BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: 24hSlave - 31.05.2017, 19:03
-
Eli mikä on ilkeintä mitä omistajasi on sinulle sanonut tai mikä on jäänyt mieltä painamaan? Muistan joskus ensimmäisiä kertoja kun valtiatareni upotti Suonikkaaan strap-onin sisääni ja siinä miehisten hömpötysten keskellä hän sanoi että mussa ei ole todellista miestä yhtään jäljellä! "Ettei tosi miehet anna naisten tunkea mitään kakkoseen vaan tosi miehet tunkee naisille kakkoseen" asia vaivasi aluksi vähän kun kuuli sen, mutta pian sen hyväksyin jne. Ja tiedän että hän tarkoitti sitä oikeasti. ;D joten jotain muistoja teillä? Ja toki kaikki jotka haluavat vastata niin antaa mennä vain..
-
"Sä oot kylmin ja sydämettömin nainen mitä mä oon koskaan tavannu."
-
Kun kerta kaikki saavat vastata ja vituttaa muutenkin syrjintä niin pahinta mitä oon subilleni sanonut subin perseiltyä sanoin näin : en tee sulla mitään ja kävin just nussiin toista
Toki lähetin juuri ennen tuon sanomista viestin että tuo edellinen on paskapuhetta mutta tajus brätti lopettaa brättäilyt siihen 8)
-
Sulla on isoin muna ja paras perse mitä oon nähnyt !! siis vaniljalta normia mutta,, =)
-
Onkohan mun masterit olleet outoja, kun en ole oikeastaan mitään ilkeää tähän asti kuullut? :D Olen kuullut olevani toki mm. likainen lutka, mutta sehän on vain tosiasia. :D
-
Joskus mua oltiin suostuttelemassa toiselle Valtiattarelle, niin kysyttiin näillä sanoin, että ”Miltä se näyttää?”. Domina sanoi jotain ihan hyvin halventavaa, että kyllä se ihan välttää tms.. Muistan, että ei puhuttu kauhean nätisti, äänen sävy sellainen. ”Voit nukkuu mun lattialla ja myydä sun persettä.”. ”Vittu mä en sua rakasta!”. Ja nauru perään. ”Kun painat tämän verran, niin sitten saat nuolla mun persereikääni.”. Tosin tuo oli aika kiva porkkana mulle.. ”Haisko mun peppureikä?”. Istu mun naaman päälle ja enkä saanut nuolla pimppiä. Imetti myös straponia ja tiesin mikä sen takana oli..
Ihana Nainen :love:
Rakastuin häneen, niin tuo yksi juttu vähän "kirpaisi". ;)
-
Taitaa olla niin, että pahimmalta on tuntuneet ne asiat, joita EI ole sanottu, vaikka olisin niin niin toivonut. Eli olen joskus erehtynyt toivomaan liikoja. Meni taas vähän sivuun aiheesta, sori ;D
-
Taitaa olla niin, että pahimmalta on tuntuneet ne asiat, joita EI ole sanottu, vaikka olisin niin niin toivonut. Eli olen joskus erehtynyt toivomaan liikoja. Meni taas vähän sivuun aiheesta, sori ;D
Tämän mä tiedän.. olen odottanut että valtiatareni sanoisi erään asian ääneen. Ei sillä että se "salaisuus" olisi. Tiedämme molemmat sen asian olevan totta. Hän ei vain ole vielä sanonut sit.
-
Taitaa olla niin, että pahimmalta on tuntuneet ne asiat, joita EI ole sanottu, vaikka olisin niin niin toivonut. Eli olen joskus erehtynyt toivomaan liikoja. Meni taas vähän sivuun aiheesta, sori ;D
Uskallatko jakaa kanssamme näitä asioita joita toivoisit omistajasi sinulle sanovan?
-
"Sä olet läski. Mä en pane läskejä."
No mutta...hyvin on kurvikas nainen muille kelvannut, muru ;)
-
"Sä olet läski. Mä en pane läskejä."
No mutta...hyvin on kurvikas nainen muille kelvannut, muru ;)
Isommat tytöt on mun mielestä hyviä kouluttajia. Voimakas tahtoisia ihmisiä. Tosin oma valtiatareni ei oo kovin iso, mut se on porun paha henkisessä alistamisessa. ;D
-
"Sä olet läski. Mä en pane läskejä."
No mutta...hyvin on kurvikas nainen muille kelvannut, muru ;)
Kaikki ei näe pintaa syvemmälle, babe ;)
-
Taitaa olla niin, että pahimmalta on tuntuneet ne asiat, joita EI ole sanottu, vaikka olisin niin niin toivonut. Eli olen joskus erehtynyt toivomaan liikoja. Meni taas vähän sivuun aiheesta, sori ;D
Uskallatko jakaa kanssamme näitä asioita joita toivoisit omistajasi sinulle sanovan?
En nyt sen kummemmin halua fiilistellä jotain menneitä :)
-
Taitaa olla niin, että pahimmalta on tuntuneet ne asiat, joita EI ole sanottu, vaikka olisin niin niin toivonut. Eli olen joskus erehtynyt toivomaan liikoja. Meni taas vähän sivuun aiheesta, sori ;D
Minä usein aavistan etukäteen ne asiat, jotka tulevat pian sanotuksi ääneen. Ne pelottavat siihen asti kunnes ne sanotaan. Se odotusaika on hirveää kun kumpikin tietää, että norsu on olohuoneessa. Aika usein sitten päädyn kysymään suoraan. Tosin asiasta kysyminen itse on myös aika hirveää jos vastaus vahvistaa epäilyt. Oikeasti pahimpia ovat olleet ne hetket kun ei puhuta. Ei ole mitenkään mieltä ylentäviä hetkiä kun näkee, että toisen V-käyrä on niin tapissa ettei toinen viitsi edes enää jutella.
Sessiossa sanotaan vaan kauniita ja suloisia asioita <3 Paitsi joskus rangaistuksia saadessani kyllä sanotaan hyvinkin ikävältä tuntuvia asioita, mutta ne olen kyllä ansainnut.
-
Taitaa olla niin, että pahimmalta on tuntuneet ne asiat, joita EI ole sanottu, vaikka olisin niin niin toivonut. Eli olen joskus erehtynyt toivomaan liikoja. Meni taas vähän sivuun aiheesta, sori ;D
Minä usein aavistan etukäteen ne asiat, jotka tulevat pian sanotuksi ääneen. Ne pelottavat siihen asti kunnes ne sanotaan. Se odotusaika on hirveää kun kumpikin tietää, että norsu on olohuoneessa. Aika usein sitten päädyn kysymään suoraan. Tosin asiasta kysyminen itse on myös aika hirveää jos vastaus vahvistaa epäilyt. Oikeasti pahimpia ovat olleet ne hetket kun ei puhuta. Ei ole mitenkään mieltä ylentäviä hetkiä kun näkee, että toisen V-käyrä on niin tapissa ettei toinen viitsi edes enää jutella.
+1
Katkos keskinäisessä yhteydessä on paljon pahempaa kuin se hetki, kun asia viimein sanotaan. Omassa päässä asiat monesti kasvavat mittasuhteistaan ja pelko sanomattomasta vain pahentaa tilannetta sekä ahdistaa. Kun asioista ei puhuta eikä niitä kyetä sanomaan ääneen, niin silloin niitä ei voida myöskään työstää yhdessä, tai välttämättä itsekseenkään, kun ei tiedä, miten toinen todellisuudessa suhtautuu.
-
Se meni jotakuinkin näin (pohdittuani ääneen miksei mua enää panna):
"Kuten sanoin, oot lihonut aika paljon siitä kun tavattiin."
-
Se meni jotakuinkin näin (pohdittuani ääneen miksei mua enää panna):
"Kuten sanoin, oot lihonut aika paljon siitä kun tavattiin."
En tunne sinua henkilökohtaisesti, joten en voi muuta sanoa, kuin että ikävästi sanottu sinua kohtaan. Yleisestikin kaikki tuollaiset kommentit ovat ikäviä, varsinkin silloin kun niissä ei ole mitään rakentavaa.
Itsehän olen näistä suhteessa saamistani ikävistä kommenteista ollut aina hyvin hiljaa, koska olen ajatellut olevani:
a) täysin syyllinen näistä kommenteista, olivat ne joko totta tai suuttumuksessa sanottuna,
b) häpeällinen uhriutuja ja marttyyri, joka hakee ymmärrystä foorumilta.
Nyt kun ymmärrän, että näistä saa puhua, enkä syytä ketään puhumalla, voin todeta että samankaltainen kokemus minullakin on kuin sinulla Nvriih. Oman lihomiseni taustalla oli paha alkoholiongelma, joka ei onnekseni enää minua vaivaa.
Syy ylipainoon on tietenkin aina yksilöllinen. Pahinta kuulemaani lausetta on vaikeaa eritellä, enkä tahtoisikaan. Se joka ilkeilee, harvoin on täysin syytön itsekään.
-
Se meni jotakuinkin näin (pohdittuani ääneen miksei mua enää panna):
"Kuten sanoin, oot lihonut aika paljon siitä kun tavattiin."
En tunne sinua henkilökohtaisesti, joten en voi muuta sanoa, kuin että ikävästi sanottu sinua kohtaan. Yleisestikin kaikki tuollaiset kommentit ovat ikäviä, varsinkin silloin kun niissä ei ole mitään rakentavaa.
Itsehän olen näistä suhteessa saamistani ikävistä kommenteista ollut aina hyvin hiljaa, koska olen ajatellut olevani:
a) täysin syyllinen näistä kommenteista, olivat ne joko totta tai suuttumuksessa sanottuna,
b) häpeällinen uhriutuja ja marttyyri, joka hakee ymmärrystä foorumilta.
Nyt kun ymmärrän, että näistä saa puhua, enkä syytä ketään puhumalla, voin todeta että samankaltainen kokemus minullakin on kuin sinulla Nvriih. Oman lihomiseni taustalla oli paha alkoholiongelma, joka ei onnekseni enää minua vaivaa.
Syy ylipainoon on tietenkin aina yksilöllinen. Pahinta kuulemaani lausetta on vaikeaa eritellä, enkä tahtoisikaan. Se joka ilkeilee, harvoin on täysin syytön itsekään.
Kyllähän se kommentti tiputti itsetunnon maanrakoon.
Lihominen toki oli fakta (syynä stressi ja kiire pitää itsestä huolta), ja tiedossa oli, että dom tykkää hoikista. Onneksi sain tuosta kommentista kimmokkeen laihduttaa, mikä on tietenkin terveydenkin osalta järkevää.
Itsetunto on pikkuhiljaa palautunut myös sen myötä, että laihduttuani dom haluaa minua enemmän. Lisäksi uusi leikkikaveri ei välitä paskaakaan painostani, mikä on auttanut tuntemaan itsensä suht ok:ksi. Tyytyväinen en ole kroppaani ollut oikeastaan koskaan.
-
Hurjia nää kommentit ihmisten painosta...
Itselle paino on aina ollut mielentila. Jos ei mene hyvin, paino nousee, jos menee hyvin, niin paino tippuu. Jos paino on nousussa, ei itsellä ole muutenkaan hyvä olla, joten toisen sanomat ilkeät kommentit aiheesta eivät todellakaan auta asiaa. Nykyään, kun olen ehjempi, vahvempi ja paremmin sinut itseni kanssa, olen ymmärtänyt että jos toisen tarvitsee kommentoida mun painoa, on suhde kuollut ja mädännyt niin monelta kantilta, että sitä on turha jatkaa. (JA tämä nyt koskee minua. Muiden kokemuksia en tällä kommentoi.)
Exän suosikkilitania: "Oot tyhmä, naiivi ja läski".
Rakkaat, sille on ehkä ihan syynsä, että hän on exä. :D Paino on itseasiassa nyt aika lailla samoissa kuin silloin, mutta eron jälkeen laihduin kyllä selkeästi. Parempi näin. Mun on hyvä olla ja opin tuolta nutipäältä paljon elämästä ja miten siinä pidetään itsestään huolta. :)
Jos ketjussa kysyttiin ilkeitä asioita, joita on sanottu "rakkaudella", niin ei. Yhtään esimerkkiä ei siitä ole. :)
-
Tän ketjun myötä aloin miettiä, että onko joku olettamus, että subin pitäisi sietää domilta tulevia ilkeyksiä? :o toki jos ilkeily on on molemmille ok, niin mikäs siinä, mutta moni näissä ketjuissa mainituissa asioista on musta laskettavaksi jo henkiseen väkivaltaan, joka taas musta ei ole ok.
-
Jos D on esteetikko.
Sub lihonut suhteen aikana häiritsevän paljon.
Onko parempi subille olla tietämätön siitä miksi D on etääntynyt eikä seksikään toimi enää vai saada tietää syy. (kuten Nvriihille tapahtui.)
Toinen vaihtoehto loukkaa. Toinen jättää epätietoisuuteen.
Kumman valitsisitte? Miksi?
-
Jos D on esteetikko.
