BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: kulkija - 06.08.2017, 19:19
-
Monesti näin miehenä, olen kiinittänyt deittipalstoilla huomioni siihen, että naiset (miestenprofiileja en ole katsellut) toivovat tulevan kumpanin olevan vähintään 180cm pitkiä. Mietin mistä se johtuu ja odottelen itse, että ne yli 180cm loppuu kesken jossainvaiheessa :D
Itselleni taas, jos kemiat/tarpeet/ym. yhdistäviä tekijöitä löytyy riittävästi. Kumpanin pituudella ei ole mitään merkitystä valintaani tehdessä ja hänet tavatessani. Lyhempi mahtuu toki paremmin kainalooni, mutta pitkä nainen on monesti todella komeaa katsella. Kumpivain, jos tykkään hänestä. Yhtä ylpeänä kuljen siinä rinnalla olipa hän 150cm tai 185cm ja korkarit vielä lisänä taikka ei. Itsetuntoni kyllä kestää :)
Johtuuko tuo pituusihanne kriteerien tiukkuus kenties, alkukantaisesta tarpeesta naisella tuntea tunne. Mies on se vahvempi, tuki ja turva? vai mistä? Onko näin..vaikka muuten peräänkuulutamme tasa-arvoa ja sen olemme jo aikahyvin saavuttaneetkin (mikä on hyvä-asia minusta) tässä kohtaa esm. nainen joka on kenties hyvinkin korkeasti koulutettu (tai sitten ei), korkeassa asemassa työssään, tasa-arvoinen kotonaan eli pärjää hyvin maailmassa, jota ennen miestenmaailmaksi kutsuttiin (ammoisina-aikoina). Tässä kohtaa tuo tasa-arvoinen nainen ei kykenekkään siirtymään tasa-arvoiseen aikakauteen ja muuttuneeseen maailmaan? Vai onko puhtaasti kyse heikosta itsetunnosta? Miehen on oltava vähintään "samantasoinen" kuin ystävällä sattuu olemaan. Vai mikä on tämä juttu ja syyt? Onko miehelle taas pieninainen se heikko, jota hänen on alkukantaisesti kyettävä puolustamaan?
Vaikka käsittelinkin tuossa näkövinkeliä miehen näkökulmasta (hiukkapakko kun mies olen) miehet voivat myöskin vastata kysymykseen:
Vaikuttaako kumpaninpituus sinulle valintaa tehdessäsi kuinka? ja mikä on se syy, miksi toisen täytyisi olla pidempi tai lyhempi kuin mitä itse olet?
Painotan, nyt puhutaan pituudesta eikä kiloista!
-
Miesteni pituudet on vaihdelleet välillä 168 - 193 cm, eli henkilöstä kiinnostuminen kokonaisuudessaan vaikuttaa. Mutta myönnän, itselläni on lähes fetissinomainen viehtymys pitkiin miehiin. Mieluiten ei tyyppiä "kukkakeppi" eli mitä skrodempi, sitä parempi. Mutta onneksi kuvailemani viehtymys on vain viehtymys, voin kyllä ihastua monenlaisiin miehiin (joskus harvoin naisiinkin) ja loppupeleissä kokonaisuus ratkaisee. Itse olen noin 160 senttinen.
Muiden vaikuttimista en osaa sanoa.
-
Kun en ole pieni ja siro, voin edes hetken näyttää siltä pitkän miehen rinnalla :D
-
Oikeesti pituus on ihan täysin triviaali yksityiskohta, mut kyllä mä pidän siitä jos mä oon se pidempi. Ei tartte kompensoida korkkareilla jatkuvasti. ;D Se vaan tuntuu tyhmältä vaikka pussata pidempää. Tai kattoa ylöspäin.
Huomioiden et mulla ei ollu mitään ongelmaa pidempien miesten kanssa niin olisko toi jotain alitajuista irtiottoa kaikesta mikä on ollu jotenkin vastaavaa niiden kanssa?
Ja siltä ajalta kun miehet kelpas niin pituus oli just ja se sama. Vaihteluväli tais olla 167 (sama kuin mä)-199 cm. Eli ei mitään 180 cm-rajoituksia.
-
Pitkät miehet vaan sattuvat miellyttämään silmää, siinä missä muutoinkin tietyt ulkoiset piirteet viehättävät. Ja toki ihan käytännön syykin viehättävyyden lisäksi; on paljon kivempi pyytää miestä ojentamaan jotain ylähyllyltä kuin pitämään tikkaita pystyssä kun itse kiipeää niille, jotta saa haluamansa.
Tasa-arvo asiaa en kyllä pituudesta saa mitenkään tehtyä. En millään tavoin halveksi lyhyitä miehiä, mutta en myöskään kiinnostu heistä kuten en kiinnostu hyvin hoikistakaan miehistä. Tuskin ikinä saavutetaan tilannetta, jossa kaikki ihmiset kelpaavat kaikille kumppaneiksi ja miksi pitäisikään saavuttaa?
-
Mulle ei pituudella ole muuten mitään merkitystä kunhan vain on pidempi kuin minä.
Eli yli 160 cm.
Mieluiten 170 cm -
-
Mulle riittää että halatessa voi painaa pään toisen rintaa vasten. Haluan katsoa ylöspäin mutta se voi olla sellainen henkinenkin juttu... Ja aina voi polvistua...
Onpas mun ajatus nyt levoton.
-
Itellä ei oo niin väliä toisen pituudella. Toki taistelukääpiön kanssa voi olla välistä vähän hankalampi löytää asentoja, missä itellä ei hajoo nivuset, mutta noin niinku muuten se on aika sama. Pitkillä tytöillä on yleensä ihanat reidet ja sit taas lyhkäset tytöt nyt on vaan niin riepoteltavissa, kun ne on niin pieniä... :D
-
Olen itse 156 cm, joten tuo pituus ei kyllä ratkaise yhtikäs mitään minulle. Olen nähnyt "suffeleita" pari metrisiä ja tosi hyviä tyyppejä, jotka minun pituutta vähän yli. Minua lyhyempää miestä en ole kyllä tavannut, kenen kanssa en olisi jutellut. EGO ratkaisee ja aina! Muulla ei merkitystä. Tottahan minullekin on joskus tullut mieleen että oispa 25 cm lisää pituutta, mutta ei sitä sitten tullut, joten näillä mennään :)
-
Enpä joudu minäkään tuota kysymystä pohtimaan, sillä olen 157 senttinen eikä tielleni ole minua lyhyempiä miehiä sattunut.
-
Ensinnäkin, mielestäni ketään ei pitäisi syytellä, parjata tai moittia huono-itsetuntoiseksi siksi että hänellä on kauneusihanteita, ja hän haluaa niiden mukaisen kumppanin.
Alkujaan se varmaan on puhdasta biologiaa peräisin luolamiesajoilta jolloin miehen piti pystyä puolustamaan perhettä. Nainen edelleenkin katsoo miehessä maskuliinisiä piirteitä jotka kielivät korkeasta testotasosta tai "miehekkyydestä", kuten pituutta, lihaksikkuutta, möreää ääntä, rintakarvoja...vaikkei ei välttämättä tietoisesti.
Yhtä hyvin voisi kysyä miksi mies ei halua rotevaa ja isoa karvaista, lyhyttukkaista ja möreä-äänistä naista ? Vaan se feminiini on makuun enemmän.
On myös paljon miehiä jotka eivät halua itseään pidempää naista. Minusta välillä tuntuu että lyhyys häiritsee joitain miehiä itseään enemmän kun niitä potentiaalisia naiskumppaneita.
Minulla on ollut kaiken kokoisia miehiä, lähes kaksimetrisistä körmyistä vain hiukan yli 170-senttisiin.
En ottaisi itseäni lyhyempää miestä, mutta kun itse olen vaan reilut 160cm pitkä, en juurikaan ole edes tavannut itseäni lyhyempiä miehiä.
Mielestäni pituus, tai siis tässä tapauksessa lyhyys, ei ole miehelle este kumppanin saamiselle. Mutta se saattaa jo ollakin, jos se heijastuu itsetuntoon koko ajan ja mies itse kokee sen ongelmaksi tai hävettäväksi asiaksi, tai valittaa siitä koko ajan.
-
Itselleni kumppanin pituus on vähiten tärkeiden vaatimusten joukossa, jolla on hyvin vähän merkitystä. Toivon kyllä, että kumppanini olisi hieman pidempi kuin minä, mutta sillä ei ole väliä, onko 170 cm vai 180 cm. Itse olen 167 cm ja periaatteessa voisin varmaan seurustellakin itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Toisaalta vain pari itseäni lyhyempää miestä on tullut vastaan, muut ovat olleet itseäni pidempiä.
Monet naiset tuntuvat perustelevan pitkän miehen suosimista mm suojelunhalulla. Uskotaan, että pitkä mies tuo turvaa naiselle.
-
Mulle riittää että halatessa voi painaa pään toisen rintaa vasten. Haluan katsoa ylöspäin mutta se voi olla sellainen henkinenkin juttu... Ja aina voi polvistua...
Onpas mun ajatus nyt levoton.
Pakko myöntää että tuossa on jotain suloista, ylöspäin katsovissa naisen katsoissa on aina ollut jotain kaunista, puolittain suojeluvaistoa herättävää ja puolittain omistusviettiä kutkuttelevaa.
