BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Cameleon - 14.08.2017, 12:18
-
Tiedättekö sen tunteen, kun löydätte sen sisäisen pikkupervonne pitkästä aikaa ja panetuksenne ei lakkaa ollenkaan vaikka mitä tekisitte? Pienikin ajatus BDSMstä laittaa ajatukset laukkaamaan, voisitte antaa mennä ja huutaa maailmalle, että nyt joku kurittakaa mua. Haluaisin teiltä arvon kanssapervoilijat tietää, onko BDSM teille elämäntapa vai uskotteko että jatkuva ajattelu näistä asioista on kehkeytynyt jonkinasteiseksi seksiaddiktioksi?
Antakaa äänenne!
-
Ei kumpikaan, vain yksi/useampi tapa harrastaa sitä seksiä/toteuttaa seksuaalisuuttaa...ei määriteltävissä siis kummaksikaan.
-
Aloittelevalle kinkylle voi iskeä frenzy. Arvostelukyky voi sumentua ja päätyä toimimaan itselleen epäturvallisella tavalla. Sub frenzy lienee yleisin, mutta voi iskeä kelle vain.
Esim tällaista: http://www.katekinsey.com/sub-frenzy.html (http://www.katekinsey.com/sub-frenzy.html)
-
Onneksi itsellä on hyvin laajasti erilaisia kiinnostuksen kohteita elämässä, ettei kinkyily ole koskaan päässyt muodostumaan suurimmaksi kaiken muun kokonaan syrjäyttäväksi asiaksi. On aika surullista välillä nähdä netissä ihmisiä, joilla ei tunnu olevan muuta vapaa-ajan sisältöä elämässä kuin omaan seksuaalisuuteen liittyvät jutut.
Jos minulta kysyttäisiin, että mikä on "elämäntapani", niin vastaisin että "nörtti". Jos minulta kysytään että mitä addiktioita minulla on, niin sanon että "netti ja kofeiini". Mutta näistä huolimatta olen silti hyvin pervo ihminen jolla on monipuolisesti sadistisia, masokistisia ja fetisistisiä mielihaluja.
-
lähempänä se elämäntapaa alkaa olla kun " ekat kohtaukset " tuli jo lähes 40 vuotta sitten . vaikka olen varmaan kaiken mahdollisen seksin nähnyt nyt tähän mennessä en mä mikään seksiaddikti oo jos olisin kyttäisin 50e ilotyttöjä =)
-
Ehkä ennemminkin harrastus, johon olen jäänyt koukkuun niin, että siitä on tullut elämäntapa :)
Kyse ei ole mielestäni kuitenkaan seksiaddiktiosta, vaan ehkä mieltymyksestä toisen ihmisen kanssa tapahtuvaan kanssakäymiseen. Seksuaalinen jännite siinä on toki taustalla mutta se ei ole määräävä voima.
Addiktioon viittaa kyllä se, että mitä useammin pääsen leikkimään, sitä useammin sitä haluan. Ainakin toistaiseksi harrastus on tuonut elämään lisää sisältöä, eikä ole ainakaan huonontanut elämänlaatua. Ainoastaan golf on jäänyt vähemmälle sm:n takia, mikä on taas monen mielestä tervettä ;D
-
Joo golfiin nyt ei ainakaan kannata jäädä koukkuun, ennemmin sitte vaikka perhokalastukseen jos pakko on joku harrastus olla. Mulle on aina piisannu pervoilu... niin ja puutarhan hoito. Näissä se mieli lepää.
-
BDSM -elämä kulkee hieman vuoristorataa .. Ensin homma lähti muutamista kokeiluista n. 15 vuotta sitten ja eskaloitui nopeasti jopa addiktion kriteerit täyttävään tilaan. Sitten kun oli kokeillut ja kokenut kaiken mikä kiinnosti, tuli hommasta elämäntapa.. Kun elämäntapa sitten rutinoitui, iski kiinnostuksen lopahdus..
Sittemmin muutama vuosi sitten alkoi taas uudenlaiset asiat "alalla" -kiinnostaa ja tämä johti jälleen elämäntavan uudelleen herättämiseen. Sanoisin että tällä hetkellä elän eräänlaista hedonistisen BDSM:n kultakautta ja olen tavallaan viimeinkin löytänyt itseni.
-
Elämäntapa, jonka soisi olevan osa, tapaelää.
-
Minulle BDSM on elämäntapa ja harrastus.
Se on välillä ollut taustalla ja välillä enemmän esillä.
Baariin liittymisen jälkeen se on ollut todella paljon mielessä varsinkin kun olen löytänyt oman rakkaan, jonka kanssa sessioida ja kokeilla kaikkea mahdollista uutta.
-
Elämäntavasta tai addiktiosta tuskin voi kohdallani puhua...se nyt vain on yksi osa minua. Joskus enemmän pinnassa, joskus hiukan syvemmällä...joskus se tuntuu henkivän joka huokosesta kuin savu ja liekit (jostain syystä nimenomaan sinivihreät :o >:D ) toisinaan se vain lymyää jossakin syvänteessä. Mutta läsnä kuitenkin, jos ei muuta niin bongailen normiasioista pikku pervouksia.
-
Elämäntavasta tai addiktiosta tuskin voi kohdallani puhua...se nyt vain on yksi osa minua. Joskus enemmän pinnassa, joskus hiukan syvemmällä...joskus se tuntuu henkivän joka huokosesta kuin savu ja liekit (jostain syystä nimenomaan sinivihreät :o >:D ) toisinaan se vain lymyää jossakin syvänteessä. Mutta läsnä kuitenkin, jos ei muuta niin bongailen normiasioista pikku pervouksia.
