BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Kukkanen - 27.01.2017, 22:04
-
(Yp:lle tiedoksi, pahoittelen että ensimmäinen aloitukseni oli epähuomiossa sopimaton, sovin yp Glorin kanssa asian ja muokkasin tämän sopivaksi. Informaatiokatkos oli ilmeisesti, kun edellinen, sopivaksi muokkaamani kirjoitus poistettiin).
Oletteko kohdanneet paljon kateutta elämässänne seksuaalisuuteen tai ihmissuhteisiin, bdsm:ään liittyen? Tai oletteko itse kateellisia, tai olette olleet, mutta kasvaneet siitä aikalailla yli, miten? Vai myöntääkö joku saavansa seksuaalisia kiksejä kateuden tunteesta, esim. aisankannatuksessa? Käsittelettekö sessioissa kateuden tunnetta?
Tuli mieleen tämä aihe, koska oon ite viime aikoina törmännyt paljon kateuteen, tai niin sen ainakin tulkitsen. Olen itsekin ollut nuorempana hyvin kateellinen ja vertaileva, se tuntui kuin jäytävä hyytävä kylmyys sisimmässä, lähellä katkeruutta ja siihen se voi johtaakin. En vaan sit jaksanut enää ja päätin alkaa iloita niistä hyvistä asioita, mitä mulla on. Auttoi myös, kun pohdin, että kenestäkään ei voi tietää, mitä murheita kantaa, jokaisella oma yksilöllinen polkunsa hyvine ja huonoine käänteineen ja risuineen. Kateutta käsittelemällä, on se pääosin muuntunut ihailuksi. Jos tapaan kiinnostavan ihmisen, ajattelen "Onpa ihana ja mielenkiintoinen, hienoa, että tuollainenkin on olemassa!". Keskityn pääosin itsessäni ja muissa vahvuuksiin ja hyviin puoliin, yksilöllisyyteen ja yhteisöllisyyden vaalimiseen ja näen huonot puolet ennemminkin kehittymismahdollisuuksina tai inhimillisenä kauneutena. Virheetön ei ole kukaan, juuri keskeneräisyys on inhimillistä, aivan kuten käsityön leimakin näkyy ja viehättää. Vaikka mummonkutoma sukka ei olisikaan yhtä siisti, kuin tehtaassa lapsityövoimalla tuotettu, siihen kiintyy todennäköisesti helpommin. Inhimillisyys, ja halu kasvaa ihmisenä, olla rehellinen itselleen ja muille, ovat piirteitä mitä arvostan, ei se, että joku koettaa esittää kiiltokuvaa itsestään. Mut esim. sosiaalisessa mediassa ihmiset juurikin antavat usein korostetun hyvää kuvaa itsestään, mikä on omiaan lietsomaan kateutta.
Kateus. Vaikka ite oon kasvanut siitä hyvin yli (en toki täysin, mut pääosin), onkin ollut turhauttavaa huomata, miten montaa se vaivaa kuin tauti :/ Mun on vaikea kohdata etenkin itseeni kohdistuvaa kateutta. Tekis mieli melkein ravistella ihmistä, katsoa silmiin ja sanoa, että "HEI, ei mulla ole helppoa ollut aina, en ole ns. ilmaiseksi onneani saanut ja edelleen on toisinaan vaikeaa. Että turhaan oot kateellinen, keskittyisit elämään omaa elämääsi ja kasvamaan itse, etkä vertailemaan!" Mut helpommin sanottu kuin tehty..
Erityisen surullista on, et monet kiinnostavat naiset on häippäisseet elämästäni kateuden takia :( Ehkä samaa sukupuolta kadehtii helpommin, koska tulee herkemmin verrattua itseensä? Kyl jotkut miehetkin on olleet kateellisia esim. siitä, että saavat itse vain yhden orgasmin seksin aikana yleensä, ja minä saan monta, mut yleensä miehet ovat vain iloisia mun puolesta ja ylpeitä taidoistaan. Samaa sukupuolta oleva ehkä helpommin ajattelee, että toisella on jotain, mitä itselläkin voisi olla, muttei ole, ja se aiheuttaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Yleensä kateus vaikuttaa koskevan seksuaalista nautintoani ja vapautumistani, mut myös elämääni yleensäkin, esim. hyvää suhdetta. Ois kivempi, jos edes myöntäisivät, mut suurin osa ei pysty myöntämään. Heti jos kateuden saa sanoitettua, se jo lievenee ja sitä voi käsitellä yhdessä. Voi kääntyä siihen, et kumpikin ihailee toisiaan ja tulee siihen tulokseen, että hei, me MOLEMMAT ollaan ihania ja mahtavia ja saadaan tutustua toisiimme, kuinka kivaa! Jotkut ovat ilmaisseet epäsuorasti, esim. myrkyllisellä äänellä "sun on niin helppo saada monia orgasmeja, mä en meinaa saada sitä yhtäkään.." "sä oot päässyt traumoista ja vaikeista asioista yli, mut mä oon silti estyneempi, vaikkei mulla edes ole traumoja.." jne. (Pötyä, kaikilla on mun nähdäkseni jonkinasteisia traumoja, eri asia sitten myöntääkö tai tunnistaako niitä, ja vaativatko tai saako niihin hoitoa vai ei.. Mut koska kukaan ihminen, eikä siten vanhempikaan ole täydellinen, jokainen kasvattaja aiheuttaa lapselleen ainakin jonkinasteisia negatiivisia kokemuksia ja mielleyhtymiä, muusta ympäristöstä puhumattakaan. Siks oleellisempaa onkin se, et oppii käsittelemään vaikeita asioita, kuin se että kieltäisi niiden olemassaolon).
Jotenkin surkuhupaisaa, että alunperin aloin treenata lantionpohjanlihaksia, koska olin kade, kun eräs miehen kumppani oli poikkeuksellisen tiukka alapäästään. Ajattelin, et jos hän on kerran mua tiukempi, ainakin sitten voin tulla vahvemmaksi :D Ja kun googletin lantionpohjanlihasten treenaamisesta ja ajattelin et nyt alan treenata säännöllisesti ja kunnolla vihdoin, löysin maailmanennätysvideon. Siitä taas tuli näyttämisenhalu, että hitto jos synnyttänyt nainenkin on tuohon pisteeseen (14kg) päässyt, katsotaan pääsenkö minä ainakin muutamaan kiloon synnyttämättömänä. No, pääsin ja paljon ylikin, tuloksia alkoi tulla yllättävän nopeasti kun vain treenasi ahkerasti ja kirjasi ylös.. Jossain vaiheessa huomasin huikeita vaikutuksia -itselleni, nautinnolleni, ja se motivoi jatkamaan paljon paremmin kuin kilpailunhalu (sisäinen motivaatio on yleensä paljon kantavampi kuin ulkoinen). Nykyään oon tyytyväinen vaginaani, ollut jo aika pitkään, eikä maailmanennätyksen tavoittelukaan ole enää "must do", vaan ennätys tulee jos on tullakseen, jos motivaatio riittää, mut jos ei, nykyinen kunto on täysin hyvä ja riittävä.
Noh, ojasta allikkoon.. Nykyään ongelmana onkin se, että naiskumppaniehdokkaat on usein tulleet kateelliseksi a) orgasmeistani b) vaginani voimasta ja timmiydestä c) muutenkin elämästäni, suhteestani ja kasvustani. Jopa vartaloani jotkut kadehtivat, vaikka siihen ei todellakaan olis aihetta :D HUOH! Kun ite pääsee kateuden kierteestä eroon ja on vihdoin tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on (ylimääräisine kiloineni, huonoine päivineni ym. kaikkineni), niin sit joudun kuitenkin kestämään ja kohtaamaan muiden kateutta ja siitä tulee sellainen "anteeksi kun olen olemassa, älä lyö" -olo, vaikka muuten oon itsevarma. Todella turhauttavaa! En tiedä, miten voisin mua kadehtivia auttaa, vai voinko mitenkään, onko se vain veitsi haavassa?? Joku ainakin sanoi et "Onks sun pakko olla vielä niin hiton ymmärtäväinen ja empaattinen?!" Mut ei kai ole järkeä myöskään vähätellä ja alentaa itseään vain sen takia, ettei vaan kellekään tule paha mieli... Miesystävä on sanonut, et pikemminkin kannattaisi olla ylpeä saavutuksistani, se vähentäis myös kateutta, koska kuulemma vielä ärsyttävämpää on jos olen että "nooh, eihän tämä nyt mitään, kuka vain pystyisi samaan..". En osaa sanoa, mikä ois hyvä.