Sub lihonut suhteen aikana häiritsevän paljon.
Onko parempi subille olla tietämätön siitä miksi D on etääntynyt eikä seksikään toimi enää vai saada tietää syy. (kuten Nvriihille tapahtui.)
Toinen vaihtoehto loukkaa. Toinen jättää epätietoisuuteen.
Kumman valitsisitte? Miksi?
Ei ehkä tullut tarpeeksi ilmi, että minusta eka vaihtoehto parempi. Arvostan, että se asia minulle ilmaistiin kun se toi ongelmia. Pystyin silloin korjaamaan tilannetta. Epätietoisuus olisi ajanut homman konkurssiin. Joskus toisen rehellisyys sattuu, mutta pitkällä aikavälillä on oikea tie.
Ilkein asia se on ollut, mutta en tainnut avata sopivasti sitä, että se oli myös tarpeen. En arvannut, että tuo herättää niin paljon keskustelua kun aiemmissa kommenteissa oli kans tätä painoasiaa sivuttu.
-
Jos D on esteetikko.
Sub lihonut suhteen aikana häiritsevän paljon.
Onko parempi subille olla tietämätön siitä miksi D on etääntynyt eikä seksikään toimi enää vai saada tietää syy. (kuten Nvriihille tapahtui.)
Toinen vaihtoehto loukkaa. Toinen jättää epätietoisuuteen.
Kumman valitsisitte? Miksi?
Asiat voi myös esittää nätisti ja kannustaen. Raaka suoruus ei ehkä aina ole se paras ratkaisu.
-
toki jos ilkeily on on molemmille ok, niin mikäs siinä, mutta moni näissä ketjuissa mainituissa asioista on musta laskettavaksi jo henkiseen väkivaltaan, joka taas musta ei ole ok.
Tämä on tarkkuutta vaativa asia ainakin miesvetoisessa D/s-suhteessa. Karkea kielenkäyttö saattaa muutoin olla molemmille mieluisa osa yhteiseloa, mutta naisten ulkonäköepävarmuuksiin ei voi sorkkia. Olen personal treenannut omiani, ja suosittelen kaikille, nimenomaan auttamaan subin itsetunnon kanssa.
-
Jos D on esteetikko.
Sub lihonut suhteen aikana häiritsevän paljon.
Onko parempi subille olla tietämätön siitä miksi D on etääntynyt eikä seksikään toimi enää vai saada tietää syy. (kuten Nvriihille tapahtui.)
Toinen vaihtoehto loukkaa. Toinen jättää epätietoisuuteen.
Kumman valitsisitte? Miksi?
Asiat voi myös esittää nätisti ja kannustaen. Raaka suoruus ei ehkä aina ole se paras ratkaisu.
Äh, hitsi. Nyt joudun kyllä puolustelee mun domia, kun tämä asia lumipallon lailla kasvoi. Ei kannattais laittaa juttuja ilman taustatietoja...
Mutta siis Domini oli kannustanut painon pudotukseen jo pari vuotta. Ostanut kalliita jumppakortteja ja vihjaillut lempeästi ja tomerammin. En vaan ottanut onkeeni kun en tiennyt miten paljon se hänelle merkitsi. Lopulta hänen oli kai pakko sanoa vain ihan suoraan, jotta sai kantansa selväksi. Ja hyvä niin, se oli se tarvittu wake up call.
-
Äh, hitsi. Nyt joudun kyllä puolustelee mun domia, kun tämä asia lumipallon lailla kasvoi.
Älä nyt huoli! Sä vain annoit muille ajattelemisen aihetta. Näyttää siltä, että asiaan ovat törmänneet monet muutkin ja kaikissa eri sävyissä ja variaatioissa. Sä sait kannustusta ja kimmokeen. Hyvä näin. Itse sain kumuloituvaa vihaa ja kimmokkeen syömishäiriöön, jolta onneksi täpärästi pelastuin. Itse olen nykyään hyvin tarkka siitä, että mun ei tarvitse ostaa rakkautta laihuudella. Riittää tälle perheelle toi oman äidin anoreksia.
-
Tän ketjun myötä aloin miettiä, että onko joku olettamus, että subin pitäisi sietää domilta tulevia ilkeyksiä? :o toki jos ilkeily on on molemmille ok, niin mikäs siinä, mutta moni näissä ketjuissa mainituissa asioista on musta laskettavaksi jo henkiseen väkivaltaan, joka taas musta ei ole ok.
Hep.. Ketjun alulle panija eli mää kyllä tykkään enemmän henkisistä loukkauksista kuin esim fyysisestä kivusta. Nöyryytys on myös todella kova sana. Tuo oma "pahin asia" oli se niin sanottu ensimmäinen asia jonka Valtiatareni minulle suoraan sanoi joten kyllähän se aluksi aika pahalta tuntui kunnes sen sitten hyväksyi. Mielenkiinnolla olen lukenut näitä ihmisten jakamia tuntemuksia ja useampi on tosiaan puhunut painosta. Sitä tuo oma valtiatarenikin välillä vihjaa ja kovasti on yritystä ollut painonpudotukseen. :D
-
Jos D on esteetikko.
Sub lihonut suhteen aikana häiritsevän paljon.
Onko parempi subille olla tietämätön siitä miksi D on etääntynyt eikä seksikään toimi enää vai saada tietää syy. (kuten Nvriihille tapahtui.)
Toinen vaihtoehto loukkaa. Toinen jättää epätietoisuuteen.
Kumman valitsisitte? Miksi?
Asiat voi myös esittää nätisti ja kannustaen. Raaka suoruus ei ehkä aina ole se paras ratkaisu.
Äh, hitsi. Nyt joudun kyllä puolustelee mun domia, kun tämä asia lumipallon lailla kasvoi. Ei kannattais laittaa juttuja ilman taustatietoja...
Mutta siis Domini oli kannustanut painon pudotukseen jo pari vuotta. Ostanut kalliita jumppakortteja ja vihjaillut lempeästi ja tomerammin. En vaan ottanut onkeeni kun en tiennyt miten paljon se hänelle merkitsi. Lopulta hänen oli kai pakko sanoa vain ihan suoraan, jotta sai kantansa selväksi. Ja hyvä niin, se oli se tarvittu wake up call.
Okei, sitten domisi on toiminut ihan hyvin :) minäkin tarkoitin vastaukseni enemmän Lady Whipille ja ylipäätänsä, eikä ollut niinkään tarkoitus viitata sillä sinun domiisi.
-
No, ensin hiukan omalta osaltani korjaan tuota otsikkoa, eli kukaan ei ole koskaan "omistanut" minua. Suhteissani on kuitenkin ollut alistuva ja alistava. Se masokisti eli minä ja se sadisti eli se toinen osapuoli. Niin tai näin....
Ilkein ja turhin asia oli se, kun tässä yhteydessä tarkoittamani mies vuosia sitten laittoi minulle kännyviestin la-su välisenä yönä joskus aamuyön pimeimpinä tunteina. Havahduin siihen syvästä unestani ja se viesti, se hieno hengentuote kuului sanasta sanaan näin:
"Vitun läski olet"
Tuota viestiä siinä sitten aikani tuijottelin ja ajatuksissani pyörittelin. Monia tunteita koin ja olin jo kirjoittamassa hänelle jotakin yhtä syvällistä takaisin. En sitten viitsinyt. Ajattelin, että antaa olla. Tiesin, että halusikin minun loukkaantuvan, suuttuvan, pahastuvan enkä halunnut antaa sitä tyydytystä hänelle. Hän odotti kommenttiani ja minä nautin tilanteesta enkä vastannut mitään. Käänsin kylkeäni ja nukahdin sitten uudelleen. Meni sitten jokin aika, ennen kuin suostuin tapaamaan hänet.
Minä en ollut lihonut suhteemme aikana vaan ihan yhtä lihava olin koko lyhyen yhteisen matkamme. Minä en hyväksy koskaan sitä, jos ihmisen ulkonäköön puututaan, on se sitten mikä tahansa syy. Tietenkin ihmisen pitää olla siisti ja puhdas jne., mutta jos sitten menee ilkeyttään jollekin sellaiselle alueelle, että se oikeasti voi tehdä ihmiselle pitkän mielipahan ja arven, niin sellainen sanoja on kusipää, joka niin tekee. En myöskään usko siihen, että todellista elämäntaparemonttia kukaan pysyvästi tekee, jos joku niin "ystävällisyyttään" neuvoo. Kyllä nuo asiat lähtevät ihan sen ihmisen omista korvien välistä. Minä tiedän olevani ylipainoinen ja jos ja toivottavasti kun joskus laihdun, niin teen sen vain ja ainoastaan itseni ja oman terveyteni vuoksi. Kenenkään vuoksi en laihduta ja nykyään kierränkin sellaiset dominoivat miehet kaukaa, joille naisen laihuus/hoikkuus/normaalipaino on tärkeää. Kukin tyylillään ja tavoillaan ja jokaisella on oikeus haluta, mitä haluaa mutta toisen ihmisen väheksymistä minä en siedä.
-
No, ensin hiukan omalta osaltani korjaan tuota otsikkoa, eli kukaan ei ole koskaan "omistanut" minua. Suhteissani on kuitenkin ollut alistuva ja alistava. Se masokisti eli minä ja se sadisti eli se toinen osapuoli. Niin tai näin....
Ilkein ja turhin asia oli se, kun tässä yhteydessä tarkoittamani mies vuosia sitten laittoi minulle kännyviestin la-su välisenä yönä joskus aamuyön pimeimpinä tunteina. Havahduin siihen syvästä unestani ja se viesti, se hieno hengentuote kuului sanasta sanaan näin:
"Vitun läski olet"
Tuota viestiä siinä sitten aikani tuijottelin ja ajatuksissani pyörittelin. Monia tunteita koin ja olin jo kirjoittamassa hänelle jotakin yhtä syvällistä takaisin. En sitten viitsinyt. Ajattelin, että antaa olla. Tiesin, että halusikin minun loukkaantuvan, suuttuvan, pahastuvan enkä halunnut antaa sitä tyydytystä hänelle. Hän odotti kommenttiani ja minä nautin tilanteesta enkä vastannut mitään. Käänsin kylkeäni ja nukahdin sitten uudelleen. Meni sitten jokin aika, ennen kuin suostuin tapaamaan hänet.
Minä en ollut lihonut suhteemme aikana vaan ihan yhtä lihava olin koko lyhyen yhteisen matkamme. Minä en hyväksy koskaan sitä, jos ihmisen ulkonäköön puututaan, on se sitten mikä tahansa syy. Tietenkin ihmisen pitää olla siisti ja puhdas jne., mutta jos sitten menee ilkeyttään jollekin sellaiselle alueelle, että se oikeasti voi tehdä ihmiselle pitkän mielipahan ja arven, niin sellainen sanoja on kusipää, joka niin tekee. En myöskään usko siihen, että todellista elämäntaparemonttia kukaan pysyvästi tekee, jos joku niin "ystävällisyyttään" neuvoo. Kyllä nuo asiat lähtevät ihan sen ihmisen omista korvien välistä. Minä tiedän olevani ylipainoinen ja jos ja toivottavasti kun joskus laihdun, niin teen sen vain ja ainoastaan itseni ja oman terveyteni vuoksi. Kenenkään vuoksi en laihduta ja nykyään kierränkin sellaiset dominoivat miehet kaukaa, joille naisen laihuus/hoikkuus/normaalipaino on tärkeää. Kukin tyylillään ja tavoillaan ja jokaisella on oikeus haluta, mitä haluaa mutta toisen ihmisen väheksymistä minä en siedä.
Olipa siinä taas "sankari" :(
-
Vaikeassa elämäntilanteessa kuulin olevani vain laiska, kun en saanut asioita tehtyä. Olin siinä tilanteessa varsin loukkaantunut, mutta saatiin aikaiseksi varsin hedelmällinen kehityskeskustelu aiheesta. :)
-
Laitan top 3:n, en tosin missään järjestyksessä. Kaikki tulleet eri D-ihmisiltä.
"Miten sä voit reagoida noin?" (minkäpä sitä tunneihminen itselleen voi, kun yhtäkkiä out of nowhere laitetaan pillit pussiin. Minä vaan olen tulinen ja silloin kun isketään herkkään kohtaan ilman varoitusta niin.. No, reagoin.)
"Kyllä susta sais ihan ok:n, jos osaisit pitää suus välillä kiinni. Ja laihtuisit sen 10 kiloa." (se tyyppi olis ollu ihan ok, jos sillä olis ollu itsevarmuutta käsitellä mua. Ei ollut)
"Ryvet negatiivisuudessa ja syydät pahaa oloasi muiden niskaan, vaikka syy olisi sinussa, ei muissa." (tämä sen jälkeen kun olin koettanut selventää erästä väärinymmärrystä. Meni kyl itselläkin sit tunteisiin)
Voin kertoa, että yhdenkään sanojan kanssa en ole enää tekemisissä. Enkä tule olemaan, ellei anteeksipyyntöä ala tulla.
