BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Rautaperse - 06.04.2017, 11:58
-
Kaikilla subeilla on erilainen kipukynnys. Minulla se on kohtuullisen korkea (jotkut minun kanssani sessioineet voivat olla toki erimieltä.)
Kipukynnys kasvaa (ainakin minulla), jos tunnetila/luottamus dominoivaan osapuoleen on hyvä.
Kaikilla subeilla on oikeus turvasanaan, ellei sitä yhteisellä sopimuksella poisteta käytöstä.
-
Samaten tuohon kipukynnykseen vaikuttaa se, kuinka usein sessioidaan, ihmisen kroppa tosin sitten rupeaa unohtamaan tuota kipukynnyksen nousua jo kahden viikon jälkeen.
-
Usein myös kuinka kiihottunut on vaikuttaa asiaan
-
Huoneen ja kehon lämpötila vaikuttaa. Jos on perse jäässä, kipukynnys on alhaisempi kuin lämpimänä.
-
Mulla vaikuttaa kuukautiskierto. Menkkojen aikaan piiska tuntuu pahemmalta.
-
Huoneen ja kehon lämpötila vaikuttaa. Jos on perse jäässä, kipukynnys on alhaisempi kuin lämpimänä.
Mutta ei kannata käydä saunassakaan ennen piiskausta. ::) Siis niinkin päin voi kipukynnys laskea, vaikka lämmittelystä puhutaan. Kaverin rouva ei muutenkaan ole hellimpiä piiskureita, joskin erittäin hyvin lukee tilannetta.
-
Mulla vaikuttaa kuukautiskierto. Menkkojen aikaan piiska tuntuu pahemmalta.
Sama täällä. Mä en oikein mielelläni menkkojen aikaan ota piiskaa, kun menee melkein heti sit rajoille ja ei kestä. Ja sit vituttaa.
-
Myös väsymyksen aste ja stressin määrä vaikuttaa itsellä. Joskus on niin poikki, että pienikin kepitys tuntuu liian pahalta. Jos on hyvä ja levännyt fiilis saa tsempattua itseään parempiin suorituksiin.
Omat piiskojat onneksi taitavat tauotuksen, eli session aikana saa välillä paikat levätä ennen uutta kierrosta. Silloin usein kykeneekin paremmin sietämään, kun kipu tulee sopivissa erissä.
-
Minulla on herkkä ihon pintatunto ja syvempi kiputunto aika heikko. Kehon vasen puoli on herkempi kuin oikea. Nivuset, käsivarsien ja reisien ulkosyrjät herkimmät alueet. Hormonaaliset seikat vaikuttavat molempiin suuntiin. Miehellä kehon oikea puoli on herkempi.
-
Kehtaisin väittää omaavani erittäin hyvän kivunsietokyky piiskauksen ja muun normaali S/M toiminnan suhteen, mutta siinäkin on tietysti vaihteluita. Aina syytä ei tiedä, mutta ainakin vihaisena kestää kaikkein parhaiten, myös musiikki voi vaikuttaa sietokykyä kasvattavasti. Sen sijaan kiihottuminen seksuaalisesti voi alentaa, joten hc-kipusessio ja seksiä ja erotiikka painottavat sessiot voivat olla erikseen. Jos on väsynyt, vähän kipeä jne. niin sekin huono sietokyvyn kannalta. Yleensä aina piiskauksen alussa on vaikeampaa, mutta sitten menoon tottuu.
-
Aisti-ihmisenä minulla on aika herkkä tunto...että kipukynnyksellä ei voi hurrata. Toisaalta, piiskaajan käsi ei pääse väsymään O:-)
Joskus kun tuli oltua kohteena säännöllisesti niin kestokykykin parani hieman. Vaihtelua siinä kyllä selvästi on eri syistä.
