takia jakavansa samankaltaisen kohtalon.
– Muurin perustehtävänä on erottaa ja suojella asioita. Berliinin muuria vihattiin, vaikka muuri toteutti luonnollista tehtäväänsä. Myös minua vihataan asioiden takia, jotka koen luonnollisiksi itselleni – olen mitä olen, enkä voi muuttaa itseäni. Kaikkien vihaa tihkuvien vuosien jälkeen Berliinin muuri on yhä pystyssä ja muuri on nykyisin rauhan symboli. Tämä tarkoittaa, että myös minä selviän kaikesta itseeni kohdistuvasta vihasta ja myös minä voi olla selviytyjä.”
-
Objektiseksuaalisuus* on aivan eri asia** kuin nykyaikainen fetisismi, se minua tuossa podcastissa häiritsi, että ne edes niputettiin. Kuulijalle objektiseksuaalisuus tuskin on tuttu kuin Berliinin muuri-huhuina, joten sen käyttäminen myöhemmin esimerkkinä fetissistä voimistaa niputusta. Vaikuttaa siltä, että objektiseksuaalisuus ei ollut studiolaisillekkaan tuttu kuin hyvin hatarasti.
Tuskin radiossa puhuttaisiin paikallaolijan/jonkun muun ihmisen kumppanista "niin, sehän on sellainen hellä mutta päättäväinen rakastaja, naur naur". Perttu Häkkinen tajuaisi olla tekemättä tämän toisen ihmiskumpanista, miksi ei-ihmiskumppani ei saa samoja oikeuksia? Ja jos ei objektikumppanin, niin yhtälössä olevan ihmisen kunnioittamisen mukaan. Minusta toisen kumppaninvalinnalle naureskelu (johon itsekin siis olen elämässäni kyllä sortunut, ja pelkään pahoin että sellainen reaktio tulee uudestaankin, mutta toivon osaavani puuttua siihen itsessäni ja pahoitella) on häpeällinen teko.
*Objektiseksuaalisuus siis sisältää objektiromanttisuuden. Eli siis samalla tavalla kuin oletamme, että heteroseksuaali on kiinnostunut seksuaaliromanttisista suhteista, oletetaan sitä myös muiden seksuaalisuuksien suhteen, eikä korosteta sitä seksuaalipuolta yli sen romanttisen puolta. Objektiseksuaalit eivät pariudu vain esineiden kanssa, vaan vaikka värien kanssa. Kuitenkaan esimerkiksi suhteet kasvien kanssa eivät kuulu sen piiriin, kyse on elottomista esineistä.
**Nykyajan fetisismi ja objektiseksuaalisuus tulevat sitä kautta samasta juuresta, että alkujaan fetissi oli esine, jolla kuviteltiin olevan yliluonnollisia voimia. On helppo nähdä, että jos jotakuta pystyy hallitsemaan korkokengillä, aika taikakaluista se on, ja samoin, että jos joku kokee yhteyttä esineeseen, se selitetään esineen voimilla. Mutta nykyaikana nämä kaksi ovat eriytyneet, eikä niistä juurikaan voi puhua samaan aikaan.
Terv Piilukko, sen verran yleisseksuaali, että kivetkin kiinnostaa.
-
Tuskin radiossa puhuttaisiin paikallaolijan/jonkun muun ihmisen kumppanista "niin, sehän on sellainen hellä mutta päättäväinen rakastaja, naur naur". Perttu Häkkinen tajuaisi olla tekemättä tämän toisen ihmiskumpanista, miksi ei-ihmiskumppani ei saa samoja oikeuksia?
Suuri osa maailmaa pitäisi tuota varmaankin positiivisena lausuntona ihmisestäkin. Useimmilta puuttuu sellainen sanasto ja erikoisosaaminen, jota tarvitaan erilaisten marginaaliryhmien miellyttämiseen.
-
Tuskin radiossa puhuttaisiin paikallaolijan/jonkun muun ihmisen kumppanista "niin, sehän on sellainen hellä mutta päättäväinen rakastaja, naur naur". Perttu Häkkinen tajuaisi olla tekemättä tämän toisen ihmiskumpanista, miksi ei-ihmiskumppani ei saa samoja oikeuksia?
Suuri osa maailmaa pitäisi tuota varmaankin positiivisena lausuntona ihmisestäkin. Useimmilta puuttuu sellainen sanasto ja erikoisosaaminen, jota tarvitaan erilaisten marginaaliryhmien miellyttämiseen.
Objektiiviseksuaalisuus ja fetissit ovat ihmisille vaikeita asioita. Samoihin kuin esimerkiksi transsukupuolisuus. Ihminen, joka ei sellaista koe ei voi oikein ymmärtää sitä. Huumorin avulla saadaan tilannetta tasoitettua tuossa tilanteessa, itse en fetissistinä koe sellaista loukkaavana. Se on sellainen harmaa alue, jonka jotkut ihmiset tarvitsevat kyetäkseen käsittelemään näitä asioita. Joku toinen kokee loukkaavana ja heillä on oikeus niin kokea, mutta juuri minä itse en koe. Toivoisin kuitenkin, että loukkaavuuden saisivat määritellä fetisistit ja objektiiviseksuaalit itse, eikä mentäisi holhoamiseen.
Itseäni häiritsee paljon enemmän se, että mielenkiinnonkohteita kutsutaan fetisseiksi. Se on vähän sellaista fetissin merkittävyyden vähättelyä, ja minusta tuossa ohjelmassa tuotiin todella hienosti esiin se että mitä se fetissi oikeasti kokijalleen tarkoittaa. Erityiset plussat siitä, että fetisistinä haastateltiin naista.