-
Kuten täällä jo sanottiin, niin eiköhän näiden mieltymysten takana ole se miljoona vuotta evoluutiota, joka ei paljon kysele nykyisiltä "social justice warrioreilta" mikä on tasa-arvoa ja mikä ei. Itseäni on aina miellyttänyt reilusti lyhyemmät naiset. Pienessä koossa on jotain naisellista, mallimittaisuus on melkeinpä turnoff. Sitäpaitsi lyhyet tytöt käyttävät todennäköisemmin korkkareita ;) Eli kyllä, pituudella on merkitystä.
-
Pidempi parempi, mutta ei se mikään sääntö tai rajoitus ole... Typerää se olisi tämän mittaisena rajata lyhyempiä pois potentiaalisten listalta. Näppärää sekin on jos subi jää selvästi alakynteen fyysisesti. Toisaalta, ensimmäinen D:ni jäi myös, eikä se mitään haitannut.
-
Kun itse on vain 159 niin harvemmin sitä itseäni lyhempiin miehiin törmää. Vaikka olisi korkkaritkin, niin eipä sillä pituudella ole mitään merkitystä. Keskinäistä kemiaa ei pituudella rakenneta.
-
heh. Tää on jännä. Mä aina luulen olevani miesten kanssa saman pituinen. Sitten se tulee tosi yllätyksenä, kun halaa tai jotain, että naama yltää vain rintaan. :D
-
Pituudella on suuri merkitys minulle.
Haluan tuntea itseni naiselliseksi partnerin rinnalla ja tärkeä elementti on, että olen fyysisesti pienempi/ lyhyempi.
Varmaan juontaa juurensa lapsuudesta, jolloin olin aina se isoin. Edellämainittu ei ole siis lyhyiden miesten vika, vaan minun päänsisäinen lukkoni, jota en koe tarvetta aukaista.
Sitäpaitsi nautin isojen äijänköriläiden kormuuttamisesta :love:
T. 171 cm + korot
-
Pituusasioissa minulle merkitsee lähinnä se, että kumppani on sinut sen asian kanssa, että olen aika raamikas amatsoni jos käytän korkoja. Ja tähän sinut olemiseen vaikuttaa aika ratkaisevasti ainakin miehillä heidän oma pituutensa.
No suoraan sanoen olen hyvin keskipituinen, mutta jostain syystä vaikutan kuulemma kookkaammalta kuin mitä olen.
-
Mielellään saa olla saman pituinen kuin minä (170 cm) tai pidempi. Tässä on nyt tullut halailtua suht' samanpituisen kanssa ja mittasuhteet sopivat kyllä hyvin yhteen :D
-
Ulkomuotoseikat ei loppupeleissä kovin tärkeitä ole kumppanin valinnan kannalta, mut puhtaasti preferenssipuolella tykkään hieman itteäni pidemmästä seuralaisesta. Pääsee kunnolla rutistettavaks, ja aiemmin jo mainittu alakynteen jääminen painiessa tuo ihan omat kiksinsä. Tosin kun oma pituus on ~176cm, ni nirsoilun varaa pituuden suhteen ei kauhesti ole.
-
On sanonta naisesta: -Pieni ja pippurinen. Jos joku on nähnyt elokuvan tai lukenut kirjan Liian paksu perhoseksi, niin siinä nimen omaan törmätään siihen asetelmaan että nynny pieni kauppias ei sovellu naimisiin isokokoisen ja rotevan kauppa-apulaisen kanssa kun pelätään että "mitä ihmisetkin sanoo" epäsuhdasta. Yleisesti hyväksyttyähän vaan tuntuu olevan että naisen pitää olla siro ja kaunis ja miehen komea ja rikas. Onhan se helpompaa kantaa häiden jälkeen pieni ja kevyt nainen kynnyksen yli talohon kuin kovin iso.
Mulle kelpaa hyvin niin pienet kuin isot naiset, mutta on totta että subbarina on silmälle miellyttävämpi pieni ja hento nainen kuin kovin pitkä. Ja ne ihanat korkokenkiin puetut sääret jotka eivät kumminkaan tee kumppanista domia pidempää. >:D
-
Juup, ainahan sitä ylöspäin joutuu katsomaan, vaikka olisi miten korkeat kengät...158 cm joten kumppanit ovat aina olleet pitempiä ihan rajaamatta mitenkään :D
-
Tykkään itseäni pidemmistä miehistä, mutta se ei ole missään tapauksessa edellytys kumppanilleni. Olen itse monia miehiä pidempi jo ilman korkojakin (joita hyvin mieluusti kyllä käytän), mikä toisinaan tuntuu häiritsevän joitain miespuolisia, mutta omapa on ongelmansa 8) Maailmassa onneksi piisaa paljon myös niitä, joiden mielestä pitkä nainen (ja subi) koroissa on viehättävä, ja hyvä niin, on meinaan ihanaa olla pitkä! :))
-
On monia asioita, joilla on merkitystä, mutta kumppanin pituus ei ole yksi niistä. Tosin minua lyhyemmät miehet tuppaavat olemaan reilusti alaikäisiä ja heihin taas en tunne vetoa.
-
Tykkään pitkistä miehistä. Ei tarvitse olla edes muuten mitenkään perinteisellä tavalla miehekäs, kunhan on mua vähintään sen 15cm pidempi. Mutta toisaalta ei ole mikään harvinaisuus olla mua pidempi, kun olen 160 senttinen. En nyt sano että TÄYTYY olla pitkä mies että viehättyisin... mutta ainakin tähän mennessä olen viehättynyt ulkonäöllisesti pitkistä miehistä.
-fruu
-
Ehkä ajatuksen tasolla preferoin vähän lyhyempiä naisia, mutta eipä sillä loppujen lopuksi kauheasti ole merkitystä. Käytännössä kaikki naiset ovat kuitenkin minua aika paljon lyhyempiä. Itselleni on pari kertaa kyllä sanottu suoraan, että olen liian pitkä (201 cm). On tullut myös huomattua, että ihmisillä on tapana tuijottaa kiusallisesti jos pariskunnan pituusero on puoli metriä.
-
Itellä yleensä mukavasti tuppaa pää olemaan tissien korkeudella... koska oon just 162cm... ;D
Mutta ei ole kyllä haitannut elämää omalla kohdalla.
Nimityksiä.... hukkapätkä, väkivaltakääpiö... rakkaalla lapsella on monta nimeä.
-
Kun puhutaan kumppanista, tarkoitettaneen ihmistä, jonka kanssa on parisuhteessa, jakaa elämäänsä, yms. asioita? Silloin on tarpeen niin suuri määrä erilaisia suurinpiirtein mätsääviä tekijöitä, että omalla kohdallani toisen fyysiset piirteet ovat sittenkin vasta sitä kakkoskategoriaa. Ykkösenä on luonteenpiirteet ja tapa katsella maailmaa, ja tapa suhtautua itseensä, vastoinkäymisiin, elämään ja minuun.
Voi olla, että ihmisen pituus vaikuttaa luonteeseen, ainakin itse olen kohdannut elämäni aikana jokusen miehen, joiden kohdalla se ns. lyhyen miehen syndrooma on ilmennyt aika selvänä (toki pitkissä on samalla tavalla ääliöitä, eikä sillloin mietitä, että se johtuisi pituudesta, vaan käytetään jotain muuta, ehkä rumempaa ilmausta...).
Mutta niin tai näin, rinnallani kulkee mies, jonka olen valinnut aivojensa ja sydämensä takia jo aika kauan sitten, ja vaikka aivonsa heiluvatkin jotain 15 senttiä enemmän irti maasta kuin omani, pelkällä pituudella hän ei olisi päässyt asemaansa. Jessica Rabbitin sanoin: Hän saa minut nauramaan. (Jessicalta muistetaan myös kultainen neuvo: "I hit him on the head with a frying pan and put him in the trunk so he wouldn't get hurt.." Tätä ei ole aviomieheni kanssa vielä tarvinnut kokeilla.) Itsehän olen 172 + korot laittautuessa.
Mutta leikkikaverit. Niin. Pitkät reidet. Kesytetty peto efekti. Toimii muhun. Eli jos tarkoitus ei ole elää yhteistä elämää vaan leikkiä, alistaa, sessioida, silloin fyysinen olemus merkkaa itselleni enemmän, ja silloin sen puolen piirteiden istuvuus siihen, mikä itsen saa hengittelemään eri tavalla saattaa antaa etua ainakin siihen, että tutustuminen pääsee edes alkuun. Toisen pitää saada aikaan jotain hyrinää. Askeleen pituus, tottumus taivuttaa pää kynnysten kohdalla ja pitkästi selän ja jo mainittujen reisien lihaksia ihmeteltäväksi, on kiva juttu.
Olkoonkin sitten alkukantaista, mutta sellaisessa seurassa tunnen, että toinen on tarpeeksi karski paketti, ettei hajoa sirpaleiksi ihan pienestä. Että uskallan olla oma itseni, eikä tarvitse varoa. Suojelunhalu on kiva asia, mutta en halua olla henkisesti varpaillani siitä, meneekö toinen kahtia minun voimillani, mieluummin olen sitten fyysisesti varpaillani halatessani toista avojaloin.
Leikkikamuissa tähän on luonnollinen jatkumo se, että silloin, kun olen itse se, joka on kohteena ja vallaton, sen asioista päättävän fyysinen pituus on minulle ihan sama. Silloin mittaan tutustumisvaiheessa ennemminkin henkistä pituutta ja sitä, tunteeko se minun sisälläni asuva pieni naisolento olevansa hyvissä käsissä.