Ja pitäiskö varottaa naiskumppaniehdokkaita etukäteen, et saatan nauttia sit huomattavan paljon seksistä, olla mainitsematta mitään, vai miten suhtautua että aiheuttaisin mahdollisimman vähän kateutta ja mielipahaa? Sekin olis valehtelua, jos ylistäisin toisen seksitaitoja taivaisiin, koska totuus on, et jos suinkin kemiat kohtaa ja vapaudun, nautin kyllä, oli toinen sitten niin taitava tai ei.. Totta kai seksitaidot on eduksi ja se, et toinen viehättää on peruslähtökohta, mut en halua esim. väittää, että "oho, en ole koskaan ennen nauttinut näin.." koska se ei ois totta. Moni on myös tuntunut luulevan, et voisin jotenkin pikaisesti opettaa heidätkin nauttimaan yhtä paljon, mut ei se taikasauvaa heilauttamalla tapahdu, itellenikin vapautuminen on ollut pitkä prosessi ja nähdäkseni esim. multiorgasmeihin tarvitsee paitsi fyysiset, myös henkiset edellytykset + sopivan tilanteen ja henkilön.
Kimppaseksissä yllätyin siitä, et pelkäsin tilannetta etukäteen paljon enemmän, kuin mitä tilanteessa oli pelättävää. Suurin osa kimpoistani on menneet ihan hienosti, jotkut olleet erittäinkin kauniita kokemuksia, ja kimpat on vain lujittaneet suhdettamme. On ollut ei-niin-kivoja kokemuksia, lähinnä ne, joissa parin toinen nainen on ollut mustis, mutta niistäkin on oppinut joten ihan tarpeellisia kokemuksia siinä mielessä. Kerran eräs nainen kehotti miestäni laukeamaan sisääni, kun hän sanoi olevansa tulossa, mutta loukkaantui sitten jälkeenpäin, kun olisikin itse halunnut laukaista miehen.. huoh, miksi sitten sanoa sellaista, mitä ei tarkoita? Hän ei kuitenkaan myöntänyt loukkaantuneensa, vaikka hienovaraisesti kysyttiin, vaik kumpikin me se huomattiin. Pahinta on, jos joku ei ole avoin tunteistaan -siinä on vähän vaikea tukea ja auttaa mitenkään. Jotkut loukkaantuessaan vain katkaisevat välit tai muuttuvat kylmiksi, kun vaihtoehtoisesti asia voitais käsitellä ja kaikille tulisi taas parempi mieli.
Missä tilanteissa te olette kohdanneet kateutta? Ynnä muuta pulinaa aiheesta KATEUS. Myös mustasukkaisuudesta ja muista kateutta liippaavista tunteista ja niiden käsittelystä voidaan keskustella!
-
Mulla on yksi hyvä harrastusystävä, jonka kanssa todella jaetaan kaikki, siis ihan muutkin elämän asiat, ja harrastuksessamme jos toinen onnistuu jossain mitä toinenkin yrittää, toinen voi avoimesti sanoa, että toi näyttää upealta, opeta mullekin. Se on musta positiivista kateutta tavallaan, että ihailee toisen onnistumista ja haluaa samalla avoimesti toiselta neuvoa, miten itse päästä samaan. Ihmiseen kun luottaa, uskaltaa paljastaa heikkoutensakin, ja sellainen läheinen ihmissuhde on tosi arvokas. Me myös pidetään toistemme puolta vaikkapa harrastusfoorumilla netissä tai muualla, jos toista kohdellaan varsinkin selän takana väärin.
-
Tuo on just ihanaa, kateuden jalostumista ihailuks jolloin siitä voi tulla voimavara voimia vievän asian sijaan.
Liekö niin, että kun vaan tarpeeks tapaan ihmisiä, lopulta osuu kohdalle nainen, joka haluaa antaa mulle paljon nautintoa ja orgasmeja ihaillen erikoisuuttani, eikä rypien itsesäälissä ja kateudessa. Kenties sellainen nainen alkaa vapautua ja nauttia itsekin enemmän. Mut sen sijaan voimakas kateus saa ainakin mut usein sulkeutumaan kuoreeni, tylyksi, kylmäksi, kostonhimoiseksi :( Ensiaskel ois tosiaan se, et sen vois myöntää, mut moni ei kehtaa, koska hävettää ja pelkää tuomitsemista.
Mä oon sanonu nykyään avoimesti tunteeni, myös jos oon kateellinen, se helpottaa. Ja usein jos toinen myöntää olevansa kade, toinen saattaa sanoa "Oho, en ois uskonut, mä just oon kateellinen sulle asiasta x!" Ja sit kun kateutta tarkastellaan tuomitsematta, inhimillisenä tunteena avoimesti ja tutkivasti, se ei olekaan niin pelottava ja kammottava asia. Hetken päästä voikin mennä siihen, et kumpikin miettii omia ja toisen hyviä puolia, mitä vois toiselta oppia ja mitä taas on "kiinteänä" kuten ulkonäkö, mut silti kumpikin voi olla omalla tavallaan söpö.
-
Olet oikeassa, tuollainen ihmissuhde on ihana ja arvokas.
-
Luin tekstin kahteen kertaan läpi, en ymmärtänyt miksi se on kirjoitettu.
Mutta, toki, kaikki ihmiset törmää kateuteen, ja tuntee kateutta, se on yksi niistä tunteista jolta ei voi välttyä millään. Keskustelemalla se ei vähene eikä poistu, eikä suurimmalla osalla ihmisistä vaikka saavuttaisivat sen mitä ovat toisilla kadehtineet, ihmiset vaan on sellaisia. Itsetunnolla ja kyvyllä saavuttaa asioita saa oman kateutensa pidettyä hyvin hallinnassa, ne jotka ei oikein onnistu missään, ei koskaan pääse kateudestaan.
IKRM
-
Itse luin jokaisen kolmesta aloituksesta, joista kaksi ensimmäistä olivat samat, tähän nyt oli vähän lisätty vielä lisää tekstiä ja paria lausetta muutettu. Itsekin ihmettelin, miksi tuo on kirjoitettu? Lähinnä tuli mieleen itsensä nostaminen, sen kateuden hakeminen?
Mutta yleisemmin kateudesta, olen joskus miettinyt, että miksi ihmiset selittävät asioita "se on varmaan vaan kateellinen"-lauseella? Useimmiten kysymys on ihan yksinkertaisesti siitä, että syystä X oletettu kateellinen henkilö ei pidä oletetusta kateuden kohteesta. Todellisuudessa siinä ei ole kateudella kuitenkaan tekemistä. Toki on tapauksia, jossa sitä kateuttakin on, mutta usemmiten se ei ole se varsinainen ongelma.
Muuten kateuden IKRM hyvin tiivistikin. Parhaimmillaan kateus ajaa itseä kohti parempaa, oli se sitten oman ulkonäön kehittäminen tai taitojen parantaminen tai mitä vain, mutta kateudessa vellominen on vain pahaksi. Niinkuin oikeastaaan ihan missä tahansa tunteessa vellominen.
-
Eiköhän kaikki ihmiset törmää kateuteen jossain muodossa, joskus, mutta jos se on ihan säännönmukaista lähtisin ehkä miettimään sitä omaa tapaani kommunikoida. MIKSI minä herätän muissa niin paljon kateutta? :) Yleisesti ottaen ihmisille ja ihmissuhteille on tyypillistä halu samaistua, ja ihmisiä viehättää inhimillisyys ja kyky näyttää niitä omia epävarmuuksiaan. Silloin siitä kateudestakin voidaan jalostaa jotain voimaa antavaa ihailua, ja yhdessä keskustella siitä miten siihen omaan tilanteeseen on päästy.
MUOKS. Lisättäköön tähän siis vielä että puhun omasta kokemuksestani, en halusta keljuilla. Kesti aika monta vuotta ennenkuin omat ystävyyssuhteet syveni ihan uudelle tasolle kun tajusi että niitä omia suojamuuria pitää laskea jos haluaa hyviä ihmissuhteita.
-
Kesti aika monta vuotta ennenkuin omat ystävyyssuhteet syveni ihan uudelle tasolle kun tajusi että niitä omia suojamuuria pitää laskea jos haluaa hyviä ihmissuhteita.
Tämä on täysin totta ja tuntuu että bdsm maailmassa ne suojamuurit vasta korkeat onkin. Aiheesta ehkä mutta tekee avoimena ihmisenä olemisen hankalaksi jos vastapuoli sulkeutuu kuin simpukka. Vaikea silloin on mitään syvempää kehittääkään jos keskustelut jäävät one dimensional eli esim. seksuaaliset / bdsm jutut. Itsellekin on vaikeaa näyttää heikkouksia eli kehitettävää on minussakin.