-
Olen pohtinut jo hetken yhtä näkökulmaa kipukynnykseen liittyen, ja koska en onnistunut löytämään mitään "kysy domilta" -ketjua, niin kaivoin sitten tämän ikivanhan ketjun esiin paremman puutteessa. Vinkatkaa toki, jos aihetta on sivuttu jossain muuallakin tai jos tämä on muuten vain hölmö kysymys. :D
Mutta siis! Seuraa kysymys kaikille itsensä sadistiksi luokitteleville ja muille, jotka tykkäävät rääkätä subeja omaksi ilokseen. Luin kerran jonkun domin mielipiteen siitä, että subin kipukynnyksellä ei ole mitään väliä session kiihottavuuden/jännittävyyden/hyvyyden kannalta. Hänen mukaansa sadisti ei nauti kätensä heiluttamisesta, vaan reaktioista, mitä sillä saa toisesta irti - eli sillä, kuinka kovaa toista saa piestä, ei ole niinkään väliä, pääasia vain että sattuu. Monia subeja/masokisteja on varmaan joskus mietityttänyt oma kipukynnys ja se miten toinen osapuoli sen kokee, ja itse myönnän ainakin joskus huomanneeni itsessäni pientä huonommuuden tai epäonnistumisen tunnetta, jos en ole pystynyt ottamaan vastaan kaikkea mäiskimistä mitä leikkikaverilla olisi ollut annettavana.
Haluaisin siis kuulla sadistien/domien mielipiteitä siitä, miten itse kivun tuottamiseen tarkoitetun aktin intensiteetti vaikuttaa mielentilaan, vai vaikuttaako ollenkaan? Painelevatko kevyehkö OTK-piiskaus ja rankka veri lentää -kipusessio samalla tavalla sadistien nappuloita, jos niillä vain saadaan samanlainen reaktio ulos eri kipukynnyksen omaavista subeista? Yleistää ei tietenkään tässäkään asiassa voi, mutta näkemysten kuuleminen olisi vallan mielenkiintoista. :)
-
Haluaisin siis kuulla sadistien/domien mielipiteitä siitä, miten itse kivun tuottamiseen tarkoitetun aktin intensiteetti vaikuttaa mielentilaan, vai vaikuttaako ollenkaan? Painelevatko kevyehkö OTK-piiskaus ja rankka veri lentää -kipusessio samalla tavalla sadistien nappuloita, jos niillä vain saadaan samanlainen reaktio ulos eri kipukynnyksen omaavista subeista? Yleistää ei tietenkään tässäkään asiassa voi, mutta näkemysten kuuleminen olisi vallan mielenkiintoista. :)
En nyt ole dom, mutta jos mietin mitä kommentteja olen saanut omasta korkeasta kipukynnyksestäni, niin se on ollut silloin hyvä asia, kun dom on halunnut kokeilla jotain mikä mahdollisesti aiheuttaa erittäin kovaa kipua/ pääsee kokeilemaan jotain mitä moni ei ole kestänyt niin pitkään, että pääsisi "loppuun asti" /pääsee kokeilemaan jotain mihin ei ole muiden subien kanssa päässyt koska ajatuskin sattuu liikaa. Mutta mitä muuten kuullut, niin suurin merkitys on ollut sillä subin reaktiolla kipuun (oli se sitten pari läpsyä pyllylle/nänni täyteen neuloja/hakataan perseelle kunnes veri lentää), ei niinkään sillä että pitää päästä hakkaamaan niin kovaa kuin voimia riittää :)
Toki ei ole kokemusta kovin monesta Dstä, joten jään mielenkiinnolla kyttäämään mitä muita vastauksia tähän tulee :love:
edit: Vaikka mulla se korkea kipukynnys onkin, niin raihnainen ja tautinen kun oon, niin moni asia vaikuttaa kivun sietokykyyn ja millaista kipua kestää. Erittäin stressaantuneena, henkisesti kuormittuneena ja täysin loppuun palaneena on kroppa niin herkkänä ettei kestä oikein mitään, edes silitystä (fibromyalgia hiphei), niin silloin ei edes viitsi lähteä sessioimaan kun jää itselle yleensä tosi paha mieli.