Järjen tasolla tajuan, että pieni sub voi olla hyvinkin sitkeä, tämän voisi jo päätellä siitä, että moni itseäni pienempi nainenkin kestää vaikka mitä, ainakin vierestä katsottuna, mutta kyse onkin tunteesta eikä järjestä. Enkä tiedä onko edes tunne oikea sana. Vaisto?
Koska itselläni on nuita järjenvastaisia fiilisjuttuja, niin en sitten voi pitää kovin pahana sitäkään, että toisilla on fiilispohjaisia juttuja, joiden takia minä en kelpaa. Kun en ole pieni enkä isotissinen niin en ole, enkä pysty sellaista esittämään edes pimeässä. Enkä varmaan ole henkisestikään oikean mittainen tai oikeaa pehmeysastetta kaikille.
Uskoisin kummiskin, että oli ihminen sitten lyhyt tai pitkä, niin aina on joku, jonka mielestä just sellainen on ihan paras...
Vir
-
Preferenssi mikä ei ole kuitenkaan mikään pakollinen juttu. Olisi kiva että mies olisi vähintään 185 cm mutta kun ei ole löytynyt niin en ole jäänyt yksin itkemään. Itse 166,6 cm ja siihen korot. Hyviä alle 185 cm miehiä tullut vastaan. Kokonaisuus (tietenkin) ratkaisee.
-
Aika jännästi tähänkin on vedetty mukaan keskustelu SJW:sta. ;D Toki se, että lyhyitä miehiä pidetään (ja he itse pitävät itseään) jotenkin vähemmän miehekkäinä tai huonompina kumppaneina on aika hyvä esimerkki haitallisesta yltiömaskuliinisuuden ihanteesta yhteiskunnassamme. Enkä nyt puhu kenenkään yksilöllisestä miesihanteesta vaan ihmisten yleisestä ajattelutavasta.
Noin, nyt sitä odotellessa että the usual suspects tulevat nillittämään feminismistäkin. ;D
PS. Olen 184 cm, normaalikokoinen, varustettu komealla parralla ja hyvin hataralla rintakarvoituksella. Kumppanin pituus ei ole minulle merkittävä tekijä.
-
Mulla on aina ollut luonainen viehtymys pitkiin miehiin ja tulee varmaan aina olemaan. Pituus, käsivarret ja hartiat ovat ensimmäiset asiat mitä miehessä katson. Pari kumppaniani ovat olleet 185cm ja yksi alle 170cm. Kokonaisuus ratkaisee.
-
triviaalia mietintää mutta itselleni on kyllä selvää että miehen / Domin / partnerin oltava minun mittaiseni, vähintään. kun itse olen 175 cm ja korkojakin tykkään käyttää on jotenkin luonnostaan valikoitunut pidempiä miehiä elämääni jakamaan.
lienee melko primitiivisbiologinen juttu mutta olisi haastavaa katsoa toista selvästi alaspäin ja todeta nöyrästi "kyllä Herra", aidosti tunteella ;) ei loogisesti selitettävissä mutta näin se menee.
-
Aika jännästi tähänkin on vedetty mukaan keskustelu SJW:sta. ;D
Ehdit ennen mua! 8) Mutta joo, toksinen maskuliinisuus on vahingollista myös miehille.
Itselleni kumppanin pituusero ei ole mitenkään suuntaan tai toiseen hetkauttava asia. Olen hyvin keskimääräiaen pituinen, joten arkielämässä olen tottunut siihen, että on olemassa minua pitempiä ja lyhyempiä ihmisiä. Session kontekstissa sillä ei ole niin väliä, koska nartut lattiaan.
-
Kuvittelin vuosia sitten ettei koolla olisi väliä itselleni mutta liian pieni oli vaan liian pieni :-\
Ja ettei taas joku käsitä väärin niin mukava kolmekymppinen tytteli oli mutta selkeesti alle 150cm.
Itseeni pitempiä kumpaneita ei ole vielä ollut
-
Jotain sellaista primitiivistä tuolla mielen perukoilla on etten pientä vaivaantumista kokisi deittaillessani itseäni pidempää naista, tämä siis enemmänkin ajatellen mahdollista elämänkumppania. Leikkiseuraa ajatellen homma meneekin sitten tietyssä tilanteessa ylösalaisin: Minulla on erittäin vahvana fantasia alistaa itseäni pidempää/kookkaampaa/fyysisesti vahvempaa naista. Tähän kai liittyy ajatus kesytettävästä pedosta. Sitten taas itseäni huomattavasti pienemmän/heikomman alistaminen tuntuu jotenkin liian... luonnolliselta. Mitä kivaa siinä olisi? ;D
Kun sitten ajattelen itseäni alistuvana osapuolena, miellän itseni juuri tuoksi pedoksi, jonka alistamiseen ei pelkin fyysisin keinoin päästä. Tässä taas sitä suuremmat kiksit tulee, mitä suurempi on kokoero minun hyväkseni.
Mut nää on nyt näitä fysiikkajuttuja joista tulee se ensisäväys, ihan loputtomiin se ei kuitenkaan riitä.
-
Mä taisin unohtaa mainostaa sitä mun pituutta ;)
Eli, juu mittaa on tosiaan 188cm. Tukkaa en oo mitannu, sekin lienee kohta valtavan pitkä.
-
Mä en oo koskaan oikeastaan ajatellut pituutta... Kun on 160cm korkee niin miehet toki usein on pidempiä, mutta esimerkiksi dom on about saman mittainen. En jotenkin osaa yhdistää pituutta mihinkään, tai siis se ei herätä mussa mitään erityistä fiilistä.
-
Se, että tykkään pitkistä miehistä johtuu varmaan siitä, että itselläni on joku pituuskompleksi lapsuudesta. Olin ala-asteella yleensä aina luokan pisin tai lähes pisin. Miestä vaan on kivempi katsoa ylöspäin. Lisäksi kun mies on iso, tuntee itsensä paljon pienemmäksi kun en mikään älyttömän siro ole :)
-
Aika jännästi tähänkin on vedetty mukaan keskustelu SJW:sta. ;D Toki se, että lyhyitä miehiä pidetään (ja he itse pitävät itseään) jotenkin vähemmän miehekkäinä tai huonompina kumppaneina on aika hyvä esimerkki haitallisesta yltiömaskuliinisuuden ihanteesta yhteiskunnassamme. Enkä nyt puhu kenenkään yksilöllisestä miesihanteesta vaan ihmisten yleisestä ajattelutavasta.
Noin, nyt sitä odotellessa että the usual suspects tulevat nillittämään feminismistäkin. ;D
No minä ainakin otin tuon esille. Mielestäni on sairasta, että omat mieltymykset voisivat olla jotenkin "vääriä", koska ne ovat jonkun mielestä epäreiluja. Useimmat naiset pitävät itseään isokokoisemmista miehistä. Olemme edelleen luolaihmisiä ja meitä ohjaavat ihan samat vaistot. Se ei tule muuttumaan ainakaan meidän elinaikanamme vaikka olisi kuinka epää ja toksista.
-
Mielestäni on sairasta, että omat mieltymykset voisivat olla jotenkin "vääriä", koska ne ovat jonkun mielestä epäreiluja.
Vaikka asiasta voisinkin olla samaa mieltä, jotenkin vaan korvaan särähtää aina kun jotain ollaan sormella osoittelemassa sairaaksi (henkilöksi/käytökseksi). Siitä nyt kuitenkaan ole niin pitkä aika kun pelkästä BDSM:stä oli viralliset tautiluokitukset ja siitä sai itselleen oikeasti sairaan paperit...
-
No sairas oli ehkä liian voimakas sana.
-
Eipä tuon mimmin koolla väliä ole. Samalla aaltopituudella kun on niin se on hyvä. Tietty tunne siitä, että hivenen minua fiksumpi myös niin jo vain. Pieni ja pippurinen on kiva mielikuva kun ite oon 175cm, niin se sellainen komentelemassa. Tosin tuollaisen nostaisi syliin ja rapsuttelisi siinä myös. Kovin mukava kainalo-otus myös. Ei pituudella väliä ole. Sytyn minkä pituisista tahansa. :)
Oman kokoista voi pussata suoraan suulle. Pienempää otsaan. Isompaa vissiin rintavakoon. :-*
-
Vanhoillinen konservatiivi -D/s suhteessa olis itselle epämieluisaa jos subi 6-7 tuuman singlesoleissa olis pidempi.. ja pitäs "katsoa ylöspäin" lol (se että nainen mahtuu sopivasti omaan kainaloon on parempi kuin olla "itse siellä kainalossa...
Vanilja suhteis ei teininä- kolmekymppisenä haitannu vaikka aina daamit korkkareissa oli pidempiä.. Kinkyparisuhteeseen en vois lähteä yli 170cm subin kanssa :(
Ps. Komppaa täysin tässä diaNaa <3
-
Ihan sama.
-
Ihan sama.
Tähän voin yhtyä. Itse oon 175 cm ja aviopuolisoni 170 cm. Pituus tai paino on ollut itselleni irrellevantti tekijä seuranhaussa. Korvien väli ja sydämen ja sielun sisältö merkannut aina eniten. Aina. :love:
Enemmän olen törmännyt siihen, että toinen osapuoli (ei puolisoni), on ollut tarkka siitä mitä hakee. Subeilla/masoilla on ollut speksejä painosta ja pituudesta. Korvien väli ehkä enempi toissijaisena. Näin äkkiseltään.
No kukin taaplaa tyylillään ja jokainen saa hakea sitä mitä tahtoo ja asettaa kriteerinsä.