-
Itsekin ihmettelin, miksi tuo on kirjoitettu? Lähinnä tuli mieleen itsensä nostaminen, sen kateuden hakeminen?
Tuli sama tunne, varsinkin kun tietää että täällä on paljon naisia joilla on valtavia vaikeuksia orgasmin saamisessa, ja ylipäänsä seksistä nauttimisessa.
IKRM
-
Tuli sama tunne, varsinkin kun tietää että täällä on paljon naisia joilla on valtavia vaikeuksia orgasmin saamisessa, ja ylipäänsä seksistä nauttimisessa.
IKRM
Ei vaan skenessä, vaan yleisesti :) Tilastoja voi halukkaat lukea vaikkapa Väestöliiton Finsex-hankkeesta (http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/seksologinen_tutkimus/suomalaisten-seksuaalisuus-finse/) - miehistä 93% saa useimmiten yhdyntöjen yhteydessä orgasmin, naisten parissa vastaava luku penetraatiossa on 49% (http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/seksologinen_tutkimus/suomalaisten-seksuaalisuus-finse/finsex-orgasmi/). Jostain syystä myös 2000-luvulla vaikuttaa esiintyvän lisääntyvissä määrin orgasmivaikeuksia naisten parissa, syitä voi vaan pohtia [avaan ehkä joskus tästä toisen ketjun ettei mene täysin OT:ksi]. Vaikea sanoa esiintyykö sessioidessa enemmän vai vähemmän orkkuja naisissa kuin väestössä yleisesti, mutta uskoisin sen olevan yleisempää.
-
Itsekin ihmettelin, miksi tuo on kirjoitettu? Lähinnä tuli mieleen itsensä nostaminen, sen kateuden hakeminen?
Tuli sama tunne, varsinkin kun tietää että täällä on paljon naisia joilla on valtavia vaikeuksia orgasmin saamisessa, ja ylipäänsä seksistä nauttimisessa.
IKRM
Tämä. Mietin, että ehkä jotkut saa kiksejä siitä, että joku on kateuden kohde?
- - -
Ja orkkuvaikeuksiin oma topa vaan! Se vois olla mielenkiintoinen. :) Ainakin luettava. ;)
-
- - -
Ja orkkuvaikeuksiin oma topa vaan! Se vois olla mielenkiintoinen. :) Ainakin luettava. ;)
Sorry ot.
Pari ketjua orgasmista onkin jo
Missä menee rajasi orgasmien suhteen?
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=15710.msg286743#msg286743
Orgasmi / seksiaddiktio
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=13050.msg234419#msg234419
Orgasmi kaulaessa tai lukiessa "pokkana"
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=15485.msg282115#msg282115
Orgasmi ilman fyysistä stimulointia, löytyykö muita foorumilta?
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=12977.msg232843#msg232843
Naisen orgasmi fetissinä
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=3730.msg61797#msg61797
Millainen orgasmi on paras?
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=7007.msg121216#msg121216
-
Kateus on tunteena todella kuluttava ja itse olen yrittänyt opetella siitä pois. Jonkun toisen ominaisuus tms. ei ole pois minulta. Vaan luulempa, ettei kateudesta täysin opi ikinä pois. Se on tunne, sen pitää antaa tulla, mutta se pitää myös päästää pois.
En tiedä, mitkä aloittajan motiivit ovat, mutta näin kun on kahlannut kaikki kolme aloitusta läpi, niin tulee mieleen, että aloittaja itse on kateellien jostain ja kokee tarpeellisuutta tuoda itseään esiin enemmän?
-
Mutta yleisemmin kateudesta, olen joskus miettinyt, että miksi ihmiset selittävät asioita "se on varmaan vaan kateellinen"-lauseella? Useimmiten kysymys on ihan yksinkertaisesti siitä, että syystä X oletettu kateellinen henkilö ei pidä oletetusta kateuden kohteesta. Todellisuudessa siinä ei ole kateudella kuitenkaan tekemistä. Toki on tapauksia, jossa sitä kateuttakin on, mutta usemmiten se ei ole se varsinainen ongelma.
Muuten kateuden IKRM hyvin tiivistikin. Parhaimmillaan kateus ajaa itseä kohti parempaa, oli se sitten oman ulkonäön kehittäminen tai taitojen parantaminen tai mitä vain, mutta kateudessa vellominen on vain pahaksi. Niinkuin oikeastaaan ihan missä tahansa tunteessa vellominen.
Edetään takaperin. Loppusta aivan samaa mieltä. Siis myös IKRM:n osalta.
Alku sama, mutta turhan usein se kateus tulee myös mukaan. Ei aina suoranaisena kateutena, mutta vastaavan kaltaisena. Jos ihmisestä ei pidetä, niin se ei myöskään saa pärjätä, jolloin pyritään vähättelemään saavutuksia. Mutta kyllä myös usein saavutukset voivat heikentää ihmissuhteita. Juuri tuon yleisyyden takia on alettu yleistämään. Heiton osumisen todennäköisyys on turhankin suuri. Ei vanha sanonta: " kel onni on, se onnen kätkeköön ", ole turhasta syntynyt.
Oli vähän sekavaa, kun noppeest kirjoit, mut kaippa tuosta jotain selvää, ainakin joku sai.
-
Joo, kateus on niin hyvin pyöritelty, että ei juurikaan lisättävää. Ei siitä kokonaan eroon pääse, mut kun omaa kateuttaan ei tartte yrittää lakaista tekosyillä maton alle niin se voi jopa viedä asioissa eteen päin.
Mut sit ne aloittajan motiivit, en lukenut ku tämän mut villi veikkaus on et tämä haluaa avautua kokemuksistaan, miksi topicille pitäs olla sen suurempaa motiivia? Kaikista tyyleistä/intiimiyden asteista ei toki tartte pitää, mut suora tarkoituksen ja motiivien kyseenalaistaminen tuntuu vaan vähä kurjalta. Jos aloittajan kokemus kateudesta ja itsestään on tuo niin, miksi sitä ei sais sellaisenaan jakaa?
-
Edellisen kanssa samoilla linjoilla; saahan sitä kokemusta jakaa, jos siltä tuntuu (ja ilmeisen paljon on tuntunut, jo jokunen pitkähkö ketjunaloitus kutakuinkin samasta asiasta, siis näiden kolmen lähes tismalleen saman lisäksi).
Pakko myöntää et odottelen et joku - vihdoinkin - voisi myös jakaa tuon kokemuksen hänen kanssaan, jos vaikka asia helpottuisi sitten. Vähän niinkuin meidän kaikkien osalta.
Itselle kokemus kateudesta liitty jonnekin nuoruuteen. Vaiheeseen kun haki itseään ja identiteettiään. Mutta seksikateus taas kokemuksena on kovin vieras. Jotenkin täysin omituinen jopa. Eli minulle välittyy näistä teksteistä kuva ihmisestä jolla on kovin itsestäni poikkeava suhtautuminen asiaan. Joten en pääse sisään hänen ajatteluunsa oikein ollenkaan.
Itselle kun niillä orgasmeilla ei ole niin kovasti väliä (ellei niistä oikein tehdä asiaa). Oleellisinta on se kohtaaminen ja jakaminen ja yhdessä matkustaminen tovin verran, ja orgasmi taas on aika yksinäinen kokemus usein.
Jonkinlainen epävarmuus minullekin aloittajan teksteistä paistaa. Tai se vaikutelma tulee. En lähde sen enempää analysoimaan. Ei ole minun asiani.
Mutta Isrikan kans samaa mieltä tosta et usein kun joku sanoo "no, se nyt vaan on kateellinen" ni joko frendi lohduttaa toista, ja toinen taas defensoi "et joo, niin onkin" vaik on kyse siit et joku vaan ei pidä toisesta.
-
Mie jaksoin siihen keskimmäiseen aloitukseen tarinoidakin, mutta sitten se katosi kuin tuhka tuuleen.
-
Onneksi, Meillä kaikilla baarilasilla on yhtälaiset mahdollisuudet aloittaa, omasta mielestämme hyvä keskusteluketju. Asiasta jonka kenties koemme tärkeäksi. Ei siis kannata olla kateellinen, sille ken on se rohjennut tehdä ;) Aloittaa itse mieleisen ja ottaa itse sen riskin, että joutuu "haidenhampaisiin" :) Vaikkakin, helpompihan se on purra jo valmiiksi tehtyä ateriaa..
*Yleinen tykkäys täältä, kaikille heille, ken on rohjenut aloittaa keskusteluketjuja. Heidän ansiostaan paljolti, baari pysyy pystyssä* :D
-
En tiedä onko kukaan kahdehtinut minua, koska omasta mielestä mussa ei ole mitään kadehdittavaa.