Silloin harvoin kun menee paremmin, niin kestää (kuulemma) poikkeuksellisen paljon. Itse olen aina luullut että kipukynnykseni on matala :D
-
Monia subeja/masokisteja on varmaan joskus mietityttänyt oma kipukynnys ja se miten toinen osapuoli sen kokee, ja itse myönnän ainakin joskus huomanneeni itsessäni pientä huonommuuden tai epäonnistumisen tunnetta, jos en ole pystynyt ottamaan vastaan kaikkea mäiskimistä mitä leikkikaverilla olisi ollut annettavana.
Tärkeintä on, että olet aito! Kun ei nappaa, niin ei nappaa! Voitte miettiä esim kovuutta tai taktiikkaa, jos haluat päästellä ääniä, mutta tärkeintä on, että olet aito etkä ihku tai ähki toista mielistellen koko session. Mutta! Se pieni ihkunta tai ähkintä on kivaa esileikkiä (kommunikointi D/M:lle) ja sillä D/M voi saada lisää pontaa otteeseensa, jolloin se leikki-ihku/ähkintä muuttuukin sitten oikeaksi reaktioksi! Ehkä sillä D/M saa rohkeutta omiin käsiinsä O:-) ja D/M tajuaa olleensä oikealla tiellä >:D
edit.
edit 2. Luulen, että myös D/M kokee huonomuutta, kun ei saa ääntä aikaiseksi, mutta jutelkaas. Toimiikohan palautekeskustelu? Hyvä antaa myös aikaa toiselle ja suhteen syventämiselle, jos kemiat muuten pelaa!
-
Tämä riippuu niin monesta seikasta. On aina kiva päästä irroittelemaan kunnolla sellaisen masokistin kanssa kuka kestää kipua ja osaa nauttia siitä.
Yhtä lailla voin saada hyvän brainstormin jostain kevyemmästä läpsyttelystä.
Hyvät kiksit kipusessiossa koostuu välinehallinnasta, reaktioista, visuaalisuudesta, vuorovaikutuksesta, äänistä.
Ja se kipu, ei välttämättä ole piiskojen aiheuttamaa.
-
Liian alhainen kipukynnys masolla o ku reisille laukeeva äijä.
Liian vähän.
Liian korkea kipukynnys on sitten taas lähinnä ärsyttävä asia.
Tän esiintyessä tietää kyllä miten sen toisen saa huutamaan sitä punasta, mutta kun ei viittis lähtemään lusimaan sen takia.
Ne henkilöt jotka on tulleet vastaan ja on omannu tälläsen kipukynnyksen, on ollu sellasia, että he kyllä aistivat kivun mutta sulkevat sen pois,
lähinnä sen vuoksi, että he eivät enää vaan yksinkertasesti välitä.
Mulle kivun tuotto sinänsä, vaikka kivaa onkin, on edelleen metodi jonka voimalla matkustetaan siihen oikeaan maaliin eli
pelkotiloihin ja murtumiseen. Toisen kärsimys kiihottaa sisäistä sadistia mutta se ottaa orkkunsa siitä verisestä mytystä nyyhkimässä lattialla.
Mulla oli aikoinaan kipukynnys jota kuvailtiin "jäätäväksi".
Se tosin johtu siitä, että vaikka oonkin runkkari maso, mä suljen kivun pois mielestäni samalla lailla kun tuossa yllä kuvaamani oikeat masot.
Kivun muoto ja se miten kipu tuotetaan vaikuttaa aivan helvetisti.
Mä olen allerginen esim. piiskoille, mutta muhun voi tökkiä kuumaa terästä ja hymyilen vaa nätisti.
Kaipa kivun sietämisessä on loppumetreillä kyse mielentilasta.
-
Kiitti kaikille tosi paljon kommenteista! Vähän aavistelinkin, että molemmissa ääripäissä lienee ongelmansa ja se mitä siihen väliin jää on tosi laajakirjoista. Itse en ole koskaan edes heilauttanut piiskaa kenenkään toisen suuntaankaan, joten on mielenkiintoista pohtia, miten subin reaktiot ja kaikki muu tilanteessa yhdessä vaikuttavat siihen, miten D asian kokee.