Pitää kompata tätä. Ei pervous nyt elämäntapa ole, koska elämässä on muitakin asioita, joihin pervous ei liity mitenkään. Toisaalta kyllä se pervous aina jollain tavalla on läsnä jokapäiväisessä elämässä.
-
BDSM ei ole minulle varsinainen "elämäntapa", se on yksi osa elämääni ja sulautunut mukaan niin arkeen kuin juhlaan, joskus enempi ja joskus vähempi >:D Mutta ei se kyllä seksiaddiktiokaan ole... tietyllä tasolla voisi kutsua toki koukuttavaksi ja seksuaalisuuteen se on vahvasti sidoksissa... mutta enemmän sanoisin niiden kaikkien tähän maailmaan liittyvien asioiden olevan mieltymyksiä joita toteuttaa monipuolisesti koska niistä nauttii. Addiktion käsitän jo sairaudeksi, terveellä pohjalla itsensä ja omien halujensa toteuttaminen ei ole sama juttu ::)
-
Joo golfiin nyt ei ainakaan kannata jäädä koukkuun, ennemmin sitte vaikka perhokalastukseen jos pakko on joku harrastus olla. Mulle on aina piisannu pervoilu... niin ja puutarhan hoito. Näissä se mieli lepää.
Juuri näin, mutta lisäisin vielä käsityöt noin naisihmisen näkökulmasta.
-
Polku. Rakkaus. Vapaus. Kaikkea ja ei mitään. Tapa ilmaista itseään ja elää rikasta elämää. Sama kuin kysyisi homolta, että onko homoseksuaalisuus elämäntapa vai pelkästään parrun heiluttamista lukemattomissa ahtereissa. En osaisi eriyttää.
-
Tiedättekö sen tunteen, kun löydätte sen sisäisen pikkupervonne pitkästä aikaa ja panetuksenne ei lakkaa ollenkaan vaikka mitä tekisitte? Pienikin ajatus BDSMstä laittaa ajatukset laukkaamaan, voisitte antaa mennä ja huutaa maailmalle, että nyt joku kurittakaa mua. Haluaisin teiltä arvon kanssapervoilijat tietää, onko BDSM teille elämäntapa vai uskotteko että jatkuva ajattelu näistä asioista on kehkeytynyt jonkinasteiseksi seksiaddiktioksi?
Antakaa äänenne!
Vaikea sanoa. Itse tosin huudan (huusin) sitä, että kuka haluaa kuritettavaksi.
Olin pitkän tovin ilman seksiä, seksuaalista kanssakäymistä. Se kun päästää itsensä puutteesta, vapautuu.. kait siinä on kyse myös itsensä löytämisen ja hyväksymisen ilosta. Omaan korkean libidon..ehkä kyse on molemmista. Elämäntavasta sekä addiktiosta.
-
Noista kahdesta elämäntapa, koska ei mene yksi yhteen seksin kanssa. Kinkyily voi minulle olla myös esteettistä, ritualistista ja "spirituaalista" jossain mielessä. Toisaalta taas vaniljapuuhatkin toimii. Toki siinä välissä pitkästi menevät käsi kädessä. Tai käsi tukasta kiinni pitäen, ehkä. :)
-
Ei addiktio eli enemmän elämäntapa. Intohimoinen harrastus kuvaa sanana parhaiten.
Joku aiemmin sanoikin, että suhtautuminen asiaan muuttuu aika ajoin ja näin täälläkin päässä. Välillä asiat ovat enemmän pinnalla.
-
Spanking oli tietyssä elämänvaiheessa minulle keino saavuttaa erityislaatuinen suhde toiseen ihmiseen. Olen onnellinen siitä, että se tapahtui, mutten usko, että tilanne voisi toistua. Siis satunnaisia, turvallisia piiskauksia, kiitos, muttei tältä sektorilta juuri muuta. En pidä niitä seksiin liittyvänä asiana.
-
BDSM on enemmän harrastus kuin elämäntapa minulle. Se on eräänlainen tapa ilmaista ja toteuttaa itseään. Minulle ei BDSM:stä ole ikinä tullut addiktiota tai että vauhti olisi edes sumentanut mieltä. Johtuuko kenties siitä, että olen harrastuksenkin ulkopuolella kontrolloiva henkilö. Olen aikojen saatossa huomannut, että BDSM sessiot lievittävät myös stressiä hyvin tehokkaasti.
-
Aika usein ihmiset naureskelevat mun perwåille jutuille, mutta uuuh.... S E K S I Ä... :love: :-* :love:
Kait se on sitten näkökulmasta kiinni, että ollakko pervo vai addiktioon taipuvainen. :P
-
Lähempänä elämäntapaa ku harrastusta, ja lähempänä harrastusta ku seksiaddiktiota.
Tästä on väännetty iät ja ajat, mutta kyllä mä henkilökohtasesti niputan paljon bdsm-touhuja seksuaalisen kanssakäymisen alle. Jos sä olet täysin alasti roikkumassa ristillä ja saat piiskaa, ni siin on jo tiätynlainen valta-asetelma, ja kovin intensiivistä fyysistä kanssakäymistä. Sit taas vaniljapuolen touhuiluja mun bdsm-kuvioihin ei kuulu about ollenkaan just nyt.