Kun on huono itsetunto, niin varsinkin nuorempana kadehti muita kauniimpia.
Nykyään vain saatan toisinaan ajatella että mä vain olen täysin paska ihminen.
Itsehän pystyy paljon vaikuttamaan omaan elämäänsä, turha siis kadehtia, kun ryhtyy hommiin vain ja alkaa tekemään töitä unelmiensa eteen. Mitään tässä maailmassa ei ilmaiseksi saa.
Orgasmia en yhdynnässä ole koskaan saanut, ja se olisi tietysti kiva kokea, mutta ei minusta kadehdittava asia.
Mutta kateus on vaikea asia, ja siitä näyttää olevan vaikea puhua.
-
Itselle kokemus kateudesta liitty jonnekin nuoruuteen. Vaiheeseen kun haki itseään ja identiteettiään.
Samaa mieltä. Ei enää 39 vuotiaana jaksa kadehtia ketään. Kyllä se useimmiten on alle 20 tai alle 30 vuotiaiden hommaa. Tässä iässä pystyy ihan hyvin nauttimaan myös toistenkin hedelmistä ilman että kokee itsensä yhtään vähemmäksi. Me kaikki ollaan erilaisia ja meillä on eri vahvuudet. Ei tarvitse olla mitään kilpailuasetelmaa.
-
Ja joo, oon samaa mieltä siitä, että ei suinkaan aina johdu kateudesta, jos esim. jonkun kanssa ei viihdy :D Mut toisaalta esim. kiusaamisessa usein kiusaaja kokee toisen jollain lailla uhkaavana, kilpailijana, lahjakkaana tmv. ja painaa alas "varmuuden vuoksi" jo valmiiksi.
Kateus äärimmäisessä muodossaan, pitkittyneenä ja kun jää "vellomaan" siihen kuten joku sanoi, on mun mielestä ihan jo kansanterveydellinen ongelma.. joillain tuntuu johtavan masennukseen ja siihen, ettei jaksa edes yrittää, kun kokee olevansa huono joka tapauksessa. Pieninä annoksina kateus voi olla ihan hyvä boosti, tyyliin "jos tuo pystyy tuohon, miksen minäkin!", mut kun menee liiallisuuksiin, on vaan ikävää kaikille osapuolille. Mut miten auttaa ihmisiä käsittelemään kateutta ja muita vaikeita tunteita ja kohentamaan itsetuntoa? Toki esim. positiivisella palautteella, mut jos ihmisellä on vaikka tosi huono minäkuva, usein ei usko kehujakaan.
Oon ite kokenut samoin, että iän myötä kateus on vähentynyt huomattavasti ja muutenkin tunteidenkäsittely helpottunut ja oppinut hyväksymään itseään (ja sen myötä muita) paremmin. Mut tuskin ikä yksinään pelastaa, kokemus vaan yleensä auttaa kasvamaan ja tuo armollisuutta. Vaan voi käydä myös toisinpäin -jotkut tuntuvat pikemminkin katkeroituvan iän myötä. Ehkä siitä tulee helposti negatiivinen kierre, esim. jos keskittyy siihen, mitä kaikkea hyvää itsellä EI ole, eikä siihen, mistä kaikesta voi olla kiitollinen, alkaa katkeroitua.
Joskus oon ollut niin kateellinen, et esim. kaupungilla kulkiessa jokaisen kauniin naisen näkeminen vihlaisi ja tuntui rumentavan mua. Asiaan auttoi myös, kun pääs olemaan naisen kanssa sängyssä. Naisten kauneus ei ole enää jotain saavuttamatonta, josta jään paitsi, vaan koen olevani osallinen siihen. Saan nauttia siitä yhtälailla kuin miehetkin, sen koommin kun hyväksyin biseksuaalisuuden itsessäni. Nykyään ilahdun kun näen kauniita tai ihania ihmisiä ja oikeastaan "sisäinen kauneus" on painottunut. Mulle tulee vain surullinen olo toisen puolesta, jos tapaan kuvankauniin ihmisen, joka on onneton ja tyytymätön itseensä. Sit taas vaikkei olisi niin ulkoisesti kaunis ihminen, jos on onnellinen ja sinut itsensä kanssa, näen sellaiset ihmiset viehättävinä ja kiinnostavina. Mut tuntuu olevan harvinainen luonnonvara, siis ihmiset jotka on oppineet aidosti rakastamaan itseään. Kyllähän itsensä vähättely ja huono itsetunto lähtee usein ihan kasvatuksesta, lapsuudesta saakka. Esim. "ei saa kehua itseään", "älä ylpisty" ym.
Mun mielestä sanonta "se kel onni on, se onnen kätkeköön" pitäisi muuntaa muotoon "se kel onni on, se onnen jakakoon". Ei siis siten, että jakaa vain ilakoimalla, miten hyvin asiat ovat, vaan auttamalla, opettamalla, jakamalla hyvää. Niin sen koen myös menevän omalla kohdallani: jos esim. ite saan rakkautta, jaksan kohdata kanssaihmisiä (tuntemattomiakin) lempeämmin, kärsivällisemmin, uskallan ja haluan halata ihmisiä, hymyillä.. Ja niin hyvä lähtee kiertämään. Itellä jäänyt mieleen joskus jonkun ihan tuntemattomankin kanssa kohtaaminen. Etenkin silloin, kun itsellä ollut heikko hetki. Esim. lapsena ne harvatkin luotettavat aikuiset, joita on kohdannut, ovat jättäneet arvokkaan, kauniin jäljen ja toivon siitä, että ehkä rakkautta, hyväksyntää ja myötätuntoa on sittenkin jossain, minullekin. Joskus pienetkin kohtaamiset on merkityksellisiä. Se, että joku auttaa keräämään kadulle vieriviä appelsiineja takaisin kassiin ja toivottaa hyvää päivanjatkoa tai et on edes yksi ihminen, joka kohtelee hyväksyvästi ja arvostavasti. Joten mun mielestä myös tuntemattomia ihmisiä ois syytä kohdata hyväksyvästi ja arvostavasti ja katsoa esim. silmiin. Joillekin jo se, että joku huomaa ja kohtaa ihmisenä, on merkittävää ja harvinaista. Ja ei se nyt paljoa vaadi osoittaa huomaavaisuutta ja ystävällisyyttä esim. julkisissa kulkiessa, töykeä olis tietysti paljon helpompi olla, mut itellekin tulee parempi mieli jos on kokenut tehneensä hyvää edes pienin teoin kanssaihmisille.
Sen takia mä en esim. pihtaa tietämystäni esimerkiks lantionpohjanlihasten treenaamisesta, vaan päinvastoin koetan levittää tietoa et sitä kannattaisi ainakin kokeilla. Voisin pitää tiedon itelläni ja myhäillä, et "häähää, nytpä muut jäävät tästä paitsi", mut ei se tuntuis reilulta. Mieluummin toivon, että mahdollisimman moni vois olla mahdollisimman onnellinen ja nauttia paljon. Mitä taitoja, tietoja ja kokemuksia kullakin on, vois jakaa muille. Ideatkin on tehty jaettaviks mun mielestä, koska ei 1 ihminen kuitenkaan ehdi millään toteuttaa kaikkia hyviä ideoita elinaikanaan, en mä ainakaan :D Joten hyvä vaan, jos muut sitten toteuttavat edes osan niistä. Huomattavan monia asioita voi oppia ja harjoitella, esim. traumojenkäsittelyä, tunteidenhallintaa -ja tunnistamista, kaikkia kehon tahdonalaisia lihaksia, monia itselle uusiakin taitoja, itsetuntemusta, ihmissuhteita, seksiä, sosiaalisia taitoja.. Ulkonäkö kuten vaikka kasvonpiirteet tai luusto on sellaisia, mihin itse ei voi kauheasti vaikuttaa, mut miks myöskään hukata energiaa sitten siihen? Toki ulkonäköönkin vaikuttaa esim. elintavat jonkin verran. Mut ite häpeilin nuorempana esim. vartaloani ja pohdin, mitä kaikkia kehonosia vaihtaisin toisenlaisiksi jos voisin. Energianhukkaa :D Niillä mennään, mitä on saatu, ja jokainen meistä rupsahtaa kuitenkin, joten voi yhtä hyvin ottaa ilon irti arvostavasti sillä keholla, mikä on. Ja jos virheisiinsä haluaa keskittyä, niitä kyllä riittää jokaisella. Joskus katsoin peiliin tutkaillen vikojani, mut sit aloin harjoittelemaan hymyillä peilikuvalle kuin hyvälle ystävälle -ei ystävässäkään katso ensimmäisenä, että "oho, sulla on finni tuossa", vaan ainaki ite katson ystäviä "ihana nähdä, mitä sulle kuuluu?" -tyyppisesti. Itseensäkin voi suhtautua niin, et "miltä musta tuntuu, mitä mulle kuuluu just nyt?" ja lempeän, armollisen myötätuntoisesti. Mut SITÄKIN voi harjoitella :) Esim. noi peiliharjoitukset päivittäin tehtyinä todella aidosti kohensivat itse-empatiaa ja lempeyttä itseäni kohtaan. Samoin on toiminut, kun silittelee koko kehon läpi kiittäen jokaista kohtaa "henkilökohtaisesti". Esim. "Kiitos jalat, kun olette terveet ja kantaneet vaikeuksienkin yli". "Kiitos iho, kun olet puolustanut hyvin mikrobeja vastaan ja tehnyt arpia suojaksi, jos on tullut haava" jne.