Edit. Angelika tuossa taas niin kovin ystävällisesti huomautti minua tuosta kolmannesta lainauksesta, joka ei kylläkään ollut häneltä. Tarkistin sitten lainauksen ja nyt se on korjattu siihen muotoon miten se minulle kirjoitettiin aikoinaan, vuonna 2013. Onneksi on gmailin arkisto...
-
"Ajattelet vain itseäsi."
Vaikka olin huonossa kunnossa, ja tarvin aikaa olla yksin ja kyseisen ihmisen seura oli hankalaa. Ja hän oli vielä tietoinen asiasta.
"Näytät siltä, kuin olisit vetänyt mummon pöytäliinan päällesi"
Uuden mekon, ihastuttavan sellaisen löytyminen ja esittelyn jälkeinen kommentti.
Mutta ilkentä on varmaan se, että hän herjasi toisia kumppaneitani.
-
Mutta ilkentä on varmaan se, että hän herjasi toisia kumppaneitani.
Auts.. Tuo on kyllä tosi ikävää. :( Varsinkin jos herjataan ns. primäärikumppania, jonka hyväksynnällä kuitenkin muitakin tavataan. Onneks oma leikkikaveri päinvastoin kunnioittaa ja kiittelee primääriä, jolta olen lainassa. Ja niin pitääkin olla.
-
Tä nyt on ihan täysin ohi alkuperäisen aiheen, mut tohon painoon ja siitä sanomiseen. Eräs vähemmän rakas eksä (vaniljamallia), tuuppas sanomaan mun syömisistä säännöllisesti et "sussahan se vaan näkyy", vihjas toistuvasti et vois syödä vähemmän etten lihois. Niin, olin 167 cm pitkä ja painoin 54-55 kg, eli mitäs se tekee, BMI alle 20 ja normaalipainon alarajoilla, vaatekoko 36 jos sitäkään. Kiitti vaan sillekin, kriiseilin täysin olemattomasta mahasta yms. Nyt ei kyllä toi vaatekoko mahdu päälle, ja mä oon ihan hemmetin tyytyväinen itteeni siltä osin. Mut mulle on ihan turha alkaa inhottavaks, sit voi olla inhottava jollekin muulle jatkossa. On sanomisia ja sanomisia ja sit on tilannetajua. En mä tarkoita sitä et mulle tarttis aina kauniisti puhua (todellakaan), mut fiksut ihmiset varmaan hahmottaa eron sen ja inhottavuuden välillä.
-
Jos laajennan kysymyksen koskemaan ylipäätään ihmissuhteitani, niin muistan pariltakin eri ihmiseltä pahimpien kommentien koskeneen painoani. Niitä kommentteja on vaikea unohtaa.
Olen kriiseillyt painostani ala-asteikäisestä saakka ja hassua on se, etten ole koskaan ollut yhtä painava, mutten myöskään yhtä sinut vartaloni kanssa kuin tällä hetkellä.
-
Toinen vaihtoehto loukkaa. Toinen jättää epätietoisuuteen.
Kumman valitsisitte? Miksi?
Sen asiallisesti sanotun kommentin silloin, kun asia on vielä ajankohtainen. Veikkaan, että monelle on tapahtunut samoin kuin itselleni, kommunikaatio ei ole toiminut ja kuulet olevasi epäkelpo vasta suhteen loppumetreillä. Toki se viimeinen kommentti on usein viimeinen niitti.
Kyllähän tämä aihe on sittenkin yleinen, eikä välttämättä mikään Virallinen Laihdutusketju ole se oikea tapa lähestyä aihepiiriä. Niin sitä kuvittelee olevansa ainoa, joka on 20 kg liian suuri ja haluaisit vain olla riittävä. Laihdutusvinkit jokainen jo tuntee.
-
Toinen vaihtoehto loukkaa. Toinen jättää epätietoisuuteen.
Kumman valitsisitte? Miksi?
Sen asiallisesti sanotun kommentin silloin, kun asia on vielä ajankohtainen. Veikkaan, että monelle on tapahtunut samoin kuin itselleni, kommunikaatio ei ole toiminut ja kuulet olevasi epäkelpo vasta suhteen loppumetreillä. Toki se viimeinen kommentti on usein viimeinen niitti.
Kyllähän tämä aihe on sittenkin yleinen, eikä välttämättä mikään Virallinen Laihdutusketju ole se oikea tapa lähestyä aihepiiriä. Niin sitä kuvittelee olevansa ainoa, joka on 20 kg liian suuri ja haluaisit vain olla riittävä. Laihdutusvinkit jokainen jo tuntee.
Tämä ei ole laihdutusketju vaan se on aika monella selvästi ollut se ongelma (siis vasta puolelle se on ollut ongelma). Itseäni kyllä harmittaa helvetin paljon se että miehet kehtaavat bdsm suhteen moittia toisen painoa. Koska itse koen ja haluan että tähän maailmaan kun lähtee mukaan mitää keskittyä vain oman ja toisen nautintoon. Ei sillä ole väliä lihoiksi 20kg tai lahtuuko sen verran. Jos bdsm on sydämen asia eikä pelkän seksin niin paskat sillä painolla ole väli. HÄVETKÄÄ ITSEKESKEISET NARSISTI MIEHET!! Mielestäni se on parasta naisessa. Tosin se voipi johtua myös siitä että kun olen alistuva naiselle niin mun silmissä se näkyy usein luonteen lujuutena ja voimana jne.
-
Jos bdsm on sydämen asia eikä pelkän seksin niin paskat sillä painolla ole väli.
Nyt typistät Bdsm:n liian ahtaaseen laatikkoon. Seksillä on väliä. Oikeiden ihmisten kanssa. Mutta onneksi Bdsm on paljon muutakin.
Esteettikot, uskoisin heitä olevan enemmän mitä tulee esille. Nauttia kauniista asioista, kauniista sidonnoista, kauniista sopusuhtaisista vartaloista... jne.
Minkähän takia esim minulta kysytään toisinaan paljonko painan. Eikä sitä, onko luonteeni vahva, olenko määrätietoinen jne.
Yhtä lailla jos D:t etsivät hoikkaa subia, subit osaavat kysellä vastavuoroisesti D:n painoa, rintaliivien kokoa, korkokenkien määrää, nahkavaatteiden laatua, hiusten väriä ja pituutta, äänen sävyä, kengän numeroa. (mm näitä kysytty ennen sitä miten dominoin)
Subit voivat olla objekti mutta kyllä D:kin samaa subeille. Kaunis hoikka ja hyvin reagoiva.
Onko D:llä oikeus nauttia kaikilla aisteilla subeista. Jos on, silloin on oikeus myös haluta mieleisensä.
(itselleni subin painoindeksi ei merkitse mitään, näin selvennyksenä. Jatketaan köyttä jos lyhyempi ei riitä kehon ympärille.)
-
Toinen vaihtoehto loukkaa. Toinen jättää epätietoisuuteen.
Kumman valitsisitte? Miksi?
Sen asiallisesti sanotun kommentin silloin, kun asia on vielä ajankohtainen. Veikkaan, että monelle on tapahtunut samoin kuin itselleni, kommunikaatio ei ole toiminut ja kuulet olevasi epäkelpo vasta suhteen loppumetreillä. Toki se viimeinen kommentti on usein viimeinen niitti.
Kyllähän tämä aihe on sittenkin yleinen, eikä välttämättä mikään Virallinen Laihdutusketju ole se oikea tapa lähestyä aihepiiriä. Niin sitä kuvittelee olevansa ainoa, joka on 20 kg liian suuri ja haluaisit vain olla riittävä. Laihdutusvinkit jokainen jo tuntee.
Tämä ei ole laihdutusketju vaan se on aika monella selvästi ollut se ongelma (siis vasta puolelle se on ollut ongelma). Itseäni kyllä harmittaa helvetin paljon se että miehet kehtaavat bdsm suhteen moittia toisen painoa. Koska itse koen ja haluan että tähän maailmaan kun lähtee mukaan mitää keskittyä vain oman ja toisen nautintoon. Ei sillä ole väliä lihoiksi 20kg tai lahtuuko sen verran. Jos bdsm on sydämen asia eikä pelkän seksin niin paskat sillä painolla ole väli. HÄVETKÄÄ ITSEKESKEISET NARSISTI MIEHET!! Mielestäni se on parasta naisessa. Tosin se voipi johtua myös siitä että kun olen alistuva naiselle niin mun silmissä se näkyy usein luonteen lujuutena ja voimana jne.
Terveenä narsistina en häpeile vaikka painonpudotusprojektissa oonkin ollut pyynnöstä mukana vuoden verran :) . Itseeni ei ylipaino haittaa mutta jos lelu silmät kosteina pyytää apua niin sitten teen mitä tehtävä on, tuloksia on tullut ja kun motivaatio loppui niin rankku oli erittäin vittumainen lelulle ja vähän itellenikin >:D
Omia pikkusia autetaan oli sitten nykyinen tai exä jos vain jotain on tehtävissä :)
-
Toinen vaihtoehto loukkaa. Toinen jättää epätietoisuuteen.
Kumman valitsisitte? Miksi?
Sen asiallisesti sanotun kommentin silloin, kun asia on vielä ajankohtainen. Veikkaan, että monelle on tapahtunut samoin kuin itselleni, kommunikaatio ei ole toiminut ja kuulet olevasi epäkelpo vasta suhteen loppumetreillä. Toki se viimeinen kommentti on usein viimeinen niitti.
Kyllähän tämä aihe on sittenkin yleinen, eikä välttämättä mikään Virallinen Laihdutusketju ole se oikea tapa lähestyä aihepiiriä. Niin sitä kuvittelee olevansa ainoa, joka on 20 kg liian suuri ja haluaisit vain olla riittävä. Laihdutusvinkit jokainen jo tuntee.
Tämä ei ole laihdutusketju vaan se on aika monella selvästi ollut se ongelma (siis vasta puolelle se on ollut ongelma). Itseäni kyllä harmittaa helvetin paljon se että miehet kehtaavat bdsm suhteen moittia toisen painoa. Koska itse koen ja haluan että tähän maailmaan kun lähtee mukaan mitää keskittyä vain oman ja toisen nautintoon. Ei sillä ole väliä lihoiksi 20kg tai lahtuuko sen verran. Jos bdsm on sydämen asia eikä pelkän seksin niin paskat sillä painolla ole väli. HÄVETKÄÄ ITSEKESKEISET NARSISTI MIEHET!! Mielestäni se on parasta naisessa. Tosin se voipi johtua myös siitä että kun olen alistuva naiselle niin mun silmissä se näkyy usein luonteen lujuutena ja voimana jne.
Terveenä narsistina en häpeile vaikka painonpudotusprojektissa oonkin ollut pyynnöstä mukana vuoden verran :) . Itseeni ei ylipaino haittaa mutta jos lelu silmät kosteina pyytää apua niin sitten teen mitä tehtävä on, tuloksia on tullut ja kun motivaatio loppui niin rankku oli erittäin vittumainen lelulle ja vähän itellenikin >:D
Omia pikkusia autetaan oli sitten nykyinen tai exä jos vain jotain on tehtävissä :)
Nyt puhutaan asiaa! :) jos homma on Ok molemmin puolin niin en sano vastaan. Ja edelliseen kommenttiin niin on sanottava että en väittänyt että seksi ei kuulu bdsm vaan se ei ole sinut asia..
-
Eikä läskiks haukkuminen väärin ole jos oma tykkää tulla nöyryytetyks ja omistaja tykkää niin sanoa :)
Ite en nöyryytä edes pyynnöstä omiani mutta aiheesta nöyryytän kyllä muita jos perseilee 8)
-
Eikä läskiks haukkuminen väärin ole jos oma tykkää tulla nöyryytetyks ja omistaja tykkää niin sanoa :)
Ite en nöyryytä edes pyynnöstä omiani mutta aiheesta nöyryytän kyllä muita jos perseilee 8)
Okei. Itse tykkään enemmän nöyryytyksestä. Vaikka ne sanat saattaa aluksi kirpaista niin ne on vain hyväksyttävä. Mut kyllä sitä kipu kynnystäkin on koeteltu. :) on kyllä mukava löytö tää sivu ja yhteisö.. :love: masteria kun yritin jonkun "iskurin" kautta löytää ni kyllä oli sellasta pelleilyä jotta oksat pois..
-
Mutta ilkentä on varmaan se, että hän herjasi toisia kumppaneitani.
Auts.. Tuo on kyllä tosi ikävää. :( Varsinkin jos herjataan ns. primäärikumppania, jonka hyväksynnällä kuitenkin muitakin tavataan. Onneks oma leikkikaveri päinvastoin kunnioittaa ja kiittelee primääriä, jolta olen lainassa. Ja niin pitääkin olla.
Omistajaksi lasken ainoastaan miun entisen primäärini. Se, että ex-primääri hyväksyi sekundääri kumppanit ja avoimen suhteen kanssani, ei oikeuta häntä kuitenkaan herjaamaan miulle tärkeitä ihmisiä.