Voishan joku loukkaantua siitäkin, että itselle se korvienväli menee ohi hienojen ja treenattujen muskelien ja kyrvän pituuden. Ja vielä lisäten, aina hyvä yhdistelmä on hyvä yhdistelmä, luonnetta, ulkonäköä ja karismaa.
-
Oman pituinen nainen olisi monessa mielessä käytännöllisempi. Keskustellessa ei tulis niskat kipeäksi ja helpottaisi monia asentoja seksin aikana. Toisaalta ei minulla mitään amatsooneja vastaankaan ole O:-)
-
Itse olen keskivertoa lyhyempi niin että useimmat miehet ovat automaattisesti minua ainakin päätä pidempiä. Mutta ei minulla olisi mitään samanmittaista tai lyhyempää miestä vastaan. Halaaminen olisi ainakin helpompaa jos toinen olisi saman mittainen. Nyt vaan itsellä yleensä menee naama manboobsien väliin, joka toki on omalla tavallaan eroottista sekin.
-
Vaikka lähtökohtaisesti lämpenenkin itseäni pienikokoisemmille naisille, nykyinen kumppanini on minua jonkun sentin pidempi. Korkkareita ei paljoa käytä, mutta juhliin ja vastaaviin mennessä pituusero korostuu, eikä sillä ole mitään väliä silloinkaan.
Tai no, tavallaan naureskelen itsekseni aina, kun kuulen ihmettelyä siitä, miten tällainen hukkapätkä on noin näyttävän ja pitkän naisen onnistunut saamaan.
-
Olen 155 cm pitkä. Pituudeni on omasta mielestäni täydellinen;) Tykkään pitkistä tytöistä ja pojista, pienistäkin tykkään kovasti.
Fyysisesti on välillä jonkin verran haasteita esim käsitellä melkein 2 m lutkaa :D Mutta kaikki nämä ovat vain oikean "lähestymistavan" löytämisen kysymyksiä. Omaan leluun pystyn lähestyä. Takaa, edestä, ylhäältä, alhaalta :D
Henkisesti en koe minua pidemmistä (jota ovat kaikki muut ihmiset paitsi minä) mitään "uhkaa" tai muuta vastaava.
-
Tai no, tavallaan naureskelen itsekseni aina, kun kuulen ihmettelyä siitä, miten tällainen hukkapätkä on noin näyttävän ja pitkän naisen onnistunut saamaan.
Sinäpä sen sanoit, alituisesti tuohon törmännyt, huvitun erittäin paljonkin tuosta itsekkin.
No kyllähän sen kieltämättä pistää silmään joka tapauksessa vaikke muuten ajatuksia herättäisi, jos kumppani on niinkuin itselläni aikanaan, eli itse 162cm ja naaras 178cm :D
-
Kumppanin pituus on enemmän tai vähemmän evvk, liki kaikki muut asiat menee sen edelle prioriteettilistassa.
Itse olen ~190cm, mutta ryhti on vähän kärsinyt siitä kun synnyinkotona ovet loppui 185 kohdalla, tarpeeksi monta kertaa kun pään kalauttaa niin oppii alitajuisesti varomaan. :D Lisäksi kun muiden kanssa keskustelee niin tulee otettua rennompi asento, mutta huomasin sen, että vetäessäni ryhdin kohdalle keskustelukumppanit ottaa askeleen pakkia :D
-
Mä henk.koht. tykkään et mies on mua pidempi korkeiden korkojenkin kanssa, tai ainakin samanmittainen niiden korkojen kanssa. 172 voi joutua kyl joskus joustamaan ::)
Mut lopulta, persoona on pituutta tärkeämpi, pituudella ja ulkomuodolla ei oikeastaan ole ensivaikutelmaa enempää merkitystä jos livenä tapaa. Mielummin älykäs ja mielenkiintonen lyhyt rumilus kun idiootti pitkä komistus. Mutta sen verran kyllä olen pinnallinen, että rumilukseen tutustuminen on edellämainituista epätodennäköisempää XD
-
Enpä ole koskaan miettinyt, koska olen aina ollut pisin 211cm
Nykyinen naisystävä on 153 cm, hyvin luistaa seksi
-
Itselleni ei vastapuolen pituudella ole suurta merkitystä, kunhan ei ole mua itseäni lyhyempi (mikä on jo tosi epätodennäköistä). Enemmän tämä menee toisin päin, sillä olen itse vain 148cm, ja tämän vuoksi tuntuisi mukavalta, mikäli vastapuolen mieltymyksiin kuuluisivat nimenomaan pienikokoiset, lyhyet tytöt. Mutta tämä on vähän hifistelyä, käännä puutteet vahvuuksiksi, jne. :)
-
Itse kuulun miehissä niihin alle keskipituuteen jääviin (175), ja olen kyllä monesti huomannut, että se alaraja tuntuu menevän 180 sentin kohdalla. Vähän kismittää. Mutta dominoivana osapuolena kyllä pitäisin, jos nainen olisi minua pienikokoisempi. Mitä pienempi, sen parempi.
Alkoikin muuten juuri tehdä mieli jäätelöä. Mutta ei vaniljaa.
-
itsellä myös pituutta 174cm joten onhan se kiva kun mies on pidempi....nykyinen 187cm niin että 12cm korkkarit menee mennen tullen..ja silti katsoo hieman ylempää minuun..hi hiiiii grrrrr >:D
-
Itse 174 ja jostain kumman syystä pidän pitkistä naisista, etenkin jos käyttävät vielä korkkareita. Siinä vain on jotain niin seksikästä. Huvittaa ajatus siitä, että esim dominoivan tulisi olla pidempi tai muuten suurikokoinen. Päässähän kaikki tapahtuu :D
-
Enpä ole koskaan miettinyt, koska olen aina ollut pisin 211cm
Nykyinen naisystävä on 153 cm, hyvin luistaa seksi
Tuossa onnistuu helposti asento johon harva pystyy eli yhdellä kädellä nilkasta kiinni ja käsi kattoon suihinotto >:D
-
Itselleni kumppanin ikä, ruumiinrakenne ja pituus eivät merkitse mitään.
Täytyy tosin myöntää, että minua lyhyemmät naiset herättävät minussa voimakkaan hoiva- ja halivietin. :love:
-
Pituudella ei ole merkitystä. Tosin lyhyiden kanssa toimivat hieman eri jutut kuin pitkien. Tärkeintä on luonne ei pituus.
-
Merkitystä siinä määrin että en osaa kuvitella itseäni pidemmän naisen kanssa seurustelevani. Itse asiassa minun mieleeni ovat sellaiset suloiset "taskuvenukset", eli jos mitta on jäänyt jopa alle 160 sentin niin ei haittaa :)
-
Myönnän kiihottuvani pitkstä miehistä. Kyse voi olla juurikin tuosta alkukantaisesta tarpeesta saada tuntea olevansa pieni ja turvassa tai liskoaivoista tai molemmista tai ei kummastakaan. En kuitenkaan jätä tutustumatta lupaavaan ja mahtavan oloiseen ihmiseen tai anna kellekään pakkeja vain siksi, että pituutta on vähemmän kuin 180 senttiä. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee. Nykyinen kumppani vaan sattuu olemaan minua kolme päätä pidempi :love: O:-)
-
On tullut kohdattua ja seurusteltua eripituisten ihmisten kanssa, mutten ole koskaan pysähtynyt ajattelemaan tarkemmin. Ei siis ole merkitystä.
-
Mulle pituus on merkitsevä seikka, enkä lähde edes tutustumaan "siinä mielessä" itseäni lyhyempiin/ alle +15cm miehiin koska en vaan kykene näkemään itseäni heidän rinnallaan. Ongelmaksi tämä nyt ei varsinaisesti ole muodostunut kuin kerran, koska itse olen huimat 154cm sulka päässä :D.
Pituuden kanssa minulle myös kumppanin iällä on merkitystä. Kokemus on opettanut, että parhaat ihmissuhteet nyt vaan syntyy itseäni 10+ vuotta vanhempien kanssa, niin mitä sitä tuhlaamaan aikaa muihin kun vanhat kokemukset ja niiden kautta syntynyt oma asenne jo estää suhteen muodostumisen molempia tyydyttäväksi?
Haluan tuntea miehen rinnalla itseni pieneksi naiseksi enkä missään nimessä voisi kuvitella alistuvani tyypille josta itse ajattelen tämän olevan "hippiäinen". Tokikaan en sano deiteillä miehelle, että "et ole habitukseltasi tarpeeksi miehekäs makuuni" vaan ilmaisen kieltäytymiseni jatkosta muuten.
-
Todella mielenkiintoinen keskustelu. Kiitos kaikille kommenteista myös omasta puolesta.
Itse en ole ajatellut kumppanin pituutta sitten ajan, kun yökerhossa tanssin illan viimeisiä hitaita. Silloin minä, 190 + cm mies, kiinnitin huomiota naisen pituuteen, kun pahimmillaan selkä kyyryssä "joutui" toista tanssittamaan.
Nykyään huomio kiinnittyy ajatusmaailmaan ja elämänarvoihin. Ulkoisesti ehkä tapaan olla sinut itsensä kanssa ja katseeseen. Itselle on paljon tärkeämpää, että kumppani on savuton sen sijaan kuinka pitkä hän on.