Kun kuitenkin, ainakin mulle, suurin ilo lopulta on se, että saa olla elossa. Jos siitä ei pysty iloitsemaan pohja-ilona, ei mikään muukaan tunnu oikein miltään. Ainakin mulla kaikissa onnellisimmissa muistoissa pohja-ilona on olemassaolon ilo. Jos pystyy nauttimaan pienistä iloista ja itse olemassaolon onnesta, se riittää. Esim. meditoidessa voi päästä puhtaan olemassaolon ilon tilaan ja meditointi on tutkitustikin hyväks psyykeelle ja keholle. Silti hirmu harva sitä tekee.. Ihmiset kyl alkaa tietää, mikä ois hyväks, mut silti harva tekee niitä asioita.
Luen mielelläni jos muillakin on hyviä vinkkejä itsetuntemuksen, itse-empatian ja tunteidenkäsittelyn suhteen. Jaetaan tietämystämme ja kantapäänkin kautta opittua :)
-
Mikäli aloittaja törmää jatkuvasti kateellisuuteen naisten kanssa lienee aivan paikallaan kysyä, mikä itsessä vetää sellaista puoleensa. Harvemmin nuo toistuvat kaavat ihmissuhdekuvioissa täysin sattumaa on. Kateuden taustalla on usein haavoittuvuutta sekä halua tuntea itsensä hyväksytyksi. Mikäli ne on sellaisia puolia joiden näkeminen toisissa herättää itsessä voimakkaita reaktioita, se voi hyvinkin heijastella jotakin aluetta minkä suhteen on itsessä vielä työstettävää.
Itse saan orgasmeja todella helposti myös, mutta kateuteen omilta naispuolisilta kumppaneilta olen harvemmin törmännyt, päinvastoin siitä on riittänyt paljonkin iloa. Vaikuttaneeko asiaan se, että ihailen ja ihastelen elämäni naisia persoonallisine piirteineen hyvin paljon ja myöskin näytän sen sanoin ja elein. Nautin antamisesta yhtä lailla kuin saamisesta ja mikäli sarjaorgasmit ei ole sen toisen juttu niin varmasti löytyy vaikka mitä muita asioita joista kumppani pitää. Molemminpuolisesti kannustavassa ja arvostavassa ilmapiirissä sille kateudelle jää sijaa hyvin vähän, ja mahdolliset hetkelliset kateuden pistokset puolin ja toisin voi joko jättää sikseen tai saada hellittämään yhdessä puhumalla.
-
Ihan hyvä pointti Black Fairy, ja oon yrittänytkin miettiä, et mitä teen väärin tai miten vois tehdä toisin. Voi olla, että jollain lailla tahattomasti provosoin kateuteen. Olen kyl miellyttänyt toista aina pitkään ja antaumuksella, nautin hyvin paljon kun toinen nauttii. Joidenkin naisten kanssa en oo itse ottanut miellytystä vastaan lainkaan, vaan miellyttänyt vain toista, jotta hän sais mahdollisimman paljon nautintoa ja jottei vahingossakaan tulis kateelliseksi mun nautinnosta (kun ei joudu näkemään sitä). Mut pidemmän päälle ei oikein toimi, koska tuleehan tuo "synkkä salaisuus" ilmi jokatapauksessa jossain vaiheessa :D Toisaalta ei ole ollut kovin syviä suhteita (vielä!) naisten kanssa, ei vaan ole löytynyt sellaista, johon oisin ihastunut. Liekö kevyemmissä suhteissa tulee helpommin kateutta? Yks syvempi suhde naiseen on ollut, hän vain muutti kauas joten nähdään hyvin harvoin. Mut hän sanoi aika osuvasti "Ristiriitaiset tunteet, kun tekis mieli olla sulle kateellinen, mut miten mä voin olla kateellinen jollekulle sellaiselle, joka juuri on antanut mulle niin paljon nautintoa?". Hänen kanssaan oli muutenkin rakentavaa, kun voitiin puhua asiasta, mut hällä tuntuu muutenkin olevan suht hyvä itsetunto, toisin kuin muilla naisistani.
Oon tehnyt aiemmin ehkä sen virheen, et koska naiset on uusi juttu, oon kelpuuttanut petiini sellaisia, joista en niin suuresti tykkää, ihan kokeilunhalusta ja seksin vuoksi. Joten silloin sitä aitoa ihastusta ei synny kovin helposti, ja ehkei toiselle myöskään sitä tunnetta et oisin aidosti kiinnostunut. Jolloin kateuskin pulpahtaa pintaan helpommin ja on vaikeempi käsitellä. Olen kyl huomioinut aina naisia hyvin, miellyttänyt todella pitkään ja antaumuksellisesti (välillä oon saanu myötätunto-orgasmeja toista miellyttäessä, kun ollut niin kiihottavaa). Oon kehunut jne. Mut ehkä jos toinen vaistoaa, ettei syvä suhde ole kuitenkaan tulossa, ettei sellaista syvää yhteyttä ole, ei sit imarru ja vapaudu niin hyvin. Kyllä mulle syvä suhde kelpaisi vallan hyvin, olen kaivannut naisystävää jonka kanssa olis molemminpuolinen ihastus, mut ei sopivia ihmisiä ole joka nurkan takana. Mun naiset on olleet myös hyvin alistuvia, epävarmoja ja passiivisia, monella myös matala libido. Oon ehkä liiaks sanonut, miten pitkään, kärsivällisesti ja huolella tykkään miellyttää, joten sellaiset, joiden on vaikea nauttia ja vapautua, ovat sitten innostuneet musta. Eli ihan oma "vikani" tavallaan. Ja toisaalta kun aluks en tiennyt, kiinnostuuko kukaan nainen musta, kun ei ollu naisista kokemusta, kokemuksen vuoksi en valikoinut niin tarkkaan, vaan vähän tyhmästi "otin kenet sain". Jolloin ei oo sitä syvää yhteyttä alunperinkään, vaan vain kokeilua ja seksiä. Nyttemmin oon huomannut, että vientiä naistenkin keskuudessa on kyllä ja sen myötä on tullut valikoivuuttakin paljon ja "kriteerejä".
Mut niin, uskon et jos toinen on myös multiorgastista tai muuten todella nauttivaa sorttia ja hyvällä itsetunnolla -ja tuntemuksella, sekä kommunikointitaidoilla varustettu, tuskin silloin kateus tulee väliimme häiritsevästi :) Kyllä uskon, että löydän vielä sopivan naisystävän, jonka kanssa voidaan leikkiä, nauttia ja kokea monipuolisesti (muutenkin kuin seksin saralla).
Haavoittuvuudesta, mä oon kyllä paljastanut hyvinkin arkaluontoisia asioita itsestäni, et siitä en usko, että kiikastaa.