Miusta on ollut tärkeää, että ihmiseni puhuvat miulle suoraan mitä ajattelevat "miun" ihmisistä, mutta herjata ei tarvitse. Kuitenkaan en ole koskaan pistänyt kyllä pahakseni, että aivotonta primääriäni on haukutta :D O:-)
-
Jos bdsm on sydämen asia eikä pelkän seksin niin paskat sillä painolla ole väli. HÄVETKÄÄ ITSEKESKEISET NARSISTI MIEHET!! Mielestäni se on parasta naisessa. Tosin se voipi johtua myös siitä että kun olen alistuva naiselle niin mun silmissä se näkyy usein luonteen lujuutena ja voimana jne.
Koska olet ilmoittanut jo nimimerkissäsi olevasi orja niin sanon nyt jotain mitä en ikinä sanoisi subille. Subeilla on kaikenlaisia oikeuksia ja jos subia haukkuu läskiksi niin on pelkkä kusipää. Omistussuhde (jolla nyt tässä yhteydessä tarkoitan ihan täysveristä Master/slave-suhdetta) on eri asia. Jos sinun Omistajallesi on OK, että sinä olet ylipainoinen niin se on vain hänen valintansa. Jos lähdet kutsumaan hoikempia orjia vaativia M/s-Mastereita itsekeskeisiksi narsistimiehiksi, jotka vain "harrastelevat BDSM:ää" niin saat vastaasi aika ikäviä ihmisiä. Minä olen ollut tämän parisuhteen alkaessa ylipainoinen ja se oli kauan OK. Masterini jopa ajatteli tykkäävänsä vähän muhkummasta, itseasiassa hän pitää ihan kaiken näköisistä ja muotoisista naisellisista naisista (ja ne epänaisellisemmat voi dominoida naisellisiksi). Sitten mieli kuitenkin muuttui ja hän laittoi minut laihdutuskuurille. Muuttuiko hän tässä välissä narsistiksi?
Eikä ylipainon välttelemisen syy tarvitse aina olla hallitsemisessa tai estetiiikasta. BDSM:n on aktiviteetteja, jotka eivät yksinkertaisesti joko onnistu tai ole turvallisia ylipainoisen ihmisen kanssa. Joskus voi olla turvallisuuden kannalta oleellista, että D pystyy hätätilanteessa kannattelemaan subin koko painoa. Samoin antaahan se esimerkiksi rough body playhin ihan erilaisen ulottuvuuden kun voi vääntää vähemmän massan kanssa. Minusta se ei ole millään tavoin syrjivää jos joku ei halua alistaa ylipainoista. En minäkään haluaisi alistua ylipainoisella D:lle, ihan sen vuoksi että ylipainoinen D ei pystyisi tekemään minulle samanlaisia asioita kuin fyysisesti hyvässä kunnossa oleva.
-
Jos bdsm on sydämen asia eikä pelkän seksin niin paskat sillä painolla ole väli. HÄVETKÄÄ ITSEKESKEISET NARSISTI MIEHET!! Mielestäni se on parasta naisessa. Tosin se voipi johtua myös siitä että kun olen alistuva naiselle niin mun silmissä se näkyy usein luonteen lujuutena ja voimana jne.
Koska olet ilmoittanut jo nimimerkissäsi olevasi orja niin sanon nyt jotain mitä en ikinä sanoisi subille. Subeilla on kaikenlaisia oikeuksia ja jos subia haukkuu läskiksi niin on pelkkä kusipää. Omistussuhde (jolla nyt tässä yhteydessä tarkoitan ihan täysveristä Master/slave-suhdetta) on eri asia. Jos sinun Omistajallesi on OK, että sinä olet ylipainoinen niin se on vain hänen valintansa. Jos lähdet kutsumaan hoikempia orjia vaativia M/s-Mastereita itsekeskeisiksi narsistimiehiksi, jotka vain "harrastelevat BDSM:ää" niin saat vastaasi aika ikäviä ihmisiä. Minä olen ollut tämän parisuhteen alkaessa ylipainoinen ja se oli kauan OK. Masterini jopa ajatteli tykkäävänsä vähän muhkummasta, itseasiassa hän pitää ihan kaiken näköisistä ja muotoisista naisellisista naisista (ja ne epänaisellisemmat voi dominoida naisellisiksi). Sitten mieli kuitenkin muuttui ja hän laittoi minut laihdutuskuurille. Muuttuiko hän tässä välissä narsistiksi?
Eikä ylipainon välttelemisen syy tarvitse aina olla hallitsemisessa tai estetiiikasta. BDSM:n on aktiviteetteja, jotka eivät yksinkertaisesti joko onnistu tai ole turvallisia ylipainoisen ihmisen kanssa. Joskus voi olla turvallisuuden kannalta oleellista, että D pystyy hätätilanteessa kannattelemaan subin koko painoa. Samoin antaahan se esimerkiksi rough body playhin ihan erilaisen ulottuvuuden kun voi vääntää vähemmän massan kanssa. Minusta se ei ole millään tavoin syrjivää jos joku ei halua alistaa ylipainoista. En minäkään haluaisi alistua ylipainoisella D:lle, ihan sen vuoksi että ylipainoinen D ei pystyisi tekemään minulle samanlaisia asioita kuin fyysisesti hyvässä kunnossa oleva.
Siinä "narsisti miehet" asiassa oli vivahde vitsiä, mutta jos luit kaikki kommentit tästä ketjusta. Niin huomaat että aika moni ei hyväksynyt sitä että heitä oli läskiksi moitittu ja siksi ei suhde toiminut tai oli muita ongelmia. Pointtini on ollut nyt se että miksi ei ole voinut vain suoraan sanoa että homma ei vaan toimi haluaa pienempää alistettava ja pistää pillit pussiin? Onhan se toki surullista jos suhde loppuu sen takia eikä päästä yhteisymmärrykseen, mutta parempi se kun alkaa haukkumaan ronskimmin toista osapuolta. :)
-
Jos leluaan solvaa ilman että tietää lelun sitä tarvitsevan on epävarmojen hyypiöitten toimintaa ja johtaa suhteen päättymiseen toivottavasti. Osa meistä tykkää olla solvattu ja osa tykkää solvata joten ei se aina väärin ole :)
-
Jos leluaan solvaa ilman että tietää lelun sitä tarvitsevan on epävarmojen hyypiöitten toimintaa ja johtaa suhteen päättymiseen toivottavasti. Osa meistä tykkää olla solvattu ja osa tykkää solvata joten ei se aina väärin ole :)
Hyvä että joku osaa asian selittää paremmin kuin minä..
-
Jos leluaan solvaa ilman että tietää lelun sitä tarvitsevan on epävarmojen hyypiöitten toimintaa ja johtaa suhteen päättymiseen toivottavasti. Osa meistä tykkää olla solvattu ja osa tykkää solvata joten ei se aina väärin ole :)
Siitä olen ihan samaa mieltä, että puhdas ilkeys on osoitus siitä että ilkeilyn harjoittaja voi itsensä kanssa aika huonosti. Itsensä kanssa sopusoinnussa elävän ihmisen ei tarvitse lähetellä mitään "olet ällö läski"-tekstiviestejä.
-
Kamalaa lukea kuinka monet joutuneet kokemaan tuollaista henkistä väkivaltaa!
Nöyryytyshän on asia erikseen...siitä itsekin pidän kyllä MUTTA...hänen joka toista ihmistä nöyryyttämään lähtee, pitää osata kantaa vastuunsa ja tuntea toinen oikeasti hyvin, tunnistaa kipupisteet ja ne kohdat jotka pahimmassa tapauksessa musertaa toiselta koko itsetunnon. Fyysiset asiat kuten ulkonäkö ovat aika usein sitä vaarallista aluetta. Kun "vahinko" käy voi seuraukset olla todella rumat ja pitkäkestoiset...satuttavat sanat voi iskeä erittäin syvälle ihmiseen ja asian korjaaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Esim tämä painon kommentoiminen on useasti sellainen asia. Seuraukset voivat olla pahimmassa tapauksessa hyvin vakavat.
Ihmisiä on tietysti hyvin paljon erilaisia, jokainen suhde on ainutlaatuinen. Mutta omasta mielestäni toisen mollaaminen, haukkuminen ja lyttääminen asioilla jotka ihmistä tosissaan repivät rikki...se on väkivaltaa. Nöyryyttäminen on aivan muuta.
-
Konsensuaalinen nöyryyttäminen, varsinkin jatkuvaluonteisena osana pitkää suhdetta, on ehkä BDSM:n vaikeimpia osa-alueita toteuttaa toimivasti. JA siis konsensuaalisuudella tarkoitan tässä yhteydessä tietysti sitä, että nöyryyttäminen aiheuttaa kohteessaan saman aikaisesti sekä erilaisia voimakkaita tuntemuksia että seksuaalista kiihottumista SEKÄ vahvistaa suhteen yhteenkuuluvuutta nöyryytettävän kokeissaan saavansa nöyryyttämisestä tyydytystä omille tarpeilleen.
Tuo mitä kirjoitin, onnistuu siis vain ja ainoastaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka aidosti kiihottuvat nöyryytetyksi tulemisesta ja se ei automaattisesti tarkoita samaa asiaa kuin alistetuksi tuleminen. Lähtökohtaisesti molemmat ovat valtafetissin ilmentymiä, mutta toimintamekanismit voivat yksilötasolla poiketa huomattavasti.
Sen lisäksi että nöyryytetyksi tulemisesta seksuaalisesti kiihottuvia ja nauttivia ihmisiä on kovin vähän, on nöyryyttäminen lisäksi haastava osa-aluen myös sen tähden että epäonnistuessa tai viimeistään jälkihoidon epäonnistuessa, voi seurauksena olla hyvin voimakkaita negatiivisia tunteita joilla saattaa olla vähintäänkin hajoittava vaikutus suhteen jatkuvuuteen...
Se, että alistaja nöyryyttää henkilöä, joka ei kiihotu tai saa seksuaalista tyydytystä nöyryytetyksi tulemisesta on myös minun mielestäni väkivaltaa, eikä siten ole laskettavissa BDSM-toiminnaksi. Ei, vaikka se kuinka kiihottaisi itse nöyryyttäjää.
Mutta kuitenkin, toimiessaan nöyryyttäminen ja häpeän tunteilla leikkiminen voivat olla todella voimakkaita ja upeita tuntemuksia ja kokemuksia tuottavia työkaluja. Niiden kanssa vaan pitää edetä hitaasti ja hyvin paljon asioista keskustellen ja lopussa kiitoskin seisoo ;)
-Mr.Inathu
-
Tuo mitä kirjoitin, onnistuu siis vain ja ainoastaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka aidosti kiihottuvat nöyryytetyksi tulemisesta ja se ei automaattisesti tarkoita samaa asiaa kuin alistetuksi tuleminen.
Rupesin miettimään sitä, että jos nöyryytetty aidosti kiihottuu nöyryytyksestä niin käykö heille niin kuin masokisteille? Masokistihan tarvitsee jossain vaiheessa lopulta sadistin vastaparikseen. Tarvitseeko nöyryytyksestä kiihottujakin lopulta sellaisen nöyryyttäjän, jolle nöyryyttäminen ei ole vain osa alistamista vaan myös itsenäinen kiihotuksen lähde?
-
Tarvitseeko nöyryytyksestä kiihottujakin lopulta sellaisen nöyryyttäjän, jolle nöyryyttäminen ei ole vain osa alistamista vaan myös itsenäinen kiihotuksen lähde?
Pikemmin sellaisen, jolla riittää mielikuvitusta, ettei toista samaa kaavaa. Taitolaji sekin.
-
Mulle myöskin ilkeimmät kommentit on olleet läskiksi ja rumaksi haukkumista silloin, kun en todellakaan ole ollut millään mittareilla läski enkä ylipainoinen. Ikävistä kokemuksista ei ole kiva kirjoittaa, mutta itselleni tuo on jättänyt mielen alakuloiseksi pitkäksi aikaa enkä ole oikein koskaan nähnyt itseäni oikean kokoisena ja osannut arvostaa itseäni tarpeeksi. Kommenttien ilkeyden ja epäreiluuden on osannut suhteuttaa vasta nyt, kun olen oikeasti ylipainoinen ja läskiksi sanominen on totta. Alle 20-vuotiaalle 60-kiloiselle itseään hakevalle naiselle läskiksi haukkuminen session yhteydessä, laihduttamisella ja sessioilla kiristäminen ja puolihuolimattomasti lausutut "etsin jonkun pienemmän leikkikaverin" heitot koen henkiseksi väkivallaksi niin kuin täällä pari muuta on kommentoinut.
Minulle on myös sanottu, että "Sä vaan tahdot, että kaikki on mukavaa" tilanteessa, jossa oma kivunsietorajani oli ylitetty ja olin sanonut turvasanani. Tuo syyllistävästi sanottu lause sai mut kokemaan, että mä en ole hyvä sub, jos sanon turvasanani ja muhun sattuu liikaa. Ja näinhän sen ei pitäisi olla.