-
Tästä tuli taannoin telkkarista (olisko ollut Prisma tai vastaava) brittidokkari, jossa tutkittiin pituuden merkitystä parinmuodostukseen erilaisin metodein :). Lopputulos oli, että pidemmät miehet tulivat valituksi ennen lyhyitä - käytettiinpä melkein mitä tapaa valita vaan.. Koehenkilöt eivät tunteneet toisiaan, jolloin valinta tapahtui pelkästään ulkoisen olemuksen mukaan (ulkonäöllisesti kummatkin miesryhmät olivat samantyylisiä).
Uskon, että silläkin on merkitystä kuinka pitkä nainen on ja mikä hänen rinnallaan näyttää lyhyeltä.. voi olla, että nainen joka on keskivertoa pidempi ei välttämättä haluaisi itseään lyhyempää, mutta lyhyemmän naisen rinnalla saman miehen pituus ei korostu.. eli mikä on itsekunkin mielestä lyhyt?
Itse olen 165cm ja lyhin seurustelukumppani on ollut 175cm ja pisin on ollut 203cm.. yli 2-metrisen kanssa koin haasteeksi spontaanit halaukset tai "pussailun" kun tyyliin itse on toista napaan ;D..
Summa summarum.. uskon, että ensivaikutelmassa pituus laitetaan merkille, mutta kun päästään suhteenmuodostukseen niin pituus on täysin toissijainen juttu.
Edit: kirjoitusvirhe :)
-
Ketjunaloittajana mukava nähdä, että ketju on pysynyt elossa näinkin hyvin ja vieläpä tosikivasti asiassa. Mukavia komenteja lukea :)
Aivan kuten alussa sanoin. Itselleni se kumpanin pituus ei valinnoissani paina suuntaan eikä toiseen. Lisään kuitenkin, omalukunsa on taas nämä sanoisinko "fantasiat" Itsestäni näin subi-miehenä ja 172cm pituudenomaavana, olisi joskus jännä kokeilla, millaista olisi sessioida ja alistua, itseäni huomattavasti pidemmän Dominan kanssa. Voimaa jos vielä naisesta löytyisi niin...mutta, fantasiat on fantasioita. Niitäkin toki on kiva olla. vaikka ne ei toteutuisikaan ikinä :) ja joskus fantasian on jopa parempi pysyäkin fantasiana.
-
Tykkään itseäni pidemmistä miehistä, mutta se ei ole missään tapauksessa edellytys kumppanilleni. Olen itse monia miehiä pidempi jo ilman korkojakin (joita hyvin mieluusti kyllä käytän), mikä toisinaan tuntuu häiritsevän joitain miespuolisia, mutta omapa on ongelmansa 8) Maailmassa onneksi piisaa paljon myös niitä, joiden mielestä pitkä nainen (ja subi) koroissa on viehättävä, ja hyvä niin, on meinaan ihanaa olla pitkä! :))
Komppaaan Mariaa. 179cm pitkänä on välillä tullut mietittyä, että pitäisikö pituus lisätä profiiliin, niin säästyisi selittelyiltä. Se kun tuntuu olevan aika monelle kynnyskysymys. Itse olen vaniljasuhteessakin seukannut joskus muutaman sentin lyhyemmän kanssa. Tykkään pitää korkoja, eikä se ole kumppaneita haitannut. Kyllä asenne ja rohkeus rikkoa rajoja on tässä aika keskeisessä asemassa. Sanotaan myös, että kauneus on katsojan silmissä. Kinky puolella on ollut muun muassa kunnia tutustua yhteen kivaan sadistiseen Massu setään, joka selkeästi nauttii, että varjona seuraa aina pari upeaa pitkän huiskeata subia verkoissa ja koroissa. ;D :love:
Deenä pituuteni toimii mainiosti varsinkin, kun tykkään puumailusta ja tyttöilijöistä. :P
-
Ihan sivuseikka onko toinen fyysisesti pidempi, samanpituinen vai lyhyempi...kunhan on henkisesti suurin piirtein "täysimittainen".
-
Vähän erimieltä kyllä.
Eihän pituus pitäisi vaikuttaa, mutta kyllä upeaa kun daami on pitkä
ja uskaltaa näyttää sen.
nm. 211cm
-
Olen about 172cm. Muutama pidempi heilasteltava ollut. Yksi oli muutaman sentin pidempi ja toinen oli jotain 182cm :D tai no jälkimmäinen ei kehteytynyt varsinaiseksi hoidoksi.
Naisen pituuden merkitys itselle melko vähäinen. Kai sillä joku merkitys on...muttei kovin ratkaiseva
-
Kyllähän sitä on aina ollut viehättynyt yli 190cm pitkiin miehiin, mutta vain pari sattunut hetkellisesti kohdalle. Itse olen 173cm ja yleensä vähintään 10cm korot jalassa, yllättävän harvoin löytyy itseäni pitempi kumppani joka olisi myös minusta kiinnostunut. Mutta onhan se mukavaa jos on erittäin pitkä kumppani, tulee itselleen edes joskus harvoin "pieni ja söpö" olo.. :)
Mutta ei se pituus ole koskaan mitään menoa estänyt, ja joillekin lyhkäsemmille miehille tuntuu olevan vain hauskaa kun kumppanina on tuplasti isompi amatsooni, vaikken ehkä yleisesti siihen pituudeltani yllä.
-
Joskus häiritsi ajatukset, että onkohan minua hankala alistaa, koska olen pitkä (187) ja leveäharteikas. Uskaltaako nainen alistaa minua? Muuten taidan olla ihan onnekkaassa asemassa, että harvoin osuu itseäni pidempää naista kohdalle, vaan kaikki pysyvät lyhyempinä ja söpöinä. Kyllähän automaattisesti tunnen naisen kanssa sitä jin ja jangia, jos olen pidempi :) Maskuliinisuus herää minussa, kun voin olla naiselle se tuki ja turva, ja pituus siinä antaa luonnollista ponnekkuutta tunteelle.
-
Eipä oo tullu vielä vastaan lyhyempää tapausta, ja kääpiöpornoideatkaa ei tuottaneet tulosta O0
-
Itse olen vain 180cm ja olen aika usein saanut kuulla kuinka en ole tarpeeksi pitkä. En kyllä jaksa ihmetellä, sillä kyllä minä itsekin viehätyn kovasti pituudesta, ja pitkänhuiskea neiti koroilla saisi kyllä pääni kääntymään niin että voisi tulla niskat kipeiksi. Ei tuo pituus kuitenkaan ole mikään dealbreaker koskaan ollut.
-
Helppo sanoa, että ei ole kumppanin pituudella merkitystä. Tälleen kahta metriä lähentelevänä tapauksena ei ole pidempiä naisia vastaan tullut.. :)
-
167-senttinen mies täällä huutelee, että moni pieni mies juostessaan näyttää menevän niin pirusti karpaasien näyttäessä lähinnä säikyiltä hirviltä.
-
Tätä kun lukee niin taidan olla vähemmistöä miesten joukossa kun minua viehättää erityisesti lyhyet naiset. Ei mitkään kääpiöt, mutta vähän keskiarvoa lyhyemmät. Siitäkin huolimatta että olen itse 186.
-
Pitkä tai lyhyt, sillä ei oikeastaan ole väliä. Miehekkyys, naisellisuus tai seksikkyys ja vetovoima ei oikeastaan koskaan ole ollut mulle kiinni henkilön pituudesta. Enemmän on tullut ongelmia sen kanssa, että mies ahdistuu siitä, että nainen on pidempi. Saati sitten jos vielä laittaa korkkarit tai platformit jalkaan. Jotenkin tuntuu siltä, että pitkä ei voi olla "herkkä" tai feminiininen (paitsi mallityyppisesti). Että jos on pitkä, ei voi olla söpö.
-
Ei mitään väliä. Oon itse aikalailla keskimääräisen mittainen nainen joten harvoin tulee itseäni lyhempiä miehiä vastaan mutta kiinnostavat kyllä ihan siinä missä muutkin.
-
Omasta puolesta ei väliä. Sen tiedän, että Valtiatar preferoi pidempiä kuin hän itse, minkä tavallaan myös ymmärrän.
-
Tätä kun lukee niin taidan olla vähemmistöä miesten joukossa kun minua viehättää erityisesti lyhyet naiset. Ei mitkään kääpiöt, mutta vähän keskiarvoa lyhyemmät. Siitäkin huolimatta että olen itse 186.
Samoin, itse olen 186, ja lyhyet naiset viehättävät enemmän - siis kun puhutaan ensivaikutelmasta. Näin lonkalta heittäen raja menee jossakin 160 cm paikkeilla. Tutustumisen jälkeen pituuteen harvemmin tulee enää kiinnitettyä huomiota.
-
Suurin piirtein itseni mittaiset (~174cm) ja tästä alaspäin viehättää eniten. Tosin pituus merkkaa itselleni paljon vähemmän mitä ruumiinrakenne.
-
Monen mielestä mun on varmaan helppo huudella täältä polvenkorkeudelta (n.135), ettei miehen pituudella ole mulle väliä, mutta niin se vaan on. Nykyinen mieheke taitaa olla jotain suunnilleen 175.n sentin luokkaa (ja onhan se nyt ihanaa kun voi olla toisen rinnalla ihan pikkuinen ja mahtuu hyvin käpertymään syliin jne.) mutta olen myös törmännyt viehättäviin itseäni jopa 10cm lyhyempiin miehiin ja ehkä jopa ihastunut vähäsen.
-
Eipä sitten mitään väliä.