Mut tosiaan kun on tullut nyt huonoja kokemuksia siitä, et toinen on tullut kateelliseksi, on pieni pelko siitä, et entä jos löydän ns. unelmanaiseni ja ENTÄ JOS hän sit kuitenkin tulee kateelliseksi ja homma kaatuu heti ensimmäiseen seksikertaan :( Varmuuden vuoksi voisin vain miellyttää, mut se ei ole kovin pitkänäköinen tapa.. Toinen vaihtoehto ois olla avoin asian suhteen jo ennen seksiä -jos toinen ei kestä edes ajatusta multiorgasmeista ja siitä, et mulla on vahva libido, hän todennäköisesti karsiutuu pois jo tässä vaiheessa. Oon nyt kokeillut jälkimmäistä linjaa ja puhunut kivan oloisten ihmisten kanssa avoimesti seksuaalisuudesta. Vaikuttaa toimivan ihan hyvin. Mut eräs nainen, jonka kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta, hälle kerroin jo ennen seksiä, et mulle on tullut estoja nauttia naisten kans, kun jotkut tulleet kateellisiksi orgasmeistani. Hän oli ennen seksiä myötätuntoinen ja vakuutteli, että hän ei tule kateelliseksi ja on vain iloinen, mitä enemmän toinen nauttii. Olin aidosti kiinnostunutkin ja edettiin hitaasti, kauniisti. Miellytin ensin häntä, ja sai hyvän orgasmin, pidin sylissä ja silittelin sen jälkeen. Sit hän halus miellyttää mua. Ajattelin, et nyt voin kerrankin rentoutua, hän sanoi ettei monet orgasmit haittaa, ja onnistuin vapautumaan tosi hyvin, yllättävänkin hyvin. Jossain vaiheessa hän tokaisi "Siis mitä ihmettä, sä saat niinku JATKUVASTI orgasmeja!" "Miten tää on mahdollista, en oo ikinä törmänny vastaavaan..". Kiusaannutti vähän, laitoin tyynyn kasvoille, mut hän sanoi et "eikun älä nyt nolostu, tää on vaan jännää ja uutta". Siinä vaiheessa vielä tuntui, et asia on ihan ok ja nautin vielä lisää. Oli ollut hyvä yhteys jos ennen seksiä ja kumpikin oli toisesta hyvin kiinnostunut. Mut sit seksin jälkeen nainen sanoi "No, kyllä mä nyt oikeestaan oon sulle hieman kateellinen.." mutta ei halunnut puhua asiasta sen enempää. Enkä oikein tiedä, mitä tuohon vastatakaan?? Miten keskustella asiasta siten, että helpottaisin toisen oloa?? Mä sanoin jotain siitä, miten mäkin voisin olla kateellinen hänen kauneudestaan ja monesta muusta asiasta, mut ihmiset on erilaisia ja jokaisella omat vahvuutensa ja hyvät puolensa eikä se tee kummastakaan huonompaa kuin toinen, ja et oli ihanaa harrastaa seksiä hänen kanssaan ja hän miellytti ihanasti. Kaikki totta. No, mut sit tästä naisesta ei olekaan enää kuulunut juuri mitään, ja kun olen laittanut viestiä ja kysynyt, tavataanko, on hän vastaillut hyvin lyhyesti mut asiallisesti. Mut kun kysyin, kiikastaako jostain et haluaako hän enää nähdä, vastasi et "tietenkin haluan nähdä!" Ja vaik aiemmin sanoi, että haluaa seksiä kanssani, niin nyt on sanonut, et haluaa nähdä vain ystävinä eikä halua ainakaan vielä seksiä uudelleen :( Mut kun ei löydy aikaa nähdä, ei voida käsitellä asiaa ja keskustella. Toimin mielestäni hyvin ja olin kannustava, rehellinen ja välittävä, mut silti kävi näin. Ja tosiaan seksiin saakka kiinnostus oli vahvasti molemminpuolista, mut orgasmieni jälkeen hän meni jotenkin lukkoon. En tiedä, oisko pitänyt "pakottaa" keskustelemaan asiasta tai alkaa vain kertoa, et en oo aina saanut multiorgasmeja vaan tullut mm. lantionpohjanlihastreenin myötä. Mut jotenkin kun toinen ei halua keskustella, on vaikee ite alkaa "väkisin" puhumaan. Ja tällaisista asioista en haluais keskustella kuin kasvotusten asianomaisen kanssa.
Pelkään, et muutkin potentiaaliset suhteet voi kaatua samaan ongelmaan. En ikinä uskonut, et tällainen ongelma vois tulla. Voi toki olla, et koska pelkään asiaa, suhtaudun jotenkin oudosti ja siitä tulee itseään toteuttava kierre. Voi olla, et jos en "salailisi" asiaa vaan kertoisin avoimesti ja sanoisin, mitkä tekijät on vaikuttaneet jne, se ois toiselle helpompi käsitellä kuin sellainen salamyhkäinen ja häpeilevä suhtautuminen. Mut jos toinen ei kysy, miks saan monia orgasmeja, tuntuu jotenkin oudolta ite ottaa puheeks. Helpommin jää vaan siihen, et asia todetaan ja se jää sikseen. Mut silloin voi tulla kateuttakin lie helpommin, jos toinen luulee, et oon syntyjäni tällainen, eikä tiedä miten pitkä matka tähän on tultu. Ainakin ite oon huomannut, et kateutta aiheuttaa enemmän asiat, jotka kokee et joku on saanut "ilmaiseksi" ja syntymälahjana. Joten ehkä mun kantsiis puhua lantionpohjanlihasten treenaamisestakin avoimesti kasvotusten, se on vaan jotenkin aika tabu aihe ja vaikea ottaa puheeksi neutraalisti.. Vaik kuka tahansa voisi treenata, oon huomannut et siitäkin aiheesta tulee helposti kateutta :/
-
^Teillä ei nyt vaan kohtaa halut ja tarpeet, toinen jää kylmäksi kun ei saa sitä mitä haluaa ja tarvitsee.
Aika harva tykkää antaa toisella nautintoa saamatta sitä samalla itse.
Niitäkin ehkä on, mutta harvassa ovat.
Kaikki on aina kiinni siitä mihin suuntaan energiat kulkee, kuka ottaa ja kuka antaa. Jos toinen saa orgasmeja niin että ei anna itsestään mitään, jää toinen kylmäksi ja mielenkiinto koko hommaan häviää, seksin pitää olla vuorovaikutteista, vaikka toinen olis alistuva, jotakin nekin aina tarvitsee.
Kateudella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä.
IKRM
-
IKRM: Käsitit varmaan hiukka väärin, siis mä oon naissuhteissani nimenomaan antanut enemmän kuin saanut.. Yleensä ite oon miellyttänyt, hemmotellut, hellinyt toista n. 2-3h, joskus siten et oon sanonut sen jälkeen et mua ei tarvii miellyttää (koska oon tykännyt miellyttää itekin ja aatellut, et kun ite saan miesystävältäni niin paljon nautintoa, en tarvii välttämättä naisten kanssa miellytystä et saakoon he vuorostaan). Mut silloin kun toinen on nimenomaan halunnut miellyttää vastavuoroisesti (kaikki eivät ees halua, vaan osa on oikeestaan helpottuneen oloisia kun heidän ei tarvii miellyttää takaisin vaan saavat vaan oman nautintonsa :D), oon ottanut vastaan 15min-max. 1h. Eli huomattavasti vähempään ajallisesti oon tyytynyt, kuin mitä ite oon antanut toiselle. Tietysti jos orgasmien määrässä miettii, oon parhaimmillaan saanut jatkuvasti ja toinen sen 0-3. Mut toisaalta ei kai se mun vika oo, jos toinen ei vapaudu niin nopeesti, oon silti aina parhaani tehnyt, ja moni onkin sanonut et on saanut huippua seksiä multa, et on ihana miten paneudun antamaan nautintoa pitkään. Monella ollut huonoja kokemuksia esim. parisuhteesta, et toinen on ottanut vaan oman nautintonsa, niin tuntuu hyvältä kun joku huomioi pitkään.
Mitä tarkoitat, et toinen ei saa sitä mitä haluaa ja tarvitsee? Toki voi olla, et jotkut ei osaa ilmaista tarpeitaan, mut oon aina kysynyt et mitä haluaisit, mistä tykkäät, sano jos jokin on epämiellyttävää jne. Ja mun mielestä vuorotellen nautiskelu on ihan jees, se osapuoli, jota miellytetään, voi vain rentoutua ja keskittyä tuntemuksiin.
Naisten kans oon ollut ite dominoiva/aloitteellinen, kyllä ois kiva olla naisen alistamanakin, mut domme-naisia tuntuu olevan harvassa, varsinkin "normiväestössä", ei ole osunut kohdalle vielä. Oon huomioinut kaikkien naisten kans koko kroppaa, kiusoitellut pitkään ennen kuin meen intiimialueille ja vasta kun toinen on ihan märkä ja kärsimättömän himoissaan ja jo lähellä orgasmia, siirryn stimuloimaan vaginaa. Usein kiusoittelen siten, etten anna toisen heti laueta, vaan vien rajalle ja lopulta vasta kun huomaan et toinen on ihan lähellä, vien yli. Moni on sanonut saaneensa tosi voimakkaan orkun tällä tavoin :) Mut vaikka miten hyvin toista kohtelisi, jos toinen ei jostain syystä pysty vapautumaan, ei orkkua tuu vaikka minkä tekis.