Jotenkin ne mukavat hetket kompensoi ilkeitä sanoja eikä osannut tai halunnut lopettaa suhteita. Ihastuneena ja toiseen kiintyneenä sietää huonoakin kohtelua valitettavan pitkään.
-
Minulle on myös sanottu, että "Sä vaan tahdot, että kaikki on mukavaa" tilanteessa, jossa oma kivunsietorajani oli ylitetty ja olin sanonut turvasanani. Tuo syyllistävästi sanottu lause sai mut kokemaan, että mä en ole hyvä sub, jos sanon turvasanani ja muhun sattuu liikaa. Ja näinhän sen ei pitäisi olla.
Ai saatana, tuo on kyllä todella ikävästi todettu. :'(
-
Kommenttien ilkeyden ja epäreiluuden on osannut suhteuttaa vasta nyt, kun olen oikeasti ylipainoinen ja läskiksi sanominen on totta. Alle 20-vuotiaalle 60-kiloiselle itseään hakevalle naiselle läskiksi haukkuminen session yhteydessä, laihduttamisella ja sessioilla kiristäminen ja puolihuolimattomasti lausutut "etsin jonkun pienemmän leikkikaverin" heitot koen henkiseksi väkivallaksi niin kuin täällä pari muuta on kommentoinut.
Läskiksi sanominen on AINA nimittelyä, vittuilua, ikävää arvostelua ja tahallista loukkaamista. Lihava ja ylipainoinen ovat asiasta adekvaatteja ja neutraaleja termejä, jos sitä elopainoa nyt vaan sitten on liikaa.
-
Minulle on myös sanottu, että "Sä vaan tahdot, että kaikki on mukavaa" tilanteessa, jossa oma kivunsietorajani oli ylitetty ja olin sanonut turvasanani. Tuo syyllistävästi sanottu lause sai mut kokemaan, että mä en ole hyvä sub, jos sanon turvasanani ja muhun sattuu liikaa. Ja näinhän sen ei pitäisi olla.
Ai saatana, tuo on kyllä todella ikävästi todettu. :'(
Tuttu juttu omilta tutuilta kuultuna kun "kivusta" nauttiva subi leikkii sadistin kanssa.
Jos olisin sadisti niin päättäisin kaikki leikit turvasanaan ja vähättelisin kivun sietoa mutta onneks en ole niin voin vaan naatiskella mitä lelut tekee ihan vain hellästi kehoittamalla :P
-
Minulle on myös sanottu, että "Sä vaan tahdot, että kaikki on mukavaa" tilanteessa, jossa oma kivunsietorajani oli ylitetty ja olin sanonut turvasanani. Tuo syyllistävästi sanottu lause sai mut kokemaan, että mä en ole hyvä sub, jos sanon turvasanani ja muhun sattuu liikaa. Ja näinhän sen ei pitäisi olla.
Ai saatana, tuo on kyllä todella ikävästi todettu. :'(
Tuttu juttu omilta tutuilta kuultuna kun "kivusta" nauttiva subi leikkii sadistin kanssa.
Jos olisin sadisti niin päättäisin kaikki leikit turvasanaan ja vähättelisin kivun sietoa mutta onneks en ole niin voin vaan naatiskella mitä lelut tekee ihan vain hellästi kehoittamalla :P
:( Tulee hirveän paha mieli kun kuulee, että sessio päättyy haukkumiseen. Ehkä on katsottu liikaa pornoa ja oikeasti kuvitellaan, että jos ihminen on masokisti niin automaattisesti pystyy ihan mihin tahansa käsittelyyn. Tietysti jossain tapauksissa voi olla että masokistin käsite on ymmärretty väärin (ja tarkoitan nyt yleisesti enkä viittaa CherryBelleen), mutta luulisi että vastuullinen sadisti ottaisi siitäkin etukäteen selvää. Millainen ihminen yleensäkin lähtee haukkumaan toista seksin jälkeen? Luin joskus tutkimuksesta (itse tutkimukseen en tutustunut) jossa oli päätelty, että sadomasokisteilla on keskimääräistä huonommat ihmissuhdetaidot - jotkut sankarit vaikuttavat lunastavan sen oletuksen ihan kirkkaasti.
-
Ehkä mun sadisti (ei omistajani/domini) ei ookaan sit true sadisti. :D Tai siis en oikein tajua miksi sadistin tarttis masoa arvostella... Ei vaan mene järkeen.
Nimittäin oma kokemus sadistin käsittelyssä on, että kun tehdään jotain rankempia kipujuttuja niin mua erikseen muistutetaan turvasanasta. Ja välillä kysytään ihanan ivallisesti "onko kivaa" jokahan siis on myös tilannecheck siihen, että pystyn jatkamaan.
En tokikaan ole tunnustautunut kipulutkaksi, joten rima on asetettu mun sietokyvyn rajamaille jo lähtökohtaisesti - ei siis sen yli. Sadistini myös on ajan myötä ymmärtänyt sen, että joka kerta on erilainen - en kestä kipua aina samalla tavalla.
Mulle on tainnut sattua ihan sopiva kohdalle. :o
-
Ehkä mun sadisti (ei omistajani/domini) ei ookaan sit true sadisti. :D Tai siis en oikein tajua miksi sadistin tarttis masoa arvostella... Ei vaan mene järkeen.
Nimittäin oma kokemus sadistin käsittelyssä on, että kun tehdään jotain rankempia kipujuttuja niin mua erikseen muistutetaan turvasanasta. Ja välillä kysytään ihanan ivallisesti "onko kivaa" jokahan siis on myös tilannecheck siihen, että pystyn jatkamaan.
En tokikaan ole tunnustautunut kipulutkaksi, joten rima on asetettu mun sietokyvyn rajamaille jo lähtökohtaisesti - ei siis sen yli. Sadistini myös on ajan myötä ymmärtänyt sen, että joka kerta on erilainen - en kestä kipua aina samalla tavalla.
Mulle on tainnut sattua ihan sopiva kohdalle. :o
Onnellinen sinä - juurikin noin sen pitää mennä ;)
-
Niin, kyllä pitäisi muistella mukavia asioita, siitä huolimatta että ne ikävät ovat monella tiukasti mielessä, näin minullakin. Kyllä, on ihmisiä joiden kalu ei seiso tai pillu ei kastu, ilman että kumppani on tietyn kokoinen. Heitä, joilla seisoo ja kastuu koosta huolimatta, on enemmän. Kusipäitä on paljon.
Mä inhoan läskittelyä. Olen kokenut sitä, hoikkana ja ylipainoisena. Läskittely on tarpeetonta paskanlänkyttämistä. Jos ei miellytä, voi etsiä sellaista joka miellyttää. Haistakaa kaikki läskittelijät iso kuormallinen.
-
Kuulun niihin onnellisiin, joita ei ole haukuttu läskiksi, edes ylipainoisessa kuosissa ollessa. Mutta sen verran on ihmismielestä kokemusta ja kuultuna itseäni sadistisemmilta asioita, joten tekee mieli muistuttaa tästä: Kun halutaan satuttaa toista, valitaan se kohta, joka tiedetään araksi aiheeksi, riippumatta onko em. asia edes totta tämän haukkujankaan mielestä.
Kyllä itsekin olen loukannut ja sanonut julmia asioita. Ihan subina. Monta kertaa ja usealle rakastetulle. Ei ole aina helppoa olla sivistynyt ja tyyni. Ei tietenkään ole mikään puolustus, mutta joo, ei kai ne Dominoivatkaan ihan panssaroituja mielipahalta. Missä viipyy vastaava ketju D-henkilöille ;)
-
Kyllä itsekin olen loukannut ja sanonut julmia asioita. Ihan subina. Monta kertaa ja usealle rakastetulle. Ei ole aina helppoa olla sivistynyt ja tyyni. Ei tietenkään ole mikään puolustus, mutta joo, ei kai ne Dominoivatkaan ihan panssaroituja mielipahalta. Missä viipyy vastaava ketju D-henkilöille ;)
Tämä. Ihan viimeksi tänään olin niin perseestä, että häpeän vielä syksylläkin. Ei ole kauhean ylentävää kun tajuaa heittäneensä oman pahan olonsa toisen päälle täysin kuvitellusta syystä. Dominoivissa miehissä on se mukava, että jos menee nyt ihan överiksi niin sieltä tulee sitten kyllä takaisinkin. Noin kerran vuodessa kunnolla suuttuvana ihmisen olisi ikävää olla parisuhteessa kiltin ihmisen kanssa. Saattaisi tulla sanottua ties mitä täysin aiheetonta.
-
Kuulun niihin onnellisiin, joita on vain kehuttu, pahaa sanaa en ole vielä kuullut. Kohta kylläkin paikat alkaa rupsahtaa.
-
Kyllä itsekin olen loukannut ja sanonut julmia asioita. Ihan subina. Monta kertaa ja usealle rakastetulle. Ei ole aina helppoa olla sivistynyt ja tyyni. Ei tietenkään ole mikään puolustus, mutta joo, ei kai ne Dominoivatkaan ihan panssaroituja mielipahalta. Missä viipyy vastaava ketju D-henkilöille ;)
Tämä. Ihan viimeksi tänään olin niin perseestä, että häpeän vielä syksylläkin. Ei ole kauhean ylentävää kun tajuaa heittäneensä oman pahan olonsa toisen päälle täysin kuvitellusta syystä. Dominoivissa miehissä on se mukava, että jos menee nyt ihan överiksi niin sieltä tulee sitten kyllä takaisinkin. Noin kerran vuodessa kunnolla suuttuvana ihmisen olisi ikävää olla parisuhteessa kiltin ihmisen kanssa. Saattaisi tulla sanottua ties mitä täysin aiheetonta.
Pahasti ei ole sanonut kertaakaan yksikään omani. Erotessa eräs kyllä sanoi itkusena että oon ihanan vittumainen jota en vieläkään käsitä :)
Väittelyä ja kitinää oon sulattanut vain yhdeltä mutta sille on syynsä ja tarpeensa.
Mun lelut tietää että vittuilusta ei selviä saamalla piiskaa vaan tulee jotain ikävää rankkua :P
-
Kyllä itsekin olen loukannut ja sanonut julmia asioita. Ihan subina. Monta kertaa ja usealle rakastetulle. Ei ole aina helppoa olla sivistynyt ja tyyni. Ei tietenkään ole mikään puolustus, mutta joo, ei kai ne Dominoivatkaan ihan panssaroituja mielipahalta. Missä viipyy vastaava ketju D-henkilöille ;)
Tämä. Ihan viimeksi tänään olin niin perseestä, että häpeän vielä syksylläkin. Ei ole kauhean ylentävää kun tajuaa heittäneensä oman pahan olonsa toisen päälle täysin kuvitellusta syystä. Dominoivissa miehissä on se mukava, että jos menee nyt ihan överiksi niin sieltä tulee sitten kyllä takaisinkin. Noin kerran vuodessa kunnolla suuttuvana ihmisen olisi ikävää olla parisuhteessa kiltin ihmisen kanssa. Saattaisi tulla sanottua ties mitä täysin aiheetonta.
Pahasti ei ole sanonut kertaakaan yksikään omani. Erotessa eräs kyllä sanoi itkusena että oon ihanan vittumainen jota en vieläkään käsitä :)
Väittelyä ja kitinää oon sulattanut vain yhdeltä mutta sille on syynsä ja tarpeensa.
Mun lelut tietää että vittuilusta ei selviä saamalla piiskaa vaan tulee jotain ikävää rankkua :P
Meillä suhteessahan ei ole muita etukäteen sovittuja sääntöjä kuin monogamia ja pari lastenkasvatukseen liittyvää. Olihan meillä joskus hetken aikaa lista sääntöjä ja käytösohjeita, mutta meillä ne tuntuivat vähän näyttelemiseltä. Minua ei tarvitse opettaa alistumaan tai kohtelemaan itselleni rakkaita ihmisiä kunnioittavasti. Olemme molemmat ihan omia itsejämme ja käyttäydymme niin kuin yleensäkin käyttäydymme. Normaaleilla ihmisillä joskus keittää yli. Minä en esim. tuossa mainitsemassani tapauksessa sure sitä, että "ooh olin huono orja" vaan sitä että loukkasin itselleni äärimmäisen tärkeää ihmistä. Minä ihan oikeasti pidän Masteriani itseäni parempana ihmisenä ja sen vuoksi hän on ansainnut sen että kohtelen häntä kunnioittavasti. Toki meidänkin suhteessamme on rangaistuksia, mutta ne eivät ole mitään koulutusta vaan niitä tarvitaan siihen että alistuminen tuntuisi minusta luonnolliselta.
-
Tuo mitä kirjoitin, onnistuu siis vain ja ainoastaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka aidosti kiihottuvat nöyryytetyksi tulemisesta ja se ei automaattisesti tarkoita samaa asiaa kuin alistetuksi tuleminen.