Kivun muoto ja se miten kipu tuotetaan vaikuttaa aivan helvetisti.
Mä olen allerginen esim. piiskoille, mutta muhun voi tökkiä kuumaa terästä ja hymyilen vaa nätisti.
Kaipa kivun sietämisessä on loppumetreillä kyse mielentilasta.
Tämä on kyllä niin totta. Itse kammoan kuollakseni sellaista terävää, tiivistä kipua mitä vaikkapa veitset tai pureminen aiheuttaa ja siedän huomattavasti paremmin esimerkiksi piiskaamista tai lyömistä. :D Mielentila, tilanne ja ympäristö todellakin vaikuttavat myös tosi paljon siihen, miten paljon kipua pystyy prosessoimaan milläkin hetkellä.
-
Seuraa kysymys kaikille itsensä sadistiksi luokitteleville ja muille, jotka tykkäävät rääkätä subeja omaksi ilokseen. Luin kerran jonkun domin mielipiteen siitä, että subin kipukynnyksellä ei ole mitään väliä session kiihottavuuden/jännittävyyden/hyvyyden kannalta. Hänen mukaansa sadisti ei nauti kätensä heiluttamisesta, vaan reaktioista, mitä sillä saa toisesta irti - eli sillä, kuinka kovaa toista saa piestä, ei ole niinkään väliä, pääasia vain että sattuu. … Painelevatko kevyehkö OTK-piiskaus ja rankka veri lentää -kipusessio samalla tavalla sadistien nappuloita, jos niillä vain saadaan samanlainen reaktio ulos eri kipukynnyksen omaavista subeista?
Tosi mielenkiintoinen aihe kyllä! Mulle sadistina tämä on vähän kakspiippuinen juttu, toisaalta se menee juuri niin kuin tuossa siteeratussa mielipiteessä, että ei sillä oo väliä, kuinka kovaa pääsee lyömään, vaan mitä reaktioita saa irti. Urheilusuoritukset on sit asia aivan erikseen eikä liity piiskaamiseen mitenkään. Siinä mielessä subi ei-niin-korkealla kipukynnyksellä on jees, että niitä reaktioita sit todella saa helposti irti ja varmasti tietää, että sattuu. Sit toisaalta olin tässä ihan vasta sivustakatsojana eräässä piiskauksessa, jossa todella tehtiin töitä ja saatiin veri virtaamaan... olihan se sit ihan mahtava näky kans. Toisaalta sit en tiedä, kuinka paljon mulla liittyy toisiinsa fetissi vereen ja fetissi kivun/reaktoiden tuottoon, että ehkä niiden ei tarvitse esiintyä yhdessä välttämättä vaan ovat toisistaan riippumattomia (ainakin osittain) jolloin taas päästään alkuperäiseen sitaattiin, että ei sillä kipukynnyksellä ja piiskaamisen voimalla niin väliä, kunhan sattuu. >:D
Se tietenkin sit on mälsää jos mitään ei saa tehdä jos toinen ei kestä mitään, vähän pitää pystyä toisen mieliksi ottamaan. Mut ei tarvii olla HC-maso, että sadistilla on kivaa (vaikka hyvin korkeassa kipukynnyksessä olisi varmasti puolensa myös.)
-
Sit toisaalta olin tässä ihan vasta sivustakatsojana eräässä piiskauksessa, jossa todella tehtiin töitä ja saatiin veri virtaamaan...
Siinä minulla luomi raapaistiin vahingossa auki, mikä sai veren näyttämään virtaavalta :))
-
Kipukynnys on, ainakin mulla, vähän kaksipiippuinen juttu. Mulla on korkea kipukynnys. Sitten 10 vuotta sitten sairastuin ja kipua oli koko kehossa. Nyt jotkut kehonosat ovat erityisesti kipeitä mulla. Eli oma kivunsäätelyjärjestelmä kehossa on häiriintynyt. Pelkään esimerkiksi toimenpiteitä lääkärissä, koska pieni kipu voi tuntua todellista suuremmalta.