-
Eiks aika monet mieti, että miksi hitossa mä löydän aina tietynlaisia tyyppejä? ;) Se on joskus tosi vaikea keksiä, mut varmasti kun löydät jonkun yhteisen tekijän, saatat saada ahaa elämyksen, josta voit alkaa purkamaan ongelmaa?
-
Jep, lienee jokin sääli tai vastaava, tai sit ihan vaan se, että naisia ei ole niin helppo löytää, etenkään niitä vapautuneemmasta päästä olevia, koska niitä ei tilastollisestikaan tunnu olevan niin paljoa :D Etenkin, kun pitäis olla vielä non-monogaminen, poly mieluiten, fiksu, ulkonäöllisesti mieleeni, mielenkiintoinen ihminen jne.
Miesten suhteen oon jo löytänyt ja rikkonut kaavan, aluks ihastuin aina "vääriin" miehiin, mut nykyään ihan jo intuitiivisesti löydän ne mulle sopivimmat: ihanat, miellyttämisestä nauttivat, myötätuntoiset, saman arvopohjan omaavat ja mua kiinnostavat tasapainoiset fiksut miehet. Mut vielä sais sama tapahtua naisten suhteen ;) Tässä on nyt kyllä muutama tosi kiinnostavan oloinen nainen osunut kohdalle. On sellainen kutina, et ihan lähiaikoina natsaa :) Kun vaan tarpeeks jaksaa tavata ihmisiä, pettyäkin, lopulta löytyy sellainen, jonka kanssa synkkaa monella tasolla ja tulee kumman kotoisa, rento olo heti tavatessa. Näin mun kokemuksen mukaan :) Siihen saakka, pahinta pillunhimoa tyydytettävä kevyemmillä suhteilla (minkä oon myös asianomaisille ilmaissut, en ns. leiki kenenkään tunteilla, ainakaan tarkoituksellisesti).
-
Niin.
Kateus minusta johtuu paljolti oletuksista, mikäli se on jäytävää ja pitkäikäistä. Sitä nostaa jonkun jalustalle vaikka vain hyvinhoidetuista salkoruusuista tai kiiltävästä huushollista - vaikka kiiltävä huusholli voi olla ikävän neuroosin ansiota. ::)
Itsehän miehenä koen jatkuvasti riittämättömyyden tunteita, mutta ne ovat iän myötä laimentuneet. Mun kikkakolmoseni on tainnut yksinkertaisesti halu tehdä ja kokea itte, ja ylittää aika ajoin oma mukavuusalue lapsen askelin.
Kaikki eivät siihen ikävä kyllä kykene, mutta jokainen on hyvä jossain.
-
Your vibe attracts your tribe....niinku ainakin Black Fairy jo totes. Eli kandee kattoo minkälaisessa jengissä hengaa, koska noi vibat vaikuttaa molempiin suuntiin. Mut turha huolehtii liikaa muitten tutinoista, kandee ennemmin pohtii omiansa ja vaihtaa ympyröitä, ja miettii miks on minkäkinlaisessa seurassa, mitä se itestä kertoo.
Oikeesti elämä on lyhyt ja on enempi ongelma et kerkee kattoo ja kokee kaikkee riittävästi ja riittävän diipisti ku kelaa aikaansa hukkaan sitä mitä muut on. Jos joku tarvii apuu ni pitää luottaa et se pyytää. Läheiset on sit toinen juttu. Siis ku oikeesti tunnetaan. Sit on sanottava. Frendit ei valehtele. Ja siitä ne iteasiassa just tunnistaa.
-
Hyviä pointteja Morgul ja Chminidae!
Vaikka empaattinen oonkin, ehkä jatkossa vaan aattelen et "oma on ongelmansa", jos joku ei-läheinen, uusi tuttavuus on mulle kateellinen ja homma kaatuu siihen. Ehkei se henkilö ois ollut mulle sopiva sit muutenkaan ja parempi, että kypsyilee ensin ja kasvaa onnelliseks ehkä joskus.
Morgul, oon havainnu saman, usein ihmiset rakentaa jostakusta ihannekuvan ja on kateellinen sille kuvalle, ei itse ihmiselle. Jos tietäis toisen tuskat ja vaikeudet mitä hän on kokenut, vois kateus loppua nopeastikin.. Mukavuusalueen ylittäminen, pelkojen kohtaaminen ja huonojen kokemusten tilalle korjaavien kokemusten kartuttaminen tekee hyvää kyllä :) Niin monia asioita voi oppia läpi iän. Ja kun tarpeeks haastaa itseään, alkaa nauttia ihan jo siitä itsensä haastamisesta itsessään ja kannustaa itseään uskaltamisesta, yrittämisestä.
Chminidae, mä oon ollutkin tosi nirso ystävien ja kumppanien suhteen :D Tuo on totta, et "seura tekee kaltaisekseen". Esim. miesystäväni ei ole lainkaan mustasukkainen, ja oon saanut häneltä mallia asiasta, hän taas on oppinut multa paljon esim. avoimuutta ja spontaaniutta. Seksiseurasta etenkin naisten kanssa en oo ollut niin valikoiva (mut nykyään oon..), mut syvissä suhteissa todellakaan ei kannata ryhtyä huonoon tai keskitasoiseen suhteeseen mun mielestä. Mut kun tutustuu uusiin ihmisiin, tulee välillä ikäviä yllätyksiä, toinen ei olekaan sellainen, minkä kuvan itsestään antoi tai muuten ei kemiat kohtaakaan. Seuranhaku on turhauttavaa välillä, kun kiinnostavan oloisistakin ihmisistä suurin osa karsiutuu pois jo ensitapaamisella ja vain todella harvoihin haluaa tutustua syvemminkin. Ainakin mulla näin, pidän todella harvoista ihmisistä vaik kaikkien kanssa toimeen tulenkin. Helposti löytyy sellaisia semikivoja, mut ihastuminen syntyy hyvin harvoihin.
-
IKRM: Käsitit varmaan hiukka väärin, siis mä oon naissuhteissani nimenomaan antanut enemmän kuin saanut..
Naisilla on vain yksi syy muuttua kylmiksi toista kohtaan seksuaalisessa mielessä, se että ei saa mitä haluaa, tai useimmiten se ettei saa sitä mitä tarvitsee. Nehän on tunnetusti kaksi eri asiaa.
Jos nainen sen sijaan saa tarvitsemansa, näin ei käy koskaan.
IKRM
-
IKRM: Aika rankkaa yleistämistä :D Jotkut naispartnereistani on saaneet itse orgasmin (eivät aivan kaikki, on tullu vastaan myös pari orkun feikannutta ja pari, jotka eivät saaneet vaikka miten antaumuksella miellytin), nauttineet paljon, mut silti olleet kateellisia mun nautinnosta, parisuhteesta, elämästä. Kateellisin toistaiseks on ollut eräs keski-ikäinen kimpassa ollut nainen, jonka on todella vaikea saada orgasmia. Totes jotakuinkin näin "tuntuu niin epäreilulta ja nöyryyttävältä, kun sä oot seksuaalisesti kokeneempi ja vapautuneempi, vaikka oot mua paljon nuorempi. Minunhan se tässä pitäisi olla se, joka opettaa nuorempaansa, mut tunnen itseni ihan huonoksi ja kokemattomaksi seksissä". No, hän sentään jollain lailla otti asian puheeksi, koetin löytää lohdullisia sanoja, sanoin et jokaisen seksuaalinen polku on yksilöllinen ja kyllä voi vapautua vielä tuossakin iässä, ja et hän on esim. kasvattanut monta lasta, mihin taas ite en kykenis (enkä haluais). Joitakuta harmittaa se, et toinen saa 10 karkkia, vaikka itsekin sais yhden karkin ja se maistuisi hyvältä. On jopa niin kateellisia ihmisiä, et mieluummin haluaisivat ottaa kaikki karkit kaikilta pois, jos on riski et joku toinen sais niitäe enemmän. Ite taas haluaisin, et kaikki nauttisivat niin paljon kuin sillä hetkellä voivat.
Toisekseen, seksuaalisen halun puutteesta ei ole naispartnereideni kohdalla ollut kyse. Oon saanut kiihottumaan, kostumaan, monet saamaan jopa siten et ovat hehkuttaneet orgasmia todella hyväksi. Mut moni ei ole halunnut, että jatkan stimulointia edes hellästi orgasmin jälkeen ja ovat sanoneet et saavat vain vibralla/klitorisstimuloinnilla ja vaan kerran. Jotkut harvat on sanoneet saavansa parhaimmillaan useita kertoja, ja heidät oon saanutkin laukeamaan muutaman kerran. Moni on nauttinut ensin hyvin paljon, kun mä oon miellyttänyt, mut tulleet sit kuitenkin kateellisiks sen jälkeen kun ovat miellyttäneet mua.