Rupesin miettimään sitä, että jos nöyryytetty aidosti kiihottuu nöyryytyksestä niin käykö heille niin kuin masokisteille? Masokistihan tarvitsee jossain vaiheessa lopulta sadistin vastaparikseen. Tarvitseeko nöyryytyksestä kiihottujakin lopulta sellaisen nöyryyttäjän, jolle nöyryyttäminen ei ole vain osa alistamista vaan myös itsenäinen kiihotuksen lähde?
Alistamista voi olla ilman nöyryyttämistä. Nöyryyttäminen on yksi alistamisen muoto/työväline. Alistaminen itsessään taasen on yksi vallankäytön ilmentymä...
Kuten MeMo jo tuossa sanoi, mielikuvitus on kovin tärkeää kaikkien fetissien ja mieltymysten suhteen pidemmän päälle, koska samana toistuvat asiat tuppaavat ihmismielessä rutinoitumaan, alkaen tuntumaan tylsiltä. Hyvä ja luova mielikuvitus auttaa kehittämään uusia näkökulmia samoihin asioihin ja yhdistelemään niitä eri tavoin keskenään...
Toisaalta, pelkkä mielikuvitus ei riitä jollei löydy motivaatiota ja paras motivaatio löytyy aina ihmiseltä, joka saa aihealueesta aitoa nautintoa. Eli helposti käy juurikin niin kuin masokistillekin... Toisaalta tuossa on kuitenkin hyvä muistaa, että on erilaisista syistä toteutettua nöyryyttämistä ja vain pieni osa siitä on nöyryyttämistä, jota motivoi seksuaalinen nautinto. Väittäisin että liki jokainen nöyryytetyksi tulemisesta nauttiva, nauttii parhaiten ja ainakin pidempään seksuaalisesti motivoidusta nöyryyttämisestä kuin esimerkiksi huonosta itsetunnosta kumpuavasta nöyryyttämisestä.
-Mr.Inathu
-
En tiedä, mutta minusta "mielikuvitus" on moneen asiaan liian helppo vastaus. Minun on jotenkin vaikea uskoa, että jokaiselta D-ihmiseltä löytyisi tarvittava kyky toteuttaa kaikki mielikuvituksensa tuotteet oikean alistujan osuessa kohdalle. Fantasian ja toteutuksen välinen raja-alue on kuitenkin hyvin laaja ja myös D-ihmisillä on rajansa.
-
En tiedä, mutta minusta "mielikuvitus" on moneen asiaan liian helppo vastaus. Minun on jotenkin vaikea uskoa, että jokaiselta D-ihmiseltä löytyisi tarvittava kyky toteuttaa kaikki mielikuvituksensa tuotteet oikean alistujan osuessa kohdalle. Fantasian ja toteutuksen välinen raja-alue on kuitenkin hyvin laaja ja myös D-ihmisillä on rajansa.
Mutta ei tietenkään ole jokaisella samanlaista. Mielikuvitus ja luovuus ovat hyvin yksilöllisiä ominaisuuksia. Siksi juuri mainitsinkin ne, koska pidän rikasta ja monipuolista mielikuvitusta luovuuden polttoaineena ja luovuutta innovaatioiden polttoaineena ja innovaatiot taas auttavat näkemään ja rakentamaan samoista palikoista yhä uusia ja uusia lopputuloksia. Ja nimenomaan rakentamaan. Ihmiset jakautuvat karkeasti kahtia, niihin jotka rakentavat ja niihin jotka hajoittavat. Itse yritän aina viettää mahdollisimman paljon aikaa ensimmäisten kanssa, siitä jää paljon positiivisempi fiilis... Enkä oikein osaa luottaa ihmisiin, joilla ei ole tarvetta luoda jotain uutta, rakentaa ja parantaa asioita...
-Mr.Inathu
-
Mutta ei tietenkään ole jokaisella samanlaista. Mielikuvitus ja luovuus ovat hyvin yksilöllisiä ominaisuuksia. Siksi juuri mainitsinkin ne, koska pidän rikasta ja monipuolista mielikuvitusta luovuuden polttoaineena ja luovuutta innovaatioiden polttoaineena ja innovaatiot taas auttavat näkemään ja rakentamaan samoista palikoista yhä uusia ja uusia lopputuloksia. Ja nimenomaan rakentamaan. Ihmiset jakautuvat karkeasti kahtia, niihin jotka rakentavat ja niihin jotka hajoittavat. Itse yritän aina viettää mahdollisimman paljon aikaa ensimmäisten kanssa, siitä jää paljon positiivisempi fiilis... Enkä oikein osaa luottaa ihmisiin, joilla ei ole tarvetta luoda jotain uutta, rakentaa ja parantaa asioita...
Jotta saisin tuosta ajatuksesta kiinni niin voisitko antaa BDSM:ään sidotun esimerkin tuosta rakentamisesta ja hajottamisesta?
-
En tiedä, mutta minusta "mielikuvitus" on moneen asiaan liian helppo vastaus. Minun on jotenkin vaikea uskoa, että jokaiselta D-ihmiseltä löytyisi tarvittava kyky toteuttaa kaikki mielikuvituksensa tuotteet oikean alistujan osuessa kohdalle. Fantasian ja toteutuksen välinen raja-alue on kuitenkin hyvin laaja ja myös D-ihmisillä on rajansa.
Itse oon hyvin vahva D ja toteutan kaikki haluni isommin kyselemättä lelulta >:D
Tosin lelut nyt vaan sattuu tykkään siitä mitä teen ja omat rajani on siinä että teen mitä tykkään ja vain poikkeustapauksissa teen sellasia ok juttuja :)
Nöyryytys ei huvita joten en nöyryytä.
Alistaminen ei huvita niin en alista,alistuu lelut alistamattakin >:D
En tykkää ilkeillä omilleni niin ne ei ilkeile mulle :)
-
Jotta saisin tuosta ajatuksesta kiinni niin voisitko antaa BDSM:ään sidotun esimerkin tuosta rakentamisesta ja hajottamisesta?
[/quote]
Oma leluni oli reilu pari vuotta sitten niin rikki ja sekaisin että tartti omasta mielestään kunnolla joutua alistetuks,nöyryytetyks ja hyväksi käytetyks. Satumaisen onnekas kun seuraa hakiessani oon ollut niin otti yhteyttä muhun ja ei saanutkaan mitään noista ja vaikka epävakaa vieläkin on niin elämä sujuu jo kohtuu hyvin pikkusella :)
Jos oisin antanut mitä luuli tarviivansa olis joko suljetulla tai mullan alla.
Rakentelu on palkitsevaa mutta on se välillä rankkaakin ja joutuu joustaan tällänenkin D joka ei paljoa ylimäärästä paskaa jaksa kattella :)
-
Mutta ei tietenkään ole jokaisella samanlaista. Mielikuvitus ja luovuus ovat hyvin yksilöllisiä ominaisuuksia. Siksi juuri mainitsinkin ne, koska pidän rikasta ja monipuolista mielikuvitusta luovuuden polttoaineena ja luovuutta innovaatioiden polttoaineena ja innovaatiot taas auttavat näkemään ja rakentamaan samoista palikoista yhä uusia ja uusia lopputuloksia. Ja nimenomaan rakentamaan. Ihmiset jakautuvat karkeasti kahtia, niihin jotka rakentavat ja niihin jotka hajoittavat. Itse yritän aina viettää mahdollisimman paljon aikaa ensimmäisten kanssa, siitä jää paljon positiivisempi fiilis... Enkä oikein osaa luottaa ihmisiin, joilla ei ole tarvetta luoda jotain uutta, rakentaa ja parantaa asioita...
Jotta saisin tuosta ajatuksesta kiinni niin voisitko antaa BDSM:ään sidotun esimerkin tuosta rakentamisesta ja hajottamisesta?
Siis tarkoitan "rakentamisella" sitä, miten jotain asiaa kehitetään, luodaan uutta ja/tai jatkuvaa, parempaa jne. "hajoittaminen" taas on kaikkea kuluttavaa, vähentävää, rikkovaa, lopettavaa, heikentävää jne.
Esimerkiksi nopeatempoinen ja jatkuva rajojen ylittäminen kuluttaa nopeasti rajat loppuun, vaikka samalla saattaa myös kehittyä, kuitenkin lopputuloksena usein on silti tyhjä ja turtunut mieli. Samoin jatkuvasti saman fantasian toteuttaminen nopeasti kuluttaa fantasian loppuu, eikä se enää toimi.
Käyttämällä mielikuvitusta, voi samaa rajaa tai fantasiaa lähestyä eri tavoin ja saada siitä monenlaista nautintoa pitkään, muuttamatta sitä rutiiniksi tai kuluttamatta sitä loppuun. Vielä parempi vaihtoehto on yhdistellä erilaisia rajoja tai fantasioita ja luoda suuri määrä erilaisia kombinaatioita, jotka kaikki toimivat. Tätä tarkoitin.
Itse en myöskään usko siihen, että mikään tai kukaan on koskaan "valmis" tai "täydellinen", kaikessa/jokaisessa on AINA jotain parannettavaa, mutta silti ihmiset usein kokevat tulleensa "kylläiseksi", saaneensa tarpeeksi tai kokeneensa/oppineensa jo kaiken jostain asiasta. Tällaisessa tilanteessa uuden näkökulman ottaminen tai asioiden luova yhdisteleminen voi luoda aivan uuden mielenkiinnon jo tuttuunkin asiaan ja opettaa jotain todella mullistavaakin uutta ;)
-Mr.Inathu
-
Esimerkiksi nopeatempoinen ja jatkuva rajojen ylittäminen kuluttaa nopeasti rajat loppuun, vaikka samalla saattaa myös kehittyä, kuitenkin lopputuloksena usein on silti tyhjä ja turtunut mieli. Samoin jatkuvasti saman fantasian toteuttaminen nopeasti kuluttaa fantasian loppuu, eikä se enää toimi.
Käyttämällä mielikuvitusta, voi samaa rajaa tai fantasiaa lähestyä eri tavoin ja saada siitä monenlaista nautintoa pitkään, muuttamatta sitä rutiiniksi tai kuluttamatta sitä loppuun. Vielä parempi vaihtoehto on yhdistellä erilaisia rajoja tai fantasioita ja luoda suuri määrä erilaisia kombinaatioita, jotka kaikki toimivat. Tätä tarkoitin.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että nopeatempoinen rajojen rikkominen voi aiheuttaa psyykkistä vahinkoa. Erityisen vaarallista se on jos se liitetään 24/7-suhteisiin. Fantasian kuluminen loppuun niin, että asia muuttuu tylsäksi on aika pieni seuraus verrattuna siihen että valta sisäistetään liian aikaisin. Joskus surettaa se, että aloittelevat subit ajattelevat että heidän täytyy kyetä samaan mihin joku vuosia saman D:n kanssa touhunnut subi pystyy. Kiitos kun selvensit niin sain ajatuksesta paremmin kiinni! Se ei sitten ollutkaan yhtään kaukana omasta ajatuksestani, minusta on tullut kyyninen - anteeksi siitä.
-
Olen tässä aina ajoittain palannut tähän ketjuun pohtimaan asiaa. Mutten saa millään päähäni mitä se voisi olla, mitä minulle on sanottu. Onhan niitä ilkeitä asioita varmasti sieltä lennellyt tai lipsahtanut, mutta ne on puhuttu, annettu anteeksi ja unohdettu.
Yksi potentiaalinen ja erittäin mielenkiintoinen leikkikaveri sen sijaan joskus muinoin antoi oletta että olisi selvää kemiaa. Sitten jossain vaiheessa ilmoitti, että oli käynyt Helsingistä asti Oulussa. Mieleen jäi kuinka hän leuhki miten hauskaa oli yhden leikkikaverin kanssa täällä ja mitä kaikkea tekivät koko vknlopun. Se kirpaisi. Mutta selvästi yliarvioin meidän kemiat sitten. Kyseessä nyt ei ole ihan omistaja, mutta potentiaalinen dom kuitenkin.
-
Mikä omistaja..sanonut mulle mitä :o
-
Minulla ei ole vielä mitään kokemusta subina olosta. Jotenkin se tuntuu silti luontevammalta itselle olla alistuva. Olen myös miettinyt paljon että onko tähän lähteminen silti järkevää. Koko nuoruus ajan ekaluokasta yhdeksänteen sain kuulla kaikkea PASKAA. Otin kaiken nöyränä vastaan. Ja siitä jäi ikuiset haavat mitkä ei koskaan parane. Olen myös miettinyt sitä et domin varmaan pitäisi olla enemmän kannustava... En hemmetissä osaa sanoiksi pukea mitä yritän sanoa ::) Aika paljon on kiloja kertynyt ja niistä en kyllä halua kuulla sanaakaan...