Kuitenkin bdsm sopii hyvin henkilöille, joilla on kipua kehossa. Se lievittää kipua ja tuottaa hyvää oloa. Haluan nauttia kivusta seksissä, mutta pieni pelko kalvaa mieltä. Jos toinen ei ymmärrä tai ota kaikkea huomioon. Ehkä se on se luottamus. Ja toki seksin voi erottaa muusta koetusta kivusta. Se on itselle sallittua, kuin kipulääke.
-
Kipukynnys on vielä testaamatta. ::)
-
Niin... En yhtään osaa sanoa onko minulla korkea vai matala kipukynnys. Yli ei olla vielä menty... Olen kuitenkin sitä mieltä, että kyky vastaanottaa kipua vaihtelee tilanteesta ja päivästä toiseen. Liittyneekö hormonitoimintaan, en tiedä.
-
Mulla oli aikoinaan kipukynnys jota kuvailtiin "jäätäväksi".
Se tosin johtu siitä, että vaikka oonkin runkkari maso, mä suljen kivun pois mielestäni samalla lailla kun tuossa yllä kuvaamani oikeat masot.
Tuo kuulostaa enemmän dissoreaktiolta kuin kivunprosessoinnilta? Toisilla dissosiaatiokyky on huomattavasti parempi (johtuu varmaan harjoittelusta) kuin toisilla, mutta tässä varmaan päästään siihen kysymykseen että mikä on seksuaalista masokismista ja mikä on sitten noh jotain muuta "masokismia"? Minun käsitykseni seksuaalisesta masokismista on se, että sen kivun ottaa avoimesti vastaan, prosessoi ja nauttii siitä kivusta (eikä torju sitä tahdonvoimalla/dissoilulla).
-
Niin... En yhtään osaa sanoa onko minulla korkea vai matala kipukynnys. Yli ei olla vielä menty... Olen kuitenkin sitä mieltä, että kyky vastaanottaa kipua vaihtelee tilanteesta ja päivästä toiseen. Liittyneekö hormonitoimintaan, en tiedä.
Totta. En mäkään tiedä onko mulla korkea kipukynnys kivun vastaanottamisessa seksuaalisessa mielessä, koska tarkoitushan on hakea rajoja.
-
Mulla oli aikoinaan kipukynnys jota kuvailtiin "jäätäväksi".
Se tosin johtu siitä, että vaikka oonkin runkkari maso, mä suljen kivun pois mielestäni samalla lailla kun tuossa yllä kuvaamani oikeat masot.
Tuo kuulostaa enemmän dissoreaktiolta kuin kivunprosessoinnilta? Toisilla dissosiaatiokyky on huomattavasti parempi (johtuu varmaan harjoittelusta) kuin toisilla, mutta tässä varmaan päästään siihen kysymykseen että mikä on seksuaalista masokismista ja mikä on sitten noh jotain muuta "masokismia"? Minun käsitykseni seksuaalisesta masokismista on se, että sen kivun ottaa avoimesti vastaan, prosessoi ja nauttii siitä kivusta (eikä torju sitä tahdonvoimalla/dissoilulla).
Kumpikin.
Tilanteessa toiminnan näkee ulkopuolelta ja koska ei oo läsnä ei kipuakaan tunne.
Toisaalta, yllättävässä tilanteessa jota ei voi ennakoida, siinäkään kipu ei tuota "normaalia" reaktiota.
Tossa sekottuu monet asiat, varsinkin tilannepohjaisessa "kivussa", se kipu itsessään voi olla täysin sivuseikka ja ne muut asiat
tuo sen "nautinnon".
Itsellä, varsinkin ennen, kivun prosessointi meni mun päässä niin, että se on olemassa mutta siitä ei välitä.
Tätä en koskaan, ainakaan tietoisesti, oo harjoitellu.
-
Mulla oli aikoinaan kipukynnys jota kuvailtiin "jäätäväksi".
Se tosin johtu siitä, että vaikka oonkin runkkari maso, mä suljen kivun pois mielestäni samalla lailla kun tuossa yllä kuvaamani oikeat masot.