Miusta pienuus on söpöä ja kiva piirre ihmisessä sukupuolesta riippumatta, toisaalta arvostan myös seuraa joka yltää ylähyllyille (kun ite useimmiten en yletä).
Ja siis "pitkän" ja "lyhyen" välinen rajahan kulkee oman pituuteni kohdalla (160cm), ite oon tietenkin keskipituinen 8)
-
Olen itse 162cm pitkä, ja niin kauan pituus on OK, kunnes tulee ilmi että olen dominoiva. Tosi monilla on käsitys dominoivasta naisesta, että "Me" ollaan poikkeuksetta pitkiä ja vahvarakenteisia naisia. Erään henkilön mukaan lyhyttä d-naista "eivoi ottaa vakavasti". Käskin tulla sanomaan saman kasvojen eteen, kun oon korot jalassa ja Piiska kädessä.
Ei oo tyyppiä näkynyt.
Itse taas en naisten suhteen ole pituudesta ollut ikinä kiinnostunut. Mutta myönnän, että miesten suhteen pidempi saa mielenkiintoani herkemmin. 180cm ja siitä ylöspäin viehättää. Ei minusta 180cm ole lyhyt. Alle 170cm mies on lyhyt, minulle. Koska laittaessani korot jalkaan niin lyhyt mies jää lyhyemmäksi, heittämällä.
-
Pituuden keskiarvot tuntuvat koko ajan menevän lyhyempään suuntaan. Muistan kun jokin vuosi sitten naisten keskimitta oli 167cm. Nyt se on 163cm. Mikä tekee minustakin ihan keskimittaisen, vaikka aiemmin ajattelin olevani lyhyt :).
Keskiverto mieskin on vain 177cm suomessa.
https://www.thl.fi/fi/ajankohtaista/kampanjat/thl100paivaa/thl-kuvin/keskivertosuomalaisen-strategiset-mitat (https://www.thl.fi/fi/ajankohtaista/kampanjat/thl100paivaa/thl-kuvin/keskivertosuomalaisen-strategiset-mitat)
-
Pituuskysymys on mulle aina yhtä kaukainen, varsinkin kun itse oon sitä mittaa, ettei huvipuistoissa parhaimpiin laitteisiin oo pituutta. Lyhytkasvuisen näkökulmasta mahdollisen kumppanin pituudella ei oo mitään väliä, kun alhaalta katsoessa ei sitä hirveen hyvin edes erota.
Tykkään kuitenkin itse olla pieni, tiedän useiden lyhytkasvuisten unelmoivan että olisivat pidempiä, itse lähinnä haluaisin olla lyhyempi. :D
Kun kroppa on ihan eri valusta kuin yleisesti muiden, tuntuu lähinnä omituiselta jos pituus olisi kumppanissa jotenkin todella tärkeä juttu.
-
Itselleni kumppanin ikä, ruumiinrakenne ja pituus eivät merkitse mitään.
Täytyy tosin myöntää, että minua lyhyemmät naiset herättävät minussa voimakkaan hoiva- ja halivietin. :love:
Päivitetään omaa vastausta hieman:
Olen itse 178cm ja omat Rakkaani ovat 20-22cm minua lyhyempiä ja silti olleessaan Dommen roolissa ei tulee mieleen ”awww” vaan ”ouch, kohta sattuu”.
Se on olemuksesta ja asenteesta kiinni.
-
Koska itse olen lyhyt, paksu enkä ihan voimatonkaan, vaikken massiivisia lihaksia omista, niin kyllä kumppanin pituudella on väliä.
Parisuhteessa pitää olla sen verran pidempi, että saan nostaa katseeni katsoakseni silmiin.
Seksisuhteissa miehen oltava muutenkin fyysisesti sen kokoinen, ettei mun tarvitse miettiä, että meneeköhän poikaparka rikki.
Itseäni lyhyempää miestä en ole tavannut teini-ikään ehtineitä vanhemmista...
-
Pituuden ja painon suhteen on oleellista lähinnä se, miten sen vartalonsa kantaa. Olemus siis ratkaisee. Paino on tässä mielessä siis paljon herkempi tekijä, koska moni kantaa siitä turhaan huolta ja se näkyy. Lyhyyttään surkutteleva mies tai pituudellaan huono vientiä selittelevä nainen ei taida herättää mielenkiintoa siinä määrin, missä itseensä tyytyväinen tallaaja. Näin ainakin omalla kohdallani.
Eli itselleni pituudella ei ole niin ratkaisevaa merkitystä. Toki jokin näkemys kannattaa olla, joten mittatilaustyönä minulle toimitettu kuritettava olisi jotain 160 ja 170 välillä. Sanotaan siis 165.
-
Olen itse aika pitkä (168cm) ja fyysisesti voimakas, jonkin verran roteva ja hieman ylipainoinen. Itsetunto ei ole kovin hyvä liittyen kehonkuvaan johtuen monista elämässä olleista asioista. Sen vuoksi viihdyn selvästi paremmin itseäni pidemmän, suurikokoisemman ja voimakkaamman miehen kanssa.
Toisaalta, tuohon omaan kokemukseen liittyy muitakin asioita. Suunnilleen saman kokoisen miehen kanssa on varsin mukavaa, jos otteissa on asennetta, voimaa ja teknistä taitoa sen verran, että tämän kokoinen nainen siirtyy tarpeen mukaan vaivatta sinne minne halutaan oli köysissä tai ei. Ja erityisesti, jos miehellä on taito saada mut tuntemaan itseni kelvolliseksi ja ihanaksi ja kaikin puolin sopivaksi, niin kokoon japituuteen liittyvät asiat jäävät täydelliesn toisarvoisiksi.
Korkkareita en erityisesti tykkää käyttää, koska silloin olen miestä pidempi. Häntä se ei haittaa, päin vastoin. Ja tietty saan siitä kicksit kun toinen tykkää selvästi.
Eli itsekkäästi toivon, että mies on pidempi sen kymmenisen senttiä ja liikunnallinen. Mutta kaikki ominaisuudet päihittävät tuon jutun mennen tullen. Ei käytännön tasolla ei ole mitään merkitystä :D
-
Lyhkäisten miesten pituus on monesti hieman arvoituksellista. Useampia tuttuja ja sukulaisia jotka näyttävät itseäni selkästi lyhyemmiltä, mutta jos pituus tulee puheeksi niin ovat minua pidempiä :o tai ”ainakin intissä mitattiin 175cm” ;D
Ps viihdyn usein new-rocks tms jalassa jolloin tulee se about 6cm lisää ;)
-
Tämän ketjun nouseminen ylös toi mieleen JKL:n miitit.
Niissä käy henkilöitä jotka ovat pituudeltaan lähellä virallista lyhytkasvuisuuden mittaa, ilman että ovat tukevia. Kun seison täydessä mitassa (192 cm, 1XXkg) sellaisen hentoisen naisen vieressä niin kontrasti on mahtava.
Itselleni kumppanin pituudella ei ole käytännössä merkitystä viehättävyyden kohdalla muuten kuin, että joukosta erottuvat ovat joukosta erottuvia ja käytännön kasvusokeana se helpottaa heidän painumista muistiin.
-
Itseasiassa taidan tuntea tämän Tiikin mainitseman Jyväskylän neidin ja olenkin luultavasti lähiaikoina uskaltautumassa hänen seurakseen Jkl-miittiin, joten saatte yhden pikkunaisen lisää sinne. ;D
-
Itsellä mittaa 156 ilman kenkiä joten melkein kaikki on mua pidempiä. Pääasia että pystyy (ja haluaa) kantaa minut sänkyyn jos nukahdan sohvassa ..tai..no..kantaa mua muutenvaan :love:
-
Olen itse 162cm pitkä, ja niin kauan pituus on OK, kunnes tulee ilmi että olen dominoiva. Tosi monilla on käsitys dominoivasta naisesta, että "Me" ollaan poikkeuksetta pitkiä ja vahvarakenteisia naisia. Erään henkilön mukaan lyhyttä d-naista "eivoi ottaa vakavasti". Käskin tulla sanomaan saman kasvojen eteen, kun oon korot jalassa ja Piiska kädessä.
Ei oo tyyppiä näkynyt.
Tuota näkemystä en oo myöskään koskaan ymmärtänyt. Miksi palvelijoitaan käskevän hienostuneen prinsessan pitäis olla joku mörssäri, sehän voi laittaa miehet tekemään ne raskaat hommat! Itse en pysty ottamaan vakavasti D:tä, joka aggressiivisuudella ja fyysisellä voimalla yrittää dominoida.
-
Mä tykkään kyl selkeesti pidemmistä miehistä. Ite oon 164 ja sellaset lähemmäs kaks metriset on mun herkkua. Ei se pituus välttämättä kuitenkaan oo kaikki kaikessa.
-
Jättiläinen kun olen ( 211cm) löytyykö täältä pitkää vapaata naista ?
-
miksi luen / tulkitsen aina tuon otsikon: Kumppanin pituus ja SEN... merkitys :o
-
miksi luen / tulkitsen aina tuon otsikon: Kumppanin pituus ja SEN... merkitys :o
Samoin xD
-
Preferenssi on pitkä mies, yli 185 cm. Todellisuudessa ihan sama, kunhan pää, kroppa ja kemiat toimii.
-
Omalla kohalla se vaan menee miesten kohdalla, että jokainen sentti lisää 195 cm on vaan semmonen ah ihana-factor.