-
Minulla ei ole vielä mitään kokemusta subina olosta. Jotenkin se tuntuu silti luontevammalta itselle olla alistuva. Olen myös miettinyt paljon että onko tähän lähteminen silti järkevää. Koko nuoruus ajan ekaluokasta yhdeksänteen sain kuulla kaikkea PASKAA. Otin kaiken nöyränä vastaan. Ja siitä jäi ikuiset haavat mitkä ei koskaan parane. Olen myös miettinyt sitä et domin varmaan pitäisi olla enemmän kannustava... En hemmetissä osaa sanoiksi pukea mitä yritän sanoa ::) Aika paljon on kiloja kertynyt ja niistä en kyllä halua kuulla sanaakaan...
Ei kannata pelätä vaan kertoa mahdolliselle D:lle avoimesti noista peloista. Ei sinun tarvitse alistuvana suostua kaikkeen eikä alistua kelle tahansa. Olet ihan arvokas ihminen juuri tuollaisena. Kaikkien D-ihmisten "juttu" ei ole nöyryyttää verbaalisesti ja vaikka olisi niin aika harva haluaa oikeasti satuttaa. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että empatiakyky on turvallisen D:n perusominaisuus. Tietysti vahinkoja sattuu henkiselläkin puolella, mutta sitten D voi pyytää anteeksi. Minulta ainakin on pyydetty anteeksi. Tosin oma kokemukseni rajoittuu vain yhteen henkilöön, mutta en jaksa uskoa että kaikki muut olisivat empatiakyvyttömiä kusipäitä. Ihan normaaleja ihmisiä suurin osa D-tyypeistäkin on. Merkittävällä osalla kinkyistä (suuntautumisesta riippumatta) on myös traumoja, joten sellaisista puhumisen ei pitäisi olla ongelma. Mikäli traumoista puhuminen on ongelma niin etsi toinen. Jos olet ihan näkyvästi lihava niin ota se itse puheeksi, koska lihavuuteen liittyy paljon hienotunteisuusasioita. Ja tästä haukkumisesta. Minua ei ainakaan ole ikinä ns. oikeasti haukuttu tai nimitelty edes parisuhderiidan aikana. Päinvastoin on tullut aika usein fiilis, etten edes ansaitse tuota ihanaa miestä. Ei näiden D/s-juttujen tarvitse olla pelkkää kärsimystä ja ahdistusta.
-
Minulla ei ole vielä mitään kokemusta subina olosta. Jotenkin se tuntuu silti luontevammalta itselle olla alistuva. Olen myös miettinyt paljon että onko tähän lähteminen silti järkevää. Koko nuoruus ajan ekaluokasta yhdeksänteen sain kuulla kaikkea PASKAA. Otin kaiken nöyränä vastaan. Ja siitä jäi ikuiset haavat mitkä ei koskaan parane. Olen myös miettinyt sitä et domin varmaan pitäisi olla enemmän kannustava... En hemmetissä osaa sanoiksi pukea mitä yritän sanoa ::) Aika paljon on kiloja kertynyt ja niistä en kyllä halua kuulla sanaakaan...
Ei kannata pelätä vaan kertoa mahdolliselle D:lle avoimesti noista peloista. Ei sinun tarvitse alistuvana suostua kaikkeen eikä alistua kelle tahansa. Olet ihan arvokas ihminen juuri tuollaisena. Kaikkien D-ihmisten "juttu" ei ole nöyryyttää verbaalisesti ja vaikka olisi niin aika harva haluaa oikeasti satuttaa. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että empatiakyky on turvallisen D:n perusominaisuus. Tietysti vahinkoja sattuu henkiselläkin puolella, mutta sitten D voi pyytää anteeksi. Minulta ainakin on pyydetty anteeksi. Tosin oma kokemukseni rajoittuu vain yhteen henkilöön, mutta en jaksa uskoa että kaikki muut olisivat empatiakyvyttömiä kusipäitä. Ihan normaaleja ihmisiä suurin osa D-tyypeistäkin on. Merkittävällä osalla kinkyistä (suuntautumisesta riippumatta) on myös traumoja, joten sellaisista puhumisen ei pitäisi olla ongelma. Mikäli traumoista puhuminen on ongelma niin etsi toinen. Jos olet ihan näkyvästi lihava niin ota se itse puheeksi, koska lihavuuteen liittyy paljon hienotunteisuusasioita. Ja tästä haukkumisesta. Minua ei ainakaan ole ikinä ns. oikeasti haukuttu tai nimitelty edes parisuhderiidan aikana. Päinvastoin on tullut aika usein fiilis, etten edes ansaitse tuota ihanaa miestä. Ei näiden D/s-juttujen tarvitse olla pelkkää kärsimystä ja ahdistusta.
Itse jos olisin subi niin kyselisin dominoivalta tarkkaan sitä mitä hän haluaa ja mistä sessioissa nauttii eniten,omista haluistani en kertois etukäteen mitään. Aika yksinkertainen tapa löytää dominoiva joka dominoi sillain mikä kolahtaa molemmille ja homma toimii varmemmin :P
Viestittelyvaiheessa ei ole domilla vielä mitään valtaa ja kun "dominoivia" on monenlaisia niin on subeilla varaa valita parhaat,tosin parhaat on yleensä jostain kumman syystä yleensä varattuina :)
-
Aika paljon on täällä juttua siitä kuinka subeja on haukuttu läskeiksi ym. Väkisin tulee mieleen että onko alkuvaiheessa tutustuttu ollenkaan? Ottakaa ihmeessä selvää millaiset mieltymykset toisella on niin ei sitten tule yllätyksiä myöhemmin. Samalla saa mietittyä kannattaako asiassa edetä ollenkaan kun mieltymykset on erilaiset.
Ymmärrän täysin subeja, on varmasti haukkuminen tuntunut pahalta eikä unohdu helpolla. Mikä saa sitten ihmisen käyttäytymään noin? Itse sanoisin että kusipäisyys. Painosta, ulkonäöstä ym henkilökohtaisesta ominaisuudesta loukkaaminen on suurin piirtein alhaisinta mitä voi tehdä.
Itse tykkään pyöreistä naisista, kyllä naisella saa olla reittä ja persettä. Silti on yksi asia joka menee yli kaiken, se on henkilökemia. Se on kaikkein tärkein asia ja sen pitää natsata. Vaikka pidän pyöreistä naisista, henkilökemian osuessa kohdalleen voisin hyvin olla tikkulaihan naisen kanssa enkä ikinä häntä laihuudesta loukkaisi.
Mitä tässä sitten yritän sanoa? Tutustukaa paremmin, ottakaa kunnolla selvää asioista ennen kuin ryhdytte yhtään mihinkään.
-
Aika paljon on täällä juttua siitä kuinka subeja on haukuttu läskeiksi ym. Väkisin tulee mieleen että onko alkuvaiheessa tutustuttu ollenkaan? Ottakaa ihmeessä selvää millaiset mieltymykset toisella on niin ei sitten tule yllätyksiä myöhemmin. Samalla saa mietittyä kannattaako asiassa edetä ollenkaan kun mieltymykset on erilaiset.
Ymmärrän täysin subeja, on varmasti haukkuminen tuntunut pahalta eikä unohdu helpolla. Mikä saa sitten ihmisen käyttäytymään noin? Itse sanoisin että kusipäisyys. Painosta, ulkonäöstä ym henkilökohtaisesta ominaisuudesta loukkaaminen on suurin piirtein alhaisinta mitä voi tehdä.
Itse tykkään pyöreistä naisista, kyllä naisella saa olla reittä ja persettä. Silti on yksi asia joka menee yli kaiken, se on henkilökemia. Se on kaikkein tärkein asia ja sen pitää natsata. Vaikka pidän pyöreistä naisista, henkilökemian osuessa kohdalleen voisin hyvin olla tikkulaihan naisen kanssa enkä ikinä häntä laihuudesta loukkaisi.
Mitä tässä sitten yritän sanoa? Tutustukaa paremmin, ottakaa kunnolla selvää asioista ennen kuin ryhdytte yhtään mihinkään.
Noh, joskus käy niinkin, että ihmiset rakastuu persoonaan ja ihmiseen ja unohtaa siinä huumassa ulkokuoren. Mutta se ulkokuori alkaakin sitten vuosien mittaan olemaankin hieman tärkeämpi kuin alussa.
-
Noh, joskus käy niinkin, että ihmiset rakastuu persoonaan ja ihmiseen ja unohtaa siinä huumassa ulkokuoren. Mutta se ulkokuori alkaakin sitten vuosien mittaan olemaankin hieman tärkeämpi kuin alussa.
Tämä. Ihmiset muuttuvat (niin D:t kuin s:tkin) vuosien varrella ja alkavat haluta uudenlaisia asioita. Itse en näe parisuhteissa tai pitkissä sessiosuhteissa tätä ongelmana, mutta jos kyse on uudesta suhteesta (ihan sama minkälaisesta) niin minusta on kohtuullista olettaa ettei ensimmäisenä yritetä muuttaa toista. En tajua edes TPE-suhteita, joissa heti alkuvaiheessa tuntuu olevansa pointtina muuttaa toinen ihan toisenlaiseksi ihmiseksi. Eri asia on sitten kannustaa toista olemaan enemmän osa itsensä, mutta nämä ajatukset siitä että kenestä tahansa voi tehdä mitä tahansa ovat minulle jotenkin vieraita.
-
Veikkaan että osa niistä ilkeistä kommenteista mitä esimerkiksi tässä ketjussa on tuotu esiin ei ole niinkään mitään leikkiä tai dominointia enää, vaan henkistä väkivaltaa. Eipä sellaista voi ennakoida vaikka kuinka tutustuis ensin ja selvittäis toisen mieltymykset.
Mulle se mikä tuli tästä mieleen oli kun eksä sanoi että oon rajoittunut ja "yks v*tun kylmä ämmä". Tämä koska en suostunut ylittämään omia rajojani miellyttääkseni. ::) Eli ei nyt mitään kauheen ilkeetä, mut painostus ihmiseltä johon oli oppinut luottamaan tuntu pitkään tosi pahalta.
Nyksän kommentti kesken leikin että oon "typerä h*ora ja että hän on ainoa joka mun h*oraamista kattelis yhtä iltaa pitempään" jäi vähän ikävästi mieleen seuraavaksikin päiväksi. Mut puhumalla se selvitettiin.
-
Noh, joskus käy niinkin, että ihmiset rakastuu persoonaan ja ihmiseen ja unohtaa siinä huumassa ulkokuoren. Mutta se ulkokuori alkaakin sitten vuosien mittaan olemaankin hieman tärkeämpi kuin alussa.
Tämä. Ihmiset muuttuvat (niin D:t kuin s:tkin) vuosien varrella ja alkavat haluta uudenlaisia asioita. Itse en näe parisuhteissa tai pitkissä sessiosuhteissa tätä ongelmana, mutta jos kyse on uudesta suhteesta (ihan sama minkälaisesta) niin minusta on kohtuullista olettaa ettei ensimmäisenä yritetä muuttaa toista. En tajua edes TPE-suhteita, joissa heti alkuvaiheessa tuntuu olevansa pointtina muuttaa toinen ihan toisenlaiseksi ihmiseksi. Eri asia on sitten kannustaa toista olemaan enemmän osa itsensä, mutta nämä ajatukset siitä että kenestä tahansa voi tehdä mitä tahansa ovat minulle jotenkin vieraita.
No mikä on sitten sopiva hetki valita toiselle vaatteet tai kengät? Fakta on kuitenkin se, että nainen rakastuessaan alussa suostuu enempään kuin ehkä suhteen myöhemmässä vaiheessa.
Kysyy mies, jota viehättää (ja toisinaan kiihottaa) valita parisuhteen naiselle vaatteet.
P. S. "Se on tapauskohtaista" on laiska vastaus.
-
Minulle on myös sanottu, että "Sä vaan tahdot, että kaikki on mukavaa" tilanteessa, jossa oma kivunsietorajani oli ylitetty ja olin sanonut turvasanani. Tuo syyllistävästi sanottu lause sai mut kokemaan, että mä en ole hyvä sub, jos sanon turvasanani ja muhun sattuu liikaa. Ja näinhän sen ei pitäisi olla.
Turvasana ja sen käyttö on vankkumaton oikeus. Jos dominoiva asettaa ne kyseenalaiseksi pn vain yksi oikea tapa reagoida asiaan : Sanot "Haista v", käännyt 180 astetta etkä taaksesi katso etkä palaa takaisin. piste
Sanoo erittäin vihainen Domme
-
No mikä on sitten sopiva hetki valita toiselle vaatteet tai kengät? Fakta on kuitenkin se, että nainen rakastuessaan alussa suostuu enempään kuin ehkä suhteen myöhemmässä vaiheessa.
Kysyy mies, jota viehättää (ja toisinaan kiihottaa) valita parisuhteen naiselle vaatteet.
P. S. "Se on tapauskohtaista" on laiska vastaus.
[/quote]
Sopiva hetki on asiasta keskustelun jälkeen :) Itse kyllä näkisin että suhteen edetessä ja luottamuksen kasvaessa mennään eteenpäin niihin mahdollisesti epämukavuusalueella oleviin asioihin varovasti ja tunnustellen. Toki vaatii paljon D:ltäkin. "Kaikki mulle heti nyt" ei oikein toimi D/s-jutuissa.