Tuo kuulostaa enemmän dissoreaktiolta kuin kivunprosessoinnilta? Toisilla dissosiaatiokyky on huomattavasti parempi (johtuu varmaan harjoittelusta) kuin toisilla, mutta tässä varmaan päästään siihen kysymykseen että mikä on seksuaalista masokismista ja mikä on sitten noh jotain muuta "masokismia"? Minun käsitykseni seksuaalisesta masokismista on se, että sen kivun ottaa avoimesti vastaan, prosessoi ja nauttii siitä kivusta (eikä torju sitä tahdonvoimalla/dissoilulla).
Kumpikin.
Tilanteessa toiminnan näkee ulkopuolelta ja koska ei oo läsnä ei kipuakaan tunne.
Toisaalta, yllättävässä tilanteessa jota ei voi ennakoida, siinäkään kipu ei tuota "normaalia" reaktiota.
Tossa sekottuu monet asiat, varsinkin tilannepohjaisessa "kivussa", se kipu itsessään voi olla täysin sivuseikka ja ne muut asiat
tuo sen "nautinnon".
Itsellä, varsinkin ennen, kivun prosessointi meni mun päässä niin, että se on olemassa mutta siitä ei välitä.
Tätä en koskaan, ainakaan tietoisesti, oo harjoitellu.
Dissoreaktiota ei yleensä voi hallita. Dissosiaatioon taipuvaisen täytyy treenata tosi paljon mentaalisesti, jotta sessio ei loppuviimetteeksi mene reisille liiallisen käsittelemättömän kivun takia. Tämä vaatii dommelta lähes yli-inhimillistä ihmisenlukutaitoa ja jos sub ei ole dissostaan edes tietoinen, voi jälki olla tosi rumaa.
-
Mulla oli aikoinaan kipukynnys jota kuvailtiin "jäätäväksi".
Se tosin johtu siitä, että vaikka oonkin runkkari maso, mä suljen kivun pois mielestäni samalla lailla kun tuossa yllä kuvaamani oikeat masot.
Tuo kuulostaa enemmän dissoreaktiolta kuin kivunprosessoinnilta? Toisilla dissosiaatiokyky on huomattavasti parempi (johtuu varmaan harjoittelusta) kuin toisilla, mutta tässä varmaan päästään siihen kysymykseen että mikä on seksuaalista masokismista ja mikä on sitten noh jotain muuta "masokismia"? Minun käsitykseni seksuaalisesta masokismista on se, että sen kivun ottaa avoimesti vastaan, prosessoi ja nauttii siitä kivusta (eikä torju sitä tahdonvoimalla/dissoilulla).
Kumpikin.
Tilanteessa toiminnan näkee ulkopuolelta ja koska ei oo läsnä ei kipuakaan tunne.
Toisaalta, yllättävässä tilanteessa jota ei voi ennakoida, siinäkään kipu ei tuota "normaalia" reaktiota.
Tossa sekottuu monet asiat, varsinkin tilannepohjaisessa "kivussa", se kipu itsessään voi olla täysin sivuseikka ja ne muut asiat
tuo sen "nautinnon".
Itsellä, varsinkin ennen, kivun prosessointi meni mun päässä niin, että se on olemassa mutta siitä ei välitä.
Tätä en koskaan, ainakaan tietoisesti, oo harjoitellu.
Dissoreaktiota ei yleensä voi hallita. Dissosiaatioon taipuvaisen täytyy treenata tosi paljon mentaalisesti, jotta sessio ei loppuviimetteeksi mene reisille liiallisen käsittelemättömän kivun takia. Tämä vaatii dommelta lähes yli-inhimillistä ihmisenlukutaitoa ja jos sub ei ole dissostaan edes tietoinen, voi jälki olla tosi rumaa.
Mä en puhu sessioista, en ole subi (enkä masokisti, kohteena), enkä tiedä vittuakaan näiden psykologiasta.