-
Valitettavasti mua pidempi oltava tai saman mittainen. Ehkä alistussessioon voisin suostua lyhyemmän kanssa jos muuten kemiat natsaa. Mutta mulle pituus on iso juttu jos ihan suhdetta haluaa. 179cm ja pidemmät on namia. ;)
-
miksi luen / tulkitsen aina tuon otsikon: Kumppanin pituus ja SEN... merkitys :o
Samoin xD
Tulin tätä tänne kommentoimaan mutta en ollutkaan eka!
Voin kommentoida aiheeseen että SEN pituuden merkitys on paljon isompi kuin kumppanin henkilön pituus.
-
Ei mikään maailman tärkein kriteeri, mutta viellä on kokematta alle 160 senttinen ja yli 190 senttinen neito.
Kumpaankin mittaluokkaan olisi mukava rakennella rooleja.
-
Liityn pitkiä miehiä kuolaavien naisten kerhoon! Olen itse about keskimittainen (166 cm) plus 5-10 cm korkoa jalassa about aina, niin kyllä miehen pitää sellainen olla että sitä voi seisoessa katsoa ylöspäin ja istuessa painaa pään hartiaa vasten ilman että tarvii mennä kippuralle. Ei se pelkkä pituus tietty mitään pelasta jos muuten ei toimi, ja jos toisaalta muuten toimii niin ei se pelkkä pituus ole mikään deal breaker, mutta jos pitää jotain tällaiseen ketjuun sanoa, niin ehdottomasti mielellään mitä pidempi sen parempi! ::)
Voin kommentoida aiheeseen että SEN pituuden merkitys on paljon isompi kuin kumppanin henkilön pituus.
Tähän pakko sanoa, että henkilö itsessään ei voi olla liian pitkä mutta SE kyllä voi! ;)
-
191 senttisenä lyhyin kumppani ollut 146 ja pisin lähes itseni mittainen. Asialla ei juuri ole merkitystä. Naisellisuus ratkaisee.
-
Olen 172cm ja ajattelen olevani aivan keskipituinen, vaikka varmaan moni sanoisi pitkäksi. Olen tutustunut elämän aikana itseäni pitempiin naisiin, joten välillä koen olevani jopa suhteellisen lyhyt. Se, miten pitkäksi tai pätkäksi koen itseni vaihtelee täysin seurasta, joten ajattelen, että voin olla todella lyhyt tai todella pitkä, suurimman osan ajasta kuitenkin keskipituiseksi koen itseni. Entinen kumppanini oli myös yli 2 metrinen, joten ehkä siksi tämä miten koen pituuden on mennyt tällä tavalla.
Nuorempana koin olevani lähes jättiläinen, vaikken mitenkään roteva olekaan. Silloin myös miehen pituus oli minulle tärkeä asia. Nyt toisen pituus ei oikeastaan paljon kiinnosta ja olen myös oppinut pitämään esimerkiksi pitkistä jaloistani enkä osaisi kuvitella olevani muun pituinen. Kuvittelin nuorempana myös, että miehet miettivät paljon pituusasioita, varmaan kun itse asiaa mietin. Kuitenkin tuntuu, ettei aika iso osa välitä tipan vertaa näistä asioista.
Olisihan se mukava, jos mies olisi edes saman pituinen niin olisi ehkä helpompi halata, mutta toisaalta muut tärkeämmät asiat menevät pituuden yli. Mielestäni myös lyhyempi mies hyvällä itsetunnolla on aika kiinnostava yhdistelmä :).
-
Entinen aviokumppanini oli täsmälleen samanmittainen, kuin minä ja häissä hänen ollessaan koroissa koin vain ylpeyttä, että tuollainen noin näyttävä nainen haluaa naimisiin kanssani, oli tilanne jossa vihdoin tajusin, ettei naisen pituudella ole vitunkaan merkitystä. Tottakai pienempää on helpompi heitellä sängyssä ja isompaa kohtaan on käytettävä viekkaampia keinoja. Joskus voitin jossain radiokeskustelussa olleen kilpailun, toteamalla: jos mä nään pitkän naisen ja lyhyen miehen samassa seurassa, niin oletan, että mies on rikas, tai sitten helvetin hyvä sängyssä. Ite totesin, etten todellakaan ole rikas. Sain sitten viisi vapaalippua Rax:iin.
-
Hmm. Ei ole ja on. Merkitystä.
Aviomies oli 188 ja minä siis 156. Totuin siihen että mies= nenä osuu rintataskussa olevaan tupakka-askiin halatessa.
Sittemmin oppinut että kumppanin pituudella ei niin väliä kunhan on voimaa ja uskaltaa sitä käyttää. Sekä fyysistä että psyykkistä. Jos toinen tuntuu oikeelta niin sitä ei edes ajattele tuollaisia asioita. Yhdyn siihen että pippelin liika pituus voi aiheuttaa torjumisreaktion, miehen pituus ei.
-
Rakkausnaiseni mukaan kaikki ovat olleet häntä lyhyempiä polvillaan.
-
Rakkausnaiseni mukaan kaikki ovat olleet häntä lyhyempiä polvillaan.
Sinäkin rakkausnaiseni :love: >:D
En jaksanut tarkistaa olenko joskus aiemmin jo tähän ketjuun kommentoinut, mutta tehdään se ainakin nyt. Mun mielestä miehellä on yksi ainoa asia, joka on pahempaa kuin pieni muna ja se on lyhyys. Pienellä munallakin voi vielä tehdä jotain, muttei lyhyellä miehellä.
Okei no otan sen verran takas, että kääpiön kanssa olis noin muuten kiva vähän touhuilla.
Naisten kanssa pituus on sivuseikka, riittää että on tissit ja pillu ja kiva suu.
-
Yksi turhimmasta kriteereistä. Paljastaa ihmisen taipumuksen pinnallisuuteen.
-
Yksi tärkeimmistä kriteereistä. Olen siis pinnallinen.
-
Pituudella niin väliä, leveydellä kyllä taikka "syvyydellä"....jos niinkuin pidempiaikaista juttua rakennellaan...
-
Pituudella niin väliä, leveydellä kyllä taikka "syvyydellä"....jos niinkuin pidempiaikaista juttua rakennellaan...
Eikö ne Nokian kumpparit kestä pitkään?
;D
-
Tykkään tuntea itseni fyysisesti pienemmäksi kuin kumppanini, joten en voi sanoa että pituus olisi aivan merkityksetön juttu. Mutta kriteerilistallani se ei ole kovin korkealla, (hih) monilla muilla tekijöillä on enemmän vaikutusta.
-
Kyllä hallitsevan osapuolen pitää olla pidempi
Nainen 150-170cm on hyvä. En voisi kuvitella alistavani itseäni pidempää naista.
SEN pituudella ei varmaankaan ole lopullista merkitystä
-
Kaipaan ja oikeastaan tarvitsenkin sitä tunnetta, että mies on minua isompi ja vahvempi. Pidän miehessä yhtenä puoleensavetävimpänä ominaisuutena juuri pituutta mutta onpa niitä ollut miehiä, joiden asenne on saanut minut tuntemaan itseni pieneksi eikä sitä fyysistä pituutta ole tullut edes ajatelleeksi.
-
En ajattele, että kumppanin pituudella olisi minulle kovin suurta merkitystä. Minulla ei kuitenkaan ole ollut itseäni pidempää kumppania, joten käytännössä en osaa sanoa siitä mitään. Olen 183 cm. Kerran oli mahdollisuus saada subiksi yksi ihminen, joka oli hiukan minua lyhyempi. Silloin ajattelin, että voisi olla kiva, jos hän käyttäisi korkeita korkoja. Juttu ei kuitenkaan edennyt mihinkään.
-
Jostain syystä pituus on yksi isoimmista kriteereistä minulle.
Mielestäni näyttää hivenen hassulta, kun pariskunta kävelee kadulla käsi kädessä, ja nainen on miestä pidempi.
Itselle tulee välittömästi mielikuva äidistä ja pojasta...
Ei pitkissä naisissa vikaa ole, mutta eivät ole minua varten.
-
Yleistäen (mikä ei tarkoita, että se olisi fiksuin tapa määritellä asiaa) ajatellaan usein niin, että miehen tulee olla naista pidempi. Myönnän, että minullekin miehen pituus on merkitsevä tekijä. Katseeni osuu mielellään pidempiin miehiin. Minua lyhyempää (172) kumppania ei ole ollut, mutta lähes samanmittaisen miehen kanssa olen ollut suhteessa. Kun on muita "avuja" ei pituudella ole niin merkitystä. Mutta mitä pidempi sub, sitä kuumemmalta tuntuu alistaa häntä.....
-
Mä kuolaan pitkiä miehiä ja pieniä naisia, mutta eipä sillä pituudella ole tosielämässä juuri merkitystä. Paitsi en usko että voisin tosissani alistua itseäni lyhyemmälle ja hintelämmälle miehelle. Haluun, että mies voi pistää mut kuriin myös fyysisesti.
-
Itse olen 164cm ja pääsääntöisesti miehet on minua pisempiä. Pituus ei ole valintakriteeri tai iso prioriteetti, mutta se on häiritsevää jos mies itse on fiksoitunut lyhyyteensä/naisen suurempaan pituuteen. Yksi entinen heila oli niuskin nauskin 170cm, lihaksikas kyllä mutta kaikin puolin minua kapeampi, sirompi ja jotenkin tiivis paketti. Kieltämättä se vähän häiritsi kun koin itseni hänen seurassaan joka suunnasta isoksi ja leveäksi ;D
Nyt taas liki 190cm puolison kanssa ongelma on juurikin tuo edellämainittu että tavaroita saa kurotella ylähyllyiltä (kuka säilyttää leivinpaperia yläkaapeissa?!) ja hän taas noituu kun esim. Naulakot ja avainkaapit on ruuvattu ruohonjuuritasolle. ^-^
Mutta kyllä mä vähän salaa tykkään siitä että on pitkä mies omana. Näkeepähän suunnistaa väkijoukon läpi oikeaan kainaloon.