-
Minulle on myös sanottu, että "Sä vaan tahdot, että kaikki on mukavaa" tilanteessa, jossa oma kivunsietorajani oli ylitetty ja olin sanonut turvasanani. Tuo syyllistävästi sanottu lause sai mut kokemaan, että mä en ole hyvä sub, jos sanon turvasanani ja muhun sattuu liikaa. Ja näinhän sen ei pitäisi olla.
Turvasana ja sen käyttö on vankkumaton oikeus. Jos dominoiva asettaa ne kyseenalaiseksi pn vain yksi oikea tapa reagoida asiaan : Sanot "Haista v", käännyt 180 astetta etkä taaksesi katso etkä palaa takaisin. piste
Sanoo erittäin vihainen Domme
Aaltoja syystäkin Sindex on harvoja ARVOSTAMIANI ihmisiä skenessä !!
-
Noh, joskus käy niinkin, että ihmiset rakastuu persoonaan ja ihmiseen ja unohtaa siinä huumassa ulkokuoren. Mutta se ulkokuori alkaakin sitten vuosien mittaan olemaankin hieman tärkeämpi kuin alussa.
Tämä. Ihmiset muuttuvat (niin D:t kuin s:tkin) vuosien varrella ja alkavat haluta uudenlaisia asioita. Itse en näe parisuhteissa tai pitkissä sessiosuhteissa tätä ongelmana, mutta jos kyse on uudesta suhteesta (ihan sama minkälaisesta) niin minusta on kohtuullista olettaa ettei ensimmäisenä yritetä muuttaa toista. En tajua edes TPE-suhteita, joissa heti alkuvaiheessa tuntuu olevansa pointtina muuttaa toinen ihan toisenlaiseksi ihmiseksi. Eri asia on sitten kannustaa toista olemaan enemmän osa itsensä, mutta nämä ajatukset siitä että kenestä tahansa voi tehdä mitä tahansa ovat minulle jotenkin vieraita.
No mikä on sitten sopiva hetki valita toiselle vaatteet tai kengät? Fakta on kuitenkin se, että nainen rakastuessaan alussa suostuu enempään kuin ehkä suhteen myöhemmässä vaiheessa.
Kysyy mies, jota viehättää (ja toisinaan kiihottaa) valita parisuhteen naiselle vaatteet.
P. S. "Se on tapauskohtaista" on laiska vastaus.
Mutta kun sehän ON tapauskohtaista. Omaa pukeutumistanihan jonkin verran säädellään, mutta en todellakaan voisi olla lenkkarifettarin tai androgyyneistä naisista pitävän miehen kanssa. Eikä minusta mitään hyötyä sellaiselle D:lle olisikaan, koska en pysty teeskentelemään tykkääväni asioista joista en tykkää. Sessiossa asia on erilainen (etenkin kun itselle käy myös se, etten tykkää), mutta arkielämässä alkaisi äkkiä ahdistaa kun ei pysty miellyttämään toista. Jäisi vain itselle sellainen "olenpa paskaorja/subi/ihminen"-fiiilis, jossa sitten velloisin jatkuvasti - ei kauhean hyvä juttu psyykkeelle.
-
Jäisi vain itselle sellainen "olenpa paskaorja/subi/ihminen"-fiiilis, jossa sitten velloisin jatkuvasti - ei kauhean hyvä juttu psyykkeelle.
Jos sattuu nyt yhtäkkiä olemaan huono subi, niin ei kai se voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että olisi ihmisenä huono? Siis tässä nimenomaisessa kontekstissa.
-
Jäisi vain itselle sellainen "olenpa paskaorja/subi/ihminen"-fiiilis, jossa sitten velloisin jatkuvasti - ei kauhean hyvä juttu psyykkeelle.
Jos sattuu nyt yhtäkkiä olemaan huono subi, niin ei kai se voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että olisi ihmisenä huono? Siis tässä nimenomaisessa kontekstissa.
Mistä lähtien subit ovat olleet ihmisiä?
Jos et ymmärtänyt sarkasmia niin muuta turkuun tai korsoon tai kallioon, voit myös vaihtaa asuinpaikkaasi noiden välillä jos osui ja upposi. Myös Leppävaaraa harkitaan.
-
Jos sattuu nyt yhtäkkiä olemaan huono subi, niin ei kai se voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että olisi ihmisenä huono? Siis tässä nimenomaisessa kontekstissa.
Tähän liittyen viime aikoina miettinyt...
Tunnen erään Masterin joka on Suomen huippuja. Todella hyvä.
Mutta ihmisenä - sääli niitä ketkä uskaltavat sanoa hänelle ei. Tai uskaltavat arvostella. Tai jotain muuta... silloin helvetti pääsee valloilleen.
Jos joku kysyisi suosituksia tästä Masterista, olen todella miettinyt voiko niitä oikeasti antaa.
Olla hyvä Master/Dominoiva mutta kelvoton ihmisenä.
Ehkä tällainen ihminen tarvitsee totaalialistujan, orjan joka suostuu ottamaan vastaan myös kaiken oikeasti ikävän hajoittavan vielä nauttii siitä.
-
Jos sattuu nyt yhtäkkiä olemaan huono subi, niin ei kai se voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että olisi ihmisenä huono? Siis tässä nimenomaisessa kontekstissa.
Tähän liittyen viime aikoina miettinyt...
Tunnen erään Masterin joka on Suomen huippuja. Todella hyvä.
Mutta ihmisenä - sääli niitä ketkä uskaltavat sanoa hänelle ei. Tai uskaltavat arvostella. Tai jotain muuta... silloin helvetti pääsee valloilleen.
Jos joku kysyisi suosituksia tästä Masterista, olen todella miettinyt voiko niitä oikeasti antaa.
Olla hyvä Master/Dominoiva mutta kelvoton ihmisenä.
Ehkä tällainen ihminen tarvitsee totaalialistujan, orjan joka suostuu ottamaan vastaan myös kaiken oikeasti ikävän hajoittavan vielä nauttii siitä.
Itse menisin kyllä ihmisyys edellä. Olkoonkin sitten kuinka taitava, niin ei se oikeuta perseilemään session ulkopuolella. Eikä oikeastaan mielestäni edes TPE-suhteessa. Minusta vastuutonta, naamioida kusipäisyys Dominoivuudeksi. Kaikista taitavin Dominoiva INSPIROI alistuvaa palvelemaan, alistumaan. Siinä ei ole tilaa pelolle, kusipäisyydelle jne.
-
Jos sattuu nyt yhtäkkiä olemaan huono subi, niin ei kai se voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että olisi ihmisenä huono? Siis tässä nimenomaisessa kontekstissa.
Tähän liittyen viime aikoina miettinyt...
Tunnen erään Masterin joka on Suomen huippuja. Todella hyvä.
Mutta ihmisenä - sääli niitä ketkä uskaltavat sanoa hänelle ei. Tai uskaltavat arvostella. Tai jotain muuta... silloin helvetti pääsee valloilleen.
Jos joku kysyisi suosituksia tästä Masterista, olen todella miettinyt voiko niitä oikeasti antaa.
Olla hyvä Master/Dominoiva mutta kelvoton ihmisenä.
Ehkä tällainen ihminen tarvitsee totaalialistujan, orjan joka suostuu ottamaan vastaan myös kaiken oikeasti ikävän hajoittavan vielä nauttii siitä.
Tai sitten hän tuhoaisi orjan totaalisesti. Jos sessiosubi epäonnistuu niin hän epäonnistuu siinä tietyssä leikissä, hän epäonnistuu roolissaan. Se ei ole vakavaa, koska on se muukin elämä. Orjilla ei ole rooleja, vaan orja epäonnistuu ihmisenä. Se menee suoraan tunteisiin ja on hirveintä ikinä. Jos Master ei tajua sillä hetkellä peruuttaa vaan painaa eteenpäin niin sitten sattuu. Joskus se voi olla Masterin tarkoituskin ja TPE:n nojalla heillä on tietysti siihen oikeus, mutta omani ei ole ikinä sellaista tehnyt. Viimeksi hän oli itse pyytämässä minulta anteeksi ja otti tilanteen haltuun. Hänen nähdäkseen hän itse epäonnistui enkä minä, mutta eipä se omia tunteitani mihinkään muuttanut. Tässä suhteessa oli pari viikkoa kaksi henkilöä, jotka molemmat tunsivat olevansa "ei toistensa arvoisia". Tiedän suhteita joissa Master on vain painanut eteenpäin ja käyttänyt orjansa "olen huono ihminen"-fiiliksiä hyväkseen, ja sellainen herättää itsessäni hyvin ristiriitaisia tunteita. Mieluiten ei kommentoi mitenkään. Enkä todellakaan siis puhu sessiosta vaan oikeasta elämästä. Henkilökohtaisesti minä pystyn harrastamaan "mindbreak"-sessioita ilman, että mitään oikeaa "mindbreakia" tapahtuu - mutta session ulkopuolella on ne oikeat vaarat. Sen takia puhutaankin edgeplaysta.
Tämä on pakko sanoa: Se mitä joku toinen saattaa pitää "kelvottomana", ei sitä välttämättä ole sitä toiselle. Tämän takia alistuvien olisi oikeasti syytä miettiä mitä määritelmiä käyttävät itsestään. Voithan sinä LadyWhip tuollaisessa suositustilanteessa kuvailla minkälaisen alistujan luulet kyseiselle henkilölle sopivan.
-
Kuten sanottua, jos kusipäisyys ja empatian puute naamioidaan Dominoivuudeksi, on piru merrassa. Sellaisilla Dominoivilla ei ole mitään asiaa olla ainakaan TPE-suhteessa. Siinä rikotaan alistuvan itsetunto ja tehdään tästä riippuvainen "Herrastaan" tai "Rouvastaan". Minusta se ei ole tervettä, mitenkään päin.
-
Jos sattuu nyt yhtäkkiä olemaan huono subi, niin ei kai se voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että olisi ihmisenä huono? Siis tässä nimenomaisessa kontekstissa.
Tähän liittyen viime aikoina miettinyt...
Tunnen erään Masterin joka on Suomen huippuja. Todella hyvä.
Mutta ihmisenä - sääli niitä ketkä uskaltavat sanoa hänelle ei. Tai uskaltavat arvostella. Tai jotain muuta... silloin helvetti pääsee valloilleen.
Jos joku kysyisi suosituksia tästä Masterista, olen todella miettinyt voiko niitä oikeasti antaa.
Olla hyvä Master/Dominoiva mutta kelvoton ihmisenä.
Ehkä tällainen ihminen tarvitsee totaalialistujan, orjan joka suostuu ottamaan vastaan myös kaiken oikeasti ikävän hajoittavan vielä nauttii siitä.
Itse olen ratkonut vastaavan dilemman sanomalla suoraan että mun mielestä ihmisenä vaikea mutta D:nä loistava. Loppujen lopuksi "vaikea ihmisenä" on vain oma mielipide. Joku muu saattaa nähdä asian ihan toisin.
-
Itse olen aina mennyt "vihaa syntiä, älä synnintekijää" -asenteella, ei tulisi mieleenkään sanoa subille mitään sellaista joka satuttaa oikeassa elämässä. Siis noita "oletpas sinä läski" -juttuja ja muita, joista monella on jo ihan riittävästi traumoja kouluajoilta yms, vaikka eivät edes olisi pyöreitä nykyään. Minä kohdistan kritiikkini siihen mitä subi tekee, tietenkin sillä näkökulmalla, että se kohdistuu siihen mitä subi kyllä osaisi tehdä, muttei halua/viitsi. Pitäisiköhän sanoa, että sanon yrityksen puuteesta/haluttomuudesta yrittää. Mutta minä olenkin tällainen kiltti :D
Ei kyllä tulisi mieleenkään sanoa subille "sinä olet läski paska joka ei osaa edes ottaa suihin". Jos olisi itse alistuva niin en kyllä haluaisi itsekään kuulla henkilöön meneviä sanomisia.
-
Tää kuullosti kivalle :)
Itse olen aina mennyt "vihaa syntiä, älä synnintekijää" -asenteella, ei tulisi mieleenkään sanoa subille mitään sellaista joka satuttaa oikeassa elämässä. Siis noita "oletpas sinä läski" -juttuja ja muita, joista monella on jo ihan riittävästi traumoja kouluajoilta yms, vaikka eivät edes olisi pyöreitä nykyään. Minä kohdistan kritiikkini siihen mitä subi tekee, tietenkin sillä näkökulmalla, että se kohdistuu siihen mitä subi kyllä osaisi tehdä, muttei halua/viitsi. Pitäisiköhän sanoa, että sanon yrityksen puuteesta/haluttomuudesta yrittää. Mutta minä olenkin tällainen kiltti :D
Ei kyllä tulisi mieleenkään sanoa subille "sinä olet läski paska joka ei osaa edes ottaa suihin". Jos olisi itse alistuva niin en kyllä haluaisi itsekään kuulla henkilöön meneviä sanomisia.