Mä vaan pystyn (tai ainakin pystyin) ohittamaan kivun hyvin pitkälle olemalla välittämättä siitä.
Itse oon touhunnu samankaltaisten kanssa, siis masokistien, ja joo, jos maso pystyy sulkemaan kivun pois ja on siinä
mielentilassa, että niin tekee, se on vaniljaseksiuaalisesti verrattavissa siihen että heiluttelis patonkia parkkihallissa. ;D
-
Itselläni on suhteellisen korkea kipukynnys enkä muutenkaan pidä pahemmin ääntä sessioidessa. Haluan myös testailla rajojani joten pyrin välttämään turvasanojen käyttöä, joten on pitänyt erikseen opetella sanomaan edes au sitten kun alkaa oikeasti sattua liikaa. Mutta kuten pari on täällä jo maininnut, kipukynnys on tavallista alhaisempi väsyneenä ja erityisesti kipeänä jolloin ei meinaa kestää pienintäkään kipua.
Jälkiä jää toisaalta suhteellisen helposti mikä on vain plussaa, koska nautin siitä miten ne toimivat muistoina sessioista vielä päiviä niiden jälkeenkin.
-
Minulle ei oikein sovi leikkikaveri, jolla on erittäin korkea kipukynnys tai ei näytä ollenkaan, että sattuu. Siitä kun vaan sitten intoudun satuttamaan kovempaa ja kovempaa niin kauan, kunnes saan sen haluamani reaktion. Ja jos toinen liian kauan puree hiljaa hammasta, voi jälki olla aika pahaa, koska en lopeta.
-
Minulla on suht korkea kipukynnys, mutta en kuitenkaan mene sellaisiin tiloihin, että lakkaisin reagoimasta. Kun pysytellään mukavuusalueellani, minusta ei lähde meteliä tai reaktioita kevyttä huohotusta lukuunottamatta. Tuolloin kipu on sellaisella tasolla, että se on nautinnollista ja kiihottavaa enkä edes siinä hetkessä koe, että se sattuisi. Yleensä tuo aiheuttaa pelkästään kiihottumista enkä välttämättä rekisteröi kipua kipuna. Tuntuu kuin kipusensoreilla olisi suora yhteys jalkoväliini. Joskus sitä on tullut pohdittua, että minkälaisiin tiloihin sitä pääsisi, jos pysyttelisi tuolla alueella ja nostelisi intensiteettiä hitaasti.
Useimmiten leikit ovat kuitenkin sen verran kovia, että kivunkin kanssa mennään selvästi mukavuusalueeni ulkopuolelle. Silloin reaktioita alkaakin sitten irrota ja silloin sattuu kunnolla. Yleensä vihaan satuttajaani hyvinkin intensiivisesti sillä hetkellä eikä kivussa ole mitään nautinnollista. Paitsi, että kroppa kyllä paljastaa kiihottumiseni, vaikken itse sitä huomaakaan. Saatan itkeä, inistä ja joskus jopa huutaa ja ajatukseni menevät solmuun, kun samaan aikaa pelkää sekä kivun loppumista että sen jatkumista. Minä saan sitten kovimmat kiksini juuri kivun loppumisen jälkeen ja olo on kuin narkkarilla, joka on juuri saanut fiksinsä, ja siltä kuulemma näytänkin. Satuttamisen jälkeen aika meneekin sitten pilvillä leijuessa ja hitaasti maankamaralle palaillessa.
-
Ompas mielenkiintoinen keskustelu.
En osaa verrata omaa kipukynnystä oikein mihinkään, että tietäisin varmasti onko se matala, korkea vai jotain siltä väliltä. Kivun suhteen tuntuu itselläni olevan jonkun verran päivä kohtaisia eroja. Toisinaan pystyy vastaanottamaan kipua siedettävämmin ja joskus tuntuu kipurajalle olevan lyhyempi matka.