-
Itse olen 174 ja lihaksikas (70kg) enkä pysty kuvittelemaan hentoa tai pientä miestä .....pelkään että hajoaisi käsiin 😁 Muutenkin lihakset viehättää ja painiminen mukavempaa kun saa oikeasti vääntää.
-
Mulle ei juurikaan ole merkitystä sille miten pitkä kumppani on. Tämä on siis nykyinen tilanne kumppanit on ollu pituudeltaan noin 160-192 naisia kaikki. Nuorempana oli kuitenkin sellanen jännä tunne kun halaili ja pussaili tytön kanssa joka oli lähes itseni pituinen. Fiilis oli kun olis halannu toista jätkää ;D. Ja tämä vaan siitä kun oli tottunu siihen että kaikki muut oli ollu suurinpiirtein sen 170 suuntaan tai toiseen. Itse olen 195 ja noin 100 kilonen.
-
Pituudella ei ole pienintäkään merkitystä. Luonne niin subeissa kuin mahdollisissa seurustelukumppaneissa on paljon tärkeämpää. Toki jos miespuolisko on paljon pidempi niin dominoivana osapuolena itselleni tulee olo, että tarvitsee olla vielä pisaran verran dominoivampi kuin tavallisesti (se, että onko tämä välttämättä huono asia....).
Henkilökohtaisesti olen aina hiukan kummastellut ihmisiä joille pituudella on sen verran väliä että, esim juuri niihin deittiprofiileihinsa laittavat pituusvaatimuksia. Ulkonäöllä ei ole väliä jos henkinenyhteys löytyy.
-
On sillä merkitystä. Olen itse 169cm, en ole kertaakaan edes miettinyt mitään touhuavani itseäni lyhyemmän kanssa. Vaikka oon sinut kokoni kanssa, niin en kestä ajatusta, että tuntisin itseni jättimäiseksi. Muttei liian pitkäkään ole hyvä. Dominoidessa ei tosin ole paljoa merkitystä, mutta enemmän/vahvemmin tunnen hallitsevani, jos mies on alle 180cm. Tämäkin tietty ihan päänsisäinen ongelma varmasti.
Ja sit ihan perus pippeliä pimppiin touhut kovin ison pituuseron kanssa on nekin säätämistä. Suurin pituusero ollu 37cm ja se oli kyllä liikaa minulle.
-
Ei kyllä ole mitään väliä... Enemmän merkkaa se, miten varttaan käyttää ::) Ja sitä paitsi, halutessaan dominoivaan asemaan päässyt kumppani voi aina puuttua koron korkeuteen ::)
Tosin ballerinat ei oikein sovi mun selälle... :P
-
Onko täällä pitkiä naisia?
-
Kuinka pitkä pitää olla, että on pitkä nainen?
-
+180
-
Tykkään kyllä, että mies on on pitkä ja raamikas. Itse olen yli 170 cm ja käytän paljon korkkareita.
-
Mä oon melkee yhtä pitkä ku paksu ja ei nappaa vittuakaan ;D
-
Ei vaikuta toimintaan. Itse (viimeisin mittaus) 184 cm ja pitkät kädet eli yleensä en tarvitse jakkaraa jos pitää ottaa jotain ylähyllyltä.
-
Ei pituudella ole henk.koht väliä, mutta koska olen 192cm pitkä niin jos nainen on pidempi, kyllä se herättää ainakin
jonkinasteisen kiinnostuksen. "Hei wau, kukahan tuo on?" jne.
Mutta pituuden merkitys on todella häilyvää, se ei kompensoi kuitenkaan mitään muita merkittävämpiä ominaisuuksia.
-
Kyllä miehen pitää olla minuu pidempi... Mie kuitenkin olen ihan reilusti alle 170 cm, niin ei mikään mahdoton vaatimus... Aina parempi, jos mie vielä korot jalassakin olisin lyhyempi, mut siitä voi joustaa...
-
On merkitystä. Kerran olen tapaillut minua lyhyempää miestä, ja yritin kovasti vakuutella itselleni, ettei sillä pitäisi olla mitään väliä. Mutta oli ja se häiritsi ihan hirveästi. Etenkin sänkypuuhissa se oli vaivaannuttavaa - esimerkiksi kun hän ei mua takaapäin pannessa yltänyt kiihottamaan klittaani - vaikka muuten hän olikin loistava taidoiltaan. Toisaalta jälkikäteen mietin, että eniten taisi kuitenkin haitata se, että häntä itseään häiritsi niin paljon se oma lyhyys. Epäitsevarmuus on pahin turn off...
Itse olen 169cm, normaalipainoinen, mutta ruumiinrakenteeltani lihaksikas enkä todellakaan mikään siro, joten minulle on tärkeää että mies on mua fyysisesti isompi ja vahvempi. Mikään ei ole kiihottavampaa kuin mies, joka pystyy fyysisesti käsittelemään mua miten haluaa. Ajatuksen tasolla, tarvittaessa hänen tulisi päihittää mut fyysisesti. Olen todella vahva, mutta kuitenkin naisellinen nainen, joten en halua kokea olevani miehen rinnalla maskuliinisempi puolisko. Se jos mikä tappaa halun alistua toiselle.
Mä nyt vaan kiihotun pitkistä ja skrodeista miehistä, samoin kuin pepuista, isoista käsistä ja vaikka tietystä tuoksusta miehessä >:D Eikä sillä ole mitään tekemistä itsetunnon tai tasa-arvon kanssa.
-
Kyllä miehen pitää olla minuu pidempi... Mie kuitenkin olen ihan reilusti alle 170 cm, niin ei mikään mahdoton vaatimus... Aina parempi, jos mie vielä korot jalassakin olisin lyhyempi, mut siitä voi joustaa...
Itselleni 172cm pituisena. Alkoi vasta viidenkympin ikävuosien kohdalla tulla vastaan kommenteja pituudestani. Naiset mainitsivat juuri tuon korkarijutun. He kertoivat haluavansa olla lyhempiä, kuin mies korkarit jalassa...No, nyt on miehellä korkarit jalassa ja naiset lyhempiä :D flaksi ei kylläkään parantunut siitään ::) Ittelleni naisen pituudella ei ole mitään merkitystä.
-
Ei kyl tähän mennessä ole ollut mitään merkitystä. Itse olen n. 161 cm ja silti kyllä pyörittelen kevyesti ihteäni isompaa ihimistä :)). Se riittää miulle.
-
Valehtelisin jos väittäisin ettei pituudella ole mitään merkitystä - huomaan preferoivani miehissä itseäni kaikilla tavoilla fyysisesti vahvempia yksilöitä, ja toki pituudella on tähän enemmän tai vähemmän vaikutusta. Jotain primitiivistä varmaan. Naisissa en huomaa ihan samanlaista viehättymistä tietyn mittaisiin ihmisiin, söpöt tytöt kiinnittävät huomioni, olivat he sitten minkä pituisia tahansa.
Olen kuitenkin ollut seksuaalisesti todella viehättynyt myös miehistä, jotka eivät ole omaa 164-senttistä varttani kuin aavistuksen pitempiä, joten mistään prioriteettilistan tärkeimmästä jutusta ei suinkaan ole kysymys. Pituus on itselleni niin kuin mikä tahansa muukin ulkoinen seikka siinä mielessä, että suurimmalla osalla meistä varmaan on joitain preferenssejä kumppanin habituksen suhteen, mutta harvat niistä nousevat kynnyskysymyksiksi. Itse viihdyn isojen korstojen kainalossa, mutta puuttuvaa kemiaa ei paikata edes kaikilla maailman senteillä. ::)
-
En ole tähän mennessä itseäni lyhyenpään mieheen törmännyt. Mutta ei, ei pituus minulla ratkaise. Itse nyt kumminkin olen taskuvenus. ^-^
-
Itsellä kun on pituutta hurjat 158 cm, niin harvemmin on tullut vastaan miestä, joka olisi mua lyhyempi. Siinä kohtaa voisin pitää rajan :D Aina on kyllä saanut tuntea itsensä pienemmäksi ja siroksi 8)
-
Minua kyllä viehättää itseäni lyhyemmät naiset :love: Kovin paljoa moinen fiksaatio ei ole elämääni rajoittanut kun käytännössä kaikki kohtaamani naiset ovat olleen minua lyhyempiä :)
-
Kyllä se on mulle ainakin tosi tärkeää, että se mun iso on iso, ja isompi ja semmonen jämerä. ^-^
-
Itselläni pituutta 176cm ja ikäluokassani olin ajoittain pitempi kun samanikäiset pojat. Siihen aikaan kun vielä kävin baareissa ja tanssiinkutsu tuli niin valitettavan usein tulin jätetyksi samantien kun nousin seisomaan. Tykkäsin käyttää vielä korkkareita joten pituutta kertyi monen miehen mielestä liikaa. Lasteni isä on minua 20cm pitempi ja koko suku myös keskimääräistä pitempää joten olen tottunut pitkiin ihmisiin. Itseäni lyhyemmän kanssa en ole ollut kun ovat luikkineet karkuun.