Ja ne, jotka haluaisivat mun kanssa vakavampaa juttua, ite en oo ollut kiinnostunut heistä syvemmällä tasolla. Esim. yks pidempiaikainen naissäätö ollut, mut en vaan näe häntä tarpeeksi kiinnostavana. Hän taas on kovinkin lääpällään muhun ja haluaisi nähdä usein jne, kostuu läpimäräksi VAIKKA on myöntänyt myös olevansa kateellinen mulle. Mut en halua tutustua syvemmin, koska on niin pinnallinen ja makuuni tylsä, tahdoton ihminen. Mut kyllä ihan hyvin voi olla kateellinen ja silti haluta seksiä toisen kanssa. Mä sytyn niin harvasta syvällisellä tasolla, että monet naissäädöt jää kevyiksi seksisuhteiksi. Osa ois halunnut kanssani vakavampaa, mut en ryhdy sellaiseen jos molemminpuolinen kiinnostus ei ole vahva. En oo kunnolla ihastunut kuin yhteen naiseen tähän mennessä eläissäni, vaikka sängyssä olen ollut reilu 10 naisen kanssa. Hauskanpitomielessä ei ole niin tarkkoja kriteereitä vaan jonkinmoinen molemminpuolinen viehätys riittää. Joskus tietty kiusallinen tilanne, jos toinen haluaisikin jotain enemmän ja ite en syty, silloin hienovaraisesti ilmaisen etten halua intensiivistä suhdetta, vaan voidaan nähdä harvakseltaan. Joidenkin kanssa oon lopettanut säädön heti alkuunsa, jos huomaan ettei toinen ole ollenkaan tyyppiäni, esim. vakavat mielenterveydenongelmat on mulle aika dealbraker, vaikka ihminen muuten olisi kiinnostava.
-
IKRM: Käsitit varmaan hiukka väärin, siis mä oon naissuhteissani nimenomaan antanut enemmän kuin saanut..
Naisilla on vain yksi syy muuttua kylmiksi toista kohtaan seksuaalisessa mielessä, se että ei saa mitä haluaa, tai useimmiten se ettei saa sitä mitä tarvitsee. Nehän on tunnetusti kaksi eri asiaa.
Jos nainen sen sijaan saa tarvitsemansa, näin ei käy koskaan.
IKRM
Otan lainaukseen vain oleelliset pointit:
IKRM: Aika rankkaa yleistämistä :D Jotkut naispartnereistani on saaneet itse orgasmin (eivät aivan kaikki, on tullu vastaan myös pari orkun feikannutta ja pari, jotka eivät saaneet vaikka miten antaumuksella miellytin), nauttineet paljon, mut silti olleet kateellisia mun nautinnosta, parisuhteesta, elämästä.
Ja ne, jotka haluaisivat mun kanssa vakavampaa juttua, ite en oo ollut kiinnostunut heistä syvemmällä tasolla.
IKRM on hyvin oikeassa, vaikka ehkä vähä mutkat oikaisten ilmaistu.
Se, että annat orgasmeja ja miellytät, ei välttämättä ole sama asia, mitä toinen haluaa ja/tai tarvitsee. Siinä ei välttämättä ole kateudella yhtään mitään takemistä.
Ethän itsekään ole ollut kiinnostunut kaikista, eli he eivät ole antaneet sinulle mitä haluat ja/tai tarvitset. Sama voi käydä molemmin päin. Silloin pitäisi myös tulkita, että sinä olet kateellinen heille, eikö vain?
-
Aa, tää oli pointtina, siinä tapauksessa ihan looginen :)
Varmaan jossain tapauksessa ollut siitä kyse, et toinen ei vaan syty musta ja se on täysin ymmärrettävää, kaikki eivät tykkää kaikista, hyvin harvoin syntyy vastavuoroinen, molemminpuolinen ihastus/kiinnostus.
Mut esim. tämä yks pitkäaikainen kevytsuhde on sekä hyvin kateellinen mulle, että silti samaan aikaan ihastunut ja haluais vakavampaa, kuin minä hänen kanssaan. Ihmiset on kompleksisia. Joskus sama ihminen voi aiheuttaa ikäviä tunteita, mut silti ei irrottautuakaan :D Enhän mä ole osannut täysin irrottautua hänestä, vaikka tiedostan ettei hän oo mun tyyppiäni ja kiusaannun kun hän on ilmaissut haluavansa viettää mun kans enemmän aikaa. Oon sitten ajatellut, et jääköön hyvin kevyeksi sivusuhteeksi.
Juu, ei kateus ole todellakaan AINOA syy pistää välejä poikki tai olla tutustumatta toiseen syvemmin. On paljon, paljon muita(kin) syitä, ja toisaalta joskus toinen on hyvin kateellinen, mut silti haluaa jatkaa suhdetta, vaikkei osaa/halua myöskään puhua kateudestaan (mikä on must se ikävin tilanne, koska tykkäisin selvittää asiat suoraan). Esim. ite nuorempana olin ystävyyssuhteessa, jossa kumpikin kadehti vahvasti toista (:D) ja silti kumpikaan ei osannut/halunnut irrottautua, mut ystävyys oli tosi kuluttavaa kummallekin. Tällaisia ihmissuhteita en enää halua, jotka vievät enemmän voimia kuin antavat, on syy sitten mikä tahansa. Eri asia, jos on pitkä suhde, johon tulee tilapäinen kriisi, silloin toki koetetaan voittaa vaikeudet. Mut jos suhde kokonaisuudessaan ottaa enemmän kuin antaa, lopetan sellaisen suhteen.
Mut tässä oon puhunut niistä naisista, jotka ovat häiritsevässä määrin osoittaneet kateutta mua kohtaan ja se on häirinnyt mua siinä määrin, et into tutustua toiseen on pudonnut merkittävästi, vaik muuten olis ollut kiinnostusta. Tämä saanut aikaan pelkoa, et entä jos ihastun/rakastun ja homma kaatuiskin niin mielestäni turhaan asiaan, kuin siihen et toinen sattuis kadehtimaan mua. Mut ei kai se ole kovin realistista? Luulis, että jos molemminpuolinen vahva yhteys syntyy, siinä vaiheessa se ei oo siitä kiinni, saako toinen monia vahvoja orkkuja ja toinen vain yhden :) Tai EHKÄ se henkilö sattuu olemaan myös multiorgastinen ja voidaan nauttia mielin määrin kumpikin.
Toki pettymyksiä on tullut muistakin syistä. Joku vaikuttaa kivalta, mut paljastuukin sitten epämieluisaksi jne. Turhauttavaa vaan välillä käydä lukuisilla treffeillä, kunpa vain voisikin tietää jo etukäteen, kenen kanssa kannattaa vaivautua treffeille, kenen kanssa ei :D Mut sellaista se on, molemminpuolinen vahva kipinä ja yhteys osuu harvoin kohdalle. Vaik valikoin jo netissä tarkoin, silti netin perusteella kiinnostavista ihmisistä kasvotusten mua kiinnostaa enää n. joka 10 ihminen millään tasolla. Jos miettii syvän suhteen kannalta, luku pienenee huomattavasti vielä entisestään..
Miten teillä muilla? Synkkaako usein myös livenä, jos tapaatte kiinnostavan ihmisen netissä? Vai olenko mä vain poikkeuksellisen nirso-diiva :D
-
.
-
Komppaan ikrm ja isrikaa.
Miksi pitäisi olla toiselle kateellinen orgasmien määrästä? Luulen että moni kun on ihan tyytyväinen siihen yhteen hyväänkin. Tietysti eri asia jos sitä orgasmia ei saa.
Vähän ot, mutta tällaisen aloituksen perusteella jossa 99% puhutaan vain itsestä ja ollaan minä- keskiössä, tulee väistämättä mieleen, että onko oikeasti niin sokeutunut ympärillä tapahtuviin asioihin. En kykenisi ajattelemaan, kuinka kateellisia ihmiset ovat minulle tapahtuvista asioista, mutta enhän olekaan napaani tuijottelija.
-
Pohdiskelin tässä tätä vielä. Naisista kovin vähän kokemusta, mutta oli seksikumppani mies tai nainen, niin odotottaisin häneltä kunnioitusta minua kohtaan, ja että olisin jollain tasolla kiinnostava ihmisenä. Olisi aika loukkaavaa saada tietää, että en ole mitenkään päin kiinnostava, mutta kelpaan silti seksiin. Silloin ei taitais auttaa, vaikka toinen tekis mitä.
Itse kyllä siinä vaiheessa pistäisin suhteen poikki.