Sellaisen huomion olen tehnyt, että itse pidän kipukynnysen tuntumaan menevästä kivusta. On myös kokemuksia kynnyksen ylittäneestä kivusta, mutta kylläkin eri yhteydessä. Se kynnyksen ylittänyt kipu lamaannuttaa, eikä tunnu enää miellyttävällä tavalla tuskalliselta. Omalla kohdalla tuo on myös vähemmän kipeää kipua, jos tulee esimerkiksi raajan lamaava isku ja ns. "puukäsi ilmiö" jolloin hermot ovat niin tukossa ettei kipudata virtaa enää korvien väliin saakka.
Verraten sitten osaavan piiskaajan käsittelyä jolloin pää on tuskallisen tietoinen jokaisesta osumasta ja siitä tuskallisuudesta itse nautin.
-
Arvioisin että mun kipukynnys on aika keskiverto. Reagoin tosin eri tyyppiseen kipuun eri tavalla. Vastaanotan helpommin sellaista syvälle menevää kipua, mikä tulee esim raskaista lyömävälineistä, kun taas terävä kipu saa mut paljon helpommin kestorajoille. En ole kovin hiljainen masokisti, vaan aika herkkä reagoimaan ja ilmaisen sekä nautinnon että tuskan voimakkaasti.
Myös session psyykkisen puolen jutut vaikuttaa asiaan, ja tietynlainen mindfuck voi pienempäänkin kipuun yhdistettynä aiheuttaa hyvinkin jänniä reaktioita. Ja myös toisin päin, oikeassa mielentilassa olen ottanut paljonkin vastaan ilolla. Vaikka en omistakaan mitään valtaisaa kipukynnystä, voi mua parhaassa tapauksessa räimiä aika pitkään. Siinä vaiheessa kun se sisäinen kipulutka herää ja pääsee tietynlaiseen flow-tilaa niin kummasti noi kipukynnykset ei enää merkkaa mitään, kun huomaa kestävänsä enemmän rääkkiä kuin ajattelikaan ja pitävänsä siitä. Saan myös kiksejä sadistin reaktioista mun kipuun, ja se erityisesti saa janoamaan lisää. Ja nautin siitä että on mahdollisuus vähän koetella rajoja.
Menkkojen läheisyydessä ei tulis kyllä kipusessiosta mitään, silloin oon sen verran herkkä ja itse menkkojen aikana täysin poissa pelistä. Kerran otin tatuoinnin ihan menkkojen kynnyksellä ja silloin tuntui että kivun kesto oli ihan nollassa. Tosin itsepäinen kun olen niin hakattiin silti se viisi tuntia että saatiin homma pakettiin.
Myös muut mysteeriset luonnonvoimat/planeettojen asennot/mitkä lie vaikuttaa kivun sietokykyyn ja siihen haluaako sitä yleensäkään vastaanottaa. Välillä vaan on niitä päivä että rajat tulee vastaan pienestäkin. Mutta semmosta sen on, aina ei vaan onnaa.
-
Vaikea vastata, millainen oma kipukynnys on. Luulen ainakin, että tietynlaista kipua kestän hyvin, varsinkin jos kiihotun siitä. Toisaalta sitten kipukynnykseni on matala esim. ruoskimisessa ja piiskauksessa, koska se ei tuota minulle seksuaalista nautintoa (mikä on ihme, koska fantasioidessani noista asioista saan hyvinkin voimakkaan seisokin).
-
Mun kipukynnys on jossain tuolla maan alla. Eli surkea.
Silti nautin alistua esimerkiksi rangaistuksen aikana piiskan alle tai saamaan koivuniemen herrasta. Vaikka itkisinkin, jollain tavalla nautin äärettömän alistavasta tilanteesta.
En kuitenkaan usko että ikinä pystyisin mitään hirveitä piiska sessioita vetämään.
-
Mä en oikeastaan osaa sanoa onko mulla korkea vai matala kipukynnys. Osa on sanonut että korkea, osa on sanonut että aika keskiverto. Mulla vaikuttaa kivun sietämiseen niin moni asia - mielentila, hormonikierto, minkälaista se kipu on. Ja luottamus. Uuden partnerin kanssa siedän vähemmän kipua kuin tutumman kanssa.